Eilen illalla oli torstaitreenit hallissa. Tein Astan kanssa Tuiren käskyttämänä hypyn, liikkeestä seisomisen ja seuraamista. Meni ihan ok. Seuraamisessa totutusti aukesi ja aavistuksen edisti. Hopin kanssa ilman käskytyksiä seuraamista, hyppynoutoa, idari, kaukoja, noutoja ja luoksetuloa. Välillä piippasi, välillä ei, mutta vitsi, että sen kanssa on niin kiva tehdä, kun voi vaan keskittyä tekemiseen ja toinen on niin innoissaan. Mikä parasta, se ei edelleenkään onnu

Astan kanssa tehtiin luoksepäästävyysharjoitusta niin, että ensin kaikki viisi tulivat vain antamaan namin, kun Asta oli sivulla. Tämä sujui tosi hienosti. Astalla heilui häntä koko ajan, kun se odotti nameja. Mun pitää vaan itse olla jämäkämpi ja vaatia, että istuu, kun nyt helpolla ei malta odottaa vaan menee vastaan. Toisella kierroksella ajattelin aavistuksen vaikeuttaa eli jokaisen oli tarkoitus vähän rapsuttaa kaulan alta ja antaa nami. Muiden neljän kohdalla ei mitään ongelmia, mutta sitten Pirkon kohdalla alkoi haukkumaan ?!? Pirkko ei tehnyt mitään muista poikkeavaa enkä keksi mitään syytä tähän. Pirkko on ennenkin ollut näissä mukana ja sitten esimerkiksi Tuire ei, vaan oli Astalle uutena, mutta Tuiren kohdalla ei edes ajatustakaan hölmöilyistä. Pohdittiin Astaa ja vapautin sen jonkinlaiseen makkararinkiin. Meni muiden luo iloisena, tosin ehkä vähän jopa mielistelevänä, mutta Pirkkoa karttoi. Jotain tietyissä ihmisissä on, joka aiheuttaa reaktion Astassa, mutta kun en saa siitä punaisesta langasta kiinni enkä edes tiedä onko sellaista. On tosi vaikeaa arvioida milloin ja erityisesti kenen kohdalla voi harjoitteluja vaikeuttaa, kun ei yhtään voi tietää etukäteen. Toiset voivat vääntää Astan solmuun ja toiset eivät voi kumartua senttiäkään.

Laitoin Astan huilimaan ja tein Hopin kanssa välissä. Sen verran jäi Astan käytös mietityttämään, että lopuksi tein vielä liikkeitä Pirkon lähellä. Mun oli tarkoitus treenata vain niin, että Pirkko pyörii vieressä, ei mitään luoksepäästävyyttä. Pirkolla oli nami kuitenkin varuilta kädessä. Asta jotenkin tiesi sen ja lähti itsenäisesti Pirkon luokse ja ihan iloisena haki namin. Tosin Pirkko oli ihan passiivinen, mutta kuitenkin. Nämäkin on vaikeita. Pirkko on ihan kiva, jollei kumarru? Asta palautuu ikävistä jutuista nopeasti ja on ok hetken päästä. Tämäkin vaikeuttaa mun suunnittelua, kun ajattelen, että voidaan edistyä ja sitten ei kuitenkaan voida. Tai joidenkin kohdalla voidaan. Eikä Asta normaalisti kesken treenin lähde kenenkään vieraan luokse namin toivossa. Välillä tuntee itsensä tyhmäksi, kun kuvittelee suunnittelevansa hyviä harjoituksia ja sitten Asta tietää tasan tarkkaan mun ajatukset ja pyrkimykset. Voihan kysymysmerkki?

Kiitos kaikille vielä pohdinnoista ja avustuksista. Jatkan punaisen langan etsimistä...