Tänään tuli vuosi siitä, kun Ninni lähti. Ajattelin, että kirjoitan jotain ylös, kun nyt sen pystyy jo tekemään. Kaikki tapahtui loppujen lopuksi niin nopeasti, vaikka sitä oli osannut odottaa. Ninni lähti saappaat jalassa.

Ninniltä leikattiin pahanlaatuinen nisäkasvain kesällä 2010. Marraskuussa se alkoi saamaan noin parin viikon välein epilepsian kaltaisia kohtauksia. Epäilin, että kasvaimet olivat levinneet päähän...

Kohtausten katsominen oli ihan hirveää, olihan ensimmäinen koirani Mona aikanaan sairastanut epilepsiaa ja kaikki muistot tulivat mieleen. Kohtausten välillä Ninni oli kuitenkin hyvinkin pirteä ja jaksoi olla esimerkiksi lenkeillä tuttuun tapaan mukana. Lisäksi sillä toimi kaikki aistit normaalisti, se söi hyvin, jne. Niinpä ajattelin, että katsotaan.

Viimeinen joulu vietettiin yhdessä ja Ninni sai avata lahjoja, se kun niin tykkäsi siitä puuhasta.

Lauantaina, tammikuun 8. päivä, se sai kohtauksen puoli kolmen aikaan ja se ei mennytkään ohi. Niitä tuli lisää ja lisää ja lisää. Siinä kohdassa sitä sitten tiesi, että tässä se nyt oli. Suorinta tietä päivystykseen ja runsaan tunnin päästä kaikki oli ohi.

Niin mielelläni olisin pitänyt Ninnin vielä luonani. Toista sen kaltaista koiraa ei koskaan tule 

Nämä kuvat ovat viimeisiä kuvia Ninnistä viime vuoden tammikuulta.