Eilisen kauppareissun yhteydessä pysähdyttiin Kupittaalle vähäksi aikaa. Tein pienen kävelykierroksen ja sitten tokohommiin. Sami joutui käskyttäjäksi. Tein perusliikkeitä; seuraamista, luoksetuloa, liikkeestä seisomista. Lisäksi kontaktitreeniä sivulla. Asta ei haukkunut kenellekään eikä reagoinut mihinkään. Ohi käveli ihmisiä, viereen tuli kaksi miestä kovaan ääneen juttelemaan eikä ääntäkään. Täytyy nyt vähän seurata mistä kaikki johtuu, kun keskiviikkona oli niin täysin erilainen. Samin kanssa se on ehkä kaiken kaikkiaan nöyrempi, joten olisiko sillä ollut vaikutusta, että Sami oli mukana? Mun kanssa voi helpommin pullistella.

 

Tänään aamulla käytiin Hopin kanssa Tanjalla hierottavana. Oikea rintalihas oli aika kipeä ja vasemmalta takaa lanteen kohdalla jumitusta. Ylösnoustessa oli vähän köpö, mutta sitten taas liikkui normaalisti. Kuulin magneettikuvauksen todellisen hinnan, niin pistää oikeasti miettimään, että mennäänkö. Mun tuurilla sielläkin laitetaan eteen kuvat ja todetaan, että missään ei ole mitään vikaa.

 

Hieronnasta kotiin ja koiran vaihtoon. Lähdettiin Astan kanssa Piikkiöön tokoilemaan. Taas vieras kenttä ja erilaista häiriötä. Heli käskytti ensin luoksetulon. Ekalla kerralla nytkähti, mutta pysyi kuitenkin. Eteentulossa liukui taas vinoon. Toisella kerralla otin lyhyemmältä matkalta. Pysyi paikallaan ja tuli suorempaan. Siitä huolimatta pitää tehdä jotain kujasysteemiä tuohon eteentuloon. En ole edes koskaan ottanut siitä sivulle ja silti välillä kenottaa.

 

Seuraavaksi seuraamista. Tällä kertaa edisti, ensimmäistä kertaa. Palkkailin sitten taaksepäin. Lisäksi takapää liukui taas vasemmalle. Seuraaminen mietityttää, kun on niin vaikeaa tehdä pienemmän koiran kanssa, jota ei tunne jalassa. Se varmaan on se ihanne, mutta mulla olis varmempi olo, jos se painaisi jalkaan. Koskaan ei voi olla näköjään tyytyväinen 

 

Viimeiseksi ruutua, jossa lähetin suoraan. Jäi vasemman etutörpön luokse pyörimään ja yritti siinä tarjota oikeaa kohtaa eli pelkkää merkkiä. Sain ohjattua lopulta oikeaan kohtaan ja palkattua. Tosi mukavaa oli huomata, että Asta ei tule mun luokse takaisin vaan jää ruudun lähelle. Se jäi nyt paikalleen herkästi seisomaan ja tuijottamaan eli tarjoamista pitää saada vahvistettua ja toisaalta mun pitää itse olla palkkauksessa nopeampi.

 

Tauon jälkeen noutoa. Ensin käskytyksellä normaalisti. Muuten ok, mutta eteentullessa nostaa pään ylös ja kulauttaa kapulan kurkkuun ja silloin helposti pyörii siellä. Vahvempaa otetta siis, mutta ongelma tulee aina pään noustessa ylös enkä tiedä miten ratkaisisin sen. Sen jälkeen kerran vauhtinoutoa, joka ok. Sitten vielä kerran ruutuun, johon oli etukäteen viety lelu. Se meni hyvin.

 

Viimeiseksi paikallamakuu Huldin vieressä. Laittoi pään maahan, mutta nosteli välillä ylös, kun piti katsoa ohilentäviä lintuja tai jotain muuta mielenkiintoista. Juuri kun lopeteltiin vähän matkan päästä kulki pari mopopoikaa jutellen ja niille sitten Asta alkoi haukkumaan. Todettiin porukalla, että tuollaiset yllättävät häiriöt, jotka tulevat muuten rauhalliseen ja hiljaiseen tilanteeseen, taitaa olla ne pahimmat. Kovassa häiriössä ei ehdi keskittymään yksittäisiin asioihin.

 

Kentältä ajettiin vielä Helin ja Antin luokse. Asta ja Lyyli saivat juosta ja painia pihalla viimeisetkin höyryt pois.