Nyt ollaan oltu ahkeria. Joka päivä ollaan tokoiltu, kun päätin, että Asta oppii käyttämään takapäätään. Lisäksi torstaina käytiin paimentamassa. Hopikin pääsi kerran hömpöttelemään jotain. Astan kanssa pitää miettiä, odottaa kurssia ja miettiä...

Tokossa ollaan treenattu useita eri liikkeitä. Hyppy on edistynyt hurjasti (Evalle kiitos!). Nouto taitaa olla liikkeistä ainut, joka on tällä hetkellä ihan valmis. Paikallaolo taas on hajonnut ihan totaalisesti. Asta ehtii muutamassa sekunnissa laittaa pään alas, nostaa sen ylös, mennä lonkka-asentoon, vaihtaa toisen puolen lonkkaan, peruuttaa maassa, ryömiä eteenpäin ja heittäytyä puoliksi kyljelleen. Joo kiva. Reunalla huilimassa kykenee möllöttämään vaikka kuinka kauan samassa asennossa, mutta p.makuusta on tullut joku kiva temppu. Koska en sanallisesti ehdi kommentoimaan mitenkään suuntaan tai toiseen, päädyin laittamaan nakin palan etujalkojen väliin. Muutaman kerran jälkeen näyttäisi toimivan rauhoittavasti. Edetään tällä tavalla.

Hopin seuraamista olen pohtinut paljon. Päädyin kokeilemaan tylsistyttävää ja pitkää seuraamista. Teen sitä aluksi pelkästään omalla pihalla ja kävelen 40 metrin suoraa edestakaisin. Lopuksi palkkana pelkät kehut ja treenit loppuu siihen. Ajatuksena on, että tutussa paikassa Hopi ehkä oppisi nopeammin, mitä on odotettavissa eikä odottaisi lelua. Eilen kellotin ja meni kolme minuuttia, kunnes Hopi oli hiljaa ja seuraaminen tasaista. Eli nyt vain useasti monen minuutin seuraamisia, jotka kyllä on aika puuduttavia....mun mielestä.

Tänään iltalenkillä tuli vastaan kiva tasainen nurmikkoalue ja mulle yhtäkkiä mieleen, että pidetään näyttelytreenit Astan kanssa kyllä pitää sitä toivottavasti yhtä ja ainoaa kertaa varten harjoitella. Jos juoksin hitaammin, Asta yritti roikkua hihassa, juoksi hihnan mitan päässä sivulla tuijottaen tai pomppi takaperin eteenpäin. Vauhtia lisätessä se alkoi juosta tosi nätisti, siirsi katseen eteenpäin ja laski hännän alas. Meidän pitäisi saada siis joku hervottoman kokoinen kehä. Harmi, ettei tuo ole saksanpaimenkoira. Niillähän on isot kehät. Tai karjalankarhukoirien kehässä voisi ehkä myös vierailla. Hännän kanto sopii sinne paremmin kuin bc kehään  Pitää etsiä joku kiva pikku näyttely, jossa on joku kiva tuomari, joka ymmärtää, että Asta on tosi kaunis.

Viikonloppuna ollaan seurattu netin kautta paimennuksen EM-kisoja. Astan isä Roy pääsi finaaliin ja sijoittui upeasti neljänneksi! Tulokset löytyvät täältä.  Ja täältä 9 kuvaa Mossesta ja Roysta.

Tänään näin vielä monta Eyewitness-bc:tä tokoilemassa. Olipa kivaa ja kivoja koiria