Entti täytti tänään yhden vuoden ja sen kunniaksi ajattelin herätellä blogia pitkän tauon jälkeen. Onnittelut tässä samalla Saanalle, Cillalle, Mandylle, Pilvelle, Pinjalle ja Mossille! Ollaan porukalla nähty muutamia kertoja tokon ja paimennuksen parissa ja kesällä sitten varmaan vielä enemmän jälkimmäisen merkeissä.

Kesäkin tuli taas lopulta, vaikka tällä kertaa syksy ja talvi olivatkin meillä aikaisempaa pidempää, pimeämpää ja synkempää vaihetta. Nyt kuitenkin paistaa aurinko ja treenisuunnitelmia on alkanut vähitellen muotoutumaan.

Entti täyttää tänään siis yhden vuoden. Ensimmäisen vuoden Entti sai tilanteesta johtuen kasvaa pennusta nuoreksi vailla sen suurempia aktiviteetteja tai treenailuja. Sama kohtalo oli myös muilla koirilla, mutta hyvin ne sylinlämmittäjiksi sopeutuivat. Nyt ollaan vähitellen aloitettu kaikkien kanssa harjoitella uusia asioita ja muistelemaan vanhoja.

Entistä kasvoi elokuvahahmonsa mukaisesti Entti; iso ja rauhallinen pohdiskelija, joka vauhtiin päästessään jyrää kaiken altaan. Syntymäpäivän kunniaksi otettiin viralliset mitat ja Entti on noin 59,5cm korkea ja painaa 21 kg. Ensimmäistä kertaa meillä on oikeasti iso koira, johon sopeutuminen on vienyt oman aikansa. Lenkillä tuntuu kuin kävelyttäisi hevosta ja pää yltää kaikkien tasojen korkeudelle.

Tokoa ollaan puuhasteltu vähäsen, joitakin jälkiä ajettu ja esineitä etsitty metsästä. Lisäksi ollaan vihdoin päästy sytyttelemään Enttiä kunnolla paimennukseen ja kivasti se on senkin tajunnut. Olen nyt toistaiseksi ollut pääasiassa puikoissa ja ompas se hankalaa! Laitumen reunalta on ollut niin helppo huudella ohjeita. Astan kanssa ollaan aloitettu perinteiset kesätyöt ja käyty kiertämässä Raision ja Ruissalon laitumia. Sen kanssa pitää edelleen ja aina vaan olla koko ajan 110% tilanteen tasalla tai muuten sähikäinen näpäyttää heti. Se on kyllä hankalaa, koska se on aina muutaman askeleen edellä omaa ajatuksenjuoksua.

Tässä Astan poispäinajotreeniä Piikkiössä

Entin kanssa aloitettiin pyöröhäkissä, mutta eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa pellolla. Tässä kuitenkin kuvia alkuvaiheista

 

Astan kanssa ollaan aloitettu myös agilityn treenaminen vähän enemmän tosissaan. Kun työkavereista löytyy useampi agilityihminen, niin lounas- ja kahvitunnit ovat menneet kätevästi ohjaustapojen opettelussa ja ollaan me päästy ihan kentällekin asti harjoittelemaan. Kiitos vain teille kaikille!

Kotona ollaan pihalla jatkettu kuvioiden treenaamista, joka on kyllä tällaisella paatuneelle tokoihmisille aika hankalaa. Mutta edistystä on tapahtunut, joten kyllä me (tai siis minä) ratakuvioista yritetään joskus selvitä.

Ja kun pihatreenien jälkeen oikein väsyttää, on kiva ottaa torkut omassa maakuopassa

Hopin kanssa tuskin tehdään enää mitään tavoitteellista. Se saa muiden mukana kuitenkin tehdä samoja asioita ja se tulee olemaan mulle aina sellainen tokoterapiakoira, kun haluan tehdä helposti valmista, (yli)innokasta ja lennokasta treenausta. Viime syksyn pitkä ontuminen päättyi taas Talvion pöydälle ja niveltulehdusdiagnoosiin. Ontuminen poistui antibiooteilla eikä vielä ole palannut. Kun luusto ei ole priimaa ja huonoa tuuriakin matkassa, niin tuon ongelman kanssa painitaan kyllä aina. Senkin takia pidetään harrastukset enää sellaisina hömpöttelyinä ja vältetään turhia revittelyjä.

Hopin pyöröhäkkiharjoittelua

 

Lopuksi muutama kuva päivänsankarista ja viimeisenä vielä kaikki yhdessä poseeraamassa