Pari päivää vierähti siis Somerolla, kun Mosse Magnusson ja Lotta Fornstedt tulivat Ruotsista kouluttamaan. Mossella oli edistyneemmät koirat ja Lotta koulutteli aloittelevia. Sami ja Asta olivat Lotan ryhmässä ja me taas Ninnin ja Hopin kanssa turisteina. Todella antoisa kurssi, Lotta oli hyvä, muut kurssilaiset huippuporukkaa ja ruoka_jälleen kerran_ loistavaa Astan Freya siskokin oli Hannan kanssa mukana, joten senkin puolesta oli mielenkiintoista, kun sai seurata sisaruksia. Aika samanlaisia ja samanoloisia olivat lampailla.

Yleisesti ottaen Asta yllätti menemällä ihan kivasti. Vauhtia oli joo, mutta ei puremisia, ympärijuoksemista tai muutakaan häröilyä. Sami sai Lotalta kehuja, että eteni kurssin aikana ja oivalsi annetuista vinkeistä mitä piti tehdä. Tämä oli tietysti hieno kuulla Välillä tuli muistutuksena, että pitää kyllä olla rauhallinen, mutta ei rento. Sami kun oli välillä hieman liian rentona, jolloin Asta käytti tilaisuuden heti hyväksi.

Lauantaina ensimmäinen kierros alkoi kaikilla liinassa ja lähestymällä lampaita suoraan. Tässä piti olla tarkkana, että koira ei ala liukumaan kummallekaan sivulle vaan piti oikeasti mennä ihan suoraan. Lotta ja Mosse kuulemma aloittavat paimentamisen nuoren koiran kanssa poispäinkuljetuksilla. Ilmeisesti vanhaa koulukuntaa on se, että ensin pitää vain pyöriä tasapainossa. Sinänsä hyvin järkeenkäypää, koska koirat helposti jumiutuvat ajatukseen, että paimennus on sitten vain sitä pyörimistä ja jos vasta myöhemmin ottaa poispäinkuljetuksen mukaan, voi koiran olla vaikeampi tajuta sitä.

Astalta sujui suoraan lähestyminen hyvin, koska ollaan sitä jonkun verran olosuhteiden pakosta Ruissalossa tehty. Lampaat olivat aina nurkassa ja niitä lähestyttiin eri suunnista. Välillä tosin tuli esille se, että vaikka Asta käveli liina löysällä kohti lampaita, Lotta huusi, että se ei ole kuulolla, Samin piti ottaa enemmän kontaktia. Freyalla oli sama juttu ja sitten mietittiin, että mitä se nyt tarkoittaa, kun koira periaatteessa menee juuri niin kuin pitääkin. Kun tajuttiin tarkemmin katsoa Astaa tai Freyaa, niin ne kävelivät kyllä rauhallisesti, mutta olivat muuten jossain omassa maailmassaan ja sellaisella minä itte-asenteella. Korvien ja kropan asennosta pitää tarkkailla onko koira "kontaktissa". Jännä juttu, kun niitä alkoi katsomaan, huomasi eron. Tosi tärkeä asia ja hyvä, että tuli esille, niin osaa jatkossa kiinnittää siihen huomiota!

Ensimmäisen kierroksen jälkeen Lotta totesi Samille, että Asta haastaa Samia ohjaajana koko ajan. Tässä pitää siis olla tarkkana, että muistaa pitää kiinni siitä mitä haluaa koiran tekevän. Nuorta koiraa voi jo vaatia tekemään haluttua asiaa, vaikkei välttämättä paineen kanssa. Hmm, vaikea selittää. Jokaisen koiran kohdalla pitää löytää juuri sen koiran tapa reagoida paineeseen ja mahdollisesti käytettävään välineeseen.

Astan kanssa testattiin ensimmäistä kertaa lärppää. Alussa piti "vähän lähempää" näyttää mikä sen vaikutus on, mutta sitten alkoi toimimaan. Samin heilauttaessa sitä ylhäällä ilmassa, Asta otti etäisyyttä takana. Ongelma siis tuollakin oli liian pieni etäisyys. Lotta oli välillä kulkemassa mukana ja silloin etäisyyttä tuli enemmän.

Seuraavana päivänä harjoiteltiin jo lyhyitä kuljetuksia ja flänkkejä. Lisäksi koira piti saada maahan menemällä lauman läpi ja ikään kuin peittää molemmat suunnat. Astan kanssa ei olla tehty tuota ollenkaan, joten ei toiminut, se lähti aina kiertämään.

Tässä sitten jotain mitä kirjoitin ylös:

Kaiken A ja O on se, että koira on kuulolla, rauhallisuus on myös tärkeää ja se, että koira pystyy _kävelemään_                                            

Pitää yrittää myös miettiä mitä koira ajattelee

Pitää muistaa puhua koko ajan (erityisesti myös silloin kun menee hyvin, tässä monet jäivät tuijottamaan tilannetta). Koira ei saisi kehujen tai muiden kommenttien aikana kääntyä ohjaajaa kohti vaan olla koko ajan "lampailla"                                                                                                   

P.päinajossa tarkkana, että oikeasti on suorassa, yhtään ei saa liukua. Itse täytyy olla selkeä, jotta koira tietää kuljetetaanko vai tehdäänkö poispäinajoa 

Kun koira etenee suoraan naksutellaan ja flänkeillä suhistaan (ei varsinaisia käskyjä)                                                                                    

Oma sijoittuminen on tärkeää, etenkin p.ajossa. Koiran kanssa ei saa kulkea vierekkäin.        

Maahanmeno on tärkeä ja koiran tulee totella sitä välittömästi. Anki sanoi mun mielestä tosi hienosti, että koiralle ei saisi tulla maahan-käskyn kuultuaan sellainen olo, että "voi plaah"  vaan että "aijaa, suunnitelmiin tuli muutos, menempäs sen vuoksi maahan nopeasti, jotta tulee uusi käsky". 

Kaikessa pitää olla tasapaino. Koiralla pitää olla hyvä tottelevaisuus, mutta ei liiaksi ja sitä omaa päätä, mutta ei liikaa..helppoa

Kiitos jälleen Elisalle ja Karille hyvistä järjestelyistä! Tässä lopuksi kuva sisaruskolmikosta.

* Muutama lisäys muistiinpanoihin*

* Ja vielä muoks, Samikin innostui päivittämään oman bloginsa kuukausien hiljaiselon jälkeen*

 Asta, Noa ja Freya