Perjantaina ennen kotiin lähtöä käytiin Espoossa epiksissä Astan kanssa. Paikka oli Astalle uusi ja se oli jotenkin ihan hermona tai pitäisikö sanoa raivona. Sille on tosi paha paikka, kun muut koirat haukkuvat ja se olettaa, että jostain tulee kohta joku niskaan. Meidän omissa treeneissä on loppujen lopuksi aika hiljaista, joten kisat on kyllä hyvää harjoitusta. Niinpä siis syötiin nakkeja odotusaikana ja yritettiin asettua niin, ettei kukaan pääse yllättämään selän takaa.

Ilmoitin Astan radalle kaksi kertaa ja se osoittautuikin hyväksi ajatukseksi. Ekassa jätössä sillä oli ajatukset selvästi taaksepäin, kun siellä oli ratahenkilökunta ja muut koirat. Niinpä ei kuullut ensimmäistä kutsukäskyä, toisella lähti epävarmasti, sen seurauksena ponnisti huonosti ja toka rima alas. Jatko meni ok, kunnes tultiin kepeille. Pysäytin sen, mutta valui silti toisesta välistä vähän sen näköisenä, että oho, onko tällä niin väliä. Loppurata Astan osalta hyvin, mutta itse juoksin päin pituutta....

Toisella yrittämällä Asta oli odotusaikana jo rennompi. Muita koiriakin oli vähemmän eikä haukkumisesta huolimatta kukaan ollut tullut iholle, joten kyllä se varmaan oppii, että pakkotuttavuuksia ei ole pakko tehdä. Toisella yrittämällä yksi rima alas, mun oma moka. Olin ihan liian lähellä estettä ja Asta joutui hyppäämään melkein mun syliin. Kepeillä päätin jarruttaa (taas) ja siinä kohtaa ei suusta tullutkaan mitään nättiä pyyntöä vaan kunnon ärähdys. Asta ihan säpsähti, katsoi mua ja totesi varmaan, että nyt on parempi mennä kiltisti ekasta välistä. Loppurata ongelmitta. Olen ihan tosi tyytyväinen, että saatiin kepit onnistumaan radalla!! Ehkä mun pitää alkaa kisoissa nyt aluksi hidastamaan vähän painokkaammin eikä pyytää niin nätisti.

Eilen oltiin Christan tokokurssilla Entin kanssa ja olipas superhyvä kurssi! Tein suunnitelman vaihdon lennosta ja ekalla kerralla kysyin ajatuksia siihen, jos Entin suusta tulee jotain ölinöitä tai vingahduksia. Nythän se on pitkän aikaa ollut ihan hiljaa ja niin oli nytkin. Tehtiin seuraamista, yritin tehdä käännöksiä ja pysähdyksiä, mutta ei tullut pihahdustakaan. Tuota ääntelyä ei sitten juurikaan mietitty enää vaan Christa antoi vinkkejä seuraamiseen. Entin kanssa pitää tehdä nyt enemmän nopeuden muutoksia, jotta se tekee vielä enemmän töitä pysyäkseen oikeassa paikassa. Christalla on itsellään viisi erilaista askelnopeutta ja niitä mekin nyt kokeillaan. Eilen testattiin hyvin nopeaa kävelyä ja Entti olikin vähän pihalla. Jäi aluksi vähän jälkeen katsomaan, että mitä nyt tapahtuu, sitten tuli mukaan, mutta otti vähän etäisyyttä sivulla, mutta lopuksi totesi, että jaa, kai tää on ihan normaalia ja skarppasi hyvin takaisin oikeaan paikkaan.

Toisella kierroksella kaukoja. Siirrytään nyt takapalkkaan ja tehdään läheltä painonmuutosharjoituksia. Entillä on siirroissa paino edessä, joten ei käytännössä pysty s-i vaihdossa siirtymään pitkältä takaisin niin, että takajalat pysyisi paikoillaan. Christa totesi, että Entti on vielä kaiken kaikkiaan mallia hirvi eli pitkät jalat ja niiden hallinta, erityisesti takajalkojen, on vielä vähän hakusessa.

Sen jälkeen tehtiin tunnarikapulan nosto- ja kantoharjoituksia. Entti kantaa kapulaa mielellään toisesta kulmasta roikkuen pelkillä toisen puolen kulmahampailla kiinni pitäen. Näihin saatiin harjoitusvinkkejä, joita tehdään ihan lähellä paikallaan ollen. Lopuksi vielä paikallaanolo, jossa vähän vilkuili ja muutaman kerran vaihtoi lonkkaa.

Christa totesi, että Entti on sellainen Hessu Hopo, mutta todennäköisesti on paljon fiksumpi kuin miltä näyttää (tätä mun on vaikea uskoa  ).  Mun pitää nyt  vain enemmän alkaa vaatia tiettyjä asioita ja todennäköisesti se, että olen vaativampi parantaa sitä entisestään.

Yleisesti Christa sanoi kaikille, että pitää muistaa suorituksen alut ja loput (perusasennot) ja palkata niistäkin usein. Niistä lähtee ja niihin päättyy kaikki ja se vaikuttaa kokonaisuuteen. Itse pitää miettiä omat tavoitteet ja kriteerit selväksi ja pysyä niissä. Esimerkiksi paikka sivulla pitää olla aina sama, paikka merkin takana pitää olla aina sama, jne. Tämä helpottaa koiraa, kun silläkin on selkeä ajatus suoritettavasta tehtävästä. Ja häiriössä treenaamista ei kai koskaan voi olla liikaa.

Paljon, paljon on vielä tekemistä, mutta toisaalta, eihän meillä ole mihinkään kiire.