Viikon verran möyrittiin syvällä agilityn suossa ja mietin, että miten ihmeessä mä saan ohjauksen, jalat, ajatukset ja asenteen iskettyä siihen puoleen minuuttiin. Eilen töistä kotiin ajellessa, kun ei ollut koiria mukana, yritin saada paimennuspillistä ääniä kuulumaan ja mietin samalla em. juttuja. 150km meni nopeasti enkä muuten saanut yhtään samanlaista ääntä sinä aikana pillistä.

Ennen meidän vuoroa kävin ulkona radan vaikeimmat kohdat huolellisesti läpi ja mietin, että miten niissä laitan jalat ja kädet. Ja, mehän selvittiin niistä! Yksi rima tuli alas ihan helpossa takaakiertokohdassa, kun hosuin liikaa. Ne vaikeimmat kohdat selvitettiin kuitenkin kivasti. Sanoin itselleni vielä siinä lähtötilanteessa, että "muista se asenne" ja päässäni potkaisin itseeni vähän vauhtia. Vähänkö olen tyytyväinen. Mun vaan täytyy keskittyä 110% ja muistuttaa kaikista noista asioista koko ajan. Ne kun eivät tule automaattisesti mistään, niin menen turhan lepsulla ja sinne päin-asenteella radalla. Siihen ei ole yhtään varaa...

Nyt mennään taas hyvillä mielin ratoja