Ollaan mökkeilty ja koirat ovat saaneet pääasiassa ihan vaan olla ja uida. Astan kanssa tosin kokeilin luoksetulon pysäytystä samalla, kun se kiersi mökillä jotain puskaa. Toimi, pysähtyi kuin seinään.

Nyt ollaan taas kotona. Tein aamulenkin yhteydessä Astalle metsään vajaan 100 askeleen jäljen. Vanhentumisen aikana talloin esineruudun ja koska vähän laiskotti, talloin vain reunat. Hopille takarajalle sormikas ja keskelle kankainen lompakko. Ensimmäinen pisto meni suoraan sormikkaan luokse. Lompakon kohdalla joutui hetken etsimään. Ninni sai etsiä myös molemmat esineet. Astalle vein sormikkaan. Ensimmäisellä kerralla löysi sen katseella, kun oli niin selkeästi esillä. Toisella kerralla katsoin vähän paremman paikan ja nyt joutui käyttämään nenää.

Jälki meni hyvin, mutta vauhtia oli enemmän. Pitää yrittää seuraavaksi tehdä taas pellolle. Tähän mennessä vauhtia on löytynyt vain metsissä ja pelloilla on ollut maltillisempaa.

Illalla ajoin Piikkiöön paimennustreeneihin. Aloitettiin Astan kanssa. Ensimmäiseksi kokeiltiin niin, että lampaat olivat valmiiksi häkissä ja Asta sai viilettää ulkopuolella. Vähän se oli hölmistyneen näköinen, mutta tasapainoili toisella puolella kuitenkin hyvin. Suuntakäskyjäkin kokeilin sanoa. Ylimääräisenä huomiona tuli havaittua (tai on tuota jo ennenkin vähän mietitty), että Asta jää mielellään seisomaan tai istumaan pysähtyessään. Se ei mitenkään automaattisesti putoa maahan. Pitäisi ehkä vahvistaa enemmän seisomis-käskyä, jotta saisi sen otettua jossain vaiheessa mukaan. Jos seisominen on luontaisempaa Astalle, niin järkevämpäähän sitä on sanoa, kuin väkisin laittaa maahan asti.

Toisen kierroksen alussa Asta oli taas häkin ulkopuolella, mutta sitten mentiin myös sisälle. Kivasti pyörittiin molempiin suuntiin, maahanmenotkin onnistuivat. Vastapäivään kierrettäessä Asta oli taas siellä klo 2 paikoilla, mutta ei enää niin vahvasti yrittänyt koko ajan vasemmalta ohi. Se on vaan niin hirvittävän nopea, sähäkkä ja ajatuksen koko ajan edellä, joten se tekee käskyjen ajoittamisesta haastavaa tällaiselle hitaalle ohjaajalle.

Lähtiessä oli tosi hyvä ja jotenkin levollinen mieli. Treenit sujuivat juuri niin kuin olin ajatellutkin. Ainut missä Asta sikaili olivat väliajat. Pari kertaa yritettiin laitumen reunalla kokeilla huilaamista, mutta kun ei pysty niin ei pysty. Kerran se karkasi autosta, kun avasin oven ja kaahasi portille. Ihan kiva, että toinen on innoissaan, mutta hiukan tylsähän se on, että joutuu sitten autossa möllöttämään. No, ehkä joskus, ehkä joskus...