Ninni ja Hopi pääsivät tällä viikolla mukaan Espooseen. Tiistaina käytiin tokoilemassa Tiinan, Ruuvin ja Hutchin kanssa. Hopi kanssa ei suurempia ongelmia. Ohjatussa tosin yritti omituisesti kurvata merkin kautta suoraan keskikapulalle, mutta taisi olla joku hetkellinen häiriö, koska uusinnoilla osasi tehdä oikein.

Eilen oli sitten ohjelmassa se varsinainen luksustapahtuma. Hanna puhui viime viikolla töissä, että olisi menossa uittamaan porokoiriaan Hyvinkään koirakylpylään. Koska altaaseen mahtuu kerralla useampia koiria, niin innostuin asiasta ja päätin, että tytöt pääsevät vähän polskuttelemaan.

Ensimmäistä kertaa kun oltiin, niin meille oli varattu oikein uimaopettaja. Odoteltiin sellaista peruskoiraharrastajanaista, mutta sieltä tulikin sellainen nuori surffaripoika   Tai siltä se ainakin näytti uima-asua myöten. Siltä puuttui vain surffilauta.

Jokainen koira sai liivit päälle ja tässä kohtaa etenkin Hopi oli sen näköinen, että "Mitä"?!? Aloitettiin Hopista, jonka oletettiin olevan helpoin uitettava. Poika nappasi Hopin syliin ja ei kun uimaan. Vähän tarvitsi tuuppausapua alussa, mutta sitten mentiin ja Hopi selvästi tajusi, että oikeasti, täällä voi uida! Ui altaan päästä päähän, jonka jälkeen surffari sanoi, että tämä koira osaa ja tykkää selvästi uida ja vapautti Hopin liiveistä. Taisi entinen vepekoira huokaista helpotuksesta   Uskottavuus oli hetken koetuksella. Tämän jälkeen Hannan porot menivät uitettavaksi ja heittelin sillä aikaa Hopille leluja toisella puolella ja sehän ui ja ui ja ui.

Porojen jälkeen Ninni uitettavaksi. Sekin tuupattiin rampilta veteen ja ui tyylilleen arvokkaasti ja hitaasti toiseen päähän. Siellä käännettiin ja takaisin. Näitä kolmea uitettavaa uitettiin vuorotellen ja Hopi sai tehdä pelleloikkiaan omaan tahtiin. Ninni innostui kannustamaan muita uijia ja juoksi altaan reunalla edestakaisin. Vähän välillä hirvitti, kun mummelin tasapaino ei märällä lattialla ollut aina parhaimmillaan, mutta hauskaa oli.

Ninniä uittaessa Hopi kävi tarjoamassa lelua myös surffaripojalle, joka totesi, että eihän tällä koiralla ole mitään väliä kuka heittää ja mitä lelua. Ei ole ei, uiminen on niin hauskaa   Lopuksi myös Ninni vapautettiin liiveistä ja se haki pari kertaa lelua. Taisi tykätä altaasta enemmän kuin luonnonvesistä. Niissä kun on välillä ihan liikaa aaltoja eikä sinne tyrskyjen keskelle yksinkertaisesti voi mennä uimaan. Lisäksi sen uintityyli oli parempi kuin yleensä. Nyt se ui niin, että koko selkä oli juuri vedenpinnan alla. Yleensähän se ui niin, että yrittää nostaa päätä mahdollisimman ylös ja samoin takapuolta. Niinpä vesi menee vain vähän keskiselän yli ja tyyli näyttää tosi hankalalta.  Tiedä sitten mikä vaikutti tyylimuutokseen; liivit vai se, että ei ole aallokkoa tms.?

Uinnin jälkeen koirat menivät lämpimän suihkun kautta föönattavaksi. Ihanan luksusta! No joo, föönauksesta eivät niin tainneet välittää, lähinnä näyttivät kärsiviltä. Ihan sivuhuomiona tuli havaittua, että koiran saaminen kuivaksi föönaamalla kestää muuten ikuisuuden enkä noita kuivaksi asti jaksanutkaan föönailla. Hattua nostan niille, jotka koirien turkkeja jaksavat säännöllisesti pestä ja kuivailla ja joiden kärsivällisyys riittää. Ei ole mun juttu.

Kamera jäi kotiin ja täytyyhän todistusaineistoa saada, joten päätettiin, että uusintakerta pitää tehdä. Uimaopettaja totesi lopuksi, että kaikki neljä koiraa osaavat uida niin hyvin, että ensi kerralla voidaan olla ilman opettajaa

Olipahan muuten väsynyt kaksikko illalla.

Asta on myös aloittanut kotona kuntokuurin ja ovat Samin kanssa tehneet pyörälenkkejä.