Tästä tulee pitkä matka-/kisakertomus...

Lähdimme torstaina 3.5. iltalaivalla Tukholmaan. Koirat olivat laivalla taas kuin kotonaan. Tällä kertaa emme tosin treenanneet hyttikäytävillä niin kuin viime syksynä ;) Perjantaiaamulla lähdimme ajamaan kohti Norjaa ja siellä kaupunkia nimeltä Drammen. Navigaattori, The Kati, osoittautui oivaksi avuksi ja matkan viihdyttäjäksi omituisine kommentteineen. Perjantaisessa Tukholman aamuruuhkassa se neuvoi kätevästi kaistanvaihtoja ym. muita mutkia.

Matkaa Tukholmasta Drammeniin oli vähän yli 500 km. Pysähdyimme muutaman kerran syömään ja ulkoiluttamaan koiria. Perjantai oli ainut aurinkoinen ja lämmin päivä. Tietysti se sitten vietettiin pääasiassa autossa. Norjan puolella maisemat vaihtuivat kerta heitolla. Paljon tunneleita, vuoristoja, hienoja maisemia ja tietulleja. Vähän aikaa pohdittiin ensimmäisen tullin kohdalla, mutta selvittiin siitä hyvin.

Drammenissa oltiin viiden aikaan iltapäivällä. Se on kaunis kaupunki. Joki virtasi kaupungin läpi ja vuoret kohosivat ihan kaupungin juurelta. Seuraavan päivän tokokisoja varten ei oltu annettu kovin kummoisia ajo- ohjeita, mutta sattumalta kyseinen kisapaikka sijaitsi hotellin vieressä olevassa puistossa. Aikamoinen tuuri! Vietimme illan puistossa vähän treenaamassa ja leikittämässä koiria. Lisäksi nautittiin maisemista hyvän viinin avustamana :)


Drammen      

Elit- luokka alkoi lauantaina noin puolen päivän aikaan. Olimme paikalla hyvissä ajoin, kun kerran hotelli oli ihan vieressä. Matkan yhtenä tarkoituksena oli nähdä Glendalle kaavailtu uros Exo. Se olikin molempina päivinä samoissa kisoissa meidän kanssa. Elit-luokassa taisi olla 9 kisaajaa, jos oikein muistan. Tuomari lupasi käskyttää meitä englanniksi ja se osoittautuikin aika hauskaksi. Käskyt olivat hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä, esim. mars, left, stop tai sitten hän huitoi pelkällä kädellä :)

Kenttänä oli puisto, jossa oli paikoin vähän pidempää ruohikkoa. Liikkeet tehtiin p.oloja lukuun ottamatta putkeen, niin kuin noissa naapurimaissa on näköjään tapana.

P.istumisesta tuli 10. P.makuussa Hopi tarvitsi kaksi käskyä ennen kuin meni maahan, siitä 8,5. Olimme toisessa p.oloryhmässä ensimmäisenä, joten menin hetkeksi kehän ulkopuolelle valmistautumaan.

Seuraaminen meni omasta mielestäni hyvin. En tosin ole nähnyt sitä vielä videolta. Hopi ei puskenut, ainakaan pahasti, ja oli hiljaa. Siitä 8,5. Idari 9. Asennot ok, en tiedä mistä meni piste, seuraamisesta varmaan. Luoksetulo 9. Seisomisen jälkeen Hopi hidasteli ja vilkuili sivulle, kun kehänauhan ulkopuolelle juoksi muutamia lapsia. Hopia ahdistaa lapset varsinkin, jos ne riehuvat (päässyt aikanaan pelästymään kunnolla). Ruutu 9, se oli ihan hieno.

Sitten se epäonninen ohjattu. Kävi taas samoin kuin Ruotsissa. Ehkä olisi pitänyt harjoitella tätä...Kapulat upposivat ruohikkoon ja Hopi rekisteröi merkille mennessään oikean. Vasen piti kuitenkin hakea. Niinpä se sinkaisi suoraan keskikapulalle. Sain pysäytettyä, mutta en enää ohjattua oikealle kapulalle. Siitä siis 0. Tätä pitää nyt kotona harjoitella, vaikka kapulat ovatkin erilaisia ja näkyvät nurmikolla paremmin.

Metallissa otin ison, vaikka olisi pitänyt ottaa pieni. Tyhmä minä. Hopi yritti ja yritti tuoda kapulaa ja oli takaisin tullessaan niin vinossa, että sanoin varmuuden vuoksi hyppykäskyn. Tästä 5. Tunnari ihan ok. Taisi vähän tökkiä viereisiä, palautuksessa pureskeli, mutta Hopin kisasuoritukseksi ihan hyvä. Suomessa on parempi, kun ei tehdä liikkeitä putkeen ja pääsee välillä palkkaamaan. Tunnarista siis 6,5. Kaukoissa jumitti viimeisen maahanmenon, siitä 8. Lopputuloksena 238. Kyllä jossittelin muutaman kerran, että ohjatusta olisi riittänyt 7 ykköseen...

Kisojen jälkeen söimme pizzat puistossa ja lähdimme ajamaan Mossiin päin. Se ei onneksi ollut kovin kaukana. Siellä majoittauduimme motelliin, joka oli ilmeisesti myös rekkamiesten suosima levähdyspaikka. Menimme pienelle iltakävelylle ja löysimme tosi mukavan reitin. Koirat juoksivat ja harrastivat hurjan näköistä kalliokiipeilyä. Maisemat olivat taas niin hienot. Pihalla otin muutaman kerran ohjattua, jotta sain Hopille (ja itselle) onnistuneita mielikuvia ennen sunnuntain kisaa.


Hopi ja Glenda iltakävelyllä hienolla sillalla

Sunnuntain kisapaikan piti olla suhteellisen lähellä ja luokan alkamisaika oli 10.30. Epäilimme kyllä sen paikkansa pitävyyttä, sillä koko kisa alkoi 9.00 ja koiria oli paljon. Kävimme aamupalalla ja lähdimme ajamaan kisapaikalle. Ilma oli pilvinen, tuulinen ja kylmä. Kisan järjestäjänä oli paikallinen saksanpaimenkoirakerho. Kenttä näytti paremmalta kuin lauantainen puisto. Ohjatun onnistumiseen oli siis mahdollisuuksia.

Luokan alkaminen venyi ja venyi. Paikallaolot alkoivat lopulta vasta kolmelta. Olimme siinä vaiheessa jo ihan kypsiä. Koiria Elit-luokassa oli 6. Mukana oli nyt myös Exon sisko Extra, joka on Norjan maajoukkueessa varakoirana. Huvittavaa, että sunnuntaisessa kisassa oli sama tuomari kuin lauantaisessa, Stein Feragen. Taisi häntäkin hymyilyttää. Todella mukava ja leppoinen mies, vaikkei hänen sanoistaan hyvin selvää saanutkaan :)

Laura kisasi Glendan kanssa ensin. Ykköstuloksen varmistuttua kotiin lähti siis ainakin yksi uusi Norjan valio. Onnea vielä :)  Päivän pidetessä, oma olo alkoi olla kaamea. Väsytti, oli nälkä, kylmä ja jännittikin.


Seuraamista

P.oloista Hopi suoriutui molemmista kympin arvoisesti. Seuraamisessa sitten piipattiin, tosin hiljaa, mutta kuitenkin. Ei onneksi kovin pahasti, mutta vähän hasardilta se tuntui. Videolta ei näyttänyt kovin pahalta ja siitä saatiinkin yllättävät 9. Idari myös 9. Otin kyllä niin varman päälle ja videolta näkyi asentojen varmistelut. Luoksetulo 9. Parempi kuin lauantaina, mutta silti Hopin pysähdyksiksi vähän pitkät. Sivulletulossa ei kuitenkaan törmännyt! Taisi olla tuuria, ei se sitä näin nopeasti voinut oppia :) Ruutuun Hopi lähti merkiltä hyvin, mutta kurvasi luoksetulon merkille, josta saman tien ruutuun. Outoa, ei se ennen ole muihin merkkeihin reagoinut, mutta nyt ikään kuin kävi pikaisesti varmistamassa. Siitä 8,5. Sitten SE ohjattu. Taas vasen, mutta kapula näkyi nyt lyhyen nurmikon ansiosta kunnolla. Tästä 9,5. Metallissa otin pienen kapulan ja siinä ei ollut mitään ongelmia. Tästä 9.

Enää tunnarit ja kaukot. Tunnarissa huomasin, että Hopi ei ollut enää kovin keskittyneen oloinen. Takana oli tietysti jo toisena päivänä peräkkäin kisa putkeen ilman palkkaa ja sen vuoksi kierrokset nousevat ja tulee huolimattomuutta. Liikkeenohjaajaa odotellessamme tuomari totesi, että kamalaa, kun häntä jännittää. Toivottavasti tästä ei tule nollaa :) Sekoilin itse alussa, kun käännyin eri kautta ympäri kuin normaalisti. Hopi oli lähdössä mukaan, mutta jäi puoliväliin vinosti. Kapuloille mennessä otti oman, mutta viereistä piti käydä maistamassa ja tuoda sen jälkeen oma. Plaah, se nollahan siitä tuli. Kaukoissa ajattelin, että nythän ei muuten jumiteta. Videolta kuului miten käskyt tulivat armeijatyylillä ;) Ja ei jumittanut. Niistä 9. Lopputulokseksi yhdellä nollalla 265,5 ja YKKÖSTULOS!! Kotiin lähti siis kaksi uutta Norjan ja samalla Pohjoismaiden tottelevaisuusvaliota ja kolme hyvin väsynyttä ihmistä.


Hopi kaukoissa ja tarkka tuomari :)

Kaikki Elit-luokan koirat saivat lopulta ykköstuloksen. Luokan voitti Extra, toisena kiva ja näppärä saksanpaimenkoira, kolmantena Glenda, neljäntenä Exo, viidentenä Hopi ja viimeisenä toinen sakemanni.


Palkintojen jako


Exon omistajan toinen koira Halley, joka taitaa olla 7(!) maan tokovalio ja kuulunut useiden vuosien ajan Norjan maajoukkueeseen. Meillä on siis vähän vielä matkaa ;) Oli turistina mukana molempina päivinä, vaikka ei kisaakaan enää. Teki joitain tokotemppuja ja oli oikein hauska pappa.

Lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa kellon ollessa viisi. Kävimme matkalla syömässä, mutta muuten ei pysähdelty. Olimme Tukholmassa puoli yhdeltä yöllä. Matka meni ihan hyvin, mitä nyt oltiin tajuttoman väsyneitä. Alkuvaiheessa auton eteen hyppäsi pieni kauris. Onneksi Lauran refleksit toimivat. Itse lähinnä katselin, että onpas kaunis bambi ennen kuin tajusin, että sehän on tosiaan tiellä! Hotellissa mentiin suoraan nukkumaan ja aamulla laivaan. Laivassa yritimme jotenkuten saada aikaa kulumaan, mutta aika tuskaista se oli.

Koirat selviytyivät matkasta hienosti. Niiden kanssa on onneksi niin helppo matkustaa. Ne jaksoivat olla monta tuntia autossa, sen jälkeen hotellissa ja vielä laivan pienessä hytissä. Lisäksi kaksi pitkää kisapäivää takana. Nyt saa hetkeksi riittää matkustelu. Kiitos vielä Idalle sekä valokuvaamisesta että videokuvaamisesta ja Lauralle matkan organisoimisesta!


Uudet POHJ & N TVA:t :)))