Viime aikoina ollaan oltu enemmän Rymättylässä kuin kotona. Voisi melkein sanoa, että Sami on Astan kanssa muuttanut sinne, joten olen ollut myös itse siellä, jotta edes joskus nähdään.

Viime viikon torstaina tuli pikainen lähtö Korppooseen Granön saareen hakemaan lampaita. Ne olivat menneet aidoista läpi ja popsineet mökkiläisten istutuksia, joten piti mennä pelastamaan ne ennen kuin saarella grillattaisiin lammasta. Menimme ensimmäistä kertaa Samin kanssa kahdestaan plus tietysti Metsähallituksen Jukka ja Jani, jotka toimivat venekuskeina. Saaressa oli  28 lammasta ja ne olivat jakaantuneet kahteen porukkaan.

Haku meni ihan nappiin. Siitä kun vene lähti rannasta meni 50 minuuttia siihen, että oltiin haettu, kerätty ja kuljetettu lampaat veneeseen, ajettu takaisin ja siirretty ne autoon. Ilman Astaa ei olisi onnistunut. Se toimi hienosti ja juuri niin kuin pitikin. Lampaat olivat kesän aikana villiintyneet melkoisesti, joten ei puhettakaan mistään normaalisti peruskuljetuksesta. Homma meni poispäinajolla kallioiden ja ryteikköjen läpi ja riittävän pitkällä etäisyydellä, etteivät toiset saaneet mitään paniikkireaktioita. Pari hienoa pelastusta Asta teki ihan omatoimisesti kääntäen lampaat kohti venettä, kun Sami ei nähnyt kallioiden yli. Joskus omatoimisuudesta, aloitekyvystä ja siitä että tietää paremmin kuin ohjaaja on siis hyötyäkin 

Entti oli ensimmäistä kertaa mukana ja itse asiassa ensimmäistä kertaa veneessä, mutta siinä ei nyt ollut mitään ihmeellistä. Se oli melkoisen huolissaan lampaiden kuljetuksessa, kun etäisyys oli niin pitkä. Sillä oli varmaan myös sellainen olo, että homma ei ole yhtään hanskassa, kun se on tottunut pyöritykseen tasaisella pellolla, jossa lampaat näkee koko ajan. Varmuuden vuoksi se sai olla kiinni ja ehkä seuraavina kesinä sekin pääsee enemmän tositoimiin.

Lauantai meni myös Rymättylässä, mutta Katjan ja Alarin luona. Käytiin porukalla sienestämässä, kokkailtiin, ihasteltiin pupuja ja tehtiin palauttavat paimennukset torstaisen saarireissun jälkeen. Entin kanssa meni ihan kivasti. Lampaat olivat aika jähmeitä ja niillä oli kova veto lampolaan ja parissa hakutreenissä mokasin suunnan itse ja lampaat painelivat kohti kotia. Mutta kokonaisuudessaan meni hyvin, eikä saarireissu jättänyt mitään ”en hallitse laumaa”-fiilistä Entille. Asta teki myös pientä treeniä, mutta siinä ei tainnut olla mitään erityistä. Meni ihan ok ja nätisti, kun lampaat tosiaan liikkuivat aika nihkeästi.

Sunnuntaina oli toinen kerta Nooran agilityopeissa ja sinne siis Astan kanssa. Totesin, että voisin ihan hyvin itsekseni harjoitella kuvioita ja kiemuroita ilman koiraa. Ne eivät vaan tule mistään takaraivosta, kun samaan aikaan keskittyy myös koiraan. Sain huutia siitä, että juoksen lömpötellen, kun pitäisi juosta täysillä. Ihan kauhean vaikeaa oli ohjata, juosta lujaa eteenpäin, kääntyä nopeasti jarruttamaan, kääntyä takaisin ja ohjata Asta hypyn yli. Ei muuten onnistunut ja aikakin loppui kesken. Argh, pitääkö tässä oikeesti alkaa tekemään jotain spurttiharjoituksia?! Kaiken kaikkiaan hyvä ja antoisa kurssi taas kerran. Kyllä se Asta kivasti kulkee, jos vaan osaan ohjata. Ja itse asiassa välillä kulkee kivasti, vaikka mun kädet ja jalat huitoo minne sattuu. Ja jostain kumman syystä alan tykkäämään lajista kerta kerralta enemmän, vaikka se tuntuukin samaan aikaan tuskaiselta 

Kameraa on käytetty ahkerasti ja tässä muutamia kuvia Rymättylässä rallattelusta ja Entin paimennustyylistä