Sanna oli järjestänyt viikonlopuksi Keski-Korpelan Peten kouluttamaan meille paimennuksen kuvioita, joten viikonloppu vierähti tiiviisti Rymättylässä. Samin kanssa mentiin jo perjantaina virittäytymään tunnelmaan.

Lauantaina kurssilla oli mukana Sanna Elsan ja Saanan kanssa, minä Entin ja Sami Astan kanssa, Entin veli Mosse ja sisko Pinja. Sunnuntaina Pinja ei enää päässyt mukaan, mutta Tiina ja Hutch olivat vuorostaan mukana.

Lauantai aloitettiin teorialla, jonka Pete piti meille. Sitten siirryttiin aitaukseen harjoittelemaan. Entin kanssa suurimpana haasteena on sen silmän käyttö eli se piti saada kunnolla irroittamaan lampaista. Tehtiin pyöröhäkkitreeniä ja kulmatreeniä. Molemmissa sinnikkäästi yritti tuijotella eikä helpolla irrottanut. Kulmatreenissä tarkoitus oli luoda koiraan niin paljon painetta, että se ei katso lampaita ollenkaan vaan juoksee kaarella Peten sanojen mukaan "auki" eli pää suorassa linjassa eteenpäin. Entti oli sinnikäs eikä oikein helposti luovuttanut edes Peten kanssa. Ihan pieniä pätkiä sai aikaiseksi, mutta heti kun paine hellitti, käänsi pään uudestaan.

Koin paineen tekemisen tosi hankalaksi. Tajusin kyllä neuvot ja mitä piti tehdä, mutta tuntui, että takkuisesti menee eikä hommasta tule mitään. Lisäksi kun oli apuvälineitä käsissä, niin olin vielä kömpelömpi. Treenit jatkuivat myöhään ja sen jälkeen istuttiin porukalla vielä iltaa ja juteltiin paimennuksesta, koirista ja lampaista. Tykkäsin Peten ajatusmaailmasta tosi paljon. Lisäksi kouluttajana hän oli tosi perusteellinen ja yritti löytää (ja löysikin!) jokaiselle koiralle toimivia toimintatapoja. Kaikki koirat olivat tosi erilaisia, vaikka pentuesisaruksia Elsaa, Astaa ja Hutchia lukuunottamatta olivatkin. Tiettyjä samoja piirteitä tietysti oli, mutta ihan erilaisia ongelmia ja tapoja. Tosi kiva oli nähdä Mossea ja Pinjaa taas pitkästä aikaa.

Yöllä näin aiheeseen liittyen tietysti unta ja sunnuntaina aamulla aikaisin ylös. Entin kanssa harjoiteltiin nyt samalla idealla kuin lauantaina, mutta niin, että se meni laumaa ympäri eikä vain kulmassa edestakaisin. Pete tuli auttamaan paineen luomisessa ja oikeassa ajoituksessa ja Entti saatiin yllättävän nopeasti luovuttamaan katse lampaista. Petekin sanoi, ettei olisi lauantain perusteella uskonut, että onnistuu näin nopeasti. Hyvä Entti! Sain sitten kokeilla ihan yksinäni ja olihan se vaikeampaa. Jotain kuitenkin meni oikein ja sain Entin kulkemaan "auki". Tuntui oikein, että tajusin jutun pointin ja nyt tiedän miltä Entin kuuluu konkreettisesti näyttää, kun se menee oikein. Onnistuin jopa säätelemään vauhtia äänen avulla!

Muutamia muistiin laitettavia juttuja oli, että lampaille mennessä pitää äänen kanssa hillitä koiran vauhtia. Alussa aloita jo heti ensimmäisestä askeleesta, vaikka vauhti olisikin hyvä. Koira pysyy heti alusta lähtien kuulolla. Näinhän ollaan tavallaan tehtykin eli koirat ei ole saaneet mennä edellä, mutta nyt saatiin tarkennusta äänenkäyttöön ja tosiaan siihen, että heti ekalla askeleella alussa.

Jos vauhti kasvaa ympyrällä liian suureksi pitää paineen avulla saada plokattua vauhti kokonaan pois, koiran pitää pysähtyä, sitten kun on kunnolla auki ja luovuttanut lampaat mulle, saan päästää sen jommalle kummalle puolelle jatkamaan. Itse pitää muistaa sijoittua oikein; lähelle lampaita, liiku sivusuunnassa, ei koiran perässä vaan mieluummin edessä. Harjoittele pyöröhäkissä (koiran pitää kävellä hitaasti!), kulmatreeniä ja ympyrätreeniä.

Kun ympyrässä osaan hillitä vauhtia, saan käännettyä Entin pään pois, niin voin siirtyä tekemään lyhyitä kuljetuksia. Eli "haku", nosto, ajo, maahan ja siitä autettuna uudestaan flänkkäämään ja em. uudestaan. Näitä lyhyeltä matkalta. Jos koira ei ota vauhdinsäätelykäskyjä lähellä, ei luonnollisesti voi olettaa, että tekisi niin kaukana.

Astan kanssa Pete ja Sami väänsivät vauhdin säätelyä ja hallintaa. Samilla on opit itsellä ylhäällä, joten perusteellisesti en kirjoita kaikkea. Tekivät samaa lauman ympäri menoa kuin minä Entin kanssa, mutta eri syystä. Asta pitää pään paremmin poissa, mutta ei siltikään helposti luovuta lampaita. Lisäksi vauhdin säätelyä pitää nyt vain opetella ihan kunnolla. Sivuilla meni jo ihan ok, mutta lauman takana päissä ei alussa yhtä hyvin. Tästä Pete huomautti, että pitää kiinnittää huomiota, että päästää Astan nostamaan vasta, kun se on kunnolla auki ja kuulolla. Jollei ole, niin pitäisi saada painetta luotua lisää. Lisäksi nostoon ehdotti, että Sami ei aina kuljettaisikaan itsensä luo vaan pysäyttäisi sen matkalla, vaihtaisi suuntaa, poikittaisajoa jne. Tällä rikottaisiin Astan päässä olevaa vahvaa kaavaa siitä, että lampaat pitää tuoda aina suoraan ohjaajalle, jolloin tietysti vauhtikin kasvaa. Jotenkin tuntui, että Pete sai tyhjentävästi selitettyä ja näytettyä miten Astalta saa vauhtia pois ja miten sen saa luovuttamaan otteen lampaista. Totesi kyllä, että kun ei ole mikään pentu enää, niin homma on tietysti vaikeampaa, mutta positiivisesti tsemppasi Samia jatkamaan. Itse ainakin tajusin vasta nyt, että Astan vauhtia saadaan pudotettua sillä, että se saadaan luovuttamaan lampaista. Ei se auta laittaa koiraa kulkemaan kävellen lampaiden perässä kilometritolkulla, jos koira on koko ajan sitä mieltä, että nämä on mun. Pete sai jotenkin sen solmun avattua, että luovuttamalla lampaat enemmän ohjaajalle, vauhti myös samalla tippuu. Tai näin ainakin itse ajattelin. 

Lampaat olivat ihan superhyviä. Sunnuntaina olivat jo niin tottuneita hommaan, että niiden treenien aikana, jolloin treenattiin koiran katseen irrottamista flänkillä, lampaat makoilivat keskellä aitausta ja märehtivät. Tosi hyvä juttu vielä itselle, kun sai keskittyä vain koiraan eikä kaahottaviin lampaisiin. Lisäksi, kun oli kuuma, niin lampaiden kannalta hyvä juttu ja aika rennosti ne hommansa ottivatkin.

Tykättiin kaikki myös Peten omasta ohjauksesta niin omien kuin kurssilaisten koirien kanssa. Se oli eleetöntä, rauhallista, vaikuttavaa.  Rauhallisuus ja tietynlainen oma viileys pitäisi muistaa aina, aina ja aina. Ei aina mitenkään helppoa, mut yrittää pitää