Eilen mentiin taas Lohjalle hallitreeneihin Hannan kanssa. Tällä kertaa tosin oli eri halli ja eri Hanna kuin tiistaina ja ohjelmassa pelkkää tokoa. Asta oli tosi hyvä ja meillä oli tosi hauskaa. Pidettiin muutama "tempputauko", jonka aikana annoin Astan itse tarjota mitä se haluaa. Se peruutteli puoli hallia, pyöri itsensä ympäri ja kävi myös ruudussa hakemassa keskikohdan. Sitä ei vaan pysty ottamaan vakavasti enkä pystynyt olemaan nauramatta

Varsinaiset tokoliikkeet sujuivat ihan kivasti. Luoksetulon banaani on kuitenkin edelleen ongelma pitkällä matkalla. En saa kunnolla ohjattua edes käsien avulla tulemaan suoraan vaan jää silti vinoksi. P.makuussa haisteli ja sitä teki myös tiistaina. Huomautin pari kertaa nätisti, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Asta ei vaan jotenkaan noteeraa sellaisia pieniä huomautuksia, joihin olen muiden kohdalla tottunut. Kävin sitten pitämässä pienen puhuttelun, jonka jälkeen makasi nätisti.

Ja taas tehtiin luoksepäästävyysharjoitusta Hannan kanssa. Koska Hanna on jo niin tuttu, tehtiin vähän enemmän käsittelyharjoittelua sivulla istuen ja sitten sellaista "näyttelytreeniä". Näissä ei ongelmia.

Sitten kotimatkalle ja illalla vielä agiltytreeneihin. Tehtiin enemmän ohjaustreenejä, joissa kierrätettiin takaa ja edestä, otettiin haltuun ja lähetettiin taas eteenpäin. Näille ohjauksille on varmaan olemassa niitä hienoja agilitytermejä, mutta me mennään alkuun näillä selkeillä sanoilla. Asta oli kyllä aika superhyvä. Se on vaan jotenkin niin hirveen näppärä. Näitä ohjauskuvioita tehtiin aina yksitellen ja loput porukasta harjoittelivat yksikseen esteiden kanssa niin kuin aina ennenkin.

Hiukan välillä hirvittää, kun koiria pidetään vapaana, kaikki tekevät yhtäaikaa, tilaa ei ole lukumäärään nähden kauheasti ja osa ei ole mitenkään hyvin hanskassa ja tulee melkein naamalle haukkumaan. Välillä joutuu keskittymään enemmän siihen, että katsoo onko tilaa sen verran, ettei ole muiden tiellä tai joku meidän tiellä. Eilen kävi yksi ärsyttävä tilanne, kun yksi koirista lähti Astan luo. Asta pysähtyi kohti tulevan koiran eteen, korkeus kasvoi varmaan 20 cm ja ilme oli sellainen, että mulle ei muuten kannata alkaa uhoamaan. Tuli kuitenkin hienosti käskyllä pois ja toinen koirakin napattiin kiinni. Mutta joo, näitä me ei haluta harjoitella vaan sitä agilitya.

Joka tapauksessa meni hyvin ja yritin itsekin tsempata ohjauksessa