Eilen olin Astan kahdestaan lenkillä ja poikettiin myös kentällä tokoilemassa. Kaikki lumet olivat jo sulaneet, joten olipa kiva harjoitella, kun ei tarvinnut kahlata loskan keskellä. Aloitettiin leikkimisellä ja siirryttiin sivulletuloihin. Näistä palkkasin lelulla ja Astan siirtyminen oli tosi nopeaa. Hienoa! Löysin myös sopivia nameja, joilla voin harjoitella seuraamista imuttamalla ilman, että omat sormet menevät heti mukana. Tämä oli suht ok. Tai itse en jotenkaan osaa ohjata kunnolla ja tulee sellainen olo, että onko tuossa mitään järkeä. Kokeilin vielä muutaman askeleen siirtymisiä ilman nameja. Asta liimaantui jalkaan kiinni ja seurasi tosi hienosti! Tosi hienoa!

Seuraavaksi luoksetuloa. Jätin Astan noin 20 m päähän ja otin siitä suoraan lelupalkalle. Viimeiseksi vielä kaukokäskyjä niin, että olin itse seisomassa. I-M meni noin metrin päästä hyvin. I-S tulin lähemmäksi ja siitä meni hienosti. Lopuksi vielä leikkiä ja Asta keskittyi hyvin, vaikka ohi kulki koira.

Treenien jälkeen jatkettiin lenkkiä. Harjoiteltiin ihmisten ja muiden koirien ohituksia ja kertaakaan ei tullut mitään ääniä. Tai ts. oli ihan normaali itsensä eikä välittänyt ollenkaan. Variksen perään lähti, mutta sain huudettua takaisin. Hyvä! Sitä rusakoiden kohtaamista odotellessa...

Koko lenkin ajan harjoiteltiin myös hihnassa nätisti kulkemista. Se kun on täysin ala-arvoista muiden ollessa mukana ja usein myös yksikseen. Alkumatkasta pysähdyin aina, kun remmi kiristyi ja näköjään tuolla lenkillä ainakin auttoi. Oltiin kirjaimellisesti sunnuntaikävelyllä, kun loppumatkasta Asta kulki välillä jopa remmi löysällä. Astan jälkeen vaihdoin Hopiin ja Ninniin ja kävelin vielä niidenkin kanssa pitkän lenkin. Olipa mukavaa