Positiivisessa nousussa

Olenkohan koskaan ollut näin positiivisella mielellä paimennustreenien jälkeen? Ei mitään valittamista eikä olisi voinut paremmin mennä. Jouduin menemään yksin, kun Sami lomailee Helsingin suunnalla. Päätin, että nyt pitää tehdä rauhallisesti, positiivisesti ja niin helposti, etten menetä hermoja. Ja mistä ihmeestä mulle sellainen zen-fiilis mahtoikaan tippua?! Paimennus on mulle vähän sellaista tasapainoilua oman mielen kanssa, kun siinä tarvitaan niin paljon auktoriteettia. Multahan ei sitä löydy kuin ehkä kovasti kaivamalla, joten suosiolla olen luovuttanut päätreenaajan osan Samille. Olen koirille varmaan enemmän sellainen kiva kaveri, joka treeneissä heittelee palloa ja keksii mukavaa puuhasteltavaa, mutta sitten kun kuvioon astuu lampaat, ei sen kivan kaverin käskyjä otetakaan enää niin tosissaan.

Sain treenata ihan yksikseni, kun muut eivät päässeet. Entin kanssa ensin poispäinajoa. Tämän se osaa ja siinä kuuntelee + ajattelee myös itse. Meni aika usein itse maahan, kun saavutti lampaiden pakoetäisyyden. Noilla ei pysty helposti harjoittelemaan jakoa, joten se unohdettiin. Sen sijaan harjoiteltiin suuntia. Käänsi päätä hyvin molempiin suuntiin lähtiessään ja etäisyyskin pysyi samana melkein koko kaaren ajan. Nyt on helpompi puoli vaihtunut eli oikealle onnistuu rennommalla tyylillä. Vasemmalla tulee jossain klo 11 kohdilla sellainen pieni epävarmuudesta johtuva ryntäys. Sitten Entti tauolle ja sähikäinen tilalle.

Olin vähän epävarma ensin, että mitäs me Astan kanssa tehdään ja ajattelin kokeilla silläkin poispäinajoa. Yritti kuitenkin koko ajan lähteä kaarelle, mutta alkusuunnitelman mukaisesti tällä kertaa ei väännetty kumpi voittaa, joten Asta hihnaan, jolloin oli pakko mennä suoraan. Yritti siinäkin liukua kaarelle, mutta vähitellen oikeni. Pysähdyttiin joka kerta, kun lampaat lähti liikkeelle. Asta alkoi vähitellen ottaa pysähdyskäskyt nopeammin vastaan ja meni suoraan kohti lampaita. Kokeiltiin sitten ilman hihnaa. Meni niin nätisti, kuunteli ja pysähtyi kun pyysin. Kiltti tyttö <3 Sekä Astan että Entin kanssa harjoittelin myös vihellystä maahanmenossa. Outin käskytys Rotin kanssa oli niin kivan kuuloista tai oikeastaan kuulumatonta, joten mäkin haluan, että Asta ja Entti pääsevät sanallisista pois tai ainakin selkeästi niiden käyttö vähenee.

Samanlaisia kierroksia molemmilla koirilla kolmella eri kerralla. Kaikki kerrat meni rauhallisesti ja kuulolla. Tykkäsin myös siitä, että lampaat pysähtyessään alkoivat heti laiduntamaan, joten nekin olivat rentoutuneita. Tällaisia kertoja lisää!

Eilen alkoi myös agilitytreenit kesätauon jälkeen. Ajattelin, että ollaan varmaan melko ruosteessa, mutta ei, me selvittiinkin hyvin. En tiedä mikä hyvä vaihe meillä nyt on menossa, mutta kivalta tuntui. Parissa kohdassa rataa tuli jo sellainen olo, että tässä pitää tehdä näin ja se vielä onnistui ohjatessa!

Karoliina otti viikko sitten Piikkiössä kuvia, kiitos!

Astan poispäinajoa...