Tänään tehtiin vuoden ekat jäljet ja olipas taas tauon jälkeen kivaa Outin kanssa paineltiin Piikkiön metsiin ja siellä tallottiin jäljet ja tehtiin odotellessa esineruutu. Astalle tein pentujäljen tyyppisen lyhyen jäljen, jossa nameja melkein jokaisella askeleella ja lopussa keppi. Outi talloi Hopille jäljen, jossa joitakin kulmia ja viisi keppiä.

Oon tosi huono arvioimaan metrimääriä, joten ilman niitä mennään eli esineruutu oli suht syvä ja vähemmän leveä. Hopi haki tosi hyvin, mutta vaikeana esineenä kokeiltua hiuslakkapulloa ei tajunnut tuoda. Käytiin sitten yhdessä toteamassa, että sekin on esine ja Hopi sai kantaa sen ruudusta pois. Sen lisäksi haki yhden lapasen takarajalta. Teki hyvin töitä, vaikka pistot tunnetusti eivät olleet ollenkaan suoria. Astalle Outi kävi näyttämässä esineen, mutta taisin olla taas ihan vinossa. Ihme juttu, että onnistun tosi usein lähettämään vinoon. Nyt pitää ottaa kotiläksyksi jälleen suorat asiat, kun näitä vinoja esiintyy tokokentän lisäksi maastossakin. Mutta siis, Asta ei hakenut sitä esinettä minkä Outi näytti vaan löysi toisen. Hieno juttu sekin ja myös se, että etsi jonkun aikaa eli hienosti oli kestävyyttä ja malttia, vaikkei näitä ole varsinaisesti harjoiteltukaan.

Astan jäljessä ei ollut oikein mitään ihmeellistä. Nameja söi aika hyvin, joitakin jäi. Meni maltillisesti eikä vetänyt tai rynnännyt ollenkaan. Lopussa oli keppi, johon ei reagoinut ollenkaan, mutta pienten apujen jälkeen otti suuhun. Palkaksi kissanruokaa.

Hopin jäljessäkään ei ollut mitään erityistä. Nappasi takajäljen, mutta vaihtoi suuntaa. Kulmat selvitti hienosti, tosin muutama nami oli avustamassa. Kepeistä löytyi neljä eli yksi jäi. Vauhti oli tosi hyvää, sellaista sopivan nopeaa. Keppimotivaatio tuntuu olevan kohdallaan ja homma pelitti muutenkin. Häntä heilui ja Hopi tykkäsi kovin

Oli kyllä kivaa taas tauon jälkeen. Lisää vaan