Maanantaina tokoiltiin Hannan ja Tiina kanssa kaatosateessa. Silloin ei mitään edistyksellistä tapahtunut ellei lasketa ylipäätään sitä, että oikeasti treenattiin sateessa. Liian usein harjoittelee vain hyvässä säässä.

Eilen harjoittelin yksin uudella hiekkakentällä, jossa oli taas mukavasti yksittäisiä häiriöitä. Astan kanssa tehtiin paljon puun kiertämisiä, seuraamista niin, että se itse sai vauhdista tarjota kontaktia, kaukoja leikkien (jumitti istumaan nousua paljon!) ja vähän noutoa. Meni tosi kivasti. Lisäksi aika paljon p.makuuta. Ohi kulki koiria, osa haukkui/murisi, mutta Asta pysyi hienosti. Me ollaan edistytty tai ainakin eilen saatiin onnistumaan!

Lopuksi vähän temppuja ja tokoa pienen nahkarotan kanssa. Se oli niin iloinen. Ninni siis sai eilen taas kesäkampauksen Evan avustuksella. Vähän silmä vaatii tottumista, mutta kyllä kannatti. Se on viime aikoina lenkeillä kävellyt huohottaen perässä ja mietin jo, että nyt taitaa jo ikä vaikuttaa. Ei ilmeisesti vaikuttanut vaan tuskastuttava turkki. Taas lähti kymmenen vuotta iästä pois, mummo kulkee lenkeillä edessä, tekee välillä kenguruloikkia eikä edes läähätä