Eilen porhallettiin suoraan työmatkalta paimentamaan. Aamulla mukaan otetut vaihtovaatteet eivät pahemmin olleet sateen kestäviä ja vettähän tuli oikein kunnolla.

Paimennettiin kahteen otteeseen ja edelleen samojen rauhallisten 7 lampaan kanssa. Ensimmäisellä kerralla en ollut itse oikein mukana ja Hopilla vauhtia ja sähäkkyyttä vähän liikaa. Maahanmenoissa sikaili ja saatiinkiin kommenteiksi, että mun pitää vain olla tiukempi ja napakampi.

Ajattelin, että en ota toista kertaa, kun oli itsellä huono fiilis. Menin kuitenkin ja nyt vähän tiukemmalla asenteella. Vitsi, että meni hienosti! Muistutin pariin kertaan maahanmenemisestä ja siellä pysymisestä. Vauhti oli hallitun rauhallinen ja ne muutama flänkit oikein kauniita ja myöskin rauhallisia. Hopista kyllä huomasi, että kun vaatii rauhallisuutta ja malttia_koko ajan_, niin välillä piti syödä lampaiden kasoja ohimennen. Ihan selkeää sijaistoimintaa. Se kun aina välillä yrittää kokeilla, että jos onnistuisi pieni spurtti :P

Se oma asenne on paimennuksessa hirvittävän tärkeää. Mun pitää ilmeisesti alkaa jatkuvasti ajamaan töihin (yht. 300 km)  niin kuin tällä viikolla, että on aika väsynyt, lisäksi pitää olla vähän nälkäinen ja mielellään saisi sataa kaatamalla ;) Helposti olen vähän liian lässy ja annan sikailla...