Vappuaattona korkattiin virallisesti paimennuskausi Piikkiössä. Tarjolla oli munkkeja ja simaa, joten juhlistettiin vappua siinä samalla Hymy  Lampaita oli 14 ja ne olivat vilkkaita ahvenanmaanlampaita. Hyvin erilaisia mitä Asta on tähän asti nähnyt. Vauhtia oli enemmän, mutta Sami oli ilmeisesti ihan tyytyväinen muuttuneisiin olosuhteisiin nähden. Tauolla Asta sitten huusi ja ihan kunnolla. Hiljennettiin hyvällä ja myös pahalla, mutta ei mitään tehoa. Se on, ainakin tällä hetkellä, niin kovapäinen otus, että varmaan pommi saisi tippua niskaan, että hätkähtäisi. Hyvä ja toivottu ominaisuus noin yleisesti, mutta laitumen reunalla koetteli molempien (ja varmaan muidenkin treenaajien) hermoja. Niinpä Sami vei Astan autoon ja se jatkoi ulvomista siellä.

Tässä välissä menin itse lepuuttamaan hermoja Hopin kanssa. Se ei ole päässyt paimentamaan viime heinäkuun jälkeen. Ajattelin uskaltaa kokeilla, kun lampaat olivat suht pienessä aitauksessa eikä Hopin tarvinnut kiihdytellä. Hienosti meni! Näiden vuosien tahkomisen jälkeen se meni oikeasti hitaasti ja kuljetteli nätisti. Flänkit vasemmalle oli hienoja, käänsi hienosti päätä ja pysyi kaarella. Oikealle tehdessään ei osaa sitten ollenkaan eli oikaisee ihan reippaasti. Mietin, että uskallan varmaan jatkossa sen kanssa vähän paimentaa. Rauhallisesti, ilman turhia revityksiä. Astan kanssa tosin revittelee lenkeillä ja on ollut tosi hyvässä kunnossa eli eipä tuo paimennus sinänsä pahempaa olisi. Otetaan kuitenkin varovasti.

Asta ei sitten päässyt enää uudestaan. Se ei yrityksistä huolimatta ollut hiljaa, joten vietiin uudestaan autoon ja sai olla siellä. Mietittiin pitkään sitä miten sen saa hiljaiseksi. Todettiin, että ihan turha runnoa sitä, kun siitä ei ole mitään hyötyä. Jatketaan niitä "huilimis"-harjoituksia. Tällä hetkellä lampaat ovat vaan liian suuri houkutus eli ei pysty huilimaan reunalla. Olihan Hopikin aikanaan tuollainen, joten toivoa on Silmänisku

Asta teki huilimisharjoitteluja heti illalla. Sami laittoi hihnassa pöydän jalkaan kiinni. Meni hetki ja Asta nukahti. No joo, ainakin oli rauhallisesti...Perjantaina menin kävellen läheiselle kentälle tokoilemaan. Asta "huilimaan" ja Hopin kanssa ensin treenit. Nyt en enää muista mitä liikkeitä tein, mutta mielikuvana, että kaikki meni hyvin. Asta ei liikahtanutkaan eikä päästänyt edes pientä inahdusta. Seuraavaksi Ninnin kanssa jotain pientä ja Asta makasi rauhallisesti paikallaan. Omalla vuorolla leikin Astan kanssa ja otin ruutua ja seuraamista aika vauhdikkaasti.

Toisella kierroksella provosoin Hopin kanssa Astaa vähän ja tulin lähemmäksi harjoittelemaan. Lisäksi leikin Hopin kanssa oikein kunnolla. Kerran Asta nousi seisomaan, muuten makasi edelleen ihan paikallaan. Viikonlopun aikana kävin jokaisena päivänä samalla kentällä ja jokaisella kerralla Asta oli tyynen rauhallinen. Toko tai muiden kanssa riehuminen ei nostata sitä yhtään verrattuna paimennukseen. Treenit sinänsä meni hyvin. Harjoiteltiin myös vauhtinoutoa, jossa pieneksi ongelmaksi tuli se, että Asta ei irrota kapulasta. Piti kapulaa suussa ja yritti samaan aikaan ottaa myös lelua. Hopin kanssa varmuus näyttää palaavan kun harjoittelee joka päivä. Pieniä hiomisia riittää, mutta kokonaisuudessaan liikkeet näyttää saavan kasaan aika helpolla.

Asta pääsi perjantaina Vartiovuoren mäelle vappupiknikille mukaan. Käyttäytyi ihan mallikkaasti, vaikka muutaman kerran olisi halunnut osallistua lähellä palloa potkivien lasten leikkeihin mukaan.

Eilen kävin vielä tekemässä pellolle jäljen. Annoin vanhentua noin 20 minuuttia. Alku oli taas yhtä vetämistä, mutta kun jättäydyin vähän jälkeen, Asta meni maltillisemmin. Ollaan huomioitu se, että tällä hetkellä Asta ei ole hirvittävän innoissaan mistään nameista. Syö kyllä kaiken, mutta ei mitenkään hotkimalla.

Jatkosuunnitelma Astan osalta: tokoa vierailla kentillä vieraiden koirien kanssa niin, että Asta on reunalla huilimassa. Jossain vaiheessa voisi mennä lähellä olevan jalkapallokentän läheisyyteen, kun siellä on peli. Sekin voi ehkä kiihdyttää. Jos nuo onnistuvat, voi uskaltaa kokeilla laitumen reunalla....