Ei mahda mitään, taas kerran on todettava, että aika menee niin nopeasti. Liian nopeasti. Ninni täyttää tänään 12 vuotta. Luvullisesti tuo näyttää jo tosi paljolta ja jos joku sanoo, että oma koira on 12 ajattelen, että se on jo vanha koira. Omien kohdalla sitä aina jotenkin hämääntyy, kaikessa. Ninnikin kun on kuitenkin ihan pirteä ja tuntuu, että ainahan se on ollut tuollainen. Ei sitä enää muista, että on se todennäköisesti nuorempana ollut villimpi höyrypää. 

Onneksi Ninni siis on tällä hetkellä terve, iloinen ja jaksaa lenkkeillä hyvin, kunhan ei lumihangessa yritä raahata pitkiä matkoja mukana. Kuulo ja näkö toimivat ihan normaalisti, mitä nyt kuulo taitaa olla välillä vähän valikoiva. Se kuitenkin mummokoiralle sallittakoon. Muiden kanssa tokoillessa myös Ninnin kanssa on aina pakko tehdä jotain, koska se on jonon jatkona odottamassa omaa vuoroaan. Toisaalta olen pari kertaa lenkeillä tai kotona huomannut sen tuijottavan tyhjyyteen ja kun sille on jutellut, tuntuu, että se on tullut jostain kauempaa takaisin. Se myös nukkuu sikeämmin kuin ennen, joten kai nämä ovat niitä vanhuuden mukanaan tuomia juttuja.

Toivon, että pirteät ja terveet päivät jatkuvat vielä pitkään ja Ninni saa olla porukassa se järjen ääni. Hopi ja Asta eivät ihan lähellä ole sitä rajaa, jotta sellainen status niille voitaisiin siirtää. Ninni on vaan niin tärkeä mulle ja tuntuu, että enää ei tarvita edes sanoja kommunikointiin vaan me ymmärretään toisiamme muutenkin

Ensin vähän maltillisempi kuva synttärisankarista....

...ja sitten vähän vauhdikkaampi