Viikonloppuna Asta sai kokea taas paljon uutta. Lauantaina ensin pyynnöstä vierailu 50-vuotis syntymäpäivillä, joissa oli aika vieraskorea (=suht rauhallinen), mutta kävi kuitenkin jokaisen juhlijan luona rapsuteltavana.

Eilen illalla lähdettiin Rymättylään ja istuttiin Sannan ja Mikon kanssa pitkälle iltaan. Asta touhusi Hugon (3,5v.) ja Niilon (1v.) kanssa tosi nätisti eikä riehunut tai hyppinyt yhtään samalla tavalla mitä aikuisten kanssa. Pojilla oli myös kovaäänisiä leluja, joista kuuluvia ääniä Asta aluksi hämmästeli, mutta tottui nopeasti. Ihan tosi hyvä taas nähdä pienempiä lapsia ja kuulla lelujen ääniä, kun meillä kotona on niihin verrattuna ihan hiljaista.

Kävin ostamassa starttipistoolin ja tänään aamulla testattiin sitä, kun annoin Astalle ruoan. Korvat kääntyivät välillä äänen suuntaan, mitenkään muuten ei reagoinut. Sami ampui yhteensä kolme kertaa. Olen tosi tyytyväinen!

Lampolassa vietettiin sitten aikaa useampi tunti. Tosin tehtiin pääasiassa ihan töitä ja koirat saivat olla käytävillä. Kävin kuitenkin Astan kanssa yhdessä uuhiaitauksessa. En uskaltanut tilan puutteen takia päästää siellä irti, ettei jää lampaiden jalkoihin. Kiinnostus oli kova ja muutamia kertoja kuljettiin pitkin laitoja.

Sanna käytti Miinaa apuna, kun tutkittiin korvamerkkejä ja kun lampaat liikkuivat, Asta innostui ihan hurjasti. Pari kertaa, kun oma silmä hetkeksi vältti, se luikahti aitojen ali tai välistä karsinoiden puolelle. Sain onneksi nopeasti kiinni. Asta on tällä hetkellä niin uhkarohkea, että tuollaisessa pienessä tilassa isojen uuhien kanssa voi käydä vahinkojakin.

Käytiin sisällä välillä ja mentiin vielä uudestaan takaisin. Järjesteltiin tilaa enemmän ja otettiin yhteen isompaan aitaukseen viisi nuorta uuhikaritsaa. Sami meni Astan kanssa sinne ja nyt meni hirmu hienosti. Asta oli tosi intensiivisen näköinen ja pyrki pitämään lampaat yhdessä. Sillä pysyi häntä koko ajan alhaalla, samoin pää laski alemmas eikä se haukkunut yhtään. Tilan puutteen takia ei yhtä hyvin pystynyt liikuttamaan kuin ulkona, mutta sisätiloihin nähden kivasti kuitenkin. Miina oli vielä mukana ja auttoi välillä siirtämään lampaita, jos ne jäivät jumittamaan nurkkiin.

Tiistaisesta lampaiden näkemisestä tapahtui jo huima edistys. On se vaan niin makeen näköistä! Jossain vaiheessa pitää sitten alkaa miettimään miten tuon hurjapään kanssa jatketaan. Otetaan varmaan useampi puhelu Someron suuntaan

Astalta lähti perjantaina ensimmäinen hammas ja heti peräjälkeen kolme muuta. Se roikkuu leluissa ihan samalla raivolla kuin ennenkin eli tätä vauhtia sillä ei ole kohta yhtään maitohammasta suussa. Hölmön näköinen se on jo nyt, kun edestä puuttuu ne neljä.

*Muoks* Sami harjoittelee Astan kanssa paimennusta tulevaisuudessa yhtä paljon kuin minäkin, todennäköisesti jopa enemmän. Toivottavasti Hopi nyt tulisi kuntoon, niin ei tarvitse yhtä koiraa jakaa moneen osaan   Sami kirjoittelee paimennusharjoituksista myös blogia, joka löytyy täältä: Asta ja Sami