Eilen mentiin Lohjalle töiden jälkeen treenaamaan Hannan kanssa ja päädyttiin Turkuun päivystykseen. Päätettiin käydä varmuuden vuoksi näyttämässä Astan silmää ja onneksi mitään pahempaa ei tullut. Hurjasti huonoa tuuria yhteentörmäyksessä mukana, mutta onneksi myös hyvää tuuria. Kai me Hanna jatketaan vielä? Silmänisku  Odotellessa punnitsin Astan ja painoa oli jo 14,6 kg.

Ehdittiin kuitenkin harjoittelemaan muutamia kierroksia. Vuoroteltiin Freyan ja Bean kanssa. Hopi oli taas ihan ylikierroksilla. Yritin aloittaa kisamaisesti seuraamisella, joka päättyi heti piippaukseen. Seuraavalla kierroksella sain onnistumaan, kun alussa autoin namin kanssa muutaman askeleen. Sitten idari, jossa palkkasin istumisesta ja seuraamisesta. Se oli ihan ok. Luoksetulossa seisominen meni pitkäksi, taas.

Muistaakseni kolmannella kierroksella ruutua muutama toisto ja loppuun asti. Se meni hyvin. Vähän nytkähteli merkillä ennen käskyä. Kaukot olivat tosi huonot. Oli niin innoissaan, että tuli eteenpäin, oli tosi huolimaton ja oli siinä ja siinä kuunteliko käskyjä vai tekikö itsekseen.

En tiedä mitä kisasta tulee. Täytyy varmaan tehdä nyt jotain tosi puuduttavia, pitkiä treenejä. Onneksi meillä ei varsinaisia tavoitteita ole vaan pääasia on se, että päästään ylipäätään pitkän tauon jälkeen vielä kisaamaan.

Astan kanssa leikin aika paljon, koska oltiin vieraalla kentällä. Se on kyllä tosi kivasti yhdistänyt virittelykäskyn tokoiluun, tähän olen tosi tyytyväinen. Tehtiin eri kierroksilla sivullaoloa kontaktissa, josta palkka. Luoksetuloa lyhyeltä matkalta suoraan eteen. Tämä ei ole edelleenkään yhtään hallussa. Kerran pitkältä matkalta Hannan pitäessä kiinni ja palkka vauhdista. Ruutua muutamia kertoja ja suoraan lelulle. Liikkeestä seisomista. Sujuu edelleen tosi kivasti ja pysähdykset on nopeita ja napakoita. Nameja tästä palkaksi. Seuraamista, joka meni nyt ihan kivasti. Oli sopivalla kohdalla. Asta oli eilen tosi kivanoloinen, sen kanssa on nyt tosi mukava tehdä.

Tänään kävin katsomassa Outilla Supon pentuja. Olivat kyllä tosi suloisia. Niillä oli hieno aitaus pihalla omenapuiden alla. Aika ihanaa pennunelämää Hymy 

Asta oli mukana ja yritettiin bongailla mahdollisimman monta miestä. Uhriksi joutuivat Kimmo, naapurin mies ja Outin veli. Kiitos vaan heille Cool  Asta on viime aikoina pöhissyt miehille. Ensin ajattelin, että se on jokin yksittäinen juttu, mutta eipä taida olla. Olen tänään miettinyt, että onko kyseessä joku ikään liittyvä murkkujuttu vai onko se oikeasti päässyt pelästymään. Kun en tiedä mitään ainakaan tapahtuneen ja aikaisemmin ei ole ollut mitään ongelmia tai pelkoja. Toisaalta pari kertaa ollaan kuultu sen pihalla haukkuvan ja kun ollaan komennettu ollaan huomattu, että naapurin setä on sille puhunut kuusiaidan takaa..

Kun Astalle antaa namia, se unohtaa pöhinän ja voi seuraavaksi kiivetä syliin. Pöhisee ainoastaan, jos siihen kiinnittää huomiota. Tänään testattiin niin, että annoin kaikille lihapullat valmiiksi, otin Astan autosta ja käveltiin kohti niin, että Asta melkein törmäsi lihapullaan. Pieni pöh tuli kahdella ensimmäisellä kerralla, mutta unohtui kun pulla tuli samalla suuhun. Tämän jälkeen oli ihan normaalisti. Täytyy nyt seurata ja etsiä miehiä syöttämään herkkuja. Mitään varsinaista logiikkaa, syytä tai muutakaan järkevää linjaa en keksi, joten katsellaan miten kehittyy.