Täytyy myöntää, että mitään odotuksia onnistuneeseen paimennuskertaan ei ollut etukäteen. Mutta poislähtiessä olikin sellainen olo, että kyllä siitä jotain voi tullakin.

Hopi paimensi kaksi kertaa. Lampaita oli vain seitsemän, ne olivat suht pienessä aitauksessa ja sellaisia sopivan kesyjä, jotka eivät sinkoilleet.

Nyt aloitimme hallintaharjoituksella, jossa opetin, että Hopi kulkee laitumelle takanani eikä sinkoile aidan vierustaan ennen mua. Muutama kerta muistutusta ja johan meni perille. Aitauksen sisällä Hopilla oli ensimmäisellä kerralla ihan liikaa vauhtia ja sitä poistettiin ja poistettiin. Lopulta lopetettiin siihen, kun se kuljetti _metrin_ oikealla asenteella ja tyylillä. On se vaan niin työlästä :D


Kuva Sirpa Saari

Toisella kerralla kävely laitumelle sujui jo rauhallisesti ja kun myöhemmin mietin sitä, niin tuntuu että oli tosi toimiva vinkki. Jos koira tulee hallitusti laitumelle, se ei ole ehtinyt keräämään virtaa itseensä niin paljon kuin jos se olisi juoksennellut yksinään. Lisäksi kun Hopilla ongelmana on juuri liika vauhti, niin taisi tulla tarpeeseen.

Toisella kerralla menikin jo monta, monta metriä tosi hienosti. Hopi yrittää helposti tunkea ihan lampaiden taakse, joten sopivaa etäisyyttä sitten muistuteltiin. Flänkit tuolla on ihan superhuonot, mutta niitäkin harjoitellaan. Eli tokalla kerralla kuljeteltiin lampaita sillä "oikealla asenteella ja ilmeellä" jo paljon paremmin kuin ensimmäisellä. Hopin ilmeestä näkee helposti, mikä vaihde sillä on päällä. Jos lähtee liikkeelle hitaasti ja pää alhaalla, menee melko hyvin nappiin, mutta jos se yrittää singahtaa pää vähänkään ylhäällä, ei tule mitään. Eli kestävyydessä on vielä hiukan parannettavaa.

Jes,jes, milloinkohan ehditään uudestaan :)))


Kuva SS