|
08.01.2012 - 21:42
Tänään tuli vuosi siitä, kun Ninni lähti. Ajattelin, että kirjoitan jotain ylös, kun nyt sen pystyy jo tekemään. Kaikki tapahtui loppujen lopuksi niin nopeasti, vaikka sitä oli osannut odottaa. Ninni lähti saappaat jalassa. Ninniltä leikattiin pahanlaatuinen nisäkasvain kesällä 2010. Marraskuussa se alkoi saamaan noin parin viikon välein epilepsian kaltaisia kohtauksia. Epäilin, että kasvaimet olivat levinneet päähän... Kohtausten katsominen oli ihan hirveää, olihan ensimmäinen koirani Mona aikanaan sairastanut epilepsiaa ja kaikki muistot tulivat mieleen. Kohtausten välillä Ninni oli kuitenkin hyvinkin pirteä ja jaksoi olla esimerkiksi lenkeillä tuttuun tapaan mukana. Lisäksi sillä toimi kaikki aistit normaalisti, se söi hyvin, jne. Niinpä ajattelin, että katsotaan. Viimeinen joulu vietettiin yhdessä ja Ninni sai avata lahjoja, se kun niin tykkäsi siitä puuhasta. Lauantaina, tammikuun 8. päivä, se sai kohtauksen puoli kolmen aikaan ja se ei mennytkään ohi. Niitä tuli lisää ja lisää ja lisää. Siinä kohdassa sitä sitten tiesi, että tässä se nyt oli. Suorinta tietä päivystykseen ja runsaan tunnin päästä kaikki oli ohi. Niin mielelläni olisin pitänyt Ninnin vielä luonani. Toista sen kaltaista koiraa ei koskaan tule Nämä kuvat ovat viimeisiä kuvia Ninnistä viime vuoden tammikuulta.
20.12.2011 - 08:00
Päätin aikaisemmin syksyllä, että Hopin synttäreiden kunniaksi siitä tehdään video. Kuvailtiin pitkin syksyä tokoa, vähän paimennusta ja yleistä rallattelua. Viime vuoden videoista otettiin käyttöön talvikuvat ja vepe-treenit mökillä. Muuten videossa näkyy ei niin seesteinen ja rauhallinen 10-vuotias Hopi.
18.11.2011 - 22:58
Hopilla on tänään syntymäpäivä. Vuosien varrella olen joutunut miettimään, että mahtaako se koskaan nähdä tätä päivää, mutta onneksi se on nyt pysynyt kunnossa eikä ole ontunut yli vuoteen. Olen siis hyvin iloinen tästä päivästä, mun oma rakas hörökorva
30.10.2011 - 17:33
...ja huippuhieno ja hohdokas ja häikäisevä Entti oli eilen elämänsä ensimmäistä kertaa näyttelyssä. Aloitettiin vaatimattomasti Seinäjoen KV-näyttelystä. Menestystä tuli hienon keltaisen nauhan verran, joten voitiin samalla kertaa myös päättää näyttelyura. Epäröin kyllä matkaa melkoisesti. Olihan se nyt ihan hullua lähteä Seinäjoelle asti, mutta onneksi oli mukavaa seuraa mukana ja toivottu tuloskin vielä saatiin. Tiina aikanaan tuohon näyttelyyn mut houkutteli ja Hutchkin sai hienosti Hyvän tuloksen Tuomarina oli romanialainen nainen Dagmar Klein. Tiesi mitä tultiin hakemaan, sillä kehäsihteerit sanoivat lappua noutaessa, että "taisit hakea vain tulosta?" Sitä se tuomarikin arveli". Arvostelussa ei mitään erityistä ollut; "riittävän hyvän tyyppinen", se riittää mulle oikein hyvin Nyt sitten pitääkin enää hankkia niitä koepuolen tuloksia...
Entti sai palkinnoksi uuden mato-lelun
01.08.2011 - 16:45
Pääloma loppui, tässä välissä on pari viikkoa töitä ja ensi viikko taas lomaa. Mukavan rento lasku työputkeen. Kuumuus on verottanut treenaamista. Tokoiltu ollaan vähäsen, agilitya tehty vielä vähemmän. Loman alussa jäätiin tosiaan Rymättylään ja siellä oli niin otolliset olosuhteet, että tein Entille joka päivä jäljen. Hirmu kätevää, kun ihan mökin vieressä oli iso, juuri ajettu pelto, joten ei tarvinnut erikseen lähteä mihinkään. Paimennettu ollaan ehkä eniten. Ollaan melkein viikoittain käyty harjoittelemassa Rymättylässä ja viikoittain Piikkiössä. Niiden lisäksi ollaan laskettu Raision lampaita ja siirretty Ruissalossa eläimiä. Nekin tosin voidaan laskea harjoituksiksi, koska lampaat ovat joka paikassa erilaisia, maasto vaihtelee, eläinten määrä vaihtelee ja joutuu tekemään erilaisia asioita. Entti on mennyt harjoituksissa kivasti eteenpäin. Pääosin on rauhallinen ja kuuliainen, mutta näköjään siitäkin löytyy sellainen kyllä-mä-tän-ite-osaan-paremmin-vaihde. Entti on melko vahva silmäkoira, joten se helposti uppoutuu sinne omaan "lammasmaailmaansa" ja tästä syystä tyyppiä täytyy laitumella pitää hyvin hereillä. Ajaa mielellään kohti, flänkkien kanssa saa vääntää paljon enemmän. Viime viikolla aloitettiin harjoittelemaan jakoja. Kovin, kovin vaikeaa, kun oli niin mahdotonta irrottaa silmiä lampaista. Se ja flänkit siis harjoituslistalla ensimmäisinä. Astakin on ahkerasti harjoitellut paimennusta ja kehittynyt koko ajan. Välillä väläyttelee jo hienoja juttuja. Kunhan vaan muistaisi sen jarrun ja maltin, myös siellä kauempana, niin alkaisi olla aika kivalla mallilla. Tuleva viikonloppu vietetään Somerolla PM-kisoja seuraten. Astan äiti Pimu ja Elisa valittiin Suomen joukkueeseen, joten peukut pystyssä jännitetään laitumen reunalla Tässä muutama kuva vielä lomalta.
Ja lopuksi vielä Astan tyylinäyte veteen hyppäämisestä.
16.07.2011 - 10:25
Lomalla ei ole oikein ehtinyt kirjoittamaan blogia, mutta tässä välissä kuvia Entin sisaruksista kurssilta. Loma siis alkoi Annika Paarvion pitämällä paimennuspäivällä. Yksi sisaruksista ei päässyt paikalle, mutta kaikki muut pääsivät. Saatiin Annikalta hyviä ja eteenpäinvieviä neuvoja. Jäätiin Rymättylään vielä seuraavaan torstaihin asti ja harjoiteltiin joka päivä oppien mukaan. Astakin pääsi sovellettuna tekemään niitä ja ihan hyvää teki sillekin tehdä taas ihan perusasioita.
Entti
Moss
Cilla
Pinja
Saana
Mandy
Pilvi puuttui, mutta tasapuolisuuden vuoksi kuva siitäkin joskus talvella hallitreeneissä.
Ja äitikoirastakin vielä kuva eli Miina. 02.07.2011 - 23:14
Tämän viikon pääaiheet olivat ne, että Entti meni ensimmäistä, ja myöhemmin toista, kertaa uimaan, Astalla alkoi juoksu ja mulla alkoi loma. Ajattelin, että Entti on ikuisesti kuivanmaan koira, mutta vuoden rannalla kiljuttuaan, se lopulta meni uimaan ja ihan hyppytyylillä. Sen jälkeen se jäikin sinne eikä helpolla tullut pois. Alkuviikosta tein Entille 150 askeleen jäljen ja jonkin verran tokoiltiin, kun vielä oli siedettävät kelit. Kun ilma vaan lämpeni, niin treenaaminen väheni. Me vaan möllötettiin sisällä tai pihalla visusti varjossa. En yhtään tykkää näin kuumasta. Torstaina tosin käytiin lampaiden siirtopuuhissa Ruissalossa. Mentiin vasta yhdeksän jälkeen, niin oli aavistuksen viileämpää ja ihmisiä vähemmän. Suunnitelmana oli siirtää lampaat kävelytietä pitkin joitakin satoja metrejä toiselle laitumelle. Hyvin onnistui. Vain kaksi pyöräilijää joutuivat jarruttamaan matkaansa, kun lampaat köpöttelivät edellä. Karoliina ja Maximus hoitivat takaosan, Sami jarrutteli Astan kanssa edellä ja me oltiin tuki- ja kannustusjoukoissa Hopin ja Entin kanssa. Sen jälkeen käytiin vielä siirtämässä toinen laidunporukka Kuuvassa. Perjantaina piipahdettiin Raisiossa laskemassa lampaat. Tänään mulla oli syntymäpäivälahjaksi saatu shoppailupäivä. Ilman ennakkoasenteita, hyvällä taistelumielellä ja itsenäni psyykaten hivuttauduin heti kymmeneltä alennuskoreja penkomaan. Ihan hyvä päivä enkä menettänyt hermoja ollenkaan. Huomenna pakataan aamulla auto täyteen ja suunnataan kohti Rymättylää. Luvassa Annika Paarvion paimennuskurssi Entin sisaruksille. Toivottavasti keli vähän suosisi eikä olisi niin tuskallisen kuumaa. Kiva nähdä taas muitakin
06.06.2011 - 15:30
Entti täytti tänään yhden vuoden ja sen kunniaksi ajattelin herätellä blogia pitkän tauon jälkeen. Onnittelut tässä samalla Saanalle, Cillalle, Mandylle, Pilvelle, Pinjalle ja Mossille! Ollaan porukalla nähty muutamia kertoja tokon ja paimennuksen parissa ja kesällä sitten varmaan vielä enemmän jälkimmäisen merkeissä. Kesäkin tuli taas lopulta, vaikka tällä kertaa syksy ja talvi olivatkin meillä aikaisempaa pidempää, pimeämpää ja synkempää vaihetta. Nyt kuitenkin paistaa aurinko ja treenisuunnitelmia on alkanut vähitellen muotoutumaan. Entti täyttää tänään siis yhden vuoden. Ensimmäisen vuoden Entti sai tilanteesta johtuen kasvaa pennusta nuoreksi vailla sen suurempia aktiviteetteja tai treenailuja. Sama kohtalo oli myös muilla koirilla, mutta hyvin ne sylinlämmittäjiksi sopeutuivat. Nyt ollaan vähitellen aloitettu kaikkien kanssa harjoitella uusia asioita ja muistelemaan vanhoja. Entistä kasvoi elokuvahahmonsa mukaisesti Entti; iso ja rauhallinen pohdiskelija, joka vauhtiin päästessään jyrää kaiken altaan. Syntymäpäivän kunniaksi otettiin viralliset mitat ja Entti on noin 59,5cm korkea ja painaa 21 kg. Ensimmäistä kertaa meillä on oikeasti iso koira, johon sopeutuminen on vienyt oman aikansa. Lenkillä tuntuu kuin kävelyttäisi hevosta ja pää yltää kaikkien tasojen korkeudelle. Tokoa ollaan puuhasteltu vähäsen, joitakin jälkiä ajettu ja esineitä etsitty metsästä. Lisäksi ollaan vihdoin päästy sytyttelemään Enttiä kunnolla paimennukseen ja kivasti se on senkin tajunnut. Olen nyt toistaiseksi ollut pääasiassa puikoissa ja ompas se hankalaa! Laitumen reunalta on ollut niin helppo huudella ohjeita. Astan kanssa ollaan aloitettu perinteiset kesätyöt ja käyty kiertämässä Raision ja Ruissalon laitumia. Sen kanssa pitää edelleen ja aina vaan olla koko ajan 110% tilanteen tasalla tai muuten sähikäinen näpäyttää heti. Se on kyllä hankalaa, koska se on aina muutaman askeleen edellä omaa ajatuksenjuoksua. Tässä Astan poispäinajotreeniä Piikkiössä
Entin kanssa aloitettiin pyöröhäkissä, mutta eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa pellolla. Tässä kuitenkin kuvia alkuvaiheista
Astan kanssa ollaan aloitettu myös agilityn treenaminen vähän enemmän tosissaan. Kun työkavereista löytyy useampi agilityihminen, niin lounas- ja kahvitunnit ovat menneet kätevästi ohjaustapojen opettelussa ja ollaan me päästy ihan kentällekin asti harjoittelemaan. Kiitos vain teille kaikille! Kotona ollaan pihalla jatkettu kuvioiden treenaamista, joka on kyllä tällaisella paatuneelle tokoihmisille aika hankalaa. Mutta edistystä on tapahtunut, joten kyllä me (tai siis minä) ratakuvioista yritetään joskus selvitä. Ja kun pihatreenien jälkeen oikein väsyttää, on kiva ottaa torkut omassa maakuopassa
Hopin kanssa tuskin tehdään enää mitään tavoitteellista. Se saa muiden mukana kuitenkin tehdä samoja asioita ja se tulee olemaan mulle aina sellainen tokoterapiakoira, kun haluan tehdä helposti valmista, (yli)innokasta ja lennokasta treenausta. Viime syksyn pitkä ontuminen päättyi taas Talvion pöydälle ja niveltulehdusdiagnoosiin. Ontuminen poistui antibiooteilla eikä vielä ole palannut. Kun luusto ei ole priimaa ja huonoa tuuriakin matkassa, niin tuon ongelman kanssa painitaan kyllä aina. Senkin takia pidetään harrastukset enää sellaisina hömpöttelyinä ja vältetään turhia revittelyjä. Hopin pyöröhäkkiharjoittelua
Lopuksi muutama kuva päivänsankarista ja viimeisenä vielä kaikki yhdessä poseeraamassa
09.07.2010 - 15:00
Kauan kaivattu ja odotettu loma alkoi vihdoin! Edessä neljä viikkoa rentoutumista, toivottavasti paljon treenejä ja lisäksi lyhyitä kesämatkoja ilman koiria. Sää toistaiseksi rajoittaa koirien kanssa harjoittelua, kun hiki virtaa itsellä jo pelkästä istumisesta, mutta harjoitellaan sitten vaikka iltaisin. Koneella ei varmaan tule juurikaan käytyä, joten blogi päivittyy harvakseltaan, jos ollenkaan. Viime päivityksen jälkeen ollaan tokoiltu (sujuu noin 80% ihan kivasti), tehty pientä agilityrataa pihalla (kivaa, kun sain uusia rataohjeita) ja viimeksi eilen käytiin paimentamassa. Asta oli aika mahtava. Ensimmäistä kertaa Sami kokeili onnistuuko flänkkääminen, kun on itse Astan takana. Eli muutama kymmenen metriä poispäinkuljetusta, Asta maahan ja siitä käskyllä flänkkäys oikean kautta taakse. Se onnistui ihan täydellisesti! Mulla kääntyi vatsa melkein ympäri siitä näystä. Asta kuunteli tosi hyvin, asia ei ollut mitenkään helppo sille (oikea puoli on vielä se hankalampi!) ja se oli jotain muuta kuin sellaista peruskuljetusta. Jätettiin se siihen yhteen kertaan, kun meni niin nappiin. Sami harjoitteli myös hakuja niin, että seisoin tolppaihmisenä lampaiden kanssa. Ei mitään merkitystä Astalle. Se haki lampaat ja vei ne mun ohi edes vilkaisematta. Ovat menneet kyllä hirmu paljon eteenpäin ihan muutamien viikkojen aikana! Näissä tunnelmissa me aloitetaan loman viettoa
22.04.2010 - 08:18
Ninni ja Hopi pääsivät tällä viikolla mukaan Espooseen. Tiistaina käytiin tokoilemassa Tiinan, Ruuvin ja Hutchin kanssa. Hopi kanssa ei suurempia ongelmia. Ohjatussa tosin yritti omituisesti kurvata merkin kautta suoraan keskikapulalle, mutta taisi olla joku hetkellinen häiriö, koska uusinnoilla osasi tehdä oikein. Eilen oli sitten ohjelmassa se varsinainen luksustapahtuma. Hanna puhui viime viikolla töissä, että olisi menossa uittamaan porokoiriaan Hyvinkään koirakylpylään. Koska altaaseen mahtuu kerralla useampia koiria, niin innostuin asiasta ja päätin, että tytöt pääsevät vähän polskuttelemaan. Ensimmäistä kertaa kun oltiin, niin meille oli varattu oikein uimaopettaja. Odoteltiin sellaista peruskoiraharrastajanaista, mutta sieltä tulikin sellainen nuori surffaripoika Jokainen koira sai liivit päälle ja tässä kohtaa etenkin Hopi oli sen näköinen, että "Mitä"?!? Aloitettiin Hopista, jonka oletettiin olevan helpoin uitettava. Poika nappasi Hopin syliin ja ei kun uimaan. Vähän tarvitsi tuuppausapua alussa, mutta sitten mentiin ja Hopi selvästi tajusi, että oikeasti, täällä voi uida! Ui altaan päästä päähän, jonka jälkeen surffari sanoi, että tämä koira osaa ja tykkää selvästi uida ja vapautti Hopin liiveistä. Taisi entinen vepekoira huokaista helpotuksesta Porojen jälkeen Ninni uitettavaksi. Sekin tuupattiin rampilta veteen ja ui tyylilleen arvokkaasti ja hitaasti toiseen päähän. Siellä käännettiin ja takaisin. Näitä kolmea uitettavaa uitettiin vuorotellen ja Hopi sai tehdä pelleloikkiaan omaan tahtiin. Ninni innostui kannustamaan muita uijia ja juoksi altaan reunalla edestakaisin. Vähän välillä hirvitti, kun mummelin tasapaino ei märällä lattialla ollut aina parhaimmillaan, mutta hauskaa oli. Ninniä uittaessa Hopi kävi tarjoamassa lelua myös surffaripojalle, joka totesi, että eihän tällä koiralla ole mitään väliä kuka heittää ja mitä lelua. Ei ole ei, uiminen on niin hauskaa Uinnin jälkeen koirat menivät lämpimän suihkun kautta föönattavaksi. Ihanan luksusta! Kamera jäi kotiin ja täytyyhän todistusaineistoa saada, joten päätettiin, että uusintakerta pitää tehdä. Uimaopettaja totesi lopuksi, että kaikki neljä koiraa osaavat uida niin hyvin, että ensi kerralla voidaan olla ilman opettajaa Olipahan muuten väsynyt kaksikko illalla. Asta on myös aloittanut kotona kuntokuurin ja ovat Samin kanssa tehneet pyörälenkkejä. 05.03.2010 - 09:28
Ei mahda mitään, taas kerran on todettava, että aika menee niin nopeasti. Liian nopeasti. Ninni täyttää tänään 12 vuotta. Luvullisesti tuo näyttää jo tosi paljolta ja jos joku sanoo, että oma koira on 12 ajattelen, että se on jo vanha koira. Omien kohdalla sitä aina jotenkin hämääntyy, kaikessa. Ninnikin kun on kuitenkin ihan pirteä ja tuntuu, että ainahan se on ollut tuollainen. Ei sitä enää muista, että on se todennäköisesti nuorempana ollut villimpi höyrypää. Onneksi Ninni siis on tällä hetkellä terve, iloinen ja jaksaa lenkkeillä hyvin, kunhan ei lumihangessa yritä raahata pitkiä matkoja mukana. Kuulo ja näkö toimivat ihan normaalisti, mitä nyt kuulo taitaa olla välillä vähän valikoiva. Se kuitenkin mummokoiralle sallittakoon. Muiden kanssa tokoillessa myös Ninnin kanssa on aina pakko tehdä jotain, koska se on jonon jatkona odottamassa omaa vuoroaan. Toisaalta olen pari kertaa lenkeillä tai kotona huomannut sen tuijottavan tyhjyyteen ja kun sille on jutellut, tuntuu, että se on tullut jostain kauempaa takaisin. Se myös nukkuu sikeämmin kuin ennen, joten kai nämä ovat niitä vanhuuden mukanaan tuomia juttuja. Toivon, että pirteät ja terveet päivät jatkuvat vielä pitkään ja Ninni saa olla porukassa se järjen ääni. Hopi ja Asta eivät ihan lähellä ole sitä rajaa, jotta sellainen status niille voitaisiin siirtää. Ninni on vaan niin tärkeä mulle ja tuntuu, että enää ei tarvita edes sanoja kommunikointiin vaan me ymmärretään toisiamme muutenkin Ensin vähän maltillisempi kuva synttärisankarista....
...ja sitten vähän vauhdikkaampi
02.02.2010 - 08:00
Viikonloppu vierähti Rymättylässä. Kaaoksen ja remontin keskeltä poissaoleminen piristää kummasti, joten tuli tarpeeseen. Ensin oltiin Katjan ja Alarin luona, jossa pääsin toistamiseen Eller-hevosen kanssa aitaukseen harjoittelemaan hevosen liikuttamista ilman mitään apuvälineitä, maasta käsin siis. Kaiketi jonkinlaista "hevoskuiskaajan" juttuja Myöhemmin mentiin Sannalle ja Mikolle ja vierailu venähti seuraavan päivän puolelle. Lampolassa käytiin pyörähtämässä, mutta muuten Asta kulutti aikaa leikkimällä Elsan kanssa. Hieman jännitettiin, että miten ipanoiden leikki sujuu nyt, kun Elsakin on jo ihan kunnon koiran kokoinen eikä sieltä nöyrimmästä päästä. Huoli oli turha, niillä meni tosi hyvin Sitten vähän otsikon mukaista kirjoitusta. Hopi oli eilen magneettikuvauksessa. Alkututkimus vaikutti hyvin perusteelliselta ja pidin eläinlääkäristä todella paljon. Yritti kaikin tavoin saada jotain kipureaktioita aikaiseksi ja paineli Hopia kunnolla. Tulokseksi sai pariin otteeseen vaimeaa maiskuttelua, ei muuta. Hopi oli tosi jännittynyt eikä varmaan ikinä uskaltaisi muuta tehdäkään. Jätin sen sinne kuvattavaksi ja lähdin töihin. Lääkäri soitti myöhemmin ja tulos oli, että ei mitään sellaista mikä voisi aiheuttaa ontumisen. Just. Jotain pientä siellä oli, muutama välilevy oli ahtaampi, jokin pieni luupiikki, mutta harvalla tuon ikäisellä on oppikirjan mukaiset tasaiset ja siistit välit. Varpaiden taivutukseen oli aavistuksen reagoinut, joten sinne tuikattiin kortisonia, jos nuljuluu olisi jotenkin ärtynyt tms. Lisäksi pyysin, että tarkistaa nielun ja kurkunpäät olivatkin ärtyneet. Sai nenäpunkkien varalta Stronghold-kuurin ja antibioottikuurin. Hopi kyllä kummastuttaa kerta toisensa jälkeen. Se ei mitenkään ole ryystänyt, jotta nenäpunkkeja olisi voinut ajatella, mutta kai ne sitten voivat tuollakin tavalla oireilla. No, kokeillaan nyt sitten sitäkin. Eli turha ja kallis reissu, mutta tulipahan tehtyä. Yritän ajatella positiivisesti, että jollen olisi vienyt, olisin vain jossitellut. Nyt se on selvitetty. Lääkäri sanoi, että selän puolesta voi juosta, hyppiä ja tehdä mitään vaan. Ainut vaan, että se ontuu...Lääkäri myös heitti ajatuksen, että ontumisen poistuminen aikaisemmin magnesiumin antamisen ja nielurisojen leikkaamisen jälkeen olisi silkkaa sattumaa. Mä en ihan tuota purematta niele. Hopi on nyt levossa viikonloppuun asti, sitten sitä pitäisi rasittaa kevyesti ja ens viikolla kontrollisoitto lääkärille. Jollei ontuminen poistu, pitäisi mennä jatkotutkimuksiin. Tympii.... 02.01.2010 - 17:50
Asta pääsi tänään Piikkiöön leikkimään Lyylin kanssa. Pakkasta oli melkoisesti, mutta ei tainnut tulla kylmä juostessa. Meihin taisi kylmyys kuitenkin iskeä, joten koirat saivat jatkaa remuamista sisällä. Asta oli aivan haltioissaan löydettyään ison lelulaatikon. Se haki koko ajan uusia leluja ja keräsi itselleen ison pinon niitä. Lisäksi se kävi varastamassa Lyyliltä lelut, koska tietysti toisen lelut on aina parempia kuin ne mitä itsellä jo on. Meillä ei ole kotona kuin yksi possu-lelu, jota Asta ei ole saanut rikki. Muille se tekee muutamassa hetkessä lobotomian, joten leluja ei voi olla ja niinpä se leikkii vain valvotusti. Taitaa ottaa sitten ilon irti tällaisista hetkistä isojen leluvuorten kanssa. Antti kuvasi koiria ulkona ja nämä saivat taas hymyn huulille niin kuin viimeksikin
Kuvat on ottanut Antti Kiiski.
01.01.2010 - 10:31
Jälleen yksi vuodenvaihtuminen takana. Varsinaisesta illasta selviydyttiin koirien kanssa hyvin. Ninniä alkoi taas loppuillasta vähän enemmän jännittämään, mutta pääasiassa se oli ihan levollinen, kun ei tarvitse paukkeen keskellä olla. Astalla oli toinen uusi vuosi ja mietittiinkin, että miten se reagoi. Ei mitenkään. Hopikin sentään välillä kuunteli ääniä, mutta Asta ei yhtään. Todistetusti se kuitenkin kuulee, joten sitä ei sitten vain kiinnosta. Ihan tosi hieno juttu tietysti! Sitten taas perinteisesti päätin kirjoittaa viime vuoden tavoitteiden ja toiveiden toteutumisesta jotain sekä pohtia tälle vuodelle uusia. Ninni: Tavoitteena oli pysyä terveenä ja reippaana. Nämä toteutuivat. Toisaalta on hirvittävän surullista ajatella, että tänä vuonna se täyttää jo 12 v. ja se on kuitenkin aika paljon. 2010: Edelleen niitä hyviä, terveitä ja pirteitä päiviä toivotaan vuoden täydeltä. Hopi: Päätavoitteena oli pysyä terveenä tai itse asiassa viime vuonna tähän aikaan piti toivoa, että se tulee kuntoon. Keväällä ontuminen ja jäykkyys saatiin loppumaan ja Hopi sai taas juosta ja riehua. Lisäksi suurena plussana oli se, että se hyväksyi Astan ja sai itselleen juoksu-/painikaverin. Tokoliikkeitä aloitettiin laittamaan uudelleen kasaan ja syksyllä startattiin kahden vuoden tauon jälkeen piirimestaruuskisoissa. 2010: Terveyttä ja ontumattomia päiviä. Siinä jälleen meidän päätoiveet ja -tavoitteet. Pitkät metsälenkit ja lumessa juokseminen saavat sen tällä hetkellä melko jäykäksi, mutta palauttelupäivän jälkeen on aina parempi. Ehkä_ehkä_jokunen tokokoe, mutta se jää nähtäväksi. Asta: Tavoitteena oli, että siitä kasvaa terve tyttö. Kuvissa käytiin loppuvuodesta ja suureksi iloksi ja onneksi ainakin luustollisesti näin kävikin. Muutenkin tavoitteet täyttyivät eli Asta syttyi aikaisin lampaille, harjoitteluissa käytiin ja vielä muutamilla kursseillakin. Lisäksi tokossa edistyttiin kivasti ja muutama jälki päästiin ajamaan. 2010: Tässä tulee nyt toistoa, mutta tavoitteena on, että Astakin pysyy terveenä. Sen lisäksi toiveena on päästä kokeilemaan tokokokeita. Paimennusta toki jatkavat Samin kanssa, mutta siinä ei taida kisapellot vielä olla tavoitteena. Samoin jälkeä yritän päästä useammin tekemään, mutta tuskin kokeisiin asti. Muutaman ajatuksen Astasta, Hopista ja kouluttamisesta ajattelin laittaa tähän yhteyteen. Oletusarvona oli, että Asta on itsenäinen ja suht kova koira. Siitä huolimatta pitää myöntää, että ajoittain nuo piirteet ovat yllättäneet, että ne ovat oikeasti niinkin voimakkaita. Nämä eivät myöskään ole mitään mutu-juttuja vaan useamman muunkin toteamia. Omat taitoni koulutuksen osalta ovat joutuneet uudelleen mietittäväksi, koska Asta toimii niin eri tavalla kuin Hopi. Se on kehittynyt hitaasti, on itsenäinen, mutta silti melko lapsenmielinen eikä ollenkaan varhaiskypsä, jonka kanssa kokeisiin meno olisi helppoa kuin heinänteko. Sille ei voi vaan kertoa, että teet näin, niin on hyvä juttu. Sille pitää perustella miksi joku seuraaminen vieressä metri tolkulla on kiva juttu. On kuitenkin aika antoisaa kouluttaa niin erilaisia koiria ja nyt pitää ehkä myöntää, että Hopin kohdalla olen päässyt sen asenteen vuoksi tosi helpolla. Hopi on aina ollut tosi yksioikoinen putkiaivo, joka ei ole kyseenalaistanut mitään ja tehnyt sata lasissa toistoja toiston perään. Olenkin joskus sanonut, että hyvä tokokoira on aavistuksen yksinkertainen eikä välttämättä se penaalin terävin kynä. Tätä en todellakaan sano pahalla, Hopi on ihan äärimmäisen ihana koira, maailman paras tokokoira, mutta silti se hyppäisi kaivoon, jos niin pyytäisin. Asta ja Ninni varmaan pyörittelisivät silmiä reunalla. Eli yhteenvetona tänä vuonna toivon paljon terveyttä, hyviä hetkiä ja harrastuksen iloa. Jos kokeisiin asti päästään jonkun kanssa, niin se on aina plussaa. Muuten en oikein jaksa ottaa mitään kisapaineita. Kisoihin mennään kun ollaan valmiita, eikä vain sen takia, että olisi pakko. Kiitos vielä viime vuodesta kaikille treenikavereille, ystäville ja tutuille. Toivon kaikille oikein hyvää uutta vuotta ja paljon onnen hetkiä! Vuoden ensimmäisen päivän kurvailut pihalla.
06.12.2009 - 21:35
Plaah, ilmat on kyllä niin ärsyttävät, ettei huvittaisi mennä ulos ollenkaan. Lisäksi joku tauti yrittää kaiketi iskeä, mutta yritän sinnitellä, kun ei oikein ole mahdollisuuksia olla just nyt kipeänä. Vaihtelua tuli siis eilen, kun mentiin Somerolle Kimmon ja Marikan luokse. Ensin paimennettiin niin pellolla kuin sisällä. Asta ja Sami kävivät molemmissa, me Hopin kanssa vaan sisällä. Jostain syystä sitä on tullut hiukan mukavuudenhaluiseksi ja sisätreenit ei vaikuttaneet ollenkaan hullummalta, jos vaihtoehtona on olla ulkona kylmässä sateen ja tuulen keskellä. Astalla oli taas intoa sekä vauhtia ja se kokeili heti pitääkö Samia kuunnella vai joko olisi ohjat luovutettu hänelle. Näytti kuitenkin kokonaisuutena ihan hallitulta menolta. Hopi meni nätisti enkä oikein keksinyt sen kanssa taaskaan mitään erityistä. Marika yritti jälleen houkutella kesällä kisaamista, mutta jostain syystä en innostu. Ei sitä varmaan kauheasti joutuisi hiomaan, että saisi kohtuulliseen kuntoon, koska vauhtia pystyy nykyään suht helposti säätämään ja se ei sikaile tms. Jotenkin en vaan innostu. Paimentelujen jälkeen mentiin sisälle ja siellä vierähtikin sitten puolenyön tienoille asti. Ihmisiä ja koiria tuli vähitellen lisää ja niinpä loppujen lopuksi nelijalkaisia pyöri 17 kappaletta. Onneksi oli iso talo. Suurin osa oli bordercollieita, mutta joukkoon mahtui kolme belgiä, pari tolleria ja kääpiöpinseri. Astan suureksi iloksi paikalla oli Lyyli-tolleri, jonka kanssa peuhasivat viimeksi pentuna. Ajatukset olivat edelleen samalla aaltopituudella ja ne leikkivät varmaan useamman tunnin, välillä lattialla ja välillä sohvilla painien. Vitsi, että oli kiva katsoa 18.11.2009 - 14:57
Hopilla on tänään syntymäpäivä ja jo 8 vuotta tulee täyteen. Kertyneet vuodet eivät näy vielä mitenkään ja fyysisestikin Hopi on ollut toistaiseksi terve. Kohta tulee täyteen 9 kuukautta ilman ontumisia (*kop kop*). On se vaan niin rakas ja ihana koira Hopilla on usein kuvissa kieli näkyvissä, joten laitetaan tähän vaihteeksi näytille ei niin vakava ja edustava kuva
27.10.2009 - 07:40
Viikonloppu vierähti mukavasti Vaasassa Jennin ja Markon luona. Lauantaiaamuna startattiin aikaisin Jennin ja Katin kanssa kohti Seinäjoen näyttelyä. Kaikki kolme, Hertz, Loox ja Gimma, saivat tarvittavat tulokset, joten oli kannattava käynti. Tuomari oli jokseenkin omituinen. Se mm. läpsäisi yhtä koiraa ihan kunnolla päähän, kun se ei oikein tykännyt hampaiden katsomisesta. Olin tyytyväinen, etten sittenkään ollut ilmoittanut Astaa, vaikka hetken sitä mietinkin. Muutenkin oli jotenkin ahdistava paikka, kun koiria ja ihmisiä oli sullottu halliin niin paljon, että koko ajan piti katsoa mihin astuu. Tai kai ne sisänäyttelyt on aina tollasia, mutta kun ei vaan itse ole tottunut. Mulla on hetken ollut orastava pieni agilitykuume. Jenni näytti pari harjoitusta, joilla päästään alkuun, jos innostusta ja aikaa riittää. Astakin kyllä tykkäsi, kun sai tehdä jotain ihan uutta. Kiitos vielä Jenni, että jaksoit neuvoa tällaista tumpeloa Muuten sitten vain lenkkeiltiin ja parannettiin maailmaa taas seuraavan puolen vuoden edestä. Asta ja Hertz löysivät toisistaan taisteluparin, taklailivat toisiaan pitkin peltoja ja jatkoivat painia sisällä. Olipa taas mukavaa 20.10.2009 - 07:46
Joka päivä ollaan tokoiltu kaikkien kanssa, mutta en jaksa niitä kirjoittaa tänne, kun ne on niitä samoja juttuja. Astan seuraamisen suhteen ollaan mun mielestä edistytty vähän. Yhtään en voi sitä itse katsoa, silloin alkaa heti poikittamaan. Oma pää pitää olla ihan suoraan eteenpäin, en voi edes sivusilmällä *pulunsilmällä* vilkuilla. Peilin edessä edetään ja siinä näyttää ihan tarpeeksi hyvältä. Pää on edelleen matalana ja laskee vielä enemmän liikkeelle lähtiessä, mutta yritän nyt saada vain pysymään suorassa ilman mitään namiapuja. Huomenna ja torstaina Asta ja Sami kursseilevat Somerolla. Sami kuvaili koiria edellisenä viikonloppuna. Tässä niistä muutama.
Ninni näyttää nykyään jotenkin niin räjähtäneeltä
Jos saisi seuraamisen näyttämään tältä, olisin tyytyväinen. Tässä apuna namikäsi. 21.09.2009 - 15:47
Astalle tulee tänään vuosi täyteen. Paljon onnea ihanalle teiniriiviölle!! Onnittelut myös Noa-veljelle ja Freya-siskolle. Tiivistetysti ajateltuna ensimmäinen vuosi on mennyt hyvin. Asta on ollut terve (tämä on se suurin ilon aihe!), ja se on arkielämän, tokon ja jäljen alkeiden lisäksi päässyt mukavasti näkemään myös lampaita. Astan kanssa on tarkoituksellisesti edetty hitaasti. Ajatuksena, ja toivottavasti lopputuloksena, on, että hitaasti hyvää tulee. Itse olen oppinut ajattelemaan, että meillä ei ole kiire mihinkään. Asta on toisaalta ollut myös aika haastava, kun sillä on omaa päätä totuttua enemmän. Asioista on välillä pitänyt keskustella tiukkaankin sävyyn enkä usko, että keskustelut on vieläkään kokonaan ohi. Elisalle ja Karille kiitos maailman parhaasta Astasta ja siitä, että ensimmäistä kertaa meillä on myös sylikoira, joka viihtyy kainalossa Tästä lähdettiin
Kuva Elisa Kotikoski
Ja tähän on tultu
Kuva Sami Virtanen 16.09.2009 - 20:45
Mun piti kirjoittaa tästä päivästä pelkkää positiivista. Tarkoitus oli laittaa ylös miten sain treenattua esineruutua ja tokoa. Hopin kohdalla esineet oli ihan ok, mutta Astan kohdalla piti vielä hehkuttaa vähän enemmän, kun se oli tosi etevä. Tokosta piti kirjoittaa, että Hopin kanssa mennään nyt näillä eväillä mitä on ja sillä hyvä. Astan kanssa seuraaminen on vähän kysymysmerkki ja ehkä olisin voinut pohtia sitä enemmän. Lopuksi piti kertoa miten Asta meni tänään ensimmäistä kertaa ruutuun niin, ettei se nähnyt lelun vientiä ja niin se vain sinne löysi. Se oli oikein taitava. Mutta iltalenkki pilasi sitten päivän hyvän fiiliksen. Kävelin koirien kanssa teollisuusalueen läpi. Hopi ja Ninni lönköttelivät kauempana irti ja Asta oli kiinni. Äkkiä vasemmalta puskasta ampaisi dobermanni. H*lvetin hienoa (ja nyt on vaan pakko käyttää tuollaista sanaa, koska kirjoitan tätä täydessä raivossa) !!! Dobermannin kohdalla en jää katsomaan, että olisko se kuitenkin sellainen kiva mammanmussukka vaan samantien yritin ajaa pois. No, se ei ollut samaa mieltä ja jäi raivoamaan parin metrin päähän. Asta sai oman raivokohtauksensa, koska se ei tyydy vaan katselemaan, jos joku räyhää. Tämä siinä olikin niin kivaa, kun ollaan tehty töitä, että Asta ei provosoituisi rähjäävistä koirista ja hyvällä menestyksellä. Sitten tulee yksi ääliö, joka pilaa kaiken. Jossain vaiheessa dobermanni huomasi Ninnin ja Hopin, jotka olivat jähmettyneet paikoilleen vähän kauemmas. Kävi niiden luona, mutta totesi varmaan tylsiksi ja palasi mun luo huutamaan. Harmittaa Hopin ja Ninnin takia, kun ne ovat tottuneet siihen, että mä hoidan muut koirat pois ja ne voi olla yleensä selän takana "turvassa". Nyt taistelin Astan kanssa kaukana niistä. Kävi mielessä, että onneksi, onneksi eivät ole uroksia. Dobberi olisi taatusti käynyt kiinni. No joo, teollisuusalueella ei näkynyt ketään ja ajattelin jo ihan kauhuissani, että miten tässä käy. Sitten sieltä samasta puskasta tuli mies. En tiedä oliko selvinpäin, mutta rähjäisen näköinen kuitenkin. En kyllä yhtään ihmetellyt, että tuollaisen näköisellä tyypillä on urosdobberi. Ihme kyllä koiralla oli häntä ja korvat tallella, mutta perus niittipanta kaulassa. Taisi se mies olla mykkäkin, kun ei sanaakaan sanonut mulle eikä koiralle. Siinä ne leikki hippaleikkiä ja juoksi meidän ympäri. Mies varmaan jotenkin kuvitteli saavansa koiran sillä tavalla kiinni. Tai ehkä niillä on niin hieno suhde, ettei tarvitse kommunikoida sanallisesti ollenkaan. Muutaman kierroksen katsoin, sitten koira teki uuden hyökkäyksen meitä kohti ja sain ihan täydellisen raivokohtauksen. Että voi olla onneton tapaus ja sitä vaan toivoisi, ettei tuollaisilla olisi koiria. Jossain vaiheessa mies ja koira juoksivat peräkkäin samaan puskaan mistä olivat tulleet ja hävisivät. Voisin laittaa miljoona tällaista hymiötä 05.09.2009 - 23:34
Jessica Svanljung tulee keväisen suuren suosion saavuttaneen kurssin seurauksena jälleen kouluttamaan Turkuun. Päivä on lauantai 19.9. Kurssilta vapautui peruutuksen vuoksi yksi paikka. Minuun voi olla yhteydessä, mikäli osallistuminen kiinnostaa. Myös kuunteluoppilaaksi mahtuu vielä hyvin. paiviheino(at)saunalahti.fi 01.09.2009 - 08:08
Outin Supon (Pikkupaimenen Ready Steady Go) ja Zorron (Decathlete's I Did It My Way) pennuista on vielä yksi reipas poikapentu Remus ( Frosty Field's Fisherian Approach ) vailla omaa harrastavaa kotia. Enemmän infoa löytyy Outin omasta blogista: http://takujasupo.vuodatus.net/
14.05.2009 - 08:24
Ninni koki tiistaina muodonmuutoksen. Se oli alkukeväästä vielä tosi pirteä, mutta ensimmäiset kuumat päivät saivat sen ihan läkähdyksiin. Steriloinnin jälkeen sen turkki käytännössä räjähti ja se on ollut sellaista haisevaa höttöä, mikä ei hengittänyt yhtään. Helokkiöljyt ja muut kikkakolmoset kokeiltiin, mutta eipä auttanut. Viime kesänä Ninnin oloa helpotettiin Coat King-harjalla, nyt oli tarjolla kunnon trimmauskone. Viikon verran mietin, että tuleeko kesäkampaus vai ei, mutta työkaveri sai lopulta ylipuhuttua. Niinpä Ninni on nyt sitten kalju. Ulkonäkö on aika hurja, ei tosin niin kamala kuin odotin. Ensimmäisen lenkin jälkeen ei tarvinnut miettiä tuliko tehtyä järkevästi. Iästä poistui varmaan 10 vuotta, Ninni sai hepuleita yksinään, laukkasi melkein koko ajan ja oli jatkuvasti menossa leikkimään muiden koirien kanssa. Ei voi muuta kuin hymyillä, kun sitä katsoo Eilen tultiin takaisin kotiin ja Astan ja Hopin reaktiot olivat kieltämättä aika kummallisia. En tiedä eivätkö ne tunnista Ninniä vai miksi käyttäytyvät kuin se olisi vieras koira. Asta on lenkeillä juossut vaan Hopin perässä, mutta nyt se yrittää leikkiä Ninnin kanssa. Sisällä se kulkee Ninnin perässä nenä ihossa kiinni ja haistelee sitä Iloisena asiana vielä se, että Hopi on alkanut leikkimään Astan kanssa. Ei se vienyt kuin puoli vuotta, kun oletin, että voi mennä paljon kauemmin eikä välttämättä koskaan päästä leikkimiseen asti. Oma piha taisi olla se ratkaiseva juttu ja tietysti se, että Hopi on taas terve. Muuten ei mitään ihmeellistä olisikaan, mutta kun Hopi ei varsinaisesti ole koskaan päästänyt muita kuin Ninnin lähelle, joten tämä on lottovoitto. Juosta voi muiden kanssa, mutta hajurako on pidettävä. Nyt ne painivat Astan kanssa oikein kunnolla ja usein Hopi on vielä se, joka leikin aloittaa. 20.04.2009 - 22:34
Talvilomalta tosiaan tuntuukin, kun on niin hitsin kylmä. Runsaan viikon mittainen loma alkoi viime perjantaina ja lauantaina tulin kipeäksi. Tyypillistä. Vanhan asunnon pitää olla ylihuomenna tyhjä, uutta remontoidaan melkein yötä päivää ja nyt vielä lisäksi heikko olo. Kiva, kiva. Koirien kanssa olen treenannut ihan minimaalisen vähän sisällä. Asta on harjoitellut noutoa sekä takapuolen käyttöä vasemmalle käännöksissä. Netti lähtee huomisesta eteenpäin ainakin jollain tasolla joksikin aikaa pimentoon. Toivottavasti oma olo paranee, sillä viikonlopuksi on tiedossa hyvää kurssitusta. 30.03.2009 - 21:56
Nyt ei olla pahemmin ehditty treenailemaan, kun viikonlopunkin olin pääasiassa töissä. Hopi ja Ninni olivat Lohjalla hoidossa ja Asta riehui Somerolla veljensä kanssa. Pitää ehtiä tällä viikolla harjoittelemaan jotain pientä. Lupasin Ninnille aikanaan, että joskus se saa vielä oman pihan. Se kun olla tykkää niin paljon ulkona. Aikaa meni 11 vuotta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ostettiin siis tänään oma talo, jossa on iso piha. Saan oman pienen tokokentänkin Takapihan päädystä kuva ja talo on siis tuossa keskellä
05.03.2009 - 17:29
Ninni täyttää tänään jo 11 vuotta! Aika menee siivillä. Hurjasti onnea ja toivottavasti meillä on vielä yhteisiä vuosia jäljellä. Ninni voi tällä hetkellä oikein hyvin. On terve, iloinen, jaksaa tehdä pitkiä lenkkejä ja erehtyy jopa silloin tällöin leikkimään Astan kanssa Ninni pääsee tänään pitkälle lenkille, saa herkkuja ja pääsee illalla sohvalle kainaloon. Se on mun oma pieni mussukka. Tässä vielä Ninnistä kuva helmikuussa.
01.03.2009 - 18:59
Eilen mentiin Piikkiöön Helin ja Antin luokse. Asta pääsi leikkimään Lyylin kanssa. Lyyli on Astaa päivää vanhempi novascotiannoutaja. Oli muuten ihan ylisöpö ja pörröinen nappisilmä! Pennuilla synkkasi heti ja niiden leikkiä oli hauska katsoa. Välillä painittiin ja välillä juostiin. Harmittelin menomatkalla, että unohdin kameran kotiin. Onneksi Antti kuitenkin kuvasi pentuja. Kiitos! Tässä osa niistä.
Tämä on ehdoton suosikkikuva Kaikki kuvat on ottanut Antti Kiiski. 28.02.2009 - 10:33
Maria haastoi etsimään koneelta neljännen kuvan neljännestä kuvakansiosta sekä selittämään kuvan sisältö. Mulla on tuossa kansiossa skannattuja valokuvia ajoilta ennen digiversioita.
Tähän kuvaan liittyy niin paljon ihania muistoja. Aikaa tuon ottamisesta tulee toukokuussa 11 vuotta. Ninni on tuossa vajaa kolme kuukautta ja Mona, ensimmäinen koirani, 8 vuotta. Se oli maailman paras labradorinnoutaja. Neljä blogin lukijaa pitäisi haastaa tähän, joten Sami, Hanna & Freya, Kati & Gimma ja Anna-Maija & Stara, tässä tulee 01.01.2009 - 19:17
Vuoden vaihtumisesta selvittiin hyvin. Tällä kertaa lisäjännitystä toi Asta, jolla oli ensimmäinen rakettitulitus koettavana. Työkaverin luona oli onneksi oma piha, jolle pystyi aina pikaisesti päästämään asioille. Aikuiset olisikin helppo pitää illan sisällä, mutta Astalle ei ole pitkään aikaan tullut vahinkoja sisälle, joten en viitsinyt aloittaa sitä toisen kotona uudelleen.
Alkuillasta kuului jo etäisesti tasaista jytinää, mutta niihin Asta ei reagoinut mitenkään. Onneksi sillä oli leikkikavereita neljän cockerin verran, joten paljon se ei ehtinyt ääniä kuuntelemaankaan. Myöhemmin ammuttiin jo lähempää ja otin pikaisille ulkona käynneille Hopin mukaan. Pari kertaa Asta säpsähti ja jäi kuuntelemaan, mutta laitoin Hopin juoksemaan pihalla muutaman kerran ympäri, niin Asta lähti juoksemaan perässä ja unohti ampumiset. Puolen yön aikaan lähdettiin ulos ja jätettiin koirat sisälle. Verhot ikkunoiden edessä ja kolmen radion turvin uskottiin, että sinne ei mitään kuulu. Takaisin tullessa koirat olivat ihan unessa, joten pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Ninni on aikanaan päässyt pelästymään raketteja kunnolla, joten sen vuoksi yritin nyt kaikin tavoin pitää huolen siitä, että Astan kanssa ei käy samoin. Sitten voisikin pohtia viime vuotta ja asettaa tälle vuodelle jotain tavoitteita ja/tai toiveita. Ninni 2008: Tarkoituksena oli pysyä terveenä ja tehdä kaikki kivoja mummojuttuja sekä puuhastella muiden mukana. Tavoitteet täyttyivät hyvin :) 2009: Viime vuoden tavoitteet jatkuvat eli toivottavasti Ninni pysyy hyvässä kunnossa ja pirteänä myös tänä vuonna. Hopi 2008: Tarkoituksena oli kisata alkukesästä tokossa ja vepekisoissa. Syksyyn olin lisäksi katsonut parit jälkikisat ja ajatuksena oli kokeilla jopa paimennuskisoja. Vuosi alkoi jo sairastelun merkeissä, mutta syksy vaikutti kuitenkin lupaavalta. Heinäkuussa loputkin suunnitelmat menivät pieleen ja ainoaksi tavoitteeksi tuli saada Hopi taas ontumattomaksi. Eli todella synkkä vuosi Hopin terveyden kannalta. 2009: Päätarkoitus, -toive ja -tavoite olisi saada Hopi pysymään kunnossa. Tällä hetkellä se on taas vähän jäykempi, joten taidetaan mennä vuoristorataa noiden jalkojen kanssa. Jälki- ja paimennuskisat unohdettiin syksyn myötä tulevaisuuden suunnitelmista kokonaan. Jälkeä treenataan kyllä, mutta esteitä ei, joten kisoihin ei mennä. Paimennus on kysymysmerkki ja ihan jalkojen ehdoilla mennään. Tokoa ja vepeä tehdään ja toivottavasti niissä voitaisiin joskus vielä muutama kisa käydä. Aika kuitenkin näyttää. Asta 2008: Parin kuukauden aikana tutustuttiin toisiimme, uusiin asioihin sekä paikkoihin. Opeteltiin myös tokon alkeita, käytiin katsomassa lampaita sekä tehtiin muutama makkararuutu. 2009: Hopin synkästä vuodesta johtuen toiveena on, että Astasta kasvaa terve tyttö. Sen jälkeen kaikki on mahdollista. Jatketaan tokon opettelua, jäljen ajamisia sekä käydään näyttämässä Astalle lampaita ja toivotaan, että syttyminen tapahtuisi pian. Paljon on suunnitelmissa, mutta maltillisesti mennään :) 28.12.2008 - 19:21
Joululoma, kiva ilma, hyviä treenejä ja treenikavereita tiedossa ja mitä mä teen, makaan kotona sängyn pohjalla kipeänä. Suunnattoman ärsyttävää!
Tapanina en vielä ollut kipeä, joten silloin käytiin tokoilemassa Julian ja Annen kanssa. Asta aloitti. Ensin taas leikittiin ja jatkettiin luoksetulolla. Sen jälkeen taidettiin tehdä seuraamista. Tällä imutustyylillä olen itse niin onneton, mutta sain tosi hyviä vinkkejä, kiitos niistä. Täytyy muistaa pitää käsi vähän ylempänä, palkka pitää tulla aavistuksen vasemmalta, ulkoa, ja käden paikka pitää huomioida. Siinä Astan ensimmäinen osio. Hopin kanssa tein ruutua, jossa merkille meno oli mun mielestä aluksi vähän hidas. Vahvistelin niitä muutaman kerran. Ruutua otettiin pari kertaa lennosta ja muutama kaukokäsky. Tarkoitus oli harjoitella seuraamista, joten noilla kahdella poistettiin turhia höyryjä. Seuraaminen oli aika kamalaa (perus edistämiset, pomppimiset, jne.) ja muutaman perusasentovaihdon jälkeen kuului pieni inahdus. Vinkkinä kokeilen palkata takaa oikeasta kädestä siirtämällä vasempaan. Mulla on ollut joku ihan oma askelkuvio, jolloin oikeastaan olen palkannut ihan väärästä asiasta. Astan kanssa vielä toinen kierros, joka alkoi taas leikillä ja virittelysanoilla. Sen jälkeen kokeiltiin ensimmäistä kertaa ruutua. Julia vei lelun keskelle. Asta luuli ensin, että lelu jäi Julialle, mutta kurvasi kuitenkin ruutuun hakemaan sitä. Muut toistot menivät paremmin. Hieno pentu! Muutama seuraamisharjoitus vielä ja nyt taisi mennä neuvojen ansiosta jo paremmin. Tosi kivat harjoitukset kyllä. Iso kiitos molemmille! Harmi, että tämän päiväiset jäivät sairastamisen takia väliin :( Lopuksi vielä kuvapäivityksiä.  Vettä, vettä, vettä...  Asta väistelee Ninnin suurta suuta.  Hopi ei ihan vieläkään ole innostunut uudesta juoksukaverista ;)  Astan kasvukuva. Ikää kolme kuukautta.  Sama istuen.  Lopuksi vielä juoksukuva eiliseltä. 22.12.2008 - 16:37
Aamulla mentiin Hopin kanssa ensin vesijumppaan. Hauska kokemus ja Hopikin meni suht sujuvasti. Välillä oli hapuilua askelluksessa, mutta kaiken kaikkiaan ensikertalaiseksi meni kuulemma hyvin. Kymmenen minuuttia käveli reipasta vauhtia. Tammikuussa sitten toistamiseen.
Jumpasta mentiin kukkakaupan kautta Astan ensimmäiselle lääkärikäynnille. Odotushuoneessa oli ihan hiljaa, vaikka oli muita koiria. Painoa on nyt tasan 7 kiloa. Rokotusta Asta ei edes huomannut eikä muutenkaan jännittänyt. Kuukauden päästä sinnekin uudestaan. Lääkäriltä lähdettiin vielä viime hetken paniikkijoululahjaostoksille ja käytiin myös eläinkaupassa. Otin Astan sinne sisälle tutustumaan taas vähän erilaiseen paikkaan. Mukavasti tuli myös rapsuttelijoita; pyöräilykypärä päässä oleva mummo, pieni lapsi ja aikuisia. Asta oli sielläkin tosi reipas. 21.12.2008 - 20:40
Illalla mentiin hallille harjoittelemaan Anna-Maijan ja Tiinan kanssa. Yritin aluksi ulkona harjoitella Astan kanssa jonkinlaisia ohitusharjoituksia, kun se nyt sitten haukkuu muille koirille. Nameilla meni kohtuu hyvin, mutta vähän nyt tuntuu siltä, että osaksi haukkuu vain rähjäämisen ilosta.
Hallissa otin Astan kanssa ensimmäisellä kerralla toisinnon viime hallikerrasta. Ensin leikkiä, sitten pari luoksetuloa, merkkiä kaksi kertaa ja pois. Meni tosi kivasti ja etenkin merkin kohdalla haki lelua jo paljon varmemman oloisena kuin viimeksi. Lelun palautus ei sujunut tänään ollenkaan, mutta näitä harjoitellaan. Seuraavaksi Hopin kanssa ohjattu nouto. En edes muita koska viimeksi ollaan se otettu. Vain yksi kapula ja oikean puoleinen. Meni tosi hyvin, ei tullut mitään korjattavaa mieleen. Sitten luoksetulo pysäytysten kanssa. Ihan tosi, tosi hienot pysäytykset ja vauhti oli kuitenkin luja. Vitsi olin tyytyväinen! Otin vielä uudestaan ja palkkasin suoraan seisomisesta. Viimeisenä liikkeenä seuraaminen. Ei huutanut yhtään, mutta poikitti ja puski hirveesti. Kokeilin namien avulla vähän ohjailla ja meni paremmin. Tarvitsisi vain tehdä paljon toistoja, niin paikka todennäköisesti paranisi sen myötä. Seuraavalla kierroksella Astan kanssa taas ensin leikkimistä, jonka jälkeen otettiin seuraamista. Anna-Maija ja Tiina katsoivat milloin Asta kulki suoraan ja sain palkattua. Kiitos :) Muutama perusasentoharjoitus sen jälkeen. Tässä yritän lisätä viivettä palkkauksen kohdalla. Asta on myös alkanut hakeutua oikeaan paikkaan itse. Viimeisenä vielä leikkimistä ja luoksetulo lelulle. Hopin kanssa toisella kierroksella ruutua, jossa ei ensin löytänyt merkille. Toistolla merkille ja palkka. Lähetin uudelleen ja nyt löytyi merkki, samaten ruutu. Pysähtyi hyvin seisomaan, meni maahan ja kävelin kuvion. Palkka sivulletulosta. Jossain välissä otin vielä kaukoja peruutusten kanssa ja ne olivat Hopin mielestä tosi hauskoja. Ninnin kanssa otin lopussa seuraamista, luoksetulon, kaukoja ja ruudun. Ruutua ei meinannut löytää ollenkaan ja taisi tuskastua itsekin, kun otti yhden merkin mukaansa. Tänään tapahtui jotain erikoista. Ninni heilutti itse Astalle häntää ja yritti saada sitä leikkimään. Asta oli niin hämmentyneen näköinen mummon tekemisistä, että istui ihan hiljaa paikallaan :D Niin, ja löytyihän se kiltti, musta koirakin. Työkaverin sileäkarvainen noutaja. 18.12.2008 - 09:39
Eilen illalla tapahtui sitten se mitä olen pelännyt. Menin Astan kanssa pikaisesti käymään takametsässä, Asta tietysti irti. Jonkin aikaa siinä pyörittiin ja sattumalta huomasin sivusilmällä, että jonkin matkan päässä liikkui jotain. Meni varmaan sekunti, niin sieltä lähti hirveällä metelillä juoksemaan kaksi dobermannia. Nappasin Astan äkkiä syliin ja yritin väistellä kohti hyppiviä koiria. Asta pelästyi hirmuisesti ja huusi sylissä suoraa huutoa, samoin kuin minä, mutta tosin koiria ulkoiluttaneelle miehelle. Sai koirat loppujen lopuksi kiinni ja selitteli, ettei nähnyt meitä ja muita perusjuttuja. Annoin kyllä tulla niin kunnolla, että tuollaisia ei vaan pidetä irti ja mies pyyteli sitten lopulta anteeksi. Harmittaa vaan niin pirusti varsinkin, kun Asta tosiaan on nyt pari kertaa pöhissyt pimeässä muille koirille. Yritän nyt löytää jostain kilttejä, mustia ja isoja koiria....
Ärsyttävin koko asiassa on se, että kyseiset koirat asuvat samassa talossa ja ovat hihnassa jo ihan tarpeeksi sekopäisiä ja vetävät toista ulkoiluttajaa, naista, perässään ihan miten sattuu. Että ihan kiva huomata, että pitävät sitten vielä irti. 17.12.2008 - 08:40
Eilen käytiin Hopin kanssa ensin Tanjan luona hierottavana. Kiitos taas, jatketaan kotona :)
Tanjan luota ajettiin vauhdilla treenaamaan, kun kerran pääsin hallitreeneihin mukaan. Hieronnasta johtuen Hopi vietti takki päällä häkissä pari tuntia ja harjoittelin Astan kanssa. Ninnikin sai tehdä jotain pientä. Ensimmäisellä kierroksella leikin ensin Astan kanssa. Yritän nyt ajaa sille sitä oikeaa tunnetilaa virittelysanojen avulla. Lelut palautuivat kohtuu hyvin, kun vaihtelin niitä ja välillä toi jopa samaa revittäväksi. Tehtiin kaksi luoksetuloa niin, että avustaja piti kiinni. Tuli lujaa. Sen jälkeen ensimmäistä kertaa merkki. Avustaja vei lelun. Ensimmäinen kerta oli mun mielestä vähän vaisu, mutta toisaalta ihan ok, koska ei ollut ennen sitä tehnyt. Merkki piti käydä tarkistamassa. Toinen toisto hyvä ja suoraan lelulle. Tämän jälkeen häkkiin. Väliajat olivat yhtä tuskaa, koska Asta huusi ja protestoi kunnolla. Autoonkaan en viitsinyt viedä, kun oli jo aika kylmä. Tätä pitää miettiä. Ulos toki pääsi aina vaan silloin, kun oli rauhoittunut. Seuraavalla kierroksella taas ensin leikkimistä ja sitten kiinnipitoharjoitusten kanssa eteentuloa. Ihan hyvin meni. Sen jälkeen kokeilin pitkin seiniä seuraamista. Asta kulkee ilman seinäapua tosi vinossa ja "aukeaa" vasemmalle helposti. Kokeilin vähän matkaa vielä kaartaa vasemmalle ja takapuoli pysyi suoremmassa. Kiitos Tanja, niinhän se menee, että helppoja juttuja ei vaan itse aina tajua ;) Näiden jälkeen vielä muutama perusasento. Myöhemmin harjoiteltiin maahanmenoa sekä tehtiin ohitusharjoituksia. Näitä täytyy tehdä lisää ja nimenomaan niin, että olen Astan kanssa kahdestaan. Kun Ninni ja Hopi ovat mukana, menee liian vaikeaksi harjoitella yhden kanssa, kun kaksi muutakin on tunkemassa nameille. Asta on nyt viikon aikana alkanut haukkumaan ulkona, jos kuulee tai näkee muita koiria. En oikein tiedä onko epävarmuutta vai mitä. Tästä ollaan kielletty. Sisällä ei komenna enää Ninniä tai meitä, kun pari kertaa ollaan asiasta keskusteltu. Seurataan hetki mihin suuntaan ääntely ulkona kehittyy. 11.12.2008 - 18:12
Runsas viikko maalla vaikutti Astan kohdalla siihen, että tiistai-iltana piti autoja ja ohi käveleviä ihmisiä katsoa pidempäänkin. Vastaavasti silloin kun mentiin Rymättylään, Asta oli ensimmäiset illat säkkipimeässä tosi tarkkaavainen ja kuunteli "metsän eläinten" ääniä.
Eilen Asta lähti mun mukana töihin. Ninni ja Hopi saivat rentoutua kotona ja uskon, että ne oikeasti ottivat päivästä kaiken irti. Kupittaan asemalla olevilla ritiläportailla käveltiin ensimmäistä kertaa ja ne vähän jännittivät. Täytyy mennä rauhassa sinne uudestaan, kun nyt ei ollut aikaa jäädä pidempään. Junassa Asta matkusti niin kuin olisi useamminkin sitä tehnyt. Lemmikkiosasto tuli ihan täyteen, sillä jostain syystä lemmikittömät tunkivat sinne. Kieltämättä vähän ärsytti, kun tilaa olisi kuitenkin ollut normaaleissa vaunuissa. Oli aika ahdasta, mutta Asta päätyi nukkumaan mun penkin alle ja pysyi siellä nätisti koko matkan. Töissä tuli hyvin harjoiteltua yksinjäämistä, kun vähän väliä poistuin huoneesta, mutta tulin kuitenkin nopeasti takaisin. Alkuvaiheessa yritti tunkea koko ajan mukaan, mutta aika nopeasti tajusi, ettei pääsekään. Nukkui melkein koko päivän ja välillä söi luuta. Tauoilla käytiin leikkimässä Lelu-löwchenin ja Jazzy-cockerin kanssa. Lelun kohdalla Asta oli aluksi ihan sen näköinen, ettei se tiennyt mikä se oli. Valkoinen, pieni, pitkäkarvainen ja rusetti päässä pomppiva otus...Kuukausi sittenhän ne näkivät, mutta sellaista ei tietysti muista. Hetken tuumimisen jälkeen alkoi kuitenkin leikkiminen. Jonkun aikaa saivat leikkiä, mutta Asta ihastui Lelun turkin retuuttamiseen niin paljon, että homma piti lopettaa, jottei Asta olisi liikaa sabotoinut tulevan viikonlopun näyttelymenestystä :) Kotimatkalla lemmikkivaunu oli taas täynnä ja Asta ainoa lemmikki. Puolet matkasta se istui vieressä olevan naisen sylissä ja konduktööritkin viettivät aika paljon aikaa Astaa rapsutellessa. Loppumatkasta meni taas penkin alle ja nukkui siellä, kunnes oltiin Kupittaalla. Mukava reissu ja paljon helpompi kuin olin etukäteen ajatellut. Asemalta ajettiin vielä käymään Jarin luona. Siellä odotti kolme cavalieria ja yksi kingcharles. Astaa hirvitti aluksi ihan hirmuisesti, vaikka päästettiin pojat yksitellen aidan takaa pois. Jonkun aikaa tutustuivat ja sitten homma taisikin kääntyä vähän päälaelleen. Asta retuutti korvista ja kaulanahasta vuorotellen melkein jokaista. Kun yhdellä meni hermot, oli helppo siirtyä toiseen. Casperista tuli ihan lempikiusattava ehkä sen vuoksi, että muistutti väriltään eniten bordercollieta :) Kotimatkan nukkui, mutta jostain syystä virtaa riitti vielä illallakin. 08.12.2008 - 17:58
Kyllä maalla on mukavaa ja sata kertaa helpompaa kuin kaupungissa, ainakin pennun kanssa. Ovi auki ja koirat pihalle riehumaan, jos alkaa seinät sisällä tulla vastaan.
Viikonloppuna tokoiltiin Astan kanssa ihan perusjuttuja. Tehtiin sivulletuloa, seuraamista, eteentuloa, istumista ja maahanmenoa. Istua osaa jo käskystä :) Muina asioina opeteltiin odottamista sekä ruoan yhteydessä katsekontaktia. Lisäksi leikittiin. Tein havainnon, että puree paremmin, kun lelu on iso. Nyt mulla oli mukana vain pieni narulelu ja siinä paranteli otetta koko ajan ja useimmiten osui käteen. Hopin kanssa tein seuraamista, kaukokäskyjä ja luoksetuloa. Kaukojen vaihdot tosi hyviä ja nopeita. Luoksetulossa sivulletulo jäi joka kerta vajaaksi. Ulkona ammuin muutamia kertoja. Täytyy käydä ostamassa oikea pyssy, kun tuosta mun lelusta kuuluu uusien patruunoiden kanssa niin onneton ääni, ettei edes Ninni pelästynyt sitä yhtään. Asta ei huomannut ollenkaan. Lisäksi tein Astalle makkararuudun verilettujen kanssa. Edelleen neliön mallinen, n. 1m x 1m. Meni ihan hyvin, mutta pienenä huomiona oli, että nakin palaset toimii aavistuksen paremmin kuin veriletut. Lampolassa koirat ovat olleet joka päivä mukana. Ninnin "paimennuslamppu" syttyi viikon aikana. Se ei ole koskaan ennen sisällä ollut kiinnostunut muuta kuin syömään maasta kaikkea mahdollista. Nyt se oli kiinnostunut vain lampaista. Niinpä otin sen sitten avuksi, kun laitoin uusia olkia. Ninni piti hyvin lampaat pois mun läheisyydestä ja oli niin tärkeän oloinen :) Sillähän ei ole minkäänlaista hajua tasapainosta, mutta kun lampaat tulee pitää poissa jostain, niin sen homman se osaa hoitaa. Hopi pääsi myös muutaman kerran tekemään jotain pieniä avustusjuttuja. Asta puuhasteli pääasiassa käytävillä ja viihdytti itseään repimällä hanskaa, roikkumalla lahkeessa tai jossain toisessa koirassa tai syömällä. Pari kertaa kävivät Samin kanssa aitauksessa asti kävelemässä ja muutaman kerran Asta nosti jo maasta päätään, kun lampaat menivät edellä. Hopia "paimentaa" jo ihan kunnolla. Painuu matalaksi ja tuijottaa tosi keskittyneesti. Omalla tavalla makeen näköistä, mutta täytyy nyt muistaa, että jossain vaiheessa sitten lopettaisi ainakin suurimman kyttäämisen, jotta tekisi lenkeillä muutakin. Lauantaina kävin Katjan luona ja sielläkin lampolassa ja tallissa. Katjan hevonen olikin sitten vähän pelottavampi tuttavuus. Huomenna kaikki tulevat vihdoin takaisin kotiin :) 04.12.2008 - 18:49
Tämä viikko on ollut aika poikkeuksellinen, sillä olen viettänyt sitä ihan yksin kotona, jopa ilman koiria. Ihan hyvin olen selvinnyt ja saanut tehtyä paljon asioita, joihin en muuten ole työpäivän jälkeen jaksanut keskittyä. Asta kun työllistää iltaisin niin kokonaisvaltaisesti.
Sanna ja Mikko lapsineen lähtivät siis Kyproksen aurinkoon ja Sami lupautui niille talonvahdiksi. Hoitaa siinä talon pystyssä pitämisen lisäksi muutaman sata lammasta, ponin, kuusi kissaa, kukon ja yhdeksän koiraa. Voi olla, että tämän viikon jälkeen on itse loman tarpeessa ;) Asta on päässyt joka päivä katsomaan lampaita ja Hopikin aika usein. Sami on pari kertaa käynyt jopa pienten tyttökaritsojen aitauksessa Astan kanssa, mutta kuulemma toistaiseksi enemmän ovat kiinnostaneet ne ihanat kasat. No, ei sen vielä tarvitse lampaista mitään ymmärtääkään, mutta tosi kiva, että on kuitenkin päässyt katsomaan. Kiitti :)) Olen nyt yrittänyt ensi viikkoa varten kirjoittaa päiväohjelmaa Astalle ja Hopillekin. Kamalasta säästä huolimatta pitää nyt vaan aloittaa treenaamaan taas, ulkona siis. Hopi on mennyt tämän viikon pitkin peltoja sata lasissa, mutta ei siitä huolimatta ole ontunut. Yritän ehtiä hieromaan sen viikonlopun aikana, kun voipi olla, että tuollainen juokseminen voi kostautua. Toivottavasti ei. Riehumista ei vaan tuolla ole helppoa hillitä, kun juoksukavereita on niin monta ja remmissähän ei maalla kuljeta ;) Lähden huomenna itsekin töiden jälkeen Rymättylään. Yritän mahdollisesta sateesta huolimatta raahautua viikonloppuna treenaamaan. Tokoa ja jälkeä olisi ainakin kiva päästä tekemään. 28.11.2008 - 10:18
Jos joku keksii miten pennusta saadaan patterit irti, niin voisi kertoa. Tuo vaan jaksaa, jaksaa ja jaksaa...Lisäksi uutena juttuna on keksinyt alkaa komentamaan meitä tai Ninniä ja Hopia, kun haluaa jotain. Haukkuu, jollei ruoka tule tarpeeksi nopeasti, jollei kukaan leiki tai jos muuten vaan tekee mieli olla äänekäs. Yritetään olla kiinnittämättä mitään huomiota, vaikka välillä on pitänyt ääntelyyn puuttuakin, kun naapureiden takia ei voi antaa loputtomasti huutaa.
Edelleen ollaan naksuteltu, harjoiteltu istumista, maahanmenoa, sivulletuloa ja seuraamista. Kontaktia en varsinaisesti ole ottanut muulloin, kuin ruokaa antaessa ja nyt uutena asiana ennen kuin pääsee hihnasta irti. Lisäksi ollaan kokeiltu tunnarikapulan pitämistä ja harjoiteltu odottamista. Eilen oltiin kävelemässä kaupungilla. Nyt oli sen verran jännittävää, että vaikka kulki reippaasti, piti hännän alhaalla. Käytiin katsomassa joulukatua ja kierrettiin Hansa-korttelissa. Uusina juttuina kuultiin ja nähtiin mm. ambulanssi, korkokengät, kiljuvat teinit, pyörätuoli, lastenvaunut, liikkuva pyöröovi ja linja-autoja. Näyteikkunat olivat myös tosi mielenkiintoisia ja Asta yritti useaan otteeseen kävellä niiden läpi. Ei tajunnut ollenkaan, että on lasi välissä. Muutama rapsuttelijakin nähtiin. Yksi vanhempi nainen kysyi, että olenko ihan varma, että tuo on sellainen oikea bordercollie. Hauska kysymys varsinkin, kun Asta on väritykseltäänkin ihan perus mustavalkoinen eli mun mielestä ihan helposti tunnistettavissa :) Lopuksi vielä naksuteltiin ihan vain sen takia, että naksun ääntä voi kuulla muuallakin kuin kotona. 24.11.2008 - 19:11
Olipahan kotimatka. Eilen lähdettiin lumimyräkässä ajamaan kotiin. Jouduttiin pysähtymään melkein jatkuvasti, kun lumi jäätyi tuulilasiin kiinni. Muilla oli sama ongelma ja moottoritiellä oli autoja pitkin reunoja. Lunta tuli vaakatasossa ja näkyvyys aika nollissa. Ihan kamalaa. Omituista oli se, että kaiken tuon lisäksi salamoi (!?) Todettiin, että Turkuun pääseminen näytti aika epätodennäköiseltä, joten muutettiin suunnitelmia ja ajettiin yöksi Lohjalle. Matka Vantaalta sinne, 45km, kesti puolitoista tuntia! Tänään olikin sitten jo parempi ilma ja päästiin kotiin.
Viime aikoina elämä on ollut aika hektistä ja ajatukset olleet aika lailla työasioissa. Niinpä sitten unohdin, että Hopilla oli viime tiistaina syntymäpäivä, höh. Juhlittiin sitten tänään pitkän lenkin voimalla ja tällä viikolla on tiedossa vielä treenaustakin. Vuosia tuli jo 7. Aika vaan menee niin nopeasti. Täytyy toivoa, että tuleva vuosi on terveyden kannalta parempi kuin tämä kulunut. Hopista tänään otettu myöhästynyt syntymäpäiväkuva. Tällä hetkellä suurin ilo itselle tulee siitä, että saa nähdä Hopin juoksevan ilman suurempia rajoituksia. Se on siitä niin onnellinen.  Asta täytti eilen jo 9 viikkoa. Mietin, että täytyy tehdä jonkinlainen suunnitelma harjoiteltavista asioista, että muistan tehdä ne oikeasti. Tänään käytiin tutustumassa Citymarketin parkkihalliin. Odotin, että olisi ostoskärryjä edes vähän jännittänyt, mutta Asta ei reagoinut niihin oikein mitenkään. Otin vielä itselle omat kärryt ja kuljettiin edestakaisin. Käveltiin läheltä liikkuvia autoja, harjoiteltiin, että ohikulkeviin ihmisiin ei tarvitse reagoida ja vähän treenattiin. Muutama ihminen kävi myös rapsuttamassa. Treeniosiossa leikittiin ensin ja Asta leikki tosi hyvin. Toi lelun jopa muutaman kerran takaisin :) Ei välittänyt ympärillä olevasta metelistä yhtään. Namin kanssa harjoiteltiin sivulletuloa ja seuraamista. Tykkään kyllä hirmuisesti tuon keskittymiskyvystä. Asta lumihangessa :)  20.11.2008 - 20:39
Nyt on pari päivää ollut töiden osalta kiireistä, joten Astan kanssa ei olla tehty mitään uutta. Tai no, aamulla oli uutta ulkona, kun oli satanut lunta. Olipa ihanaa! Toivottavasti pysyisi nyt edes vähän aikaa.
Huomenna koirat menee hoitoon koko viikonlopun ajaksi, kun me lähdetään töihin. Alunperin Astan piti tulla mukaan, mutta hoitopaikka suostuikin ottamaan kaikki kolme, joten onhan se helpompi tehdä töitä ilman koiria. Astan kanssa on arkielämä jatkunut ihan sujuvasti. Yöt nukkuu tosi hyvin eikä pyydä edes ulos. Saadaan nukkua niin kauan, kuin vain itse pystytään tai halutaan. Iltaisin on täys riiviö ja jossain vaiheessa laitetaan Ninni ja Hopi usein "turvaan" toiseen huoneeseen. Ulkona on pari kertaa lähtenyt päättömästi juoksemaan toiseen suuntaan ja itse olen mennyt sitten piiloon. Astalle ei tule mitään paniikkia mun katoamisesta vaan kun on ensin rauhassa tutkinut omat juttunsa, on lähtenyt tulemaan sinne mistä lähtikin, mutta ilman mitään kiirettä. Tietysti ollaan aika paljon oltu tuossa lähimetsässä, niin se osaa jo paikat ulkoa. Täytyy ensi viikolla lähteä sen kanssa yksin johonkin vieraaseen metsään. Blogi hiljenee nyt maanantaihin asti. 18.11.2008 - 18:40
Tänään olin valoisaan aikaan kotona eikä edes satanut, joten tein ensin suht pitkän lenkin Ninnin ja Hopin kanssa. Sen jälkeen mentiin Astan kanssa tekemään makkararuutu numero 2. Nyt löytyi parempi paikka, joka ei ollut yhtään märkä. Taas noin 1m x 1m alue tallottuna ja pienempiä nakinpalasia kuin viimeksi. Mun mielestä meni nyt paremmin. Ehkä Asta muisti sunnuntaisen ruudun, kun se nuuskutteli ja etsi nameja vielä paljon innokkaammin. Nyt pitäisi taas kohta aloittaa ilta-aktivoinnit koko porukalle...
18.11.2008 - 10:07
Kaikenlaista ollaan ehditty puuhailemaan, mutta aika ei ole riittänyt niiden ylöskirjaamiseen. Sunnuntaina tein Astalle ensimmäisen makkararuudun, kooltaan noin 1m x 1m. Hopille en ole opettanut tällä tavalla, joten en oikein tiennyt mitä piti odottaa. Asta söi kyllä nakinpalat, mutta ne olivat ehkä aavistuksen isoja, koska sillä kesti mutustella niitä hetki. Toiseksi, alusta oli hieman huono, kun sateesta johtuen maa oli vetinen. Periaatteessa meni varmaan hyvin. Kerran kävi alueen ulkopuolella, mutta palasi takaisin. Näitä jatketaan.
Tämän jälkeen Asta lähti auton kyydillä kotiin ja me jatkettiin Hopin ja Ninnin kanssa lenkkeilyä ja treenattiin tokoa. Hopille ensin merkkiä, jossa pysähtyi aina klo 11sta itsekseen. Muutama harjoitus ja pysähtyi vasta käskystä. Tämän jälkeen kaukokäskyjä ylipitkältä matkalta. Asentojen vaihdot ok, mutta vilkuili taas muutaman kerran sivulle. Otin toisen toiston läheltä ja nyt meni ilman vilkuiluja. Kolmantena suora luoksetulo, joka meni hyvin eikä törmännyt kovinkaan pahasti. Viimeisenä seuraaminen, jossa oli hiljaa!! Paikka muuten ok, mutta puskee edelleen aika pahasti. Tätä nyt työstetään. Ninnin kanssa tein myös vähän seuraamista, luoksetuloa, merkkiä ja kaukoja. Se, että olen päättänyt olla treenamatta tokoa Astan kanssa tässä alussa erityisen paljon alkaa aiheuttamaan jo nyt harmaita hiuksia. :) Kun iltaisin on pimeää ja usein vielä satanutkin, niin väkisinkin tulee vietettyä enemmän aikaa sisällä ja pennulle olisi niin helppoa opettaa kaikkia uusia liikkeitä. Lisäksi Astalla on virtaa aika hurjasti, joten jos sen kanssa ei tee mitään järkevää, se roikkuu Ninnin karvoissa, lahkeessa, matossa tai syö kenkiä. ;) Niinpä eilen sitten taas tokoiltiin ja naksuteltiin. Katsotaan nyt mihin tämä sitten johtaa. Uutena juttuna tutustuttiin metallikapulaan, jonka Asta pienen leikkimisen jälkeen otti suuhun. Naksuttelin myös eri asioista ja näyttää ihan siltä, että se on alkanut tajuamaan naksun ja namien yhteyden. Istumista, maahanmenoa, muutamaa sivulletuloa ja seuraamista harjoiteltiin nameilla. Lelun kanssa sitten leikittiin ja otettiin luoksetulo niin, että Sami piti kiinni. Asta kyllä keskittyy tosi hyvin eikä välittänyt yhtään, vaikka Ninni ja Hopi olivat ihan siinä vieressä odottamassa omaa vuoroaan. Että tykkään siitä :) Ninnin ja Hopin kanssa harjoiteltiin nousemista laatikon päälle, näin aluksi riittää vain pelkät etujalat. Hopikin on ollut nyt paljon rennomman oloinen, fyysisesti, eikä yhtään jäykkä. Astalle se ei jaksa enää kuin silloin tällöin irvistellä, joten kyllä niistä vielä kavereita tulee. :) 15.11.2008 - 19:18
Tänään käytiin Rymättylässä ja Asta näki ensimmäistä kertaa lampaita sekä Kassu-ponin. Oli sylissä ja ensin uudet äänet vähän jännittivät. Autettiin Mikkoa ja Sannaa paalien vaihdossa ym. töissä ja aikaa vierähti useampi tunti. Lampaatkaan eivät sapuskaa saatuaan pitäneet enää pahemmin ääntä, joten päästin Astan käytäville juoksemaan. Siellä se leikki yksikseen olkikasojen seassa tai kulki häntä pystyssä pitkin käytäviä. Nukkuikin välillä eikä välittänyt ympärillä olevasta hälinästä, lampaista tai traktorin äänestä.
Myöhemmin ammuttiin myös ensimmäisen kerran. Annoin Astalle päiväruoan ulkona ja Sami ampui vähän matkan päästä. Ase on lasten nallipyssy, mutta kuuluu siitä ihan kohtuullinen ääni. Asta ei edes nostanut päätään vaan söi keskeytyksettä. Hyvä, hyvä :) Takaisin tullessa käytiin vielä tutustumassa Luksi-labradoriin, jonka kanssa kokoeroa leikkimiseen oli vielä vähän liikaa, mutta myöhemmin sitten :) Sisällä ollaan harjoiteltu vähän leikkimistä ja eilen kokeilin ulkona ensimmäisen kerran. Leikki hyvin sielläkin. Naksun merkitystä ollaan opeteltu aina ruoan saamisen yhteydessä. Pari kertaa olen kokeillut sivulletuloa, seuraamista imuttamalla ja istumista. Olen kuitenkin päättänyt, että tokoliikkeiden tai lähinnä kontaktin tarkempi opettelu ja hiominen alkaa vasta sitten, kun Asta on syttynyt lampaisiin. Siis, jos vaan maltan :) Lisäyksenä vielä muutama kuva. Ninnillä ja Astalla menee jo suht kivasti...  Hopi ei ihan vielä ole innostunut jakamaan petiä....  joten Asta päätyi sitten nukkumaan itsekseen :)  13.11.2008 - 21:05
Asta järkyttyi eilen, kun joutui toteamaan, että maailmasta löytyy muitakin kuin mustavalkoisia koiria :)
Vajaa kahden päivän "pentuloma" päättyi, kun työkiireet kutsuivat ja lähdettiin koirien kanssa töihin. Kahden päivän aikana tutustuttiin pariin kettuterrieriin, sekarotuiseen, dalmatialaiseen, löwcheniin, sileäkarvaiseen noutajaan ja Evan luona yöpyessä kolmeen cockeriin. Asta oli aluksi selvästi kummissaan erinäköisistä kavereista ja useimpiin tutustuttiinkin näin aluksi aidan takaa. Lisäksi kuljettiin hississä, parkkihallissa ja suht liukkailla toimiston käytävillä. Useat työkaverit kävivät tietysti katsomassa ja ulkona seurattiin muutaman kerran ohikulkevia junia. Kaikki meni tosi hyvin ja Asta sai paljon kehuja, kun se oli niin reipas ja rohkea. Itse olin tosi tyytyväinen, kun se pystyi nukkumaan toimistossa, vaikka käytävältä kuului melua, puhelimet soi ja itsekin kävin vähän väliä muualla. Evan Jazzy-cockerista tuli alun pienen ujostelun jälkeen Astan uusi suosikkikaveri ja ne leikkivät koko eilisen illan. Välillä Asta roikkui Jazzyn korvissa ja välillä pomppi niskan tai mahan päällä. Yö meni sitten yllättäen nukkuessa :) Ninni ja Hopi ovat edelleen sitä mieltä, että pentu on tosi ällöttävä. Asta ei pahemmin välitä enää murinoista ja etenkin Ninnin kohdalla kiipeää ihan huoletta yli, jos Ninni sattuu olemaan tiellä. Että kiva nähdä mitä tästä seuraa... Ninni pääsi eilen illalla Evan luona treenaamaan flyballia, kun se on varakoirana näytöksessä. Opetin samalla taas Hopillekin laitteen käyttöä ja mietin, että pitäisikö ostaa ihan oma, kun koirat ovat niin innoissaan. Hopin kanssa käytiin tänään Mevetissä Lotta Axelsonin luona pohtimassa jalan tilannetta. Nythän se on ollut taas parempi, mutta ajattelin, että käydään nyt kuuntelemassa vielä yksi mielipide. Vasemman olkanivelen ojentaja on selvästi oikean puoleista pienempi. Liikeradat olivat täydet, mutta vähän epämukavan oloinen Hopi oli, kun vasenta puolta kokeiltiin. Vasemman puolen olan takapinnoilla on luunokat (tämä on ollut aikaisemminkin tiedossa, mutta vasta nyt sain tarkemman selityksen), jotka todennäköisesti estävät täysipainoisen jalan taakseviennin ja sen takia ojentaja lienee pienentynyt. Lotta oli sitä mieltä, että niveltä ei lääkittäisi. Perusteli tätä mm. sillä, että Hopi on venyttelyn jälkeen vetreämpi, mikä viittaisi siihen, että tämän hetkinen vaiva on enemmän lihasperäinen. Suositteli fysioterapiaa ja vesijuoksumattoa. Lisäksi kirjoitti pitkän listan miten nivelrikkoa voidaan hoitaa. Liikkua saa ja pitää, mutta loogisesti ylirasittumista pitää välttää. Sanoi, että voin ihan huoletta tehdä tokoa, tietysti seuraten reagoiko treeneihin jotenkin. Jäi tosi positiivinen mieli ja sain omille ajatuksille vahvistusta. Hopillekin oli hyvä lääkärikäynti, kun ei törkätty ensimmäistäkään piikkiä ja sai vain rapsutuksia :) Eli me jatketaan tällä tyylillä ja yritetään saada niitä kadonneita lihaksia takaisin. Evalle taas kiitos majoituksesta ja hyvästä seurasta! 11.11.2008 - 10:44
Ensimmäinen yö meni hyvin. Saatiin nukkua peräti kuusi tuntia ennen herätystä. Toivottavasti tämä on jatkuvaa eikä ensimmäisen päivän jännityksestä johtuvaa väsymystä. Ulkona ollaan juostu vähän väliä, mutta hienosti tekeekin kaikki asiat pihalle. Ärsyttävää vain tuo keli, kun tuntuu, että tuuli vie pennun mennessään. 10.11.2008 - 16:28
Pitkä odotus ja päivien laskeminen päättyi tänään. Alla olevasta kuvasta löytää syyn siihen :) Kotimatka meni hyvin ja nyt alkaa tutustuminen kaikkeen uuteen. Ihanan reipas ja iloinen pentu!
 09.11.2008 - 08:47
...eikä pysty harjoittelemaan näillä keleillä ulkona. Joten kun tarjolla on lämmin halli vesisateen ja pimeyden sijaan, niin mehän mennään ilman muuta. Oltiin eilen siis Tiinan kanssa treenaamassa. Hopi on viikon aikana taas vetreytynyt, joten tehtiin vähän enemmän, tosin edelleen vaan muutamien toistojen kanssa. Lisäksi kun oli lämmin halli, niin ei tarvinnut miettiä, että jäätyy odotellessa.
Aluksi läheltä noutoa, joka nyt suht ok. Edelleen paikka on sivulla vähän liian takana ja kapula pyörii aavistuksen suussa. Sen jälkeen luoksetulo, muutaman metrin päästä. Taas rysäytti ikävästi vasempaan reiteen, mutta tuli kuitenkin sivulle suoraan. Tässä välissä tein Ninnin kanssa. Mummeli oli taas ihan innoissaan ja tehtiin noutoja ja ruutua. Seuraavaksi Hopin kanssa ruutua ja taas lyhyeltä matkalta. Nyt sitten äänteli ruudussa ensimmäisellä kerralla, kiva :/ Lisäksi ei pysähtynyt ollenkaan ja tarjosi jotain ihan omia juttuja. Muutamalla toistolla sain kuuntelemaan ja olemaan hiljaa. Eli lopputulos ok. Tähän väliin seuraamista, jossa olikin jo hiljaa. Puskee tosin ihan hulluna, mutta aivan sama, hiljaisuus menee kaiken yli. Hopin jälkeen Ninnin kanssa seuraamista ja luoksetuloa. Pysähdyksessä valui vähän, mutta muuten meni hyvin. Seuraamisessa se näyttää ihan kouluratsastushevoselta :) Viimeisellä kerralla tehtiin kaukokäskyjä, jotka meni aika kivasti. Olin vähän pidemmän matkan päässä, jolloin tuttu pään kääntyminen tuli esille muutaman kerran. Tulin lähemmäksi ja meni paremmin. Lopuksi vielä idarin tapainen harjoitus ja asennot oli ok. Viimeisellä kerralla Ninnin kanssa myös kaukokäskyjä ja hyppynoutokin taidettiin tehdä tässä osiossa. Lopuksi pieni kävely, illalla hierontaa ja Back On Track-takki päällä yön yli. Näytti aamulta ihan hyvältä ts. ei ontunut yhtään eikä ollut erityisen jäykkäkään. :) 05.11.2008 - 07:58
Päivitykset laahaavat vähän perässä. Lauantaina olin Juha Korrin pitämässä viettiseminaarissa. Muistiinpanot ovat vielä purkamatta ja ehkä joskus saan laitettua tänne tiivistelmän. Joka tapauksessa paljon tuttua oli mm. siinä miten rakennetaan oikea tunnetila pennun kanssa tokoa/tottista varten. Niitä toteutin aikanaan Hopin kanssa ja mielestäni ihan hyvin tuloksin. Lisää vinkkejä sain kuitenkin ja seuraavan koiran kanssa kiinnitän vielä pienempiin asioihin enemmän huomiota. Tuttujen asioiden lisäksi sain paljon uutta ajateltavaa ja ihan konkreettisia vinkkejä tiettyjen asioiden opettamiseen. Oli todella hyvä luento!
Sunnuntaina mentiin kesän treeniporukan kanssa Rymättylään Katjan ja Alarin luokse laidunkaudenpäättäjäisiin. Jutut olivat taas perinteiseen tapaan hulvattomia ja ruoka hyvää. Katja oli hankkinut luennoitsijan, joka esitteli ajatuksia johtajuudesta ja hyvän johtajan ominaisuuksista. Hän sovelsi niitä pääasiassa hevosten kautta. Ulkona tehtiin porukalla harjoituksia ja jokainen pääsi tekemään tiettyjä asioita Katjan hevosen kanssa. Jokainen talutti Elleriä vuorotellen (minäkin!) ja muiden piti sen jälkeen kertoa taluttajassa ilmenneitä tähtiaineksia. Lisäksi muutamat vapaaehtoiset saivat leikkiä hevosta aitauksessa ;) Lopuksi ruokapöydässä ihmeteltiin pyypillejä. Hauskaa oli, ensi vuonna sitten taas :) Maanantaina mentiin Kupittaalle treenaamaan tokoa Marian kanssa. Hopi on nyt taas ollut aika jäykkä, joten me tehtiin ihan minitreenit. Ensin noutoa muutaman kerran parin metrin päästä. Luovutukset olivat ihan karmeita, kun Hopi pyöri sivulla, oli liian takana, pureskeli kapulaa jne. Sen jälkeen koitin idaria, mutta alussa kuului piippaus, joten lopetin. Seuraavaksi taisi olla kaukokäskyt, jotka oli ihan ok. Luoksetuloa lyhyeltä matkalta, mutta eteentuloharjoitukset silloin joskus ovat näköjään sekoittaneet ja rysähti aina vasempaan jalkaan ja jäi ihan vinoon. Lopuksi vähän aikaa seuraamista, jossa oli hiljaa. Hirveesti meillä on teknisiä virheitä, jotka johtuvat vain ja ainoastaan harjoituksen puutteesta. Surku oli kyllä ihan tajuttoman söpö ja hassua miten niin pieni koira oli niin tosissaan repiessään lelua, ihana :D 26.10.2008 - 10:13
Torstaina käytiin Kupittaalla tokoilemassa Tiinan ja Splitin kanssa. Kokeilin tehdä Hopin kanssa vähän enemmän liikkeitä kuin ennen. Palkkasin välillä myös lelulla, mutta rauhallisesti eli ei mitään revittelyä. Treenien jälkeen Back On Track-takki päälle, illalla hierontaa eikä ontunut. Perjantaina tosin oli jäykempi. Taas seurataan...
Aloitettiin seuraamisella ja piippasi. Jos torstaisen perusteella voidaan jatkossa vähän lisätä liikevalikoimaa, niin seuraaminen täytyy tehdä vasta lopussa, jos olisi vähemmän kierroksia. Sitten kaukokäskyjä, jotka melkein ok. Peruuteltiin aika paljon. Ruutua tehtiin noin 5 metrin päästä ja siellä ei meinannut pysähtyä käskystä ollenkaan ja meni sivusta sisään. Metallinouto noin parin metrin päästä ja se meni hyvin ilman hampaiden kalisuttelua. Lopuksi vielä idarin asentoja, jotka menivät hyvin. Seuraamisessa oli hiljaa :) Ninni teki myös jotain pientä; seuraamista, kaukokäskyjä, noutoa. Vitsi, kun tilanne nyt paranisi vähitellen, oltiin koirien kanssa treeneistä ihan innoissaan! Eilen oltiin Piikkiössä jäljestämässä. Sillä aikaa kun Sami teki Hopille jäljen, tein Ninnille esineruudun. Noin 20m x 20m ruutu ja neljä esinettä. Ninni etsi tosi hienosti eikä kysellyt apuja. Kaikki neljä löytyivät melko nopeasti. Hopin jäljelle tuli pituutta n. 800 m ja kuusi keppiä. Tuossa maastossa ei oltu aikaisemmin käyty ja oli kuulemma tosi hankala. Sami oli GPS-laitteeseen tallentanut jäljen kulun ja laitettiin se Hopiin kiinni, jotta pystyttiin näkemään miten hyvin pysyy jäljellä. Käteviä laitteita :) Maasto oli sitten oikeasti ihan tajuttoman vaikea ja Hopi paineli hirvittävää vauhtia. Liina lipesi pariin otteeseen kädestä, kun yritin ryteikössä pysyä pystyssä ja Hopi veti samalla toisessa päässä. Samoin kävi, kun ylitin metrisiä ojia. Jouduin sitten huutamaan, että pysähtyy ja saan liinan päästä uudestaan kiinni. Mukava oli huomata, että vaikka Hopi joutui pysähtymään ja odottamaan, se lähti jatkamaan jälkeä hyvin, kun olin taas mukana. Jälki meni aukealle, jonne oli kaadettu risukkoa. Jouduttiin välillä kiipeämään kasojen yli, mutta edelleen oltiin jäljellä. Yhdessä kohdassa sain risun naamaani niin lujaa, että hetkeksi pimeni, kun sattui niin paljon. Tässä kohdassa liina lähti kädestä ja Hopi hävisi jonnekin, kun en pystynyt huutamaan sitä. Lähdin sitten kulkemaan eteenpäin ja hetken päästä näin, kun Hopi oli pysähtynyt ja odotteli. Tästäkään ei hämmentynyt vaan jatkoi jäljestämistä ihan normaalisti. Maasto muuttui lopussa vähän paremmaksi ja selvittiin sieltä. Kaksi keppiä kuudesta löytyi. GPS:stä katsottiin, niin Hopi oli pysynyt jäljellä koko ajan pieniä tarkistuksia lukuunottamatta. Oletan, että koska jälki oli niin vaikea, se joutui keskittymään sillä pysymiseen ja kepit jäivät toiseksi. Ihan älyttömän tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että se ei hukannut jälkeä, pystyi jatkamaan mun kompuroinneista huolimatta ei paineistunut niistä mitenkään ja otti edes ne kaksi keppiä. Muutama kuva eiliseltä, jotka on otettu aukealla olevasta "hirvenmetsästystornista".   18.10.2008 - 19:31
Hopi on ollut aavistuksen parempi, vaikka välillä tuntuu, että tila vaihtelee päivittäin. Ei ole niin jäykkä, mutta jatketaan hierontoja siitä huolimatta usein. Liikkeelle lähtiessä venyttelee edelleen oikein kunnolla, ottaa ensimmäiset askeleet hitaasti, mutta siitä huolimatta on parempi. Katsotaan nyt...
Viime viikonloppuna käytiin Rymättylässä ja tehtiin Hopille jälki. Ei pituudeltaan mikään pitkä ja kuusi keppiä. Useamman kuukauden tauon jälkeen Hopi pursui tietysti innosta, mutta kaikki kepit nousivat. Vauhti oli välillä hirmuinen ja muutamassa kulmassa meni reippaasti yli, mutta pääasia, että kepit kiinnostivat. Lisäksi päästiin mukaan lampolaan paalien vaihtoon ja Hopi sai tehdä "töitä" eli pitää Miinan kanssa lampaat toisen reunan vieressä, kun traktori toi uuden paalin. Tulipa itselle hyvä mieli ja Hopikin pääsi lampaille pitkästä aikaa eikä tarvinnut rasittaa jalkaa kuitenkaan, kun vain makasi paikoillaan. Ninni pääsi juoksemaan agilitya useampiakin ratoja :) Maanantaina kävin tokoilemassa Pian, Lunan ja Fadon kanssa. Tai Pia harjoitteli pääasiassa ja me tehtiin taas vain jotain pientä. Hopi piippaa nyt useamman liikkeen kohdalla ja en tiedä olisiko parempi olla tekemättä mitään vai tehdä mielenvirkistyksen takia._Jos_ Hopi tuosta kuntoutuu ja _jos_ vielä yritettäisiin muutama tokotavoite toteuttaa, niin piippaamiseen pitäisi puuttua heti, nyt, mutta toisaalta kun Hopi on nyt koko ajan jonkinlaisella tauolla, niin en raaski sitä kieltää, kun on vaan niin innoissaan siitä, että jotain pääsee tekemään. Vaikeaa... Tässä muutama Samin ottama kuva Ruotsin matkalta.  Kisapaikka. Välillä oli finaalia katsomassa paljonkin ihmisiä ja välillä vähän vähemmän. Taustalla omaa suoritustaan tekemässä tämän vuoden Euroopan mestari Henrik Nilsson ja Smedjegårdens Bozz.  Tämä Zippo oli vaan niin makeen näköinen, että pyysin Samia ottamaan kuvan :) Osallistui myös kilpailuun.  Roger Nilsson ja Rob paalulla.  Christer Sjögren ja Yojimbo Nap  Llanfarian Jim  Mosse ja Jim suorittamassa jakoa.  Tässä kuljetetaan kisalampaita.  Anna Wannerdt ja Ladängs Razz  Roger Nilssonin Rob  Ruotsin mestari -08 Nisses MacRoy. 06.10.2008 - 15:23
Takaisin kotona. Mielenkiintoinen matka ja paljon tuli uutta mietittävää paimennuksen osalta. Torstaina illalla lähdettiin siis laivalla kohti Tukholmaa. Perjantaiaamuna lähdettiin ajamaan suoraan kohti Norbergin kaupunkia. Matkaa oli noin 170 km. Alkuperäisenä ajatuksena oli ensin mennä katsomaan yöpymispaikka, mutta kisapaikka olikin matkanvarrella ensimmäisenä, joten jäätiin suoraan sinne. Oltiin siellä vähän jälkeen yhdeksän aamulla ja sen päivän suoritukset loppuivat seitsemältä illalla, joten siitä tuli pitkä päivä.
34 koiraa starttasi perjantaina, maksimiaika oli 15 min. Koirat olivat kaikki kyllä tosi hyviä ja taitavia, mutta tietysti muutama suosikki oli ja joistain tuli suosikkeja viikonlopun aikana. Jaossa näki hyvin miten paljon on myös ohjaajalla merkitystä ja toisaalta myös koiran osuus korostui. Ne ohjaajat, jotka itse olivat aktiivisia ja tunkivat lampaiden väliin, saivat helpommin jaettua kuin ne jotka pitivät lampaisiin etäisyyttä. Samaten, jos koira ei jakotilanteessa heti totellut käskyä tulla läpi vaan jäi jumittamaan, niin tilanne oli jo ohi. Häkitys oli kaikkien kohdalla ihan läpihuutojuttu. En tiedä miksi oli niin helpon näköistä. Näytti lähinnä siltä, että hyvä kun ohjaaja ehti avaamaan portin, niin lampaat olivat jo tunkemassa sisälle. Perjantain karsinnan voitti hallitseva Euroopan Mestari Henrik Nilsson ja Bozz ja oli mukava nähdä niiden suoritus. Finaaliin pääsi sekä perjantailta että lauantailta kahdeksan koiraa eli yhteensä 16. Illalla ajettiin yöpymispaikkaan nimeltä Klackbergsgården. Tämä oli ilmoitettu SM-kilpailujen ajaksi yhdeksi vaihtoehdoksi, joten lähes kaikki, yleisö ja kilpailijat, majoittuivat siellä. Bordercollieita siis riitti ;) Lauantaiaamuna mentiin kilpailupaikalle taas aikaisin. P-paikkana toimi pelto, joka perjantain käytön ja sateiden jälkeen oli melko mutainen, mutta sinne ajettiin. Heti ensimmäiseksi nähtiin, kun yksi auto hinattiin traktorilla pois, kun oli jäänyt mutaan kiinni. Lauantaina taisi olla 36 kilpailijaa. Katsottiin muutama rata ja päätettiin, että mennään hetkeksi takaisin nukkumaan ja tullaan myöhemmin katsomaan loput koirat. Iltapäivällä palattiin takaisin ja oltiin taas loppuun asti. Illalla, kun tultiin takaisin Klackbergsgårdeniin, oli siellä kaiketi jonkinlaiset viulunsoittokilpailut tms. ja porukkaa harjotteli ympäri taloa. Yksi porukka oli päättänyt pistää harjoittelupaikkansa pystyyn meidän oven taakse ja siinä ne soittelivat myöhään iltaan asti. Välillä kävivät kaiketi esiintymässä ja taas palasivat takaisin. Muutama harjoituskerta ehkä niiden pitää vielä ottaa, kun ei ihan nuotilleen mennyt koko ajan. Sunnuntaiaamuna ajettiin taas aikaisin kilpailupaikalle melkein rankkasateessa. Lauantaista viisastuneena autoja ei enää pyydetty ajamaan pellolle vaan ne jätettiin tienvarteen. Finaalirata oli omaan silmään ihan tajuttoman vaikea, maksimiaika oli 25 min. Ensin yhden porukan haku noin parin sadan metrin päästä (ihan oma arvio, kun en muista), kuljetus porttien läpi ja sen jälkeen hakemaan toista laumaa. Hienosti suurin osa lähti sinne minne vihellettiin, vaikkei ne edes heti nähneet toisia lampaita. Sitten niiden kuljetus näiden odottavien luo ja siitä yhdessä porukassa eteenpäin. Kuljetus meni tosi kaukaa ja sisälsi pari porttia ja pari sillan ylitystä. Lopulta koira toi lauman ohjaajan luokse jakoympyrään. Siinä piti 16:sta lampaasta saada eroteltua viisi merkittyä lammasta. Tähän loppui monelta aika. Oli tosi vaikean näköistä. Jos tuosta suoriutui, piti häkittää ne viisi ja se näyttikin taas todella helpolta. Ei ehditty ihan kaikkia näkemään, mutta voittajan Sven Sognevikin ja MacRoyn suoritus nähtiin ja se oli kyllä hieno. Sateessa lähdettiin ajamaan kohti Tukholmaa ja muutaman kaupunkikierroksen jälkeen löydettiin Viking Linen terminaali ja päästiin laivaan. Laitan kuvia, kunhan Sami ehtii niitä kamerasta purkaa. Ensi vuonna uudestaan ja nyt olisi itsellä hirveä hinku päästä harjoittelemaan! 02.10.2008 - 14:55
Kymmenen päivän putki töissä on ohi ja nyt on lomaa tiistaihin asti. Olipa rankkaa olla 14 tuntia päivisin töissä ja viettää yöt hotellissa. Onneksi nyt saa olla taas kotona.
Koirat olivat tiistaista keskiviikkoon töissä mukana ja tiistaina mentiin illalla Evan kanssa flyball-treeneihin. Ninni ei ollut nähnyt laitteita moneen vuoteen, mutta muisti silti miten homma toimi. Se oli ihan onnesta soikeana, kävi taukojenkin aikana yksinään painamassa laitetta, josko sieltä olisi lelu lentänyt :) Kokeilin hetken opettaa myös Hopille laitteen toimivuutta ja muutaman toiston jälkeen suurin osa painamisyrityksistä osui kohdalle ja pallo lensi. Ollaan muutenkin tehty silloin tällöin muutamia minuutteja kerrallaan jotain pientä eikä jalka ole mennyt pahemmaksi. Edelleen ontuu hetken, jos nousee nopeasti, mutta jos lähtee rauhallisesti itse, venyttelee, niin ei onnu. Äsken oli viimeinen kerta akupunktiota. Keskusteltiin eläinlääkärin kanssa siitä, että Hopin vaste hoitoon ei ehkä siksi ole paras mahdollinen, koska se jännittää niin tuhottoman paljon. Nyt tehtiin piikitys lattialla karvamaton päällä, jolloin oli vähän rennompi, mutta pöydällä ollessaan on lihakset ihan kipsissä. Olkapään kohdalla reagoi edelleen, muiden paikkojen kohdalla ei oikeastaan ollenkaan. Vasen olkapää on edelleen vähän turvoksissa, mutta ell sanoi, että se ei olisi nivel vaan lihas ja jänne. Nyt katsotaan kuukauden verran mihin suuntaan mennään. Joka tapauksessa Hopi on parempi ja jalka kestää rasitusta enemmän. Ei myöskään ole enää ihan niin hirvittävän jäykkä mitä aikaisemmin. Täytyy vaan hieroa paljon ja varmaan mennään jossain välissä vielä Tanjallekin. Illalla suunnataan kohti Ruotsia ja paimennuksen mestaruuskilpailuja :))) 18.09.2008 - 21:21
...vai olisiko sittenkin..? Mistäköhän sitä aloittaisi? Niin kuin epäilin, kortisonipiikistä ei ollut mainittavaa apua. Ontuminen pysyi poissa hetken, mutta toisaalta silloin ei myöskään liikuttu. Kyselin jälleen mahdollisia hoitovaihtoehtoja. Taas ehdotettiin nivelen lääkitsemistä, mutta tuosta ideasta en innostunut enää ollenkaan.
Päädyin siihen, että aloitan liikuttamaan vähitellen, koska liikkumattomuus on nivelrikkoiselle koiralle kuitenkin paha asia. Nyt ollaan liikuttu pääasiassa metsässä, maksimissaan puoli tuntia kerralla ja Hopi on irti. Liikkuu tosi nätisti ja saan metsässä kontrolloitua hyvin sen vauhtia eli ravaa eikä laukkaa. Tanjalla käytiin kolmisen viikkoa sitten ensimmäisen kerran. Hopi oli S-kirjaimen mallinen eli ihan vinossa. Saman ongelman totesi Piira viime talvena. Lisäksi oli muutenkin tosi kireässä kunnossa ja ensimmäisen kerran jälkeen ei edes voitu aloittaa jumppaharjoituksia. Toisen kerran jälkeen oli ontumatta viisi päivää, vaikka pääsi vahingossa riehumaan Ninnin kanssa oikein kunnolla. Tämä yllätti ihan totaalisesti. Ollaan nyt jumpattu päivittäin ja Hopilla on kyllä tosi huonossa kunnossa lihakset eikä pysy tasapainossa ollenkaan. Sen lisäksi olen nyt mahdollisuuksien mukaan yrittänyt sitä itse hieroa mahdollisimman usein. Vähän on ollut hankalaa, kun syyskuun viikot olen yötä päivää töiden takia Espoossa ja Helsingissä. Tämän viikon koirat olivat mukana, mutta viime viikon Turussa välillä äidin ja välillä Samin kanssa. Olivat kyllä molemmat jumpanneet Hopia ohjeiden mukaan :) Puolitoista viikkoa pitäisi vielä jaksaa ja sitten työt palautuvat normaaliin rytmiin. Hämmentävää Hopissa on se, että jos se venyttelee kunnolla ylösnoustessaan, se ei onnu, mutta jos lähtee ilman venytyksiä liikkeelle, ontuu. Liikkuessaan se ei onnu ollenkaan vaan ainoastaan levon jälkeen. Olenkin miettinyt, että jos on vain niin totaalisen jumissa ja huonossa kunnossa, eikä nivelrikko enää varsinaisesti oireilisikaan...? Tänään oltiin ensimmäistä kertaa akupunktiossa. Mielenkiintoinen kokemus ja nyt laitan kaiken toivon siihen, että tämä auttaisi. Piikkejä laitettiin parisenkymmentä ja keskityttiin nimenomaan kipupisteisiin ja siihen, että saataisiin Hopi kaiken kaikkiaan rennommaksi. Kintereihin tuli muutamat piikit ja loput laitettiin selkään sekä vasempaan olkapäähän. Selässä reagoi vähän, mutta antoi laittaa nätisti. Olkapää oli melkoisen herkkä, meinasi refleksinomaisesti napata kiinni :/ Kaksi kertaa mennään vielä tämän jälkeen. Sunnuntaina mennään sitten vielä Tanjalle, joten paljon rentoutumista luvassa :) Pientä lenkkeilyä siis jonkin verran ja muutaman kerran olen ottanut jotain tokojuttuja, parisen minuuttia kerrallaan. Aika kierroksilla Hopi on heti, joten paljon en uskalla mitään tehdä. Yritän nyt olla hysterisoimatta itse liikaa, mutta liikuttaa ja aktivoida kuitenkin järkevästi ja rauhallisesti. Aika näyttää...  Vähän seuraamista uskallettiin kokeilla.  ..ja myös Ninnin kanssa :)  Ninni teki myös noutoja...   Sami kuvaili perinteisesti. 23.08.2008 - 11:33
Blogin aiheet muuttuivat meidän osalta treeneistä sairaskertomuksiin. Motivaatiota tämän päivittämiseen ei pahemmin ole ollut, mutta kai näitä on hyvä johonkin kirjoittaa itselle muistiin.
Hopin ontuminen ei poistunutkaan odotetulla tavalla. Pari viikkoa sitten, kun Rimadyl-kuuri loppui, alkoi ontuminen uudestaan. Jalka ei kestänyt yhtään mitään ja muutaman sadan metrin kävely aiheutti näkyvän ontumisen. Talvio oli tietenkin taas lomalla, joten päädyin aloittamaan uudestaan Rimadylin syöttämisen ja ulkoilu ihan minimissä. Lomalta palattuaan Talvio kehoitti, että olkanivel olisi hyvä lääkitä uudestaan ja onneksi, hänen neuvojensa pohjalta, päästiin viime keskiviikkona Vettoriin, ettei tarvinnut ajaa Helsinkiin asti. Hopi rauhoitettiin (7.kerta tänä vuonna!!) ja niveleen tyrkättiin pitkävaikutteinen kortisonipiikki. Nyt ei ole taas ontunut yhtään, mutta toisaalta ollaan käyty ulkona edelleen vain pikaisesti. Omat odotukset siitä, että tuo kortisoni jotain auttaisi, ovat aika epäuskoiset, mutta katsotaan nyt. Koska tänä vuonna terveitä kuukausia on ollut oikeastaan vain huhti-ja toukokuu ja nyt viimeiset kaksi kuukautta Hopi on ollut melkein täysin ilman liikuntaa, niin sillä on hävinneet lihakset kokonaan. Ja kun lihaksiston pitäisi tukea huonoa luustoa, mutta kun niitä ei ole ja ne vähäisetkin on totaalijumissa, niin ympyräähän tässä kierretään. Sain neuvoksi, että lisäisin liikuntaa nyt vain vähitellen. Useita kertoja päivässä ja vähän kerrallaan. Nyt kun nivelessä ei enää pitäisi olla tulehdusta, niin aloitetaan myös asteittain kuntoutus. Ensi viikolla mennään käymään Tanjan luona, josta jo etukäteen isot kiitokset, että päästään tulemaan! Sannalle taas kiitos akupunktiovinkistä, johon ollaan kuukauden päästä menossa. Ja tiedoksi muuten, että löysin Turusta sitä tekevän eläinlääkärin, joten ei tarvitse tulla sinne pääkaupunkiseudulle asti. Toivon, että akupunktiosta olisi hyötyä kivunlievityksessä niin, ettei tarvitsisi käyttää kipulääkkeitä. Niistä kun tulee Hopille huono olo, maha sekaisin, jne. Ainoana toiveena tällä hetkellä on, että Hopi kuntoutuisi sen verran, että jalka kestäisi suht normaalia, tasaista lenkkeilyä ja ettei sen tarvitsisi vielä aloittaa syömään kipulääkkeitä jatkuvasti. Jos tuohon päästään, kaikki muu on plussaa. Vaihtelua tähän kotona olemiseen tuli viime viikonloppuna, kun käytiin Eyewitness-leirillä Vaasassa. Kivoja koiria ja kivoja ihmisiä. Mukava piristys itselle ja koiratkin olivat väsyneitä, vaikka Hopi ei mitään muuta saanutkaan tehdä kuin seurata muiden treenejä ja pientä seuraamista. Ninni sentään on ollut terve ja ollaan sen kanssa lenkkeilty yksikseen. 05.08.2008 - 19:33
Viikko menty Hopin kanssa remmissä ja pääasiassa kävelty "korttelin ympäri" lenkeillä. Ei onnu enää yhtään, mutta liikkeelle lähtiessä on vielä vähän jäykän oloinen. Nyt lisätään vähitellen lenkkien pituutta.
Tokoliikkeet ollaan kaivettu jostain muistien lokeroista ja sisällä harjoiteltu kaukoja, kapulan pitämisiä ja sivulletuloja. Ulkona tehtiin viikonloppuna tunnari, edellinen taisi olla vuosi sitten pm-kisoissa..Tauosta huolimatta meni hyvin. Tarkisti viereiset ja toi oman. Eilen Sanna pyysi avuksi Maisaareen, kun siellä olivat lampaat karanneet aitauksesta. Mentiin koirien kanssa ensin Rymättylään ja sieltä lähdettiin veneellä Maisaareen. 15 lammasta ja noin pari sataa hehtaaria saarta, ei mitenkään ihan helppo homma. Pari tuntia meni kaiken kaikkiaan lampaiden etsimisessä ja niiden kuljettamisessa takaisin laitumelle. Ninni ja Hopi viettivät sen ajan veneessä. Illalla mentiin vielä Ruissaloon, kun lampaat piti siirtää laitumelta toiselle. Outi tuli avuksi Takun kanssa ja me oltiin Hopin kanssa vain porteilla vahteina. Outille vielä iso kiitos avusta! Tänään mentiin taas Rymättylään, mutta tällä kertaa Katjan luokse. Koirat saivat olla koko ajan ulkona ja vaikkei mitään fyysistä toimintaa niille ollutkaan tarjolla, ovat ne nyt silti väsyneitä. Itse autoin Katjaa karitsojen punnitsemisessa ja yksi tuttipullokaritsa olisi voinut mun puolesta vaikka muuttaa meille. Se oli tosi erikoisen värinen, kirjava, ja niin söötti, kun kulki koko ajan ihan kantapäiden takana. Lisäksi sain oppitunnin hevosen käsittelystä laitumella. Ikuinen hevosenpelkääjä alkoikin yhtäkkiä olla suht luontevasti laitumella :) 11.07.2008 - 21:23
Eilen käytiin pitkästä aikaa vepeilemässä. Harjoiteltiin -vientiä- taas. Sami jäi rannalle ja me soudettiin n. 10 m päähän. Tästä matkasta sujui hyvin. Toisella toistolla aavistus pidemmälle ja meni myös hyvin.
Seuraavalla kierroksella tehtiin veneen haku. Soudettiin kisamatkan päähän eli 30m. Jostain syystä Hopille tulee nyt tuosta matkasta rimakauhu ja se ei lähde yhtä varmasti kuin ennen. Huusin pari kertaa, kun se ei heti lähtenyt. Veneen hinaaminen rantaan meni hyvin ja Hopi suuntasi vielä tolppien väliin, vaikka suora linja olisi ollut niiden ohi. Eli on oppinut jotain uutta! Kolmannella kerralla vielä vientiä. Ensimmäinen kerta n. 15m ja meni hyvin. Toisella kerralla mentiin pidemmälle eikä meinannut lähteä millään. Huusi kapula suussa rannalla eli into oli kova, mutta uskallusta ei tarpeeksi. Huusin hetken, mutta Jaana totesi veneessä, että nyt vaan odotetaan eikä huudeta mitään. Ja lopulta Hopi lähti :) Tehtiin vielä yksi toisto läheltä ja ei mitään ongelmia. Tietty metrimäärä aiheuttaa nyt sen rimakauhun. Ei tarvitse kuin yhden veneen mitan mennä kaeummaksi, niin ei lähde. Tänään käytiin Ruissalossa siirtämässä lauma taas laitumelta toiselle. Meni vauhdilla ja nopeasti. En halunnut tuollaisen määrän kanssa treenata sen kummempia ja lampaillakin näytti taas olevan kiire uudelle laitumelle. Hip hei, tänään oli viimeinen työpäivä ja kesäloma alkoi!! Neljä viikkoa lomaa, on sitä odotettukin :)))  Kuva Sirpa Saari 05.07.2008 - 21:23
Pikainen matka Tukholmaan tehty. Rankka matka ja tuli nukuttua liian vähän, mutta onneksi seura oli sen verran mukavaa, että on taas naurettu varastoon :)
Kiersin myyntikojut moneen kertaan läpi ja viiden kassin kanssa tulin takaisin. Joidenkin rotujen kehiä seurattiin hetken aikaa, mutta pääasiassa oltiin tokokehän vierellä. Eilen kilpaili 25 koirakkoa, joista kolme oli suomalaisia. Rotulista oli vähän tylsä, kun bordercollieiden lisäksi oli ainoastaan viisi muun rotuista koiraa. Kehän laidalla tuntui kuin olisi ollut Suomessa, kun niin moni tuttu oli myös seuraamassa. Hienoja suorituksia, joista muutamat jäivät erityisesti mieleen. Tänään illalla Sami kävi tekemässä Hopille jäljen meidän lähimetsään. Tarkoituksella testattiin vähän vaikeampaa maastoa, jossa on hajuja ym. häiriöitä enemmän kuin isommissa metsissä. Jäljelle tuli mittaa 450m, jana n. 20m, matkalle kuusi pientä keppiä ja jälki vanheni noin tunnin. Viime kerran jälkeen huomasin, että lähes aina ollaan sattumalta lähdetty janalta vasemmalle, joten halusin lähteä oikealle. Hopi otti janalta takajäljen vasemmalle eli olipa hyvä, että tehtiin toiseen suuntaan. Käänsin ympäri ja jatkettiin. Vauhti oli aika hurja, mutta ei silti kaahannut. Alussa huomasi hyvin, että on muitakin hajuja, kun Hopi tarkisteli jonkin verran ja ei ihan pysynyt jäljen päällä. Aika pian tuli pururadan ylitys. Se meni tosi hyvin, ihan suoraan toiselle puolelle. Sieltä löytyi ensimmäinen keppi. Sen jälkeen taas tien ylitys, joka meni yhtä mallikkaasti. Vähän aikaisemmin oli pari lenkkeilijää juossut siitä, joten taatusti oli muita hajuja. Maasto oli aika vaihtelevaa, välillä kallioista ja välillä korkeaa varvukkoa. Loppumatkasta Hopi alkoi mennä tarkemmin ja tältä matkalta löytyivät kolmas sekä neljäs keppi. Näiden jälkeen piti mennä kalliolta alas eikä ollut ihan helppoa laskeutua, mutta Hopi meni hyvin. Viides keppi löytyi aika pian sen jälkeen. Viimeisellä kepillä Hopi kurvasi ensin Samin paluujäljelle tielle, mutta pienen etsimisen jälkeen löysi kepin. Nyt on pari viimeistä kertaa mennyt ihan hirmu hyvin ja olen tosi iloinen. :) Tänään oli vielä paljon uusia, vaikeampia juttuja ja siitä huolimatta Hopi löysi kaikki kepit. 03.07.2008 - 07:36
Tämä viikko ollaan otettu rauhallisesti, kun Hopi liukastuttuaan on ollut aika jäykkä ja liikkeelle lähtiessä välillä ontunut. Eilen Sanna pyysi avuksi Ruissaloon, kun lampaat piti siirtää rannasta Ruisrockin tieltä pois. Apua tarvittiin sen vuoksi, että kyseiset lampaat ovat lievästi sanottuna villejä...Lupasin, että mennään, mutta Hopi voi tehdä vain jotain pientä ilman juoksemista. Onneksi oli Tinka ja Miina sitä varten.
Ruisrockin rakentajat olivat laittaneet kävelytien viereen korkeita aitoja ja samalla aidanneet lampaat jo valmiiksi pienemmälle alueelle. Ajateltiin, että helppo homma. Nuo lampaat ovat tulleet aikuisina jostain ja päästävät ihmisen noin 20 m päähän, koirilla saa matkaa olla tuplaten. Lisäksi ne eivät pysy laumassa vaan hajoavat moneen suuntaan ja voivat olla yksikseen ihan onnellisen oloisia, mikä ei ole ihan tyypillistä lampaalle. Hankalia, hankalia. Alku lähti sujuvasti, mutta kukaan ei ollut huomannut kaislikkojen keskellä hiekkakangasta, jonka kautta pääsee aallonmurtajalle ja kätevästi aidan toiselle puolelle. Sinne ne lampaat painelivat ja me jäätiin yli parimetrisen aidan taakse ihmettelemään, kun ei saatu koiria nopeasti niiden edelle. Loppujen lopuksi kerättiin niitä pienissä ryhmissä, haettiin kaislikoista ja puskista. Yksi lammas päätti myös kokeilla uimataitojaan sen sijaan, että olisi kävellyt aidan vierustaa autoon ja tietysti huonolla menestyksellä, joten Samikin joutui uimaan. Tähän "helppoon hommaan" meni puolitoista tuntia, mutta saatiin ne lopulta autoon. Viime viikonloppuna Hopi siirsi yksin 40 lampaan lauman tosi nopeasti ja nyt tarvittiin 24 lampaan saamisessa autoon 3 koiraa ja vaihtelevasti 4-5 ihmistä. Voi niissä olla eroa. Tänään lähden Tukholmaan Maailman Voittaja-näyttelyyn. Tosi kivaa :)) 25.06.2008 - 21:40
Illalla käytiin pitkästä aikaa Sirpan kanssa lenkillä. Huhkolan metsät on kyllä ihan superhyviä lenkkimaastoiksi.
Tein myös pienen esineruudun, johon vein Sirpan kaksi esinettä. Toinen oli pieni pussukka ja toinen hanska. Hopi löysi pussukan ensin, vaikka tuollaiset esineet ovat yleensä olleet sille vaikeita. Seuraavaksi hanska, joka löytyi melkein suorilta. Hyvä ja nopea harjoitus. Muutenkin oli tosi kiva lenkki, kaunis ilma, koirat sai juosta kunnolla, jne. Vihellysharjoitukset paimenpillin kanssa jatkuvat. Tuurilla saan ehkä jonkinlaisen äänen kuulumaan, mutta edelleen ei vaan onnistu oikeasti. Sami laittoi pillin suuhun ja vihelteli samantien erilaisia sävellyksiä. Masentavaa... ;) 08.06.2008 - 22:37
Eilen käytiin katsomassa Raisiossa lampaat ja kaikki olivat ok.
Tänään mentiin illalla Ruissaloon ja käytiin laitumet läpi. Toivottavasti sataisi pian, kun osa laitumista alkaa olla aika kuivia. Lampaat olivat taas hirmu villillä tuulella. Haettiin pienempään kokoamishäkkiin koko lauma ja eroteltiin siitä neljä pois. Liikuteltiin niitä neljää pieniä pätkiä ja meni aika kivasti. Hopi piti niihin itse hyvin etäisyyttä. Mietittiin, että voisi joku kerta kokeilla mennä jonkunlaista rataa laitumella, puiden välistä ym. Lopussa lauma lähti sitten sinkoilemaan eri suuntiin ja Hopi lähti pysäyttämään niitä. Sai muut kerättyä kasaan, mutta yksi jatkoi päättäväisesti matkaa ja hyppäsi aidan yli kävelytielle. Jäi sinne sitten hölmistyneen näköisenä pyörimään. Saatiin se helposti kiinni ja talutettua takaisin laitumen puolelle. Tulipahan tuokin koettua, että menee ihan ilman painostusta aidasta yli. Päästettiin muut takaisin isolle laitumelle ja siirryttiin toiselle puolelle. Itse en enää mennyt Hopin kanssa vaan Sami meni kokeilemaan ja hyvin niillä taisi sujua, sen verran mitä sain kurkittua. :) 05.06.2008 - 22:07
Viikko on mennyt pääasiassa omien töiden parissa, mutta tänään ehdittiin sentään vepetreeneihin. Ensimmäisellä kierroksella tahkottiin taas vientiä, joka nyt vaan tökkii. Toistoilla saatiin tekemään oikein, mutta suorilta ei lähde. Seuraavalla kierroksella veneen haku, joka meni hyvin.
Viimeisellä kierroksella haettiin ensimmäistä kertaa tänä kesänä hukkuva. Rannalla leikittiin kunnolla lelun kanssa, jotta mielenkiinto hukkuvaan säilyisi. Kun Monica putosi veteen, Hopi epäröi muutaman sekunnin ennen kuin lähti. Suurin osa koirista lähtee veteen ihmisen takia, Hopi lähtee pelastamaan lelua...Eli lähti nytkin hakemaan vasta, kun näki, että lelu oli Monican kädessä. Sai hinattua hyvin rantaan keppien välistä, eikä näyttänyt edes kovin tuskaiselta. Hyvä, hyvä :) Viime viikonloppuna käytiin katsomassa lampaita sekä Ruissalossa että Raisiossa. Oma aikataulu pitäisi nyt vähän helpottaa, niin tarkoituksena olisi käydä useampana päivänä viikossa. Tänään kävin katsomassa myös työkaverin 6-viikkoisia cockerin pentuja. Vitsi, että olivat söpöjä. Tahtoo pennun....  Ruissalossa viime perjantaina  Edelleen Ruissalossa. Alunperin kettu juoksi viereisellä pellolla kahden rusakon perässä, mutta luovutti aika nopeasti. 29.05.2008 - 22:25
Tänään oltiin taas vepetreeneissä. Sami ei päässyt mukaan, joten avustajana toimi Taina. Ensimmäisenä veneestä hyppy, jossa rannalla ensin revittiin lelua Hopin kanssa kunnolla. Nyt meni ihan normaalisti eli lähti heti mun kutsusta uimaan. Tosin valuu edelleen veneen reunaa pitkin ja painuu hetkeksi veden alle. Muiden koirat ottaa hienosti vauhtia reunasta ja hyppäävät veteen. ;)
Seuraavalla kierroksella vientiä. Ekalla kerralla mentiin n. 20 m ja Hopi ei meinannut lähteä ollenkaan viemään. Höh. Huusi vaan kapula suussa rannalla. Mentiin vähän lähemmäksi ja sitten lähti. Tehtiin vielä toinen toisto läheltä ja se meni ihan hyvin. Kolmannella kierroksella tehtiin uudestaan vientiä. Vastoin kaikkia mun suunnitelmia soudettiin vene 30 m. Hopi ei epäröinyt yhtään vaan lähti tuomaan tosi varmasti. Tähän lopetettiin, kun saatiin onnistumaan niin hyvin. Tällä viikolla ei olla ehditty tekemään mitään suurempia harjoituksia, mutta melkein joka ilta olen ottanut eteenmenoa ja eteentuloa. Toistoja pitäisi ehtiä tekemään usein, kun en ole eteenmenoa jaksanut näiden kuuden ja puolen vuoden aikana opettaa kunnolla... 26.05.2008 - 14:04
Viikonloppu vierähti rentouttavissa merkeissä. Perjantaina pakattiin laukut ja suunnattiin mökille. Mitään erityistä ei siellä tehty, oltiin vaan. Koirat tosin olivat aamusta iltaan ulkona ja käytiin kävelemässä sekä uimassa, joten kyllä ne väsyneitä olivat. :)
Sunnuntaina herättiin aikaisin ja ajettiin Tammisaareen katsomaan paimennuskisoja. Ensimmäiseksi oli 3-luokka, jossa oli monta hienoa suoritusta. Kilpailun voittivat Annika ja Maj. Iltapäivällä oli 1-luokka, jossa nähtiin myös hienoja suorituksia. Oli mukava olla katsomassa, kun niin moni tuttu oli kisaamassa. Treenikaverit Outi ja Taku voittivat, tosi hienoa! Ehkä mekin joskus uskalletaan.... :)  Kaivon kannella Samin kuvaamana 23.05.2008 - 17:16
Päivälenkin yhteydessä käytiin läheisellä kentällä harjoittelemassa pk-tottiskuviot läpi. Mulla ei ole motivaatiota yhtään ja etenkin kun varsinaisesti harjoiteltavat asiat olisivat noudot ja niitä varten pitäisi mennä jonnekin oikealle pk-kentälle.
Tein liikkeestä istumisen, joka meni hyvin. Samoin liikkeestä maahanmeno ja eteentulo onnistuivat hienosti. Olen nyt naksutellut Hopille eteentulosta ja se on varmentunut. Seuraaminen on tällä hetkellä ihan hirveää eikä namin kanssa auttaminenkaan poista enää kovinkaan paljon puskemista. Tänään käytiin vielä ennen treenaamista uimassa, joten olipa kiva, kun märkä koira nojaa reiteen....Pitäisi jaksaa viilata ja viilata, mutta kun ei kiinnosta. Kai sieltä pk-kisoista pisteitä saa, jos yrittää itse edes jotenkin pysyä suorassa linjassa. Lopuksi eteenmeno. Otin pari kertaa lelulla ja meni hyvin. Ilman lelua ei taas mennyt maahan ensimmäisellä käskyllä, toisella ok. Tähän väliin taas lelulla ja vielä kokeiltiin ilman. Hopi lähti tosi hyvin, mutta sitten kääntyi puolessa välissä sen näköisenä, että mitä pitikään tehdä. Aloitettiin uudestaan ja hetsasin vähän enemmän. Nyt meni normaalisti ja heti maahan. Viimeiseksi vielä lelulle. 22.05.2008 - 07:45
Tiistaina oli taas paimennusharjoitukset Piikkiössä. Ajattelin etukäteen, että maanantaisen Tammisaaressa harjoittelun jälkeen Hopilla voi olla enemmän vauhtia ja niinhän sitä vähän olikin.
Harjoiteltiin kuljettamista ja puutuin vauhtiin, jota toisella kerralla sain paremmin säädeltyä. Muutamia puolikkaita hakukaaria tein, mutta niihin en jostain syystä ollut kauhean tyytyväinen, vaikka kohtuullisen nopeasti Hopi menikin maahan. Täytyy päästä ajan kanssa harjoittelemaan Annikan neuvojen mukaan. Kokeiltiin pitkästä aikaa myös häkitystä, jossa itse sekoilin suuntakäskyjen kanssa, mutta saatiin lopulta onnistumaan. 16.05.2008 - 21:48
No niin, mönkään meni. Ajettiin Auraan jäljestämään, eri paikkaan kuin ennen. Hopille tehtiin noin alokasluokan pituinen jälki ja kuusi keppiä. Jälkien vanhenemisen aikana käveltiin tekemään esineruutu. Ei löydetty sopivaa paikkaa ja lopulta päädyttiin tekemään vaikeaan maastoon. Ruudusta tuli suunnilleen kisakokoinen ja molemmille koirille kaksi esinettä. Ensimmäiset löytyivät helposti, mutta kumpikin teki töitä tosi kauan toisen esineen kanssa. Maasto oli paikoin tiheää, kaatuneita puita ja puolimetristä varvukkoa. Hankala.
Jäljet ehtivät vanheta noin tunnin. Hopi lähti janalta takajäljelle, mutta käänsin sen takaisin. Alku näytti ihan lupaavalta, mutta sitten suht pian alkoi sekoilu. Maasto oli vaikea, tosi risukkoista ja korkeaa varvukkoa. Hopi vaikutti jotenkin tosi epävarmalta ja oli kadottanut jäljen ihan kokonaan. Muutamien pyörimisten jälkeen jälki taas löytyi ja hetken aikaa menikin ihan mukavasti. Mutta sitten taas hukkui ja Hopi ihan sekaisin. Ja taas hetken päästä löytyi uudestaan. Lopulta tuli keppi vastaan, mutta se oli jo 5. Elsi sanoi siinä vaiheessa, että miksi vedin Hopin ihan alussa jäljeltä pois...Auts, mulla ei ole mitään muistikuvaa, että olisin niin tehnyt, kun vaikutti kokonaan niin kaaosmaiselta tilanteelta. Vähänkö harmittaa, jos sen jälkeen tullut epävarmuus johtui musta. Kepin jälkeen loppumatka oli ihan normaalia helppoa metsämaastoa, mutta Hopi sekoili siinäkin ja oli viemässä meitä läheiseen lampeen. Kiva. Onneksi oikea jälki taas löytyi ja samaten viimeinen keppi. Kaksi kuudesta..hmm. No, harjoitukset jatkuu. 15.05.2008 - 20:57
Tänään piti aloittaa kesän vepekausi, mutta koska iltapäivällä satoi räntää (?) ja oli tajuttoman kylmä päätin, että uimiset siirtyvät ainakin ensi viikkoon. Onneksi meille löytyi vaihtoehto, kun "hoitolampaat" tulivat viime viikonloppuna Ruissaloon. Päätin siis ajaa sinne.
Ensin pysähdyttiin Tammenterhon laitumelle, jossa on 20 lammasta. Nämä lampaat eivät tule lähelle ihmistä, joten ovat ihan toisenlaisia kuin Piikkiössä olevat. Lähetin Hopin hakemaan vasemmalta ja kaari meni suht kivasti. Lampaat sinkosivat silti hurjaa vauhtia liikkeelle. Tosi suuri yllätys oli se, että Hopi piti lampaisiin kunnolla etäisyyttä ja liikkui hitaasti. Saatiin kuljetettua ne aidan lähelle, jossa ne päästivät mut noin 5 metrin päähän. Annoin Hopin pitää laumaa kasassa ilman käskytystä ja pystyin samalla laskemaan lampaat ja katsomaan, että olivat muutenkin ok. Jos joku yritti livahtaa jostain suunnasta pois, Hopi liikahti aina samaan suuntaan, pysähtyi ja lammas kääntyi takaisin laumaan. Tällaista pientä liikettä Hopi ei ole aikaisemmin tehnyt. Tässäkin piti etäisyyttä noin 10 metriä koko ajan. Lopuksi harjoiteltiin vielä poispäinkuljetuksia. Noiden lampaiden kanssa se oli helppoa, kun eivät yritä kääntyä ihmisen luokse eli kulkivat hyvin itse kauemmas. Tässäkin oli tapahtunut huima muutos viime syksyyn. Nyt Hopi ajoi keskittyneesti lampaita eikä vilkuillut multa apua kuin muutaman kerran. Vähän häkeltynyt olo, kun meni niin kivasti. Etukäteen muistuttelin itseäni maltista ja rauhallisuudesta. :) Tammenterhosta lähdettiin kävellen rantatietä pitkin isolle laitumelle. Etukäteen ajattelin, että tuskin harjoitellaan mitään erityistä, koska laidun on niin tajuttoman iso ja jos lampaat ovat hyvin liikkuvaisia voi mennä juoksemiseksi. Laitumella laidunsi myös lauma valkoposkihanhia ja pääsin laskuissa 105, kunnes menin sekaisin. Päästiin portista sisään ja lampaat olivat noin 50 metrin päässä. Mitään ei ehditty tekemään, kun ne lähtivät juoksemaan toiseen päähän ja hävisivät näkyvistä pienen kumpareen taakse. Paitsi yksi. Se jäi vähän matkan päähän seisomaan vähän sekavan oloisena. Jätin Hopin pitkän matkan päähän ja kävelin sen luokse. Lähelle se ei päästänyt, mutta ulkoisesti vaikutti ihan ok:lta. Päätin sitten, että haetaan kaverit takaisin ja katsotaan lähteekö se niiden mukana. Lampaita ei näkynyt ja tiesin, että turha yrittää itse lähemmäs, kun lähtevät ihmistäkin karkuun. Niinpä lähetin Hopin etsimään niitä ja jäin itse odottamaan. Tosi kauniisti kaartoi oikealta ja hävisi puiden sekaan. Hetken päästä lauma ilmestyi näkyville. Ja mikä taas oli hienoa huomata, Hopi hidasti itse takana vauhtia, kun lampailla oli kunnolla vauhtia. Seisoin paikalla ja koko lauma sujahti ohi ja siitä se yksi yksinäinenkin lähti mukaan. Päätettiin siihen tämäniltainen paimennus. Koko homma tuntuu nyt tosi kivalta. Hopin eläintenlukutaito on kehittynyt kivasti ja jos se oikeasti osaa jatkossakin arempien lampaiden kanssa jättää niihin itse väliä, niin hypin kyllä voltteja. Tykkään myös tosi paljon siitä, että Hopi osaa itsenäisesti hakea lampaita vaikkei näe niitä. Tänään meni hyvin, seuraavalla kerralla voikin olla taas ihan toisenlaista. :) 09.05.2008 - 21:56
Mentiin tänään Anna-Maijan kanssa Piikkiöön jäljestämään. Vaihdettiin tarkoituksella vähän eri paikkaan, kuin aikaisemmin. Oli tosi opettavaiset harjoitukset!
Tein Staralle jäljen ja sain Anna-Maijalta mukaan GPS:n, jonka avulla pystyin mittaamaan jäljen. Huisan kätevää. Lisäksi siinä oli vaikka mitä muita hienoja ominaisuuksia. Omat synttärit on tulossa, täytyykin laittaa toivomuslistalle. ;) Kävelin n. 550m jäljen, jolle laitoin kuusi keppiä. Hopille tuli suunnilleen samanlainen jälki ja myös kuusi keppiä. Jäljet vanhenivat noin kolme varttia. Anna-Maijalta tuli ihan tosi hyvä ajatus esille. Tähän asti meillä molemmilla on kulkenut jäljentekijä aina mukana, mutta eihän kisoissakaan kulje. Lähdettiin molemmat sitten vaan koirien kanssa metsään. Jana oli merkitty ja jo heti lähetyksessä tuli sellainen olo, että olisi tehnyt mieli huutaa varmistus Anna-Maijalta, että lähdettiinkö oikeaan suuntaan. :) Harvemmin jäljentekijä siellä takana on mitään puhunut, mutta on ollut henkisenä varmentajana ainakin. Jana meni kuitenkin ihan kohtuu hyvin. Vähän suoremmin Hopi voisi edetä. Juttelin yhden pk-tuomarin kanssa asiasta ja sain häneltä hyvän janatreenivinkin, jota voisi kokeilla seuraavaksi. Kaksi ensimmäistä keppiä löytyivät hienosti ja Hopi oli hyvin jäljellä. Jälki nousi kalliolle, jossa Hopi hukkasi sen. Mietin, että mitäs nyt, kun yksikseni siellä olin. Hopi pyöri hetken aikaa ja etsi jälkeä. Näin, että se sai hajun todennäköisesti kepistä, kun siitä näkee sen nykyään niin hyvin ja sieltä se löytyi. Eli samalla myös hukkunut jälki löytyi. Tosi hyvä. Jatkettiin matkaa ja nyt oli taas jäljellä. Tie lähestyi ja hetken päästä Hopi löysi viimeisen kepin. Kaksi jäi metsään, mutta onneksi viimeinen löytyi. Hukkuneista kepeistä huolimatta olen harjoitukseen tosi tyytyväinen. Oli tosi opettavaista olla yksin metsässä ja toisaalta ihan hyvä, että juuri tällä kerralla tapahtui vielä se jäljen hukkaaminen. Huomasin, että sellaisestakin selviää ja Hopi löysi hyvin takaisin. Keppimotivaatio on nyt myös tosi, tosi hyvä, mikä auttaa siinä, että jälki löytyy ehkä paremmin, kun Hopi etsii keppejä oikeasti. Myös Staralla meni jälki hyvin eikä kumpikaan meistä eksynyt yksin metsään. :) Kiitos vielä Anna-Maijalle neuvosta! Jäljestämisten jälkeen ammuttiin Hopille ja Staralle. Laitoin Hopin maahan ja kävelin jonkun matkan päähän ampumaan. Ensimmäisellä kerralla Hopi nousi ylös ja lähti kävelemään kohti. Kävin laittamassa sen uudestaan maahan ja menin takaisin ampumaan. Nyt pysyi hyvin, mutta alkoi vinkumaan aika kuuluvasti. Odotin niin kauan, että hiljeni ja menin takaisin. Hyvä harjoitus. Täytyy jatkossa harjoitella niin, että Hopi on aina maassa, kun se nostaa ampumisesta kierroksia niin paljon. Seuraamisessa varmaan sekoaisi tällä hetkellä eli siinä ei kokeilla ollenkaan. Olipa fiksua joskus aikanaan repiä lelun kanssa ihan hulluna, niin reagointi ampumiseen on nyt mitä on.... Lopuksi ajettiin tekemään vielä esineruudut. Tehtiin molemmat omat kaistaleet, n. 10mx50m. Ensin Anna-Maija haki Staran kanssa mun kaistaleen ja sen jälkeen omalta kaistaleelta tutut esineet. Sen jälkeen Hopi. Menin ensin A-M:n kaistaleelle ja haetutin kaksi esinettä. Pysyi tosi kivasti ruudussa ja esineet nousivat nopeasti. Ensimmäisenä tuli kankainen pussukka ja toisella nenäliinapaketti, joka joskus on ollut tosi vaikea. Sen jälkeen siirryttiin omalle kaistaleelle, jossa oli tutut esineet. Hopi pysyi pääasiassa hyvin ruudussa, mutta ne kävivät molemmat Staran kanssa yhdestä sivusta ulkona, ihan samasta kohtaa. Haetutin kaksi esinettä ja hyvin meni. Lopuksi vielä Ninni pääsi hakemaan muutaman esineen Viime aikoina on treenit menneet tosi hyvin, oli sitten kyseessä paimennus, jälki tai toko. Virheitä on tullut, mutta ne ovat olleet tosi opettavaisia. Tänäänkin oli tosi hyvä päivä! 06.05.2008 - 21:05
Olipa valaisevat paimennustreenit! Tajusin viimein, toivottavasti, minkälainen mun pitää olla, jotta paimennuksessa saadaan onnistumisia aikaan. Toinen juttu sitten kokonaan on se onnistunko, mutta ajatustasolla menee hyvin. :) Ongelma on aina ollut se, että takaraivossa kummittelee Hopin nuoruudessa tehdyt räjäytykset ja täysin hallitsematon meno. Lisäksi mulla on jostain syystä ollut utopistisena ajatuksena se, että lampaiden ja koirien pitäisi kävellä. Nyt, kun katsoin muiden menoa, niin ei koirat koskaan tuoneet lampaita hakukaaren jälkeen niin, että ne olisivat kävelleet. Siis vaikka koirat toimivat tosi hienosti ja hallitusti, niin ei ne lampaat kävele. Hmm...kesti aika monta vuotta tajuta se, vaikka olen aika paljon paimennusta nähnyt. ;)
Treenattiin kahteen kertaan. Ensimmäinen kerta meni periaatteessa hyvin, mutta oma mieli ei ollut kauhean leppoisa. Kuljettelin edestakaisin ja meni yhtä kivasti kuin lauantaina, mutta silti jokin tökki. Kimmon kanssa mietittiin hakukaaren harjoittelua ja neuvojen mukaan harjoittelen nyt niin, että jätän Hopin puoliväliin laumaa, aika lähelle ja lähetän sen siitä kaarelle. Aika nopeasti se saavuttaa tasapainon, jolloin laitan maahan. Tällä tyylillä se ei pääse ihan järjettömään vauhtiin. Ensimmäisellä kierroksella näitä väännettiin ja olin taas aika tuskainen. Toinen kierros meni paljon paremmin. Olin itse rauhallisempi ja puolikkaat hakukaaret saatiin sujumaan aika kivasti. Kuljetukset oli mun mielestä tosi kauniita. Hopi piti etäisyyttä, flänkkäsi nätisti ravaten ja meni maahan samantien. Tykkäsin kovin siitä miltä se näytti, sen ilmeestä! Nyt vaan pitää ihan oikeasti muistaa olla itse rauhallinen muuten ei tule mitään. Tuttujen koirien lisäksi mukana oli muutama pentu, Vissla ja Halli. Oli pitkästä aikaa mukava nähdä miten pentujen kanssa aloitetaan paimennus. Pohdittiin laitumen reunalla erilaisia tapoja ja sain itse paljon ajateltavaa, joita voin onneksi ihan rauhassa miettiä, jos pääsen sitten joskus toteuttamaan uuden pennun kanssa... 04.05.2008 - 21:17
Aamulla kävelin lähikentälle harjoittelemaan pk:n alokasluokan tottelevaisuusliikkeet läpi. Seuraamisessa Hopi painaa paljon, jollei namin kanssa avusta. Paikka on kuitenkin hyvä ja ei vingu yhtään, joten puskemista täytyy nyt vain harjoitella pois. Kokeilin myös täyskäännöstä vasemmalle ja se on ihan karmea. Hopi ei osaa käyttää takapäätään niin hyvin, että käännös näyttäisi hienolta. Nyt se menee niin, että itse pusken vasemmalle ja yritän saada Hopia kääntymään, kun se samaan aikaan puskee mahdollisimman lujaa oikealle jalkaa vasten. ;)
Muut liikkeet tein noutoja lukuunottamatta läpi. Eteentulot olivat vähän vinoja, joten niissä jouduin ohjaamaan. Eteenmenoa otin ensimmäisellä kerralla niin, että Hopi juoksi suoraan lelulle, toisella laitoin maahan ja kolmannella kerralla sai taas juosta lelulle. Nyt illalla mentiin harjoittelemaan esteitä. Viimeksi olen ottanut niitä joskus viime syksynä ja se taisi silloin olla ensimmäinen tai korkeintaan toinen kerta, kun Hopi meni pk-esteitä. Ensin otin A-estettä, jossa ensimmäisellä kerralla Hopi kiersi takaisin tullessa esteen. Seuraavalla kerralla autoin vähän ja jatkossa menikin hyvin. Tätä pitää vaan varmistaa, mutta muuten ei A:n ja kapulan kanssa ollut mitään ongelmia.   Sitten hyppy. Kentällä ei ollut ihan täyskorkuista hyppyä, mutta lähes metrin se oli. Hopi pääsi sen yli ihan kevyesti, myös kapulan kanssa, mutta välillä se silti otti vauhtia esteestä. Muutaman kerran hyppäsi ilman käskyä hypyn yksikseen ja meni paljon paremmin kuin käskytyksen kanssa. Plaah, ärsyttävää kun se ottaa niin paljon kierroksia käskyistä, että oma ajattelukyky unohtuu jonnekin. No, täytyy vielä harjoitella...Lopuksi vielä piiitkä eteenmeno lelulle. Sami otti taas paljon kuvia, kiitos. :) Pitää kirjoittaa vielä yksi asia muistiin. Näin eilen ensimmäistä kertaa lepakoita, niin kunnolla kuin niitä nyt voi lennossa ja hämärässä nähdä. Päädyttiin myöhään illalla sattumalta Kakskertaan järven rannalle ja siellä niitä lenteli, useampia. Olen aina ajatellut, että lepakot olisivat paljon isompia, mutta aika pieniähän ne olivat. Googlesta selvisi myöhemmin, että todennäköisesti nähtiin vesi- tai viiksisiippoja. Sinne pitää päästä vielä uudestaan. :)  03.05.2008 - 18:07
Voi kun olisi useammin tällaisia pitkiä vapaita. Töiden tekeminen unohtuu kyllä tosi hyvin.
Koirat eivät vappuna saaneet mitään erikoista ohjelmaa. Tosin perinteisesti olivat vappupäivänä Vartiovuorenmäellä piknikillä mukana ja eilen käytiin Sirpan luona lenkkeilemässä. Tänään olikin sitten aktiivisempi päivä. Piikkiön lampaita piti käydä katsomassa, että ovat kiltisti aitauksen sisäpuolella. Ensi viikolla päästään taas ohjattuihin harjoituksiin niiden kanssa. Lampaita on yhteensä yhdeksän ja kaikki olivat tallella. Harjoiteltiin sitten hetki niiden kanssa ja vitsi, että meni hienosti!! Otin mukaan apuvälineen, jonka avulla saan Hopiin vähän painetta ja sillä hidastettua vauhtia. Ei mitään fyysistä kuitenkaan. :) Lampaat olivat tai tuntuivat ainakin hitaammilta ja rauhallisemmilta kuin Sannan luona viime sunnuntaina olleet eläimet. Tosin palautteen mukaan olin tänään itsekin rauhallisempi. ;) Sain Hopin menemään hitaasti, ihan niin hitaasti, että se käveli. Vaikutti muutenkin paljon intensiivisemmältä lampaiden suhteen. Hopin paimennus riippuu ratkaisevasti siitä minkälaisia lampaat ovat ja miten rauhallinen itse olen (yllätys..?!). Jos on hirveän vilkkaat lampaat, Hopilla nousee kierrokset helposti, samoin mulla ja sitten taidot unohtuvat kokonaan. Mutta tänään meni niin tosi, tosi hienosti. Flänkkikaaretkin onnistuivat tosi hyvin, vasemmalle paremmin. Hopi käänsi niillä hienosti päätä poispäin, mutta kuitenkin niin, että vilkuili lampaita samalla. Kääntyi tasapainossa aina suoraan kohti.  K. Sami Muutaman kerran harjoiteltiin hakukaaria. Yritin saada lähetyksessä Hopiin painetta, mutta siinä en onnistunut. Lähetin sen kaarelle sitten aina, kun se sattumalta vilkaisi pois lampaista. Oikeat puolet menivät paremmin kuin vasemmat, mutta mukavaa oli huomata, että viime viikkoon verrattuna Hopi kääntyi itse tasapainopisteessä kohti. Alussa oli hieman hankalaa, kun piti ohittaa "tolpalla" ollut Sami. Harjoituksen puutetta, mikä ilmenee siten, että Hopi on vähän epävarma kenelle lampaat on tarkoitus kuljettaa. Paimennuksen jälkeen suunnattiin jälkimetsään. Sami teki Hopille jäljen, joka oli melkein kilometrin pituinen. Sillä aikaa kävin tekemässä molemmille koirille esineruudun. Talloin noin 50m x 50m ruudun ja taas vain pelkät reunat. Nyt oli harmittavasti vain omia esineitä mukana. Heitin suunnilleen takarajalle kaikki neljä. Ensin Hopi. Pistot olivat surkeita, lähti aina ihan muualle kuin mihin piti. Esineet kuitenkin löytyivät nopeasti, joten se kai oli pääasia. Haetutin kolme esinettä. Hopin jälkeen Ninni, joka haki kaikki neljä esinettä. Yhtä lukuunottamatta olivat aika edessä, kun Ninni ei 50 m irtoa. Toinen oli taas niin innoissaan ja Ninnin etsimistä on aina hauska katsoa. :) Hienosti löysi kaikki kolme ja sen takarajallakin olleen esineen, kun vähän autettiin. Esineiden jälkeen mentiin ajamaan Hopin jälki. Jana meni suht kivasti. Pääasiassa pysyi tosi hyvin jäljellä ja kaikki kuusi keppiäkin löytyivät. Kulmissa meni tänään vähän yli ja siitä johtuen kolmessa kohdassa haki hetken aikaa ennen kuin oli taas jäljellä. Ihan kiva oli kuitenkin huomata, että löysi takaisin jäljelle, vaikka hetken olikin hukassa. Keppimotivaatio tuntuu olevan nyt tosi hyvä ja vaikkei Hopi menisi ihan jäljen päältä, niin kepin hajun saatuaan etsii sen. Tänään oli melko kuuma ja Hopi läähätti aika paljon. Mietinkin, että pitäisikö sitä yrittää juottaa jäljellä..? Toisaalta alokasluokan jälki on niin lyhyt, mutta sitten mietin myös sitä, että kärsiikö keskittyminen, jos läähättää paljon. Ehkä jatkossa kuumina päivinä täytyy pitää kunnon väli esim. esineruudun ja jäljestämisen välillä. Tulipas itselle tosi hyvä mieli, kun kaikki harjoitukset onnistuivat niin hyvin. :))) 27.04.2008 - 21:42
Tänään mentiin Rymättylään ja päästiin harjoittelemaan talven jälkeen paimennusta sekä tekemään kevään ensimmäinen jälki.
Ensimmäiseksi haettiin lampolasta 12 uuhen lauma ja suunnattiin lähipellolle. Sanna harjoitteli Tinkan, Miinan sekä hoidossa olevan Miinan siskon Ronjan kanssa ja me mentiin Hopin kanssa. Plaah, miten vaikealta se taas tuntui. Hakukaaret on nyt talven jäljiltä ihan liian suorat ja tasapainossa Hopi menee reippaasti yli ennen kuin kääntyy.  Hopi paimentaa. K. Sami Maahanmenon kanssa saatiin vääntää, mutta meni ehkä silti paremmin mitä olin olettanut. Vauhdin kanssa oli ongelmia. Periaatteessa saan hidastettua, mutta en kuitenkaan tarpeeksi. No, ensimmäiseksi kerraksi ihan ok ja toisella kierroksella meni jo paremmin tai hitaammin. Omat kierrokset nousee niin helpolla, vaikka haluaisin olla laitumella hillitysti ja vain puhallella pilliin. ;)  Miina ja Ronja. K. Sami Ensi viikolla pitäisi alkaa ohjatut treenit, mutta me ei päästä silloin mukaan. "Hoitolampaiden" pitäisi tulla Turkuun kai toukokuun lopussa eli sitten päästään ihan koska vaan. :) Pienen tauon jälkeen Hopille tehtiin jälki. Viisi keppiä, joillekin pätkille makkaranpaloja ja pituutta ehkä n. 300 m. Vajaan tunnin ehti vanheta ennen kuin mentiin ajamaan se. Jana meni aika kivasti. Ei edennyt ihan suoraan, mutta lähti heti löydettyään oikeaan suuntaan. Eteni lujaa, mutta kuitenkin pysyi hienosti jäljellä. Ensimmäisen kepin kohdalla merkkasi sen, mutta oli lähdössä jatkamaan matkaa. Pysähdyin ja pyysin etsimään sen uudestaan. Jatkettiin matkaa ja pysyi edelleen hyvin jäljellä. Kulmakin meni tosi hyvin. Toinen keppi nousi hyvin. Tämän jälkeen Hopi pyöri jäljen ympärillä ja taisi oikaista jossakin kohdassa. Lisäksi se meni ryteikössä sen verran lujaa, että päästin liinaa pidemmälle, jotta olisin itse pysynyt perässä ja sen vuoksi en sitten pystynyt yhtään jarruttelemaan. Kolmas keppi jäi siis nostamatta. Loppuosa menikin taas kivasti ja sain kontrolloitua Hopin vauhtia. Neljäs ja viides keppi löytyivät molemmat hyvin. Olen ihan tosi, tosi tyytyväinen. Hopi on vauhdista huolimatta oppinut kulkemaan suht tarkasti jäljen päällä ja keppimotivaatiokin on ihan kohdillaan. Kai sitä pitäisi ihan oikeasti katsoa kisakalenteria.... 25.04.2008 - 19:06
Ajeltiin Paimioon Riikan luokse lenkille. Koska Riikka ei mahansa kanssa jaksa enää lyllertää pitkiä matkoja, niin pysähdyttiin urheilukentälle hetkeksi. Tein pikaiset treenit Hopin kanssa. Ruutu ok ja hakeutui nyt jokaisella kerralla keskeltä sisään. Seuraaminen namin kanssa kivaa ja hiljaista. Kaukoissa vaan leikittiin ja tehtiin nopeita vaihtoja. Lopuksi pk-luoksetuloa, jossa Hopi tuli joka kerta hienosti eteen! Lelu on jo piilossa ja siitä huolimatta tulee suoraan. Lisäksi olen tosi tyytyväinen, että tulee loppuun asti lujaa ja ihan eteen kiinni. Hyvä, hyvä. :)
Muuten ei tällä viikolla olla tehty yhtään mitään. Omat työkuviot ovat pitäneet niin kiireisinä, että iltaisin olen kotona kaatunut sohvalle. Ninni kehitti keskiviikkona itselleen oksennustaudin ja oksentelikin sitten niin rajusti, ettei edes vesi pysynyt sisällä. Nyt on jo ihan ok. Onneksi nyt on viikonloppu... Sain Sirpalta kivoja kuvia, jotka on otettu pari viikkoa sitten treenien jälkeen. Kiitos niistä!  Loitsu, Hopi (ja kieli ;) ) ja Possu  Possu, Ninni ja Hopi  Ninni 22.04.2008 - 21:10
Sain Jenniltä kuvia viikonlopulta. :)
Ensin mummokuva, Spooky 11v. ja Ninni 10 v.  Sitten Hopin poseeraus. Ihan huvikseen seisoi pihalla tosi ryhdikkäänä. :)  Loox katselee portin yli  Ja Looxin poseeraus (myös Jack pääsi kuvaan ;) )  Inky oli hetkellisesti ihastunut Hopiin, mutta kun tunne ei yrityksistä huolimatta ollut molemmin puoleinen, Inky päätyi tuijottamaan Hopia vähän matkan päästä :D  Sitten vielä yksilökuvat pennuista. Ensimmäisenä Inky.  Sitten Hertz (ja Split)  Jack  Charlie  Ja vielä Split  21.04.2008 - 19:15
Viikonloppu vierähti Vaasassa pennuntuoksuisissa merkeissä. Ihan superihana viikonloppu olikin! Harmi, ettei ihan joka viikonloppu tuollaista ajomatkaa voi tehdä.
Lauantaina pääsin mukaan tekemään pentutestausta ja mielenkiintoista oli nähdä miten pennut reagoivat uusiin ja yllättäviin tilanteisiin. Ihan hulluja rämäpäitä ne kyllä ovat, hampaanjäljet jäivät muistoksi. ;) Ihania olivat kaikki, vaikka Split tai "Hessu Hopo" oli ehkä se liikuttavin tapaus. :) Sellainen, jolla oli huulet koko ajan korvissa ja joka kulki häntä heiluen ympäriinsä. Ihan mahtava!! Olisi voinut muuttaa meille. Looxin näin nyt ensimmäistä kertaa "isona" ja olin ihan myyty. Vitsi, että on kiva koira. Siinä on vaan sitä jotain. Sekin olisi voinut lähteä mukaan kotiin. Hopi ja Konna löysivät taas toisistaan juoksukaverit ja painelivat pitkin metsiä. Taisi Hopi vahingossa juosta välillä myös Looxinkin kanssa. Muuten nautittiin auringosta ja ulkonaolosta. Jenni otti paljon valokuvia, joita toivottavasti nähdään täälläkin myöhemmin. Ihan mielettömän paljon kiitoksia Jennille ja Markolle kaikesta! Pizza taitaa janottaa vieläkin. ;)  K. Jenni Leino  K. Jenni Leino 17.04.2008 - 22:48
Harjoiteltiin tänään taas tokoa, tosin painottuen enemmän pk-tottiksen puoleen. Namin kanssa tehtiin seuraamista, joka meni hyvin. Hiljaa ja hyvällä paikalla. Luoksetuloa otin ensin vahingossa sekä tokomaisesti suoraan sivulle että eteentulona, mutta ilmeisesti virittelysana eteentulon osalta on mennyt Hopin muistiin, kun ei sekoittanut yhtään. Useita toistoja tehtiinkin sitten pelkästään niitä eteentuloja ja joka kerta tuli hienosti suoraan eteen. Hyvä, hyvä!
Lisäksi kaukoja, joissa asentojen välissä aloitti taas välillä villkuilemaan sivulle. Vaihdot ja paikka ok. Metallinoutoa tehtiin muutaman kerran, kun nyt hidasteli takaisin tullessa. Lopuksi vielä pk-kapulalla (650g) noutoa ja siinä vauhti oli hyvä mennen tullen. On se hassua, että pientä ja yököttävää metallikapulaa täytyy tuoda niin paljon varovaisemmin kuin isompaa puukapulaa. Ninnin kanssa tehtiin pieniä tokoiluja Hopin taukojen aikana. 13.04.2008 - 11:26
Eilen oli niin ihana ilma, että oltiin paljon ulkona. Koska hallilla oli agilitykisat, päädyttiin siirtämään treenit Huhkolaan.
Molemmat p.olot menivät tosi hyvin. Hopi pysyi hyvin istumassa ja p.makuussa ei reagoinut liikkeenohjaajan käskytyksiin. Ruudussa meni joka kerta sivusta sisälle ja pyöri muutenkin vasemman puoleisten merkkien ympärillä. Vein lopuksi lelun keskelle, kun ei muuten näyttänyt onnistuvan ollenkaan suoraan meneminen. Luoksetulo muuten ok, mutta oli kuulemma vähän ennakoinut seisomista. Maahanmeno oli Hopiksi tosi hyvä ja nopea. Seuraamista kokeilin muutamia kertoja ja 99%:sti oli hiljaa. Kerran vinkaisi ihan vähän. Hiljaisuuteen olen tosi, tosi tyytyväinen, mutta muuten se olikin taas ihan normaalia Hopia eli kunnolla painamista. Anne kysyikin, että potkinko Hopia, kun ilmeisesti näytti siltä ;) Metallinouto ihan super. Ei kalisutellut yhtään ja toi tosi reippaasti. Kaukot ihan hyvät. Kerran taisi innoissaan vaihdella asentoa itsekseen. Treenien jälkeen koirat pääsivät pellolle juoksemaan ja sen jälkeen mentiin vielä tekemään Tainan ja Maurin kanssa esineruutua. Ei tallottu ihan kisakokoista ruutua, kun tila loppui kesken. Lisäksi tallottiin vain reunat ja Hopille neljä esinettä takarajalle. Päätin, että haetutan vain kaksi. Meni tosi hyvin. Hopi toi ensin pipon ja sen jälkeen vyölaukun. Juoksi kivasti suoraan takarajalle ja lähes suorilla pistoilla löysi esineet. Ninni sai Hopin jälkeen hakea ne kaksi muuta esinettä. Olipa kivat treenit. Pitkästä aikaa oltiin monta tuntia harjoittelemassa ja ihan tosi mukavaa oli, että päästiin tekemään kevään ensimmäiset esineiden etsinnät samalla. 10.04.2008 - 12:06
Jotain pientä ollaan tehty ja toivottavasti jatkossa enemmän, kun vaan olisi aikaa. Nyt on ollut niin paljon kaikkea muuta. No, pian alkaa vepetreenit ja lampaat tulevat laitumelle eli joka tapauksessa kesällä touhutaan enemmän.
Tiistaina kokeiltiin sisällä vepeä ajatellen kapulan viemistä. Hopi toi siis lähetettynä kapulaa mulle. Toimi ihan kivasti. Ninnikin teki muutamia kertoja ja molemmilla riittää vauhtia ja intoa tällä hetkellä ihan riittävästi ;) Ostin naksuttelua käsittelevän kirjan ja sen lisäksi olen katsonut netistä muutamia videoita temppujen tekemisestä. Naksuttimen kaivoin esille ja meillä alkoi temppujen opettelu. Lisäksi ollaan jotain pieniä täsmäjuttuja tehty sisällä tokon osalta. Sivulla siirtymisiä ja askeleiden ottoa. Pääosin Hopi on pysynyt ihan hiljaa. Ninniä yritetään nyt opettaa olemaan hiljaa tai edes hiljempaa ovikellon soidessa, mutta se onkin sitten ihan oma iso projekti, jonka onnistumisesta voi vielä vain haaveilla. Niin, ja kuntoa ollaan kohotettu lenkkeilemällä ja juoksemalla. Oma kestävyys kohoaa hitaasti, mutta ilmeisesti varmasti, jos vaan pääsisi (=ottaisi itseään niskasta kiinni) vielä useammin juoksemaan. Meillä mennään tällä hetkellä näin iloisissa tunnelmissa :)  Kuva Sami V. 31.03.2008 - 11:43
Lauantaina piti heti päästä omalle hallivuorolle aloittamaan harjoittelu. Vähän olen Hopin sairasloman aikana jotain yrittänyt kokeilla, mutta se on heti niin kierroksilla, että alkaa piippaamaan. Niinpä päätin etukäteen, että teen hallilla vain sellaisia liikkeitä, joissa se ei pomminvarmasti ääntele.
Eli ensimmäisenä hyppynouto puukapulalla. Ensimmäisellä kerralla varasti, muilla kerroilla pysyi hyvin. Noudot olivat nopeita ja ei pureskellut kapulaa. Seuraavaksi ruutua voi-tyylillä. Juoksi suoraan ruudun keskelle, mutta ei välittänyt yhtään pysähtymiskäskystä vaan jatkoi siellä pyörimistä. Toisella sentään pysähtyi. Otin uudestaan ja nyt meni ihan hyvin. Palkkasin sivulletulosta. Viimeisenä vielä lelun kanssa. Seuraavalla kierroksella luoksetulo suorana, jossa ohjasin sivulle namin kanssa, kun muuten olisi taatusti rysäyttänyt jalkaan. Lopuksi kaukokäskyjä, joissa Hopi vaihtoi tosi hienosti ja nopeasti asentoja itsekseen. Eli en ollut kuin ehtinyt kääntymään, niin se oli jo tehnyt muutaman vaihdon. :) No, saatiin me sitten yhdessäkin onnistumaan muutamat vaihdot. Kivat harjoitukset. Hymyilytti, kun toinen oli niin innoissaan ja onnellisen oloinen, kun vihdoin pääsee taas tekemään jotain. Eiköhän me muutamilla toistoilla saada nuo pikkuvirheet kuntoon. 13.03.2008 - 10:55
Leikkaus meni hyvin. Nielurisat siis poistettiin ja samalla se kepin aiheuttama kolo. Eilisen illan Hopi oli vähän pökerryksissä, mutta jäätelö upposi hyvin. Jonkin aikaa pitää nyt syödä helposti sulavaa, velliä, viiliä, piimää, ja täytyyhän toista vähän hemmotella jäätelöllä. :) Lisäksi pari viikkoa mennään, taas, vain remmissä, mutta jos sen jälkeen saataisiin olla ihan normaalisti.
Yö meni rauhallisesti. Ilmeisesti nyt on enemmän kipuja tai Hopi on tarpeeksi hyvin tajuissaan tunteakseen ne. Vinkuu, on vähän levoton, nieleskelee ja kuolaakin valuu. Menisi nyt äkkiä ne ensimmäiset pahimmat päivät ohi. Parin viikon päästä taas kontrolliin. Hopi on muutaman kuukauden sisällä rauhoitettu sitten jo neljä kertaa. Toivottavasti vaivasta nyt päästiin ja nielu paranee kunnolla. 12.03.2008 - 10:02
Mentiin aamulla kontrolliin ja Hopi jäi leikkauspöydälle. Nielurisat olivat vieläkin ihan veriset ja tulehdus päällä. Talvio sanoi, että ontuminen todennäköisesti tulisi pian takaisin, jollei heti leikata. Jotain tällaista vähän arvelinkin. Antibioottikuuri loppui lauantaina ja sen jälkeen Hopi on nieleskellyt ja yrittänyt syödä ruohoa enemmän.
Inhottavaa odottaa koko päivä, mutta ei auta. Haen Hopin iltapäivällä pois. 05.03.2008 - 09:18
 Ninni juhlii tänään 10-vuotissyntymäpäiviään. Samalla tuli itselle täyteen kymmenen vuotta bordercollieiden kanssa. Rotuvalinta osui aikanaan ihan nappiin ja nyt suunnittelenkin jo ihan tosissaan kolmatta... Ninni oli vuosien toiveiden täyttymys, vihdoin olin saanut oman pienen mustavalkoisen palleron. Suunnitelmia oli paljon ja hyvin ne on tullut täytettyä. Ninni on edelleen terve ja virkeä mummo. :) Vuosien varrella ollaan harrastettu tokoa, agilitya, raunioita, flyballia ja nautittu muuten vain toistemme seurasta. Koiraharrastuksen kautta olen saanut myös paljon hyviä ystäviä. Kiitos teille kaikille neuvoista, opastuksista, yhteisistä kisamatkoista kuin myös lenkkiseurasta! :) Ninni on tällä hetkellä kuin oma ajatus. Sellainen koira, jolla on iän tuomaa viisautta ja jonka katseesta voi melkein tietää, mitä se ajattelee. Ihana koira! Illalla Ninni saa herkkuja, pitkän lenkin ja ehkä poikkeuksellisesti tulla kainaloon nukkumaan. :) Hopin lääkärikäynnistä on kulunut viikko ja antibiootit tehosivat muutaman päivän jälkeen. Yhtään ei ole ontunut, vaikka hihnassa ollaan kuljettu tunninkin pituisia lenkkejä. Ihan uskomatonta! Ei vaan oikein pysty vieläkään käsittämään, että syy oikeasti oli nielurisoissa. Ensi viikolla on kontrolli ja täytyy toivoa, että ei tarvitsisi leikata. Tänään koittaa illalla remmistä vapautus ihan lenkillä, on sitä odotettukin. Pieniä hetkiä se on nytkin ollut välillä irti ja meno on sitten ollut jo sen mukaista. On vaan niin ihana tunne, kun tietää, että pian saa taas nähdä Hopin tekevän sitä mistä se niin kovin tykkää eli juosta, juosta ja juosta. :) Samille kiitos kuvista.  28.02.2008 - 07:35
Eilen käytiin Helsingissä Timo Talviolla ja eihän sieltä tarvinnut tyhjin käsin lähteä pois. Syy tosin oli jotain ihan muuta mitä olin ajatellut ja toivottavasti ontuminen nyt johtuisi siitä.
Ensin käytiin ulkona ravaamassa ja katsomassa liikkeet, mutta ei niissä näkynyt mitään. Sen jälkeen Talvio väänteli Hopin läpikotaisin läpi eikä löytänyt mistään kipukohtia. Lantion päällä olevat lihakset olivat kireät, taas, muuten ei mitään, eikä Hopikaan mihinkään reagoinut. Seuraavaksi katsottiin tammikuussa otetut röntgenkuvat ja Talvionkin mukaan luusto oli todella siisti, lukuunottamatta niitä olkapäitä. Totesi, että turha ottaa uusia kuvia, koska kuukaudessa luustossa tuskin mitään erityisiä muutoksia olisi tapahtunut. Kyseli punkkien puremista, mahdollisista niskavaivoista, jne. Piti myös erikoisena sitä, että jalka kuitenkin vertyy nopeasti eikä onnu muulloin. Hopi rauhoitettiin ja sille tehtiin EMG-tutkimus eli tarkastettiin hermoratojen toimivuus (jos oikein ymmärsin). Tässäkään ei mitään ihmeellistä. Seuraavaksi mitattiin kuume, jota oli 39,3. Eipä ollut tullut itselle mieleenkään mitata sitä. Tämän jälkeen siirryttiin tutkimaan nielua, josta ensimmäisenä löytyi vielä puolentoista vuoden takainen kepin jättämä reikä. Aikanaan päivystyksessä sanottiin, että se menee nopeasti umpeen, mutta ei ollut mennyt. Siellä se oli, oikein kunnon kuoppa tai oikeastaan pussi, joka oli umpinainen. Puhuttiin, että jossain yhteydessä sen voisi sulkea, on kuulemma ihan helppo leikkaus. Lisäksi Hopilta löytyi verinen, raju nielurisatulehdus, jonka vuoksi sillä on kuumettakin. Talvio totesi, että tulehdusreaktio on todennäköinen syy lihaskipuihin. Antibioottikuurin lisäksi saatiin kuukauden ajaksi Cartrophen-pistokset. Parin viikon päästä mennään kontrollikäynnille ja katsotaan onko nielurisat parantuneet. Mikäli ne ovat yhtä pahat mitä tällä hetkellä, voi edessä olla leikkaus. Poislähtiessä oma olo aika epätodellinen. Mikäli ontuminen oikeasti poistuu ja syy on tämä, niin ei voi kuin olla tosi tyytyväinen. Pari kuukautta olen varonut liikuttamasta ja rasittamasta Hopia vain sen takia, että nielurisoissa on tulehdus, joka poistuu, toivottavasti, antibiooteilla?! Odotin jotain ihan muuta. Joka tapauksessa oli hyvä, että tulehdus löydettiin, sillä sekin olisi koko ajan pahentunut. Hopi ei ole millään tavalla varsinaisesti oireillut. Silloin tällöin syönyt ruohoa ja ehkä vähän nieleskellyt, mutta ei mitään muuta. Ei ole tullut mieleenkään ajatella miten kipeä kurkku on varmaan ollut. Talvio on kyllä niin paras! Käyttää aikaa ja miettii eri vaihtoehtoja. Aikoinaan juuri hän löysi lopulta Hopin olkanivelistä muutoksia ja leikkasi ne, kun niitä oli Turussa useamman kerran käyty näyttämässä ja kuvaamassa. Nyt pitää ihan oikeasti muistaa, että jos joskus tulee vielä jotain mystisempää, niin ajan suoraan Helsinkiin. Viikko otetaan tulehduksen takia rauhallisemmin, mutta ontumisen pitäisi poistua parissa päivässä ja sen jälkeen voi remmissä kävellä ihan normaaleita lenkkejä. Suurimpia riehumisia vältetään. Kyllä nyt on niin hyvä olo! 21.02.2008 - 20:57
Eli Hopi ontuu taas. Mitään uutta ei olla tehty tai kävelynopeutta lisätty, mutta jalka ei vaan kestä. Nyt ontuu ylösnoustessaan todella voimakkaasti ja useampia askeleita. Lisäksi seisoo toispuoleisesti, nojaa oikealle. Oma olo on niin pettynyt. Odotukset olivat niin korkealla viikonlopun jälkeen ja nyt pudottiin taas pohjalle. Ei taida olla revähdys...
Sain onneksi jo ensi keskiviikoksi ajan Helsinkiin lääkärille ja toivon todella, että sieltä ei tarvitse lähteä ilman tietoa pois. Tuli mitä tuli. Vajaa viikko pitää jotenkin jaksaa odottaa. Hopi joutui taas ihan täyslepoon :( Kävin illalla katsomassa 10-viikkoista cavalierin pentua. Oli kyllä tosi suloinen. Pennun touhuja seuratessa tuli väkisinkin paremmalle tuulelle. Kiitos Jarille ja Casperille piristyksestä! 18.02.2008 - 07:46
Käytiin viikonloppuna Rymättylässä Sannan ja Mikon luona piristymässä, kun viime aikoina ollaan oltu vain kotona. Lampolassa vietettiin joitakin tunteja, mutta en uskaltanut ottaa Hopia mukaan paalien vaihtoon ja rehujen jakamiseen. Molemmat koirat saivat liikkua kuitenkin käytävillä ja katsella lampaita aitojen välistä.
Tuli samalla testattua Hopin jalkaa. Noin pitkään se ei olekaan hetkeen joutunut jalkaa yhtäjaksoisesti rasittamaan. Koska Hopi ei lampolassa olemisen jälkeen ontunut ollenkaan, uskalsin sen antaa olla pihalla irti. Pääosin liikkui ihan maltillisesti, mutta aloittivat sitten riehumaan Ninnin kanssa enkä raaskinut kieltää. Hetken aikaa menivät hepulissa ympäri pihaa. Otin riskin, kun annoin juosta, mutta kun ne eivät ole pitkään aikaan saaneet leikkiä keskenään. Mentiin sisälle ja koirat lepäilemään. Kokeilin hetken päästä, että ontuuko, eikä ontunut!! Ihanaa :) Mietin, että remmissä kävelyt voivat sittenkin olla huonompi vaihtoehto kuin vapaana kulkeminen. Remmissä kun Hopi tahtoo aina vetää enemmän tai vähemmän, mutta vapaana ollessaan saan kontrolloitua sen liikkumista paremmin. Illalla tehtiin vielä pieni kävelylenkki ja mentiin välillä ihan normaalia kävelyvauhtia. Eikä ontunut senkään jälkeen. Nyt vaan sormet ristissä toivon, ettei tule enää takapakkia. :)))) Tuli muuten suosituksesta ostettua yksi Back on Track-loimi. Pääasiassa Hopi tulee sitä käyttämään, mutta jollei selvitä yhdellä, pitää ostaa Ninnille oma. Tunnin käytön jälkeen Hopi on lämmin eli se oikeasti toimii. Toivon, että on yhtenä keinona pitämään pahat jumitukset poissa tai edes lievempinä. 14.02.2008 - 07:53
Pieniä kävelylenkkejä voidaan Hopin kanssa tehdä, mutta ongelma ei kuitenkaan ole poistunut, ehkä aavistuksen lieventynyt. Puoli tuntia voidaan olla ulkona niin, että todellakin kävellään. Jos kuljetaan remmissä normaalia vauhtia, jolloin Hopi ravaa, se aloittaa ontumisen. Vapaana olemisesta ja juoksemisesta voidaan vain haaveilla.
Harmittaa aivan sairaasti, kun kukaan ei näytä tietävän miksi se ontuu. Tosin eihän Hopille muuta ole lääkärissä tehty kuin otettu röntgenit ja niistä ei näy kuin luuston muutokset. Odottelen ja katson vielä hetken ja sitten suunnataan Helsinkiin lääkärille. Sieltä ollaan ennenkin saatu vastaus ja toivon, että tälläkin kertaa. Huvikseen se ei onnu ja jollain tavalla syy on saatava selville. Mulle ei enää riitä vastaukseksi, että kaikki ontuvat joskus. 31.01.2008 - 08:02
Vähän hysteerikon luonnetta kun on, päätin käyttää Hopin varmuudeksi vielä röntgenkuvissa. Siltä kuvattiin lonkat, selkä, varmuudeksi olkapäät ja lisäksi vasen takajalka kokonaan. Mitään varsinaista syytä ontumiseen ei kuvista löytynyt, mikä toisaalta oli ihan hyvä. Revähdystä tms. lääkärikin epäili. Parantuminen voikin sitten kestää, joten täyslepo jatkuu edelleen.
Kuvista sen verran, että lonkat olivat edelleen tosi hyvät. Selässä näkyi ristinivelessä jotain muutoksia. Voi olla, että muutokset johtuvat jollain tavalla ontumisesta, mutta todennäköisesti ne eivät ole syy siihen. Tällaisia muutoksia kuulemma löytyisi monelta koiralta, jos niitä selästä vanhempana kuvattaisiin. Rauhoitti hieman omaa mieltä, vaikkei ne tietysti koskaan ole hyviä. Muuten selkä oli ok. Takajalka, varpaat ym. olivat ihan kunnossa. Olkapäissä näkyikin sitten enemmän kaikkea, mutta niin kuin lääkärikin sanoi, se ei ole mikään ihme, kun eivät ole terveet. Oikealla puolella näkyi kalkkeumaa ja toisella puolella lapaluun takareunassa oli "nokka" eli luu vähän eri näköinen kuin pitäisi. Muutokset eivät välttämättä tule aiheuttamaan ongelmia, mutta toisaalta taas voivat aiheuttaa. Aika näyttää. Ontumiseen eivät ole syynä, mutta halusin, että kun kerran kuvataan muuta, niin kuvataan samalla nekin, niin tiedän vähän missä mennään. Eli kaikkea pientä löytyi, mutta ei mitään vakavaa eikä varsinaista syytä. Täytyy vaan odotella ja toivoa, että on sitten lihasperäistä.  K. Sami V. 24.01.2008 - 08:01
Meillä ollaan eletty hiljaiseloa, joka jatkuu vielä toistaiseksi. Hopi ontuu edelleen vasenta takajalkaansa aina kun se lähtee liikkeelle. Todennäköisesti tammikuun alussa tapahtunut liukastuminen on syynä kaikkeen. Lantio on vääntynyt vasemmalle ja samoin vasemman puolen kylkiluut painuneet kasaan. Yritetään nyt erilaisilla hoidoilla saada se parantumaan sekä tietysti levolla. Ulkona ollaan käyty vain kääntymässä ja jonkin verran yritetty sisällä keksiä jotain tekemistä. Ongelmia on siinäkin, kun Hopi ei osaa tehdä mitään rauhallisesti, niin jalka (tai selkä) rasittuu heti. Todella kurjaa...
Toivottavasti se nyt paranisi vähitellen, niin päästäisiin edes vähän pidentämään kävelyjä. Treenaamaan pääsemistä saadaan odotella vielä. Ninni on saanut sitten lenkkeillä yksikseen. Tuntuu tosi oudolta kävellä vain yhden koiran kanssa, mutta Ninni taitaa nauttia siitä. Meillä siis vain nukutaan tällä hetkellä koko ajan...  K. Sami Virtanen 07.01.2008 - 09:03
Viime lauantaina aktivoiduttiin oikein kunnolla. Päivällä käytiin ensin jälkimetsässä, josta mentiin suoraan tokotreeneihin.
Jäljet mentiin tekemään Piikkiöön. Hopille tehtiin suunnilleen alo-luokan pituinen jälki, jonne laitettiin kuusi keppiä ja kulmia muutama. Maasto oli paikoin aika hankalaakin. Jäljen vanhentumisen aikana tehtiin koirille esineruutu. Hopille tallottiin vain reunat ja neljä vierasta esinettä takarajalle. Lähetin oikeasta etukulmasta ja Hopi meni suht suoraan takarajalle. Pyöri hetken aikaa ja palasi hanskan kanssa. Helpoin esine vieraista. Seuraava lähetys vähän keskemmältä, kävi melkein takarajalla, tuli takaisin ja jäi pyörimään ehkä 30 metriin. Siirryin vasemmalle reunalle ja lähetin uudestaan. Nyt meni paremmin ihan taakse asti ja pienen etsimisen jälkeen löysi pienen vinkulelun. Ihan ok ruutu ja kun pyörimisten jälkeen saatiin toinenkin esine löydettyä. Hopin jälkeen Ninni sai etsiä kaksi jäljelle jäänyttä esinettä. Hopin jälki ehti vanheta noin tunnin esineruudun ja Hopun jäljen ajamisen välillä. Jana onnistui tosi hyvin. Vauhti jäljellä oli reipas, muttei kuitenkaan yhtään liian luja. Vauhdista huolimatta Hopilla pysyi nenä maassa koko ajan ja se vaikutti ensimmäistä kertaa huolelliselta. Paikoin oli vähän lunta ja pystyi hyvin näkemään, että Hopi meni pääosin suoraan jäljen päällä. Jäljelle oli laitettu sinne tänne muutamia nameja. Ei sarjanomaisesti niin kuin yleensä, mutta tuntui, että toimi Hopilla paremmin. Pitää kokeilla jatkossa uudestaan. Varsinaisesta jäljestä ei ole oikein mitään pohdittavaa. Kaikki kepit löytyivät ja kulmat menivät pääosin hyvin. Keppimotivaatio oli kohdillaan, kun lähti samantien palauttamaan. Kolmannen kepin merkkasi ja taisi töniä sitä hetken ennen kuin otti suuhun. Keppi ei näyttänyt mitenkään erikoiselta, mutta jotain siinä taisi olla. Yhdessä kohdassa Hopi hukkasi jäljen hetkeksi, kun maasto oli korkeaa heinikkoa. Pysähdyttiin ja odotettiin hetki. Hetken aikaa Hopi pyöri, mutta löysi jäljen uudelleen. Olin tosi tyytyväinen siitä, että vaikka tuli hetkellinen kadotus, Hopi kuitenkin pääsi jäljelle takaisin. Tulipas ihan superhyvä mieli! Jos jatkuisi edes vähän tämän suuntaisena, voisi kisoihin mennä melko luottavaisin mielin. Lopuksi vielä ammuttiin koirille pitkästä aikaa. Hopi ja Hoppu saivat mennä vapaasti eli ei tehty mitään erikoista. Hopi taas tuttuun tyyliin alkoi käydä kierroksilla, joten ensi kerralla pitää ampua niin, että Hopi on paikallaan. Illan tokotreeneissä ei tehty mitään ihmeellistä. P.istuminen onnistui hyvin ja seuraaminenkin kohtuu hyvin. Välillä autoin namin kanssa liikaa painamista pois. Ruutua tehtiin voi-tyylisesti suoraan lennosta. Lopuksi vielä pari eteentulemista ohjattuna. Olipa kiva päivä. Ainut ikävä puoli on, että Hopi ontuu liikkeelle lähtiessään vasenta takajalkaa aina hetken. On tainnut loukata sen jossain. Ollaan nyt muutama päivä ihan rauhallisesti ja katsotaan paraneeko levolla. Lopuksi vielä ihana kuva Ninnistä nukkumassa :)  Kuva Sami Virtanen 22.12.2007 - 21:25
Tänään käytiin vielä hallilla treenailemassa tokoa. Meitä oli taas vain muutama paikalla, joten saatiin tehtyä nopeasti ja tehokkaasti.
Aloitin Hopin kanssa tekemällä ensin ruutua voi-tyylisesti. Jostain syystä Hopi ei tällä kertaa hahmottanut ruudun keskustaa ollenkaan vaan tarjosi kahta vasemman puoleista merkkiä. Lisäksi se lähetyksissä kiersi aina vasemmalta puolelta. Tehtiin muutamia toistoja ja lopuksi vein lelun keskelle ja Hopi odotti suht lähellä. Tällä viimeisellä kerralla meni suoraan. Siitä jatkettiin suoraan luoksetuloon. Seisomisen pysähdys oli tosi hieno lujasta vauhdista huolimatta. Samoin maahanmeno oli Hopiksi nopea. Sivulle tullessa ohjasin namin avulla, ettei olisi rysäyttänyt jalkaa vasten. Tämän jälkeen otettiin pätkä seuraamista. Oli onneksi hiljaa, vaikka muuten se olikin ihan kamalaa...edisti, pomppi, poikitti, nojasi jne., mutta siis pysyi hiljaa. Tiedän, että kunhan treenikerrat lisääntyy saan paikan ja tyylin paremmaksi, mutta ääntelyä olisi vaikeampi saada kuriin. Seuraavalla kierroksella tein metallinoutoa sekä samaa hypyn kanssa. Viime viikkoon verrattuna meni paljon paremmin tai ihan normaalisti. Sitten idaria ja asennonvaihtoja erikseen sekä pelkkää seuraamista. Ihan hyvin meni. Lopuksi otin eteentuloa pk:ta ajatellen. Avustettuna tulee suoraan, mutta jollei avusta, menee vinoon. Pitäisi muistaa tätä treenata useammin, vaikka kotona, kun haluaisin, että Hopi oppisi sen kevääseen mennessä. Myös Ninni pääsi tekemään pieniä juttuja, seuraamista, noutoja, luoksetuloa... :) Me aloitamme nyt joulun ja loman vieton. Rentouttavaa joulunaikaa kaikille!  17.12.2007 - 08:32
Lauantaina mentiin pitkästä aikaa omiin hallitreeneihin. Meitä ei ollut kuin kolme paikalla, joten saatiin tehtyä useampi kierros. Ensimmäisenä p.istuminen. Hopi pysyi muuten hyvin, mutta lopussa hieman haisteli maata. P.makuun alkukontaktit tosi hyvät eli ei välittänyt liikkeenohjaajasta ollenkaan.
Ensimmäisellä kierroksella aloitin luoksetulolla, jossa palkkasin seisomisesta. Toisella kerralla otin kokonaisena. Pysähdykset ok, mutta törmäsi sivulletulossa. Viimeisenä vielä läpijuoksuna. Sen jälkeen ruutu, johon oli laitettu nauhat ympärille. Selvästi vähän hämäsi eli oli tosi hyvä harjoitella niiden kanssa. Ensimmäisellä kerralla otin kokonaisena ja seuraavalla palkkasin ruudussa seisomisesta. Ei jäänyt mitään erityistä mieleen. Kolmantena liikkeenä otin seuraamista, jossa pidin namia varmuuden vuoksi kädessä. Liikkeellelähdöt olivat hiljaisia ja paikkakin parempi namin ansiosta. Palkkasin useaan kertaan niistä hiljaisista lähdöistä. Kokeilin myös ilman nameja, jolloin heti alkoi painamaan, mutta oli kuitenkin hiljaa, mikä on pääasia. Seuraavalla kierroksella taisin aloittaa hyppynoudolla. Metallikapula oli jostain syystä todella ällöttävä ja Hopi pudotti sen sivulletullessa eikä millään meinannut saada sitä kaivettua hiekan keskeltä takaisin. Toisella kerralla päästin Hopin kapulan perään melkein samantien heiton jälkeen ja nyt tuli paremmin. Vieläkin hampaat kalisivat melkoisesti, mutta pysyi suussa. Sitten kaukot, joissa Lentsu toimi liikkurina. Hopi teki hienosti asennonvaihdot, mutta Lentsun käsimerkkien mukaan. Piti kyllä kontaktia muhun hyvin, mutta jostain syystä otti tosi paljon häiriötä. Harjoittelin lyhyemmältä matkalta ja pelkästään paikallapysymistä. Niiden jälkeen vielä muutamat asennonvaihdot. Lopuksi otin muutaman estesarjan agilitya molempien koirien kanssa.  K.Sirpa Saari Eilen kävimme Sirpan kanssa eläinten joulurauhan julistuksessa Mikaelin kirkolla. Hopi ja Ninni eivät näyttäneet mitenkään innostuneilta suuresta koiramäärästä, mutta olipahan vaihtelua tällä hetkellä suht tylsään arkielämään.  K. Sirpa Saari  K. Sirpa Saari 04.12.2007 - 12:55
Ei olla tehty pitkään, pitkään aikaan yhtään mitään koirien kanssa. Ilmat on niin huonot, on pimeää, lauantain treeneihin ei olla päästy, eikä oikein intoa edes treenata mitään. Päivät on menneet viime aikoina muutenkin niin nopeasti ohi. Voi olla, että ovat tekosyitä kaikki...
Viime lauantaina oltiin Rymättylässä "laidunkauden päättäjäisissä" ja tarkoitus oli vähän paimentaakin. Siitä ei loppujen lopuksi tullut yhtään mitään, mutta pääsi Hopi nyt ainakin näkemään lampaita. Lenkkeiltiin sitten muuten vaan, syötiin hyvää ruokaa ja katsottiin teemaan sopiva elokuva Black Sheep (joka oli aika karmea ;) ), sekä vähän paimenkoiran koulutusjuttuja. Kiitos vielä Katjalle, Alarille,Outille, Elinalle, Marikalle ja Kimmolle mukavasta illasta! Jos viimeistään joulun jälkeen yrittäisi taas vähän ryhdistäytyä koirien kanssa...  K. Sirpa Saari 19.11.2007 - 18:45
Hopi täytti eilen jo kuusi vuotta! Mihin se aika meni, vastahan se oli pentu...Onneksi se on mieleltään kuitenkin aina nuori :)
Viikonloppu meni taas reissussa, joten koirat olivat jälleen hoidossa. Kiitos vielä Piialle ja Markulle majoituksesta Varkaudessa! Muutamassa päivässä tuli ajettua runsaat 1300 km... Treenailut on nyt minimissään. Perjantaina päästiin valoisaan aikaan lenkille ja tokoiltiin vähän, mikä oli kyllä tosi mukavaa.  K. Sirpa Saari 15.11.2007 - 07:59
Sain vihdoin kuvia parin viikon takaiselta lampaiden hakumatkalta Pähkinäisistä. Tässä niistä osa.
 Tässä keräysoperaatio on jo takana ja kaikki 32 lammasta ovat yhdessä kasassa (+ne 3 karitsaa saivat sylikuljetuksen). Hopi on jossain lauman takana. Ensimmäisestä portista mentiin läpi yhdellä kertaa.  Hopin kanssa lauman takana.  Ja tässä oli joku pysähdyshetki...  Ja tässä me ollaan edessä varmistamassa ja Laura ja Glenda lauman takana.  Meistä piti saada kuva koirien ja lampaiden kanssa. Ei ollut mikään helppo homma, kun koirat vilkuilivat vain lampaita eikä kameraa :D  Saatiinhan meistä lopulta edes jonkinlainen onnistunut otos :)  Perinteinen lastauskuva  Pimeä kuva, mutta viimeisiä lampaita menossa veneeseen ja yksi kiinnijuostu karitsa mun sylissä. Samalla reissullahan me käytiin vielä hakemassa Ahvensaaresta 12 lammasta. Sieltä ei olekaan yhtään kuvaa, kun kaikilla meni aika lampaiden kiinnisaamiseen....juosten ja lassoamalla ;) Olisipa taas kesä tai edes valoisaa ja vähän lämpimämpää. No, näitä kuvia katsellessa odotellaan kevättä ja Ruissaloon lampaita :) 11.11.2007 - 09:06
Onpas ärsyttävän pimeää koko ajan. Lisäksi jatkuva sade saa treenimotivaation ihan nolliin. Koirat kyllä treenaisivat sateessakin, mutta ohjaaja on sokerista.
Eilen päästiin taas pienen tauon jälkeen omiin hallitreeneihin. Huomasi hyvin, että toko on todellakin ollut tauolla :D No, liikkeet saadaan kyllä kasaan sitten, kun taas on tarvis. P.istuminen oli ainut liike, mikä meni ilman huomautuksia. Sen jälkeen tehtiin kaukot. Sirpa tuli liikkeenohjaajaksi Hopin ja mun väliin. Hopi otti tosi paljon häiriötä Sirpasta ja suoritti kaukot osittain Sirpan käsimerkkien ohjaamana. Eli jatkossa pitäisi muistaa taas ottaa LO kuvioihin, kun Hopi tykkää heistä vähän liikaa. Harjoittelin sitten niin, että Sirpa heilutti käsiä ja Hopin tuli pitää kontaktia muhun + vaihtaa välillä asentoja. Meni paremmin. Tekniikassa tosin myös harjoittelun puute näkyy. I-s vaihdossa tuli vähän eteenpäin.  K: Sirpa Saari Seuraavaksi ohjattu nouto. Merkille mennessä Hopi meinasi juosta siitä ohi. Sillä ei ole se juurikaan ollut ongelmana, joten reagoin melko myöhään. Pysäytin merkille, mutta Hopi oli turhan takana. Nouto ja luovutus menivät tosi hyvin. Harjoiteltiin vielä pari kertaa merkille menoa ja niin, että kapulat olivat takana. Yhden kerran meinasi mennä vielä pitkäksi, mutta sitten oli jo normaalimpi. Viimeisenä idari. Ensimmäisen askeleen kohdalla inahti, josta sitten muistutin ja aloitettiin alusta. Nyt oli hiljaa. Seuraaminen oli melkoista pomppimista ja saatiinkiin kommenteiksi, että näyttää kouluratsastukselta ;) Seisomisessa kääntyi pari askelta agilityesteisiin päin, joten aloitettiin alusta. Kolmannella kerralla saatiin asentojen vaihdot onnistumaan, mutta parilla pätkällä seuraaminen oli tosi huonoa. Merkkien kohdalla kontakti tippui ja Hopi vilkuili taas esteisiiin päin. Neljännellä kierroksella käveltiin vain ympäri ja sain palkattua hyvästä seuraamisesta. Itsekseni tein sivussa vähän seuraamista. Tajusin myöhemmin, että Hopi oli oikeasti koko ajan ihan hiljaa eli ehkä tauko tässä suhteessa on tehnyt hyvää, jos olisi unohtanut tuon huonon tavan..Kivaa oli, mutta ei me tosiaan mitään hyvin osattu. Ninnin kanssa tein jotain pikkujuttuja. Se sai osallistua myös alempien luokkien koirien p.oloon, kun muuten koiria olisi ollut vain kaksi. Malttia ei ollut yhtään. Takaisin tullessa Ninni ennakoi ylösnousua niin, etten meinannut millään saada sitä pysymään maassa. Pysyi sentään paikallaan, joskus se on harjoituksissa lähtenyt sieltäkin. Milläköhän sen olen aikanaan saanut evl:ään :D  K. Sirpa Saari 06.11.2007 - 08:06
Unohdin kokonaan kirjoittaa. Sunnuntaina menin siis jälkimetsään ja ensimmäistä kertaa yksin, kun päätin lähteä nopealla aikataululla. Kieltämättä oli vähän kolkkoa tarpoa metsässä, kun samaan aikaan lähistöllä oli hirvenmetsästys käynnissä. No, vältyttiin haulisateelta.
Tein ensin melko pitkän jäljen, johon laitoin 6 keppiä. Maasto oli lopussa tosi vaikea_Hopille_, mutta pakko oli päästä tielle takaisin. Jäljen vanhenemisen aikana käytiin kävelemässä ja tein esineruudun. Talloin taas vain reunat ja heitin molempiin takakulmiin esineet + keskelle. Ruutu oli kisakokoinen ja esineet helppoja omia. Hopi ensin. Lähetin oikeasta etukulmasta ja se meni suoraan takakulmalle, josta nousi ensimmäinen esine. Seuraavaksi siirryin toiselle reunalle. Taas sama juttu. Olin ajatellut ottaa vain kaksi esinettä, mutta kun ne tulivat niin nopeasti ja helposti, päätin kokeilla viimeistä. Lähetin keskeltä ja aika kivasti Hopi lähtikin suoraan. Hetken verran kauemmin pyöri takana kuin kahdella edellisellä esineellä, mutta viimeinenkin tuli tosi nopeasti. Ihan hurjan hieno ruutu! Ollaan kyllä edistytty paljon. Pitää yrittää saada tehtyä jossain välissä vierailla. Ninni seuraavaksi. Alue oli vähän pienempi ja samat esineet. Ninnin kanssa on tosi mukava tehdä, kun sillä itsellään on niin hauskaa. Intoa sillä oli niin paljon, että meinasi haljeta :) Kaikki esineet löytyivät suht nopeasti ja ruutu siis molemmilla tosi hyvä. Seuraavaksi jäljen kimppuun. Hopi rynnisti janalle hirvittävää vauhtia. Yleensä se ei mene enää niin lujaa. Vauhdista johtuen ensimmäinen keppi jäi jonnekin, en edes itse huomannut sitä. Paikoin oli aavistus lunta maassa, joten näin hyvin, että suurimmaksi osaksi pysyi ihan kivasti jäljen päällä. Toinen keppi löytyi ja syötiin hetken aikaa maksalaatikkoa. Kolmas keppi oli kallion päällä ja Hopin reitti kiemursi juuri sen kohdalla. Löytyi sekin lopulta. Neljäs ja viides keppi löytyivät hyvin. Kuudennen kepin kohdalla Hopin reitti meni vähän sivusta niin kuin etukäteen arvelin. Tällä kohdalla oli ollut korkeaa kasvillisuutta, mikä nyt oli painunut lakoon. Omat jalat upposivat melkein polvia myöten, joten Hopille tosi tosi vaikeaa jäljestää (osaamisen puutetta). Kuudes keppi löytyi lopulta, joten sain palkattua siitä. Ihan ok jälki. Paikoin hankala maasto teki hommasta välillä haastavaa, mutta pakko näitäkin on harjoitella. Annoin nyt enemmän Hopille tilaa kuin aikaisemmin, mutta luulen, että olisi pitänyt vähän jarrutella, kun vauhtia oli niin paljon. Pari kulmaa meni ihan kivasti, vaikka Hopi pyöri niissä melkoisesti etsiessään nameja. Kun kaikki oli syöty, se jatkoi hyvin matkaa oikeaan suuntaan. Mietinkin, että pitäisiköhän jättää namit jo pois kulmista, kun jäljestäminen katkeaa selvästi niiden kohdalla. Täytyy nyt vielä yrittää päästää joitakin kertoja jäljestämään. 03.11.2007 - 20:23
Töiden teko haittaa selvästi harrastuksia. Viikolla koirat olivat sentään töissä mukana, mutta keskiviikkoa lukuun ottamatta ei olla tehty yhtään mitään.
Keskiviikkona mentiin taas lampaiden hakureissulle mukaan. Tällä kertaa ei mennyt niin helposti eikä mustelmilta ja naarmuilta vältytty. Ensimmäisenä mentiin Pähkinäisiin, jossa oli 32 lammasta. Lähdettiin Lauran ja Glendan kanssa kiertämään toisesta suunnasta saarta ja muut toiselta puolelta. Alue oli kuulemma n. 70 ha, joten etsimistä riitti. Ilma oli tajuttoman hieno ja koirilla oli mukavaa juosta pitkin saarta. Ihan kiva tapa viettää vapaa päivää :)  K. Sami Virtanen Lampaat olivat jakautuneet kahteen eri porukkaan ja ne olivat ihan kunnon matkan päästä toisistaan. Pienen sähläyksen jälkeen koossa oli 19 lammasta. Kaksi puuttui tästä laumasta ja ne olivat keräämisvaiheessa menneet johonkin. Jäätiin koirien kanssa vahtimaan muuta laumaa, kun ne kaksi haettiin takaisin (kantamalla !?!). Kuljetettiin sitten yhteisvoimin seuraavan lauman luo. Toisen lauman huomattuaan tuli sitten ensimmäinen sinkoilu ja lampaat menivät pitkin puskia. Hankalaksi homman teki se, että joukossa oli kolme pientä karitsaa, jotka eivät tajunneet koirasta mitään ja lähtivät hurjana pakoon. Emot oli ultrattu kesällä ja niiden piti olla satavarmana tyhjiä. Näköjään hienot laitteetkin voivat joskus erehtyä... Loppujen lopuksi saatiin koko muu lauma kasaan, mutta kaksi uuhta ja kaksi karitsaa olivat jossain. Karitsat löytyivät onneksi suht läheltä ja ne saatiin takaisin laumaan. Niiden meno näytti senkin jälkeen turhan villiltä, joten loppujen lopuksi ne laitettiin koirien hihnoihin kiinni. Kaksi isoa lammasta tulivat myös itse vähän ajan päästä takaisin eli koko lauma oli kasassa. Kuljetus veneelle sujui sen jälkeen ihan hyvin. Vaihdeltiin puolia ja koiria eli välillä Hopi oli edessä, Glenda takana ja päinvastoin sekä lisäksi vielä Miina kolmantena. Veneeseen meno sujui laituria pitkin hyvin ja lampaat köpöttelivät siltaa pitkin tottuneesti.  K. Sami Virtanen Seuraavana vuorossa Ahvensaari. Siellä oli vain 12 lammasta ja kuulemma kesyjä. Koiria ei ajateltu käyttää, koska maasto oli ihan hirveän louhikkoinen. Paikalla on ollut, jos oikein muistan, kalkkilouhos. Tosi hienon näköinen paikka. Lampaat löytyivät helposti ja kauraämpärin avulla ne saatiin vähitellen ohjattua kalliota pitkin alas. Rannalla ei ollut laituria ja veneeseen menevä silta oli suht jyrkkä ja kapea. Osa lampaista saatiin "heitettyä" siltaa pitkin veneeseen. Kaksi nuorta jäi ulkopuolelle ja lukuisista yrityksistä huolimatta ne eivät tulleet lähelle. Päästettiin veneestä yksi kesympi takaisin rannalle, mutta se ei ollutkaan enää sen jälkeen yhteistyöhaluinen. Kaikki rodeoesitykset varmaan nähtiin, mutta tuloksena oli siis vain kasa mustelmia ja naarmuja :) Kokeiltiin vielä Miinan avulla, mutta sekään ei auttanut. Lopulta saatiin yksi ajettua ansaan, mutta kaksi muuta painelivat eri suuntiin kallioita ylös. Ei auttanut kuin lähteä etsimään. Vähän ajan päästä nähtiin toinen, mutta se oli louhoksen puolella eli aidan toisella puolella ja meidät nähtyään sinkaisi pakoon. Toinen lammas oli sillä välin saatu kiinni, joten vielä pyydystettiin tätä yhtä. Menin Hopin kanssa louhoksen puolelle ja kiivettiin jyrkkä seinämää pitkin. Oli jotenkin tosi aavemaisen oloista, kun katsoin toiselle puolelle ja lammas tuijotti meitä kallion kielekkeellä. Välissä oli pieni sola ja toisella puolella samanlainen kallioseinämä. Laskeuduin Hopin kanssa alas ja jäin sinne odottamaan, kun muut yrittivät kiivetä sen luokse. Tässä oli Hopista hyötyä, kun lammas oli tuijottanut sitä niin, ettei ollut huomannut kiinniottajia. Eli loppujen lopuksi sekin saatiin lassottua ja kuljetettua veneeseen. Rankka reissu, mutta taas tosi opettavainen ja erilainen. Mitään kuntosaleja ei kyllä tarvittaisi, jos tuollaista pitäisi useamminkin tehdä, sen verran koville joutui :) Nyt pitäisi päästä vielä joillakin helpoilla lampailla käymään Hopin kanssa, ettei sille jää saarella ollut turbovaihde päälle. Tosi hienosti ja itsenäisesti se teki töitä, mutta hallittavuudessa on kyllä parantamisen varaa. Kuviakin otettiin ja laitan ne heti, kun vain saan. 29.10.2007 - 09:28
Viikonloppu meni reissussa ja koirat olivat sen ajan hoidossa. Eli hyvää treeniaikaa valoisalla meni ihan hukkaan. Onneksi reissun aikana pääsin käymään Jennin ja Markon luona Vaasassa. Kiitos vielä! Pentukuumetta ei tosin yhtään hillinnyt se, että näin Loox-pennun. Ihana! Kukaan ei olisi varmaankaan huomannut, jos olisin ottanut mukaan :)
27.10.2007 - 09:04
Eilen päästiinkin tekemään jälkeä, kun mentiin juuri ennen pimeää. Ja kyllä kannatti. Hopi ajoi elämänsä jäljen ja esineruutukin meni ihan nappiin!
Mentiin siis Anna-Maijan kanssa Piikkiöön. Onnistuin itse mokaamaan Staran jäljen teon ja tein "pennulle" pentujäljen. Ensi kerralla olen fiksumpi ;) Anna-Maija teki Hopille kunnon pitkän jäljen. Maasto valittiin sellaiseksi, että aluskasvillisuutta ei ollut paljon. Jälki aloitettiin tarkoituksella tienvierestä suht läheltä janaa niin, että jos Hopi olisi ottanut takajäljen, se olisi ollut saman tien tiellä (tosi hyvä vinkki A-M:lta!). Jäljelle viisi keppiä, pari kulmaa, joissa namit sekä niiden lisäksi suorille silloin tällöin nameja. Keppien paikat merkittiin. Jälkien vanhentumisten välillä tallottiin esineruutu. Hopi teki ensin, joten tallottiin vain reunat. Ruutu oli melko kapea, mutta syvyydeltään n. 50m. Laitettiin kolme helppoa vierasta esinettä ja yksi oma helppo. Kaikki takarajalle. Päätin haetuttaa kaksi. Lähetin oikeasta kulmasta ensin. Hopi meni reunaa pitkin, kävi ulkona, mutta palasi hienosti takaisin ruutuun. Juoksi suoraan takarajalle, josta nousi ensimmäinen vieras. Seuraavaksi siirryttiin vasempaan kulmaan. Lähetin ja sama juttu kuin toisella puolella. Meni reunaa pitkin, kävi ulkona, palasi takaisin. Kulmassa oli oma esine, joka löytyi hyvin. Palautukset ok. Vitsi, meni ihan nappiin!! Tässä välissä Stara ajoi oman jälkensä ja sen jälkeen Hopin jälki. Lähdössä olisi voinut mennä reippaammin eteenpäin, nyt etsi jälkeä muutamien metrien päästä. No, pitkiä matkoja ei olla harjoiteltu. Jälki löytyi ja Hopi lähti vielä oikeaan suuntaan. Matkalla törmättiin nakin palasiin, joten tiesin, että jäljellä ollaan. Vauhtia oli alussa sen verran, että vähän jarruttelin menoa. Ensimmäinen kulmakin selvitettiin ihan ok. Ensin Hopi taisi mennä yli, mutta palasi takaisin ja söi namit. Sain palautetta, että annoin vartaloavun oikeaan suuntaan ja tungin liian lähelle kulmaa ja Hopia. Hyviä vinkkejä, en ollut huomannut itse ollenkaan. Usko alkoi loppumaan, kun ei törmätty keppeihin ollenkaan. A-M olikin tehnyt pitkän jäljen ja niin pitkää ei oltu koskaan ennen menty. Lopulta ensimmäinen keppi löytyi ja palkaksi syötiin hetken aikaa maksalaatikkoa. Tällä tyylillä keppimotivaatio on kasvanut. Jatkettiin matkaa ja löydettiin lisää keppejä. Huomasin, että kun matka oli pitkä ja Hopi pääsi kunnolla jäljestämään, liika vauhti väheni ja se keskittyi paremmin. Kepit löytyivät kaikki ilman mitään jarrutteluja, mikä oli ihan super super hienoa!! Neljännen kepin jälkeen jälki lähti omasta mielestä ihan väärään suuntaan. Lisäksi Hopista näki, ettei se ollut ihan suoraan jäljellä, vaan vähän oli hakemista, joten omat epäilykset saivat vahvistusta. Se kyllä eteni, mutta oli aavistuksen epävarman näköinen. Olin ihan varma, että nyt hukattiin jälki. Pian Hopi kuitenkin näytti olevan taas jäljellä ja äkkiä edessä olikin viimeinen keppi. Hitsi, selvittiin siis koko jäljestä ja kaikki kepit löytyivät. Ihan tajuttoman hieno tunne. A-M sanoi, että jälki oli suurin piirtein alokasluokan pituinen. Suurin puute taitaa olla se, etten luota Hopiin yhtään. Vähän väliä olin aivan varma, että se menee omia reittejään ja kyselin Anna-Maijalta apuja ja varmistuksia. Nyt täytyy opetella luottamaan :) Lisäksi jälkiä pitää pidentää, kun selvästi meni niin paljon maltillisemmin. Koska meidän jälkiopiskelut ovat olleet vähän sinnepäin, niin koko eilinen treeni meni yli odotusten. Hopi jäljesti ihan niin kuin oikea jälkikoira! 26.10.2007 - 08:53
Tällä viikolla ei olla tehty mitä erityistä. Iltaisin on jo niin pimeää, että jälkeäkään ei voi tehdä. Höh :/ Niinpä olen muistutellut koiria tempuista, joita niille joskus olen opettanut. Tai Ninni osaa niitä paljon, Hopi muutaman. Ninnille aloitin opettamaan uusia kuvioita ja Hopin yritin saada oppimaan muutaman helpon lisää. Hyvin huomaa kummalla raksuttaa nopeammin. Ninni miettii selvästi itse ja oppi lisää temppuja ja kuvioita tosi nopeasti. Hopi on ihan pihalla, kun ei voi juosta tai ylipäätään tehdä vauhdilla jotain. Temppujen opettaminen oli niin mukavaa, että huomasin radiota kuunnellessa miettiväni hyviä kappaleita koiratanssiin sopiviksi ;)
  Eilisen päivän koirat olivat mukana töissä. Oli taas vähän erilaista, vaikkakin aika tylsää. Illalla mentiin Raisioon käymään Tsaun uuden tokoryhmän treeneihin. Paikalla ei ollut kuin kaksi kuudesta, mutta laatu korvasi määrän! Olipa mukava antaa vinkkejä, kun koirat olivat niin vastaanottavaisia ja innokkaita. Saatiin käytyä läpi useita liikkeitä ja paneuduttua ihan kunnolla. Hopin kanssa tein muutaman kerran luoksetuloa eteen. Meni ihan kivasti ja tulee ohjatusti suoraan eteen. Sen lisäksi seuraamista, jossa päästi pieniä äännähdyksiä. Niistä huomautin ja meni paremmin. Nyt ei puskenut ihan niin paljon kuin viimeksi ja yritin namin kanssa ohjaamalla välttää suurinta painamista. Lisäksi muutama kerta ruutua, jossa Hopi oli ihan innoissaan sekä noutoa pk-kapulalla. Kapulan luovutuksessa meni melkein mun taakse istumaan ja kun käännyin, peruutti lisää (?). Outoa. 21.10.2007 - 10:39
Eilen tein päivällä koirille ensin esineruudun kahdella omalla
vaikealla esineellä. Toinen niistä oli sulkapallo ;) Alue oli vähän
isompi kuin viimeksi. Hopi haki ensimmäistä esinettä melko kauan, kävi
välillä kysymässä apuja, mutta lähti taas itsenäisesti takaisin.
Onneksi se kuitenkin lopulta löysi itse esineen. Toinen
esine nousikin jo nopeammin ja tuntui, että Hopi käytti nenäänsä
toisella kierroksella paremmin. Ninni haki samat esineet, mutta
pienemmältä alueelta.
Sen jälkeen kävelin kentälle treenaamaan pk-tottista. Tein eteentuloa, joka meni nyt ihan hyvin. Hopi tuli suoraan joka kerta, vaikka ohjaan sitä tarvittaessa vielä aika voimakkaasti. Vauhti on loppuun asti hyvä. Toivottavasti saisin sen oppimaan eteentulemisen talven aikana. Sitten tehtiin seuraamiskaavio kokonaisuudessaan. Siinä ei muuta huomauttamista, kuin hirvittävä painaminen. Siitä huolimatta paikka oli hyvä ja Hopi hiljaa. Lopuksi vielä harjoiteltiin eteenmenoa pari kertaa. Aluksi pätkä seuraamista, joka autettuna ok ja itse eteenmeno nopea ja suora. Illalla ajettiin tokotreeneihin. Meitä ei ollut paikalla kuin Marja ja minä, joten tehtiin kaikenlaista. Marja treenasi Cherillä ensin tokoa. Otin Hopin kanssa pari kertaa ruutua, mutta muuta en jaksanut. Kun tuli pimeä, mentiin halliin treenaamaan agilitya. Tein muutamia lyhyitä ratoja molempien kanssa ja kivaa oli :) Hopin kanssa meni yllättävän hyvin ja taas aloin miettimään, että tulisiko agilitysta meidän "eläkelaji". Hopin vauhdista voisi kyllä ottaa puolet pois, jotta osaisin edes vähän ohjata paremmin, mutta aika kivasti eilenkin meni. Pitäisi vaan päästä johonkin hyvään ryhmään, jonka kouluttaja jaksaisi ohjata tällaista tunaria :)   Kuvat Sirpa Saari 18.10.2007 - 08:39
Eilen käytiin viimeistä kertaa tänä syksynä Piikkiössä paimentamassa. Harjoitukset olivatkin oikein luksusta, sillä kukaan muu ei ollut päässyt tulemaan. Niinpä sain käyttää koko treeniajan Hopin kanssa. Marika ja Kimmo antoivat paljon neuvoja. Laitoin niitä ylös, jotta muistaisin myöhemminkin.
Viimeisen kerran teemana oli tasapaino. Kiemurtelin lauman kanssa ympäri laidunta ja Hopin piti lauman toisella puolella tasapainoilla. Jos tasapainoon meno näytti menevän pitkäksi, painostin takaisin oikealle kohdalle. Vauhtiin ei nyt kiinnitetty huomiota, mikä oli mulle tosi vaikeaa. Kahta asiaa kun ei voi yhdellä kerralla harjoitella.Olin itse jotenkin ihan hukassa ja vaikka Hopi paikoin meni tosi nätisti, tuntui silti, että meno oli yhtä kaaosta. Tarpeeksi kauan kun mentiin edestakaisin, niin sain itsenikin kasattua. Ehdittiin tehdä useita toistoja ja loppua kohden meni aina vain paremmin. Tuntui, että Hopi eteni tosi nopeasti ja tasapainoilu parani huomattavasti. Välillä kuljin suoraan ja harjoittelin hitaasti kulkemista. Sain Hopin kävelemään, mutta siitä huolimatta se sai lampaat kiinni ja kulki ihan niissä kiinni. Jos yritin itse kulkea reippaammin, Hopinkin vauhti lisääntyi eli pakko oli kulkea rauhallisemmin. Lampaatkin kulkivat kyllä paikoin tosi lömpsötellen eli vauhti ei päätä huimannut :) Ihan lopussa harjoiteltiin vielä kaaria ja sitä maahanmenoa siellä. Läheltä otettuna ihan liian ahtaita ja niistä sitten muistuteltiin. Sen jälkeen ne oli huomattavasti parempia. Samoin tehtiin maahanmenon kanssa. Pari muistutusta ja seuraavilla kerroilla Hopi melkein putosi vauhdista sinne. Hyvä hyvä :) Pään kääntymistä yritettiin myös kokeilla, mutta kun mulla ei ole auktoriteettia niin sitä ei ole. Eikä eilen ollut edes asenne kohdillaan, joten Hopi piti täydellistä kontaktia koko ajan. Sain ohjeeksi uhata Hopia niin, että se kääntäisi pään pois, mutta se taisi pitää mun yrityksiä lähinnä suurena vitsinä. Kaiken kaikkiaan oli tosi hyvät treenit ja saatiin paljon mietittävää talveksi. Kimmolle ja Marikalle isot kiitokset kesän koulutuksista ja kaikista niistä neuvoista, joita ollaan saatu!! Katjalle myös suuret kiitokset siitä, että ollaan saatu käydä lampailla ja toimia kesän ajan "Raision lammashoitajina" muiden kanssa! Ensi kesänä jatketaan vieläkin suuremmalla innolla ja jos epävirallisena tavoitteena yritettäisiin päästä jo kisoihin kokeilemaan. Yhteenvetona vielä mitä pitää harjoitella ehkä talvella ehkä vasta ensi kesänä: - Tasapainoilua ja tarvittaessa estää/ohjata Hopi oikeaan paikkaan takaisin --> näitä tosi paljon - Vauhtia tai sen säätelyä paljon, paljon - Hakukaaria lyhyeltä matkalta - tarvittaessa muistuttaa maahanmenosta (mentävä heti ja nopeasti- sen jälkeen vähän kuljetusta) - tarvittaessa muistuttaa pulleammista kaarista - saada pää kääntymään pois lampaista uhkaamalla - Auktoriteetin opetteleminen (mistäköhän sitä saisi, tää on se kaikkein vaikein juttu ;D )  K. Sirpa Saari 15.10.2007 - 08:11
Lauantaista sisuuntuneena päätin aloittaa koirille esinekuurin heti eilen. Otin mukaan lyhyen muoviletkun pätkän ja sulkapallon sulan (?) tai se mitä lyödään. Mikä se muuten oikeasti on??
Tarkoituksena oli heittää toinen esine piiloon ja tulla Hopin kanssa hihnassa paikalle ja edetä niin, että se lopulta haistaa sen hihnassa. Tätä kokeiltiin pariin kertaan, mutta Hopi oli ihan pihalla. Tempoi remmissä ja mulla oli sellainen olo, että oli lähdössä jäljelle. Hetken sekoiltuamme se törmäsi esineeseen ja sain palkattua. Seuraavalla toistolla oli kuitenkin ihan yhtä pihalla. Nyt saan varmaan negatiivista palautetta, mutta luovutin ja päätin kokeilla toisella tavalla :) Talloin pienen ruudun, ehkä 10m x 10m ja pelkät reunat. Heitin molemmat esineet sinne. Hopi taas ensin. Tosi hyvin pysyi alueella, josta olen hirmu tyytyväinen. Pyöri hetken aikaa ja löysi sen "sulan". Palautus ok. Jippii! Sitten haettiin se muoviletku. Nyt haki tosi intensiivisesti. Letkun pätkä löytyi ja senkin palautus hyvä. Eli suunnitelmaksi tuli nyt se, että harjoittelen omilla vaikeilla esineillä hetken ja laajennan aluetta vähitellen. Seuraavaksi sitten vieraat ja vaikeat esineet. Mietin myös, että oiskohan yhtään järkevää tehdä isoa ruutua ja vierailla, mutta helpoilla esineillä? Kun luulen, että meillä tökkii alueen koon takia ja vieraiden sekä nimenomaan vaikeampien esineiden kanssa. Eli jos tekisi vähän soveltaen? Ninni harjoitteli myös. Se melkein törmäsi muoviletkuun, otti sen suuhun ja jatkoi esineiden etsimistä sitä kantaen :D Eli siitä kyllä näki, että ei pitänyt tuollaista esinettä oikeana esineenä. Annoin sen sitten etsiä tuolla tyylillä. Seuraavaksi löysi sen "sulan", vaihtoi letkun siihen ja palautus ok. Lähetin vielä hakemaan sitä letkua, niin nyt toi jo senkin. Näillä "ikävillä esineillä" nyt siis jatketaan. Tein vielä toisen samanlaisen ruudun myöhemmin ja samat esineet. Molemmat esineet löytyivät ja palautuksetkin molempien koirien kohdalla hyvät. Ehkä se tästä :) 14.10.2007 - 10:19
Nyt tiedetään mitä talven aikana treenataan....esineruutua. Eilen tehtiin lenkin yhteydessä isohko ruutu, jonne Laura heitteli pieniä esineitä, yhteensä neljä. Lähetin Hopin ensin vasemmalta. Siellä se juoksenteli, mutta yhtään esinettä ei noussut. Välillä näytti siltä, että se olisi löytänyt esineen ja todennäköisesti löysikin, mutta ei vaan ottanut. Jossain vaiheessa tuli pois ja jäi taas eteen tuijottamaan. Olin ihan hiljaa, mutta mitään ei tapahtunut. Laura neuvoi ottamaan yhden askeleen ruutua kohti ja Hopi olikin lähdössä uudestaan, mutta pysähtyi. Hetken mietti ja taisin liikkua vielä vähän niin sitten lähti. Hetken aikaa pyöri siellä ja kutsuin pois. Lähetin uudesta kohdasta ja aika pian lähdin itse ruutuun auttamaan. Jokunen hetki meni ja lopulta kankainen kukkaro löytyi. Oikeastaan ainut minkä ajattelinkin löytyvän. Tuskaisen huono ruutu.
Seuraavaksi Ninni, joka löysi hyvinkin nopeasti ensimmäisen esineen. Huvittavaa kyllä se ei ollut meidän omia esineitä, vaan muovipullo, sytytysnestettä tai jotain. Pakko oli kuitenkin kehua ja palkita :) Oikeita esineitä ei Ninnikään löytänyt, joten jouduttiin sitten itse etsimään niitä. Noloa... Eli, jatkossa me harjoitellaan vain pienillä ja vaikeilla esineillä. Lisäksi pitää muistaa ottaa ruutua myös täyskokoisena. Lauralta saatiinkin hyviä vinkkejä, joita yritetään jaksaa oikeasti harjoitella. Illalla käytiin vielä hallilla tokotreeneissä. Taas oli treenailut vähän sinnepäin, kun en oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Ruutu, luoksetulo ja hyppynouto menivät ihan hyvin. Eteentuloa harjoiteltiin myös jonkun verran ja nyt tuli jo suoremmin kuin aiemmin. Lisäksi seuraamista, joka oli kamalaa. Hopi oli onneksi ihan hiljaa, mutta painoi koko painollaan jalkaa vasten eli liikkuminen oli jokseenkin hankalaa. 11.10.2007 - 08:36
Miten sitä pienistä jutuista ja onnistumisista voikin tulla näin iloiseksi :) Eilen oltiin Piikkiössä paimentamassa. Etukäteen päätin, että aloitan rauhallisilla kuljetuksilla ja jos ne menee hyvin, kokeilen muutamaa hakukaarta. Ja nehän meni. Hopi käveli nätisti ja yritin itsekin olla tasapainoinen ;) Sain jopa kokeiltua vauhdin muutoksia, kun peruskäskyllä se saa mennä pientä ravia ja kun sanoin "hitaasti", se taas pitkästä, pitkästä aikaa oikein selkeästi hiljensi vauhtia. Vähän hienoa! Kokeilin tehdä flänkkejä ja 95 %:sti meni nätistä. Pari kertaa muistutin, että voisi tehdä paremman kaaren.
Kokeilin sitten hakukaaria molempiin suuntiin. Vasen olisi voinut olla pulleampi, mutta mikä hienointa, Hopi meni tasapainoon eikä yrittänyt yli. Pysäytin sen kyllä vauhdista, mutta oli aikeissa kuitenkin itsekin kääntyä. Eli niihinkin olin kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen. Toisaalta outoa, kun on näköjään aika tuuliviiri, mutta ehkä se on vaan taidon, kokemuksen ja rutiinin puutetta. Maahanmenoja harjoiteltiin myös. Etukäteen olin päättänyt, että yhtään en anna lipsua, mutta ei Hopi yrittänytkään. Sinne se putosi jokaisella käskyllä nätisti. Jos vielä syksyllä päästään oikeisiin töihin mukaan, niin pitäisi sen jälkeen jossain vielä pystyä tekemään palauttavat perustreenit. Muuten homma todennäköisesti jää talveksi "kaasu pohjassa"- tilanteeseen. Viime kerralla meni kaikki niin pieleen ja eilen meni kaikki, ihan kaikki, niin hyvin. On se kumma laji :) 08.10.2007 - 08:04
Eilen päätin mennä tekemään esineruutua ja jälkeä, vaikka yksin niitä on totaalisen tylsä tehdä. Tein esineruudun uudella tavalla, kun luin hyvän vinkin juoksentelun poistamiseen. Alue oli noin 30m x 30m ja talloin siitä vain reunat. Esineet heitin reunalta ympäri ruutua.
Hopi vuoroon ensin. Juoksi suoraan takarajalle, josta ensimmäinen esine löytyi samantien. Seuraava lähetys. Nyt joutui etsimään hetken pidempään, mutta pysyi alueella suht hyvin. Toinen esine löytyi lopulta suht nopeasti, mutta viimeistä esinettä sitten etsittiin. Se oli muovinen letkun pätkä, jonka tiesin olevan Hopille vaikea. Jossain vaiheessa Hopi tuli mun eteen ja tuijotti hetken aikaa, mutta kun en antanut apuja, lähti takaisin ja esine löytyikin hetken päästä. Eroa aikaisempiin esineruutuihin oli se, että vauhti oli vähän hitaampi, koska Hopi käytti nenäänsä koko ajan. Eli se ylimääräinen hillitön juoksentelu oli poissa. Tällaista ruutua pitää siis tehdä jatkossa. Seuraavaksi Ninni. Sillekin tällainen ruutu näytti olevan helpompi kuin kokonaan tallottu. Esineet nousivat taas tosi hienosti, vaikka viimeisen, silläkin se muoviletku, kohdalla piti tehdä töitä jonkin aikaa. Esineet on viime aikoina alkaneet Ninnillä löytyä ihan tosi hienosti ja se on niin ihanan innoissaan :) Päätin tehdä vielä toisen ruudun, joka oli pitkä ja kapea. Vein sinne vain sen muoviletkun. Molemmat koirat löysivät sen nopeasti, joten hyvin meni. Näiden jälkeen ajoin Hopin kanssa jäljen, jonka olin ennen esineitä tallonnut. Jälki oli tosi lyhyt, vähän runsaat 200 askelta ja neljä keppiä. Vauhti oli aika hirmuinen, mutta Hopi pysyi siitä huolimatta tosi hyvin jäljellä. Ensimmäinen keppi olisi varmasti jäänyt, jollen olisi hidastellut. Seuraavat kepit nousivatkin jo paremmin. Yksi jäi jonnekin matkalle. Parista kulmasta selvittiin hyvin nakkien avulla. Jälkiä pitäisi nyt vaan tehdä paljon, paljon, mutta täytyy pyytää seuraksi joku, niin tulee lähdettyä :) 06.10.2007 - 21:05
Tänään piti olla hallilla lauantaitreenit, mutta siirrettiin paikkaa, kun siellä oli agikisat. Loppujen lopuksi meitä treenaajia oli vain kolme.
 K.Sirpa Saari Hopin kanssa en tehnyt mitään suunnitelmallista. Ruutua mentiin muutama kerta, kaukojen asentoja tehtiin leikinomaisesti ja aavistus seuraamista. Harjoittelin myös eteentulemista luoksetulossa, kun haluaisin, että se pk:ssa niin tekisi (..jos joskus kisoihin mennään). Lisäksi pari kertaa pk-kapulalla tasamaanoutoa. Intoa oli vaikka kuinka ja Hopin kanssa tokoilu on niin kivaa, mutta kun ei vain ole sitä motivaatiota enää. Tai pitäisi olla jokin tavoite/kisa johon tähtää ja talvea vasten ei ole mitään tiedossa. Lopuksi tehtiin porukalla lenkki, jossa Hopi taas perinteisesti juoksutti muita :) Sirpa otti paljon kauniita kuvia, kiitos niistä!  K.Sirpa Saari  K.Sirpa Saari 04.10.2007 - 08:04
Viimeaikaisten hienosti menneiden paimentelujen jälkeen rämähdettiin Hopin kanssa alas jostain todella korkealta. Eilisissä treeneissä ei paljon ollut kehumista. Yritin harjoitella ensin hakukaarta ja sitä tasapainoa. Ensimmäisellä kierroksella Hopi oli ihan omituinen ja jos sai mennä ilman käskyä vapaasti lauman ympärillä niin vaan juoksi ja juoksi. Kokeilin lähettää molempiin suuntiin ja sinne sinkosi. Pysähtyi tasapainossa vain kun sanoin kunnolla ja muutamalla toistolla. Oma olemukseni sai myös kommenttia eli pitäisi olla rauhallisempi ja antaa Hopille enemmän tilaa. Kieltämättä omat kierrokset kasvaa samalla, kun Hopi jo on kierroksilla ja mun kierroksista sen kierrokset tuplaantuu ja sitten onkin jo kaaos....
Lopetettiin hakukaarien harjoittelu ja yritin tehdä muutaman rauhallisen kuljetuspätkän. Nekään ei ensimmäisellä kerralla onnistuneet niin kuin olisin halunnut. Ongelmana voi kuulemma olla myös se, että Hopi on tässä välissä saanut tehdä "oikeita töitä", jossa sitä on kehuttu siitä, kun se on saanut lampaat tuotua vaikeistakin paikoista. Tyylillä eikä vauhdilla ole ollut merkitystä. Nyt harjoituksissa pyydän sitä kävelemään eikä se saa käyttää niin paljon omaa päätään. Eli aika ristiriitaista ja toisaalta kun perusasiat ei ole meillä hanskassa (=lähinnä vauhdin sääteleminen tilanteessa kuin tilanteessa) niin loppujen lopuksi ne oikeat työt vievät meitä koulutuksellisesti ehkä taaksepäin, vaikkakin mun mielestä ne ovat kehittäneet Hopin eläintenlukutaitoa hirmuisesti. Toisella kierroksella aloitettiin rauhallisilla kuljetuksilla, jolloin sain maahanmenot onnistumaan ja vauhti oli melko hidas koko ajan. Lisäksi tehtiin muutama lyhyt hakukaari, jotka menivät jo paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Miksi sen pitää olla niin vaikeeta.... 03.10.2007 - 08:01
Varsinaisesti ei liity koiriin mitenkään, mutta pysyy Hopinkin kunto tällä kohdallaan. Eli aloitettiin ohjaajien kunnonkohotusprojekti Lauran kanssa. Ideana on, että pystytään tulevaisuudessa juoksemaan vähän pidempiä matkoja mitä tällä hetkellä ;) Tavoitteen loppumispäivää ei tiedetä, mutta silloin me yllätetään. Juoksuharjoitukset aloitettiin siis eilen ja selvittiin hengissä takaisin. Otin vain Hopin mukaan ja Ninni sai jäädä kotiin. Hopi ei ymmärrä juoksemista ollenkaan, vaan sinkoilee edestakaisin, joten sille kertyi kilometrejä varmasti tuplaten.
Tästä se alkaa. Pitäisiköhän tähän nyt lisätä juoksukuvia meistä... ;) 01.10.2007 - 08:42
Päivitykset laahaavat vähän jäljessä...Perjantaina käytiin Lauran ja koirien kanssa auttamassa Ruissalossa, kun lampaat haettiin kotiin. Ensin päädyttiin Kansanpuiston rantaan. Alkuvalmistelujen jälkeen lähetin Hopin hakemaan useamman kymmenen lampaan laumaa. Sanna ja Laura jäivät vastaanottamaan niitä. Hopi teki tosi hienon kaaren, mutta ei mennyt maahan...Lampaat tulivat sitten melkoisella rytinällä. Kyllä ottaa päähän ja paljon! Sain Hopin vauhtia hiljennettyä vasta, kun se oli mun kohdalla ja maahankin se meni viimein. Yhteisvoimin saatiin lauma sitten ohjattua pieneen kokoamishäkkiin.
Sanna ja Mikko lähtivät viemään osaa porukasta Rymättylään ja osa jäi vielä häkkiin. Me lähdettiin hakemaan viereiseltä laitumelta pientä laumaa ja tarkoituksena oli tuoda ne samaiseen aitaukseen muiden kanssa. Vähän meitä mietitytti, että miten selvitään, kun joudutaan kuljettamaan pitkin Ruissalon kävelytietä laumaa ilman aitoja :) Päätettiin tehdä niin, että Laura kuljettaa Glendan kanssa normaalisti ja me varmistellaan Hopin kanssa edessä. Lampaita oli vain 8 ja ne olivat oikein kilttejä ja käyttäytyivät mallikelpoisesti. Matkaa oli ehkä 200- 300 m ja koko kuljetus meni ihan täydellisesti ts. lampaat pysyivät tiellä eivätkä karanneet mihinkään. Hopissa olen tänä kesänä huomannut muutoksen eli siitä on tullut intensiivisempi. Nytkin kun kuljettiin lauman edessä, se pyrki tosi hienosti pysäyttämään lampaita, jos ne tulivat liian lujaa. Lampaat saatiin siis toiselle laitumelle ja vielä niiden toisten kanssa samaan aitaukseen. Koska Sannalla ja Mikolla meni aikaa, päätettiin lähteä käymään Kuuvassa tuttujen lampaiden luona. Yritin harjoitella vain maahanmenoa ja hakukaaria. Pieleen meni molemmat. Hopi ei mene maahan kuin ehkä kerran kymmenestä ja hakukaari menee aina yli. Yritin huutaa ja kävellä lampaiden kanssa poispäin vähän ennen kuin Hopi oli tasapainossa, mutta ei mitään vaikutusta. Se ei ole lampailla hakukaarella ollessaan :/ Täytyy keskiviikkona kysyä treeneissä tuleeko kenellekään mitään mieleen. Maahanmenoja täytyy myös keskiviikkona harjoitella, sillä nyt ne täytyy nyt vaan saada kuntoon! Lopuksi mentiin vielä Kansanpuistoon takaisin, kun loput lampaat lastattiin autoon. Meitä ei oikeastaan enää tarvittu, sillä lampaat menivät niin tottuneesti ramppia pitkin ylös. Nyt jatkuu paimentelut vielä hetken Piikkiössä. Ruissalo hiljeni.  K. Sami Virtanen 25.09.2007 - 18:14
Labratulokset tulivat ja Ninnissä ei niiden perusteella ole mitään vikaa. Paljon tutkittiin, mahdollisia ja mahdottomiakin vaihtoehtoja. Keväällä alhaalla olleet kilpirauhasarvotkin olivat palautuneet normaaliksi.
Ainoa mitä lääkäri epäili oli, että sillä olisi suussa tai hampaissa jotain ja yrittää sen takia huuhdella suuta vedellä niin usein. Ninnin päivässä juoma vesimääräkin oli kuitenkin ihan normaali, se vaan käy niin usein juomassa, mutta pieniä määriä. Että ihan hengissä ja hyvissä voimin se on, onneksi näin :) Ehkä me jossain vaiheessa syksyllä käydään vielä katsomassa sinne suuhun. 25.09.2007 - 08:24
Mentiin lauantaina Rymättylään ja sunnuntaina autettiin lammashommissa, kun Sannan molemmat koirat olivat puolikuntoisia. Ajatuksena oli, että Hopi saa hoitaa juoksuhommat, jotta Tinka tai Miina saisivat levätä.
Tarkoituksena oli siirtää uuhilauma vanhalta laitumelta uudelle. Tai oikeastaan uusi ei ollut varsinainen laidun, vaan iso pelto, jota ei oltu edes aidattu. Kierrettiin Sannan kanssa laidunta, jotta saatiin kaikki 60 lammasta kasaan. Joukossa oli myös shetlanninponi Kassu, jonka yritin kiertää mahdollisimman kaukaa. Hopi ei onneksi hämääntynyt siitä yhtään, vaan keräsi lampaita sen ympäriltä. Kun kaikki oli saatu kasaan, lähdettiin viemään niitä. Tuollainen määrä lampaita ei sopinut kerralla portista ulos ja ulosmenneet tietysti menivät menojaan toiselle pellolle. Yritin Hopin kanssa hetken aikaa saada jäljelle jääneitä portista, mutta todettiin, että Tinka toimii siinä paremmin. Me lähdettiin Hopin kanssa pysäyttämään ja keräilemään muuta porukkaa. Lähetin Hopin vasemmalta. Lampaat olivat hajaantuneet ympäriinsä, mutta tosi hienosti Hopi meni viimeisen taakse ja keräili niitä kasaan. Ainut miinus tuli siitä, että se ei mennyt _taaskaan_ maahan. Voi olla ihan kurittomuutta, mutta hyvin mahdollista on sekin, ettei se kuullut. Mun ääni kun tunnetusti on täysin olematon. Mietinkin, että pitäisikö talven aikana opetella puhaltamaan pilliin...  K. Sami Virtanen Loputkin lampaat saatiin portista ulos, lauma kasaan ja kuljetettiin ne Hopin kanssa sille tietylle pellolle. Meni niin hienosti, että olin tosi tosi ylpeä :) Oltiin jo lähdetty pois ja kävelty kauas, kun huomattiin, että lampaat tulivat pois pellolta. Tarkoituksena oli siis aidata kyseinen kohta, mutta oltiin vasta menossa hakemaan aitaa. Vaihtoehtona oli lähettää koira tai juosta itse parin kolmensadan metrin matka. Kokeilin lähettää Hopin. Ensimmäisellä kerralla juoksi ehkä sata metriä, mutta kääntyi takaisin. Lähetin uudestaan samalla, kun itse kävelin lampaita kohti. Ja vitsi, sinne se lähti. Hopi juoksi koko sen pitkän matkan, keräsi lampaat ja sattumalta kyllä, sai ne itse sinne oikealle puolelle takaisin. Niinpä mun ei tarvinnut mennä sinne asti, vaan jäin ojan toiselle puolelle. Kävelin ojan reunaa kauemmas samalla kun Hopi kuljetti lampaita mua kohti toisella puolella. Saatiin vietyä ne ihan toiseen reunaan odottamaan, että saadaan aita toiseen reunaan. Lopussa ohjailin vielä poispäinkuljetusta, kun en ojan toiselta puolelta käsin pystynyt olemaan lauman edessä. Oli ihan mielettömän hienoa! Hopi oikeasti selviytyi 60 lampaan tuomisesta niinkin kaukaa. Iloinen olen myös siitä, että se ihan yksin toi niitä, eikä tullut esim. pyytämään multa apua. Koska en päässyt nopeasti itse lauman luokse, yritin vain huudella kehuja kaukaa :) Näiden jälkeen siirrettiin 10 pässiä vielä toiseen aitaukseen. Tinka oli takakoirana ja me ohjattiin edessä niitä kääntymään portin kohdalta. Hyvin meni sekin. Myöhemmin tein Hopille peltojäljen. Mitään järkevää suunnitelmaa ei ollut. Laitoin nakinpalasia osasta matkaa ja 7 keppiä. Hopi jäljesti kuin juna. Nakkien kohdalla pystyin hyvin näkemään, että on ihan jäljellä. Kepit nousivat kaikki tosi hyvin. Oikein hakemalla haki niitä, jollei heti paikallistanut. Positiivista, koska keppien nouseminen ei ole ollut mitenkään varmaa. Yhden kulman jälkeen pyöri hetken aikaa, muuten meni loistavasti. Tai loistavasti ainakin Hopiksi, kun ongelmia on ollut paljonkin. Koko kirjoitus oli yhtä hehkutusta, mutta kun Hopi on vaan niin hieno koira :) 23.09.2007 - 14:42
Eilen oltiin tokotreeneissä ja poikkeuksellisesti Kupittaalla. Otettiin vähän rennommin, kun ei varsinaisesti harjoitella tokokuvioita tällä hetkellä. Ensimmäisenä seuraamista, jossa alussa pari kertaa vilkuili muualle tai lähinnä ruutumerkkejä. Kokeilin pieniä kaavioita pk-kuviosta. Harjoiteltiin mm. eteentulemista, kun ajattelin kokeilla, jos sen opettaminen onnistuisi.
Toisella kierroksella kaukot ja muutamia asennonvaihtoja. Hopi oli ihan yli-innoissaan ja vaihteli välillä ihan itsekseen niitä. Seuraavaksi ruutua, jossa pari toistoa ja viimeiseksi lelu valmiina. Ihan lopuksi otettiin noutoa pk-kapulalla, sillä kevyemmällä, meni ihan kivasti. Ja ihan viimeiseksi eteenmeno. Vietiin pallo yhdessä, mutta se ei sitten näkynytkään lähetyspaikasta. Hopi juoksi ihan vinoon, mutta löysi pallon kuitenkin. 22.09.2007 - 14:50
Eilen käytiin ehkä viimeisen kerran tänä vuonna Ruissalossa paimentamassa. Laumassa oli 16 lammasta, liian paljon siis, mutta tällä laitumella ei ollut mitään mihin olisi voinut osan erotella. Harjoittelin pääasiassa hakukaaria vasemmalta puolelta. Oikea saa nyt jäädä mietintään. Ihan ok kaaret, aavistuksen isommat olisivat voineet olla. Tasapainossa Hopi menee jokaisella kerralla liian pitkälle. Jos itsenäisesti saa päättää, kääntyy vasta klo 1 tai 2 vaiheilla. Muutaman kerran kokeilin niin, että pysäytin sitä vähän liian aikaisin. Ehkä se auttaa...?
Lisäksi maahanmenot on surkeat, joten niitä pitää muistutella. Kuljetukset ihan ok. Jouduin torstain saarireissun jäljiltä muistuttelemaan vauhdista melkoisesti, mutta lopussa käveli taas pienen pätkän :) Tosi harmi, että paimennusta voi harjoitella vaan niin vähän aikaa vuodesta. Onneksi sentään talvella päästään näkemään lampaita ja toivottavasti sisällä jotain tekemään, mutta yksittäisiä kertoja ne joka tapauksessa ovat. 21.09.2007 - 15:57
Mentiin aamulla kontrollikäynnille Ninnin kanssa. Mukana oli pissanäyte ja paikan päällä otettiin verikokeet. Niiden saaminen olikin aikamoinen operaatio, kun Ninni teki kaikkensa päästäkseen irti.
Molempien kokeiden kattavat tulokset saadaan vasta maanantaina. Odotellessa verikokeista selvisi kuitenkin, että tulehdusta ei ole ja sokeriarvot ovat ok eli sokeritaudin mahdollisuus suljettiin pois. Pissanäytteen pH-arvo oli koholla, mikä kuulemma viittaa siihen, että virtsakiteet voivat hyvää vauhtia olla tulossa takaisin :/ Sydän kuunneltiin, kaikki ok ja kuumetta ei ollut. Ts. päällisin puolin Ninnissä ei näytä olevan mitään vikaa. Tehtäväksi sain laskea paljonko Ninni juo päivässä. Tällä hetkellä oireitahan ovat lisääntynyt juominen ja lenkeillä toistuva pissalla käyminen. Muuten se on ihan pirteä, paljon pirteämpi mitä keväällä ja kesällä. Täytyy toivoa, että saataisiin tietää mikä sitä vaivaa ja että ei olisi mitään vakavaa. Keväällä verikokeissa kilpirauhasarvot olivat matalalla, mutta sen taudin kuvaan ei kuulemma liity juominen. 20.09.2007 - 21:35
Tänään lähdettiin Korppoon saaristoon avustamaan lampaiden hakemisessa talveksi kotiin. Ajettiin autolla Korppooseen ja siellä meitä odotti vene.
 Hopi ja Miina Korppoon rannassa Matka ensimmäiseen saareen Bredskäriin kesti runsaan tunnin. Tälle saarelle oli alkukesästä viety vain kuusi lammasta. Paljon enemmänkin olisi voinut olla, mutta viime kesänä suuresta laumasta oli hävinnyt mystisesti 7 lammasta jälkiäkään jättämättä, joten tänä vuonna vietiin kokeeksi vain kuusi.  Hajaannuttiin etsimään niitä kuutta lammasta. Alue taisi olla joitakin hehtaareita ja meitä oli viisi ihmistä ja kaksi koiraa. Aika nopeasti lampaat löytyivät ja kaikki olivat tallella. Sitten oli koirien vuoro. Lampaat eivät olleet hirvittävän säikkyjä, mutta ihan tarpeeksi liukkaita. Toisin sanoen liian liukkaita Hopille. Pienen sähläyksen jälkeen otin Hopin pois ja jäätiin varmistelemaan, että ne eivät käännyt takaisinpäin. Miina hoiti varsinaisen kuljetuksen. Vähän ajan päästä lampaat olivat jo jonkin verran rauhoittuneet ja muutettiin kulkemista niin, että oltiin Hopin kanssa edessä ja Miina kulki perässä.  Veneelle tulo oli tarkkaa ja koiran piti tulla tosi rauhallisesti, koska alue oli kallioista ja liukasta. Hienosti Miina kuitenkin suoriutui omasta osiostaan. Lampaat ovat niin tottuneita veneessä kulkemiseen, että köpöttelivät sinne helposti.  Hopi vartioi lampaita veneessä Sitten suunta kohti toista saarta Granöä. Siellä oli 27 lammasta. Näiden lampaiden piti olla suht kesyjä, joten ajateltiin, että kokeilen Hopin kanssa ja Sanna on Miinan kanssa valmiina, jos iskee paniikki. Löydettiin lampaat helposti. Ajattelin, että lähetän Hopin oikealta, kun vasemmalta hakukaari on helposti liian ahdas. Eilinen "aidan viertä juokseminen ja siksi överiksi menevä hakukaari Ruissalossa-ongelma" päättely meni ihan uusiksi. Tuolla ei ollut aitoja lähelläkään ja Hopi lähti tekemään tajutonta hakukaarta. Lampaat huomasivat sen ja lähtivät tietysti juoksemaan vasemmalle. Huusin Hopille, että pistäisi vähän vauhtia ja että lampaat sitten lähtivät. Onneksi ne eivät singonneet ihan päättömästi vaan tosiaan olivat rauhallisempia. Hopi sai ne lopulta kiinni ja kuljetti ihan nätisti meidän luokse. Laskettiin ne ja kaikki olivat tallella.  Sen jälkeen lähdettiin kuljettamaan niitä veneelle. Osa lampaista oli tosi uteliaita ja lähti kohti Hopia, joka makasi maassa. Oli tosi paha paikka Hopille, sillä se ei kuitenkaan ole mikään voimakas koira. Lamapiden tuijottaessa Hopi käänsi katseen pois. Huusin, että nyt mennään, jotta se pääsi nousemaan maasta pois ja samalla pois ahdistavasta tilanteesta. Lampaat jumittivat ja Hopi sai ne liikkeelle vasta omalla liikkumisellaan eli se ei pelkällä katseellaan ja voimallaan pystynyt niitä painostamaan. Seuraava mutka tuli matkaan, kun kaikki 27 eivät menneet yhtä aikaa portista, vaan osa jäi aidan taakse. Näitä aidan sisäpuolelle jääneitä yritettiin saada jonkin aikaa liikkeelle ja itsellä meinasi jo usko loppua. Nekin jumittivat kunnolla. Lopulta saatiin ne kuitenkin liikkeelle ja kaikki lampaat olivat ulkopuolella. Sanna oli tällä välin päästänyt Miinan aidan ulkopuolella olleiden lampaiden luokse. Kun kaikki lampaat olivat yhdessä Miina auttoi Hopia vähän, jotta saatiin lampaat kunnolla matkaan. Kyllä on koirissa eroa. Miinan ei tarvinnut kuin ilmestyä paikalle, niin lampaat lähtivät. Hopi hoiti tästä eteenpäin loppumatkan yksikseen. Lampaat liikkuivat nyt oikein hyvin ja olin Hopiinkin tosi tyytyväinen. Muutaman kerran se yritti tulla eteen varmistelemaan, mutta kääntyi hienosti takaisin taakse. Meni rauhallisemmin ja järkevämmin kuin vuosi sitten, kun oltiin vastaavalla reissulla. Nämäkin lampaat kävelivät veneeseen tottuneesti.    Veneellä mentiin takaisin Korppooseen ja siellä lastattiin lampaat suoraan autoon.  Tämänlaiset reissut ovat kyllä tosi avartavia. On niin totaalisen erilaista kuin pellolla kävely. Haastavinta ovat varmasti maastot, jotka tosi usein ovat liukasta kalliota tai umpimetsää sekä lisäksi tietysti lampaat, jotka ovat kirjaimellisesti eläneet pellossa koko kesän. Hakukaarta pitää nyt miettiä ihan tosissaan. Huumori ei kyllä riitä kovin pitkälle, kun kyseessä on oikea työtilanne, aikaa ei ole yhtään ylimääräistä ja jos vaikeat lampaat on saatu lopulta kerättyä yhtään ja koira lähtee juoksemaan ihan liian kauas ja tekemään jotain omiaan. Olen joka tapauksessa kuitenkin tyytyväinen Hopiin ja siihen, että saatiin lampaat kuljetettua ihan tyylikkäästi veneelle. Hopi ei kuitenkaan ole oikea työkoira eikä tee oikeita töitä päivittäin. Vaikka sillä ei ole voimaa hirvittävästi, sillä on omaa ajattelukykyä ihan kivasti, mikä tuollakin oli tosi mukava huomata, kun itse ei kuitenkaan ehdi kaikkea huomata ajoissa. Päästään kuulemma vielä myöhemmin syksyllä muihinkin hakureissuihin mukaan :)  16.09.2007 - 21:03
Kävimme tänään laskemassa Raision lampaat ja samalla kierrettiin Raisionlahden luontopolku. Lähetin Hopin hakemaan lampaita. Ne makasivat maassa ja ensimmäisellä kierroksella Hopi ei löytänyt niitä. Toisella kerralla näki ne jo alussa ja hakukaari oli tosi nätti. Hopi hävisi kumpareitten taakse. Lampaat eivät liikkuneet, joten Hopi oli hidastanut vauhtia tai kokonaan pysähtynyt. Huusin sille rohkaisuksi käskyjä ja pian se tuli näkyviin. Todennäköisesti se ei nähnyt mua, sillä lähestyi lampaita rauhallisesti ja hitaasti. Lampaat lähtivät liikkeelle ja pian Hopi huomasi mut ja samantien lisäsi vauhtia, höh.
Kaikki 20 lammasta olivat tallella. Ei varsinaisesti paimennettu niitä laskemisen jälkeen, sillä olivat tosi vaikeita. Ne karttoivat ihmistä ja koiraa ja niitä oli liikaa. Jotenkin pitäisi saada Hopi pysymään yhtä rauhallisena mun kanssa, kuin silloin, kun se on "yksin" lampaiden kanssa. Lauralta tulikin hyvä vinkki, jota pitäisi päästä kokeilemaan treenilampaiden kanssa.  Illalla tehtiin pitkästä aikaa esineruutua. Talloin noin 40 m syvän ja 5 m leveän kaistaleen. Takarajalle vein sukan ja vasempaan reunaan n 25 m kohdalle lompakon. Hopi pääsi ensin. Lähti tosi hyvin suoraan takarajalle ja sukka löytyi saman tien. Positiivista oli se, että meni saman tien takarajalle. Seuraavaksi lompakkoa hakemaan. Vaihdoin vähän paikkaa ja lähetin uudestaan. Juoksi taas suoraan takarajalle, risteili siellä hetken ja sen jälkeen alkoi juokseminen. Poistui alueelta, tuli takaisin ja vaan juoksi. Jossain vaiheessa tuli takaisin ja jäi tuijottamaan mua hetkeksi. En sanonut mitään ja Hopi lähti takaisin alueelle. Nyt oli vauhtia vähemmän, mutta meni silti vielä helposti ruudun ulkopuolelle. Hetken päästä sai lompakosta hajun ja loppu menikin ihan hyvin. Esineruutua ja jälkeä pitäisi nyt aloittaa kunnolla treenaamaan varsinkin, kun vepe on loppu, toko tauolla ja lampaatkin lähtevät pian sisälle. Sitten vaihdettiin. Ninni oli ihan super! Vein lompakon samaan paikkaan kuin Hopille, mutta sukkaa en vienyt ihan takarajalle asti. Ajattelin helpottaa, mutta ihan turhaan. Lähetin Ninnin ja se lähti suoraan lompakkoa kohti, löysi sen ja palautti hienosti. Aikaa meni muutama sekunti. Vaihdoin paikkaa ja lähetin sukan hakuun. Taas yksi suora pisto, sukka löytyi ja nopea palautus. Tuntui, että meni vähän liian helposti, joten kävin vielä viemässä sukan uudestaan ja vaikeampaan paikkaan. Ninnin kohdalla kun kyseessä on enää aktivoinnista, niin voi välillä vähän soveltaa :) Kolmannella kerralla lähti taas tosi hyvin, sai saman tien hajun, mutta jonkin aikaa meni, että paikallisti sukan. Vitsi, että se oli hyvä!  14.09.2007 - 20:22
Kävimme Riikan kanssa kävelemässä Ruissalossa ja löydettiinkin tosi kiva lenkki. Alussa Hopi pääsi hetkeksi käymään laitumella. Lähetin sen hakemaan lampaita ja nyt hakukaari oli tosi nätti. Tällä kertaa oli hyötyä, että meni kaukaa, mutta aita tuli vastaan niin ei mennyt ihan överiksi ;) Kuljetukset ihan kivoja ja hidasti jopa ajoittain vauhtia. Tosi kivaa, että ollaan päästy nyt näin usein lampaille, vaikkei kauan tänään siellä oltukaan.
 Kuva Sirpa Saari Lenkillä Ninnille tuli jonkinlainen tasapainohäiriö. Luulin, että se menee kierimään puskaan, mutta se ei pysynytkään jaloillaan. Hämmentyneenä meni vain poikittain eteenpäin, vaikka yritin kutsua sitä. Epäonneksi sen eteen osui syvä oja, johon se ehti putoamaan ennen kuin ehdin sen luokse. Sain nostettua sen sieltä ylös ja oli sen jälkeen ihan normaali. Ihan tosi outoa. Parin viikon päästä eläinlääkärillä otetaan tämäkin puheeksi :/ 14.09.2007 - 10:40
Eilen mentiin Ruissaloon paimentamaan. En ollut etukäteen suunnittellut mitään, vaikka nykyään pitäisi, jotta saisi harjoituksista jotain irti. Päätettiin ottaa vain osa lampaista treenattavaksi. Häkitys 16 lampaan kanssa ei meinannut onnistua helposti. Tai itse asiassa häkitys meni tosi hyvin, mutta kun piti saada vain osa pois häkistä, niin siinä menikin hetki ;) Otettiin loppujen lopuksi 8 ulos aitauksesta.
Ensimmäisellä kierroksella lähetin Hopin hakemaan lampaita. Hakukaari meni taas ihan överiksi. Lampaat olivat ehkä n. 30-40 m päässä, mutta Hopi kiersi koko laitumen reunoja myöten ja kaukaa!Kaarien harjoituksia pitäisi oikeasti miettiä, mutta miten? Lyhyeltä matkalta ei useinkaan tätä ongelmaa ilmene, mutta heti jos matkaa on enemmän. Niin, ja nimenomaan oikealta puolelta lähetettynä. Vasemmalla voi kurvata sitten taas liian lähelle :/ Kuljetukset melkein ok. Nyt on taas vauhtia näillä liikkuvillakin lampailla ihan liikaa. Jonkunlainen ruotuun laittaminen pitäisi kai_taas_ tehdä. Muutamia kertoja harjoittelin tosi lyhyeltä etäisyydeltä hakukaaria. Tarkoituksena oli muistuttaa maahanmenoa takana. Maahanmenot onnistuivat hyvin ja aina sen jälkeen sai lähteä kuljettamaan. Kokeiltiin vielä pieni pätkä poispäinkuljetusta. Ehkei Hopi vielä ihan täysin tajua ideaa, mutta kyllä ne lampaat poispäin liikkuivat. Lopuksi siirrettiin lampaat laitumelta toiselle. Tai oikeastaan Glenda siirsi ja me vain varmisteltiin. Asioita mitkä pitäisi saada kuntoon tai edes onnistumaan harjoituksissa: Hakukaarten saaminen jonkinlaiseen tasapainoon ja järkeviksi Maahanmeno tasapainopisteessä ja _heti_ Flänkkikaarten parantaminen, erityisesti silloin, kun Hopi kääntyy oikealle. Vauhdin säätäminen eli että tottelee paremmin hidasta käskyä ja oikeesti menee hitaasti 13.09.2007 - 07:46
Eilen käytiin Piikkiössä tosi pikaisesti paimentamassa. Lampaat olivat tutut ja tahmeat, mutta vaihteeksi ihan hyvä taas niidenkin kanssa harjoitella. Hakukaari oli surkea, samoin maahanmeno. En jaksanut niitä tällä kertaa tahkoa, joten pyöriteltiin vaan vähän aikaa laumaa.
Vauhtia on vieläkin ihan liikaa, vaikka sainkin pari kertaa siitä kohtuu hyvin huomautettua. Vauhdista johtuen tulee ihan liian lähelle lampaita. Tasapaino oli näiden rauhallisten kanssa jo oikein kiva, joten siinä mielessä hyvä treeni. Hopin ei tarvitse näiden lampaiden kanssa pelätä, että ne sinkoaisivat jonnekin. Lopuksi harjoiteltiin poispäinkuljetusta. Olipa vaikeaa, siis itselle! Ensimmäinen pätkä saatiin menemään kohtuu hyvin. Tosin Hopi ei varmaankaan tajunnut ajavansa niitä poispäin, vaan odotti koko ajan, että annan lupaa hakea ne. Sitten lampaat jymähtivät, eikä harjoituksesta meinannut hetkeen tulla mitään. Svedu tuli vähän auttamaan, jotta saatiin lampaat pois jaloista ja sen jälkeen saatiin taas muutama onnistunut ajo. Nyt tuntui jo vähän siltä, että Hopikin tajusi hieman ideaa. Tänään uudestaan, mutta Ruissaloon.  K.Sami Virtanen 09.09.2007 - 20:47
TSAUn hallilla kisattiin tänään V-S:n piirin mestaruuksista. Hopi tuli toiseksi pistein 272!! Treenikavereilla meni muutenkin tosi hienosti. Glenda tuli neljänneksi ykköstuloksella ja Hopusta tuli TVA. Elsille vielä isot onnittelut :)
 Kuva Sami Virtanen Seuraavaksi selityksiä ja pohdintaa kokeesta. Kisa alkoi p.oloilla. P.istuminen muuten ok, mutta oli kuulemma kerran siirtänyt toista etutassua,tästä 9. P.makuu alku lähti sujumaan hyvin, mutta kun LO oli meidän kohdalla, Hopi aloitti koomatuijotuksen. Annoin melko lujan käskyn ja onneksi havahtui ja meni maahan. Takaisin tullessa tarvitsi kaksi käskyä ylösnousemiseen, joten siitä 8. Seuraamiseen yritin mennä niin kuin treeneissäkin. Ehkä suurin syy siihen, että se liike tuntuu olevan hankalin on se, että jännitän huutaako Hopi, sitten muutun omituiseksi ja sitten Hopi muuttuu. No, nyt oli muutamaa pientä aloitusvingahdusta lukuunottamatta hiljaa. Muuten en sitten tykännytkään yhtään. Ei ollut jalassa yhtään kiinni, joka kai on tavoiteltavaa, mutta ei sitä mistä itse tykkään. Lisäksi Hopi edisti paikoin ihan järkyttävästi. Seuraamisesta 8. Sitten olikin vuorossa idari, jossa tuomarilla ja katsojilla sekä mulla on täysin eri muistikuva. Seuraaminen oli suht ok kaikilla osioilla ja asennot omasta mielestä ihan ok. En huomannut mitään erikoista. Pisteitä en katsonut, mutta kun tultiin kehästä pois monet tulivat kysymään, että miksi saatiin siitä 7. Kukaan ei ollut nähnyt mitään "väärää" eikä itselläkään ollut mitään käsitystä. Tuomari kirjoitti virheet liikkeiden aikana ylös, joten menin kokeen jälkeen kysymään. Hopi oli seisomisessa kuulemma kääntynyt "voimakkaasti, noin 45 astetta" ?!?! Hassua, se oli ihan suorassa kun tulin takaisin, ihan samassa kohtaa mihin sen olin jättänyt. Kukaan katsojistakaan ei ollut nähnyt, että se olisi liikkunut yhtään. Lisäksi maahanmenossa olin kuulemma antanut erittäin voimakkaan käsiavun. Tätäkin on vaan pakko ihmetellä, kun en vaan tajua. Ehkä mun käsi on sattumalta heilahtanut käskyn kohdalla, mutta kun Hopi ei koskaan ole tarvinnut lisäapuja maahanmenoon. Lisäksi se ei varmaan edes tajuaisi käsimerkkiä, kun en sitä ole koskaan käyttänyt. No, selityksiä riittää, mutta ihan oikeasti näitä kahta ihmettelen. Harmittaa, kun ei kukaan kuvannut videolla, ihan vaan mielenkiinnosta. Idarista siis surkeat 7. Seuraavaksi luoksetulo, jossa pysähdykset hyvät viime aikojen harjoituksiin nähden. Perusasento vino, sen takia 8. Ruutu viimeisenä tässä osiossa ja se oli nopea ja hieno. Ihan ansaitusti 10. Toisessa osiossa ensimmäisenä ohjattu, joka myöskin hyvä. Siitä 10. Sen jälkeen metalli, jossa takaisin tullessa jopa laukkasi. Siitä myös 10. Tunnistusnoudossa haisteli tosi nätisti, otti oman, se tippui suusta, otti uudestaan ja lähti tuomaan. Siitä 8. Viimeisenä kaukot, jossa tuli aavistuksen eteenpäin. Sen lisäksi mun käsimerkit jäivät kuulemma päälle, joten siitä 7. Sekin ihan uusi kommentti.... Ihan ok kisa. Hopi toimi tosi kivasti, omissa hermoissa on parantamisen varaa. Pieniä virheitä kyllä löytyy, mutta en jaksa niitä hioa. Lisäksi tämän päiväisessä kisassa ihmetyttää suuresti muutamat asiat, kuten se idari. Toko jää nyt tauolle ja hetken aikaa keskitytään lampaisiin ja jäljestämiseen. 07.09.2007 - 10:11
Eilen oltiin vepetreeneissä. Jos ilmat jatkuu näin viileinä, ei varmaan montaa kertaa enää käydä siellä. Ensimmäisenä tehtiin vienti. Otettiin vähän lyhyempi matka ja meni ihan moitteettomasti.
Seuraavalla kierroksella kokeiltiin ensimmäistä kertaa avo-luokan veneen hinaus rantaan. Menin Hopin kanssa toiseen veneeseen, joka soudettiin vähän matkan päästä toisesta veneestä. Oltiin suorassa linjassa rantaan päin. Tarkoituksena oli, että Hopi hyppää veneestä, ui toisen veneen luo ja vetää sen rantaan. Veneestä "hyppy" oli taas niin koominen. Hopi huusi laidalla ensin vähän aikaa, valui sitä pitkin kirjaimellisesti veteen ja upposi hetkeksi. Miksei se voi hypätä ja ottaa laidalta vauhtia hienosti niin kuin melkein kaikki muutkin :) Pinnalle nousun jälkeen loppuosio menikin oikein tyylikkäästi. Hopi ui toisen veneen luo ja hinaaminenkin meni suht kevyesti ja osui vielä maalitolppien väliin. Viimeiseksi kokeiltiin vielä vientiä. Nyt oli uusi avustaja ja Hopi selvästi hämmentyy siitä. Ensimmäisellä yrityksellä ei lähtenyt vaan jäi huutamaan ja pyörimään rannalle. Uudella yrityksellä lähti ja vienti sujui hyvin. Täytyy nyt miettiä jatkossa miten saisi mahdollisille uusille avustajille neuvottua niin, että onnistuisi heti ensimmäisellä yrityksellä. Ninnin antibioottikuuri loppuu tänään. Nyt toivotaan, että on tehonnut ja kierre saatu loppumaan.  Kuva Sirpa Saari 03.09.2007 - 08:27
Mentiin eilen Ruissaloon paimentamaan. Lampaita oli vaihdettu ja nyt siellä oli 16 isoa uuhta. Vähän turhan suuri lauma harjoittelua varten, mutta en jaksanut siirtää osaa pienempään häkkiin. Aloitettiin hakukaarella, joka taas muuten hyvä, mutta ei mennyt maahan. Hidasti kyllä vauhtia, mutta ei se riitä. Harjoiteltiin maahanmenoja muutamaan otteeseen muistutusten kanssa ja meni paremmin. Pyrin siihen, että pysäytän ihan hetkeksi ja kun Hopi on käynyt maassa, se pääsee saman tien jatkamaan.
Kuljetukset menivät pääosin hyvin. Tuo porukka ei antanut yhtään anteeksi, jos koiralla oli liikaa vauhtia. Alussa Hopi ryntäsi muutamaan otteeseen liian lujaa liian lähelle ja lampaat jyräsivät mun yli. Hopi yritti lähteä pysäyttämään laumaa, mutta päätin etten päästä. En tiedä teinkö koulutuksellisesti oikein, mutta jos Hopi itse tulee liian lähelle ja lampaat häipyy, niin en halua, että se saa "palkkioksi" hakea lampaat takaisin. Silloin muistuttaisi liikaa sitä mitä sai 3-4 ensimmäistä vuotta lampaiden kanssa tehdä ja se tyyli olisi parempi unohtaa ihan kokonaan. Eli nyt jos on liikaa vauhtia, niin lampaat sitten oikeasti häipyvät ja paimennus katkeaa hetkeksi. En tiedä tajusiko Hopi idean nopeasti vai oliko tuuria, mutta parin kerran jälkeen meni huomattavasti rauhallisemmin. Lampaatkin kulkivat oikein nätisti sen jälkeen. Kokeilin lisäksi tehdä pientä siksak-kuviota selkä lampaisiin ja Hopiin päin. Nyt pysyi vielä paremmin kauempana ja oli rauhallisempi kuin jos kävelin kasvot siihen päin. Tasapainoilu pienessä kuljetuksessa menee jo pääosin hyvin. Aidan viertä mentäessä Hopi kulki jatkuvasti sivulla eikä mennyt itsenäisesti tasapainoon, jos vaihdoin suuntaan. Laura huomasi, että kun lähetin sen erikseen kiertämään lauman taakse aidan viertä, niin aidan kohdalla Hopi kiihdytti vauhtia. Eli todennäköisesti sitä ahdistaa jonkin verran tunkea aidan ja lampaiden väliin. Näitä pitäisi muistaa harjoitella. Muuten alan olla Hopiin aika tyytyväinen. Paljon on vielä opeteltavaa, mutta omaan vähäiseen tietoon ja taitoon + alkuvuosien totaalisen väärään "opettamiseen" nähden meillä menee aika hyvin :) 02.09.2007 - 09:54
Päivitykset on nyt vähän jääneet. Perjantaina tokoilin läheisellä kentällä. Mikäli muistan oikein, niin kaikki meni suurin piirtein niin kuin pitikin. Tunnari on nyt edelleen sujunut hyvin. Ruudun pysäytyksessä tosin liikkuu käskyn jälkeen itse oikeaan kohtaan keskelle, jos olen pysäyttänyt sen liian reunaan. Höh..
Eilen käytiin päivällä kiertämässä Raision laitumet ja yhdellä niistä harjoiteltiin jonkin aikaa. Tein kulmatreeniä ja nyt meni ensimmäistä melkein niin kuin pitikin. Lisäksi yritin harjoitella kuljettamista niin, että kun lampaat olivat kulmassa olin itse toisella reunalla ja Hopin olisi pitänyt tulla toista reunaa ja tunkea jossain välissä aidan ja lampaiden väliin. Ei onnistunut ollenkaan. Hopi yritti koko ajan seurata sivusta laumaa, jolloin osa kääntyi takaisin päin ja lauma levisi. Harjoiteltiin sitten yhdessä niin, että pidin Hopia pannasta kiinni ja kierrettiin lauman ja aidan välistä yhdessä. Kun lampaat ryntäsivät eteenpäin, päästin Hopin irti ja se kokosi ne takaisin. Pari kertaa tehtiin onnistuneita toistoja.  Illalla oli hallilla tokotreenit. Aloitettiin p.oloilla, jotka meni hyvin. Istumisessa palkkasin lelulla ja nyt ei ollut edes lähdössä kehästä pois :) Ensimmäisenä liikkeenä tehtiin ohjattu. Keskimmäinen kapula oli ulkonäöltään erilainen kun meillä ei ollut kolmea samanlaista mukana. Hopi yritti kaksi kertaa lähteä sille. Sain pysäytettyä onneksi. Viimeisellä kerralla vaihdettiin kapuloiden paikkaa ja nyt meni hyvin. Vitsi, olisi pitänyt tajuta heti alusta asti. Täytyy ohjattua nyt saada treenattua jossain. Toisella kierroksella tehtiin idari, jossa otin Hopin vauhdista seuraamaan. Seuraaminen oli tosi hyvää ja asennot ok. Istumisen tai seisomisen kohdalla oli kuulemma siirtänyt jotain tassua vähän. Lopuksi tein vielä kisanomaisesti seuraamista ja Hopi vinkui ihan vähän ja ihan hiljaa, mutta vinkui kuitenkin. En varmaan saa sitä enää koskaan hiljaiseksi kisatilanteessa :/ Perusasento provosoi sitä vinkumaan. Jos ottaa vauhdista, on hiljaa. Voi hitsi... Ninni on nyt voinut ihan hyvin. Antibioottikuuri on purrut ainakin toistaiseksi :) 29.08.2007 - 21:20
Huoh, Ninni on kesän aikana aiheuttanut paljon huolta ja ainakaan vielä ei näy loppua. Keväällä ensin virtsakiteet vaivasivat, kesällä molemmilla koirilla oli vuorotellen mahaongelmia, pari viikkoa sitten Ninnille tuli ärhäkkä virtsatietulehdus, alkuviikosta taas jotain ihme vatsajuttuja ja nyt virtsatietulehdus ilmeisesti uusiutui. Kipulääkkeet ja antibiootit saatiin onneksi supernopeasti, nyt vain peukut pystyyn, että tämä kuuri tehoaa. Suurempiin tutkimuksiin ollaan syyskuussa joka tapauksessa menossa, kun pitää tarkistaa kilpirauhasarvot uudestaan. Alkaa itsellä olla aika väsynyt olo :(
 Kuva Sami Virtanen Töiden jälkeen mentiin Piikkiöön paimentamaan. Sen jälkeen Ninni alkoikin oireilla kunnolla. Lampaita oli vähän vaihdeltu ja nämä liikkuivat paremmin. Solveig ja Flamma tulivat myös ja harjoiteltiin yhdessä. Käytössä oli nyt viereinen iso pelto, jossa saatiin harjoitella kunnon hakukaaria. Hakukaaret muuten ok, mutta Hopi ei mennyt helpolla maahan. Lisäksi Hopi ottaa edelleen häiriötä "tolpalla" seisovasta ihmisestä eli on vähän pihalla kenelle lampaat pitää viedä. Oma asenne oli koko ajan vähän lepsu ja kun tiukensin sitä, meni heti paremmin. Nämäkin lampaat päästivät koiran tosi lähelle ja Hopille se ei oikein sovi. Harjoiteltiin lisäksi kuljetusta niin suoraan kuin käännöksien kanssa. Poispäinkuljetustakin kokeiltiin hetken mielijohteesta, mutta Hopi ei tuntunut tajuavan ideaa ollenkaan. Eli tätä täytyy miettiä ensi kerralla vähän tarkemmin. Ihan ok harjoitukset, omat ajatukset oli vaan jossain muualla, pääasiassa Ninnissä. Samille suuri kiitos hienoista kuvista :)  Kuva Sami Virtanen 28.08.2007 - 21:24
Pikaiset päivitykset. Ollaan tehty joka päivä jotain pientä tokoilua. Tunnari on sujunut jokaisella kerralla tosi, tosi hyvin (* kop kop * ). Namit on edelleen oman ympärillä ja tällä tyylillä jatketaan.
P.olot on sujuneet myös hyvin. Olen palkannut p.istumisen jälkeen taskussa olevalla lelulla, jotta sitä koomatilaa saisi purettua paremmin. Ihan hyvin on toiminut. Seuraamisessa Hopi on omissa harjoituksissa ollut hiljaa, mutta katsotaan sitten kisoissa. Toivottavasti ei ainakaan huutaisi. Kaukojen osalta ollaan lähinnä vain leikitty ja tehty muutama ylösnousu ylipitkältä matkalta + heti palkka. Idari vaikuttaisi olevan suht mallillaan, luoksetulon pysäytykset jatkuvasti liian pitkiä. Pari viikkoa aikaa hioa...  Kuva Sirpa Saari 24.08.2007 - 08:39
Eilen illalla osallistuimme ensimmäisiin vepekisoihin ja siis sovekokeeseen. Pääsimme mukaan kesän viimeisiin kisoihin varasijalta ja kyllä kannatti. Etukäteen ajattelin, että jos vaan läpi päästään, niin se riittää.
Hopi on harjoituksissa uinut melkein aina maalitolppien ohi ja lisäksi esim. vienti ja hukkuvan hakeminen ovat teettäneet töitä. Raja hyväksyttyyn soveen on 65 pistettä. Arvonnassa olimme numero 3 eli viimeinen sovekoira. Ensimmäisenä veneestä hyppy 50 metristä. Hopi valui veteen tuttuun tyyliin ja lähti uimaan rantaan. Veneessä olijoita kuulemma hymyilytti, kun se matkan aikana piti sellaista kiukkuääntä, kun ei omasta mielestään päässyt varmaan tarpeeksi nopeasti rantaan. Seisoin rannassa ihan kärjessä, jotta ohjaisin Hopia tulemaan merkkikeppien välistä. Tällä kertaa se sitten päätti tulla toiselta puolelta ohi, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Metri ylitystä ja siitä -1. Kasassa oli 24 p. Seuraavaksi vienti. Menin itse veneeseen ja Taina jäi Hopin kanssa rantaan. Ensimmäinen lähetys ja Hopi astui veteen, mutta ei lähtenyt. Nousi takaisin rannalle. Uusi yritys ja nyt huusin itsekin veneestä Hopille. Toisella yrittämällä lähti tuomaan ja loppuosio menikin ihan hyvin. Kuusi käskyä oli käytettävissä ja tehostin uimisen aikana tuomista vielä parilla käskyllä. Viisi taisi kokonaisuudessaan mennä. Tästä joka tapauksessa täydet 25 p. Kolmas liike oli veneen haku. Tämä meni ihan täydellisesti. Lähtö onnistui heti, uiminen ok, ja veneen hinaaminen rantaan sujui myös helpohkosti. Onneksi ei tuullut yhtään. Hopi meni merkkikeppien välistä, kun tosiaan harjoituksissa viime kertaa lukuunottamatta on aina ohittanut n. 5 metrillä. Ihan huippua! Tästäkin 25 p. Nyt oli sove jo periaatteessa mennyt läpi eikä paineita ollut enää viimeiseen liikkeeseen. Viimeisenä hukkuvan haku. Pyysin hukkuvaa näyttämään Hopille lelua ja hetken aikaa sai repiä sitä. Hukkuvan hukkuessa Hopi lähti hyvin, tosin huusi matkalla. Noin 5 metrin jälkeen oli kääntymässä takaisin, mutta sain yhdellä käskyllä sen jatkamaan eteenpäin. Loppumatka hukkuvan luokse meni hyvin. Hinaaminen näytti taas tuskaiselta. Puolessa välissä matkaa Hopi harrasti jotain omia kuviokelluntaliikkeitä niin, että kapula meni loppujen lopuksi sen suusta kiertyneenä kaulan alle. Nyt näytti vielä tuskaisemmalta. Sisulla tultiin rantaan ja ihan suoraan keppien välistä! Tästäkin siis 25 p. Hopi kyllä yllätti, kun teki kaikki liikkeet ja yhtä lukuunottamatta tuli keppien välistä. Lopputuloksena 99/100 p. ja luokan voitto :) Nyt voi vähän hengähtää, kun on sove suoritettuna pois alta. Ensi kesänä mahdollisimman pian alokasluokkaan ja jos siellä onnistuisi, pääsisi harjoittelemaan avoluokan liikkeitä. Tuhannet kiitokset Tainalle hyvästä avustamisesta !!  22.08.2007 - 13:17
Eilen mentiin Lauran kanssa harjoittelemaan Halisiin koulun kentälle. Kehä oli valmiina ja tulin kisanomaisesti. Perusasennossa Hopi katseli ihan muualle, mutta seuraa- käskystä oli heti mukana. Nyt oli mukana vähän liiankin hyvin ja pieni vingahdus pääsi alussa. Muistutus ja meni paremmin. Muutama toisto ja oli hiljaa.
Seuraavalla kierroksella ensin idari, jossa palkkasin seisomisen jälkeisestä seuraamisesta. Ensimmäisellä seuraamispätkällä oli taas liian innoissaan, seisominen ok ja sen jälkeen vauhdista palkka. Tämän jälkeen suora luoksetulo, joka oli ok. Tästä mentiin suoraan ruutuun, jossa pysäytin seisomisesta. Se oli tosi hyvä, suoraan ruudun keskellä. Seuraavaksi otin voi-tyyppisesti lähetystä ja Hopi kiersi sivusta ruutuun joka kerta. Jossain välissä laitoin maahan, tein kävelykaavion, kutsuin ja palkkasin, kun tuli sivulle. Viimeiseksi vein vielä pallon ruutuun ja nyt meni suoraan. Viimeisellä kierroksella vielä ohjattu. Merkillemeno luvattoman huono tai yritti ohittaa sen. Uusi yritys ja meni paremmin. Kapulan haku ok. Sivulla ollessa pitää kyllä tosi löysästi sitä suussa, kun läähättää samaan aikaan. Tästä johtuen näyttää sitten siltä, että pureskelee kapulaa. Ihan viimeiseksi kaukot, jossa pää kääntyili tuttuun tapaan. Lopuksi leikinomaisesti paljon peruuttaen ja nameilla palkaten. Oli kyllä ihan kivaa treenata taas tokoa :)  19.08.2007 - 09:57
Eilinen aamupäivä vietettiin Ninnin kanssa päivystyksessä odotellen. Sille tuli ärhäkkä virtatietulehdus ja edellisenä yönä juostiinkin jatkuvasti ulkona. Saatiin onneksi lääkkeet nopeasti ja Ninnillekin varmaan mukavampi olo.
Illalla mentiin Hopin kanssa hallille treeneihin. Ryhmämme oli kokenut totaalisen osallistujakadon, joten meitä ei ollut paikalla kuin Sirpa Miron ja Hekun kanssa sekä me. Tehtiin niin, että Sirpa laittoi ruudun ja luoksetulon merkit valmiiksi ja tulin sen jälkeen Hopin kanssa kehään ihan kisanomaisesti. Taas saatiin myös kisanomainen alku ja Hopi tuijotteli merkkejä ja haahuili. Pieni palautus ja taas oli normaali itsensä. Huomasin kyllä eron omissa tekemisissäni harjoituksiin ja kisatilanteeseen nähden, joten näitä nyt työstetään. Tein seuraamista pariin eri otteeseen ja kerran taisi pieni vinkaisu päästä, muuten oli hiljaa. Sen jälkeen luoksetulo kokonaisuudessaan, jossa autoin loppusivulletulossa käden kanssa niin, ettei rysäyttänyt jalkaan. Tästä ei muuta kuin kehuja palkaksi ja suoraan ruutuun lähetykseen. Ensimmäistä pysäytyskäskyä Hopi ei kuullut ja pyöri ruudussa jonkin aikaa ennen kuin oli taas keskellä. Siitä sitten palkka. Tein vielä uudestaan ja nyt sain pysäytettyä suoraan ekalla kerralla. Sitten metallinouto, jossa kokeiltiin lainakapulaa. Materiaali taisi ällöttää Hopia, sillä palautus oli vähän niin ja näin. Toisella toistolla meni paremmin ja siitä isot leikkimiset palkaksi. Kaukot tehtiin jossain välissä ja ne meni hyvin. Hopi ei kertaakaan vilkuillut Sirpaa, joka toimi liikkeenohjaajana. Hyvä, hyvä! Ennen p.oloja vielä ohjattu, jossa Hopi haki oikean. Meni tosi hyvin. Viimeiseksi p.olot, jossa ensin istuminen. Lyhyt aika ja hyvin istui. Taskussa oli lelu ja palkkasin sillä. Sen jälkeen suoraan p.makuu, jossa palkkailin ensin kontaktista ja viimeisenä nopeasta maahanmenosta. Hopi leikki lelulla ihan hyvin, mutta kun mentiin muiden tavaroiden luo, oli vaihtamassa istumisleluun. On se vaikeaa... Tänään aamulla kävelin lenkin yhteydessä taas kentälle. Tein tosi nopeat harjoitukset, aikaa meni vajaa 10 minuuttia. Seuraamista kisanomaisesti. Nyt seurasi alusta lähtien tosi hyvin eikä painanut :) Yksi suora luoksetulo ja kaukoilla pelkkää leikkimistä ja nopeaa asentojen vaihtoa. 17.08.2007 - 22:41
Käytiin Piikkiössä katsomassa, että lampaat olivat tallella. Sirpa tuli mukaan kuvailemaan. Kiitos jälleen! Tuntui taas siltä, että homma ei etene mihinkään. Lampaat ovat ihan liian kesyjä ja tunkevat suoraan syliin ja jopa itsestä ohi. On tosi vaikeaa saada Hopi pysymään riittävän kaukana takana, kun sen pää sanoo, että pitää mennä pysäyttämään, kun ne menevät musta ohi. Jankattiin jonkin aikaa. Kokeilin häkitystä, joka meni ihan hyvin. Sain jo muutaman kerran Hopin tajuamaan lähellä suuntakäskyjä. Lampaat tosin tapansa mukaan kävelivät melkein suoraan häkkiin, mutta tekivät ne sentään pari mutkaa.
Toisella kierroksella lähetin Hopin hakemaan lampaita toisesta päästä laidunta. Se ei siis nähnyt niitä, vaan lähti umpimähkää jonnekin. Meni vähän aikaa ja sieltä ne tulivat. Näin kauempaa, että teki tosi nätin kaaren itsekseen. Tykkään hirmuisesti, että tuo osaa käyttää omaa päätään ja löytää lampaat ilman, että ne tuodaan nenän eteen. Yleensä kyllä harjoitellaan ihan oikeita hakukaaria ja lähempää :) Sirpa kuvasi samalla ja Miro oli remmissä vieressä. Jostain syystä lampaat karttoivat tulemasta Miron lähelle jolloin ne eivät myöskään tunkeneet mun syliin, vaikka väliä olikin monta metriä. Saatiin oikein hyvä harjoitus. Lampailla oli veto toiseen päähän laidunta, mutta Hopi sai ne tosi hyvin pidettyä, välillä kerättyä kasaan ja tuotua mulle. Nyt se teki sellaista pientä liikettä koko ajan ja yhteys lampaisiin säilyi. Ihmettelen tätä nyt toistuvasti, mutta Hopi vaan toimii paljon paremmin vähän vaikeammissa tilanteissa tai ainakin niin, että päästään koulutuksellisessa mielessä enemmän eteenpäin. Hassua, kun ollaan joka tapauksessa ihan aloittelijoita ja paljon on opeteltavaa. Paimennuksen jälkeen mentiin kentälle tekemään vielä tokoa. Aloitin pienellä seuraamispätkässä, jossa nyt ilmeni SM-kisan alun haahuilu. Tätä samaa tyyliä täytyy kokeilla jatkossakin, jos saataisiin kisanomainen olo Hopille. Muistutuksen jälkeen seurasi taas omaan tuttuun tyyliinsä. Sen jälkeen ruutu, jossa tein ensin kokonaan. Hienosti pysähtyi keskelle. Toisella kierroksella jätettiin lelu ruutuun. Sitten luoksetulo, joka ensin pysäytysten kanssa. Sen jälkeen palkka seisomisesta. Hyvin meni. Näiden jälkeen taas pieni pätkä seuraamista. Nyt oli jo ihan normaali itsensä, ei vinkunut, kontakti hyvä, painoi liikaa. Viimeiseksi p.olot, jossa ensin lyhyt istuminen. Jätin palkkapallon puolihuolimattomasti kentän laidalle. Istuminen ok, mutta vapautuksen jälkeen oli lähdössä palkalle. Siitä kisanomaisesti p.makuu heti perään. Tuijotti kentän ulkopuolelle koomassa, mutta sain heräteltyä namien kanssa. Maahan-käskyn jälkeen annoin lelun taskusta, mutta se ei kelvannut vaan Hopi oli sitkeästi lähdössä reunalla olevalle pallolle. Pitäisi keksiä jokin kikkakolmonen ennen pm-kisoja...  Kuva Sirpa Saari 16.08.2007 - 22:48
Aamulla menin lenkin yhteydessä kentälle treenaamaan. Aloitin luoksetulolla, jossa ensimmäisellä kerralla tein sen kokonaan. Nyt pysähdyksetkin oli hyvät. Toisella kerralla suora luoksetulo ja palkka vauhdista. Seuraavaksi kaukot, jossa ensin kisamaisesti kaukaa. Meni tosi kivasti ja Hopi ei kertaakaan vilkuillut muualle. Toisella kerralla tein läheltä muutaman leikinomaisesti ja niin, että Hopi vaan peruutteli.
Sitten muutama kerta pelkkää merkille menoa ja niiden jälkeen ohjattu. Haetutin vasemman vaikka tarkoitus oli hakea oikea, mutta oikealle puolelle jäi joitain koiranulkoiluttajia katsomaan. Merkille meno hyvä, samoin kapulan haku. Hopi tässä välissä tauolle ja tehtiin Ninnin kanssa jotain pientä. Hopin kanssa seuraavaksi metallinouto, taas ilman hyppyä. Pari kertaa toistettiin ja toisella tuli reippaammin. Niiden jälkeen seuraamista. Aloitin taas niin, että otin Hopin mukaan vauhdista. Muutaman kerran pysähdyin ja otin sivuaskeleita. Ihan hiljaa oli :) Viimeiseksi idarin asennot, jossa seuraaminen jopa väljää (?), mutta asennot ok. Palkkasin viimeisestä seuraamispätkästä. Illalla mentiin vepetreeneihin. Ensimmäiset kaksi kierrosta otettiin vientiä. Avustaja eri kuin yleensä, joten Hopi oli ensimmäisellä kierroksella vähän pihalla. Muilla kerroilla tuli jo tosi hyvin. Viimeiseksi otettiin veneen haku. Tänään tuuli tosi lujaa, joten soutaja auttoi suurimmissa puuskissa Hopia pitämään oikea suunta. Ensimmäistä kertaa se meni itse suoraan merkkikeppien välistä rantaan! 15.08.2007 - 12:37
Maanantaina kävin Piikkiössä treenaamassa. Mukana olivat myös Solveig ja Flamma. Harjoiteltiin yhdessä hakukaaria niin, että toinen oli toisessa päässä tolppakoirana ja toinen toisessa. Matka oli lyhyt. Lampaat olivat samat rauhalliset ja nykyään melko jähmeätkin.
Meidän harjoitukset alkoivat tosi surkeasti. Hopille on näköjään tosi vaikeaa, jos joku muu seisoo lauman keskellä eli se ei osannut tuoda niitä mulle. Helpotettiin niin, että Solveig siirtyi vähän syrjään ja Hopi ymmärsikin jo paremmin. Siitä huolimatta hakukaarten tasapainopisteet oli ihan hakusessa ja jos mahdollista niin Hopi olisi vain juossut ympäri. Toistettiin niitä jonkin aikaa, mutta en ollut kyllä yhtään tyytyväinen. Tämän jälkeen laitettiin lampaat kulmassa olevaan häkkiin ja tehtiin kulmatreeniä. Flammalla meni tosi hyvin ja nyt oikeastaan näin miten se pitäisi mennä. Hopin kanssa meni juoksemiseksi ja se ei osaa siinä lähestyä lampaita vaan pyrkii tasapainoon häkin taakse. En ymmärrä, hakukaarilla tasapainot on ihan hukassa ja muissa harjoituksissa se tekee tosi hyvin, vaikka ei välttämättä edes pitäisi. Saatiin muutama onnistunut kerta, mutta en ole yhtään varma tajusiko Hopi ideaa. Maanantai-illalla lähdettiin Rymättylään. Sannan oli tarkoitus siirtää isompi lammaslauma sisälle madotettavaksi, joten päädyttiin mukaan auttamaan. Sannalla oli Tinka mukana ja sitten Hopi. Käytiin ensin laidun läpi, koska tarkoitus oli kerätä koko lauma yhteen ja kuljettaa kerralla sisälle. Kun käveltiin mäen päälle, alkoi joka puskasta nousta päitä ja kysyinkin, että paljonko lampaita oli. Niitä oli vähän yli 100 :P Joukossa oli noin puolet karitsoita, mikä teki asiasta Hopin osalta vähän vaikeamman, koska ne eivät vielä ymmärrä koiran päälle. Itse olisin veikannut, että lampaita olisi ollut puolet vähemmän, sillä tuollainenkin joukko vaan jotenkin häviää laitumelle.  Hopi toimi tosi nätisti ja saatiin ajettua kaikki lampaat samalle pellolle. Sanna meni Tinkan kanssa portista ulos tielle ja me Hopin kanssa kuljetettiin lampaat portista ulos ihan normaalisti niin, että itse olin toisella puolella ja Hopi toisella. Muutama karitsa jäi poukkoilemaan portin sisäpuolelle, mutta saatiin nekin sieltä ulos. Sen jälkeen jatkettiin niin, että Sanna oli Tinkan kanssa lauman edessä ja me Hopin kanssa perässä. Näin oli pakko tehdä, sillä normaalikuljetuksella ei olisi onnistunut, kun lampaita oli niin paljon. Lisäksi oli hyvä, että varmistettiin molemmat päät, sillä tiellä ajaa autoja ym. Osa lampaista yritti lähteä tieltä viereisille pelloille ja Hopi kävi palauttamassa ne aina tielle. Välillä sille oli vaikeaa kulkea mun kanssa vierekkäin, sillä poispäinajoa ei olla harjoiteltu yhtään. Puolessa välissä vaihdettiin paikkoja ja mentiin Hopin kanssa lauman eteen. Tinka saikin vähän lisää vauhtia laumaan. Oli aika hurjan näköistä seistä 100 lampaan edessä, kun ne päättävät lähteä juoksemaan. Muutama vanhempi lammas lähti siis lampolaan vauhdilla ja tietysti koko lauma perässä. Meidän tehtävä oli pitää lauma kasassa ja ohjata ne lampolaan. Tosi kätevästi meni, olisipa saatu kuvia :) En kyllä ymmärrä miten Hopi toimii huomattavasti paljon paremmin oikeissa töissä ja/tai vaikeammilla lampailla. Piikkiössä tuulettelee miten sattuu ja välillä tuntuu, että onko sillä mitään hajua koko hommasta ja sitten se yllättää positiivisesti satapäisen lauman kanssa. Tosi, tosi omituista. Toisaalta parempi näin päin eli, että toimii silloin kun oikeasti tarvitaan ja sitten hienot kuviot pellolla on vaikeampia. No, tänään mennään taas Piikkiöön harjoittelemaan...  13.08.2007 - 10:01
Käytiin Vaasassa viikonloppuna rentoutuslomalla. Koirat saivat pelkästään ulkoilla, ei treenattu ollenkaan. Ilma ei pahemmin suosinut, mutta onneksi päästiin tekemään muutama pitempi lenkki. Hopi juoksi taas Konnan kanssa tuttuun tapaan metsässä, joten ainakin kuntopuoli pysyi kunnossa :)
 Space,Konna,Hopi,Ninni ja Spooky  Lisäksi koirat pääsivät muutamaan otteeseen uimaan ja käytiin mustikkametsässäkin, jonka lopputuloksena tehtiin mielettömän hyvät valkosuklaamustikkamuffinsit =) Viikonlopun ohjelma keskittyi muutenkin syömisen ympärille. Kiitos Jenni! Uutta reissua jo suunnitellaan...  Konna vaan ui...  ...ja ui....  ...ja ui edelleen... 09.08.2007 - 10:08
Koirat ovat parin päivän ajan olleet töissä mukana. Onpahan vähän vaihtelua niillekin, vaikka en usko, että ne kovin paljon arvostavat toimiston lattialla nukkumista.
Eilen mentiin suoraan töistä Piikkiöön paimentamaan. Olin ensin yksin vähän aikaa. Hopi haki hienosti lampaat ja sain sanallisesti (!) hidastettua sen vauhtia. Kokeilin 8 lampaan kanssa häkitystä ja pienen sähläämisen jälkeen ne menivät sinne. Ovat kyllä aika "koulutettuja lampaita" eli melkein kävelivät itse sinne. Outi ja Solveig tulivat hetken päästä ja päätettiin ottaa Hopin ja Flamman kanssa yhdessä hakukaaritreeniä. Oma tokoasenteeni sai taas huutia, mutta kun haluan, että koira tottelee oikeesti silloin kun haluan :D Meni vähän säheltämiseksi. Hopi lähtee kaarilla tosi helposti vaan juoksemaan ja juoksemaan. Viimeiseksi tein ihan pientä pyöritystä hitaassa vauhdissa, jolloin sain Hopin toimimaan paremmin ja tasapainottamaan lampaita mulle. Tätä täytyy nyt tehdä useammin näillä lampailla. Lisäksi ensi kerralla yritetään muistaa ottaa kulmatreeniä. Hetken olikin jo sellainen olo, että nyt sujuu kivasti, niin plaah, palauduttiin nopeasti alaspäin. Kiitos Outi ja Solveig neuvoista :) Kotona tein illalla vielä tunnarin. Laitoin juuston paloja oman viereen. Hopi söi namit ensin ja tarkasti kaikki kapulat. Sen jälkeen toi oman. Hitsi miten tyytyväinen olin! Juuri näin haluankin, että se menisi. Sen jälkeen vähän seuraamista. Hopin ilmeestä näin, että nyt ei oltu ihan niin kuumissaan ja väsyksissä kuin edellisinä päivinä, joten riskillä kokeilin. Otin vauhdista ja muutama askel. Pysyi hiljaa. Sama uudestaan, välissä pysäytys, peruutus ja muutama askel eteenpäin. Edelleen hiljaa. Lopetettiin rauhallisesti tähän. 06.07.2007 - 17:55
 Lomat on lomailtu. Onneksi sää suosi ja oli hienot ilmat. Koirat olivat aamusta iltaan ulkona ja saatiin treenattuakin ihan mukavasti. Yhteenvetona lyhyesti. Tehtiin Hopin kanssa kolme jälkeä, jotka muuten ok, mutta keppien ilmaisu taas epävarmaa. Jäljesti osittain tosi tarkasti ja saattoi posottaa suoraan kepin päältä. Esineruudussa ensimmäinen esine tulee näköjään tällä hetkellä muutamassa sekunnissa, mutta toista esinettä etsitään kauemmin tai sitten vain juostaan. Ninni teki ihan mielettömän hienon esineruudun. Kaikki kolme esinettä löytyivät nopeasti ja Ninni oli niin innoissaan :)  Koirat uivat joka päivä useita kertoja ja Hopi keksi, että on tosi kivaa hypätä laiturilta, uida rantaan, juosta laiturille, hypätä, uida rantaan....jne...Lisäksi harjoiteltiin vepeliikkeistä vaikeinta (Hopin kohdalla) eli hukkuvan hinaamista rantaan. Olin itse rannalla ja yritin saada tulemaan suoraan, mutta hukkuvan kohdalla Hopi ui sinne missä jalat yltää rantaan ensin. 17 kg vastaan jotain 85 kg eli onhan siinä hinaamista...  Ninnin bravuurina oli loikoilla rannalla ja käydä välillä kastautumassa ;)  Yhtenä päivänä Hopi sai avustaa, kun lampaita lastattiin veneeseen ja vietiin saareen. Alku meni tosi kivasti tai rauhallisesti. Lampailla oli veto pellolle ja koska nyt oltiin ihan tositoimissa, ei ollut aikaa tai mahdollisuutta tehdä hienoja kuvioita tai ottaa uusiksi, joten sitten vain mentiin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kun lampaat olivat liikkuvaisia ja juoksivat milloin mihinkin, niin Hopikin lisäsi vauhtia. Alussa sain hidastettua, mutta loppua kohden tuli vähän liikaa vauhtia. No, tätä harjoitellaan ja joka tapauksessa saatiin lampaat rantaan, jossa toinen koira hoiti veneeseen menon.  Treenattiin me tokoakin. Ei mitenkään erityisemmin hiottu vaan palkkailin aika paljon. Tunnarit onnistui yhtä lukuunottamatta tosi kivasti. Huomenna pitää olla peukut pystyssä, että kaikki menisi hyvin! Erityisesti toivon, että saadaan onnistunut ohjattu.  01.07.2007 - 13:38
Eilen oli tokotreeneissä harkkakisat. Tehtiin liikkeet SM- kisan järjestyksesä. 28.05.2007 - 07:54
Eilen piti tehdä esineruutua, mutta tavarat unohtui eteisessä olevaan kassiin :/ Mentiin sitten vain lenkille ja Sirpa kuvaili koiria. Kiitos taas :) Saatiin Ninnistä vihdoin ja viimein suht onnistunut sivukuva. Se kun yleensä seisoo aina niin kasassa ja epäryhdikkäänä.
Tunnari tehtiin Hopin kanssa aiemmin päivällä. Kapulat oli ympyrässä ja lähetin ilman käskyä lennosta. Ensimmäistä vastaantulevaa kapulaa tökkäsi, sitten meni oman yli, mutta haistoi sen saman tien ja otti. Palautuskin hyvä, varma eikä pureskellut. Hyvä, hyvä :)  Kuva Sirpa Saari  Kuva Sirpa Saari 18.05.2007 - 20:52
Tänään ollaan vain lenkkeilty ja lenkkeilty monta tuntia. Koirat heittivät myös talviturkkinsa eli kävivät uimassa. Mukavaa, kun on ranta melkein vieressä, niin voi kesällä käydä vaikka päivittäin uittamassa. Ensi viikolla pitäisi päästä vihdoin vepetreeneihinkin.
 Kuva Sirpa Saari 25.04.2007 - 08:03
Olimme eilen Kirkkonummella ja harjoiteltiin agilitya ja vähäsen tokoa. Koirilla oli ihan huippukivaa! 23.04.2007 - 21:04
Ensin vähän taustaa. Pääsimme viime kesänä käymään säännöllisesti lampailla ja sen seurauksena Hopi alkoi jotenkin "paimentamaan" rusakoita. Vaatii ehkä selitystä ;) |
Kirjoittaja
Kirjoituksia treeneistä Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 1970 Sivut
 
Hopi
Bordercollie,narttu  Asta
Bordercollie, narttu  Entti
Bordercollie, uros  Muistoissa
Bordercollie,narttu  Linkkejä
Pikkupaimenen bordercolliet Cindi ja Cola Sivupohja
|
Kannattaa kuunnella äänten kanssa 
Tai siltä se ainakin näytti uima-asua myöten. Siltä puuttui vain surffilauta.
No joo, föönauksesta eivät niin tainneet välittää, lähinnä näyttivät kärsiviltä. Ihan sivuhuomiona tuli havaittua, että koiran saaminen kuivaksi föönaamalla kestää muuten ikuisuuden enkä noita kuivaksi asti jaksanutkaan föönailla. Hattua nostan niille, jotka koirien turkkeja jaksavat säännöllisesti pestä ja kuivailla ja joiden kärsivällisyys riittää. Ei ole mun juttu.
Hopi taas kiertää Ninnin kaukaa, välttelee sitä ja eilen jopa irvisti sille mitä ei ole varmaan koskaan tehnyt. Käyttäytyy siis ihan kuin kyseessä olisi joku tuntematon. En tiedä ovatko nuo kaksi vaan aavistuksen yksinkertaisia, mutta käyttäytyminen on tosi pölhöä.
