Ollaan me hengissä, kun joku sitä jo alkoi epäilemään   En ole vaan jaksanut päivittää blogia, kun ei varsinaisesti ole mitään ihmeellistä kirjoitettavaa. Hopi on ollut taas pitkien lenkkien ja treenaamisten jälkeen yhtä ketterä kuin puuhevonen. Se ei varsinaisesti onnu, mutta keventää vasenta takajalkaa aavistuksen ja lähtee liikkeelle pitkään venyttäen. Niinpä ollaan otettu väliin päiviä, jolloin se on saanut ottaa rauhallisemmin. En ole jaksanut stressata mahdollisesta tulevasta ontumisesta, en nuljuluusta enkä mistään muustakaan vaan mennään päivä kerrallaan. Ehkä se vaan on niin, että vanhuus ei tule yksin. Ollaan nyt treenattu silti jonkin verran ja ehkä jopa suunnitelmallisemmin. Odotan, että lumet sulaa ja pääsee kunnolla ulos, niin treenikerrat varmaan vielä tuplaantuu. Jos siis vaan pysyy kunnossa.

Asta taas, no ollaan mekin treenattu. Teknisesti alon ja avon liikkeet ovat kisavalmiita ja yksityiskohtia ollaan sisällä hiottu melkoisesti. Voi/evl liikkeet ovat hyvällä alulla. Mutta, Astan terävyys, reagointikyky, mitä termiä siitä nyt haluaa käyttää, on viimeisen puolen vuoden aikana lisääntynyt ja niinpä me harjoitellaan nyt vähän eri juttuja ja kisoihin meno siirtyy. Mun tekisi jo niin kovin mieli kisata, mutta minkäs teet. Kokeilemaan en lähde, joten sitten pitää vaan malttaa harjoitella ja harjoitella. Eihän meillä mikään kiire ole, mutkun....

Koska me nyt sitten vain treenataan, niin ollaan vaikeutettu ylempiä luokkia. Perjantaina viimeksi harjoiteltiin ohjattua, luoksetulon eri pysäytyksiä, ruutua ja takapään käyttöä vasemmalle käännyttäessä. Ruudussa lähettelin merkin kautta, haetutin keskikohtaa ja tein lähetyksiä eri kulmista. Lisäksi ollaan kotona harjoiteltu tunnaria. Ihan kivasti sujuu. Ei Asta edelleenkään ole sellainen räjähtävän näyttävä, mutta kiva kuitenkin. Ja vertaan tietysti Hopiin, jolla sitten taas helposti menee se näyttävyys vähän överiksi.

Mitäköhän muuta ollaan kuukauden aikana tehty..? Niin, pari viikkoa sitten käytiin ottamassa Astalta verikoe ja nyt odotellaan vasta-aineiden tuloksia. Toivon mukaan ei tule mitään yllätyksiä, koska matkat on jo varattu ja kurssi maksettu. Eilen käytiin Somerolla taas katsomassa lampaita. Asta oli aluksi vähän erilaisempi kuin aikaisemmin, mutta muutaman kierroksen jälkeen näytti totuttua itseään. Illalla sitten alkoikin juoksu, joten mistä sitä tietää, vaikka sekin olisi vaikuttanut. Ihan sopiva väli tuli edelliseen juoksuun, n. 7,5 kk. Tuollaisena kun pysyisi, niin olisi hyvä. Kovasti ollaan tehty suunnitelmia kesän osalta, jotta Sami ja Asta saisivat kauden hyödynnettyä paimennusmielessä mahdollisimman hyvin. Toivottavasti vielä toteutuisivat.