Asta lähti juoksun jälkeen Espooseen mukaan. Tokoiltiin sekä maanantaina että eilen Puolarmaarin ruohokentillä. Viimeksi ollaan käyty siellä syksyllä. Paikaltaan Astalle täydellinen; sopivasti yllättäviä häiriötä.

Maanantaina harjoiteltiin Hannan ja porokoirien kanssa paikallaoloa sekä tehdyillä että ihan oikeilla häiriöillä ja vain kerran jouduin puuttumaan. Lisäksi jouduin muistuttelemaan haistelemisesta. Seuraaminen ja liikkeestä seisominen tehtiin käskytettynä. Seuraamisessa Asta nojasi koko matkan (!), mutta kulki suoraan. Noin paljon se ei ole koskaan painanut, joten taas katsellaan mihin suuntaan seuraaminen seuraavaksi muuttuu. Liikkeestä seisominen ok.

Metallinoutoa ja luoksetuloa tehtiin vauhdista palkaten. Ok. Sitten liikkeestä maahanmeno. Miten mulle on onnistunut eksymään bordercollieita, jotka ei automaattisesti putoa maahan? Hopi ei ole koskaan mennyt nopeasti ja nyt näköjään Astalle saa ihan kunnolla sanoa, että joo'o, mene maahan. Tehtiin monta nopeaa toistoa ja parani, mutta lisää pitää tehdä. Ruutua tehtiin vielä lelun kanssa, ilman ja erikseen vielä loppuosaa. Nekin menivät hyvin.

Lopuksi vielä tunnarin piilotusta. Tässä ei mitään ihmeellistä. Niin, ja luoksepäästävyys ja kehään tulo Hannan avustamana. Nämäkin ok. Treenien jälkeen oli tosi hyvä mieli. Olin iloinen, että ongelmakohta tuli esille ja pääsin vielä puuttumaan. En usko, että Asta luupäänä muistaa kerrasta (eikä muistanutkaan), mutta toistoja, toistoja, toistoja. Hitaasti hyvää tulee, se on meidän motto

Eilen sama paikka, mutta Idan ja Luksin kanssa. Ida halusi treenata pk-ilmoittautumista ja sehän sopi mulle. Koska meillä ei ollut tuomaria, sai sellaisena toimia kentällä oleva puu. Seurautettiin koirat puun juurelle ja seistiin siinä vierekkäin. Astalle ihan hyvä treeni, kun ei ole koskaan ennen tehnyt ja Luksi oli periaatteessa vieras koira. Ensimmäisellä kerralla hetken haisteli nenä pitkällä ja vilkuili, mutta sen jälkeen pääsi juonesta kiinni ja piti hyvin kontaktia. Näitä(kin) pitäisi saada treenattua enemmän tai meille riittää toistaiseksi, että p.makuussa olisi vieraita ympärillä.

Sitten tehtiin taas vauhdista metallinoutoa ja luoksetuloa sekä muutamia sivulla siirtymisiä namin kanssa. Nyt pää pysyi paremmin ylhäällä kuin maanantaina. Lopuksi p.oloa Luksin tehdessä liikkeitä. Irtokoira hölkötteli vähän matkan päähän tuijottamaan ja taisin myöhästyä sekunnin, niin Asta päätti toimia itse. Osaan nykyään suhtautua näihin tilanteisiin näköjään hyvin enkä nosta omia kierroksia samalla. Jostain kumman syystä olen ihan jopa iloinen, että näitä tapahtuu, niin pääsen puuttumaan. Jos tuo pikkuhiljaa alkaisi uskomaan, että kykenen hoitamaan irtokoirat. Viimeiseksi vielä luoksepäästävyys ja kehään tulo Idan kanssa. Meni hyvin. Olin näihinkin treeneihin loppujen lopuksi tosi tyytyväinen

Illalla harjoiteltiin sisällä vielä eteentuloa. Parani. Tunnarikapulan pitoa ja luovuttamista hiottiin myös sekä vähän kaukoja.

Ja sitten, ihan lopuksi kasasin patjoista keon ja aloitettiin kunnolla harjoittelemaan kontaktitreeniä. Agilitya siis Joku viisas voisi kertoa mulle näitä oikeita termejä, jos vähitellen muistaisin. Eli Asta tuli keon yli ja kun etujalat oli maassa, naksuttelin siitä, että se tökkäsi maata kuonolla. Toivottavasti meni oikein? Heittelin nameja sille maahan, mutta en muista miten tässä lopuksi piti vapauttaa? Katse kaiketi pitäisi saada eteen ja muistelin, että lopussa pitäisi vapauttaa vielä lelulle. Varma en ole. Viisaammat, help! Taidan saada omia esteitä kesäksi pihalle, joten kai Astasta pitää yrittää tehdä agilitykoira