Eilen oltiin jäljestämässä Annen kanssa skumppapellolla. Tein Astalle jäljen, jossa oli 220 askelta ja kaksi kulmaa. Ensimmäistä kertaa otettiin siis kulmat mukaan. Nameja oli lähes joka askeleella, mutta tyhjiäkin oli välissä. Lopussa keppi. Hopille noin 500 askeleen pituinen jälki neljällä kulmalla ja neljällä kepillä. Jäljet vanhentuivat yli tunnin.

Hopi meni ensin. Alku oli ok ja ensimmäinen keppi löytyi hyvin. Sitten tuli kulma vastaan, jonka jälkeen Hopi hukkasi jäljen. Itse en päästänyt sitä kauhean pitkälle hakemaan, kun pelkäsin, että menee Astan jäljelle. Huomio nro 1. Ei pitäisi tehdä koskaan jälkiä niin, että toisella on mahdollisuus mennä toisen jäljelle. Hopi pyöri ja pyöri. Mulla ei ollut pellolla mitään hajua missä jälki siinä keskellä voisi mennä. Niinpä käveltiin kohti laitaa, jossa tiesin jäljen kulkevan. Hopi nappasi sen sieltä, loppusuora ok ja viimeinen keppi löytyi. Eipä ollut kovin hyvä, vaikka Hopilla oli nenä koko ajan hyvin auki.

Asta seuraavaksi. Ei rynninyt ja söi hyvin, vaikkakaan ei jokaista namia. Pitää siirtyä varmaan frolic-nappuloihin, koska ne näkee itsekin. Aika pian poikkesi selkeästi jäljeltä ja sinnikkäästi pyrki toiseen suuntaan. Tiesin, etten ollut sieltä kulkenut, joten pienen vääntämisen jälkeen päästiin jatkamaan matkaa. Anne sitten penkoi sitä paikkaa, johon Asta hakeutui ja ruokaahan sieltä löytyi. Eli jonkun toisen jälki meni todennäköisesti meidän jäljen yli. Eka kulma meni vähän tuurilla, mutta meni kuitenkin. Seuraava suora muistaakseni suht ok. Toinen kulma meni paremmin. Viimeisellä suoralla poikkesi jäljeltä taas. Oltiin samassa linjassa kuin ensimmäinen ruokapaikka oli, joten todennäköisesti toinen jälki kulki myös siitä kohtaa yli. Hieman liian haastavaa Astalle treenata harhajälkiä, mutta eipä sille mitään voinut. Aika pian tuli keppi vastaan ja jälki loppui. Ei mikään huippusuoritus, mutta aika paljon tuli asioita, joita osaa jatkossa harjoitella ja ottaa huomioon paremmin.

Annelta tuli tosi hyviä vinkkejä, jotka pitää kirjoittaa ylös, koska muuten en muista niitä seuraavalla kerralla. Mun pitää luottaa koiraan, vaikka Astaan ei voi liikaa luottaa, kun sillä ei ole rutiinia. Pitää muistaa myös vaatia ja esimerkiksi merkitä kulmat niin, että itse varmasti tietää missä ne menee, jos haluaa, että koirakin ottaa ne tarkasti eikä mene yli. Tyhjien kohdalla pitää antaa koiran mennä lujempaa, koska se ei voi mennä yhtä hitaasti kuin namijäljen kohdalla. Ihan perusjuttu, mutta jotenkin olen jarrutellut siinäkin. Tässäkin pitää itse tietää missä kohdassa on tyhjiä ja missä ei, jotta ei päästä namien ohi menemään. Liiat auttamiset pitää oppia ottamaan pois, omasta käytöksestä. Ongelmakohdissa pitää antaa koiran ratkaista ne itse (tai ainakin antaa sen yrittää) eli tässä esimerkiksi se apu pois. Pitää seistä itse suorana, nyt meillä Astan kanssa on molemmilla nenät maassa. Vaikka Hopin jäljet eivät ole enää hiomista, niin pitäisi kuitenkin niitä tehdä tarkemmin, namit sille takaisin ja kaiken kaikkiaan vaatia enemmän. Opin itse enemmän, kun tehdään just eikä melkein. Tulikohan kaikki..?

Kiitos vielä avuista ja neuvoista!! Tuli todella tarpeeseen. Elvis-vauvalle pisteet siitä, että se poukkoili rattaiden kyydissä pitkin kuhmuraisia peltoja vaan onnellisesti nukkuen!