Tein Astalle ja Entille omat suunnitelmat asioista, mitä pitää joka viikko harjoitella, jotta edistytään. Viikko mentiin niiden mukaan ja joissain piti joustaa, mutta hyvä kuitenkin, että asiat on kirjoitettu ylös, niin niiden harjoittelu ei unohdu kokonaan.

KESKIVIIKKONA:

Töiden jälkeen pysähdyttiin Astan kanssa Lohjalle, nähtiin Hanna ja koirat pitkästä aikaa ja treenattiin agilitya. Hyviä vinkkejä, jotka laitettiin tarkkaan korvan taakse muistiin. Olipa kiva nähdä, kiitos vinkeistä ja treenimahdollisuudesta!

TORSTAINA:

Astan kanssa pihalla ohjauskuvioiden harjoittelua ja keppitreeniä. Kepit vaativat vielä jonkin verran vahvistuksia, mutta eiköhän ne kesän aikana saada sellaiseen kuntoon, että ohjureita ei tarvita. Ohjauskuvioissa nostan nyt rimojen korkeutta ja lisään vauhtia muiden esteiden kautta ja yritän siinä samassa jotenkin vielä muistaa miten jalkojen ja käsien pitikään mennä. Aika paljon olen tehnyt kuivaharjoituksia eli valssahdellut, pyörinyt, hypähdellyt ja heilutellut käsiä pihalla ihan yksikseni. Mahtaa naapureilla olla kivaa...

Entin kanssa tehtiin pihatokoa, jossa keskityttiin seuraamiseen. Vähän aikaa sitten ongelmana ollut banaanina kulkeminen ja taskun napsiminen on nyt poistunut (ainakin nyt näyttää siltä) ja suora, ryhdikäs seuraaminen on palannut. Tästä olen kovin, kovin iloinen. Lisäksi harjoiteltiin eteentuloa, joka on kauhean vaikeeta, kun ei tule tarpeeksi lähelle, kenottaa eikä näytä tajuavan mitä haluan. Sen jälkeen ruutua. Siinä ihan alkeisopeilla eikä mitään erityistä. Vähän puiden kiertoa ja niiden jälkeen vauhtinoutoa. Pitäisi mieluummin kapulan itsellään ja saan tosissani heilua ja huudella käskyä, että irrottaa kapulasta. Lopuksi vielä hyppyä, jossa tarvitsee vielä käsi-/leluapuja. Kivat pikkutreenit. Asenne oli hyvä!

Illalla suunnattiin Piikkiöön. Saatiinkin aikaiseksi oikein kunnon treenit eli väännettiin ja väännettiin. Ja tarkennuksena, että koirat puursivat kyllä ihan kunnolla, mutta lampaat eivät niinkään. Astalla suuntia, suuntia ja vielä vähän enemmän suuntia ja sitä hallintaa. Entti on päässyt jyvälle vähän enemmän ja se ei ollutkaan niin kuuliainen mitä edellisellä kerralla. Selkeästi näki, että se on tajunnut, että lampaat väistävät sitä ja itseluottamus on kasvanut. Suurimpana väännön aiheena oli kuitenkin lampailta poistuminen. Se ei kykene irrottamaan katsettaan lampaista ja kun sanoo lopetuskäskyn, se yrittää syöksyä sekaan. Tekee ihan samaa kotona Hopille, joka on todella ärsyttävää. Kyttää, kyttää ja kun käskee pois, ampuu ensin näpsäisemään karvoista ja kääntyy sitten. Treenattiin sitten sitä, että lampaat laidunsivat toisessa päässä, me lähestyttiin ja lopetettiin. Ja taas sama uudestaan ja ehkä vielä monta kertaa uudestaan. Alkoi mennä perille.

PERJANTAI:

Taas Astan kanssa ohjaus- ja keppitreeniä pihalla. Ei mitään erityistä.

Entin kanssa harjoiteltiin vastaavasti tokoa. Tunnaria kokeiltiin ehkä kolmatta kertaa ja nyt oli ihan pihalla. Ei osannut edes hakea sitä yhtä omaa pusikosta. Se siis harjoituslistaan top kolmoseen, samoin kuin se eteentulo.

Illalla Raisioon lampaita laskemaan. Asta teki varsinaiset työt ja me harjoiteltiin Entin kanssa parilla laitumella poispäinajoa. Meni ihan kivasti.

LAUANTAI:

Tehtiin vähän sisätokoa, mutta agit jätettiin väliin, kun nurmikko oli litimärkä koko päivän. Korvaukseksi käytiin Astan kanssa pyörälenkillä. Törmättiin pururadalla kyyhyn, mutta Asta juoksi onneksi suoraan yli ja itse vaistomaisesti väistin puunoksaa. Kiva, että ne kylmällä ja sateisella ilmalla tulevat köllöttelemään keskelle pururataa.

SUNNUNTAI:

Aamulla aikaisin ylös ja kohti hallia. Treenasin Astan kanssa kontakteja, muutamaa radan pätkää ja lähestymisiä pituudelle ja renkaalle vähän eri kulmista. Sieltä kotiin, suoritettiin vaihto ja Hopi ja Entti kyytiin. Ajettiin Kupittaalle treenaamaan tokoa Karoliinan kanssa.

Entin kanssa yllätys, yllätys seuraamista ja eteentuloa. Niiden lisäksi vauhtinoutoa, jääviä ja luoksetulo läpijuoksuna. Seuraamisessa kävelen kuulemma liian hitaasti, Entti liikkuu kuin sellainen kouluhevonen tms., jolla etujalat viuhtovat miten sattuu, joten siihen pitää kiinnittää huomiota. Lisäsin vauhtia ja näytti paremmalta. Hopi ja Asta ovat sen verran pienempiä, että askel on sopeutunut niiden liikkeisiin. Lopuksi p.makuu Maximuksen kanssa. Pari kertaa vaihtoi lonkalta toiselle, muuten ok. Pitää miettiä.

Hopikin sai vähän humputella. Tein sen kanssa luoksetuloa, jossa maahanmenossa se luuli, että heitin lihapullan, nappasi suuhun, mutta se olikin ampiainen. Sylkäisi samantien pois, kun tajusi eikä onneksi tainnut pistää. Kiva tuuri, kun kyseessä oli kuitenkin matalaksi ajettu nurmikko ilman kukan kukkaa ja se ampiainen möyri siellä maassa.

Myöhemmin iltapäivällä mentiin taas Raisioon tekemään tuurausvuoro. Perjantaihin verrattuna olikin vähän haasteellisempaa. Vettä satoi vaakatasossa, lampaat olivat jokaisella laitumella levittäytyneet laajalle eikä olleet kovin halukkaita liikkumaan. Asta sai tehdä kunnolla töitä, kun se kokosi niitä yhteen ja kuljetti laskettavaksi. Ensimmäisellä laitumella oli 35 pässikaritsaa, toisella 16 uuhta + karitsaa, kolmannella 40 uuhta karitsoineen, viidennellä 38 uuhta karitsoineen ja viimeisellä 102. Kolme tuntia meni yhteensä ja Asta teki koko sen ajan töitä mitä nyt aikaa meni hetken laitumelta toiselle siirryttäessä.

Meni ihan älyttömän hienosti. Sille sopii tuollaiset vaativammat olosuhteet ja se on itse paljon rauhallisempi, kun lampaat ovat jähmeämpiä ja niitä on enemmän. Treeneissä viisi liikkuvaa lammasta ovat sille tosi hankalia, koska Astalle tulee heti kiire ja varmaan mielikuva siitä, että homma ei ole hallussa. Eilen, kun joutui siirtämään tuollaisia isoja laumoja, se liikkui rauhallisesti, pysähtyi välillä jopa itse (!) ja siitä näki, että se todella mietti mitä pitää tehdä eikä vain mennyt kaasu pohjassa. Oltiin kaikki ihan likomärkiä ja väsyneitä, mutta eräs pieni musta koira taisi olla aika onnellinen.