Tämä päivä meni kirjaimellisesti lammaspaimenena Hymy

Aamulla auto taas kohti Rymättylää. Asta ja Ninni jäivät päiväksi sinne ja eläintenkuljetusautoon pakattiin 31 lammasta, Miina, Hopi ja minä, Sami sekä Mikko. Suuntana oli Korppoon saaristossa oleva Granön saari. Mentiin lautalla, losseilla ja Korppoossa siirrettiin lampaat Metsähallituksen veneeseen ja siitä matka jatkui saareen.

Granön rannassa Mikko ja Sami lähtivät korjaamaan aitaa ja minä jäin koirien kanssa pitämään lampaat aidan sisäpuolella. Talven aikana olikin paljon mennyt tolppia nurin ja aitaa rullalle. Laidun oli kooltaan noin 5 hehtaaria, joten tarkastettavaa ja korjattavaa riitti.

Saari oli aivan mielettömän ihana, vaikka niin ne kaikki ovat. Siellä istuin koirien kanssa kannon nokalla, ilma oli lämmin ja aurinkoinen, oli ihan hiljaista lokkien ja aaltojen ääniä lukuunottamatta ja lampaat mutustelivat rauhassa lähistön niityillä tai kallioilla. Aina välillä jompi kumpi koira kokosi laumaa takaisin yhteen niin, etteivät ne päässeet luikahtamaan vanhoista aidan rei'istä läpi. Voiko lomapäivää enää paremmin viettää...

Jonkun tunnin kuluttua lampaat asettuivat märehtimään, koirat alkoivat samalla nuokkumaan ja melkein itsekin nukahdin. Sitten kuului ryskettä ja lampaat hermostuivat. Vierestä pölähti paikalle hirvi pienen vasan kanssa. Hitsi kun säikähdin. Nousin ihan hitaasti ylös tarkoituksena poistua pikaisesti takavasemmalle. Hirviemo huomasi meidät koirien kanssa, sai totaalisen sätkyn ja paineli suoraan aidan läpi. Vasa yritti tehdä saman perässä, mutta ei päässytkään heti yli aidasta. Pienen koheltamisen jälkeen pääsi kuin pääsikin ja huomasi meidät. Lähti sitten lompsimaan meitä kohti ja mietin, että kohta se emo hyökkää meidän kimppuun jostain. Vasa tuli noin parinkymmenen metrin päähän ja pysähtyi. Oli kyllä niin suloinen. Tajusi sitten, että oltiin ihan vääriä tyyppejä ja suureksi harmitukseksi paineli täysin väärään suuntaan kuin emo ja yritti kolme kertaa rynniä aidasta läpi. Emosta ei ollut sen jälkeen enää mitään havaintoa. Täytyy vaan toivoa, että löysivät toisensa Otsan rypistysOnneksi koirat eivät tehneet yhtään mitään, sillä en ehtinyt niitä kyllä katsomaan ollenkaan, kun mietin vaan, että miten tilanteesta poistun nopeasti.

Sami ja Mikko kävivät vielä korjaamassa hirvien vahingot ja sitten vene tulikin taas hakemaan meitä pois. Pitkä päivä, mutta nuo saarireissut ovat ehdottomasti kesän kohokohtien joukossa.