Viisi päivää lomaa ja tulin tietysti kipeäksi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan lähdettiin koirien kanssa Rymättylään, kun silloin ei olo vielä ollut niin kamala. No, nyt on.

LAUANTAI
Ajattelin hyödyntää viereisiä peltoja, vaikka tuuli todella kovaa. En tehnyt kovin pitkää jälkeä, mutta kolme kulmaa ja kolme keppiä matkalle tuli. Sillä aikaa, kun jälki vanheni, menin kentälle treenaamaan pk- estettä ja agilitya. Hopi meni metrisen esteen yli todella hyvin. Täytyy vain muistaa itse olla tosi rauhallinen. Tällöin Hopi voi jopa itse ajatella oikeaa hyppykohtaa ja ponnistusta. Jos olen liian innokas, se ampaisee täysillä ja saattaa räiskiä miten sattuu.

Sitten oli agilityn vuoro. Ninnin kisaura on ohi, mutta sen kanssa mennään silloin tällöin pieniä ratoja, kun se siitä niin kovin tykkää. Hopin kisaura taas ei ole alkanutkaan, enkä tiedä alkaako koskaan, mutta opetan sille esteitä vaikka sitten varmuuden vuoksi. Ninni meni ensin ja matalilla esteillä. Vauhtia riitti ja radat meni sujuvasti. Namit jäi autoon, joten palkaksi sai riehua pallon kanssa. Hopi harjoitteli kontakteja ja nyt tuntuu, että sille selveni miten ne kuuluu tehdä. Tarkoitus on, että etujalat ovat maassa ja takajalat esteellä. Eli edistyttiin, kiva, kiva! Lisäksi tehtiin muutaman esteen sarjoja. Ehkä tuosta agilitykoira voisi tullakin, jos ohjaajana olisi joku muu. Miten sitä voikaan itse olla niin hidas ja onneton tässä lajissa...

Agilityn jälkeen ajettiin Hopin kanssa jälki. Yhden kulman ja suoran kohdalla jälki hukkui hetkeksi, kun kohdalle sattui kunnon tuulen puuska. Hienosti palattiin takaisin pienen hakemisen jälkeen ja lopuista kulmista suoriuduttiin hyvin. Kaikki kepit löytyivät, vaikka toivoisin edelleen parempaa motivaatiota niiden löytymisen osalta. Täytyy tehdä erikseen paljon keppitreeniä.

Loppupäivän koirat saivat loikoilla ulkona auringonpaisteessa.

SUNNUNTAI
Aamupäivällä tein taas pellolle jäljet. Tein nyt myös Ninnille omansa. Hopin jälki oli pidempi kuin lauantaina. Yritin laskea askeleet, mutta sekosin laskuissa, kun 600 tuli täyteen. Viisi kulmaa ja kolme keppiä. Mentiin taas kentälle jälkien vanhenemisen ajaksi.

Hopi hyppi pk- estettä ja se meni sujuvasti. Sen jälkeen kokeilin kapulan kanssa. Kapulana oli tosi kevyt puukapula eli en halunnut kokeilla painavan kanssa. Pari kertaa meni ihan hyvin, mutta sitten pari muuta kertaa Hopi kiersi esteen kapulan kanssa. Tätä täytyy nyt miettiä. Hopista ei kuitenkaan tule enää varsinaista pk- koiraa enkä kovin kauaa halua sitä korkeilla esteillä hypyyttää.

Lisäksi tehtiin molempien kanssa seuraamista ja luoksetuloa. Hopin ongelmana seuraamisessa on puskeminen ja painaminen, joita tosin olen saanut nyt huomattavasti vähenemään. Jos tätä muistaisi (jaksaisi) tahkoa joka päivä, niin uusi tapa voisi pysyä paremmin Hopin muistissa. Luoksetulossa ongelmana on loppurysäytys vasempaan jalkaan ennen sivulletuloa. Tästä lähtee aina se puoli pistettä kisoissa enkä keksi mitään keinoa sen poistamiseksi. Nyt olen saanut intoa näiden pienten asioiden hiomiseen, mutta vielä pitäisi keksiä ne toimivat keinot.

Tokon jälkeen ajettiin jäljet. Ninnin kanssa menimme ensin. Vähän hapuilua oli etenemisen osalta, mutta kepit löytyivät ja Ninni oli onnellinen, kun pääsi tekemään jotain. Hopin kanssa mentiin seuraavaksi. Melkein hypin riemusta narun päässä, kun sillä pysyi nenä niin hienosti maassa. Yhdellä suoralla nousi, kun jälki hukkui hetkeksi, mutta muuten sujui hyvin. Tuuli oli taas todella kovaa ja pyöri pellolla välillä oikein kunnolla. En laittanut kulmiin nameja ollenkaan ja tuntui, että Hopi meni ne tarkemmin (?). Kaikki kepit löytyivät ja olin nyt hirmuisen tyytyväinen. Ehkä se tästä.

Iltapäivällä pääsimme avaamaan kesän paimennuskauden. Kiitos Sanna! Sanna rakensi pienen laitumen isolle pellolle ja haki omien koiriensa (Miina & Tinka) kanssa kuusi lammasta. Mulla ei ollut oikein mitään ajatusta mitä Hopin kanssa pitäisi tehdä. Päätin sitten, että jotain hallittua ja rauhallista. Ei yhtään säntäilyjä tai juoksemista. Onnistuin mielestäni aika hyvin toteuttamaan ajatuksen. Treenasimme vuorotellen pikku juttuja. Hopi meni paikoin tosi hienosti ja maltillisesti. Siitä huolimatta sillä on turbovaihde koko ajan valmiina, jos kuitenkin saisi ampaista täyteen vauhtiin. Kuljetukset meni nätisti, kun kuljettiin suoraan, mutta flankkaukset olivat surkeita. Näitä pitää siis tulevana kesällä harjoitella paljon. Pari hakukaarta kokeiltiin ja ne meni oikein nätisti. Tuli taas oikein into paimennukseen, vaikka lajeista onkin se kaikkein haastavin. Ninni sai toimia henkisenä tsemppaajana aidan reunalla. Alla pari Sannan ottamaa kuvaa Hopista.

Illalla oli kotona pari totaalisen väsynyttä koiraa. Flunssakin pääsi oikein kunnolla vauhtiin, joten maanantai vietettiin sohvan pohjalla.