Asta on ollut pitkästä aikaa mun mukana Espoossa. Koiria tulee lenkeillä vastaan enemmän kuin kotona kuukauteen, joten ollaan saatu taas hyvin harjoiteltua ohittamisia. Nakeilla on kummallinen voima. Niiden avulla mennään isojen rähjäävienkin koirien ohi oikein mallikkaasti.

Maanantaina käytiin synttäritreeneissä Tiinan ja Ruuvin kanssa. Tein odotellessa jonkinlaista tunnaria. Otin luonnonkepin ja heitin sen keppikasaan. Halusin vain nähdä miten Asta toimii. Hyvin toimi. Ajatus oli mukana ja oma sieltä tuli jokaisella kerralla. Treeneissä hinkattiin sitten seuraamista. En saanut onnistumaan niin hyvin kuin lauantaina. Muuten ok, mutta helposti aukesi. Tein sitten vain yhtä ja kahta askelta.

Sitten vauhtinoutoa. Peritty kapula on mukavampi kuin vanha, todennäköisesti siksi, koska painaa enemmän. Asta ei helposti vaihda sitä leluun. Liikkeestä seisomista tehtiin myös. Käsiavulla pysäytys on tosi napakka, suullisessa vähän löysempi. Ruutukin tehtiin pari kertaa, ok, sekä luoksetulo eteen ja vauhdilla. Lopuksi paikallamakuu Ruuvin kanssa. Muistaakseni meni hyvin.

Eilen mentiin sitten Hannan ja porokoirien kanssa treenaamaan. Vieressä oli samalla näyttelyharjoitus, joten häiriötä oli kunnolla. Laitoin Astan ensin eri paikkoihin paikallamakuuseen. Alussa oli vähän levoton ja katseli juoksevia ja haukkuvia koiria. Toistojen jälkeen rauhoittui, mutta ei vielä tarpeeksi mun makuun.

Sitten harjoiteltiin taas sitä seuraamista. Tein huomion, että pidän vasenta kättä melkein kiinni reidessä namia antaessa ja myös sivullaollessa Asta on jalassa kiinni. Ei pidä ihmetellä miten onnistun opettamaan koirat liimautumaan jalkaan, kun kerran palkkaan siitä. Sen jälkeen taas liikkeestä seisomista sekä myös maahanmenoa. Noutoa kapulaa pitäen, läheltä tuoden ja pari kertaa vauhtinouto. Olikohan se siinä?

Lopuksi mentiin vielä lenkille ja Asta sai juosta Vinhan ja Jänkän kanssa.