Olo oli otsikon mukainen keskiviikkona, kun Astan juoksutauon jälkeen räpelsin agilitytreeneissä. Ei tullut yhtään mitään. Ohjaus ei toiminut, kädet eivät liikkuneet, en osannut juosta enkä oikeastaan sanoa edes mitään käskyjä. Olin vain sellainen pökkelö. Suurin osa meni mun piikkiin, mutta Astakin oli vähän outo. Tiputteli muutamassa kohdassa rimoja eikä osannut tehdä keppejä loppuun. Santtua taisin sääliä eniten. On varmaan aika hermoja raastavaa neuvoa kymmenen kertaa kolmen esteen suht helppoa kohtaa ja yhtä monta kertaa onnistuin möhlimään siinä. Tulee varmaan sellainen olo, että eikö se kuuntele ja ota vastaan neuvoja ollenkaan ?! No, pohjalta pääsee vain ylöspäin....

Eilen oli sitten vähän onnistuneemmat treenit, kun vuorossa oli tokoharjoitukset Katjan kanssa hallilla. Entti oli tosi hyvä. Keskittyi hyvin ja tarkkaavaisesti, vaikka Kone teki omia juttujaan välillä vieressä. Ja vaikka vire nousi aika ajoin hyvinkin korkealle, niin siitä huolimatta paketti pysyi hyvin kasassa. Ehdittiin tehdä tunnin aikana kauheasti kaikkea, joista päällimmäisenä jäi mieleen onnistumiset hyppynoudossa, tyhjään ruutuun menossa, seuraamisessa ja metallinoudossa. Kaukoissakin päästiin pieni askel eteenpäin, kun s-i asento onnistui niin, että olin jo parin metrin päässä. Tuo vaihto on Entille ollut  vaikea tehdä oikein, kun olen siirtynyt kauemmas. Hyviä harjoituksia taas ja Katjalle kiitos seurasta. Nämä treenit jatkuvat

Astan kanssa käytiin eilen pitkästä aikaa Tanjalla tsekattavana. Huono omistaja kun olen ja omien aikataulumuutosten takia edellisestä käynnistä oli jo melkein vuosi. Astassa ei tosin ole ollut mitään merkkejä mistään jumeista yms. eikä niitä ihmeellisemmin löytynytkään. Tietysti nyt jotain pientä siellä täällä, mutta mitään lukkoja ei ollut. Ensi viikolle olin varannut vielä toisen ajan, mutta Astan kanssa ei tarvitse mennä, joten Hopi pääsee taas. Siltä varmaan niitä jumeja sitten löytyykin.