Tokon treenaaminen Astan kanssa on jatkunut sujuvasti. Ei olla tehty mitään uutta vaan jatkettu vanhoja liikkeitä ja sitä "mielentilan" kehittämistä.

Astalla on tällä hetkellä yksi erittäin raivostuttava piirre. Se syö muiden koirien kasoja. Tutkimuksen tuloksena pienet kasat jättää rauhaan, samoin kuin omat, Ninnin ja Hopin. Ihania puolestaan ovat mahtavan kokoiset jättiläiskasat. Se kaivaa jopa lumen alta niitä eikä ole väliä ovatko ne jäisiä vai sulana. Missään nimessä ei anneta sen syödä, mutta kovin helppoa ei syömisen estäminen ole silloin, kun se on irti. Toivon, että olisi vaan jotain pennun käytöstä ja menisi itsellään ohi, kun tuo on aika yököttävää.

Hopin kunnosta ajattelin nyt kirjoittaa, kun testausta on jatkunut jo jonkin aikaa. Koputan samalla puuta monta kertaa. Se on nyt, Sannan vinkistä, syönyt kolme viikkoa B-vitamiinia ja magnesiumia. Muutama päivä kuurin aloittamisen jälkeen ontuminen ja köpöttely lakkasivat! Liikkumista ei olla rajoitettu yhtään. Päinvastoin, on painellut ihan täysillä Astan kanssa pitkin metsiä. Omituista, vaikka olenkin ihan hirvittävän onnellinen. Pientä toivetta tähän suuntaan oli, kun Tinkan mystinen ontuminen hävisi samoilla konsteilla, mutta me oltiin kokeiltu jo niin paljon kaikkea, että yllätys se silti oli. Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristissä, että pysyisikin kunnossa.

Listaanpas tähän itselle muistiin Hopille viimeisen vuoden aikana tehtyjä toimenpiteitä/hoitoja sekä muita ontumisen selvittämiseksi tehtyjä asioita:

Käynti viidellä eri lääkärillä, kuvattu olat, etujalat, lonkat, selkä ja takajalat, olkanivelen lääkitseminen, Cartrophen-injektiot vielä erikseen, akupunktio, vesijuoksu, fysioterapia, osteopatia, homeopaattiset aineet, kipulääkkeet ja nyt viimeisimpänä vitamiini-/kivennäiskuuri. Tulikohan tuohon kaikki...

*puuttuihan tuosta, joten lisäystä*