Voi masennus, eilen meni treenit totaalisesti pieleen. Astalla nyt vaan on jonkunlainen murkkuikä, joka toivottavasti tasoittuu jonkun ajan kuluttua. Onneksi seura oli edelleen mukavaa ja jutut aika lennokkaita, muuten olisi todennäköisesti masentanut vielä enemmän.

Hopi kuitenkin aloitti. Sen kanssa ensimmäiseksi ruutua. Meni siellä kahdella kerralla lyhyen hakemisen jälkeen suoraan maahan. Pöh. Sitten ohjattu nouto, jossa haki oikean puoleisen kapulan. Se meni hyvin. Lopuksi metallinouto hypyn kanssa, joka oli ok.

Muita meni välissä ja lopuksi Asta. Aloitettiin luoksetulolla Niinan pitäessä kiinni. Sähläsin loppukuvion itse ja Asta meni oikealta ohi. Otettiin uusiksi lyhyemmältä matkalta, meni hyvin. Sen jälkeen Asta lähti lelun kanssa juoksemaan ja hetken päästä näki jotain kahden asuntovaunun välissä. Ihan taisi olla vaan pari ihmistä siellä enkä tiedä miksi niille alkoi riehumaan. Ei mennyt niiden luokse vaan jäi haukkumaan paikoilleen. Sain huudettua pois, mutta sen jälkeen keskittyminen oli tosi häilyvää. Namilla otettiin muutama siirtyminen sivulla. Ne menivät ihan ok, mutta normaali seuraaminen oli huonompaa kuin yleensä, joten lopetin lyhyeen. Lopuksi vielä yksi vauhtinouto, joka meni ok.

Treenien jälkeen mentiin vielä pienelle kävelylle. Jos jotain positiivista pitää eilisestä Astasta löytää, niin se osaa edelleen olla kivasti muiden koirien kanssa. Kerrankin oli juoksukavereita mistä valita, kun pellolla porhalsi kuusi muuta bordercollieta ja yksi borderterrieri.

Eilen pyysin töissä miespuolisia työkavereita antamaan Astalle nameja ja harjoitukset jatkuvat sekä tänään että huomenna. Jotain Astan päässä kyllä tapahtuu, kun se oli paljon rauhallisempi tuttujen miesten kanssa kuin esimerkiksi ennen lomaa. Useampikin naispuolinen työkaveri kävi päivän aikana Astaa katsomassa tai muuten vaan hoitamassa työasioita ja jokaisella kerralla Asta meinasi katketa, kun takapuoli heilui innostuksesta niin paljon.

Jatkossa helpotetaan uusilla kentillä treenejä, enemmän pelkkää leikkimistä ja mahdollisesti vaikka hihnassa/liinassa, ettei pääse huitelemaan pitkälle. Asta on kyllä aika haastava, kun se on niin itsenäinen ja kovaluontoinen, joten välillä tuntuu, että se omasta mielestä pärjäisi tässä maailmassa hyvin ihan yksinkin. Toisaalta se osaa olla ylisuloinen tunkiessaan sohvalla kainaloon tai nukkuessaan mahan päällä. Kerrankin mulla on ”sylikoira”, vaikka tähän voi kai sitten joku todeta, että se yrittää noilla em. teoilla vaan dominoida…Harjoituksia, harjoituksia, niin kai tuostakin ihan hyvin käyttäytyvä vielä saadaan. Täytyy vaan yrittää kestää kapinoivan teinin oikutuksia