Hopi on ollut mahtava harrastuskaveri. Se on aina valmis tekemään mitä tahansa, eikä into ja yrittäminen lopu koskaan. Ei edes näin vanhempana. Se ei pahemmin mieti tai kyseenalaista siltä pyydettyjä asioita. Luonteeltaan Hopi on huoleton ja ehkä myös aavistuksen yksinkertainen. Ehkä juuri nämä ominaisuudet ovat tehneet siitä niin oivallisen kisakumppanin. Vaikka varsinaiset kisa-ajat ovatkin jo ohi, Hopi saa edelleen puuhastella tokojuttuja aina, kun muidenkin kanssa tehdään. Kotioloissa se on huomaamaton ja pääasiassa nukkuu jossakin omassa rauhassaan, useimmiten sängyn alla.
Ihmisiä Hopi on aina rakastanut yli kaiken. Muista koirista se ei ole koskaan välittänyt.Hopilla todettiin pentuna olkapäiden OCD. Leikkaus sujui hyvin, samoin toipuminen, mutta valitettavasti irtopalat jättivät jälkensä. Vuosien varrella Hopilla on ollut ontumisongelmia, jotka on onneksi saatu aina hoidettua kuntoon. Haaveilemani PK-kisat jouduin kuitenkin unohtamaan, kun en esteitä uskaltanut harjoitella. Pääasia on, että Hopsu saisi olla meidän ilona mahdollisimman pitkään.
Tokosta tuli siis Hopin päälaji. Kisaura aloitettiin Hopin ollessa 1,5-vuotias ja kaksi vuotta myöhemmin siitä tuli tottelevaisuusvalio. Vuonna 2005 Hopi saavutti tokon SM-kilpailuissa finaalipaikan.
Syksyllä 2006 kävimme Ruotsissa kisaamassa ja sieltä Hopi sai Ruotsin tottelevaisuusvalionarvon. Vuonna 2007 maaliskuussa Hopi voitti silloisen seuramme seuramestaruuden. Saman vuoden keväällä kävimme kisaamassa Norjassa, josta tuliaisena olivat Norjan ja samalla myös Pohjoismaiden tottelevaisuusvalion arvot. Syyskuussa 2007 Hopi tuli Varsinais-Suomen piirinmestaruuskisoissa toiseksi.
Tokon lisäksi Hopi on suorittanut BH-kokeen ja vepessä soveltuvuuskokeen. Harrastimme myös paimennusta ja vaikka vahva tokotausta näkyikin pellolla herkästi, niin Hopi väläytteli välillä hienoja oma-aloitteisia tilanteita. Parhaimmillaan se on ollut saarilla lampaiden hakureissuilla, kun sen piti ilman apuja hakea lampaita pusikoista. Niissä se toimi hienosti ja itsenäisesti.