Eilen käytiin Hopin kanssa osteopaatti Maare Kaiperlan luona. Puoliakaan en muista mitä Hopissa oli vialla, mutta pääkohdittain jotain. Lantio oli edelleen ihan vino ja tästä syystä myös ihan jumissa. Takajalan ontuminen, jota muuten ei enää hetkeen ole näkynyt, on todennäköisesti johtunut tästä. Lisäksi oikean polven nivelsiteissä tuntui jotain ja totesi, että voi johtua ihan vain siitä, että käyttää kroppaansa väärin. Olkapäiden alue oli jumissa, samoin niska. Niskaa käsiteltäessä Hopi reagoi oikein kunnolla ja suurin ongelma on tällä hetkellä siellä. Tuo kipu saattaa heijastua etujalkoihin.

Kaiperla sanoi, että Hopilta löytyy yllättävän hyvin syviä lihaksia, josta olin aika ihmeissäni. Oletin, että niitä nyt ei ainakaan ole enää jäljellä. Ohjeeksi saatiin liikkua paljon. Rauhallisia, pitkiä, parin tunnin kävelylenkkejä vaihtelevassa maastossa. Tämä tietää sitä, että Astan kanssa erikseen lenkkeilyä jatketaan edelleen, koska silloin Hopi sinkoilee ihan miten sattuu ja lenkkeily on kaikkea muuta kuin rauhallista. Ensi viikolla mennään uudestaan.

Kotiin tullessa tein pikaisen vaihdon, nappasin Astan mukaan ja lähdettiin hallitreeneihin. Ensimmäiseksi mentiin vain leikkimään samaan aikaan, kun Outi ja Anne treenasivat/ leikkivät. Asta keskittyi tosi hyvin eikä välittänyt muista ollenkaan. Omalla varsinaisella vuorolla aloitettiin seuraamisella. Anne naksutteli ja itse palkkailin. Kävely meni jo paremmin ja pomppiminen on vähentynyt. Sain mielestäni pidettyä hyvin paikankin oikeana. Yritin aina muistaa palkkauksen jälkeen jatkaa kävelemistä niin, ettei liike pysähtynyt ollenkaan. Seuraamisen jälkeen vielä luoksetuloa pari toistoa. Anne piti kiinni ja itse juoksin hallin toiseen päähän. Hienosti ja lujaa tuli.

Toisella kierroksella tehtiin samaan aikaan muiden kanssa, koska aika meinasi loppua. Tein sivulletuloja, jossa pitää muistaa kiinnittää huomiota siihen, ettei pompi. Muuten hyvin ja kokeilin myös palkkausta viiveellä. Hyvin malttoi. Sitten kaukokäskyjä, lähinnä istumisesta seisomaan nousemista. Meni hyvin, tosin alussa Asta tarjosi koko ajan maahanmenoa, kiitos Samin tehotreenien   Lopuksi vielä ruutuun lähetystä niin, että itse pidin Astasta kiinni ja Annukka vei lelun. Samaan aikaan muut treenasivat omia juttujaan, mutta Asta juoksi häiriöstä huolimatta tosi hienosti ruutuun. Vitsi, että se on hieno! Tykkään ihan tosi paljon sen keskittymiskyvystä.

Harjoitusten mennessä ihan nappiin, on odottelussa vielä parantamisen varaa. Asta vietti kevythäkissä aikaa ja huusi ihan suoraa huutoa. Vein sen aina välillä autoon, mutta se jatkoi samaa huutoa myös siellä. Pitää ottaa jatkossa metallihäkki sinne, koska pelkään, että voi muotoilla auton sisustusta uusiksi. Kotona ollaan harjoiteltu rauhoittumista, mutta pitää lisätä nyt vaatimustasoa, ei tosin vielä ihan treenien aikana. Tavoitteena on saada Hopin kaltainen on-off-fiilis.

Ohitusharjoituksia ollaan tehty ulkona. Naksuttimen ja parempien makupalojen avulla menee jo ihan kivasti. Päivällä valoisaan aikana ohitettavat koirat herättävät Astassa vain mielenkiintoa, mutta niille se ei pöhise. Pimeässä on sitten usein pakko pöhähtää. Laitetaan jonkinlaisen mörköilyn piikkiin.