Ahkerasti ollaan harjoiteltu tokoa, mutta en ole jaksanut kirjoitella niitä ylös. Kun työpäivän ajan tekee koneella töitä, alkaa netissä surffailu ja blogin kirjoittelu puuduttaa. Kokeilen vähentää nyt ainakin sitä surffailua aika rankasti.

Astan kanssa ollaan hiottu pikkujuttuja; mm. sivullasiirtymisiä, kapulan tuontia eteen, luoksetulon pysäytyksiä, luoksetulon eteentuloa ja paikallaoloa. Seuraamista en viitsi tehdä ilman apusilmiä, koska se aukeaa vasemmalle ja viimeistään palkkausvaiheessa pomppaa sivulle eli sitä pitää miettiä. Lisäksi ollaan käyty keskusteluja siitä, että yritykset suureksi, tai edes pieneksi, pomoksi, ovat täysin turhia 

Hopi ja Ninni lähtivät jälleen toimistokoiriksi ja Asta jäi Samin kanssa. Ovat harjoitelleet pyöräilyä ja juoksemista. Ihan lyhyitä matkoja tosin. Loppusyksystä käyn kuvauttamassa Astan ja jos kaikki on suurinpiirtein ok, niin matkoja voi sitten lisätä. Ihme kyllä, vaikka hihnassa kulkeminen on vaikeaa, niin juostessa ja pyörän vieressä voi kulkea ihan nätisti.

Maanantaina olin Tiinan ja Ruuvin kanssa treenaamassa. Hopin kanssa taisin tehdä kaikki liikkeet idaria lukuunottamatta. Tunnari oli ihan loistava taas! Hitsi, kun kisoissa saisi tehdä sen ilman käskytystä. Seuraamisessa yhtä pientä inahdusta lukuunottamatta oli hiljaa. Painaa kyllä aivan järjettömän paljon, että pisteillä tuskin juhlitaan, vaikka hiljaa pysyisikin. Kaiken kaikkiaan sujui kivasti, hyvä mieli, hyvät treenit ja lopuksi vielä lenkille. Kiitos Tiinalle taas seurasta

Eilen kävin Helsingissä Jennyn ja mäyräkoirien luona juomassa iltateetä. Käytiin myös lenkillä ja lopuksi pikatreenit läheisellä kentällä. Jenny harjoitteli Harmin kanssa vieressä ja Hopi otti kaukoissa yllättävästi aika paljon häiriötä. Jumitti siis ihan huolella. Muut asennot onnistuivat, mutta seisomasta istumaan meno ei. Autettuna kyllä. Lisäksi pää taas kääntyili molempiin suuntiin. Höh.Täytyy kokeilla vielä uudestaan kunnon häiriössä.

Kisatavoitteita meillä ei varsinaisesti ole. Tai on yksi. Jos Hopi on hiljaa, olen enemmän kuin tyytyväinen. Meillä on edellisestä kokeesta kulunut tänä syksynä kaksi vuotta. Viime vuonna tähän aikaan en edes tiennyt, että edessä on vielä puoli vuotta kestävä sairasloma. Luulin, että heinäkuussa alkanut ontuminen saataisiin nopeammin kuriin. Talvella sitten ajattelin jo, että mahtaako kesällä olla edes koko koiraa. Mitään koeajatuksia ei edes tullut mieleen, kun tavallinen lenkkeilykään ei onnistunut. Sen vuoksi olen nyt niin onnellinen, että ylipäätään voin Hopin kanssa harjoitella ja osallistua kokeeseen. Ei se ole sohvalla onnellinen...