Keskiviikkona hirmu kiireellä töistä kotiin ja samantien Rymättylään. Illalla alkoi sitten taas hyytymään aika hyvin. Vaihdetaan tuota päivää varmaan, niin ehkä helpottaa.

Sami paimensi Astan kanssa tällä kertaa sisällä. Syy siihen oli, että kyseinen lauma oli ottanut hatkat laitumelta jo useampana päivänä peräkkäin ja palanneet aina takaisin lampolaan. Ihme tyyppejä. Ihanaa ympäristöä metsän ja peltojen keskellä olisi vaikka kuinka ja nämä haluavat tulla sisälle? Ihan vain huvikseen, sillä tuolla ei ole kukaan käynyt pelottelemassa ja samalla alueella on toinenkin porukka, joka kyllä pysyy hyvin. Kävin toisella kierroksella katsomassa harjoituksia. Oikean kautta kiertäminen oli kyllä melkoisen työn ja (tuskan?) takana. Sisällä näyttäisi olevan vieläkin vaikeampaa kuin ulkona. Painetta ottaa herkemmin tai ainakin kääntää pään kunnolla pois lampaista vasemmalle lähtiessä, jolloin myös kaari on parempi. Kohti kävely sujui hienosti, samoin seisomaan jäämiset.

Eilen käytiin Tanjan luona tsekkauttamassa Astan tilanne. Mitään erityistä ei ole ollut, mutta hyvähän se on käydä ennen kuin on totaalisen jumissa. Jotain pieniä jumeja löytyi, jotka aukesivat helpolla. Ei sen kummempaa. En oikeastaan muuta odottanutkaan. Asta kun ei pahemmin revittele äärirajoilla ja omaan silmään sen kropan hallinta on aika näppärää.