Asta, toimistokoira

Kotona taas. Asta oli vaihteeksi alkuviikon mukana Espoossa. Suht rauhallisesti se jaksaa olla omissa oloissaan työpäivien ajan, vaikka tänään alkoi jo raja selvästi tulla vastaan. Päivien aikana saatiin taas harjoitella lukuisia kertoja muiden koirien, rullaluistelijoiden, pyöräilijöiden, ym. kulkijoiden ohituksia. Muiden koirien kohdalla me vaihdetaan suosiolla kadun puolta ja harjoitellaan siellä. Tuolla on todella paljon koiria ja vallalla kunnon villin lännen kulttuuri. Kaikki ovat kaikkien kavereita (toisaalta onneksi), fleksit viuhuvat ja muuta yhtä vauhdikasta. Kerran olen jo hyppinyt twistiä yhden tiibetinspanielin fleksin kanssa, kun se juoksi mun ympäri ja mummeli kelautui jostain perästä paikalle.

Tokoa harjoiteltiin sekä maanantaina että tiistaina muutamiin otteisiin. Sisällä harjoiteltiin metallikapulan nostamista. Hiukan oli ällöttävää. Tavallisen kapulan pitoa, meni taas hyvin. Sivulletuloja ja siirtymisiä, ok. P.istumista muutaman kymmenen sekunnin ajan, pysyi nätisti. Sitten vielä eteentuloja. Haluaisin, että tulee lähemmäksi ja lujempaa. Liikkeestä maahanmenoja, meni hienosti.

Ulkona tehtiin p.oloa minuutin verran. Häiriöinä muutama ohikulkeva ihminen. Pysyi hyvin, tosin taas laittoi pään maahan. Sitten kaukokäskyjä, ok. Seuraamista ja lelulla aika paljon riehumista. Sivullaoloja, joista jälleen lelu palkaksi. Lopuksi liikkeestä seisomista. Pysähtyi hyvin.

Tänään ajoin töistä suoraan Rymättylään. Asta pääsi leikkimään kahden pennun kanssa, shelttipentu Totin ja Sannan ja Mikon uuden bordercolliepennun Elsan kanssa. Välillä piti hiukan hillitä, kun kokoeroa on toistaiseksi vielä aika paljon ja Asta on tottunut niin rajuihin leikkeihin.

Leikkimisten jälkeen mentiin lampolaan. Sanna halusi nähdä miten Asta menee. Sanoin, että nyt mennään sitten varmaan tuhatta ja sataa. Somerolta saatujen vinkkien pohjalta päästiin nyt kokeilemaan sellaista överisuurta laumaa. Lampolassa oli kolmen kuukauden ikäisiä karitsoita 106 kappaletta. Näyttää laumana kyllä huomattavasti paljon pienemmältä kuin oikeasti on. Kierrettiin ensin laumaa vasemmalta seinän vierustaa. Asta yritti kiertää oikealle lampaiden päiden puolelle. Eipä saanut tahtoaan läpi. Sopivassa vaiheessa päästin irti ja Asta kiersi taakse. Sieltä se lauman lähtiessä liikkeelle yritti ensin rynniä tuttuun tyyliin eteen. Se ei sisällä onnistunutkaan niin helposti ja sain Astan käännettyä taakse. Se selvästi joutui miettimään ihan hirveän paljon, kun lampaita oli niin paljon eikä juoksemalla olisi saavuttanut mitään.

Muutamien toistojen jälkeen päästiin kiertämään seinän vierustaa yhdessä ilman remmiä ja Asta vaan reippaasti tunki eikä yrittänyt kiertää ollenkaan. Saatiin pari tosi hienoa "kuljetuspätkää" ja se oikeasti alkoi pitämään huolta, että kaikki lampaat lähtivät liikkeelle eli ts. hoiti sen oman päätynsä ja minä oman. Ihan superhieno olo! Astan ilme olisi pitänyt saada videolle, kun näki miten sillä raksutti eikä kaikkea voinutkaan korvata vauhdilla. Lisäksi olin hyvin tyytyväinen siihen, että tuollaisissa rauhallisissa tilanteissa se ei kertaakaan edes yrittänyt napata lampaita, vaikka ne siinä ihan nenän edessä kulkivatkin. Eli olin onneksi ihan väärässä, ei mentykään kaasu pohjassa. Viikonloppuna uudestaan Kiitos, kiitos Sanna!