Maanantaina treenattiin perinteisesti Puolarmaarissa. Seurana Hanna ja Ida. Astan kanssa seuraamista vauhdista ja niin, että sai itse hakeutua tarjoamaan sitä. Ne meni ihan ok. Sitten taidettiin tehdä vähän noutoja sekä liikkeestä maahanmenoja useita toistoja. Parani, mutta helposti jumittaa. Lelua ei voi näyttääkään. En enää muista mitä muuta tehtiin..? P.makuu kuitenkin Vinhan ja Luksin välissä. Nyt oli hyvä ilme Astalla eikä edes lähtenyt, vaikka Ida palkkasi Luksin lelulla. Hyvä! Tein myöhemmin vielä toisen kerran, kun ohi kulki pieniä poikia palloja pomputtaen. Oli aika skarppina, mutta pysyi. Käyttäytyi muutenkin hienosti eikä hölmöillyt ollenkaan.

Eilen päästiin kuokkimaan HVK:n treeneihin. Uusi kenttä, vieraat ihmiset ja viereiseltä kentältä kuului välillä ampumista, kun siellä oli suojelutreenit menossa. Kentälle löytäminen tosin tuotti suuria vaikeuksia, kun navigaattori-Kati oli sitä mieltä, että kyseinen kenttä on ihan toisaalla olevan omakotitalon pihalla. Ei auttanut, vaikka annoin osoitteen uudestaan, aina se huusi, että "tee täyskäännös". Lopulta Idan opastuksella löydettiin paikalle. Kati ei ollenkaan tuntenut kyseistä tietä, höh. On muuten tosi hienoa, jos meitä on kaksi tolloa suunnistajaa autossa. Mä nyt sentään olen luottanut Katiin, mut ei sekään näköjään ole aina kartalla.

Niin ne treenit. Ensimmäisellä kierroksella otin Astan vain kentälle leikkimään ja lisäksi sai palkan, kun hoksasi tarjota sivulletuloa. Meni ihan näppärästi. Siitä sitten autoon.

Välissä otettin luoksepäästävyystreenit, ensimmäisenä kokeilijana Antti. Ihanaa huomata, että virittelysanan jälkeen Astan ilme on sellainen, että "mä tiedän tän jutun, tästä tulee lihapullaa, kun on kiltisti". Heilutti jopa Antille häntää ja vilkuili, mutta hyvin piti kontaktia. Tehtiin vielä juoksun tarkastus, jossa oli tosi rentona. Antin lisäksi muutkin treenaajat tekivät saman, mutta ne olivat vieläkin helpompia, koska olivat naisia.

Toisella kierroksella vähän seuraamista, luoksetuloa, kaukokäskyjä leikkimisen kautta ja sivulla siirtymisiä. Samaan aikaan oli toinen bc treenaamassa, mutta alun muutaman vilkuilun jälkeen Asta unohti sen. Hyvä hyvä.

Idalle vielä isot kiitokset, että saatiin tulla! Oli meille (mulle) tosi tarpeellinen harjoituskerta. Treeniporukassa oli niin mukavia ihmisiä, että harkitsen pitääkö tässä liittyä HVK:n jäseneksi Ja lisäksi Ida analysoi Astan mielen liikkeitä ja tokon tekemistä niin kivasti ja uudella ajatuksella, että siitäkin tuli hyvä mieli