Ollaan treenattu viime aikoina oikein kunnolla. Tästä pisteet itselle, että motivaatiota on riittänyt ja olen pysynyt suunnitelmissa. Päätin, että Entin kanssa pitää tehdä tokoa ihan joka päivä, vaikka sitten vain jotain pientä, mutta kuitenkin. Melkein olen pysynyt tuossa suunnitelmassa. Entin kanssa pitää muistaa olla tosi mustavalkoinen ja olenkin joutunut aikaisempaa enemmän keskittymään treenien etukäteissuunnitteluun ja myös niihin odotteluaikoihin. Eiliset hallitreenit menivät ehkä noista em. asioista johtuen tosi tosi hyvin.

Astan kanssa ollaan tahkottu agilitya, siirrytty toiseen ryhmään, käyty hallilla yksin ja kavereiden kanssa ja motivaatiota löytynyt itselle ihan hurjasti lisää!

Olen nyt jo muutaman vuoden viettänyt hiljaiseloa kisarintamalla, että tänä vuonna mennään sitten ihan pakosti. Johan tässä on omat kisarutiinit hävinneet jo aikoja sitten.

Tokon ja agilityn lisäksi ollaan käyty Sannalla tekemässä lammashommia. Asta ja Sami ovat auttaneet paalien vaihdossa ja vitsi, että on ollut hyviä harjoituksia. Asta väsyy ihan eri tavalla kuin siitä, että kuljettelee lampaita pellolla. Tuossa se joutuu siirtämään lampaat pois vanhalta paalilta ja pitämään kymmeniä eläimiä paikoillaan sen aikaa, kun traktori tuo uuden paalin. Se ei voi sinkoilla, koska sitten sinkoilisi lampaatkin ja homma menisi pieleen. Sen ilmeestä oikein näkee miten se joutuu keskittymään ja ottaa homman vakavasti. Kauhean helppoa se ei ole, kun kymmenet silmäparit tuijottavat vastaan ja kokeilevat välillä, että pääsisikö uutta paalia jo syömään. Mutta Astan ohi ei pääse kukaan  Se on kehittynyt tuossakin hommassa tosi paljon. Sami voi jättää sen nyt selän taakse pitämään lampaita sillä välin, kun itse purkaa uuden paalin muoveista ja pystyy luottamaan siihen, että Asta hoitaa oman osuutensa eikä yksikään lammas pääse livahtamaan ohi. Lammasryhmiä on tietysti useita, joten Asta pääsee harjoittelemaan aina kerralla useammassa karsinassa.

Enttikin on tietysti päässyt lampaita katsomaan. Sille paalien vaihto on vielä liian iso juttu. Sen sijaan ollaan harjoiteltu kiertämisiä lampaiden ja seinien välissä, lähestymisiä ja vähän tuollaisia lampaiden paikallaan pidon alkeita. Sille on tosi haastavaa tuo tuijottaminen tai se, että pienessä tilassa suuri lauma tuijottaa takaisin. Vierekkäin "käsi kädessä" kun ollaan katseltu, niin itsetunto on riittänyt ja ollaan saatu onnistuneita tuijotushetkiä

Tämä viikko on ollut joululomaa ja se  tuli kyllä tosi tarpeeseen. Kelit nyt on olleet mitä on ja pihakuusikin rämähti Tapaninpäivän myrskyssä talon katolle, mutta sekään ei onnistunut pilaamaan lomafiilistä. Jälkiä korjaillessa meni alkuviikko, mutta ollaan ehditty hyvin treenailemaan. Olen käynyt suht ahkerasti hallilla ja tehnyt Astan kanssa agilitya ja Entti on tokoillut. Kai se pitää Asta ilmoittaa johonkin kisoihin. Tänään mentiin aamulla 17 esteen rata puhtaasti

Entin tokoilu aiheuttaa nyt vähän harmaita hiuksia. Se piippaa taas joidenkin liikkeiden yhteydessä. Niin ärsyttävää. Pitää miettiä treenit tosi tarkkaan, jottei vinkumista tulisi. Muuten se tekee kivalla asenteella ja ollaan edetty liikkeissä. Hallilla olen tehnyt sillekin hyppytreeniä ja se sai yllättävän hyvin soviteltua pitkät koipensa hyppyjen väliin.

Ja kun näitä videoita nyt on kasattu, niin tasapuolisuuden nimissä Entistäkin yksi. Tämä tosin on pelkkää paimennusta.

Viime perjantaina lähdettiin hakemaan lampaita Pähkinäisistä pois. Mukana oli tällä kertaa Sanna, Mikko ja Hugo, Metsähallituksen miehet ja me. Koirista mukaan pääsivät Asta ja Miina. Entin jätin suosiolla kotiin, koska luvassa oli vähän villimpiä tapauksia, joten turhaa olisin Enttiä niillä kiusannut.

Pähkinäisen saaressa on lampailla käytössä 100 hehtaarin laidun. Siellä majaili 41 lammasta, joista noiden puolet oli näitä villimpiä. Löydettiin suurin osa lampaista aika helposti, mutta haastetta toi se, että kaikki eivät mahtuneet kerralla veneeseen. Niitä piti pitää rannassa sen aikaa, kun vene vei toiset pois ja tuli takaisin. Ekan ryhmän mentyä löydettiin sattumalta loput lampaat (tai niin luultiin) ja saatiin ne kaikki kasattua rantaan. Miina ja Asta toimivat melko tarkkaan puoliksi kuljetuksissa. Asta oli taas hyvin, hyvin näppärä. Täytyy olla ylpeä "saaritaidoista" ja siitä, että vuodessa on tullut malttia lisää hirmuisesti. Rannassa sitten ryhmittäydyttiin niin, että koirat jakaantuivat eri puolille ja ihmiset olivat siinä jossain välissä.

Laskutoimituksen jälkeen todettiin, että kaksi lammasta puuttui. Jippii, jokaisen unelmatilanne; hakea nyt kahta puolivilliä lammasta sadan hehtaarin alueelta. Rannassa olevat lampaat päätettiin kuitenkin laittaa veneeseen ja me jäätiin Samin kanssa vielä etsimään niitä kahta puuttuvaa. Toiset kävivät sillä välin hakemassa toisesta saaresta muutamia eläimiä pois.

Etsimisen jälkeen saatiin lampaista näköhavainto, mikä oli hyvä, koska tiedettiin, että ne olivat yhdessä ja hengissä. Eivät päästäneet paria sataa metriä lähemmäs ja lammas sitten muuten menee ihan järkyttävän lujaa metsässä. Sinne ne jäivät. Tarkoituksena on viedä sinne ilmeisesti muutama kesy lammas, jotta ne laumaantuisivat ja karkulaiset saataisiin tällä tavoin kiinni.

Sunnuntaina Entti ja Hopi pääsivät lohdutukseksi tokoilemaan, kun mentiin Anna-Maijan kanssa treenaamaan. Entti tuskin olisi paimennusta vaihtanut tokoon, mutta onneksi se ei tiennyt perjantain reissusta. Entti näki samalla puolisiskonsa, mutta eipä niissä juuri mitään samaa ollut. Soihtu nyt oli ainakin sata kertaa söpömpi kuin Entti

Tein molempien kanssa muutamia liikkeitä. Entin kanssa tosimielellä, Hopin kanssa sitten vain fiilistellen, mutta ihan kivastihan ne menivät. Hyvä vinkki tuli noutotreenin ja tuomiseen. Entti ei tätä ole tajunnut kotona harjoitellessa ollenkaan, mutta treenit jatkuu.

Tokoa pitäisi tehdä useammin, jotta jotain kehittymistäkin tapahtuisi.

Eipä mitään uutta, samoja juttuja vaan. Paljon ollaan paimennettu, Astan kanssa treenattu agilitya, Entin kanssa tokoa ja pari jälkeä ja esineruutuakin ollaan tehty. Sami harjoitteli perjantaina Raisiossa sortteerausta ja erotteli Astan kanssa kioski-laitumella mustat lampaat valkoisista. Meni aika nappiin   Asta lähtee ensi viikoksi Espooseen mukaan ja tiedossa on viilauksia agilityssa. Huomenna aloitetaan Ninan opeissa.

Lopuksi videota Entin tokoiluista Virossa. Vielä pitää hienosäätää joissain alokasluokan liikkeissä, poistaa käsiapuja jne., mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Hyvin huomaa, että kun on taas töissä ei juurikaan tule kirjoiteltua blogijuttuja. Ahkerasti ollaan silti treenattu. Pääpaino Astalla ja Entillä on ollut paimentamisessa. Lisäksi ollaan tokoiltu ja treenattu agilitya.

Asta on jo melkoisen kivalla mallilla paimennuksen suhteen. Sille sopii se, että se pääsee useita kertoja viikossa lampaille, niin ei tarvitse niin paljoa hätiköidä. Sami ja Asta ovat auttaneet Sannaa ja Mikkoa ja hakeneet eläimiä pois saarilta ja treenanneet pelloilla kuulemma pitkiä kolmosluokan hakuja. Milläköhän sitä saisi potkittua Samin kisoihin... ?

Viikko sitten olin Astan kanssa Noora Keskievarin agilitykurssilla. Olipas hyvä kurssi ja paljon tuli hyviä neuvoja. Astan kanssa on kiva treenata ja mennään koko ajan eteenpäin. Kepeiltäkin ollaan poistettu ohjurit, joten Asta alkaa olla aikalailla estevalmis. Sitten vielä kun saisin oman ohjauksen kisavalmiiksi...

Sillä välin kun Asta on tehnyt töitä, niin Entti on viettänyt aikaa turistimatkalla. Piipahdettiin viime viikonloppuna Virossa, kun Tiina ja Ruuvi menivät agikisoihin. Entti oli oikein mallikelpoinen matkalainen ja vietti hotellielämää rennosti sängyssä jalat kohti kattoa nukkuen.

Molempina päivinä treenattiin kisapaikalla tokoa ja sain vihdoin ja viimein sitäkin videolle. Lauantaina oli ihan hirvittävän kuuma ja lämpö vaikuttaa Enttiin sen verran, että se korkein vire puuttuu. Niinpä treenit oli lyhyet ja paljolla lelupalkalla. Sunnuntaina oli viileämpi ja Entti selvästi korkeammassa vireessä. P.makuun kanssa teen nyt kunnon pohdintaa, kun Entti ei pidä sitä edelleenkään liikkeenä. Kotona ja sisällä ok, mutta ulkona saattaa unohtaa mitä oli tekemässä ja sen voi löytää vaikka kyljelleen heittäytyneenä. Hiukan vaikeaa suhtautua tuollaiseen rennompaan tyyppiin, kun Hopi ja Asta ovat aina ottaneet kaiken tekemisen niin paljon vakavammin. Ehkä se ratkaiseva juttu voisi olla pään laittaminen maahan...?

Matka oli kuitenkin kaiken kaikkiaan oikein onnistunut, joten me voidaan lähteä turisteiksi joskus toistekin

Ruuvi ja Entti Virossa

Kuluneen lomaviikon voisi sanoa menneen aika pitkälti lampaiden parissa. Tiistaita lukuunottamatta koirat ovat joka päivä päässeet harjoittelemaan.

Keskiviikkona piipahdettiin päivällä Piikkiössä ja harjoiteltiin samoja perusjuttuja kuin aina. Torstaina taisi olla sama juttu. Mietittiin juuri, että Entti on mennyt aikamoisen harppauksen muutamassa kuukaudessa eteenpäin, kun se aloitti varsinaisen harjoittelun vasta toukokuussa. Videoin harjoituksia ja jos vaan jaksan, niin laitan niitä tänne.

Perjantaina suunta kohti Rymättylää. Vietettiin samalla puolipentueiltaa, kun neljä pennuista oli siellä + Tiina ja Hutch. Entti harjoitteli lampailla suuntia ja vähän kuljetusta, mutta ei hakuja. Asta ei tuossa pienessä aitauksessa tehnyt mitään vaan meni Samin kanssa pellolle harjoittelemaan 50 pässikaritsan kanssa. Olivat ihan tosi jähmeitä ja Asta saikin tehdä töitä kunnolla ja puskea niitä eteenpäin. Oli sille aika vaikeaa ja välillä oli vähän kysymysmerkkinä, kun eivät liikkuneet.

Lauantaina menin päiväksi Katjan luokse kurssille, jossa raakavillasta tehtiin päivässä matto. Tällaiselle vähän kärsimättömälle luonteelle oikein sopiva, kun tulosta syntyi niin nopeasti. Kurssilla oli kaikenlaisia käsityöihmisiä mukana, joilla tietysti oli sitten omiakin lampaita. Halu omiin lampaisiin (kanoihin, kaneihin, kissoihin, ym.) vaan kasvaa ja kasvaa, mutta vielä joutuu odottamaan...Sillä välin voi vaikka käydä kaikenlaisilla kivoilla kursseilla Sami oli päivän aikana treenannut useampaan kertaan kaikki meidän koirat ja Sannan Elsan. Lisäksi Asta oli saanut tehdä töitäkin eli hakea karitsalaumoja laitumilta hakemaan vähän lisärehutäydennystä ja treenilampaat se kuljetti Elsan kanssa yhteistyöllä laitumelta toiselle. Tällaiselle omasta tilasta haaveilevalle citypaimentajalle on niin hienoa, että on mahdollisuus edes joskus päästä auttamaan ihan oikeissa töissä. Niissä näkee koiran kehityksen ja osaamisen ihan eri tavalla kuin siinä, jos kerran viikossa käy samoilla, muutamilla, totutetuilla lampailla vähän pyörimässä. Ja lisäksi kouluttaminenkin on mielekkäämpää, kun voi joskus olla oikeasti avuksi.

Tänään mentiin Ruissaloon vaihtamaan lampaita laitumelta toiselle ja siinä sivussa sitten pientä treeniä Entille, Astalle ja Hutchille. Entin kanssa ei mitään erityistä, samoja vanhoja juttuja vahvistettiin. Hakukaaria ei treenattu, koska pakoetäisyys on niin suuri eikä Entti osaa tehdä tarpeeksi laajoja kaaria. Asta oli ensimmäisellä kierroksella ihan loistava! Lähti vasemmalle vähän niukasti, mutta Samin uudesta vasen-käskystä otti 90 asteen kulman vasemmalle ja hienosti korjasi tilanteen. Maahan meni heti ensimmäisestä ja nosti lampaat kävellen. Ehkä se oli rauhallisempi, kun melkein koko viikon on päässyt paimentamaan. Seuraavilla toistoilla alkoikin sitten vähän tuttu hätäily nostaa päätään ja kulmatyöskentely on nyt aika vaikeaa. Ei millään meinaa kiertää aidan reunaa vaan yrittää työntää ja pitää lampaat kulmassa. Ehkä nämäkin voisi ottaa oikein kunnolla työn alle?

Ai niin, keskiviikkona käytiin agitreeneissä, torstaina aamulla vielä ihan omatoimisesti ja tokoiltu ollaan vähän joka päivä. Vaikka paimennus on ihan sikavaikeaa ja mulla menee Astan kanssa vääntämiseksi ja Entin kanssa olen välillä muuten vaan ihan pihalla, niin tuppaa nuo muut jutut väkisinkin jäämään vähemmälle. Paimennus vie vaan jotenkin mennessään.

Viikonloppu vietettiin Somerolla paimennuksen PM-kisoja seuraten. Pimu ja Elisa selvittivät Nillan ja Ukon kanssa tiensä finaaliin, mikä oli tosi hieno saavutus! AIkaisemmin vain Annika on päässyt finaaliin asti.

Norjalaiset olivat aika ylivoimaisia ja kaikki näytti heidän kohdallaan niin helpolta. Mietittiin, että niillä oli pakko olla jokin erikoinen sauva, kun vähän vain osoittamalla merkityt lampaat siirtyivät yhteen ja merkittömät toiseen paikkaan. Ihan tosta vaan. Sami otti viikonloppuna kuvia.

Me käytiin eilen laskemassa Raision lampaat ja eipä mennyt yhtä helposti kuin norjalaisilla, mutta hyvin kuitenkin Enttikin pääsi vähän harjoittelemaan sen jälkeen, kun Asta oli ensin hakenut lampaat ja ne oli laskettu.

Tänään oltiin aamulla urheilumielellä liikkeellä. Tokoiltiin vesisateessa Haunisissa Helin ja Lyylin kanssa. Hyppy on nyt taidettu saada Entille selväksi, se sujui ihan ongelmitta. Seuraamista otettiin vähän, samoin luoksetuloa ja noutoa. Niiden jälkeen paljon leikkiä, kun vesisade ei kuulu Entin suosikkeihin. Ihan hyvällä asenteella se kuitenkin oli. Toisella kierroksella Antti ampui ja me leikittiin sen aikaa. Korvat kääntyivät vähän, muuten ei mitään. Lopuksi p.makuu Lyylin kanssa. Tässä Entillä on huono asenne eikä miellä sitä liikkeeksi. Vaihtoi lonkalta toiselle, vilkuili ja nousi lopulta ylös. Pitää miettiä opettaisiko pitämään pään maassa vai mitä tekisi.

Pääloma loppui, tässä välissä on pari viikkoa töitä ja ensi viikko taas lomaa. Mukavan rento lasku työputkeen. Kuumuus on verottanut treenaamista. Tokoiltu ollaan vähäsen, agilitya tehty vielä vähemmän. Loman alussa jäätiin tosiaan Rymättylään ja siellä oli niin otolliset olosuhteet, että tein Entille joka päivä jäljen. Hirmu kätevää, kun ihan mökin vieressä oli iso, juuri ajettu pelto, joten ei tarvinnut erikseen lähteä mihinkään.

Paimennettu ollaan ehkä eniten. Ollaan melkein viikoittain käyty harjoittelemassa Rymättylässä ja viikoittain Piikkiössä. Niiden lisäksi ollaan laskettu Raision lampaita ja siirretty Ruissalossa eläimiä. Nekin tosin voidaan laskea harjoituksiksi, koska lampaat ovat joka paikassa erilaisia, maasto vaihtelee, eläinten määrä vaihtelee ja joutuu tekemään erilaisia asioita.

Entti on mennyt harjoituksissa kivasti eteenpäin. Pääosin on rauhallinen ja kuuliainen, mutta näköjään siitäkin löytyy sellainen kyllä-mä-tän-ite-osaan-paremmin-vaihde.  Entti on melko vahva silmäkoira, joten se helposti uppoutuu sinne omaan "lammasmaailmaansa" ja tästä syystä tyyppiä täytyy laitumella pitää hyvin hereillä. Ajaa mielellään kohti, flänkkien kanssa saa vääntää paljon enemmän. Viime viikolla aloitettiin harjoittelemaan jakoja. Kovin, kovin vaikeaa, kun oli niin mahdotonta irrottaa silmiä lampaista. Se ja flänkit siis harjoituslistalla ensimmäisinä.

Astakin on ahkerasti harjoitellut paimennusta ja kehittynyt koko ajan. Välillä väläyttelee jo hienoja juttuja. Kunhan vaan muistaisi sen jarrun ja maltin, myös siellä kauempana, niin alkaisi olla aika kivalla mallilla.

Tuleva viikonloppu vietetään Somerolla PM-kisoja seuraten. Astan äiti Pimu ja Elisa valittiin Suomen joukkueeseen, joten peukut pystyssä jännitetään laitumen reunalla 

 Tässä muutama kuva vielä lomalta.

Ja lopuksi vielä Astan tyylinäyte veteen hyppäämisestä.

Urokset on siis ihan oikeesti putkiaivoja vai korostuuko meillä ero jotenkin erityisesti?! Entti kyllä oppii, mutta jotkut asiat on sille hirvittävän vaikeita eikä se osaa soveltaa ollenkaan. Hypyn harjoittelussa näkyy parhaiten ja siinä missä Asta aikanaan tarjosi jo ties mitä variaatioita, Entti ei tajua hyppyä ilman suuria apuja. No, kunhan se hyppy joskus saadaan sitä yhtä putkea pitkin päähän, niin kyllä se pysyy siellä. Niin, se on muidenkin asioiden kanssa ollut.

Tässä viikon kootut:

MA (Entti mukana töissä):

Hannan ja Tiinan kanssa tokotreenit. Otettiin käskytyksillä ja kaikki meni ok. Paitsi siinä hypyssä tarvitsi ylipaljon apuja. P.makuu Hutchin ja Vinhan kanssa. Muistaakseni oli ok.

TI:

Treenit Hannan ja Miisan kanssa. Tokotreenien aikana talloin lisäksi 100 askeleen jäljen. Tokoillessa otettiin metallia, ruutua, luoksetuloa ja seuraamista. Hanna ja Miisa tekivät samaan aikaan, joten hyvää häiriöharjoitusta. P.makuu Vinhan ja Taiston kanssa. Entti oli ihan outo. Heti jätön jälkeen nousi istumaan ja teki tätä parikin kertaa. Sitten kun sain jäämään maahan, niin katsottuaan hetken ohikulkijoita, se nousi ylös ja lähti kävelemään kohti. Oli ihan sen näköinen, että unohti mitä oli tekemässä, eikä se kyllä ajatuksena mitenkään yllätä. Lopuksi sain hetken aikaa onnistuneen pätkän.

Sen jälkeen jäljelle. Ensimmäiset 10 askelta meni vähän poskelleen, kun muurahaiset olivat vallanneet makkarat. Sen jälkeen nuuskutteli tosi rauhallisesti jokaisen askeleen. Matkaa pitäisi muistaa pidentää.

Jäljen jälkeen lenkille ja siellä tehtiin vielä kaikille koirille esineruutu. Entin pisto oli kaikkea muuta kuin suora, mutta ei kuitenkaan unohtanut mitä oli tekemässä, löysi esineen ja jopa palautti sen!

KE:

Astan agitreenit. Meitä oli vain kaksi, joten ehdittiin tehdä vaikka mitä. Välillä meni hyvin, välillä ei, mutta kokonaisuutena ihan hyvä ja eteenpäin vievä kerta.

PE:

Torstai taisi olla välipäivä. Perjantaina tein pihatokot Entillä ja Astalla pujottelutreeniä ennen juhannusvieraiden tuloa.

LA: Vieraiden lähdettyä tehtiin samat kuin perjantaina. Illalla mentiin vielä Piikkiöön paimentamaan. Astalla poispäinajoa ja suuntia. Vääntämisen tulos alkaa taas näkyä. Kuunteli kivasti. Entillä pelkkää poispäinajoa ja maahanmenoa. Maasta meinasi nousta ilman lupaa, mutta maahan meni paremmin. Jos on kauempana lampaista, saattaa mennä pientä ravia, mutta alkaa kävellä lampaiden lähellä. Lopetuksetkin sujuivat eikä yrittänyt enää ryntäillä lampaille.

SU:

Parilla eri kerralla tokoiluja ja pujottelutreeniä pihalla. Entti ei edelleenkään tajua hyppyä... Iltapäivällä Raisioon laskemaan lampaat. Asta hoiti muut laitumet, mutta isolla Enttikin pääsi harjoittelemaan. Asta jakoi ensin porukan ja sen jälkeen vielä toisen kerran, jotta laskeminen vähän helpottui. Koirat olivat laumojen välissä laskemisen aikana ja Entti malttoi pysyä koko sen ajan paikoillaan. Aika hienosti! Se pääsi sitten ajamaan koko sadan lampaan porukkaa sekä kohti että poispäinajona. Meni tosi maltillisesti.

Tein Astalle ja Entille omat suunnitelmat asioista, mitä pitää joka viikko harjoitella, jotta edistytään. Viikko mentiin niiden mukaan ja joissain piti joustaa, mutta hyvä kuitenkin, että asiat on kirjoitettu ylös, niin niiden harjoittelu ei unohdu kokonaan.

KESKIVIIKKONA:

Töiden jälkeen pysähdyttiin Astan kanssa Lohjalle, nähtiin Hanna ja koirat pitkästä aikaa ja treenattiin agilitya. Hyviä vinkkejä, jotka laitettiin tarkkaan korvan taakse muistiin. Olipa kiva nähdä, kiitos vinkeistä ja treenimahdollisuudesta!

TORSTAINA:

Astan kanssa pihalla ohjauskuvioiden harjoittelua ja keppitreeniä. Kepit vaativat vielä jonkin verran vahvistuksia, mutta eiköhän ne kesän aikana saada sellaiseen kuntoon, että ohjureita ei tarvita. Ohjauskuvioissa nostan nyt rimojen korkeutta ja lisään vauhtia muiden esteiden kautta ja yritän siinä samassa jotenkin vielä muistaa miten jalkojen ja käsien pitikään mennä. Aika paljon olen tehnyt kuivaharjoituksia eli valssahdellut, pyörinyt, hypähdellyt ja heilutellut käsiä pihalla ihan yksikseni. Mahtaa naapureilla olla kivaa...

Entin kanssa tehtiin pihatokoa, jossa keskityttiin seuraamiseen. Vähän aikaa sitten ongelmana ollut banaanina kulkeminen ja taskun napsiminen on nyt poistunut (ainakin nyt näyttää siltä) ja suora, ryhdikäs seuraaminen on palannut. Tästä olen kovin, kovin iloinen. Lisäksi harjoiteltiin eteentuloa, joka on kauhean vaikeeta, kun ei tule tarpeeksi lähelle, kenottaa eikä näytä tajuavan mitä haluan. Sen jälkeen ruutua. Siinä ihan alkeisopeilla eikä mitään erityistä. Vähän puiden kiertoa ja niiden jälkeen vauhtinoutoa. Pitäisi mieluummin kapulan itsellään ja saan tosissani heilua ja huudella käskyä, että irrottaa kapulasta. Lopuksi vielä hyppyä, jossa tarvitsee vielä käsi-/leluapuja. Kivat pikkutreenit. Asenne oli hyvä!

Illalla suunnattiin Piikkiöön. Saatiinkin aikaiseksi oikein kunnon treenit eli väännettiin ja väännettiin. Ja tarkennuksena, että koirat puursivat kyllä ihan kunnolla, mutta lampaat eivät niinkään. Astalla suuntia, suuntia ja vielä vähän enemmän suuntia ja sitä hallintaa. Entti on päässyt jyvälle vähän enemmän ja se ei ollutkaan niin kuuliainen mitä edellisellä kerralla. Selkeästi näki, että se on tajunnut, että lampaat väistävät sitä ja itseluottamus on kasvanut. Suurimpana väännön aiheena oli kuitenkin lampailta poistuminen. Se ei kykene irrottamaan katsettaan lampaista ja kun sanoo lopetuskäskyn, se yrittää syöksyä sekaan. Tekee ihan samaa kotona Hopille, joka on todella ärsyttävää. Kyttää, kyttää ja kun käskee pois, ampuu ensin näpsäisemään karvoista ja kääntyy sitten. Treenattiin sitten sitä, että lampaat laidunsivat toisessa päässä, me lähestyttiin ja lopetettiin. Ja taas sama uudestaan ja ehkä vielä monta kertaa uudestaan. Alkoi mennä perille.

PERJANTAI:

Taas Astan kanssa ohjaus- ja keppitreeniä pihalla. Ei mitään erityistä.

Entin kanssa harjoiteltiin vastaavasti tokoa. Tunnaria kokeiltiin ehkä kolmatta kertaa ja nyt oli ihan pihalla. Ei osannut edes hakea sitä yhtä omaa pusikosta. Se siis harjoituslistaan top kolmoseen, samoin kuin se eteentulo.

Illalla Raisioon lampaita laskemaan. Asta teki varsinaiset työt ja me harjoiteltiin Entin kanssa parilla laitumella poispäinajoa. Meni ihan kivasti.

LAUANTAI:

Tehtiin vähän sisätokoa, mutta agit jätettiin väliin, kun nurmikko oli litimärkä koko päivän. Korvaukseksi käytiin Astan kanssa pyörälenkillä. Törmättiin pururadalla kyyhyn, mutta Asta juoksi onneksi suoraan yli ja itse vaistomaisesti väistin puunoksaa. Kiva, että ne kylmällä ja sateisella ilmalla tulevat köllöttelemään keskelle pururataa.

SUNNUNTAI:

Aamulla aikaisin ylös ja kohti hallia. Treenasin Astan kanssa kontakteja, muutamaa radan pätkää ja lähestymisiä pituudelle ja renkaalle vähän eri kulmista. Sieltä kotiin, suoritettiin vaihto ja Hopi ja Entti kyytiin. Ajettiin Kupittaalle treenaamaan tokoa Karoliinan kanssa.

Entin kanssa yllätys, yllätys seuraamista ja eteentuloa. Niiden lisäksi vauhtinoutoa, jääviä ja luoksetulo läpijuoksuna. Seuraamisessa kävelen kuulemma liian hitaasti, Entti liikkuu kuin sellainen kouluhevonen tms., jolla etujalat viuhtovat miten sattuu, joten siihen pitää kiinnittää huomiota. Lisäsin vauhtia ja näytti paremmalta. Hopi ja Asta ovat sen verran pienempiä, että askel on sopeutunut niiden liikkeisiin. Lopuksi p.makuu Maximuksen kanssa. Pari kertaa vaihtoi lonkalta toiselle, muuten ok. Pitää miettiä.

Hopikin sai vähän humputella. Tein sen kanssa luoksetuloa, jossa maahanmenossa se luuli, että heitin lihapullan, nappasi suuhun, mutta se olikin ampiainen. Sylkäisi samantien pois, kun tajusi eikä onneksi tainnut pistää. Kiva tuuri, kun kyseessä oli kuitenkin matalaksi ajettu nurmikko ilman kukan kukkaa ja se ampiainen möyri siellä maassa.

Myöhemmin iltapäivällä mentiin taas Raisioon tekemään tuurausvuoro. Perjantaihin verrattuna olikin vähän haasteellisempaa. Vettä satoi vaakatasossa, lampaat olivat jokaisella laitumella levittäytyneet laajalle eikä olleet kovin halukkaita liikkumaan. Asta sai tehdä kunnolla töitä, kun se kokosi niitä yhteen ja kuljetti laskettavaksi. Ensimmäisellä laitumella oli 35 pässikaritsaa, toisella 16 uuhta + karitsaa, kolmannella 40 uuhta karitsoineen, viidennellä 38 uuhta karitsoineen ja viimeisellä 102. Kolme tuntia meni yhteensä ja Asta teki koko sen ajan töitä mitä nyt aikaa meni hetken laitumelta toiselle siirryttäessä.

Meni ihan älyttömän hienosti. Sille sopii tuollaiset vaativammat olosuhteet ja se on itse paljon rauhallisempi, kun lampaat ovat jähmeämpiä ja niitä on enemmän. Treeneissä viisi liikkuvaa lammasta ovat sille tosi hankalia, koska Astalle tulee heti kiire ja varmaan mielikuva siitä, että homma ei ole hallussa. Eilen, kun joutui siirtämään tuollaisia isoja laumoja, se liikkui rauhallisesti, pysähtyi välillä jopa itse (!) ja siitä näki, että se todella mietti mitä pitää tehdä eikä vain mennyt kaasu pohjassa. Oltiin kaikki ihan likomärkiä ja väsyneitä, mutta eräs pieni musta koira taisi olla aika onnellinen.

Olipahan loma. Tapahtumarikas ainakin. Ilman koiria käytiin purjehtimassa saariston kautta Maarianhaminaan. Hurjat helteet ei merellä juurikaan haitanneet, joten kiva oli liplatella eteenpäin aaltojen ääniä kuunnellen. Saaristo on niin kaunis Lisäksi piipahdettiin Porin Jazzeilla, jossa näin sattumalta vanhan koulukaverin. Edellisestä tapaamisesta oli kulunut vuosia, mutta olipa ihanaa! Sain sitä kaipaamaani nauruterapiaa, kun koirien kohdalla oli vietetty synkkiä hetkiä. Eli takaisin aiheeseen ja koiriin. Aloitetaan vaikka Hopista.

Hopi aloitti jälleen ontumaan vasenta takajalkaa. Sinänsä hyvin ikävää, koska tammikuuhunkin on vielä matkaa (sallikaa mulle tää mauton ironia, koska yritän jotenkin psyykata näissä terveysjutuissa itseäni). Hetken aikaa katselin, mutta päätin piipahtaa lääkärissä ja helmikuisen ohjeen mukaan pyytää antamaan kortisonia nuljuluuhun. Taas jalkaa väännettiin ja käännettiin ja jo siinä vaiheessa lääkäri sanoi, ettei nuljuluusta saa aikaan mitään reaktiota, mutta polvi ruksuu. Hopilta sitten tajukankaalle ja kuvauksiin. Taas tuli uudet kuvat lonkista, polvista, varpaista ja olikohan joukossa vielä jotain muuta? Nyt alkaisi vähitellen riittämään kotona arkistoitavien kuvien määrä. Nuljuluussa ei näkynyt mitään, mutta polvessa oli tulehdus ja paljon nestettä. Lääkäri sanoi, ettei kyllä nuljuluuhun mitään laittaisi, mutta polveen kyllä. Totesi, että onhan se aika hakuammuntaa törkätä kortisonia milloin mihinkin, mutta kun ei voi muuta tehdä, kun syytä ei tiedetä. No, pari viikkoa täys lepoa ja parin viikon ajan liikuntaa lisäten normaaliin asti. Tällä hetkellä tilanne on se, että ollaan aloitettu liikunnan lisääminen ja vielä ei ontumista ole näkynyt. Tosin pessimisti istuu sitkeästi olkapäällä ja odottelee vaan sitä päivää.

Sitten siirrytään sujuvasti Ninniin. Sami huomasi sillä mahassa patin pari päivää ennen Hopin lääkäriä. Sain ottaa sen tarkastuskäynnille samaan aikaan mukaan. Olin kyllä itse googlen avustuksella tehnyt diagnoosin, joka vielä harmittavasti piti paikkansa. Nisäkasvain, todennäköisesti pahanlaatuinen, koska oli levinnyt imusolmukkeeseen. Lääkäri vakuutti, että kannattaa leikata, koska Ninni on niin hyväkuntoinen ja vuosia voi olla vielä muutamia jäljellä. Vaikka kaikkeni melkein teen koirien eteen, niin siinä kohdassa mietin pitkään. Kun hoitajakin oli aikansa lääkärin lisäksi vakuutellut, niin yhteistuumin varattiin leikkausaika. Odotettavissa oli kivulias toipuminen, koska sterilointikin aikanaan oli aika tuskallista. Ensimmäiset kolme päivää olivatkin tukalia, mutta sitten helpotti. Nyt Ninni alkaa olla jo ihan oma itsensä. Kasvain lähti patologille tutkittavaksi ja toistaiseksi saadaan vielä jännittää onko tuloksena vain pahanlaatuinen vai ärhäkkä pahanlaatuinen. Jälkimmäisellä ei ole kovinkaan hyvä ennuste....

Sitten Asta. Sen kanssa ollaankin sitten treenattu muidenkin edestä ja se on niiden edestä ollut myös terve. Agilitya ollaan tehty pihalla melkein päivittäin. Pisimmillään ollaan taidettu tehdä 7 esteen rataa. Keppeihin sain hankittua verkot. Ne sujuu jo aika hienosti ja saan itse tehdä vaikka voltteja ja piruetteja eikä ne häiritse Astaa yhtään. Julian ja Annen kanssa treenattiin useasti tokoa ja jälkeäkin päästiin nuuskuttelemaan. Älyttömän tarpeellista mulle! Kiitos vielä vinkeistä ja peräänkatsomisesta. Kiitos myös kaikille muille, joiden kanssa treenattiin ja joilta saatiin häiriöapuja. Ärsyttävää, kun työt alkoi ja treenaaminen vähenee. Toko näyttää tällä hetkellä kuitenkin aika kivalta.

Lampaillakin ollaan käyty useasti. Asta on saanut sekä harjoitella ja hioa yksityiskohtia että sitten toisaalta taas tehdä ihan käytännön töitä. Menee kyllä kivasti. Siirrettiin Ruissalossa Ruisrockin vuoksi evakossa olleita sikavaikeita lampaita takaisin omalle laitumelle. Sujui Miinan kanssa yhteistyönä melkein sormia napsauttamalla. Somerollakin piipahdettiin ja taidettiin pitää samalla pentuetapaaminen, kun Freyakin oli paikalla + tietysti Noa. Saatiin kuulla viime hetken vinkit norjalaisen Karin Mattssonin kurssilta. Ollaan kokeiltu maahanmenovinkkiä ja se näyttää toimivan! Kiitos Elisa ja Hanna   Itsekin olen siis Astan kanssa muutaman kerran paimentanut ja kiitos Samin hyvän perusopetuksen, mulla on aika helppoa.

Ja sitten viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä. Sattumien summana, mutta myös tarkkaan harkittuna meille tallusteli Entti-ajokoira. Entti on kyllä ihka oikea bordercollie, mutta lyhyen karvan ja isojen luppakorvien takia näyttää ajokoiralta. Entti tuli puhtaasti vanhempiensa vuoksi ja siitä tuli Samin koira. Tällä kertaa myös ihan virallisesti paperilla. Mulla on tää sairasosasto + yksi terve koira, Samilla kaksi tervettä koiraa. Tosi reilua

Entti on ihana. Se on kiltti ja rauhallinen. Vaikuttaa sellaiselta pohdiskelijalta, ihan kuin elokuvassa. Saa nähdä miten pysyy tyttöjen vauhdissa mukana. Antaa tosi kivasti Ninnin ja Hopin olla rauhassa, joten nekin näyttävät sulattavan sen paremmin. Astan kanssa taas painivat melkein koko ajan. Ulkona niitä pitää vahtia, koska Asta kuvittelee olevansa keilapallo, joka liikkuu mahdollisimman lujaa ja osuu tietysti täydellisesti kohteeseen.

Entillä on myös oman ikäistä leikkiseuraa ihan riittämiin, kun neljällä tutulla on nyt samanikäiset pennut. Aika hauskaa. Outin Rotin ja Elinan Noen kanssa kolmikko onkin jo viettänyt aikaa useampaan otteeseen

Että sellainen loma. Vähemmätkin tapahtumankäänteet olisivat riittäneet, mutta näillä mennään nyt.

Entin strategiset tiedot: 9 viikkoa ja kuusi kiloa. Tiedossa iso poika.

Viime viikolla käytiin Hopin kanssa Tanjalla tsekkaamassa kropan tilanne. Lantio oli vähän enemmän jumissa, muuten ei mitään ihmeellistä.

Tokoa tehtiin viikolla itseksemme ja Julian kanssa torstaina. En oikein enää muista mitä kaikkea treenattiin, mutta kuitenkin sekä Hopin että Astan kanssa. Kumpikaan ei muistaakseni erityisesti loistanut, muttei pieleenkään mennyt. Sellaista keskinkertaista. Ai niin, Astan kanssa ekstrana häiriöt p.makuussa niin, että Onni sai pari kertaa lähteä vierestä ja Hania haukutettiin vähän matkan päässä. Ei mitään ongelmia, pysyi hienosti.

Juhannusaattona käytiin laskemassa Raisiossa lampaat ja lauantaina kyläreissun yhteydessä päästiin käymään vierailla lampailla. Kiitos vielä!  Asta on ollut yllättävän hyvin kuulolla. Joko sille tai Samille tapahtui jotain Derekin kurssilla, mutta Asta on nyt kiltti ja kuuliainen. Koputetaan puuhun ja katsotaan onko se vain tyyntä ennen uutta myrskyä vai pysyvämpi olotila.

Pihalle saatiin viritettyä tee-se-itse-kepit, joten nyt löytyy nekin putken ja hyppyjen lisäksi. Vielä kun ehtisi ja osaisi treenata

Mitäköhän sitä kirjoittaisi? Kaikesta muusta paitsi treenaamisesta? Ajatukset ovat olleet vähän muualla, mutta ollaan me silti koirien kanssa puuhailtu, joten laitan jotain niistä ylös. Viikonloppuna oli omatoimisia toko- ja agilitytreenejä. Paimennustreenit ovat olleet tauolla, kun ohjaaja ei ole ollut iskukunnossa. Nyt näyttää jo vihreää valoa senkin osalta, että päästään viikonloppuna naapurimaan puolelle

Agilityssa en osaa keksiä mitään harjoiteltavaa, joten sitten teen vain jotain. Ei hyvä. Ei vaan mielikuvitus riitä. Onneksi Tiina lupasi piirtää jotain kuvioita paperille, niin tulee harjoittelusta järkevämpää.

Sunnuntaina käytiin Marian kanssa Paimiossa tokoilemassa. Uusi kenttä Astalle ja niinpä kävin aluksi yhden kierroksen vain leikkimässä ja tekemässä maalin kiertoja ym. piruetteja. Ensimmäisellä varsinaisella harjoituskerralla tehtiin käskytettynä luoksetulo ja seuraaminen. Luoksetulossa ennakoi ja nousi ylös. Pitää muistaa harjoitella viivettä. Lisäksi jäi vähän liian kauas eteentulossa, mutta taisi olla kohtuu suora. Seuraamisessa vire oli ok, mutta sen johdosta aukesi. No, näillä tasapainoillaan.

Sen jälkeen monta toistoa liikeestä maahanmenoa, jossa kuulemma annan paljon apuja. Olenkin sen tiedostanut, mutta nyt pitää alkaa tiedostaen poistamaan niitä. Lopuksi vauhtinouto ja vapautus lelulle. Marian kommenttina tuli, että lelua antaessa käännyn --> käännynkö aina? Ja tiiätkö mitä, taidan kääntyä, joten hyvä havainto!

Sitten vielä luoksepäästävyys, jossa ei mitään ongelmaa. Lopuksi p.makuu Surkun vieressä. Se meni hyvin. Kiitti kaikista kommenteista

Eilen tokoa Espoossa Hannan kanssa Puolarmaarissa. Tarkoitus oli mennä toiselle kentälle, mutta koska Astan päälle kävi töistä tullessa koira, niin muutettiin suunnitelmaa, koska Puolarmaarissa saa häiriöitä taatusti. Tuollaisten ääliöiden takia ajattelin, että mennään taas takapakkia hurjasti, mutta onneksi ei ainakaan eilen näyttänyt siltä. Kyseinen koira tuli siis puskista, itse olin kuorrutettu monella kassilla, kun tultiin suoraan autosta ja puhuin vielä puhelimessa. Astalla meni tasan sekunti olla taisteluvalmiudessa, joten siinä sitten kassin kanssa "heittelin" toista koiraa pois ja toisella estin Astaa. Omistaja oli kuin sunnuntaikävelyllä ja kerran huusi koiran pois, mutta se tuli samantien takaisin. Käveli siitä ihan meidän ohi ja vain seurasi tilannetta. Idiootti! Kun tilanne oli ohi ja keräilin kasseja ja yritin tukahduttaa raivoa, niin kuulin kun tämä mies aloitti nurkan takana koiran kouluttamisen. Koiran kiljumisesta päätellen sai ihan kunnolla opetusta Eläköön johdonmukaisuus!

Niin, ne illan treenit. Aika paljon tehtiin p.makuuta koirien ohittaessa sekä kontaktitreeniä edelleen kun muut ohittelivat meitä ja ne tosiaan menivät ihan hyvin. Lisäksi käskytettynä aloluokan liikkeitä ja osia ylemmistä. Ihan ok. Nyt pidin huolen, että vauhtinoudossa en kääntynyt ja kokeilin luoksetulossa eteentuloa lelun kanssa, mutta se ei oikein onnistunut. Oma motivaatio ei ollut ehkä parhaimmasta päästä, joten päädyttiin sitten jossain vaiheessa lähteä Hannan kanssa pidemmälle lenkille.

Eilen ei sitten enää tokoiltu vaan Asta paimensi, kun käytiin kiertämässä Raision laitumet.  Ensimmäisen laitumen kohdalla Sami ja Asta kävivät pienen keskustelun siitä kuka taas johtikaan orkesteria, mutta jatkossa meni sitten hyvin. Sami sai yhdellä laitumella harjoiteltua hyvin suuntia ja nyt onnistui sekä oikealle että vasemmalle flänkkäykset.

Maanantaina kuvailtiin ennen treenien alkua Hutchia, 7kk, ja Astaa. Ovat niin hulvaton parivaljakko, että vakavasti niitä ei pysty ottamaan. Toinen on sellainen Hessu Hopon tyylinen hyväntahtoinen hömppä ja toinen täynnä tulta ja tappuraa

Alussa meni ihan hyvin ja Hutchkin malttoi pysyä paikoillaan. Asta suhtautui kuvaukseen pienellä ylpeydellä.

Vähän vaihdettiin tyyliä ja edelleen meni sujuvasti.

Tässä kohtaa Hessu Hopo oli jo tehnyt muutamia varaslähtöjä ja Asta mulkoili toista, kun ei osannut keskittyä tärkeään tehtävään.

Ja lopuksi totesi homman olevan menetetty toisen osalta

Tiinalle kiitos kuvista

Viikonloppu ja alkuviikko olivat kaamean hektisiä. Jos öisin nukkuu 1,5- 3 tuntia, niin olo päivällä on aika nuutunut. Onneksi tuli odotettu vapaapäivä, jos tuota vajetta saisi hieman paikattua.

Sunnuntaina oli Riitan ja Pekan tokokurssi Turussa. Ehdin loppujen lopuksi paikalle kuuntelemaan, vaikka aika tiukille meni. Jonkinlainen kompromissi piti tehdä, joten päädyin kuuntelemaan Pekkaa, jolla oli pääsääntöisesti alempien luokkien koiria. Hieno päivä! Jonkin verran tuttuja asioita, mutta myös uusia, jotka kuulostivat hurjan hyvälle.

Näitä ajatuksia sitten testattiin heti maanantaina Tiinan ja Hannan kanssa. Toimii! Seuraamiseen otin pari vinkkiä ylös ja harjoitukset menivät tosi hienosti. Lisäksi tehtiin lähes kaikki muutkin alokasluokan liikkeet läpi + vähän ruutua. Ihan hirmu hyvä fiilis

Tänään ollaan ehditty jo tehdä metsälenkki ja treenata tokoa sekä agia. Agilityssa harjoiteltiin kontakteja, hyppyjä ja jotain pieniä ohjauskuvioita. Hypyissä vaihtelin korkeutta ja nyt Asta tajusi hypätä 60 cm rimankin yli, kun vähän auttoi. Välillä on ollut hahmotusongelmia, kun on tottunut hyppimään umpinaisen tokoesteen yli. Hitsi, että tykkään sen maltista. Toisaalta, tää on niin vaikeeta. Samanlainen maltti sillä on tokossa, jossa taas toivoisin sitä pientä hulluutta. Agilityssa taas mun mielestä on niin kiva, kun sillä ei keitä yhtään. Ohjauskuviotkin meni kivasti. Mä osasin! Tästä pisteet mulle.

Agilityn jälkeen siirryttiin tokoon ja ekana Hopi. Huoh. Jos Astalla on malttia, niin nyt otin autosta ulos koiran, joka meinasi revetä liitoksistaan. Pieni keskustelu siitä, että tehdään vaan tokoa, agiradalle ei mennä, auttoi. Aloitettiin hyppynoudolla. Meni vauhdilla ja hyvin. Sitten luoksetuloa. Sama juttu. Kaukokäskyjä ja näissäkään ei mitään ongelmia. Sitten uskaltauduin kokeilemaan seuraamista ja ihme kyllä, oli hiljaa. Tähän lopetettiin ja autoon. Hopin jälkeen Ninni sai vähän humputella. Sillä on turkin katoamisen myötä vauhti edelleen vaan kasvanut, joten noudoissa ja luoksetuloissa melkein kaahaili. Mun mummo

Viimeisenä Asta. Pekan neuvojen mukaan seuraamista ja pelitti vieläkin. Hyvä hyvä! Sitten luoksetuloa, ok. Kokeiltiin avo-luokan hyppyä. Meni ihan nappiin. Sen jälkeen testailtiin vielä hyppynoutoa. Pari ensimmäistä kertaa autettuna ja sitten menikin jo ihan itsestään. Oli kyllä tosi hyvät harjoitukset kaiken kaikkiaan.

Tänään sitten myöhemmin varmaan vielä uudet tokot.

Maanantaina treenattiin perinteisesti Puolarmaarissa. Seurana Hanna ja Ida. Astan kanssa seuraamista vauhdista ja niin, että sai itse hakeutua tarjoamaan sitä. Ne meni ihan ok. Sitten taidettiin tehdä vähän noutoja sekä liikkeestä maahanmenoja useita toistoja. Parani, mutta helposti jumittaa. Lelua ei voi näyttääkään. En enää muista mitä muuta tehtiin..? P.makuu kuitenkin Vinhan ja Luksin välissä. Nyt oli hyvä ilme Astalla eikä edes lähtenyt, vaikka Ida palkkasi Luksin lelulla. Hyvä! Tein myöhemmin vielä toisen kerran, kun ohi kulki pieniä poikia palloja pomputtaen. Oli aika skarppina, mutta pysyi. Käyttäytyi muutenkin hienosti eikä hölmöillyt ollenkaan.

Eilen päästiin kuokkimaan HVK:n treeneihin. Uusi kenttä, vieraat ihmiset ja viereiseltä kentältä kuului välillä ampumista, kun siellä oli suojelutreenit menossa. Kentälle löytäminen tosin tuotti suuria vaikeuksia, kun navigaattori-Kati oli sitä mieltä, että kyseinen kenttä on ihan toisaalla olevan omakotitalon pihalla. Ei auttanut, vaikka annoin osoitteen uudestaan, aina se huusi, että "tee täyskäännös". Lopulta Idan opastuksella löydettiin paikalle. Kati ei ollenkaan tuntenut kyseistä tietä, höh. On muuten tosi hienoa, jos meitä on kaksi tolloa suunnistajaa autossa. Mä nyt sentään olen luottanut Katiin, mut ei sekään näköjään ole aina kartalla.

Niin ne treenit. Ensimmäisellä kierroksella otin Astan vain kentälle leikkimään ja lisäksi sai palkan, kun hoksasi tarjota sivulletuloa. Meni ihan näppärästi. Siitä sitten autoon.

Välissä otettin luoksepäästävyystreenit, ensimmäisenä kokeilijana Antti. Ihanaa huomata, että virittelysanan jälkeen Astan ilme on sellainen, että "mä tiedän tän jutun, tästä tulee lihapullaa, kun on kiltisti". Heilutti jopa Antille häntää ja vilkuili, mutta hyvin piti kontaktia. Tehtiin vielä juoksun tarkastus, jossa oli tosi rentona. Antin lisäksi muutkin treenaajat tekivät saman, mutta ne olivat vieläkin helpompia, koska olivat naisia.

Toisella kierroksella vähän seuraamista, luoksetuloa, kaukokäskyjä leikkimisen kautta ja sivulla siirtymisiä. Samaan aikaan oli toinen bc treenaamassa, mutta alun muutaman vilkuilun jälkeen Asta unohti sen. Hyvä hyvä.

Idalle vielä isot kiitokset, että saatiin tulla! Oli meille (mulle) tosi tarpeellinen harjoituskerta. Treeniporukassa oli niin mukavia ihmisiä, että harkitsen pitääkö tässä liittyä HVK:n jäseneksi Ja lisäksi Ida analysoi Astan mielen liikkeitä ja tokon tekemistä niin kivasti ja uudella ajatuksella, että siitäkin tuli hyvä mieli

Vähän saman toistoa nämä meidän lajitreenit, mutta aika ei oikein riitä muuhun. Jälkeä olisi kiva tehdä enemmän, mutta sitten tarvittaisiin vuorokauteen lisää tunteja. Agilityn harjoittelua tulee helpottamaan pihalle saatavat esteet, mutta toisaalta siinä tarvitaan eniten neuvoja.

Eilen aamulla mentiin Julian kanssa tokoilemaan. Mukana olivat sekä Hopi että Asta. Aloitin Hopin kanssa. Se oli vähän huolimaton muuten, mutta seuraaminen onnistui taas hienosti. Meillä on sittenkin vielä toivoa! Kotona tehtiin pari toistoa tunnaria ja ne menivät ihan nappiin!

Astan kanssa vähän ruutua, luoksetuloa, noutoa ja seuraamista. Ihan kivasti meni ja hyvällä tuulella. Välillä sitä huomaa miten epälooginen ja tyhmä treenatessa oikein on. Koira tekee juuri niin kuin on opetettu ja itse miettii, että miksei se tee oikein. Onneksi tästä sai kuulla palautteen heti, niin ei tarvitse sen enempää jäädä pohtimaan ja koirakin teki oikein. Kiitos taas seurasta Julia

Iltapäivällä suunnattiin Samin kanssa Ruissaloon. Vähän treenausta Astan kanssa ja sitten vaihdettiin lampaat laitumelta toiselle. Astalle pitäisi nyt toden teolla alkaa opettaa suuntia ja ollaan molemmat vähän kysymysmerkkinä opetustavan suhteen. Onhan Sami käskyjä jonkin aikaa sanonut, mutta lähinnä nyt pitäisi opettaa suunnat, kun Asta on tasapainopisteessä eli siitä siirtymiset. Helposti lähtee tulemaan kohti tai ei ainakaan flänkkää riittävästi. Tuota taitoa tarvittaisiin etenkin laidunkierroksilla laskentoja tehdessä.

Pari kertaa Asta sai hakea lampaat vasemman kautta ja se on niin makeen näköistä. Suht matalana, lampaita vilkuen, hyvällä flänkillä ja ei liian lujalla vauhdilla. Näyttää ihan oikealta paimenkoiralta

Maanantaina tokoiltiin Hannan ja Tiina kanssa kaatosateessa. Silloin ei mitään edistyksellistä tapahtunut ellei lasketa ylipäätään sitä, että oikeasti treenattiin sateessa. Liian usein harjoittelee vain hyvässä säässä.

Eilen harjoittelin yksin uudella hiekkakentällä, jossa oli taas mukavasti yksittäisiä häiriöitä. Astan kanssa tehtiin paljon puun kiertämisiä, seuraamista niin, että se itse sai vauhdista tarjota kontaktia, kaukoja leikkien (jumitti istumaan nousua paljon!) ja vähän noutoa. Meni tosi kivasti. Lisäksi aika paljon p.makuuta. Ohi kulki koiria, osa haukkui/murisi, mutta Asta pysyi hienosti. Me ollaan edistytty tai ainakin eilen saatiin onnistumaan!

Lopuksi vähän temppuja ja tokoa pienen nahkarotan kanssa. Se oli niin iloinen. Ninni siis sai eilen taas kesäkampauksen Evan avustuksella. Vähän silmä vaatii tottumista, mutta kyllä kannatti. Se on viime aikoina lenkeillä kävellyt huohottaen perässä ja mietin jo, että nyt taitaa jo ikä vaikuttaa. Ei ilmeisesti vaikuttanut vaan tuskastuttava turkki. Taas lähti kymmenen vuotta iästä pois, mummo kulkee lenkeillä edessä, tekee välillä kenguruloikkia eikä edes läähätä

Viikonloppuna tuli harjoiteltua hyvät kierrokset eri lajeja. Tokossa Astan kanssa sovittiin, että matkalaukku pakattiin viimeistä kertaa ja lähetettiin jonnekin todella kauas. Treenit siis sujuivat hyvässä motivaatiossa ja vireessä. Koitin hetsata sitä etukäteen ihan hirvittävän paljon, taas vain kokeeksi. Se on vaan niin cool, mutta hyvin meni silti. Seuraaminen oli nyt intensiivistä, mutta poikitti. Ei väliä, nyt pyrin vain asenteen ylläpitämiseen. Muut liikkeet menivät perinteisesti ihan kivasti paitsi liikkeestä maahanmeno, jossa jälleen jumitti. 

Sitten Hopi. Oman asenteen muutos; toko on tylsää, puuduttavaa ja vakavaa   Aloitettiin seuraamisella. Syvä hiljaisuus jatkui, ihanaa! Välissä tehtiin parit tunnarit. Molemmat onnistuivat hienosti. Vähän kaukoja ja lopuksi taas seuraamista. Meni ihan nappiin

Lauantaiaamuna meillä oli treffit Hannan kanssa Lohjalla agilitytreenien merkeissä. Ilma oli jo silloin kuuma, mutta jotain yritin räpeltää. Miten sitä voikaan jossain lajissa tuntea itsensä niin kömpelöksi? Ihan kuin yrittäisi raahata monen kilon painoja jaloissaan. Ennakoivaa valssia, takaaleikkauksia ja mitähän vielä. Oli muuten vaikeaa. Asta-parka, kun joutuu mun ohjauksen kanssa sinnittelemään

Verkotetut kepit onnistuivat hienosti ja niihin saatiin Hannalta hyviä neuvoja oman liikkumisen suhteen. Samoin niitä ohjauskiemuroita kokeiltiin ja jos vaan pysyvät päässä, niin niitäkin itsenäisesti yritetään. Asta oli sopivan rauhallinen, Freyan intoon verrattuna tosin melkein hidas , mutta tällä hetkellä ihan sopiva mulle. Freya meni niin hirvittävää vauhtia (ne kontaktit oli kyllä makeita!), että jos Asta joskus menee tuollaista vauhtia, niin ensimmäinen vastaantulija saa ottaa ohjattavakseen. Kyllä toko vaan on niin helppoa, kun joku vielä käskyttää eikä itse tarvitse ajatella kovinkaan paljon. Kiitos Hannalle vielä avusta!

Eilen illalla lähdettiin vielä Ruissaloon lammaskierrokselle. Alussa vähän koulutettiin lampaita kauran avulla. Hauska, kun jossain paikassa pitää hätistellä pois ja tuolla mieluummin vähän houkutella. Helpompi treenien kannalta, jos lampaat tulevat edes vähän ihmisen lähelle, kun muuten helposti juoksevat ison laitumen päästä päähän.

Kyseessä siis kymmenen Suomen lammasta. Mun homma oli tarjota rapsutuksia ja kauraa, ihan kivaa Sami otti Astan treeneihin mukaan ja saatiin aikaan tosi onnistuneet harjoitukset. Teemana flänkit ja kohti tuleminen hitaasti. Sami sai Astan _kävelemään_ ja olemaan muutenkin tosi rauhallinen. Yhteistyö sujui hyvin, kun sain vinkattua Samille milloin laittaa Astan maahan, kun pääsin seuraamaan hyvin lampaiden reaktioita. Helpompaa kuin yksin, jolloin joutuu katsomaan sekä koiraa että lampaita. Nämä lampaat reagoivat tosi hyvin koiraan, joten siinäkin mielessä hyviä opetusotuksia Astalle.

Kaikkien kannalta tosi hyvä treeni, joka lopetettiin siihen, että Asta oli rauhallinen ja lampaat olivat rauhallisia. Paimennuksen osalta nuo lampaat elävät kirjaimellisesti pellossa, kun niitä ei muut paimenna kuin Asta (lukuunottamatta silloin, kun ovat kotona), joten viikossa ne näkevät koiraa pari kertaa. Pystyvät helposti metsittymään, joten sen vuoksi otetaan rauhallisia harjoituksia ja jaetaan vähän herkkuja

Iltatreenit tokoilun merkeissä Piikkiössä vieraalla nurmikentällä Vellun ja Auliksen kanssa. Mukana olivat sekä Hopi että Asta. Teemana Astan kohdalla jotain tokoliikkeitä (ei yhtään suunnitelmallista!) ja luoksepäästävyys-/ häiriöjuttuja (nämä suunniteltuja).

Aloitin Astan kanssa kisamaisesti niin, että tehtiin kehään tulo ja käskytettynä luoksetulo. Halusin nähdä mitä se tekee, kun mennään vieraan lähelle ilman, että se on ehtinyt paremmin tutustua. Ei mitään ongelmia. Jätössä oli kuulemma kerran haukotellut, muuten ok. Voin kuvitella Astan haukottelun: "hoh hoh, taas tätä tokoa". Sen jälkeen tehtiin liikkeenomaisesti luoksepäästävyys. Asta oli tosi rauhallinen ja levollinen, piti hyvin kontaktia ja kesti hienosti jopa sen, että Vellu oli kyykyssä. Me ollaan edistytty huimasti

Varsinaiset liikkeet sitten...ne olivat tänään vähän tyyliin matkalaukku-tokoa. Asta oli virittelyjen jälkeen kyllä ihan innoissaan, mutta etenkin seuraamisissa latistui matkalaukuksi. Ei kiva. Nouto ja ruutu sujuivat vauhdin osalta ihan ok. Pitää taas vähän miettiä seuraamista, palkkausta ja muita juttuja. Nämä on taas näitä ikuisuusjuttuja. Tehtiin myös paikallamakuu Auliksen vieressä. Ajallisesti tosi lyhyt, mutta se meni hyvin. Kerran vilkaisi sivulle päin, mutta muuten pysyi skarppina.

Hopin kanssa treenit menivät sitten taas ihan nappiin. Ohjattu tosin oli hieman omituinen, kun ensimmäisen kerran merkille mennessä se kääntyi varmaan pari metriä ennen ympäri ja peruutti loppu matkan. Kapulan haku ok. Ruutu meni hyvin, samoin kaukot . Seuraamista tehtiin käskytyksellä ja Hopi oli hiljaa! Niin hienoa! Se on muutamia kertoja kotona pihalla treenatessa ollut hiljaa, mutta nyt oli vieras paikka ja vielä käskytys mukana. Jee, tunnelin päässä pilkottaa meille hiljaisuus   Hopin ja Astan tokotyylit ovat kyllä niin erilaisia. Hopilla silmät loistaa ja jos se voisi, se vain pyytäisi lisää ja lisää. Astan mielestä taas ihan kivaa, mutta ei niin kivaa, että siitä kierroksia kannattaa suuremmin nostaa.

Eilen Sanna ja Sami aloittivat treenauksen. Suunnilleen parikymmentä ahvenanmaanlammasta, jotka kuulemma olivat tosi hyviä. Liikkuivat, jos koira liikkui, eivät liikkuneet, jos koirakaan ei liikkunut ja liikkuivat yli, jos koirakin liikkui liikaa. Itse en päässyt näkemään suorituksia, mutta toivottavasti sitten taas muilla kerroilla.

Sami oli välillä mennyt sekä Astan että Elsan kanssa yhdessä, kun Elsa oli hiukan tarvinnut toisen koiran apua. Olivat toimineet yhdessä tosi hienosti. Vastaavasti taas pitkät hakukaaret (joita väkisinkin tuli, kun ei ollut aitoja ympärillä) oli Elsa kuulemma hoitanut ihan kuin olisi niitä tehnyt aina. Tytöillä taisi selkeästi olla jokin tehtäväjako. Sannan mukaan brace-kisat odottavat kolmikkoa 

Tiistaina kävin Kupittaalla harjoittelemassa Astan kanssa vähän tokoliikkeitä ja häiriöitä match shown pyöriessä vieressä. Jaanalle vielä ihan ekstrasuuret kiitokset kaikesta avusta!! Ilmoita sitten vaan, kun haluat ne valmiiksitallatut jäljet P.makuu oli taas vähän kierroksia nostattava (mulle), kun juuri samalla hetkellä kehästä karkasi koira juoksentelemaan ympäriinsä. Huomasin sen onneksi ennen Astaa ja ehdin vapauttamaan sen. Onneksi oltiin paksun puun takana, niin pyörittiin sitä ympäri samassa tahdissa mitä se koira juoksi toisella puolella. Sekään ei onneksi meitä erityisesti ottanut kohteeksi, joten kaikki loppujen lopuksi hyvin.

Eilen tokoiltiin, jälleen kerran, Puolarmaarissa Hannan kanssa. Vieressä oli pari australianpaimenkoiraa, joten häiriötä sopivasti, muttei liikaa. Asta teki käskytettynä seuraamista ja liikkeestä maahanmenon. Seuraaminen näytti kaiketi ihan ok:lta. Joo, puskee ja painaa, mutta ihan sama. Teen nyt kompromisseja ja tyydyn siihen, että en osaa opettaa koiraa seuraamaan muuten kuin painamalla   Liikkeestä maahanmeno ok, vaikka hidastin käskyä antaessa varmuudeksi.

Ilman käskytystä noutoa metallilla ja puulla. Lisäksi luoksetuloa, liikkeestä seisomista, pysäytyksiä puun kierroilla (nämä supernopeita!), ruutua ja merkkiä. Merkki pitää taas jättää kokonaan pois, koska sekottaa ruudun siihen. Tämä päätös piti kaiketi joskus aikaisemmin jo pitää, mutta merkki on Astan mielestä niin hauska ja se osaa mennä juuri oikeaan paikkaan, niin sitä on kiva harjoitella.

Häiriöt eivät haitanneet treenivaiheessa ollenkaan. Ei vilkaisuakaan toisiin koiriin päin, vaikka ne välillä haukkuivatkin. Kun laitoin Astan puuhun kiinni huilimaan, se aloitti pöhähtelyn. Pari haukahdusta siihen tyyliin, että tänne ei kannata tulla. Muillakin kerroilla se on huomannut häiriöt remmissä tai p.makuussa ollessa, mutta ei liikkeitä tehdessä. No, sata tällaista onnistunutta toistoa, niin jos sitten olisi tarpeeksi varmuutta. P.makuun tein tahallani häiriökoiriin päin, mutta puhuin Astalle lähes koko sen ajan. Se meni ihan hyvin. Lopuksi vielä p.makuu Jängän vieressä niin, että Hanna jossain vaiheessa kutsui Jängän pois. Astalla ei karvakaan värähtänyt. Selvästi tiesi, että tää on tää juttu. Siinähän yritätte jotain häiriötä kehitellä Ihan onnistuneet treenit taas kaiken kaikkiaan

Viikonloppu meni Somerolla paimennuskisoissa töitä tehden. Jos olisin ollut fiksu, olisin ottanut maanantain vapaaksi. Ihan hiukan vaan väsytti sunnuntai-iltana. Kisoissa olivat mukana myös Astan veli Noa ja emä Pimu. Molemmat menivät niin hienosti Viikonlopun aikana tuli myös huomattua, että eipä ne saavutetut pisteet aina kerro kaikkea. Lampaat, melko useinkin, päättivät lähteä litomaan varikolle ja muutama tosi hieno tahtojen taistelu tuli nähtyä, jossa koira pitkän vääntämisen jälkeen sai kun saikin lampaat käännettyä takaisin. Joo, nehän ei olleet enää linjalla eivätkä menneet porteista, joten pisteitä ei kertynyt. Tuollainen omatoiminen lampaiden kanssa toimiminen, ilman ohjaajan käskyapuja on mun mielestä kuitenkin sellaista mitä pitäisi arvostaa. Tuollakin lampaiden kääntäminen takaisin ei ollut mikään helppo juttu, jos ne olivat päättäneet lähteä.

Asta opiskeli viikonlopun ajan laitumen reunalla teoriaa. Ensi viikonloppuna se pääseekin sitten kurssin merkeissä tositoimiin.

Sami ei ehtinyt juurikaan kuvailla, mutta tässä muutama kuva kolmosluokassa olleista Salomosta ja Torista.

Eilen jatkettiin tokoiluilla Puolarmaarissa Hannan ja Idan kanssa. En ollut ehtinyt tekemään mitään suunnitelmaa, joten treenikin oli sitten sen mukainen. Vähän sinnepäin. Paljon harjoiteltiin paikallaoloa ja pitkästä aikaa niin, että Asta oli kahden koiran, Luksin ja Vinhan, välissä. Lisäksi laitoin vielä erikseen p.makuuseen, kun Luksi ja Vinha tekivät omia juttuja lähellä. Meni hyvin.

Wubba tuli myös eilen vihdoin ostettua ja tietysti sitä piti testata. En tajua mikä siinä on se juttu, mutta toimii. Pohdin, että jos siirrän p.makuun palkkauksenkin lelulle tai wuballe, jotta saisin haistelua vähennettyä ja Astan olemaan enemmän tarkkaavaisempi mun suuntaan. Eilen näytti sekin toimivan.

Asta lähti juoksun jälkeen Espooseen mukaan. Tokoiltiin sekä maanantaina että eilen Puolarmaarin ruohokentillä. Viimeksi ollaan käyty siellä syksyllä. Paikaltaan Astalle täydellinen; sopivasti yllättäviä häiriötä.

Maanantaina harjoiteltiin Hannan ja porokoirien kanssa paikallaoloa sekä tehdyillä että ihan oikeilla häiriöillä ja vain kerran jouduin puuttumaan. Lisäksi jouduin muistuttelemaan haistelemisesta. Seuraaminen ja liikkeestä seisominen tehtiin käskytettynä. Seuraamisessa Asta nojasi koko matkan (!), mutta kulki suoraan. Noin paljon se ei ole koskaan painanut, joten taas katsellaan mihin suuntaan seuraaminen seuraavaksi muuttuu. Liikkeestä seisominen ok.

Metallinoutoa ja luoksetuloa tehtiin vauhdista palkaten. Ok. Sitten liikkeestä maahanmeno. Miten mulle on onnistunut eksymään bordercollieita, jotka ei automaattisesti putoa maahan? Hopi ei ole koskaan mennyt nopeasti ja nyt näköjään Astalle saa ihan kunnolla sanoa, että joo'o, mene maahan. Tehtiin monta nopeaa toistoa ja parani, mutta lisää pitää tehdä. Ruutua tehtiin vielä lelun kanssa, ilman ja erikseen vielä loppuosaa. Nekin menivät hyvin.

Lopuksi vielä tunnarin piilotusta. Tässä ei mitään ihmeellistä. Niin, ja luoksepäästävyys ja kehään tulo Hannan avustamana. Nämäkin ok. Treenien jälkeen oli tosi hyvä mieli. Olin iloinen, että ongelmakohta tuli esille ja pääsin vielä puuttumaan. En usko, että Asta luupäänä muistaa kerrasta (eikä muistanutkaan), mutta toistoja, toistoja, toistoja. Hitaasti hyvää tulee, se on meidän motto

Eilen sama paikka, mutta Idan ja Luksin kanssa. Ida halusi treenata pk-ilmoittautumista ja sehän sopi mulle. Koska meillä ei ollut tuomaria, sai sellaisena toimia kentällä oleva puu. Seurautettiin koirat puun juurelle ja seistiin siinä vierekkäin. Astalle ihan hyvä treeni, kun ei ole koskaan ennen tehnyt ja Luksi oli periaatteessa vieras koira. Ensimmäisellä kerralla hetken haisteli nenä pitkällä ja vilkuili, mutta sen jälkeen pääsi juonesta kiinni ja piti hyvin kontaktia. Näitä(kin) pitäisi saada treenattua enemmän tai meille riittää toistaiseksi, että p.makuussa olisi vieraita ympärillä.

Sitten tehtiin taas vauhdista metallinoutoa ja luoksetuloa sekä muutamia sivulla siirtymisiä namin kanssa. Nyt pää pysyi paremmin ylhäällä kuin maanantaina. Lopuksi p.oloa Luksin tehdessä liikkeitä. Irtokoira hölkötteli vähän matkan päähän tuijottamaan ja taisin myöhästyä sekunnin, niin Asta päätti toimia itse. Osaan nykyään suhtautua näihin tilanteisiin näköjään hyvin enkä nosta omia kierroksia samalla. Jostain kumman syystä olen ihan jopa iloinen, että näitä tapahtuu, niin pääsen puuttumaan. Jos tuo pikkuhiljaa alkaisi uskomaan, että kykenen hoitamaan irtokoirat. Viimeiseksi vielä luoksepäästävyys ja kehään tulo Idan kanssa. Meni hyvin. Olin näihinkin treeneihin loppujen lopuksi tosi tyytyväinen

Illalla harjoiteltiin sisällä vielä eteentuloa. Parani. Tunnarikapulan pitoa ja luovuttamista hiottiin myös sekä vähän kaukoja.

Ja sitten, ihan lopuksi kasasin patjoista keon ja aloitettiin kunnolla harjoittelemaan kontaktitreeniä. Agilitya siis Joku viisas voisi kertoa mulle näitä oikeita termejä, jos vähitellen muistaisin. Eli Asta tuli keon yli ja kun etujalat oli maassa, naksuttelin siitä, että se tökkäsi maata kuonolla. Toivottavasti meni oikein? Heittelin nameja sille maahan, mutta en muista miten tässä lopuksi piti vapauttaa? Katse kaiketi pitäisi saada eteen ja muistelin, että lopussa pitäisi vapauttaa vielä lelulle. Varma en ole. Viisaammat, help! Taidan saada omia esteitä kesäksi pihalle, joten kai Astasta pitää yrittää tehdä agilitykoira 

Eilen mentiin Astan kanssa Kupittaalle treenaamaan, teemana häiriö. Sattumalta siellä oli myös match show ja hirvittävästi kaikkea muutakin, joten teeman mukaisesti mentiin.

Pystytin leirin match show-kentän lähettyville vähän sivummalle. Tehtiin aloluokan liikkeet läpi osissa ja palkaten. Ihan vierestä kulki ohi haukkuvia koiria joku enemmän ja joku vähemmän riehuen ja sitten ihan nätisti ohittavia. Asta keskittyi tosi, tosi hyvin. Liikkeiden tai leikkimisen aikana ei keskittyminen herpaantunut ollenkaan. Taas vähän analysointia ja loppupäätelmänä on, että Astalle ei häiriö itsessään ole mikään ongelma, kunhan sitä on riittävästi. Näinhän se on ennenkin ollut. Sitten kun tulee jokin yksittäinen häiriö muuten hiljaisessa tai rauhallisessa tilanteessa, niin se pitää huomioida. Eli niitäkin pitää harjoitella.

Paikallaoloa harjoiteltiin kahdessakin eri paikassa. Näissä tuli häiriötä ihan hyvin. Ensimmäisellä kerralla pikkupoika kulki ohi palloa potkien muutaman metrin päästä. Astan pää nousi periskoopin lailla ja se makasi niin ryhdikkäästi kuin vain pystyi nostamatta jalkoja maasta. Varmuudeksi muistuttelin mitä se oli tekemässä, mutta pysyi hienosti. Toisessa paikassa oli suht vieressä jotain pallopeliä pelaavia juoksevia miehiä, lapsia kulki välillä juosten ja välillä kävellen ohi ja match show koirat olivat lähempänä. Ei mitään ongelmia. Onnistui tosi hyvin.

En muista milloin viimeksi oli näin onnistunut olo harjoituksen jälkeen. Sitä osaa eri koirien kanssa tulla niin pienestä iloiseksi. Ennen Astaa en olisi pitänyt tuollaista treeniä mitenkään erityisenä, mutta Asta onkin vähän erilaisempi nuori ja sen kanssa on saanut opetella ihan uusia juttuja. Tai sanotaanko, että se omaa omia mielipiteitä melkoisesti ja yrittää tehdä omia johtopäätöksiä toimintatapojen osalta. Kaiken kaikkiaan, olipahan taitava pikku-Asta

Harjoitelluissa liikkeissä ei ollut mitään erityistä. Kaikki sujuivat ihan kivasti. Eteentulon osalta pitää ottaa tehokuuri. Siinä banaani on tullut takaisin kuvioihin ja sitä kautta vino eteentulo.

Niin, ja se wubba on edelleen ostamatta....

Oltiin koko lauman kanssa tokotreeneissä Julian ja Onnin kanssa. Ongelmana paimennuskaaret_banaanit_, vinoon kävely ja vinoon lähettely. Koirat toimi hienosti, nuo ongelmat olivat kaikki mun juttuja. Lähettelin siis Astaa merkille ihan vinoista kulmista, kävelin banaanikaaren luoksetulon jätössä jonnekin ihan vinoon ja kaiken lisäksi vein Onnille tunnarikapulat ihan vinoon. Onneksi Onni-Fiskars-poika oli niin taitava, ettei antanut pikkuhäiriön haitata. Mutta joo, kiitos vaan Julialle. Jatkossa yritän ottaa niitä kiintopisteitä.

Koirien treenit sitten, ne menivät oikein hienosti. Hopi oli alussa vähän pihalla, ei pahasti vaan niin, että vaan hymyilytti. Tehtiin ihan ok harjoitukset ja lopuksi seuraamista namiavulla. Oli ihan hipihiljaa. Päätin, että Astan kanssa treenit on nyt juoksun aikana lähes pelkkää lelujen lentämistä, hauskoja vauhtiliikkeitä eikä mitään hiomisia ollenkaan. Tänäänkin ohjelmassa ruutua suoraan ja merkin kautta, luoksetuloa ja ohjattua. Kaikkia tehtiin käskytyksellä, mikä olikin tosi tarpeellista. Oli ihan pätevä pieni bc-lapsi.  Lopuksi p.olot Hopin ja Onnin kanssa. Ihan ok, vaikka istumisessa olisi voinut olla aavistuksen rennomman näköinen.

Huomenna sitten katsotaan osaanko kulkea yhtään suorempaa.

Ollaan me hengissä, kun joku sitä jo alkoi epäilemään   En ole vaan jaksanut päivittää blogia, kun ei varsinaisesti ole mitään ihmeellistä kirjoitettavaa. Hopi on ollut taas pitkien lenkkien ja treenaamisten jälkeen yhtä ketterä kuin puuhevonen. Se ei varsinaisesti onnu, mutta keventää vasenta takajalkaa aavistuksen ja lähtee liikkeelle pitkään venyttäen. Niinpä ollaan otettu väliin päiviä, jolloin se on saanut ottaa rauhallisemmin. En ole jaksanut stressata mahdollisesta tulevasta ontumisesta, en nuljuluusta enkä mistään muustakaan vaan mennään päivä kerrallaan. Ehkä se vaan on niin, että vanhuus ei tule yksin. Ollaan nyt treenattu silti jonkin verran ja ehkä jopa suunnitelmallisemmin. Odotan, että lumet sulaa ja pääsee kunnolla ulos, niin treenikerrat varmaan vielä tuplaantuu. Jos siis vaan pysyy kunnossa.

Asta taas, no ollaan mekin treenattu. Teknisesti alon ja avon liikkeet ovat kisavalmiita ja yksityiskohtia ollaan sisällä hiottu melkoisesti. Voi/evl liikkeet ovat hyvällä alulla. Mutta, Astan terävyys, reagointikyky, mitä termiä siitä nyt haluaa käyttää, on viimeisen puolen vuoden aikana lisääntynyt ja niinpä me harjoitellaan nyt vähän eri juttuja ja kisoihin meno siirtyy. Mun tekisi jo niin kovin mieli kisata, mutta minkäs teet. Kokeilemaan en lähde, joten sitten pitää vaan malttaa harjoitella ja harjoitella. Eihän meillä mikään kiire ole, mutkun....

Koska me nyt sitten vain treenataan, niin ollaan vaikeutettu ylempiä luokkia. Perjantaina viimeksi harjoiteltiin ohjattua, luoksetulon eri pysäytyksiä, ruutua ja takapään käyttöä vasemmalle käännyttäessä. Ruudussa lähettelin merkin kautta, haetutin keskikohtaa ja tein lähetyksiä eri kulmista. Lisäksi ollaan kotona harjoiteltu tunnaria. Ihan kivasti sujuu. Ei Asta edelleenkään ole sellainen räjähtävän näyttävä, mutta kiva kuitenkin. Ja vertaan tietysti Hopiin, jolla sitten taas helposti menee se näyttävyys vähän överiksi.

Mitäköhän muuta ollaan kuukauden aikana tehty..? Niin, pari viikkoa sitten käytiin ottamassa Astalta verikoe ja nyt odotellaan vasta-aineiden tuloksia. Toivon mukaan ei tule mitään yllätyksiä, koska matkat on jo varattu ja kurssi maksettu. Eilen käytiin Somerolla taas katsomassa lampaita. Asta oli aluksi vähän erilaisempi kuin aikaisemmin, mutta muutaman kierroksen jälkeen näytti totuttua itseään. Illalla sitten alkoikin juoksu, joten mistä sitä tietää, vaikka sekin olisi vaikuttanut. Ihan sopiva väli tuli edelliseen juoksuun, n. 7,5 kk. Tuollaisena kun pysyisi, niin olisi hyvä. Kovasti ollaan tehty suunnitelmia kesän osalta, jotta Sami ja Asta saisivat kauden hyödynnettyä paimennusmielessä mahdollisimman hyvin. Toivottavasti vielä toteutuisivat.

Ninni ja Hopi matkasivat maanantaina töihin mukaan. Tiistaina käytiin bc-lenkillä ja tuli tutustuttua uusiin ihmisiin ja koiriin. Kivaa oli  Eilen kävin Lohjalla tokoilemassa. Hallissa oleva matto vaikutti Hopiin melkoisesti ja se himmaili aika paljon, kun yritti varoa liukastumista. Tein käskytettynä ruutua, ohjattua ja luoksetuloa. Itsekseen tahkosin seuraamista, idaria, noutoja ja kaukoja. Seuraaminen on kyllä niin tasapainoilua. Yritti välillä vinkua ja välillä meni loistavasti.

Lopuksi tehtiin vielä molemmat p.olot. Istumassa pysyi kohtuu ryhdikkäästi, kun on viime aikoina tupannut mennä vähän huonoryhtiseksi.

Perjantaina Julian kanssa agitreenit ja tänään tokotreenit. Onneksi oli katto pään päällä, niin ei haitannut räntäsade. Perjantaina mukana oli koko kolmikko, tänään Hopi ja Ninni. Astan kanssa tehtiin perjantaina pieniä agilitykiemuroita. Ehkä meidän pitää vaihtaa lajia, sujuu ihan kivasti. Hopi sai mennä muutaman kerran putkea ja keppejä, mutta se on niin sekopäinen, etten uskaltanut päästää enempää. Yritetään edes vähän säästellä kroppaa. Ninni sai myös mennä pitkästä aikaa pientä rataa; putkea, keppejä ja puomia. Se on kyllä niin suloinen mummo ja niin onnellinen, kun pääsi humputtelemaan Sitä katsellessa alkaa väkisinkin hymyilyttämään ja sellaista treenaamisen pitäisi ollakin.

Tänään oli vuorossa tokot. Hopin kanssa ekalla kierroksella ruutua, luoksetuloa ja seuraamista. Toisella kierroksella ohjattua, kaukoja ja torstaina hallitreeneissä saadun idean pohjalta kapula-merkki-kapula-treeniä eli kaikki kolme olivat ihan vierekkäin ja Hopin piti osata hakeutua merkille. Tää oli tosi hauska harjoitus, koska olen treeneissä aika kaavoihin kangistunut ja mielikuvitukseton enkä osaa treenata mitään uutta tai erilaista. Harjoitus oli Hopille aika helppo juttu, mutta jotain tuollaista pitäisi tehdä lisää. Muuten liikkeet sujuivat ihan kivasti. Seuraamisessa vingahteli pari kertaa, muuten oli hiljaa, mutta en silti tykännyt ilmeestä mikä Hopilla oli. Pitäisi saada rentouttaa paljon, paljon lisää. Päällimmäisenä ajatuksena on kuitenkin se, että Hopin kanssa on niin ihana tokoilla ja sen vuoksi tokosta on niin helppo itsekin tykätä. Ninni pääsi vielä lopuksi tekemään typistetyn version ohjatusta ja olihan se merkki ja kapulan haku vielä selkärangassa muistissa

Eilen tokoiltiin taas hallissa. Tein Hopin ja Astan kanssa vuorotellen. Hopi vaikutti pääasiassa tosi hyvältä. Onnistumisia saatiin etenkin seuraamisessa, jossa oli hiljaa pitkiä matkoja. Lisäksi tehtiin useita muita liikkeitä, joissa tarvitaan hieman hienosäätöä, mutta jos sitä taas aktivoituisi, kun pääsisi ulos treenaamaan. Nyt me ollaan kyllä harjoiteltu sisällä, mutta Hopin kanssa en osaa oikein tehdä mitään, kun sen hienosäädöt koskee laajempia kokonaisuuksia.

Astan kanssa meni noudot, sekä metallilla että puulla, oikein mallikkaasti. Luovutukset olivat nopeita, sopivan tiiviitä ja suoria. Lisäksi Asta osasi pitää kapulaa hyvin suussa eli ei kulautellut sitä. No, näitä me ollaan sisällä paljon harjoiteltukin. Luoksetulo sujui myös samaan tyyliin, hyvä hyvä. Kokeilin myös hyppynoutoa, jossa ei ollut mitään ongelmia. Ruutu meni hyvin, samaten kaukot ja p.makuu.

Mutta seuraaminen, se on tauon aikana hajonnut taas alkupisteeseen. Se näyttää Astalla olevan se ongelmaliike, vaikka ehkä eniten ollaan tehty töitä sen suhteen. Yhtään taukoa ei näköjään kestä. Ongelmana oli siis paikan totaalinen unohtaminen. Asta poikitti koko ajan edessä niin, että vasen jalka osui sitä oikeaan lapaan. Ihan kamalaa. Kulki melkein sivuttain. Eli takaisin perusteisiin. Pitäisi varmaan joka päivä tehdä sen kanssa edes muutama metri, jotta ei unohtuisi. Nyt olen siitä lipsunut ja sisätreeneissä keskittynyt muihin liikkeisiin. Ei sitä kuitenkaan joka kerta voi noin paljon taaksepäin päästää.

Eilen illalla oli torstaitreenit hallissa. Tein Astan kanssa Tuiren käskyttämänä hypyn, liikkeestä seisomisen ja seuraamista. Meni ihan ok. Seuraamisessa totutusti aukesi ja aavistuksen edisti. Hopin kanssa ilman käskytyksiä seuraamista, hyppynoutoa, idari, kaukoja, noutoja ja luoksetuloa. Välillä piippasi, välillä ei, mutta vitsi, että sen kanssa on niin kiva tehdä, kun voi vaan keskittyä tekemiseen ja toinen on niin innoissaan. Mikä parasta, se ei edelleenkään onnu

Astan kanssa tehtiin luoksepäästävyysharjoitusta niin, että ensin kaikki viisi tulivat vain antamaan namin, kun Asta oli sivulla. Tämä sujui tosi hienosti. Astalla heilui häntä koko ajan, kun se odotti nameja. Mun pitää vaan itse olla jämäkämpi ja vaatia, että istuu, kun nyt helpolla ei malta odottaa vaan menee vastaan. Toisella kierroksella ajattelin aavistuksen vaikeuttaa eli jokaisen oli tarkoitus vähän rapsuttaa kaulan alta ja antaa nami. Muiden neljän kohdalla ei mitään ongelmia, mutta sitten Pirkon kohdalla alkoi haukkumaan ?!? Pirkko ei tehnyt mitään muista poikkeavaa enkä keksi mitään syytä tähän. Pirkko on ennenkin ollut näissä mukana ja sitten esimerkiksi Tuire ei, vaan oli Astalle uutena, mutta Tuiren kohdalla ei edes ajatustakaan hölmöilyistä. Pohdittiin Astaa ja vapautin sen jonkinlaiseen makkararinkiin. Meni muiden luo iloisena, tosin ehkä vähän jopa mielistelevänä, mutta Pirkkoa karttoi. Jotain tietyissä ihmisissä on, joka aiheuttaa reaktion Astassa, mutta kun en saa siitä punaisesta langasta kiinni enkä edes tiedä onko sellaista. On tosi vaikeaa arvioida milloin ja erityisesti kenen kohdalla voi harjoitteluja vaikeuttaa, kun ei yhtään voi tietää etukäteen. Toiset voivat vääntää Astan solmuun ja toiset eivät voi kumartua senttiäkään.

Laitoin Astan huilimaan ja tein Hopin kanssa välissä. Sen verran jäi Astan käytös mietityttämään, että lopuksi tein vielä liikkeitä Pirkon lähellä. Mun oli tarkoitus treenata vain niin, että Pirkko pyörii vieressä, ei mitään luoksepäästävyyttä. Pirkolla oli nami kuitenkin varuilta kädessä. Asta jotenkin tiesi sen ja lähti itsenäisesti Pirkon luokse ja ihan iloisena haki namin. Tosin Pirkko oli ihan passiivinen, mutta kuitenkin. Nämäkin on vaikeita. Pirkko on ihan kiva, jollei kumarru? Asta palautuu ikävistä jutuista nopeasti ja on ok hetken päästä. Tämäkin vaikeuttaa mun suunnittelua, kun ajattelen, että voidaan edistyä ja sitten ei kuitenkaan voida. Tai joidenkin kohdalla voidaan. Eikä Asta normaalisti kesken treenin lähde kenenkään vieraan luokse namin toivossa. Välillä tuntee itsensä tyhmäksi, kun kuvittelee suunnittelevansa hyviä harjoituksia ja sitten Asta tietää tasan tarkkaan mun ajatukset ja pyrkimykset. Voihan kysymysmerkki?

Kiitos kaikille vielä pohdinnoista ja avustuksista. Jatkan punaisen langan etsimistä...

Eilen mentiin taas Lohjalle hallitreeneihin Hannan kanssa. Tällä kertaa tosin oli eri halli ja eri Hanna kuin tiistaina ja ohjelmassa pelkkää tokoa. Asta oli tosi hyvä ja meillä oli tosi hauskaa. Pidettiin muutama "tempputauko", jonka aikana annoin Astan itse tarjota mitä se haluaa. Se peruutteli puoli hallia, pyöri itsensä ympäri ja kävi myös ruudussa hakemassa keskikohdan. Sitä ei vaan pysty ottamaan vakavasti enkä pystynyt olemaan nauramatta

Varsinaiset tokoliikkeet sujuivat ihan kivasti. Luoksetulon banaani on kuitenkin edelleen ongelma pitkällä matkalla. En saa kunnolla ohjattua edes käsien avulla tulemaan suoraan vaan jää silti vinoksi. P.makuussa haisteli ja sitä teki myös tiistaina. Huomautin pari kertaa nätisti, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Asta ei vaan jotenkaan noteeraa sellaisia pieniä huomautuksia, joihin olen muiden kohdalla tottunut. Kävin sitten pitämässä pienen puhuttelun, jonka jälkeen makasi nätisti.

Ja taas tehtiin luoksepäästävyysharjoitusta Hannan kanssa. Koska Hanna on jo niin tuttu, tehtiin vähän enemmän käsittelyharjoittelua sivulla istuen ja sitten sellaista "näyttelytreeniä". Näissä ei ongelmia.

Sitten kotimatkalle ja illalla vielä agiltytreeneihin. Tehtiin enemmän ohjaustreenejä, joissa kierrätettiin takaa ja edestä, otettiin haltuun ja lähetettiin taas eteenpäin. Näille ohjauksille on varmaan olemassa niitä hienoja agilitytermejä, mutta me mennään alkuun näillä selkeillä sanoilla. Asta oli kyllä aika superhyvä. Se on vaan jotenkin niin hirveen näppärä. Näitä ohjauskuvioita tehtiin aina yksitellen ja loput porukasta harjoittelivat yksikseen esteiden kanssa niin kuin aina ennenkin.

Hiukan välillä hirvittää, kun koiria pidetään vapaana, kaikki tekevät yhtäaikaa, tilaa ei ole lukumäärään nähden kauheasti ja osa ei ole mitenkään hyvin hanskassa ja tulee melkein naamalle haukkumaan. Välillä joutuu keskittymään enemmän siihen, että katsoo onko tilaa sen verran, ettei ole muiden tiellä tai joku meidän tiellä. Eilen kävi yksi ärsyttävä tilanne, kun yksi koirista lähti Astan luo. Asta pysähtyi kohti tulevan koiran eteen, korkeus kasvoi varmaan 20 cm ja ilme oli sellainen, että mulle ei muuten kannata alkaa uhoamaan. Tuli kuitenkin hienosti käskyllä pois ja toinen koirakin napattiin kiinni. Mutta joo, näitä me ei haluta harjoitella vaan sitä agilitya.

Joka tapauksessa meni hyvin ja yritin itsekin tsempata ohjauksessa

Eilen päästiin Lohjalle lämpimään halliin treenaamaan Hannan, Freyan ja Bean kanssa.

Ajattelin tehdä Astalle helpot ja kivat treenit, kun paikka oli uusi, Hanna treenasi vieressä ja toisella puolella hallia mentiin vielä äänekkäästi agilitya. Ensin leikittiin ja sitten aloitettiin ruudulla. Hienosti osasi hakea keskelle, vaikka agilityesteet ympäröivät töttöröitä. Asta vaikutti muutenkin sen verran hyvältä, että tein sitten pätkän seuraamista, liikkeestä seisomista, luoksetuloa, metallinoutoa ja kaukoja. Tulikohan kaikki? Pidettiin kyllä pari taukoa välissä. Metallia ei olla tehty hetkeen ja siinä huomioin, että Asta pitää kapulaa paremmin suussa kuin puukapulaa ja osaa tuoda sen varmemmin kunnolla eteen asti.

Tehtiin myös luoksepäästävyysharjoitusta Hannan ja yhden täysin vieraan kanssa. Nämä meni tosi mallikkaasti.

Ja lopuksi...me tehtiin agilitya Hannan opastuksella ja avustuksella harjoiteltiin vähän irtoamisharjoituksia, kokeiltiin puomia ja mentiin rengasta ilman apuseiniä. Oli ihan huippukivaa ja Asta tykkäsi. Hanna meni myös Freyan kanssa ja hirvitys kun se oli nopea   Mä en ikinä pysyisi sellaisen vauhdin perässä. Joka tapauksessa, kyllä mä taidan haluta jatkaa agilityn harjoittelua, mutta missä?

Hannalle vielä iso kiitos, että päästiin tulemaan!

Olisihan se ihan kiva kirjoittaa miten hyvin treenit aina menee ja muukin elämä koirien kanssa on pelkkää helpouttaa, mutta nyt tulee taas pohdintakirjoitusta. Meillä ei ehkä sellaista normipäivää nähdä. Toisaalta tykkään itsekin lukea blogeja, joissa joskus tulee vastaan myös ongelmia. Niistä on saanut itsellekin vinkkejä.

Ohjelmassa oli tänään siis rasittaa Hopia, jotta voin soittaa kuulumiset huomenna lääkärille. Se on jo tehnyt pieniä lenkkejä ja pyrähdellyt pihalla, mutta niiden jälkeen se ei välttämättä ennenkään ole ontunut eikä nytkään. Edelleen kyllä venyttelee liioitellusti. Päätin mennä Kupittaalle treenaamaan, jotta saan Hopia rasitetuksi ja Astalle häiriötä.

Jouduin jättämään auton kauemmaksi, mutta onneksi ei ollut kylmä, niin koirat tarkenivat odotella. Aloitin Hopin kanssa ja se  oli odotetusti lähdössä lentoon, joten tein alkuun ruutua, noutoa, ym. "leluliikkeitä" ja jätin seuraamisen loppupuolelle. Yllättävän hyvin pystyi olemaan hiljaa, muutama piippaus tuli.

Sitten Asta. Aloitettiin ruudulla ja jatkettiin aloluokan liikkeillä.  Viereen tuli pari koiraporukkaakin treenaamaan ja joukossa oli melko äänekkäitä koiria. Näistä Asta ei välittänyt mitään.

Vaihdoin Hopiin ja tehtiin seuraamista. Olin kääntänyt selän, kun Asta yhtäkkiä alkoi haukkumaan. Lumihangesta tarpoi nainen meitä kohti ja Asta meni puoli väliin vastaan reppua perässä raahaten ja haukkuen. Great. Laitoin Astan käskyn alle, huusin naiselle, että odottaa, niin tuon nameja. Astalle sanoin virittelysanoja ja tyyppi lähtee häntä heiluen naisen luo. Siinä se söi nakinpalaset ihan iloisena. Itsellä oli ajatukset Astassa ja nainen esittää nipun kysymyksiä siitä mitä teen, miksi teen, miten teen, miksi heittelen kapulaa, mikä laji tämä on ja mitä törppöjä tuolla on. Ihan kivaa joo, mutta oma keskittyminen oli muualla. Sitten se meni kumartumaan ja Asta alkoi samantien haukkumaan. Törkkäsin nakkeja sille kouran täyteen ja sanoin, että älä kumarru. Nousi ylös ja Asta sekunnissa taas oma iloinen itsensä. Hetken päästä nainen teki saman jutun uudestaan ja Asta myös. Taas jouduin sanomaan, että ihan oikeesti, josko et kumartelisi. Ja taas Asta oli normaalisti, kun nainen oli normaalisti. En oikeasti ymmärrä mitä Astan pään sisällä tapahtuu. Viime viikonloppuna se oli Rymättylässä lasten kanssa niin normaalisti kuin voi olla, samoin aikuisten. Mun on tosi vaikea ennakoida kaikkea tällaista, koska periaatteessa mun pitäisi silloin olettaa, että se tekee aina, kaikkialla ja kaikille niin. Ehkä pitäisi tehdä niin, mutta kun en muista. Jos oikeasti muistaisi olettaa, ei tällaisia pääsisi tapahtumaan ja Astalle saisi järjestettyä vain mukavia tapaamisia kontrolloidusti. Toisaalta, jos alan jokaisen kohdalla olettamaan, niin tiedän, että mun oma käytös muuttuu epäileväksi ja epävarmaksi ja se taas tunnetusi vaikuttaa myös Astaan.

Sitten Hopi. Se ei onnu, ainakaan nyt. Tätäkään en käsitä. Sillä on kolme vaihtoehtoa, joista jokainen tuntuu yhtä käsittämättömältä: 1. Nuljuluu olisi oikeasti ollut jotenkin vinksallaan ja kortisoni auttanut siihen. Mut miksi just vasen takajalka ja taas tammikuussa? 2. Sillä olisi ollut nenäpunkkeja, kurkunpää tästä syystä ärtynyt ja oireili taas niveloireina, johon antibiootti auttoi. Outoa on se, että yhdelläkään koirista ei ole ollut normaaleja ryystämisoireita, mut meillä ei taida kukaan oireilla mihinkään niin kuin kuuluisi. Niin, ja eläinlääkäri ei tätä teoriaa sulata, sen mielestä syy on nuljuluussa. 3. Tammikuu vaihtui helmikuuksi. Jos tästä eteenpäin pysyy ontumattomana, niin ensi vuonna Hopin kalenteria siirretään tammikuun yli suoraan helmikuulle.

Jos Hopilla on ollut nenäpunkkeja, niin se ei ole oikein voinut saada niitä keneltäkään ellei punkit hyppele metri tolkulla toisesta koirasta toiseen. Todennäköisin tuoja on Asta, kun se on leikkinyt monen koiran kanssa ja on voinut saada ne joltain ja taas tartuttaa ne eteenpäin. Sori kaverit. Meillä on siis kaikki koirat nyt lääkitty Strongholdin avulla.

On tosi epäuskoinen olo Hopin ontumisen osalta. Olisiko se voinut olla tässä? En edes uskalla kovin paljon hihkua, jos tuleekin takapakkia. Niin outoa sen koko ontuminen kyllä on, koska nyt oli jo kolmas kerta ja jos taas poistui eri syystä.

Eilen kotimatkalla poikettiin Lohjalla testaamassa mattohallia. Takana oli jotenkin tosi väsyttävä työpäivä ja tuntui, että Astakin oli valmiiksi väsynyt. Sillä oli vähän erilainen työpäivä ja niinpä se nukahti autoon samantien. Nukkui myös oikeasti taukojen aikana hallissa. Pitäisi muistaa, että ei pidä treenata, jos ei ole just sellainen olo. No, treenasin kuitenkin. Mun on pakko saada joku nyt videokuvaamaan meidän treenejä, kun fiilikset vaihtelee laidasta laitaan. Ei tehty mitään kovin monimutkaisia asioita. Ruutu löytyi taas hyvin, jäävät suht ok, seuraaminen kai melkein hyvä (mun mittari tässä on hurjan korkealla myönnetään), luoksetulo hyvä. Kaikkia liikkeitä tehtiin ihan lyhyissä pätkissä, hirmu palkoilla eli ei mitään kisasuoritusta lähelläkään. Yhden pysäytyksen tein luoksetulossa ja se oli ihan tosi hieno. Tämä ensimmäistä kertaa luoksetulon yhteydessä.

Lisäksi harjoiteltiin pitkästä aikaa ohjattua. Vein vasemmalle kapulan, Astan merkille ja lähetys. Pari toistoa, meni ihan kivasti. Asta menee laukalla kapulalle ja tuo laukalla, mutta ei millään raivolla ollenkaan. Yksi hyvä häiriötreeni saatiin, kun Hanna heitti oikealla samaan aikaan kapulaa Vinhalle, kun Astan piti lähteä merkiltä vasemmalle. Lähti oikealle, sain pysäytettyä ja ohjattua vasemmalle. Se meni hyvin! Viimeisenä p.makuuta. Menin piiloon. Tässä ei ongelmia.

Lopuksi sitten Asta sai taas mörköhepulin . Tai kyseessä ei ollut edes mikään mörkö vaan Anett. Anett tuli halliin ja Asta alkoi pöhisemään. Otettiin kuitenkin luoksepäästävyystreeni, jotka meni hyvin. Tähän on nyt ehdollistunut hyvin. Asta heilutti häntää ja oli ihan oma iloinen itsensä. Mokasin sen jälkeen sitten itse ja pyysin Anettea tsekkaamaan Astan muuten läpi. Se oli sitten liikaa. Aika masentuneena lähdin kotiin siitä, että en vain osaa pitää harjoituksia tarpeeksi helppona vaan kiirehdin. Toisaalta taas Astaa on aika vaikeaa lukea, kun siitä ei tiedä etukäteen saako se hepulin vai kiipeääkö syliin. Helpompaa olisi, jos voisi sanoa kaikille, että se on pidättyväinen, mutta kun se ei ole. Se vain muodostaa ilmeisesti itse käsityksen onko joku kiva vai ei. Ja eilen sain Hannalta vielä palautetta, että musta huomaa miten mun käytös muuttuu näissä lääppimistreeneissä, olin itse kuulemma tosi epävarma ja jännittynyt. Argh, haluaako joku kivan koiran, kun sen omistaja on ihan pöllö itse?

Muutenkin koko toko on nyt vaan niin vaikeeta . Mulla on mielikuva päässä miten asiat pitäisi tehdä ja sitten tuskastuttaa kun ne ei mene niin. Lisäksi mulla alkaa olla hirvittävä hinku kisoihin, mutta totuus on se, että meillä kestää. Mun pitäisi malttaa ja työstää ja me kyllä ehditään vaikka sitten vuoden päästä, mutta kun mä haluaisin jo pian. Mulle yritetään vakuutella, että mulla ei ole mikään kiire, eikä olekaan, mutta kun mä vaan jo haluan! Jos Hopi olisi kunnossa, voisin tukahduttaa kisaintoa sen kanssa, mutta kun ei ole. Katsoin jo pari kisaa Astalle, mutta taidan vetää ne kuitenkin takaisin. Eipä me taideta vielä mennä, vaikka haluaisin konkreettisesti jotain näyttöä siitä, että se osaa.

Kotimatka oli ilman puolesta ihan kamala. Tuuli tuntui heittelevän autoa miten sattuu, lumi pöllysi tiellä, oli pirun liukasta ja rekkoja miljoona ohitettavana. Olin kotiin tullessa ihan puhki. Illalla oli vielä agitreenit tiedossa ja ihan viittä vajaa olin, etten lähtenyt. Sami lupautui onneksi tulemaan kuskiksi, joten lähdin kuitenkin. Agitreenit meni kokonaisuudessaan kuitenkin hyvin. Ensimmäistä kertaa otettiin vähän ohjausta ja juoksuaskelia ja se oli vaikeaa! Nostan kyllä hattua kaikille lajin harrastajille, on se vaan jotenkin niin hankalaa Keppejä mentiin ekan kerran kujalla ja Asta taisi muistaa Jennin luona tehdyt muutamat treenit. Se pujotteli tosi näppärästi.

Olipahan blogin nimen mukaisesti vuodatus. Tänään tuntuu jo vähän paremmalta. Aamulla kävin vielä hakemassa Tiinan ja Hutchin satamasta eli oli piristystä tiedossa. Ihan ylisöpö pieni bc-lapsi ja Astan tuleva leikkikaveri sitten vähän isompana. En mä hanskoja tiskiin heitä, me taistellaan Astan kanssa niin kauan, että me onnistutaan. Ei kai elämän pidä olla liian helppoa, ei edes koiraharrastuksen  

Kamala kun on kylmä. Ihan kivaa tietysti, että on lunta ja pakkasta, mutta jotenkin nyt alkaa olla sellainen olo, että jotain muuta kiitos, vaikka se kevät jo.

Maanantaina oltiin kylmyydestä huolimatta Hannan kanssa urheasti treenaamassa tokoa. Tein alempien luokkien liikkeitä pätkissä läpi ja lisäksi ruutua. Ruudussa Asta sai ensin juosta tyhjään ruutuun. Löytyi hyvin. Sen jälkeen harjoiteltiin evl-tyyliin eli jätin kuvitellulle pisteelle. Näillä kerroilla jätin lelun ruutuun. Hiukan hirvitti, kun vauhti suoraan lelulle mennessä oli luja ja alusta liukas. Tein vain muutaman toiston. Muut liikkeet menivät myös kivasti. Tehtiin vielä pikainen p.makuu. Asta malttoi pitää pään hyvin maassa, vaikka Jänkä vähän vinkui ja haukkui vieressä. Hyvää häiriötä.

Tämän jälkeen vielä riehumiset golfkentällä. Illalla tein paperille suunnitelman mitä pitää treenata ja hioa alokasluokkaa varten. Siitä voi kätevästi joka päivä katsoa jotain harjoiteltavaa.

Eilen käytiin Hannan kanssa pakkasen kiristyttyä vaan juoksuttamassa koiria ja jätettiin tokot suosiolla. Illalla Asta näki pitkästä aikaa lapinkoira Niehkun ja ilta menikin kätevästi sisällä painiessa. Tarkoituksena oli tehdä jotain pientä tokoilua, mutta en raaskinut keskeyttää toisten leikkiä. Ehtiihän sitä.

Tänään käydään kotimatkalla testaamassa uutta, lämmintä hallia

Eilisen kauppareissun yhteydessä pysähdyttiin Kupittaalle vähäksi aikaa. Tein pienen kävelykierroksen ja sitten tokohommiin. Sami joutui käskyttäjäksi. Tein perusliikkeitä; seuraamista, luoksetuloa, liikkeestä seisomista. Lisäksi kontaktitreeniä sivulla. Asta ei haukkunut kenellekään eikä reagoinut mihinkään. Ohi käveli ihmisiä, viereen tuli kaksi miestä kovaan ääneen juttelemaan eikä ääntäkään. Täytyy nyt vähän seurata mistä kaikki johtuu, kun keskiviikkona oli niin täysin erilainen. Samin kanssa se on ehkä kaiken kaikkiaan nöyrempi, joten olisiko sillä ollut vaikutusta, että Sami oli mukana? Mun kanssa voi helpommin pullistella.

Tänään aamulla käytiin Hopin kanssa Tanjalla hierottavana. Oikea rintalihas oli aika kipeä ja vasemmalta takaa lanteen kohdalla jumitusta. Ylösnoustessa oli vähän köpö, mutta sitten taas liikkui normaalisti. Kuulin magneettikuvauksen todellisen hinnan, niin pistää oikeasti miettimään, että mennäänkö. Mun tuurilla sielläkin laitetaan eteen kuvat ja todetaan, että missään ei ole mitään vikaa.

Hieronnasta kotiin ja koiran vaihtoon. Lähdettiin Astan kanssa Piikkiöön tokoilemaan. Taas vieras kenttä ja erilaista häiriötä. Heli käskytti ensin luoksetulon. Ekalla kerralla nytkähti, mutta pysyi kuitenkin. Eteentulossa liukui taas vinoon. Toisella kerralla otin lyhyemmältä matkalta. Pysyi paikallaan ja tuli suorempaan. Siitä huolimatta pitää tehdä jotain kujasysteemiä tuohon eteentuloon. En ole edes koskaan ottanut siitä sivulle ja silti välillä kenottaa.

Seuraavaksi seuraamista. Tällä kertaa edisti, ensimmäistä kertaa. Palkkailin sitten taaksepäin. Lisäksi takapää liukui taas vasemmalle. Seuraaminen mietityttää, kun on niin vaikeaa tehdä pienemmän koiran kanssa, jota ei tunne jalassa. Se varmaan on se ihanne, mutta mulla olis varmempi olo, jos se painaisi jalkaan. Koskaan ei voi olla näköjään tyytyväinen 

Viimeiseksi ruutua, jossa lähetin suoraan. Jäi vasemman etutörpön luokse pyörimään ja yritti siinä tarjota oikeaa kohtaa eli pelkkää merkkiä. Sain ohjattua lopulta oikeaan kohtaan ja palkattua. Tosi mukavaa oli huomata, että Asta ei tule mun luokse takaisin vaan jää ruudun lähelle. Se jäi nyt paikalleen herkästi seisomaan ja tuijottamaan eli tarjoamista pitää saada vahvistettua ja toisaalta mun pitää itse olla palkkauksessa nopeampi.

Tauon jälkeen noutoa. Ensin käskytyksellä normaalisti. Muuten ok, mutta eteentullessa nostaa pään ylös ja kulauttaa kapulan kurkkuun ja silloin helposti pyörii siellä. Vahvempaa otetta siis, mutta ongelma tulee aina pään noustessa ylös enkä tiedä miten ratkaisisin sen. Sen jälkeen kerran vauhtinoutoa, joka ok. Sitten vielä kerran ruutuun, johon oli etukäteen viety lelu. Se meni hyvin.

Viimeiseksi paikallamakuu Huldin vieressä. Laittoi pään maahan, mutta nosteli välillä ylös, kun piti katsoa ohilentäviä lintuja tai jotain muuta mielenkiintoista. Juuri kun lopeteltiin vähän matkan päästä kulki pari mopopoikaa jutellen ja niille sitten Asta alkoi haukkumaan. Todettiin porukalla, että tuollaiset yllättävät häiriöt, jotka tulevat muuten rauhalliseen ja hiljaiseen tilanteeseen, taitaa olla ne pahimmat. Kovassa häiriössä ei ehdi keskittymään yksittäisiin asioihin.

Kentältä ajettiin vielä Helin ja Antin luokse. Asta ja Lyyli saivat juosta ja painia pihalla viimeisetkin höyryt pois.

Eilen alkoivat tämän kevään osalta torstaiset hallitreenit. Otin Hopin myös mukaan vähän piristymään ja muita odotellessa humputeltiin hieman. Jalka ei oikein tykännyt tuosta pienestäkään tekemisestä.

Astan kanssa tehtiin seuraamista käskytyksellä, mutta kuitenkin niin, että en kuunnellut käskyjä. Ylimääräisiä silmäpareja tarvitaan, koska kun Asta ei paina, se on pienehkö enkä voi edes vilkuilla sitä, niin en tiedä yhtään onko hyvä vai ei. Itse haluaisin aavistuksen lisää voimakkuutta siihen, mutta Jaana ja Outi vakuuttivat, että ihan hyvältä näytti. Takapää aukeaa edelleen vähän ja palkkaustapaa mietittiin. Hallilla on helppoa seurauttaa seinän vieressä, jolloin Asta pysyy suorassa, joten otettiin sekin työn alle.

Sitten hyppy käskytyksellä, mutta vain pysähdykseen asti, josta palkka. Jaanan käsky-sanasta oli kuulemma hitusen nostanut takapuolta, mutta pysyi kuitenkin. Itse hyppy ja pysähdys tosi hyvät. Otettiin uusintana pelkkä alkukäskytys ja nyt pysyi paikoillaan.

Tauon jälkeen tein luoksetuloa, aavistuksen meni vinoon. Seuraavaksi kaukokäskyjä. Nyt ei taas muistanut ollenkaan mitä tarkoittaa istumasta seisomaan nouseminen. Apujen jälkeen ok.

Pään maahan laittamista harjoiteltiin erikseen. Näissä pitäisi nyt päästä eteenpäin, kun Asta ei osaa laittaa päätä maahan asti, jos seison vieressä. Jos seison edessä, menee ok.

Lopuksi tehtiin paikallaolot. Vieressä oli ryhmän "musta lammas" eli bokseri Tikru, joten tuli hyvää vaihtelua. Muut kun ovat bordercollieita. Aika nopeasti jätön jälkeen Asta sai matosta hajun ja kääntyi haistelemaan. Kävin korjaamassa ja loppu meni hyvin. Piti päänkin hyvin maassa. Huomaan, että mun on vaikea suhtautua, jos koira unohtaa mitä se on tekemässä eikä keskity. Toisaalta taas hyvä, että tuli tuollainen haistelu esille, jotta pääsin korjaamaan ja onnistuneeseen lopputulokseen. Ihan lopuksi vielä p.istuminen, joka meni hyvin. Asta istui tosi ryhdikkäästi.

Eilen oli kunnon häiriötreenejä. Toisista selviydyttiin hyvin ja toisista vähemmän hyvin.

Ensin mentiin Kupittaalle tokoilemaan Marian, Annan ja Julian kanssa. Otin Astan ulos autosta, aloin leikkimään ja tekemään jotain pientä. Huono idea. Asta huusi ja huusi eikä keskittynyt. Tästä sitten johtopäätöksenä oli, että sitä ei noin vaan voi ottaa ulos autosta ja alkaa treenaamaan. Ensin pitää tehdä tarkastuskierros, jotta se voi todeta, että tilanne ok, tehdään töitä. Laitoin sen siis autoon ja otin hetken päästä Surkun tokoillessa uudestaan ulos ja silloin me käytiin kävelemässä. Tästä parani ja kolmannella kierroksella pystyi jo tekemään kohtuu kivasti. Viereen tuli noutajia treenaamaan, ne eivät haitanneet ollenkaan, mutta muutamalle ohikulkevalle ihmiselle piti haukkua. Taas se haukkuminen oli sellaista, että Asta istui paikoillaan, tuijotti mua, mutta tiesin että haukkui niille ohikulkijoille.

Tehtiin seuraamista, vauhtinoutoa, kaukoja ja luoksetuloa. Nämä olivat ehkä sivuseikkana, kun se keskittyminen ja yleinen fiilis otti pääroolin. Luoksepäästävyys tehtiin parina toistona Julian, Annan ja Marian tehdessä ja nämä olivat ok. Jatkossa siis me suunnataan Kupittaalle ja muihin häiriöllisiin paikkoihin treenaamaan. Liikkeet alkavat olla kasassa, mutta varmuutta häiriöihin pitää saada roimasti lisää.

Tokosta suunnattiin agilitytreeneihin. Paikalla oli melkoisen paljon koiria, enemmän kuin viimeksi. Aloitettiin tutustumaan eri esteisiin, mutta ensin vain ohjaajat. Koirat jätettiin seiniin kiinni odottamaan. Suurin osa kieppui remmeissä, yrittivät toistensa luokse ja haukkuivat niin, ettei kouluttajan sanoista saanut selvää. Mutta, mun pieni Asta, se huili siellä kaikessa rauhassa kaiken hässäkän keskellä. Sitä ei kiinnostanut vieressä tasajalkaa hyppineet koirat vaan se piti päätä maassa ja hyvä, ettei nukkunut. Tuossa vaiheessa tuli se tyytyväisyyden, ja myönnetään myös ylpeyden, tunne siitä, että on opettanut koiran rauhoittumaan ja se oikeasti odotti niin rauhallisesti. En usko, että Asta ihan luonnostaan noin rennosti olisi ottanut.

Itse treenit sitten, no me tutustuttiin hyppyihin, muuriin, putkeen, pussiin, pöytään ja renkaaseen. Sen lisäksi siellä oli styroxlevy vinossa ja sen päällä piti kävellä ja katsoa miten koira liikkuu kaltevalla tasolla. Näissä missään ei ollut mitään ongelmia. Asta kiipesi edestakaisin pitkin levyä, hyppeli matalan muurin yli, meni putkista ja pussista. Suurin hyöty tuli jälleen siitä, että sen piti tehdä noi kaikki suht pienessä tilassa monen muun koiran tehdessä vieressä samaan aikaan. 

Eilen käytiin tokoilemassa Hannan ja porokoirien kanssa. Sitä ennen käytiin golfkentällä (paha,paha ) juoksuttamassa koirilta ylimääräiset höyryt pois.

Astan kanssa aloitettiin seuraamisella ja keskityttiin vasemmalle käännöksiin. Siitä heti palkka. Parani. Sitten liikkeestä seisomista. Eka pysähdys meni pitkäksi, muut ok. Seuraavaksi Hannan käskyttämänä ruutu. Vähän vieraamman näköiset töttöröt ja vieras paikka. Valmistelu ok ja hienosti löysi keskelle. Super! Aavistuksen kurvasi ensimmäisen vasemman töttörön kautta eli vähän merkki kummittelee taustalla. Sitten taidettiin mennä tauolle.

Tauon aikana Hanna teki Vinhan kanssa läheltä luoksetulon ja Asta huili puolessa välissä. Tein tarkoituksella näin, jotta näen lähteekö. Ei lähtenyt, ei ollut ajatustakaan. Pitää vain muistaa tehdä tällaisia enemmän.

Tauon jälkeen noutoa. Haku hyvä, mutta liukkauden takia törmäsi, pudotti kapulan ja juuri siinä kohdalla oli joku kiva haju, niin meinasi unohtua haistelemaan. Nopea korjaus ja kapulakin nousi uudelleen. Toistona ok, samoin vauhtinouto. Sitten liikkeestä maahanmeno. Tämä ok. Seuraavaksi Hannan käskyttämänä luoksetulo. Nytkähteli käskytyksestä eli liikkuria pitää muistaa käyttää enemmän. Tämä on aina mun ongelma eli unohdan, että kisoissa on ne liikkurit.

Seuraavaksi jossain kuului jotain ääntä ja Asta alkoi paikallaan haukkumaan. Ei ollut menossa katsomaan, pysyi paikoillaan eikä edes haukkunut äänen suuntaan, kunhan ilmoitti, että jossain on jotain, pöh. Ja liike uusiksi. Kolmannella toistolla sama kuin noudossa eli juuri ennen loppua haistoi roskiksen vieressä ja unohti eteentulon. Saatiin me lopulta onnistuneetkin toistot ja vauhtina vielä lopuksi.

Viimeiseksi vielä kaukokäskyjä, joissa nousee istumasta seisomaan jo muutaman metrin päästä oikein. Nyt ei myöskään laittanut maahanmennessä päätä maahan. Nämä hyviä. Lopuksi p.oloa. Pään laittamisessa piti antaa käsiapu, mutta malttoi olla niin, vaikka Vinha tokoili takana.

Kivat treenit ja ihanaa, kun ei ollut enää kylmä.

On ne niin erilaisia, Hopi ja Asta siis. Tai itse asiassa kaikki kolme. Niissä ei ole muuta samaa kuin se, että kaikki ovat bordercollieita ja mustavalkoisia. Muita yhtäläisyyksiä niistä ei oikein löydykään. Ajatus tuli taas esille, kun treenattiin tokoa. Ollaan harjoiteltu pääasiassa sisällä ja Hopin kanssa ongelma on se sen ylikiehuminen. Sen kanssa ei vaan voi tehdä mitään pikkuhiomisia, koska kaikessa pitää piipata ja yliyrittää. Niinpä ollaan harjoiteltu pään laittamista ja pitämistä maassa. Tylsä liike, mutta siinä on hiljaa ja jotain haluan senkin kanssa tehdä. Kevättä odotellessa...

Asta taas...no, sen mielestä toko on edelleen varmaan ihan kivaa, mutta kyllä se saa elämänsä sisällön jostain ihan muusta. Mukavaa on tietysti se, että sillä ei vieläkään mene koskaan yli, mutta sen asenteesta johtuen siitä ei varmaan koskaan tule mitään näyttävää tokokoiraa. Kivastihan se tekee ja leikkii, on skarppina, mutta ei se samalla raivolla tokoile kuin Hopi. Se on tyyliltään sellainen "ei viitsitä hei pingottaa, otetaan rennosti"    Tänäänkin se nukahti paikallamakuuseen. Siinä kohtaa alkoi jo hymyilyttämään    Astan elämänasenne taitaa näistä kaikista kolmesta olla rennoin. Pitäisi ottaa siitä itsekin opiksi. Sen oman tahdon kanssa kyllä taistellaan päivittäin eli kai nuo kaikki em. asiat johtuvat siitä, että sillä on ja se haluaa käyttää omaa päätä ja tahtoa enemmän kuin Hopi ja Ninni eikä ole niin helposti vietävissä. Vaikeeta joo, mutta onneksi Asta ja Hopi ovat niin erilaisia, niin voi aina vaihdella, kun toisen kanssa repii hiuksia 

Ollaan oltu tokotauolla viime torstaihin asti, koska olin töissä ja yli viikon poissa kotoa. Hopi ja Ninni lomailivat sillä välin "mummolassa" (kiitos vielä!), Asta oli Samin kanssa kotona. Vastassa olikin kokonaan karvansa pudottanut kalju koira, joten meillä on nyt lyhytkarvainen bc. Lisäksi se oli ilmeisesti päättänyt avustaa remontissa ja aloittanut purkamaan eteisen seinää. Myös useat matot taisivat sen mielestä olla vaihdon tarpeessa, koska niitäkin oli vähän muokattu uuden näköisiksi.

Torstaina suunnattiin hallille tokoilemaan. Ihan huippujuttu kunnon pakkasilla. Tehtiin seuraamista, liikkeestä seisomista, luoksetuloa, noutoa, ruutua, hyppyä, kaukokäskyjä ja p.oloa. Ruutu onnistui tosi hyvin ja lisähaasteena oli vielä Jaanan samaan suuntaan Cindille heittämä kapula, mutta Asta meni häiriöstä huolimatta ruutuun. Hyvähyvä. Seuraamisessa käytin alussa namia, sitten vaihdoin leluun. Alkoi taas aukeamaan, mutta taisin myös itse vähän katsoa Astaan. Kokeilin kotona peilin edessä lelulla ja oli ok. Ei taida vaan yhtään kestää sitä, että käännyn kohti, joten pitää muistaa olla vaan itse suorassa. Noudossa on nyt alkanut vähän himmaamaan eli jää vähän kauemmas eikä tuo kapulaa ihan lähelle. Tämä on ollut nyt tehotreenissä kotona. Kaukokäskyissä yritän saada maahanmenossa pään pysymään ylhäällä, koska jos laskee sen maahan, ei nouse sieltä enää istumaan. Tähän ja p.oloon on eri käskyt olemassa, mutta toisaalta pään maahanlaittaminen on ollut Astalle tosi helppo juttu eli näköjään ongelmaksi tulee se,  ettei se nosta päätä maasta. Kaiken kaikkiaan hyvät treenit!

Kotona ollaan harjoiteltu perjantaina ja eilen. Jotain uutta liikettä pitäisi muistaa harjoitella ja toisaalta taas vaikeuttaa tai edetä vanhoissa. Seuraamiseen pitäisi saada kestoa ja joissain liikkeissä vähentää apuja. Jotenkin vaan sitä jumittuu vanhoihin kaavoihin.

Hopi oli loppuviikolla vähän jäykkä ja köpötteli samalla tavalla kuin viime keväänä. Tuplasin magnesium-annoksen ja laitoin BOT-takin päälle. Näyttää taas paremmalta ja täytyy toivoa, että kotikonstit auttaa eikä taas alkaisi mitään mystistä ontumis-jäykkyys-kierrettä. Vaikeaa tietysti tietää mistä nyt johtuu, mutta esimerkiksi vapaana juokseminen on ihan päätöntä sinkoilua ja se on jo niin monta kertaa liukastunut, että helposti voi mennä jumiin, niksauttaa jotain tms. Astakin menee lenkeillä järkevämmin, mutta Hopi ei, se ei osaa muuta kuin juosta täysillä. Välillä tosi ärsyttävää, kun tietää, että jos juoksisi edes normaalisti, kroppa kestäisi ehkä vähän pidempään, mutta ei, täysillä vaan.

Astan terveystulokset on nyt lausuttu: lonkat  A/A ja kyynärät 0/0    Ihan tosi, tosi hienoa!

Tokoa ollaan treenattu melkein joka päivä, mutta en vain ole jaksanut tänne kirjoitella. Asta tuntuu harpanneen osaamisessaan eteenpäin. Seuraaminen vaikuttaa nyt aika kivalta, muut alokasluokan liikkeet suht ok. Merkki saatiin ajettua muistiin ja se jäi tauolle. Ruutu on myös aika hyvällä mallilla eli Asta osaa lukita sen ja juosta sinne. Tunnaria ollaan myös tehty, mutta ollaan vielä vaiheessa "etsi oma lehtikasasta". Näiden lisäksi ollaan tehty vaihtelevasti muita liikkeitä ja missään ei tällä hetkellä näytä olevan isompia ongelmia.

Harrastusrintamalla sujuu, arkielämässä väännetäänkin sitten joka ikinen päivä. Astalla taitaa olla taas jonkinlainen murkkuikä tms. Välillä nähdään mörköjä ja muita pelottavia asioita, joihin ei reagoida niin, että niitä väistettäisiin vaan isolla äänellä ilmoitetaan, että "tänne vaan, valmiina ollaan". Huoh...Olemattomien mörköjen näkeminen on kuitenkin loppunut oikeastaan siihen, kun päätin, että Asta kulkee remmissä aina takana tai vieressä. Häntä laski ja olemus on rennompi, kun sen ei tarvitse hihnan päässä kiskoa ja pelastaa meitä takana kulkevia kaikelta kamalalta. Mutta kyllä niille oikeille, olemassaoleville möröille vielä pöhistään. Useimmiten ne ovat miehiä. Me jatketaan harjoituksia...

Joka päivä ollaan tokoiltu kaikkien kanssa, mutta en jaksa niitä kirjoittaa tänne, kun ne on niitä samoja juttuja. Astan seuraamisen suhteen ollaan mun mielestä edistytty vähän. Yhtään en voi sitä itse katsoa, silloin alkaa heti poikittamaan. Oma pää pitää olla ihan suoraan eteenpäin, en voi edes sivusilmällä *pulunsilmällä* vilkuilla. Peilin edessä edetään ja siinä näyttää ihan tarpeeksi hyvältä. Pää on edelleen matalana ja laskee vielä enemmän liikkeelle lähtiessä, mutta yritän nyt saada vain pysymään suorassa ilman mitään namiapuja.

Huomenna ja torstaina Asta ja Sami kursseilevat Somerolla.

Sami kuvaili koiria edellisenä viikonloppuna. Tässä niistä muutama.

Ninni näyttää nykyään jotenkin niin räjähtäneeltä

Jos saisi seuraamisen näyttämään tältä, olisin tyytyväinen. Tässä apuna namikäsi.

Eilen tokoiltiin jälleen Hannan ja porokoirien kanssa. Tein merkkiä ilman leluapua ja pysäytin käskystä, hyvin. Noutoja niin vauhdilla, pelkällä tuomisella kuin kokonaisena liikkeenä, ok. Sivullasiirtymisiä. Alussa pomppi, mutta parani loppua kohti. Luoksetulo Hannan käskyttäessä. Ensimmäisellä kerralla meinasi varastaa. Kävin välissä palkkailemassa. Itse liike ok. Paljon tehtiin pylvään kiertämisiä ja siitä joko seisomista tai maahanmenoa. Näitä tehtiin myös sivulla kulkiessa. Maahanmenossa Asta keksi, että on silmää käyttävä bordercollie ja jumitti ihan kunnolla. Höh, pitää testailla eri versioita ja palkkaustapoja. Paikallaoloa harjoiteltiin myös ja ensimmäistä kertaa ulkona niin, että Astalla oli pää maassa koko ajan. Lyhyitä toistoja toki, mutta kivasti siirsi oppimansa ulos.

Sitten tehtiin myös sitä kamalaa seuraamista. Olen kotona muutamia kertoja tehnyt peilin edessä niin, etten ole yhtään katsonut Astaa ja ottanut vain muutaman askeleen. Siellä homma toimi. Asta ei aukea, tosin sen pää on tosi alhaalla, mutta kaikkea ei voi saada kerralla. Tehtiin nyt samalla tavalla Hannan kommentoidessa. Ensimmäiset toistot olivat parhaimpia eli me otetaan näitä nyt mieluusti useita kertoja päivän aikana, mutta vain pari toistoa kerralla. Ehkä kevääseen mennessä se pystyy seuraamaan suorassa alo-luokan verran....

Lopuksi käytiin taas lenkillä ja Asta sai kirmailla Vinhan ja Jänkän kanssa. Tämä taisi olla se treenin positiivisin puoli, vaikka harjoitukset onnistuivatkin kaikin puolin ihan ok. Tokotylsistyminen on vähän parantunut, mutta vielä on merkkejä ilmassa.

Mulla on nyt jonkunlainen tokotylsistyminen. Ei huvita. Eilen käytiin Julian kanssa treenaamassa ja sain pari ihan onnistutta harjoitusta tehtyä, mutta kokonaisuus tökkii. Hopin kanssa pari toistoa seuraamista. Vinkui alussa, vinkui käskysanasta, vauhdin muutoksissa, mutta pääpiirteissään hiljeni suht nopeasti. Paikka oli hyvä eikä juurikaan edes puskenut. Toisella kerralla pääsi juoksemaan ruutuun ja toisella teki ohjatun.

Astan kanssa mietittiin seuraamista. Iskee epätoivo sen kanssa. Aukeaa koko ajan ja nyt jopa namin kanssa. Tein sitten käännöksiä, ristiinkulkemisia, ympäripyörimistä ja vähän kuljin eteenpäin. Tuli sellainen olo, että voisko joku osaavampi kouluttaa sille seuraamisen. Mä en osaa...Ruutuakin tehtiin. Luulin, että lukitsi sen, mutta ei. Kurvin kautta meni sinne. Luoksetulo ja nouto sentään onnistui. Niillä vaan ei kauhean pitkälle kisoissa porhalleta.

Plaah

Maanantaina tokoiltiin Tiinan, Ruuvin, Ropun ja Hannan, Vinhan ja Jänkän kanssa. Hirmuisen kylmä, joten tehtiin nopeaan tahtiin vaihtoja eikä pahemmin juoruiltu väleissä. Jätettiin se sitten lenkille 

Astan kanssa aloitettiin sivullasiirtymisillä. Edelleen pomppii vaihdoissa, yritän puuttua. Sitten seuraamista imutustyyliin. Tai heiluttelin kättä yläpuolella ja katsoin miten kestää. Paikka oli hyvä ja Asta pysyi suorana. Jatketaan näin. Lopuksi lelu palkaksi. Sen jälkeen liikkeestä seisomista. Eka toisto ihan super, sen jälkeen alkoi ennakoimaan vähän ja pysähdykset eivät olleet enää niin napakoita.

Toisella kerralla aloitettiin noudoilla. Hanna tuli samaan aikaan kentälle ja Asta sai pienen hepulin ääntelevistä Vinhasta ja Jänkästä. Juoksin kauemmas lelun kanssa ja pienen pörhistelyn jälkeen unohti muut ja leikki taas hyvin. Astalle on vaikeinta, jos joku yksittäinen häiriö ilmestyy yhtäkkiä jostain, mutta menee kyllä nopeasti ohi. Niin, ne noudot. Tehtiin ensin pelkkä tuominen eteen, hyvä. Sitten vauhdilla. Pudotti taas vasta ihan lähellä, mutta väliäkö sillä, kun tuli täysillä loppuun asti. Sitten pari liikkeestä maahanmenoa. Hetkeen ei olla tehty, joten yllätyin oikein kunnolla, kun ne olivat niin hyviä. Asta putosi maahan samantien käskyn jälkeen. Hyvä Sitten pari luoksetuloa. Ensin eteen, hyvin ja sen jälkeen lelulle, hyvin. Sen jälkeen tehtiin vielä porukalla siksakkia eli kuljettiin koira kontaktissa toistemme ohi. Tässä ei mitään ongelmia.

Lopuksi p.olo Vinhan ja Ruuvin välissä. Nakki edelleen jalkojen välissä. Nyt alkaa sujua. Asta on rauhallisen oloinen. Treenien jälkeen pääsi vielä päästämään viimeisetkin höyryt ulos ja spurttailemaan Ruuvin kanssa. Sitten lenkille.

Illalla tehtiin sisällä vielä kapulan pitoa. Ei mitään ihmeellistä. Lisäksi aloitettiin opettelemaan pään maahan laittoa naksun kanssa. Yleistän nyt rodun piirteeksi, mutta jotenkin tuo bcn oppimisnopeus aina välillä hirvittää. Rapsutin lattiaa kerran, Asta kosketti sitä, naksautus ja palkka. Sen jälkeen toisto, mutta en antanut apuja vaan odottelin. Pari sekuntia ja Asta laittoi pään maahan. Tehtiin muutamia toistoja ja nyt se osaa sen

Eilen Asta kehitti itselleen vatsataudin ja ymmärrettävästi oli lisäksi väsynyt ja nuutunut. Oltiin sovittu Hannan ja Freyan kanssa treenit, mutta harmittavasti jouduttiin perumaan ne. Nyt näyttää kuitenkin paremmalta.

Siinä eilisen ja tämän päivän treenien teemat. .

Eilen siis käytiin Julian kanssa tokoilemassa. Odotellessa otin Astan kanssa p.makuuta pariin kertaan. Virittelysanasta lakoaa helposti itse maahan eli sen on sisäistänyt, mutta makkaran avulla mennään vielä, jotta saadaan sitä rauhallisuutta mukaan. Tehtiin myös pikaiset sivullasiirtymisharjoitukset. Yrittää hypätä asentoa vaihtaessa aika reilusti etenkin, jos otan pidemmän askeleen.

Hopin kanssa, yllätys yllätys, seuraamista. Liikkeellelähtiessä annoin namin ja ei alkanut edes vinkumaan!? Käveltiin hetki, palkkasin ja autoon. Hetken päästä toinen kierros. Sama juttu, oli hiljaa. Tein yhden pysäytyksen ja lähdin liikkeelle ilman namia. Vinkui sen jälkeen hetken aikaa. Liikkeellelähtö siis provosoi. Ihan hirveetä, kun olisin halunnut palkata Hopin leluilla ja kertoa miten taitava ja hieno se on, mutta sitten piti tehdä se hyvin hillitysti. Tylsää...

Pari kertaa tein p.istumisen ja takaisin tullessa Hopi alkoi pälyilemään sivulle ja oli rauhaton. Sain kuitenkin vahvistettua istumista ja palkattua, joten viimeisellä kerralla oli taas varmemman oloinen.

Julian tultua tein Astan kanssa ensin ruutua niin, että Julia vei Astan nähden lelun. Se oli ok. Sitten sitä seuraamista. Pulunsilmä-metodi, namit, lelut, aidan reunukset ja takapään käyttöharjoitukset käyttöön, niin ehkä se siitä. Lopuksi vielä ruutu niin, ettei Asta nähnyt lelun vientiä. Hienosti meni!

Välissä Onni ja sitten Hopi seuraamaan. Alku oli vähän huonoa, Hopi vilkuili muualle, mutta terästäytyi sitten. Luulen, että otti ruutumerkeistä ja Juliasta hieman kierroksia, koska aavistuksen inahteli. Hiljeni kuitenkin kohtuu nopeasti ja sain paljon hyviä pätkiä. Hyvä, hyvä.

Viimeisenä vielä Asta, joka teki ensin noudon läheltä ja toi eteen. Pitää vaan muistaa itse ottaa kapula rauhallisemmin. Sitten vauhtinoutoa, jossa ekalla kerralla otti päästä kiinni, en palkannut. Uusiksi ja meni hyvin.

Tänään mentiin sitten jäljestämään Julian kanssa. Olin vaihtanut autoa lennossa ja unohtanut treenitavarat toiseen autoon. Lisäksi olin unohtanut kotiin palkaksi suunnitellut ruoat ja hävittänyt naksuttimen. Eli unohdin käytännössä kaiken. Onneksi Julia sitten lainasi liinaa ja valjaita ja lahjoitti Onnilta jääneet kissanruoat. Kiitos vielä

Tehtiin kaikille jäljet pellolle. Hopille tein ensin. Matkaa en osaa arvioida yhtään, mutta kolme kulmaa ja kolme keppiä. Astalle suora jälki. Askelia noin 190, nameja välillä jokaisella, välillä tyhjiä välissä. Vanhentui noin tunnin.

Hopi ajoi ensin. Tein jonkinlaisen janan, joka oli pituudeltaan ehkä huimat kolme metriä. Jälki löytyi ja Hopi lähti ajamaan hyvin. Sillä on nyt mun mielestä tosi hyvä vauhti, ei liian luja, mutta ei liian hidaskaan. Ensimmäinen keppi löytyi hyvin. Kulma sen jälkeen meni pitkäksi, samoin seuraava kulma. Jäljelle löysi kuitenkin takaisin ja väleissä pysyi jäljen päällä tosi hyvin. Sitten tuli toinen keppi vastaan ja kolmannessa kulmassa pyöri taas. Viimeinen suora näytti tosi hyvältä. Hopi oli oikein varman oloinen ja jäljesti tarkasti. Lopussa se kuitenkin päättäväisesti siirtyi pari metriä sivuun ja haki kepin. Se ei sitten ollutkaan jäljen päällä. Keppimotivaatio sillä onneksi on hyvä, joten menihän se näinkin. Pellolla ei pahemmin tuullutkaan, joten mitälie jälkeä sitten ajoi.

Välissä Onni ja sitten Asta. Jäljesti lujempaa kuin ennen ja jarrutin jonkin verran. Söi kuitenkin ruoat kohtuullisen hyvin, vaikka joitain taisi jäädä välistä. Noin metri ennen keppiä näytti, että se sai hajun siitä, koska alkoi vetämään enemmän. Naksautin, kun keppi tuli nenän kohdalle ja siitä palkat. Hyvin meni!

Hirmuisen kylmä ja vähän vettäkin tuli alussa, mutta siitä huolimatta ihan tosi mukavaa taas käydä jäljestämässä! Huomenna suunnataan kohti Tammisaarta ja istutaan pellon reunalla koko viikonloppu seuraamassa paimennuksen SM-kisoja.

...mutta tällä kertaa hyvinkäyttäytyviä ja hienosti tottista tekeviä.

Suunnattiin Haunisiin treenaamaan Jaanan kanssa. Paikalla oli yleistreenit ja vielä erikseen pyydettynä Jaanan tuttu Mira, jolla oli dobermanneja. Kentälle tuli myös saksanpaimenkoiria, muita dobermanneja, Jaanan Cola-tervu (Cindiä ei lasketa, kun se on bc )  ja rotikka. Hyvää häiriötreeniä Astalle. Alussa Astan pää hieman pyöri, sillä oli häntä oikein kunnolla pystyssä ja vähän sen näköinen, että valmiina ollaan, jos joku jostain sinkaisee. Kukaan ei sinkaissut ja Astakin pystyi keskittymään ja tekemään oikein hyviä kontaktitoistoja.

Tehtiin muutama pätkä seuraamista, pelkkää kontaktikävelyä ja samalla ohitusharjoituksia Jaanan ja Colan kanssa, luoksetulo, paikallaoloja sekä sivullaoloja kontaktissa, kun Jaana ja Mira kulkivat läheltä ohi. Colan tullessa oikealta edestä ohi, Asta peruutti aavistuksen. Miran tullessa seuraavaksi dobermanninsa kanssa, Asta oli ok. Viereisellä kentällä ammuttiin, joten tuli sekin taas siinä sivussa harjoiteltua. Paljon myös vaan leikittiin.

Hopikin pääsi mukaan. Jos Astan kanssa leikittiin ja leikittiin, niin Hopin kanssa piti olla mahdollisimman puuduttava. Vaihtelua ainakin itselle Teemana siis tylsä seuraaminen. Oli aika hermostuneen oloinen ja liikkeellelähtiessä alkoi heti ääntelemään. Lisäksi vilkuili myös pari kertaa sivuille. Kävelin ensimmäisen pätkän, varmaan noin 40 askelta, muistaakseni neljä kertaa edestakaisin, kunnes hiljeni hetkeksi. Pysähdyttiin ja syötiin muutama nami niin rauhallisesti kuin mahdollista. Sen jälkeen Hopi huilaamaan ja seurailin Jaanan harjoituksia. Sitten toinen toisto. Aika lailla samanlainen kuin ensimmäinen, mutta kontakti pysyi koko ajan. Sen jälkeen autoon.

Asta tuli välissä ja Hopi uudelleen. Sama harjoitus taas. Ei vinkunut enää niin paljon ja päästiin lyhyempi pätkä, kunnes oli hiljaa. Muutamia toistoja taas ja autoon. Kolmannella kerralla oli hyvin keskittynyt ja vinkuminen enää sellaista hengityksen mukana kuuluvaa vaimeaa ääntä. Hiljeni nopeammin kuin aikaisemmilla kerroilla, mutta päätin kävellä hetken aikaa ennen kuin pysähdyin. Viimeinen toisto oli kaikkein paras. Ääntely tosi vaimeaa ja kävelin varmaan noin 10 askelta, jonka jälkeen Hopi hiljeni. Jatkettiin hetken aikaa, pysähdys, palkkaus ja Hopi maahan huilimaan. Paikka oli koko ajan hyvä, ei puskenut tai edistänyt. Hitsi, tää taitaa toimia

Oikein hyvät treenit. Näitä lisää

Eilisestä sen verran, että tehtiin kotipihatokoilua ja esinetreenit lenkin varrella. Hopin kanssa kolme esinettä ja kaikki löytyivät hienosti ja nopeasti. Jopa pistot olivat kohtuu suoria. Astalle vein kolme kertaa sen nähden esineet. Toisen esineen kohdalla joutui tekemään enemmän töitä, mutta hyvin sekin löytyi.

Nyt ollaan oltu ahkeria. Joka päivä ollaan tokoiltu, kun päätin, että Asta oppii käyttämään takapäätään. Lisäksi torstaina käytiin paimentamassa. Hopikin pääsi kerran hömpöttelemään jotain. Astan kanssa pitää miettiä, odottaa kurssia ja miettiä...

Tokossa ollaan treenattu useita eri liikkeitä. Hyppy on edistynyt hurjasti (Evalle kiitos!). Nouto taitaa olla liikkeistä ainut, joka on tällä hetkellä ihan valmis. Paikallaolo taas on hajonnut ihan totaalisesti. Asta ehtii muutamassa sekunnissa laittaa pään alas, nostaa sen ylös, mennä lonkka-asentoon, vaihtaa toisen puolen lonkkaan, peruuttaa maassa, ryömiä eteenpäin ja heittäytyä puoliksi kyljelleen. Joo kiva. Reunalla huilimassa kykenee möllöttämään vaikka kuinka kauan samassa asennossa, mutta p.makuusta on tullut joku kiva temppu. Koska en sanallisesti ehdi kommentoimaan mitenkään suuntaan tai toiseen, päädyin laittamaan nakin palan etujalkojen väliin. Muutaman kerran jälkeen näyttäisi toimivan rauhoittavasti. Edetään tällä tavalla.

Hopin seuraamista olen pohtinut paljon. Päädyin kokeilemaan tylsistyttävää ja pitkää seuraamista. Teen sitä aluksi pelkästään omalla pihalla ja kävelen 40 metrin suoraa edestakaisin. Lopuksi palkkana pelkät kehut ja treenit loppuu siihen. Ajatuksena on, että tutussa paikassa Hopi ehkä oppisi nopeammin, mitä on odotettavissa eikä odottaisi lelua. Eilen kellotin ja meni kolme minuuttia, kunnes Hopi oli hiljaa ja seuraaminen tasaista. Eli nyt vain useasti monen minuutin seuraamisia, jotka kyllä on aika puuduttavia....mun mielestä.

Tänään iltalenkillä tuli vastaan kiva tasainen nurmikkoalue ja mulle yhtäkkiä mieleen, että pidetään näyttelytreenit Astan kanssa kyllä pitää sitä toivottavasti yhtä ja ainoaa kertaa varten harjoitella. Jos juoksin hitaammin, Asta yritti roikkua hihassa, juoksi hihnan mitan päässä sivulla tuijottaen tai pomppi takaperin eteenpäin. Vauhtia lisätessä se alkoi juosta tosi nätisti, siirsi katseen eteenpäin ja laski hännän alas. Meidän pitäisi saada siis joku hervottoman kokoinen kehä. Harmi, ettei tuo ole saksanpaimenkoira. Niillähän on isot kehät. Tai karjalankarhukoirien kehässä voisi ehkä myös vierailla. Hännän kanto sopii sinne paremmin kuin bc kehään  Pitää etsiä joku kiva pikku näyttely, jossa on joku kiva tuomari, joka ymmärtää, että Asta on tosi kaunis.

Viikonloppuna ollaan seurattu netin kautta paimennuksen EM-kisoja. Astan isä Roy pääsi finaaliin ja sijoittui upeasti neljänneksi! Tulokset löytyvät täältä.  Ja täältä 9 kuvaa Mossesta ja Roysta.

Tänään näin vielä monta Eyewitness-bc:tä tokoilemassa. Olipa kivaa ja kivoja koiria

Asta on ollut pitkästä aikaa mun mukana Espoossa. Koiria tulee lenkeillä vastaan enemmän kuin kotona kuukauteen, joten ollaan saatu taas hyvin harjoiteltua ohittamisia. Nakeilla on kummallinen voima. Niiden avulla mennään isojen rähjäävienkin koirien ohi oikein mallikkaasti.

Maanantaina käytiin synttäritreeneissä Tiinan ja Ruuvin kanssa. Tein odotellessa jonkinlaista tunnaria. Otin luonnonkepin ja heitin sen keppikasaan. Halusin vain nähdä miten Asta toimii. Hyvin toimi. Ajatus oli mukana ja oma sieltä tuli jokaisella kerralla. Treeneissä hinkattiin sitten seuraamista. En saanut onnistumaan niin hyvin kuin lauantaina. Muuten ok, mutta helposti aukesi. Tein sitten vain yhtä ja kahta askelta.

Sitten vauhtinoutoa. Peritty kapula on mukavampi kuin vanha, todennäköisesti siksi, koska painaa enemmän. Asta ei helposti vaihda sitä leluun. Liikkeestä seisomista tehtiin myös. Käsiavulla pysäytys on tosi napakka, suullisessa vähän löysempi. Ruutukin tehtiin pari kertaa, ok, sekä luoksetulo eteen ja vauhdilla. Lopuksi paikallamakuu Ruuvin kanssa. Muistaakseni meni hyvin.

Eilen mentiin sitten Hannan ja porokoirien kanssa treenaamaan. Vieressä oli samalla näyttelyharjoitus, joten häiriötä oli kunnolla. Laitoin Astan ensin eri paikkoihin paikallamakuuseen. Alussa oli vähän levoton ja katseli juoksevia ja haukkuvia koiria. Toistojen jälkeen rauhoittui, mutta ei vielä tarpeeksi mun makuun.

Sitten harjoiteltiin taas sitä seuraamista. Tein huomion, että pidän vasenta kättä melkein kiinni reidessä namia antaessa ja myös sivullaollessa Asta on jalassa kiinni. Ei pidä ihmetellä miten onnistun opettamaan koirat liimautumaan jalkaan, kun kerran palkkaan siitä. Sen jälkeen taas liikkeestä seisomista sekä myös maahanmenoa. Noutoa kapulaa pitäen, läheltä tuoden ja pari kertaa vauhtinouto. Olikohan se siinä?

Lopuksi mentiin vielä lenkille ja Asta sai juosta Vinhan ja Jänkän kanssa.

Alkuun tiivistetysti loppuviikon treenit. Torstaina treenattiin Julian kanssa. En oikein muista mitä tehtiin, mutta jotain kenraalin tapaista Hopin kanssa ilman suurempaa menestystä. Astan kanssa harjoiteltiin muistaakseni hyppyä, tehtiin seuraamista, luoksetuloa ja kokeiltiin noutoa 600g kapulan kanssa. Illalla Sami kävi vielä paimentamassa.

Tänään oli odotettu Jessican kurssi. Sää suosi ja päivä meni nopeasti mukavassa seurassa. Kiitos Julialle ( tai Marille ) kakusta ja Marialle noutokapulasta

Aloitettiin Astan kanssa ensimmäisessä 20 minuutin osiossa seuraamisella. Ongelmana ajoittainen edistäminen, poikittaminen, välillä painaminen, pään pitäminen alhaalla ja palkkaus. Vinkkeinä: Asta laitettiin tosi lyhyeen remmiin, ehkä 30 cm. Täytyy hommata itsellekin. Aloitettiin perusasennosta, muutama askel ja pysäytys. Remmillä pystyi estämään edistämisen ja muutaman askeleen aikana ei ehtinyt poikittaa. Siitä palkka namilla. Tehtiin muutamia toistoja ja pidennettiin matkaa, ei poikittanut. Pää on kuulemma hyvällä paikalla ja silloin kun Asta menee hyvin, kokonaisuus on nättiä. Todettiin, että palkkaan namilla ensin ja lopuksi leikin lelulla. Sen lisäksi sivullaoloharjoituksia, joista voi tulla suoraan lelu.

Sitten liikkeestä seisomista. Olen yrittänyt häivyttää kättä pois, koska Asta reagoi siihen voimakkaasti. Kokeilin niin, että laitoin kädet selän taakse. Kerran onnistui, muilla kerroilla tarjosi maahanmenoa. Lopputuloksena teen nyt niin, että annan ihan pienen käsiavun, paino on sillä käskysanalla ja siitä häivytän avun vähitellen pois. Lopuksi ruutu ja siellä suoraan lelulle.

Selkeästi huomasi, että 20 minuuttia on vielä liian pitkä aika Astalle treenata, kun välillä puhutaan ja ensimmäisessä osiossa palkkasin useammin nameilla kuin lelulla. Seuraamisten lopussa vire hieman huononi ja muutaman kerran yritti haistella maata.

Toisella kierroksella aloitettiin noudolla. Ensin pari toistoa kapulan tuomista läheltä ja eteen. Tässä ei tainnut olla mitään ihmeellistä. Sitten kokeiltiin pelkkää pitämistä. Astalla on aika kiire haukata kapula suuhun ja samaten se yrittää nopeasti tarjota sitä mulle. Vinkiksi sain, että pitää harjoitella niin, että Astan pitää odottaa maltilla, että laitan kapulan sen suuhun. Samoin pitämisen jälkeen, välillä pitää harjoitella niin, että kapula putoaa käskystä maahan eikä aina mun käteen. Lopuksi tehtiin vauhtinouto, joka ekalla kerralla meni ihan puihin, tokalla onnistui.

Sitten ohjatun noudon alkeita. Kokeltiin molempia puolia ja myös niin, että toisellakin puolella oli lelu. Tämä meni ihan ok. Jessica ehdotti, että ottaisin suuntakäskyt "tuo"-käskyn lisäksi mukaan. Ihan hyvä ehdotus. Lopuksi harjoiteltiin hyppyä. Tärkeää on saada koira hyppäämään ilman käsimerkkiä. Tässä oli ajatuksena vain se, että sitten ei tarvitse häivyttää käsiapua pois. Tarvittaessa innostetaan riittävästi. Pallo pitää lentää samaan aikaan, kun koira on hypyn päällä ja mahdollisimman alhaalta. Se ei saa ehtiä kääntymään hypyn päällä tai heti sen jälkeen vaan ajatuksena on opettaa kääntymään pari metriä hypyn jälkeen. Tällöin ei tule ongelmia avoimen luokan takaisintulossa. Toinen vaihtoehto on viedä pallo hypyn toiselle puolelle. Näitä testailtiin ja Astalla ehkä toimi parhaiten se, että pallo oli toisella puolella.

Väliajalla Asta pääsi tutustumaan kilttiin rottweilerpoikaan. Keskiviikkoisen kokemuksen jälkeen tosi hyvä juttu. Vähän jännitti ja haisteltiin vain nenätysten. Astan kanssa pitäisi ehdottomasti päästä muun rotuisten kanssa treenaamaan. Nyt meidän kaikki treenit on täynnä bordercollieita ja niistä pienemmät on muuten vaan ok.

Lopuksi tehtiin paikallaolot. Mentiin saksanpaimenkoiran viereen. Istuminen meni vielä hyvin, mutta maassa makaaminen ei. Välillä Asta vilkuili vieruskaveriin päin, hiukan murisi, siirtyi sivulle ja nousi ylös. Oli sille tosi vaikea paikka, vaikka toinen oli ihan suolapatsaana vieressä. Oltiin lopuksi vielä sen lähettyvillä ihan muuten vaan, mutta Asta oli tosi varuillaan ja tarkkana. Uskon, että keskiviikon kokemus provosoi sitä enemmän kuin mitä se olisi ilman sitä ollut.

Kaiken kaikkiaan taas hyvä kurssi, paljon sain vinkkejä, myös muiden suorituksista. Astan kanssa nyt vaan hirveästi harjoitusta, vielä enemmän häiriötä ja ehkä kestävyyttäkin pitäisi treenata. Niin, ja treeniseuraa kaivataan isoista koirista

Sami lähti nyt illalla vielä paimentamaan ja me tehtiin Hopin kanssa muutamia liikkeitä huomisen osalta läpi. Oli taas paljon paremmalla mielellä eli Astasta taitaa johtua sen sekoilu. No, hyvillä mielillä lähdetään.

Taas on jäänyt päivittämättä...

Viime viikon keskiviikkona oltiin Haunisissa Julian kanssa. Samaan aikaan oli viereisillä kentillä treenejä ja häiriötä ampumisten kanssa oikein kunnolla. Hopi oli tosi levoton Teki liikkeet kyllä ihan ok, mutta pää pyöri enkä tykännyt yhtään sen ilmeestä. Seuraamisessa vinkui. Otti aika paljon kierroksia ampumisesta ja kiva kun kokeen aikana viereisellä kentällä tulee kuulemma olemaan joku sakemannien koe. Me ei tarvittais yhtään ylimääräisiä kierroksia. Onneksi ampuivat sitten kunnolla ja Hopi joutui autossa olon aikana myös kuuntelemaan niitä. Kun ymmärtäisi, että koko ajan ei tarvitse yrittää lähteä lentoon. Julia tsemppasi mua kyllä tosi hyvin, kiitos siitä Meillä ei ole mitään menetettävää ja jos Hopi huutaa kokeessa, niin sitten huutaa. Yritän itse vaan olla mahdollisimman rento ja positiivinen.

Astan kanssa tein pikatreenit. Se oli autossa myös kuunnellut ampumisia ja samoin kentällä, mutta ei reagoi mitenkään. Mietittiin seuraamista ja teen nyt lelulla ilmettä, namilla tekniikkaa ja vahvistan paljon takapuolen käyttöä. Lisäksi hyppyä, joka taisi mennä ok. Ihan alussahan se on eli sai palkan suoraan hypystä. Taisi olla siinä?

Torstaina kävin koirien kanssa yksin Haunisissa. Hopi oli parempi, kun ei ollut mitään nostattavaa, mutta oli se silti aavistuksen hermostunut. Asta oli vähän poissaolevan oloinen ja niinpä päädyttiin vain leikkimään. Haunisista lähdettiin vielä Piikkiöön paimennustreeneihin. Asta pääsi ensimmäistä kertaa texeleille. Olin ihan hirvittävän epäileväinen, että niiden kanssa tapahtuu katastrofi, kun reagoivat koiraan eri tavalla kuin ne varsinaiset harjoituslampaat. Onneksi Sami hoitaa paimennuksen ja luottaa Astaan, sillä se meni hyvin eikä Astalla ollut ajatustakaan mistään härdellistä.

Viikonloppuna tein jotain pientä, mutta nyt on jotain treeniväsymystä ilmassa tai sitten vaan niin kauheasti muuta tekemistä ja vapaa-aikaa liian vähän.

Ahkerasti ollaan harjoiteltu tokoa, mutta en ole jaksanut kirjoitella niitä ylös. Kun työpäivän ajan tekee koneella töitä, alkaa netissä surffailu ja blogin kirjoittelu puuduttaa. Kokeilen vähentää nyt ainakin sitä surffailua aika rankasti.

Astan kanssa ollaan hiottu pikkujuttuja; mm. sivullasiirtymisiä, kapulan tuontia eteen, luoksetulon pysäytyksiä, luoksetulon eteentuloa ja paikallaoloa. Seuraamista en viitsi tehdä ilman apusilmiä, koska se aukeaa vasemmalle ja viimeistään palkkausvaiheessa pomppaa sivulle eli sitä pitää miettiä. Lisäksi ollaan käyty keskusteluja siitä, että yritykset suureksi, tai edes pieneksi, pomoksi, ovat täysin turhia 

Hopi ja Ninni lähtivät jälleen toimistokoiriksi ja Asta jäi Samin kanssa. Ovat harjoitelleet pyöräilyä ja juoksemista. Ihan lyhyitä matkoja tosin. Loppusyksystä käyn kuvauttamassa Astan ja jos kaikki on suurinpiirtein ok, niin matkoja voi sitten lisätä. Ihme kyllä, vaikka hihnassa kulkeminen on vaikeaa, niin juostessa ja pyörän vieressä voi kulkea ihan nätisti.

Maanantaina olin Tiinan ja Ruuvin kanssa treenaamassa. Hopin kanssa taisin tehdä kaikki liikkeet idaria lukuunottamatta. Tunnari oli ihan loistava taas! Hitsi, kun kisoissa saisi tehdä sen ilman käskytystä. Seuraamisessa yhtä pientä inahdusta lukuunottamatta oli hiljaa. Painaa kyllä aivan järjettömän paljon, että pisteillä tuskin juhlitaan, vaikka hiljaa pysyisikin. Kaiken kaikkiaan sujui kivasti, hyvä mieli, hyvät treenit ja lopuksi vielä lenkille. Kiitos Tiinalle taas seurasta

Eilen kävin Helsingissä Jennyn ja mäyräkoirien luona juomassa iltateetä. Käytiin myös lenkillä ja lopuksi pikatreenit läheisellä kentällä. Jenny harjoitteli Harmin kanssa vieressä ja Hopi otti kaukoissa yllättävästi aika paljon häiriötä. Jumitti siis ihan huolella. Muut asennot onnistuivat, mutta seisomasta istumaan meno ei. Autettuna kyllä. Lisäksi pää taas kääntyili molempiin suuntiin. Höh.Täytyy kokeilla vielä uudestaan kunnon häiriössä.

Kisatavoitteita meillä ei varsinaisesti ole. Tai on yksi. Jos Hopi on hiljaa, olen enemmän kuin tyytyväinen. Meillä on edellisestä kokeesta kulunut tänä syksynä kaksi vuotta. Viime vuonna tähän aikaan en edes tiennyt, että edessä on vielä puoli vuotta kestävä sairasloma. Luulin, että heinäkuussa alkanut ontuminen saataisiin nopeammin kuriin. Talvella sitten ajattelin jo, että mahtaako kesällä olla edes koko koiraa. Mitään koeajatuksia ei edes tullut mieleen, kun tavallinen lenkkeilykään ei onnistunut. Sen vuoksi olen nyt niin onnellinen, että ylipäätään voin Hopin kanssa harjoitella ja osallistua kokeeseen. Ei se ole sohvalla onnellinen...

Tänään ollaan paimenneltu ja tokoiltu. Teemana molemmissa runsas palkkaus, ei hiontaa tai painostusta.

Aamulla oltiin jo yhdeksän jälkeen pellolla. Sami meni Astan kanssa pari kierrosta ja antoi Astan mennä aika vapaasti. Ei painostusyrityksiä etäisyyden saamiseen, tms. No, ei kauheasti ollut eroa entiseen. Asta meni taas tosi nätisti. Ihan mielenkiintoista jossain vaiheessa nähdä miten menee lampailla, jotka reagoivat koiraan paremmin.

Hopin kanssa kokeilin poispäinkuljetusta liinassa, mutta eihän siitä tullut mitään. Heti jos liina kiristyi, Hopi otti tiukan kontaktin muhun ja muutenkin oli vähän pihalla. Peruskuljetus oli ihan kivaa. Sami totesi, että oli eilen seurannut Astan silmiä ja se ei kertaakaan vilkaissut häntä, ei edes painostaessa. Se on niin kiinni lampailla. Kuuntelee kyllä, mutta ei irrota katsetta. Hopilla menee ihan päinvastoin.

Sieltä pikainen käväisy kotona ja heitin Samin juna-asemalle. Iltapäivällä tokoilin kotipihalla. Hopin kanssa luoksetuloja pelkällä suorapalkalla sekä seisomisesta että maahanmenosta. Kaukokäskyn ensimmäinen nousu ylipitkältä matkalta ja palkka. Läheltä nopeita vaihtoja. Idari, jossa palkka seisomisesta. Seuraamista, oli hiljaa. Lopuksi tunnari, jossa vapautin Hopin, käänsin sille selän ja puolihuolimattomasti annoin luvan lähteä. Kaikki siis suunnitellusti. Meni ihan tosi hienosti! Vielä yksi oman haku, ok.

Astan kanssa paljon leikkiä sekä puiden kiertoa, pysäytyksiä ja palkkaa. Luoksetuloa eteen, tuli nyt hyvällä vauhdilla, sekä suoraan lelulle. Seuraamista otin imuttamalla, kun aukesi muuten nyt vähän vasemmalle. Lisäksi liikkeellelähtiessä painaa ensimmäisen askeleen ajaksi pään alas. Seuraamisessa on selkeästi menossa joku vaihe, kun tyyli muuttuu joka kerralla. Niin, ja vauhtinoutoa ja taas leikkimistä. Oli kivaa

Ninni sai myös tehdä jotain liikkeitä. Tein sen kanssa myös luoksetulon molempien pysäytysten kanssa. Se laukkasi ja pysähtyi kummallakin kerralla hyvin. Paranee vaan vanhetessaan. ..

Asta ja Sami ovat jatkaneet paimentamista kotona (Samin blogissa lisää siitä), sillä aikaa kun Hopi ja Ninni ovat tylsistyneet mun mukana konttorikoirina. Tai no, Ninni on varmaan äärettömän onnellinen, kun on vaihteeksi päässyt mukaan. Se on vanhemmiten vielä enemmän mun perään ja mun poissaollessa odottaa, masentuu, odottaa ja masentuu. Ajatuksena herttaisen liikuttava, käytännössä ahdistava. Hopi ja Asta ovat paljon helpompia, kun ne voi tyrkätä kenelle tahansa, eivätkä pahemmin perään katso. Tämä on siis ihan positiivista

Eilen illalla otin itseäni niskasta kiinni ja lähdettiin taas tokoilemaan. Hopin kanssa melkein kaikista liikkeistä ainakin osia. Mm. tunnari kaksi kertaa remmissä, onnistui ihan loistavasti. Luoksetulon pysäytykset pallon kanssa, ilman ja suoraan sivulle. Ei edes törmännyt! Seuraamista pitkiä pätkiä eikä ajatustakaan ääntelystä. Kaukoissa kaukaa (30 askeleen päästä) kaikki vaihdot eikä ongelmia. Tässä ehkä ne kohokohdat. Oli tosi hyvä harjoitus ja jotenkin erilainen.

Hopi oli kyllä erilainen, tasapainoisempi eikä yliyrittänyt yhtään. Varsinkin seuraamisessa sen huomasi. Lopputuloksena mietiskelyn jälkeen päädyin siihen, että ainut ero viime aikojen muihin treeneihin oli se, ettei ollut Astaa mukana. Kentälle kävellessä ei siis tarvinnut huomautella remmistä vetämisestä tai yllättävistä möröistä, tosi rentoa. Hopi ottaa aika paljon painetta, kun Astalle kommentoidaan. Nyt se sai vaan lönkötellä ja treenata.

Sverige Cup oli jäänyt kokonaan huomioimatta, mutta Elisan vinkistä sitten piti käydä katsomassa miten siellä oli menestytty. Roy oli hienosti toinen! Tässä kuva kolmesta parhaasta: http://www.svak.se/node/115   Roy on näköjään eksynyt voittajan kainaloon hymyilemään

...ja se lammaskin löytyi, mutta matka ei sen osalta päättynyt kovin positiivisella tavalla. Onneksi nyt kuitenkin löytyi...

Tänään aamulenkillä oli vuorossa tokotreenit. Hopi aloitti ohjatulla, joka ok. Sitten luoksetuloa, jossa pysäytykset pallon kanssa. Neljännellä toistolla otin ilman palloa ja pysähtyi kuin seinään. Oo, olipa vähän hienoa. Sitten vielä yksi pallon kanssa. Sen jälkeen seuraamista vauhdista, oli hiljaa.

Sitten Ninnin kanssa pallonheittoa ja jotain pikkujuttuja. Astan kanssa ohjatun ja merkin alkeita. Sen jälkeen luoksetuloa kisamaisesti eteen. Tuli laukalla, mutta mun makuun vähän lötkösti. Sen jälkeen seuraamista. Pää painui tosi alas ja vilkuili sieltä. Namilla sain pään ylös. Pitää miettiä. 

Toisella kierroksella Hopin kanssa idari, istumisesta palkka. Liikkeellelähtiessä piippasi, korjasin ja oli hiljaa. Sitten kaukokäskyjä, joissa nousi aina seisomaan, vaikka piti nousta istumaan. Toistoilla ok.

Astan kanssa liikkeestä maahanmenoja, meni oikein hyvin. Sen jälkeen sivullasiirtymisiä. Joudun ohjaamaan ihan pentutyylillä nami nenässä kiinni alhaalla "vetäen", koska se on keksinyt, että on mukavampi aina ensin hypätä ylöspäin siihen uuteen asentoon. Yritän korjata sitä pois. Lopuksi kaukokäskyjä, kaikki asennonvaihdot, ok.

Päivällä lähdettiin taas Piikkiöön, tällä kertaa teemana tosin ensin oli etsiä kadonnutta lammasta. Viiden ihmisen voimin haravoitiin lähimetsiä, peltoja, teitä ja vähän kaukaisempiakin alueita, mutta ei jälkeäkään. Aamulla lammas oli jolkotellut pyöräilijää vastaan, sitten kadonnut. Toivottavasti nyt menee takaisin kavereiden joukkoon. Etsintöjen päätyttyä, sen hetken osalta, Sami meni Astan kanssa pyörähtämään laitumella. Niillä menee nyt tosi hyvin. Ei mulla ole oikein muuta sanottavaa. Mekin käväistiin Hopin kanssa ja sain sen jopa kävelemään. Lisäksi maahan-käskyillä tippui hienosti maahan.

Äsken vielä pihalla tunnari. Ensimmäisellä kerralla maistoi viereistä ja otti sitten oman. Tein toisen toiston niin, että laitoin Hopin remmiin ja vaan käveltiin ilman käskyä kapuloille. Meni paljon paremmin. Oma tuli varmasti muiden joukosta. Jännä juttu, mutta taidan ottaa tuon tekniikan käyttöön kisaan asti. Toiminut se on ennenkin.

Olen ihan kypsä tähän vuodatukseen, kun joka kerta fontti näyttää erilaiselta ja muokkauksista huolimatta ei tule normaalin näköistä. Täytyy katsoa kauanko jaksan tätä.

Eilen oltiin tokoilemassa Tiinan ja Ruuvin kanssa. Löydettiin uusi, kiva kenttä, jossa oli vielä mukavat lenkkimaastot vieressä. Saatiin treenien lisäksi harjoiteltua Astan kanssa ohittamisia tosi hyvin, kun paikka kuhisi muita koiria. Se oli tällä kertaa oikea pikku enkeli

Treenitkin sujuivat hyvin. Hopin kanssa ruutua, jossa tosin merkillä pysähtyi ihan itsekseen. Luoksetulossa muutamia seisomisen toistoja pallon kanssa ja lopuksi ilman. Toimi! Seuraamista parissa erässä, oli hiljaa. Metallinouto oli vähän huono, kun kalisutteli kapulaa tullessaan. Kaukoissa Tiina heilutteli käsiä Hopin vieressä, pää kääntyi vähän. Asentojen vaihdot ihan hyväksyttävät.

Astan kanssa ruutua, luoksetuloa lelulle ja eteen, vauhtinoutoa, liikkeestä seisomista ja seuraamista. Oli tosi raivokkaan hullu, tykkäsin

Lopuksi Hopi ja Ruuvi ottivat paikallaoloa kolme minuuttia. Löysin uuden suosikki"pikkukoira"rodun, walesinterrieri. Ruuvi oli ihan hurjan hauska!

Hienoja uutisia viikonlopulta! Norjassa kilpailtiin paimennuksen Pohjoismaisesta Mestaruudesta ja Astan isä Roy ja Mosse voittivat kilpailun! Huippuhienoa   Ollaan kyllä ylpeitä saavutuksesta ja Asta ainakin kovasti yrittää tulla perässä Tulokset löytyvät täältä: http://www.gjeterhund.no/

Viikonloppuna tokoiltiin ja käytiin kiertämässä tuttuun tapaan Raision laitumet. Hopi on ollut pääosassa ja Astan kanssa ollaan leikitty ja tehty helppoja juttuja. Vähän surkea se on, kun joutuu pitämään pöksyjä jalassa, mutta kertaakaan ei ole edes yrittänyt ottaa pois. Kokeiltiin pitää ilman, mutta ei tule mitään, jollei halua, että lattiat näyttää taistelutantereelta.

Hopin kanssa keskityttiin luoksetulon pysäytyksiin, tunnariin, p.istumiseen ja äänettömään seuraamiseen. Lisäksi lampailla päätin, että alas-käsky on jatkossa hidasta käsky tms., koska Hopi ei mene sillä kunnolla maahan. Otan perus maahan-käskyn paimennukseenkin koska Hopi kyllä varmaan menee silti muutamissa mahdollisissa tokokisoissa maahan enkä usko, että tässä vaiheessa sillä on enää mitään merkitystä. Kokeilin eilen ja toimi.

Tiistaina kävin tokoilemassa yksikseni samaisella kentällä kuin maanantaina. Eilen taas ajoin Lohjalle Hannan kanssa harjoittelemaan. Sateiset treenit nurmikolla.

Hopi meni taas aluksi ruudussa itsekseen maahan, mutta sain lopulta pari hyvää toistoa ja jäi seisomaan. Seuraamisessa taisi piipata kerran, idari ok, luoksetuloissa pysäytykset taas pitkät ja kaukot ihan hyväksyttävät. En muista tehtiinkö muuta.

Astan kanssa treenit menivät paremmin kuin maanantaina, mutta ulkopuolisille häiriöille pöhähteli, kun oli laidalla odottelemassa. Ärsyttävää. Tehtiin ainakin seuraamista, ruutua, vauhtinoutoa, luoksetuloa ja liikkeestä seisomista. Meni kivasti, keskittyi nyt normaalisti ja liikkeetkin onnistuivat.

Äsken käytiin Piikkiössä paimennustreeneissä. Siellä ei mistään pöhähtelyistä ollut tietoakaan. Ihan tarkoituksella tungin Astan parin miehen rapsutettavaksi. Oli ihan normaali oma itsensä, vaikkei nyt kauhean hyvin malttanut rapsutettavana ollakaan, kun veto laitumelle oli niin kova. Uskon, että pöhähtelyt menevät ohi, mutta täytyy kuitenkin olla tarkkana, ettei jää tavaksi.

Paimentamassa Sami ja Asta kävivät vain kerran, koska paikalla oli niin paljon muita ja meidän pitää seuraavaksi suunnata Taiteiden Yöhön. Lotan neuvojen mukaan tekivät poispäinajoa ja kuljetusta.

Voi masennus, eilen meni treenit totaalisesti pieleen. Astalla nyt vaan on jonkunlainen murkkuikä, joka toivottavasti tasoittuu jonkun ajan kuluttua. Onneksi seura oli edelleen mukavaa ja jutut aika lennokkaita, muuten olisi todennäköisesti masentanut vielä enemmän.

Hopi kuitenkin aloitti. Sen kanssa ensimmäiseksi ruutua. Meni siellä kahdella kerralla lyhyen hakemisen jälkeen suoraan maahan. Pöh. Sitten ohjattu nouto, jossa haki oikean puoleisen kapulan. Se meni hyvin. Lopuksi metallinouto hypyn kanssa, joka oli ok.

Muita meni välissä ja lopuksi Asta. Aloitettiin luoksetulolla Niinan pitäessä kiinni. Sähläsin loppukuvion itse ja Asta meni oikealta ohi. Otettiin uusiksi lyhyemmältä matkalta, meni hyvin. Sen jälkeen Asta lähti lelun kanssa juoksemaan ja hetken päästä näki jotain kahden asuntovaunun välissä. Ihan taisi olla vaan pari ihmistä siellä enkä tiedä miksi niille alkoi riehumaan. Ei mennyt niiden luokse vaan jäi haukkumaan paikoilleen. Sain huudettua pois, mutta sen jälkeen keskittyminen oli tosi häilyvää. Namilla otettiin muutama siirtyminen sivulla. Ne menivät ihan ok, mutta normaali seuraaminen oli huonompaa kuin yleensä, joten lopetin lyhyeen. Lopuksi vielä yksi vauhtinouto, joka meni ok.

Treenien jälkeen mentiin vielä pienelle kävelylle. Jos jotain positiivista pitää eilisestä Astasta löytää, niin se osaa edelleen olla kivasti muiden koirien kanssa. Kerrankin oli juoksukavereita mistä valita, kun pellolla porhalsi kuusi muuta bordercollieta ja yksi borderterrieri.

Eilen pyysin töissä miespuolisia työkavereita antamaan Astalle nameja ja harjoitukset jatkuvat sekä tänään että huomenna. Jotain Astan päässä kyllä tapahtuu, kun se oli paljon rauhallisempi tuttujen miesten kanssa kuin esimerkiksi ennen lomaa. Useampikin naispuolinen työkaveri kävi päivän aikana Astaa katsomassa tai muuten vaan hoitamassa työasioita ja jokaisella kerralla Asta meinasi katketa, kun takapuoli heilui innostuksesta niin paljon.

Jatkossa helpotetaan uusilla kentillä treenejä, enemmän pelkkää leikkimistä ja mahdollisesti vaikka hihnassa/liinassa, ettei pääse huitelemaan pitkälle. Asta on kyllä aika haastava, kun se on niin itsenäinen ja kovaluontoinen, joten välillä tuntuu, että se omasta mielestä pärjäisi tässä maailmassa hyvin ihan yksinkin. Toisaalta se osaa olla ylisuloinen tunkiessaan sohvalla kainaloon tai nukkuessaan mahan päällä. Kerrankin mulla on ”sylikoira”, vaikka tähän voi kai sitten joku todeta, että se yrittää noilla em. teoilla vaan dominoida…Harjoituksia, harjoituksia, niin kai tuostakin ihan hyvin käyttäytyvä vielä saadaan. Täytyy vaan yrittää kestää kapinoivan teinin oikutuksia

Tänään käytiin TSAUn agilitymestaruuskisoissa koirien kanssa. Tarkoituksena oli testata reagoiko Asta eri tavalla yleiseen hälyyn mitä ennen ja samalla vähän treenata. Periaatteessa ei reagoinut. Tai no, miehiä ei varsinaisesti päästy tapaamaan, mutta ohikulkeville ei pöhissyt ollenkaan, oli ihan normaalisti. Kuuluttajan kuulutuksia haukkui muutaman kerran, kun oltiin ihan kaiuttimen vieressä molemmilla kerroilla. Rähisevien koirien metelöintiin ei provosoitunut ollenkaan mukaan, vaikka mun järjen mukaan olisi hyvin voinut. Hyvä tietysti. Oli muutenkin aika välinpitämätön muiden koirien suhteen.

Harjoiteltiin sitten vähän sekä sisällä hallissa että ulkona. Molemmissa leikki tosi hyvin, jaksoi keskittyä eikä välittänyt yleisestä hälinästä ollenkaan. Ulkona "huilattiin" aina välillä. Malttoi huilailla, vaikka olikin aika skarpin näköinen.

Hopin kanssa otin muutamia juttuja sisällä. Se oli taas kuin lähdössä lentoon. Luoksetulon pysäytys tosi nopea, pysyisipä tuollaisena! Kaukokäskyt ok, mutta otin paljon vaihtoja peruutusten kanssa. Seuraaminen namilla ihan hyvä, askelvaihdoissa piippasi vähän. Taitaa olla tuurikauppaa, jos on kokeessa hiljaa.

Eilen mentiin Lohjalle töiden jälkeen treenaamaan Hannan kanssa ja päädyttiin Turkuun päivystykseen. Päätettiin käydä varmuuden vuoksi näyttämässä Astan silmää ja onneksi mitään pahempaa ei tullut. Hurjasti huonoa tuuria yhteentörmäyksessä mukana, mutta onneksi myös hyvää tuuria. Kai me Hanna jatketaan vielä?   Odotellessa punnitsin Astan ja painoa oli jo 14,6 kg.

Ehdittiin kuitenkin harjoittelemaan muutamia kierroksia. Vuoroteltiin Freyan ja Bean kanssa. Hopi oli taas ihan ylikierroksilla. Yritin aloittaa kisamaisesti seuraamisella, joka päättyi heti piippaukseen. Seuraavalla kierroksella sain onnistumaan, kun alussa autoin namin kanssa muutaman askeleen. Sitten idari, jossa palkkasin istumisesta ja seuraamisesta. Se oli ihan ok. Luoksetulossa seisominen meni pitkäksi, taas.

Muistaakseni kolmannella kierroksella ruutua muutama toisto ja loppuun asti. Se meni hyvin. Vähän nytkähteli merkillä ennen käskyä. Kaukot olivat tosi huonot. Oli niin innoissaan, että tuli eteenpäin, oli tosi huolimaton ja oli siinä ja siinä kuunteliko käskyjä vai tekikö itsekseen.

En tiedä mitä kisasta tulee. Täytyy varmaan tehdä nyt jotain tosi puuduttavia, pitkiä treenejä. Onneksi meillä ei varsinaisia tavoitteita ole vaan pääasia on se, että päästään ylipäätään pitkän tauon jälkeen vielä kisaamaan.

Astan kanssa leikin aika paljon, koska oltiin vieraalla kentällä. Se on kyllä tosi kivasti yhdistänyt virittelykäskyn tokoiluun, tähän olen tosi tyytyväinen. Tehtiin eri kierroksilla sivullaoloa kontaktissa, josta palkka. Luoksetuloa lyhyeltä matkalta suoraan eteen. Tämä ei ole edelleenkään yhtään hallussa. Kerran pitkältä matkalta Hannan pitäessä kiinni ja palkka vauhdista. Ruutua muutamia kertoja ja suoraan lelulle. Liikkeestä seisomista. Sujuu edelleen tosi kivasti ja pysähdykset on nopeita ja napakoita. Nameja tästä palkaksi. Seuraamista, joka meni nyt ihan kivasti. Oli sopivalla kohdalla. Asta oli eilen tosi kivanoloinen, sen kanssa on nyt tosi mukava tehdä.

Tänään kävin katsomassa Outilla Supon pentuja. Olivat kyllä tosi suloisia. Niillä oli hieno aitaus pihalla omenapuiden alla. Aika ihanaa pennunelämää  

Asta oli mukana ja yritettiin bongailla mahdollisimman monta miestä. Uhriksi joutuivat Kimmo, naapurin mies ja Outin veli. Kiitos vaan heille   Asta on viime aikoina pöhissyt miehille. Ensin ajattelin, että se on jokin yksittäinen juttu, mutta eipä taida olla. Olen tänään miettinyt, että onko kyseessä joku ikään liittyvä murkkujuttu vai onko se oikeasti päässyt pelästymään. Kun en tiedä mitään ainakaan tapahtuneen ja aikaisemmin ei ole ollut mitään ongelmia tai pelkoja. Toisaalta pari kertaa ollaan kuultu sen pihalla haukkuvan ja kun ollaan komennettu ollaan huomattu, että naapurin setä on sille puhunut kuusiaidan takaa..

Kun Astalle antaa namia, se unohtaa pöhinän ja voi seuraavaksi kiivetä syliin. Pöhisee ainoastaan, jos siihen kiinnittää huomiota. Tänään testattiin niin, että annoin kaikille lihapullat valmiiksi, otin Astan autosta ja käveltiin kohti niin, että Asta melkein törmäsi lihapullaan. Pieni pöh tuli kahdella ensimmäisellä kerralla, mutta unohtui kun pulla tuli samalla suuhun. Tämän jälkeen oli ihan normaalisti. Täytyy nyt seurata ja etsiä miehiä syöttämään herkkuja. Mitään varsinaista logiikkaa, syytä tai muutakaan järkevää linjaa en keksi, joten katsellaan miten kehittyy.

Tänään tokoiltiin uudella kentällä. Hopin kanssa seuraamista, idaria, metallinoutoa ja kaukoja. Kaikki meni ok. Luoksetulossa valui molemmissa pysäytyksissä. Näitä onkin erikseen harjoiteltu puunkierroilla, mutta silti meni huonosti.

Eilen seuraamisessa vinkui vähän. Ohjattu pari kertaa. Meinasi mennä ensimmäisellä kerralla keskikapulalle, mutta sain ohjattua oikealle. Tästä olen tyytyväinen, koska Hopi on usein vain mennyt sille kapulalle, jonka on lukinnut. Tunnaria otettiin myös eilen ja tänään. Eilen nosti ensin väärän, pudotti ja otti oman. Tänään tökkäsi väärää ja otti oman. Tein vielä kerran pelkän oman hakemisen, kun vaikutti vähän epävarmalta kapuloilla.

Astan kanssa eilen seuraamista, liikkeestä seisomista (hyvä!), ohjatun alkeita, luoksetuloa ja kaukokäskyjä.

Tänään seuraamista, liikkeestä maahanmenoa (sekin hyvä ja nopea!) ja luoksetuloa. Seuraaminen oli mukavan oloista. Aika tiivistä (mä tykkään), mutta ei painanut. Tästä on tietysti lyhyt matka puskemiseen, mutta toisaalta tykkään nyt Astan ilmeestä, joten en puutu tiiviyteen. Ja toisaalta se asenne ja paikka voi vielä mennä toiseenkin suuntaan, täytyy olla tarkkana. Paikallaoloa harjoiteltiin oikein kunnon häiriössä. Alku ihan ok, mutta sitten tuli yllättäen ylimääräinen häiriö, kun ratsupoliisi kulki ohi. Pakko oli nousta istumaan ja katsomaan tarkemmin.

Viikonloppu meni Kangasalla tokon SM-kisoja katsoessa. Oma treenimotivaatio vaan kasvoi ja mietiskelin jo, että mitä kaikkea Astan kanssa pitää tehdä ennen kuin se on valmis kisoihin....paljon

Tuli taas todettua, että itse kyllä tykkään hiukan erilaisemmasta tekemisestä kuin mitä tokossa nykyään halutaan. Tietynlaisesta innokkuudesta ja intensiivisyydestä sakotetaan reippaasti ja sellaisesta pikkusievästä irtoaa pisteitä. Ehkei vielä alemmissa, mutta ylemmissä oli selkeästi havaittavissa. 

No, tänään sitten mentiin heti tokoilemaan Haunisiin Julian kanssa. Hopi teki vain kehään tulon kisamaisesti, jotta näin vinkuuko se. Ei vinkunut, hyvä homma. Sitten kerran metallikapulalla hyppynouto, ok.

Onni seuraavaksi ja sitten Asta. Ensin vauhtinouto. Otti kapulan päästä kiinni, muuten ok. Sitten seuraamista muutamia suoria pätkiä. Pää oli nyt vähän alhaalla, kontaktissa, mutta alhaalla. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä ja pään asentoa voi yrittää korjata, jos jää alas jatkossa. Julian huomiosta pitää jatkossa muistaa kiinnittää huomiota siihen mistä palkka tulee tai, että vaihtelee tulopaikkaa.

Sitten muutama toisto hyppyä, ok. Lopuksi piiitkä luoksetulo, palkka jalkojen välistä. Hui, kun tuli lujaa, mutta onneksi meni jalkojen välistä eikä tullut päin. Ja ihan lopuksi Julia ampui kaksi kertaa samalla kun leikin Astan kanssa. Ei reaktioita.

Sitten taas Onnin vuoro ja sen jälkeen Asta pikaisesti uudelleen. Otettiin pari metallikapulan nostoa ja yksi vauhtinouto. Ok. Muutama liikkeestä seisominen ja lopuksi taas pitkä luoksetulo. Hyvät treenit. Jotenkin tuntuu, että Asta on taas loikannut osaamisessaan eteenpäin.

Haunisista lähdettiin Koira-Kissa klinikalle Tanjan hierontaan. Hopilla oli lanneosa hieman jumissa, mutta ei mitenkään erityisen pahasti. Muuten ei löytynyt mitään ihmeellistä, sellaista normaalia jumitusta. Ihan huippua etenkin, kun ottaa huomioon ontumisen, toipumisajan pituuden ja sen, että se on mennyt tuhatta ja sataa Astan kanssa. Kiitos Tanja

Loma alkoi , tuli kyllä niiiin tarpeeseen. Paljon pitäisi ehtiä kaikkea tekemään niin koirajuttuja kuin ihan muutakin. Useita treenejä suunnitelmissa ja Astalle vielä loppukuussa tiedossa parin päivän kurssi.

Ahkera treenaaminen aloitettiin aamulenkin yhteydessä. Menin läheiselle isolle P-paikalle. Ninni pääsi ensin tekemään jotain pieniä juttuja. Se on aina yhtä tohkeissaan.

Seuraavaksi Hopi, jonka kanssa aloitettiin ohjatulla. Haki vasemman eikä tuossa ollut oikein mitään ihmeellistä, oli hyvä. Sitten seuraamista, jossa oli ihan hipihiljaa. Hienoa! Lopuksi merkille meno, ok.

Sitten Asta. Päätin, että tehdään vähän jotain muuta kuin yleensä. Aloitettiin sivullesiirtymisillä kiertämällä vastapäivään ympyrää. Palkkailin nameilla. Näitä olen tehnyt ihan luvattoman vähän ja Astalle pitäisi ehdottomasti saada parempi takapään käyttö kuin Hopille. Muutaman siirtymisen jälkeen Asta hoksasi jutun ja alkoi heittää kivasti takapuoltaan.

Seuraavaksi kerran vauhtinoutoa. Annoin tuoda puoleen väliin asti, kun testailin, että pudottaako vasta vihjesanan saatuaan vai automaattisesti. Irroitti vasta sanan kuultuaan. Hyvä.

Viimeisenä aloitettiin opettelemaan ohjattua Jessican kurssilta saadun vinkin mukaan. Vein lelun oikealle suoraan linjaan merkin kanssa 15 askeleen päähän. Sen jälkeen vein Astan merkille, peruutin takaisin lähtöpaikalle ja lähetin. Tehtiin kolme kertaa ja jokaisella kerralla lähti hienosti. Näitä nyt sitten vaan lisää.

Seuraavalla kierroksella Ninnin kanssa taas jotain puuhastelua ja Hopin kanssa hiottiin sivulle tuloja. Otettiin niitä luoksetulon loppuosasta eteenpäin. Sen jälkeen sama kapulan kanssa. Jää vähän vinoon, mutta harjoitellaan. Sitten seuraamista ja ainoastaan liikkeellelähtöjä. Oli vieläkin hiljaa ja meni muutenkin hyvin. Lopuksi ohjattu ja kapulan haku oikealta. Sekin hyvin.

Astan kanssa toisella kierroksella kerran vauhtinoutoa ja pelkän merkin opettelua. Muuta ei otettu.

...ja meidän kohdalla se tarkoitti taas avustamista lampaiden siirrossa rauhallisemmille laitumille. Eilen mentiin illalla auttamaan Sannaa ja Mikkoa Ruissaloon. Ensimmäiseksi siirrettiin kävelytien vieressä olevalta pitkältä laitumelta 24 lammasta pidemmälle Ruissaloon, Kuuvaan. Lampaiden seurana oli taas hanhia, reilusti yli sata, ja ehkä jossain syrjemmällä vähän puhtaampaa ruohoa. Saavat aika hyvin liattua rannat.

Lampaat olivat asettuneet juuri sopivasti ja ei tarvinnut ottaa edes koiraa avuksi, kun menivät kokooma-aitaukseen ja siitä itse autoon. Ajoimme Samin kanssa edeltä Kuuvaan, kun siellä olevat kaksi laumaa piti yhdistää ennen uuden tuloa. Hopin kanssa haettiin valkoinen lauma, laitettiin kokooma-aitaukseen ja siitä tien yli mustien kanssa samalle puolelle. Hopi oli oikein näppärä apu, mutta ei taas kauheasti kuunnellut mitä sanoin ja maahan ei tainnut mennä kertaakaan kunnolla. Argh! No, tuossa ei ollut aikaa hioa. Saatiin lampaat sopivasti siirrettyä juuri, kun Mikko ja Sanna toivat tyhjälle laitumelle siirrettävän porukan. Avattiin takaovi, mutta yksikään ei uskaltanut tulla ulos. Mikko siinä vähän yritti ohimennen tuuppia ulos, mutta ei liikettäkään. Sanna kävi samalla päästämässä Miinan, joka tunki auton taakse, pari sekuntia ja lauma oli pihalla. On se koiran kanssa helppoa.

Kuuvasta ajettiin vielä takaisin Tammenterhon kohdalla olevalle laitumelle ja sieltä haettiin 12 lampaan lauma. Ne juoksivat melkein itse autoon, mutta Hopi sai vähän avustaa. Asta ja Ninni toimivat katsojina. Asta oli jopa ihan hiljaa ja seurasi vain tarkkaavaisena.

Kotiin tullessa pysähdyttiin Prismaan ja jäin koirien kanssa autoon odottamaan. Otin P-paikalla pikaisesti tokoa. Astan kanssa, yllätys yllätys, seuraamista ja niitä liikkeelle lähtöjä. Mikälie ajatuskatkos edellisellä kerralla oli, mutta nyt lähti jokaisella kerralla hyvin mukaan. Muutenkin seuraaminen oli oikein kivan oloista! Täyskäännös oikealle voisi olla tiivimpi ja mietinkin, että pitäisikö tehdä se vasemman kautta, kun Asta heittää itsensä aika pienessä tilassa ympäri, joten siitä voisi tulla ihan ok näköinen.

Kerran luoksetuloa suoraan eteen. Hyppäsi vasten, ups. Hopin kanssa seuraamista. Paimennus ei sitten ollut vaikuttanut ilmeisesti mitenkään, koska kiehui ja piippasi. Voi ärsytys! Hiljeni kyllä, mutta eipä se paljon lohduta. Tein välissä kaukoja ja uudestaan seuraamista, parempi. Täytyy miettiä toimintasuunnitelma kisoja ajatellen, kun siellä seuraaminen on melkein aina se ensimmäinen liike.

Lauantai vietettiin kokonaisuudessaan Rymättylässä tai itse asiassa tultiin takaisin kotiin vasta sunnuntain puolella. Asta leikki koko päivän Elsan kanssa ja välillä parivaljakko oli pakko laittaa pakkolevolle, kun kumpikaan ei meinannut lopettaa. Aika kivasti leikkivät yhdessä ja Elsa kyllä sanoi pontevasti vastaan, jos Astalla otteet kovenivat. Astalle tulee vielä hikiset paikat, kun Elsa tuosta hieman kasvaa Käytiin myös uittamassa koiria ja kaiken kaikkiaan oli oikein ihana päivä! Alla pari Samin ottamaa kuvaa Elsasta.

Pariin kertaan käytiin myös lampolassa niillä samoilla karitsoilla kuin keskiviikkonakin. Menin ensimmäisellä kerralla Sannan kanssa kahdestaan. Ihmettelin, kun Asta ei reagoinut mitenkään maahan-käskyyn, vaikka miten yritin. Jonkun aikaa sitä hoettuani tajusin, että käytin sille Hopin käskyjä. Ihmekös tuo, ettei toinen mennyt "alas"-käskystä maahan, kun ei ole koskaan sitä kuullut. Tyhmä minä. No, otettiin sitten omat käskyt käyttöön ja johan sujui. Muuten meni oikein hyvin, samalla tavalla kuin keskiviikkona.

Toisella kerralla menin itse ensin hetken aikaa ja sitten Sami tuli ohjailemaan. Yritettiin kokeilla oikealta kiertämistä, kun vasen sujui jo niin hyvin, mutta se vaatii enemmän töitä. Lopussa väsymys alkoi jo painamaan ja Sami lopettikin siihen. Astan kohdalla väsymys tarkoittaa sitä, että se ei ota käskyjä vastaan enää kovin hyvin ( ei tosin onneksi aloita sikailemaan ) ei tule pois lampailta vaan haluaa vaan jatkaa ja jatkaa. Hyvä sinänsä, ettei lyö hanskoja tiskiin, mutta sitten se pitää hakemalla hakea pois.

Piipahdettiin vielä illalla Katjan ja Alarin luona. Heillä oli karitsoinnit käynnissä ja päästiin näkemään ihan vastasyntyneitäkin. Ahvenanmaalaiset ovat kyllä niin suloisia. Niissä on niin paljon hauskoja värejä Tässä muutama kuva niistäkin.

Sunnuntai vietettiin kokonaan kotona. Oma piha on kyllä niin huippujuttu. Koirat menevät aamulla ulos ja tulevat illalla sisään. Illalla, kun oli jo vähän viileämpää tehtiin pikaisesti tokoa. Asta seurasi muuten hyvin, mutta liikkeelle lähtiessä jäi vain istumaan. Jos lähdin oikealle tai vasemmalle, lähti mukaan, mutta suoraan eteenpäin kulkiessa ei. Teemana siis jatkossa liikkeellelähdöt eteenpäin. Lisäksi luoksetulo suoraan eteen ja nyt törmäsi. Tässä kohtaa hyvä, ehkä. Muutama kaukojen vaihto, ok.

Hopin kanssa seuraamista, piippasi, huomautin, ok. Idari kokonaisuudessaan, ei korjattavaa. Kaukokäskyjä leikkien, tosi hyvät.

Meillä aiheet vaan toistavat itseään, paimennusta ja tokoa.

Eiliset paimennustreenit olivat Piikkiön sijasta vaihteeksi Carolan luona Kirjalassa. Laidun oli aika haastava, koska ruoho oli niin pitkää ja lampailla oli kova veto aukealta alueelta metsään ja kallioille. Todettiin sitten, että me jätetään tällä kertaa Astan kanssa harjoitukset väliin. Hopinkaan kanssa en jaksanut mennä kokeilemaan. Käytiin kuitenkin porukalla uittamassa koiria. Yhdeksän bordercollieta kerralla

Tänään käytiin treenaamassa Evan kanssa. Asta aloitti seuraamisella. Evan mielestä oli kivan näköistä, kulki suorassa ja oli innokas. Tämä oli mukava kuulla! Sitten pari kertaa vauhtinoutoja, ok. Lopuksi yksi luoksetulo, Evan pitäessä kiinni. Meni hyvin. Tämän enempää ei tehty, taisin itse hyytyä kuumuuteen.

Valle ja Hopi tekivät p.istumisen yhdessä. Molemmat istuivat kuin patsaat, joten ei huomauttamista. Hopi teki omalla vuorollaan ensin ruutua. Ruutuun mennessä vähän hidasti vauhtia, kun ympärillä oli nauhat. Toisella toistolla ennakoi merkillä pysähdystä oikein kunnolla. Meni lopulta oikeaan kohtaan, mutta otettiin uusiksi. Tämän jälkeen merkki ja ruutu ok.

Sitten ohjattua kerran, jossa haki vasemman. Tosi hyvä! Palautusvauhti voisi olla aavistuksen nopeampi, mutta se on sitten sitä hienosäätöä. Lopuksi Evan käskyttäessä seuraamista. Oli hiljaa, mutta painoi.

Lopuksi porukalla pienelle lenkille lähimetsään.

Kotona taas. Asta oli vaihteeksi alkuviikon mukana Espoossa. Suht rauhallisesti se jaksaa olla omissa oloissaan työpäivien ajan, vaikka tänään alkoi jo raja selvästi tulla vastaan. Päivien aikana saatiin taas harjoitella lukuisia kertoja muiden koirien, rullaluistelijoiden, pyöräilijöiden, ym. kulkijoiden ohituksia. Muiden koirien kohdalla me vaihdetaan suosiolla kadun puolta ja harjoitellaan siellä. Tuolla on todella paljon koiria ja vallalla kunnon villin lännen kulttuuri. Kaikki ovat kaikkien kavereita (toisaalta onneksi), fleksit viuhuvat ja muuta yhtä vauhdikasta. Kerran olen jo hyppinyt twistiä yhden tiibetinspanielin fleksin kanssa, kun se juoksi mun ympäri ja mummeli kelautui jostain perästä paikalle.

Tokoa harjoiteltiin sekä maanantaina että tiistaina muutamiin otteisiin. Sisällä harjoiteltiin metallikapulan nostamista. Hiukan oli ällöttävää. Tavallisen kapulan pitoa, meni taas hyvin. Sivulletuloja ja siirtymisiä, ok. P.istumista muutaman kymmenen sekunnin ajan, pysyi nätisti. Sitten vielä eteentuloja. Haluaisin, että tulee lähemmäksi ja lujempaa. Liikkeestä maahanmenoja, meni hienosti.

Ulkona tehtiin p.oloa minuutin verran. Häiriöinä muutama ohikulkeva ihminen. Pysyi hyvin, tosin taas laittoi pään maahan. Sitten kaukokäskyjä, ok. Seuraamista ja lelulla aika paljon riehumista. Sivullaoloja, joista jälleen lelu palkaksi. Lopuksi liikkeestä seisomista. Pysähtyi hyvin.

Tänään ajoin töistä suoraan Rymättylään. Asta pääsi leikkimään kahden pennun kanssa, shelttipentu Totin ja Sannan ja Mikon uuden bordercolliepennun Elsan kanssa. Välillä piti hiukan hillitä, kun kokoeroa on toistaiseksi vielä aika paljon ja Asta on tottunut niin rajuihin leikkeihin.

Leikkimisten jälkeen mentiin lampolaan. Sanna halusi nähdä miten Asta menee. Sanoin, että nyt mennään sitten varmaan tuhatta ja sataa. Somerolta saatujen vinkkien pohjalta päästiin nyt kokeilemaan sellaista överisuurta laumaa. Lampolassa oli kolmen kuukauden ikäisiä karitsoita 106 kappaletta. Näyttää laumana kyllä huomattavasti paljon pienemmältä kuin oikeasti on. Kierrettiin ensin laumaa vasemmalta seinän vierustaa. Asta yritti kiertää oikealle lampaiden päiden puolelle. Eipä saanut tahtoaan läpi. Sopivassa vaiheessa päästin irti ja Asta kiersi taakse. Sieltä se lauman lähtiessä liikkeelle yritti ensin rynniä tuttuun tyyliin eteen. Se ei sisällä onnistunutkaan niin helposti ja sain Astan käännettyä taakse. Se selvästi joutui miettimään ihan hirveän paljon, kun lampaita oli niin paljon eikä juoksemalla olisi saavuttanut mitään.

Muutamien toistojen jälkeen päästiin kiertämään seinän vierustaa yhdessä ilman remmiä ja Asta vaan reippaasti tunki eikä yrittänyt kiertää ollenkaan. Saatiin pari tosi hienoa "kuljetuspätkää" ja se oikeasti alkoi pitämään huolta, että kaikki lampaat lähtivät liikkeelle eli ts. hoiti sen oman päätynsä ja minä oman. Ihan superhieno olo! Astan ilme olisi pitänyt saada videolle, kun näki miten sillä raksutti eikä kaikkea voinutkaan korvata vauhdilla. Lisäksi olin hyvin tyytyväinen siihen, että tuollaisissa rauhallisissa tilanteissa se ei kertaakaan edes yrittänyt napata lampaita, vaikka ne siinä ihan nenän edessä kulkivatkin. Eli olin onneksi ihan väärässä, ei mentykään kaasu pohjassa. Viikonloppuna uudestaan Kiitos, kiitos Sanna!

Lopuksi kuvia Annikan huhtikuussa pitämältä kurssilta. Kiitos kuvista Arttu!

Kaikki kuvat on ottanut Arttu Syrjänen

Viikonlopun aikana ollaan tokoiltu ahkerasti. Astan kanssa harjoiteltiin kapulan nostoja ja vauhtinoutoja, molemmat hyvin. En ole vähään aikaan tehnyt pitotreenejä, joten tehtiin niitäkin. Tähän mennessä Asta on tiputtanut kapulan melkein heti, mutta nyt piti ja piti ja piti. Jotenkin on sisäistänyt homman. Hieno juttu.

Seuraamista, ok edelleen. Aavistus voisi olla edempänä, mutta olen tyytyväinen. Luoksetuloissa teemana eteentulo. Autettuna nameilla ok, lelun kanssa alkaa tuijottamaan. Liikkeestä seisomista. Paranee koko ajan. Paikallaoloa sisällä, 2 minuuttia. Laittoi pään puolessa välissä maahan, joten mietin, että pitäisikö opettaa pään laitto maahan ihan koko ajaksi.

Hopin kanssa seuraamista, oli hiljaa. Idaria, hyvin. Luoksetuloa sekä stoppien kanssa että suoraan. Maahanmeno vähän hidas. Kaukokäskyjä läheltä peruutusten kanssa. Sivulletuloharjoituksia. Paikallaolotreeniä pitäisi taas alkaa ottamaan, lähinnä istumista.

Tänään vietettiin päivä Ruissalossa. Ensin käväistiin lampailla. Sanna ja Mikko olivat tuoneet uuden lauman, joka on parempi (=kesympi) kuin toinen. Paikalle tuli sattumalta harrastelijakuvaaja, joka halusi kuvata Hopia. Hetken aikaa pyörittiin. Hopi sikailee edelleen, se kuuntelee vain puoliksi hidastus tai maahanmenokäskyjä. Sitten Astan kanssa. Sai olla irti, mutta tehtiin myös liinassa harjoituksia. Vauhtia riittää, mutta kyllä sieltä välähtää niitä rauhallisempiakin hetkiä. Näilläkin lampailla meni hyvin maahan. Siihen pitää olla tosi tyytyväinen. Liinassa sai harjoiteltua hyvin hitaasti kulkemista ja seisomaan jäämistä.

Laitumelta lähdettiin kävelemään rantaan. Asta pääsi ensimmäistä kertaa mereen uimaan. Nyt se osaa jo uida niin kuin koiran kuuluukin  Tässä muutamia kuvia lenkin varrelta.

Takaisin tullessa tehtiin vielä kaikille koirille viestitreenit. Pk-puolen osalta ollaan vietetty hiljaiseloa, kun kaikkea ei vaan ehdi, mutta silloin tällöin yritetään jälkeä ja viestiä tehdä. Asta juoksi neljä kertaa. Kolmannella osuudella Ninni alkoi haukkumaan perään, jolloin Asta pysähtyi katsomaan, mutta jatkoi matkaa Samin luokse. Kaikkien harjoitukset menivät ihan hyvin, matkakin tosin oli lyhyt.

Asta täytti tänään jo 9kk. Sen kunniaksi punnitus ja mittaus sekä kasvukuvia. Korkeutta on ainakin 49,5cm, ehkä jopa 50cm. Tämä pitäisi taas varmistaa. Painoa on 13,5kg.

Paimennuksessa siis kulkee ja lujaa kulkee edelleen, mutta nyt myös tokossa   

Alkuviikko oltiin Ninnin kanssa kahdestaan Espoossa. Sen kanssa on kuin ei olisi koiraa ollenkaan ja siksi se nyt mukana olikin. Tänään mentiin jälleen torstaitreeneihin Piikkiöön. Samilla oli viime perjantain ohjeistuksen mukainen ajatus päässä eli kuljetaan kohti jotain tiettyä kiintopistettä ja Asta saa tuoda lampaat miten tuo. Taas oli vauhtia ja vasemmalta kiertäminen houkutteli. Joitakin kertoja Sami sai käännytettyä Astan takaisin ja lopussa muutaman metrin ihan jopa ok kuljetusta. Metristä se lähtee  Toisella kierroksella muistaakseni sikaili tai juoksi kaikista eniten, mutta Sami piti suunnitelmasta kiinni ja vaan käveli. Jossain vaiheessa kokeili kääntyä kulkemaan oikein päin eli selin Astaan, koska lampaat tunkevat niin lähelle, että siinä helposti kävellään samoissa saappaissa. Asta taisi huomata tilaisuuden tulleen ja yritti vauhdikkaimmissa tilanteissa käydä nappaamassa eteenosunutta lammasta. Taas uusi asia. Kun Sami kääntyi ja kulki peruuttaen, Astakin oli ok. Hitsi se kokeilee.

Kolmannella kierroksella meni parhaiten ja Asta meni muutaman pätkän ihan nätisti, vaikkakin myös juoksi. Jatketaan nyt varmaan tuolla linjalla ja katsotaan, että miten kehittyy. Noilla lampailla menee onneksi helposti maahan, joten ei ole ihan niin hullun näköistä kun lentävimmillä lampailla.

Kotipihalla vielä tokoiltiin. Hopin kanssa seuraamista, jossa päästi pienen pieniä inahduksia, höh. Sitten metallinoutoa, joka ok. Luoksetuloa, jossa maahanmenossa annoin kunnon avut, että onnistuisi kerralla. Sivulletulo jäi aavistuksen vajaaksi. Kaukokäskyt ensin 30 askeleen päästä yhdellä nousulla ja palkka. Sen jälkeen läheltä leikkinä. Lopuksi vielä seuraamista uudelleen, kuului tosi vaivainen ääni, mutta kuului kuitenkin. Olen miettinyt, että voisin katsoa jotain sopivaa kisaa. Pari vuotta tulee syksyllä taukoa kaikesta kisaamisesta ja kun Hopi on taas kunnossa, niin ihan vaikka vaan sen kunniaksi.

Astan kanssa ensin vauhtinoutoa muutamia kertoja. Ensimmäistä kertaa pudotti kapulan ja vaihtoi leluun. Edistystä. Sitten seuraamista. Painoi vähäsen ja oli aktiivinen! Mentiin noin 5 metriä, mutta kuitenkin. Kokeilin pari kertaa ja jokaisella kerralla sama juttu. Edetään tästä nyt metri kerrallaan. Sitten vielä metallinoutoa. Vähän aikaa sitten Asta otti sen aika nyrpeä ilme naamallaan suuhun, mutta nyt ei ollut mitään ongelmia. Tehtiin pelkkiä maasta nostoja ja palkaksi lelu. Seuraamisen osalta olen nyt ihan yhtä hymyä 

Ollaan paimennettu useamman kerran ja pidetty isot bileet takapihalla. Bileet tarkoittavat tässä kohdassa tokoa eli nyt riekutaan oikein kunnolla.

Viime sunnuntaina käytiin ensin Raisiossa laskentakierroksella. Hopi sai paimentaa, mutta oli jotenkin vähän pihalla. Raisiosta suunnattiin Ruissaloon, jossa myös Asta pääsi hetkeksi kulkemaan liinan perässä. Päätarkoituksena oli vaihtaa lampaat laitumelta toiselle ja oli aika haastellista. Hyvin suunniteltu on melkein kokonaan tehty. Saatiin Hopin ja Astan (joka oli liinassa) sekä vähän Ninninkin (joka oli puussa kiinni) avustuksella lampaat pienempään häkkiin ja siitä toiselle laitumelle. Ne vaan on edelleen niin sekopäisiä...

Maanantaina oltiin Piikkiössä paimentamassa. Jokunen aika sitten kaikki tuntui olevan helppoa Astan kanssa, mutta todennäköisesti se kuuli sen, kun puhuttiin siitä ääneen ja nyt on tosiaan haastetta. Ensin alkoi kiertämään koko ajan oikealta ohi, sitten vaihtui vasemmalle kiertämiseen, vauhtia tuli lisää ja aikaisemmin onnistuneet rauhalliset kuljetukset jäivät historiaan. En tarkemmin enää muista mitä kaikkea maanantaina teki. Jäätiin viimeisiksi ja lopussa Hopi sai taas hakea muun porukan toiselta laitumelta takaisin. Taisin Hopin kanssa mennä myös jossain välissä jotain pikkujuttuja.

Eilen iltapäivällä vietettiin sitten niitä tokobileitä takapihalla. Tai Hopin kanssa ensin vähän tylsyystreenejä, sitten vaihtui Astaan, jonka kanssa lelut lentää, ääni raikuu ja on niin hirvittävän kivaa. Helppoa Harjoiteltiin neljä kertaa kaikkien kanssa. Hopilla meni muut liikkeet suht sujuvasti, mutta idarissa kääntyi seisomisessa jostain syystä. Hölmöä sanoa, mutta oli jotenkin kivaa, kun se teki jonkun uuden virheen, niin pääsi korjaamaan. Muutenhan se tekee aika tasaisesti ja varmasti ja ne virheet on sellaisia, jotka eivät liikettä nollaa enkä jaksa niitä hirveän paljon hioa. Idari korjauksen jälkeen ok. Muina liikkeinä tehtiin seuraamista, ruutua, ihan tavallista noutoa, luoksetuloa ja kaukokäskyjä.

Astan kanssa harjoiteltiin seuraamista. Pakko saada nyt videolle, kun ylhäältä katsottuna näyttää aika kivalle. Yhtään en sitten tiedä onko suorassa vai kenottaako. Asenne ja ilme vaikuttavat ihan hyviltä. Sitten liikkeestä seisomista, joka on tosi alussa, mutta ihan ok. Luoksetuloa suoraan läpi, kaukokäskyjä ja ruutua pari kertaa. Noiden lisäksi vielä vauhtinoutoa, jossa menee lujaa kapulalle, tulee lujaa takaisin, mutta edelleen yrittää saada suuhun sekä kapulan että lelun. Lopuksi harjoiteltiin vielä puun kiertoa. Kivat treenit

Eilen illalla mentiin jälleen Piikkiöön paimentamaan. Asta oli jälleen vauhdikkaalla tuulella ja yritti sinnikkäästi kiertää vasemmalta ohi. Noilla lampailla sentään menee maahan nätisti. Hopin kanssa kerran tehtiin jotain pieniä kuvioita vailla mitään suurempia suunnitelmia. Kotiin lähdettiin vähän kysymysmerkkinä ja odotettiin kovasti tätä tulevaa iltaa.

Tänään siis suunnattiin kohti Someroa ajatuksella "APUA,APUA"   Lampaat olivat odotetusti ihan toisenlaisia kuin Piikkiössä, joten myös Asta käyttäytyi erilaisemmin tai vielä vauhdikkaammin. Välillä kokeiltiin liinassa, välillä ihan vapaana. Apuvälineistä ei ainakaan tällä hetkellä ole mitään hyötyä, koska Asta vähät välittää mistään heiluvista sauvoista. Sattumalta myös Annika tuli harjoittelemaan, joten yhdessä porukalla sitten mietittiin Astaa.

Kommentteina tuli, että mihinkään radikaaleihin toimenpiteisiin ei ryhdytä, koska Asta nyt hakee sitä omaa ja oikeaa tyyliä. Jos juoksee, niin antaa sitten juosta, kunhan suurimpia ylilyöntejä yrittäisi hillitä. Hyvä asia on se, että Astalla on selkeästi päässä pitää lampaat kasassa eikä se yritä hajottaa tai lähteä yksittäisten lampaiden perään. Sillä on ehkä tällä hetkellä vaan vähän sellainen olo, että sen pitää hoitaa kaikki päät eikä se ole tajunnut, että vauhtia hiljentämällä homma helpottuisi. Nyt siis pyritään siihen, että se itse vähitellen tajuaa hillitä vauhtiaan. Lisäksi voidaan kokeilla överisuurien laumojen kanssa tai vastaavasti yhden lampaan kanssa. Ihan viimeisessä harjoituksessa, kun suurimmat mehut olivat jo pois, se väläytteli jo ihan kivan näköisiä pätkiä. Sami sai myös hyviä vinkkejä ja ajatuksia omaan liikkumiseen. 

Tosi hyödyllinen ilta, kunhan muistettaisiin kaikki mitä kuultiin. Elisalle vielä isot isot kiitokset neuvoista!!

Remonttipuuhat eivät todellakaan ole loppuneet, mutta sen verran helpottaneet, että Sami sai tehtyä pari kuvaa. Tässä siis keväiseltä kurssilta Astan Pimu-äiti. Yhdennäköisyys on aika huima

Joka päivä ollaan tehty tokoa, ihan kunnon treenimielessä. Seuraamisen kohdalla päätin unohtaa namit nyt kokonaan ja siirtyä vain leluun. Jessican ohjeiden mukaan ja hieman omia sovelluksia käyttäen ollaan harjoiteltu. Mun mielestä ei aukea pahasti ja ilme on hyvä. Pitäisi saada joku katsomaan, että miltä oikeasti näyttää.

Eilen vietettiin ilta Evan luona ja lähdettiin näyttelytreeneihin mukaan. Me tosin jätettiin Astan kanssa ne väliin ja treenattiin lähellä tokoa. Tunnistusnoutoa harjoiteltiin kolme kertaa. Näihin olen tosi tyytyväinen. Asta etsi hyvin ja todella joutui etsimään. Yhdellä kerralla lensi sorsaparvi ihan pään yläpuolelta. Hetken katsoi niitä, olin ihan hiljaa ja hyvin muisti jatkaa mitä oli tekemässä.

Sitten noutokapulan nostamisia. Nämä ok. Sen jälkeen vauhtinoutoja, joissa ei helpolla suostunut vaihtamaan leluun. Yritti saada molempia suuhun.

Kaukot ok. Mittasin, että miten paikka vaihtuu, kun tekee asennot ja kyllähän se muuttuu. Asta niiaa S-I ja S-M vaihdoissa taaksepäin takajalkojen päälle. Jos muuttaisin I-S tekniikkaa, asentojen vaihdot menisivät ihan nappiin. En vaan millään jaksaisi opettaa sitä uudelleen.

Harjoiteltiin myös sivullaoloja ja sivulletuloja, joista heti palkka.

Lopuksi paikallaoloharjoitus. Ensimmäistä kertaa suht pitkä aika, häiriönä lähellä juoksevat näyttelykoirat, lenkkeilijät, ym. Pysyi tosi hyvin ja tyynenä. Hyvä, hyvä.

Harjoitusten jälkeen takaisin Evalle ja Asta sai lopun illan leikkiä kavereiden kanssa. Iltaruoan kanssa otettiin vielä paikallaistuminen. Se meni ihan hyvin.

Lauantaina oltiin Astan kanssa Jessican tokokurssilla. Tuskaisen kuuma päivä ja onnistuin polttamaan kädet ja jalat tulipunaisiksi.

Astan kanssa ollaan tehty niitä tunnetilatreenejä, koska seuraamisessa se alkoi namikäden häivyttämisvaiheessa jätättää. Tai kulki nenä takareiden kohdalla. Hopista viisastuneena ajattelin syksyllä, että opetan Astan vähän rauhallisemmin niin, ettei jatkuvasti lennä kaikki lelut eikä vietetä tokokentällä maailman suurimpia bileitä. Ojasta allikkoon, Asta ei ole Hopi ja sehän ei kuumene liikaa eikä mene yli, vaikka miten riekuttaisi. Hyvin leikkii eikä jätä lelua missään vaiheessa, on kiinnostunut niin liikkuvasta kuin paikallaankin olevasta, mutta ei mitenkään samanlainen superpallo kuin Hopi. No, taisin saada seuraamisen kohdalla sille asenteen, että ihan kiva, keksi jotain kivempaa. Tosin saan katsoa peiliin, alussa tein pelkkiä namiseuraamisia enkä käyttänyt lelua yhtään.

Kurssilla näytin aluksi miten olen seuraamista tehnyt ja niissä Asta toimi ihan kivasti ja innolla. Sitten piti laittaa namit ja lelut taskuun ja heti alkoi jätättämään. Kokeiltiin erilaisia vaihtoehtoja ja nyt pitää vain testailla, että miten toimii. Lelulla meni paremmin, mutta toisaalta alkoi heti aukeamaan eli suoraan ei voida tuolla tavalla tehdä. Palkkaus pitää muuttaa eteenpäin. Argh, tämä on niin vaikeeta, kun seitsemän vuotta on palkannut taaksepäin ajoittaisen edistämisen vuoksi ja nyt pitäisikin oikeasti palkata eteenpäin. Jessicalta kyllä hyvä oivallus, koska tajusin myöhemmin, että mähän otan aina palkkausvaiheessa pari askelta taaksepäin. Tulee niin selkärangasta...Lisäksi paljon pelkkiä perusasentoja, joista perään lelu. Niin, ja pitää harjoitella niin, että Asta hakeutuu sivulle itse kauempaa. Tämän tosin oli Julia jo joskus sanonut, mutta sitä ei olla nyt vähään aikaan tehty.

Sitten opeteltiin namilla liikkeestä seisomista. Muutaman toiston jälkeen löysin itse sen tekniikan millä Asta pysähtyi hyvin. Niihin olin tyytyväinen. Lisäksi ruutua, joka parilla toistolla meni hyvin. Kaukokäskyt läheltä, ok. Jessica yritti myydä meille ajatusta "takajalat paikoillaan", kun Asta siirtyy niin hyvin muissa vaihdoissa takajaloilleen taaksepäin. Nythän se pomppaa istumasta seisomaan taaksepäin, jolloin periaatteessa vähän voi seilata ja tämä pitäisi muuttaa. Yritin toista tyyliä pari kertaa, mutta Astalla näyttää olevan tekniikka jo niin hyvin selkärangassa, että se sinnikkäästi siirsi takajalkojaan taaksepäin, joten tuskin jaksan alkaa vaihtamaan.

Hyvä kurssi ja poimin hyviä ideoita myös muiden aloittelevien koirien kohdalla. Astan liikkeet seuraamista lukuunottamatta sujuivat sillä tyylillä kun haluankin. Vielä kun saan tuolle sen "olen joskus myös tokokoira"-fiiliksen, niin hyvä tulee. Nyt tuntuu, että se on niin syttynyt paimennukseen ja että se on se Astan juttu (niin kyllä pitääkin ) , joten toko on sen mielestä sellaista pikku puuhastelua

Eilen käytiin vielä laskemassa lampaat Raisiossa. Koirat pääsivät samalla myös uimaan tai Asta opetteli varsinaista uimista. Huvittavaa, kun se polski vettä pelkkien etujalkojen kanssa, kun ei tainnut ymmärtää, että homma helpottuisi, kun tajuaisi käyttää myös takapäätä. Pari kertaa karkasi uimasta aitauksen taakse lampaita katsomaan, joten siinäkin tuli taas itse mietittyä, että joo'o, eipä karkaile tokokentälle...vielä, kyllä mä siitä tokokoiran teen

Päivityksiä viime päiviltä. Sunnuntai vietettiin Somerolla paimennuskisoja katsellen. Oli tosi mielenkiintoista seurata, kun näki koiria kaikista luokista. Nähtiin myös Astan Pimu-äiti kisaamassa sekä Noa-veli ja Freya-sisko. Eli jonkinlainen perhekokoontuminen samalla

Maanantaina tokoiltiin Espoossa. Tehtiin ensin muita odotellessa perusasentoja ja vauhtinoutoa. Nyt nouto näytti jo vähän siltä miltä pitäisi eli kapula vaihtui leluun hyvin. Omalla vuorolla muiden kanssa taas tuttu "tunnetilatreeni" eli ensimmäiseksi ruutu, joka ensimmäisellä kerralla meni vähän lelun hakemiseksi. Fiksu ohjaaja laittaa nurmikolle vihreän lelun. Toisella kerralla otettiin vähän lähempää ja meni paremmin.

Seuraavaksi seuraamista tutulla tyylillä. Kommentteina tuli, että näytti paremmalta kuin viikko sitten, jolloin muistaakseni näytti paremmalta kuin edellisellä kerralla eli suunta vaikuttaa hyvältä. Lopuksi luoksetulo, jossa sujahti hyvin jalkojen välistä. Nopea treeni taas, mutta hyvä.

Eilen lähdettiin sitten Nummelaan parin tunnin lenkille. Asta sai jälleen uusia kavereita ja paineli pitkin metsiä kolmen kettuterrierin kanssa. Parit mutakylvyt piti ottaa ja tietysti kieriä muutamassa haisevassa kasassa, mutta oli huippukivaa.

Illalla tehtiin vielä sisällä tokoa kaukokäskyjen ja sivulletulojen muodossa. Kaukoissa kaikki asennot sujuvat oikealla tekniikalla jo 1,5 m päästä niin, että voin itse seistä. M-I-M onnistuu kauempaakin. Lopuksi vielä peruuttamisharjoituksia, jonka Asta on tajunnut nopeasti, mutta tyyli ei ehkä ole paras. Se pomppii taaksepäin ja lähtee helposti kiertämään oikealle. Pitää yrittää saada kävelemään, jotta peruuttamisesta tulee mahdollisimman suora.

Tänään kotiin

Tänään tokoltiin Annen kanssa Haunisissa. Astalle taas minitreenit = oikea tunnetila. Odotan kyllä ihan hirveästi, että voin joskus tehdä pidempiä harjoituksia, useita liikkeitä, jne. No, tällä sitä pohjaa rakennetaan. Eli ensimmäisenä taas ruutu. Anne vei lelun ja minä hetsasin. Meni hyvin ja suoraan.  Muista: Osta samanlainen pallo kuin Taunolla. Asta ihastui

Seuraavaksi seuraamista nameilla ja lopuksi lelupalkka. Näitä kaksi toistoa. Ihan ok. Sen jälkeen taas ruutu. Meni samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Hyvät pikatreenit.

Näiden jälkeen ammuttiin. Keskiviikkona ammuttiin pitkän tauon jälkeen ja silloin leikitin lelulla. Asta ei reagoinut mitenkään. Nyt ajattelin, että syödään nameja ja "ollaan vaan". Neljä laukausta eikä mitään reaktiota. Hyvä hyvä

Seuraavaksi Hopi, jonka kanssa aloitettiin luoksetulolla. Tauko oli taas tehnyt tehtävänsä ja Hopi sinkoili ja pysähteli miten sattuu. Sitten hyppynoutoa. Tämä meni oikein hyvin. Seuraavaksi ruutua. Kerran keskellä maahan ja toisella kerralla suoraan lelulle. Edelleen hyvin. Lopuksi seuraamista. Se meni toooosi hienosti. Hopi oli koko ajan ihan hiljaa. Ihan kovin pahasti ei puskenut, vaikka koko ajan kiinni jalassa olikin.

Kivat treenit taas. Haunisista mentiin vielä katsomaan Raision laitumet. Asta oli hauska, kun se jokaisen laitumen kohdalla nosti nenän ilmaan ja haisteli pitkään. Yritti myös tunkea aidan raoista laitumen puolelle, vaikkei nähnyt lampaita. Ehkä se pääsee ensi vuonna laskentahommiin konkreettisesti mukaan...

Eilen illalla mentiin Astan kanssa tokotreeneihin Vantaalle, Purina Areenan viereiselle nurmikentälle. Joku muukin oli keksinyt saman idean ja kentälle tullessa siellä oli reippaasti yli 50 ihmistä jalkapalloilemassa tai heittämässä frisbeetä. Mietin, että suunnitelmat meni uusiksi ja illan teemaksi tulisi kunnon häiriötreenit. Sellaisia ei Astan kanssa vielä olekaan tehty.

Aida aloitti ja Asta meni seuraavaksi. Päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja sen mukaan muuttaa miten Asta reagoi palloihin ym. Ensin pikaiset virittelyt ja seuraamista namilla + lopuksi lelupalkka. Sama toisto pari kolme kertaa. Vaikutti hyvältä ja innokkaalta. Vähän aukesi parissa kohtaa, mutta niihin en nyt kiinnitä huomiota. Seuraavaksi luoksetulo Elinan pitäessä kiinni. Yritin saada menemään jalkojen välistä, mutta sujahteli ohi. Tein yhden vielä ihan läheltä Astan ollessa paikoillaan ja sain kuin sainkin jalkojen välistä.

Seuraavaksi muutama kaukokäskyn vaihto. Ei mitään ihmeellistä, ihan ok. Keskittyminen 10+, yhtään ei vilkuillut muita. Lopuksi vielä ruutu, Elinan viedessä lelun. Hetsasin reippaasti ja meni hyvin ja suoraan. Sen jälkeen kunnolla leikkiä.

Ihan supertreenit! Asta oli niin hieno ja mahtava ja yllätti ihan täysin. Se ei kertaakaan välittänyt pallonpotkijoista tai lentävistä frisbeestä vaan keskittyi ihan täysillä. Lisäksi sen ilme ja asenne oli nyt sitä mitä halusin. Se oli hullu!!

Astan jälkeen menivät vielä Yumi ja Gem. Otin Astan vielä viimeiseksi leikkimään ja tekemään muutaman perusasennon, josta lelupalkka. Kaiken kaikkiaan ihan tosi, tosi hyvät treenit. Pakko nyt vaan hehkuttaa, kun on niin onnistunut olo! Kaikki koirat keskittyivät hienosti ja alkumietinnöistä huolimatta yksikään ei ottanut minkäänlaisia häiriöitä.

Lopuksi piti vielä mennä leikittämään koiria, mutta tyydyttiin remmilenkkiin, kun puput päättivät liittyä juoksukavereiksi. Mulla on kanistressi

Niin hirvittävä kiire, ettei ehdi blogia päivittämään ajoissa. Torstaina oltiin paimennustreeneissä. Lampaat oli jaettu kahtia ja toisen porukan kanssa treenasivat Asta ja pari muuta aloittelevaa ja toisella pidemmällä olevat. Hopin kanssa harjoiteltiin maahanmenoa ja suuntakäskyjä. Vasenta ja oikeaa se ei osaa, mutta jostain syystä kun sanon niillä sanoilla käskyjä, se lähtee kiihdyttämään. Ei hyvä. Marika ehdotti, että kokeilisin away ja come bye- käskyjä ja niitä sanomalla ei reagoinut mitenkään eli meni hyvin. Näillä voisi jatkaa, jos vaikka saisin opetettua suunnat. Toista kertaa ei harjoiteltu, mutta lopuksi haettiin toiset lampaat toiselta laitumelta muiden joukkoon.

Sami meni Astan kanssa. Kirjoitan nyt jotain ylös, koska Sami ei ehdi päivittämään blogia ja itse haluan muistaa mitä ne tekivät. Ensimmäisellä kierroksella oli vauhtia aavistuksen liikaa. Tätä hieman työstettiin ja lopussa meni jo paremmin. Toisella ja kolmannella kierroksella Sami tuli meidän kanssa samoille lampaille. Solveig auttoi alussa Flamman kanssa pitämään lampaat lähempänä. Näillä kerroilla meni jo toooosi hienosti. Astalla oli malttia, kun suurimmat höyryt oli päästetty ulos, ja kuljetukset onnistuivat hyvin.Tällä hetkellä näyttää siltä, että olisi "oikeatassuinen", kun pyrkii koko ajan kiertämään oikealta.

Eilen käytiin Julian kanssa tokoilemassa. Mukana oli vain Asta. Harjoiteltiin samalla huilaamista ja se onnistui kohtuu hyvin. Pari kertaa, kun Onni teki vauhdikkaampia liikkeitä, piti vinkua ja muutaman kerran ilmoittaa ohikulkijoille, että kentälle ei tarvitse tulla. Näistä sitten tietysti huomautin.

Treenattiin ensimmäisellä kierroksella ruutua, jossa meni banaanina. Tätä korjattiin seuraavalla kierroksella Julian viedessä lelun. Oli tuolloin parempi. Sitten seuraamista, jossa namin kanssa ohjasin ja lopuksi lelun kanssa palkkausta.

Toisella kierroksella se ruutu, sen jälkeen seuraamista ja yksi luoksetulo. Olin tyytyväinen Astan ilmeeseen ja tekemiseen. Parempi kuin viimeksi.

Tässä lopuksi kuva Ninnistä. Ei saa sitten nauraa (tai itkeä, kyllä ne karvat kasvaa)

Loma meni ja pahemmin ei kyllä tullut levättyä. No, selvisin flunssasta, asunto tuli tyhjennettyä ja avaimet vaihtoivat omistajaa, salaojankin kimpussa tuli vähän aherrettua ja tavaroita yritin järjestellä edes jotenkin loogisiin paikkoihin. Muuttaminen on kyllä aika ärsyttävää, kun ei yhtään tiedä missä mikäkin tavara on silloin, kun sitä kaipaisi.

Astan kanssa aloitettiin jälkikausi viereisellä pellolla. Tein makkararuutua, muuteltua ruutua ja ihan jo oikeaa jälkeä. Täytyy vähän miettiä tekniikkaa, millä saisin vauhdin pysymään aisoissa.

Perjantaina käytiin Julian kanssa treenaamassa tokoa. Astan kanssa perusjuttuja. Tokoasennetta olen pohtinut nyt tosi paljon. Julialta tuli taas hyviä ajatuksia, kiitos niistä. Hopin kanssa tein seuraamista, ruutua ja luoksetuloa. Pikkuvirheitä, kun ei meinannut oikein malttaa. Jos tilanne nyt vähän rauhoittuisi muuton myötä, niin pääsisi treenaamaan täysipainoisemmin ja suunnitelmallisemmin.

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan kivaa vaihtelua remonttipuuhiin. Oltiin Somerolla paimennuskurssilla. Tai Sami ja Asta olivat varsinaisia kurssilaisia, me nautittiin Hopin ja Ninnin kanssa ihanasta ilmasta ja kivoista koirista Mukana oli Astan Freya sisko ja pari kolme muuta bordercollieta. Annika Paarvio koulutti lauantaina ja sunnuntaina harjoiteltiin lauantain oppeja Elisan ja Karin avustuksella. Samilla ja Astalla alkoi yhteistyö sujumaan ihan kivasti, kun Astalle sai kerrottua, että on mukavampi paimentaa ihmisen kanssa eikä apukoiran tai aidan. Sunnuntaina väläyttelivät jo pikkupätkiä nättiä kuljetusta. Sami varmaan kirjoittaa omaan blogiinsa tarkemman selostuksen, kunhan ehtii. Kiitos taas Elisalle ja Karille järjestelyistä ja muille kurssilaisille mukavasta seurasta! Kuvia lisäilen jossain vaiheessa.

Työkaveri mittasi Astan oikealla säkämitalla ja sai korkeudeksi 48,5cm. Viime viikolla oli punnitus ja painoa oli 13,3kg.

Asta tuli eilen mukaan töihin. Työpäivä meni enemmän tai vähemmän nukkuessa ja omia puuhastellessa. Töiden jälkeen käytiin ensin leikkimässä hetki työkaverin lapinkoiran kanssa. Sen jälkeen mentiin tokotreeneihin Johannan, Gemin, Niinan, Rion, Mirjan sekä Astan Hugo-serkun kanssa. Serkuksissa oli kyllä yhdennäköisyyttä, pilkkuja myöten

Asta aloitti. Päivän erilaisuudesta ja väsyttävyydestä johtuen ajattelin, että helppoja, tuttuja juttuja ja nopeasti. Ensin ruutua. Liina jäi kotiin, joten Asta sai juosta vapaasti. Taktikoin vähän ja vietiin yhdessä toiseksi mukavin lelu ruutuun ja se paras jäi vaihtariksi mulle. Taidettiin tehdä pari kolme toistoa ja meni hyvin. Asta tuli takaisin ruutuun leikkimään eli siinä mielessä oikein onnistunut. Rion alustalla tehdyn hienon ruudun jälkeen aloin tosin miettimään, että pitäisiköhän sittenkin opettaa se niin....

Ruudun jälkeen seuraamista imuttamalla. Pääasiassa oli kuulemma hyvää, muutaman kerran aukesi vähän. Tämä korjaantui, kun muutin käden paikkaa. Kommentteina, että voisin alkaa häivyttää kättä pois. Kokeilin niin pari kertaa ja ei pomppinut tms., joten ehkä sitä pitää uskaltaa. Lisäksi vasemmalle käännökset ja sitä kautta takapään käyttö pitää ottaa ohjelmaan pikapikaa. Niitä ei ollakaan varsinaisesti vielä ollenkaan harjoiteltu, joten tuli hyvänä muistutuksena.

Lopuksi luoksetuloa. Johanna piti kiinni. Menin aluksi suht lähelle, jalat jo valmiiksi haaralla ja lelu edessä. Pidensin matkaa joka kerralla ja Asta juoksi hyvin jalkojen välistä. Jatkossa täytyy ottaa ensin lyhyeltä matkalta eikä harppoa heti kauas. Yksinkertaisia ja itsestäänselviä asioita, mutta on se joskus vaan niin vaikeata itse tajuta

Jossain vaiheessa pitää kokeilla myös sivullaoloa Mirjan ja Hugon tyyliin eli ympärillä on ihmisiä eikä niistä luonnollisestikaan saa välittää. Se vaikutti hyvältä harjoitukselta. Kiitos treeneistä ja kommenteista! Tullaan toukokuussa sitten uudestaan!

Harjoituksista mentiin Evalle vielä viimeiseksi yöksi. Asta pääsi leikkimään taas Jazzy-cockerin kanssa. Lisäksi se pääsi "leikkitädiksi" 6-viikkoisille pennuille. Hauska oli katsoa pentujen ja Astan reaktioita. Se oli selvästi hämmennyksissä niin pienistä koirista, mutta leikitti niitä nätisti. Väistäessään teki välillä loikkia, mutta kertaakaan ei kukaan jäänyt alle. Olipa kiva itsekin nähdä, että osasi käyttäytyä niin fiksusti.

Pääsiäistä on vietetty ja tullaan vielä viettämään uutta kotia kunnostaessa. Tänään tokoiltin ensimmäistä kertaa omalla pihalla. Samalla Asta harjoitteli ensimmäistä kertaa nurmikolla. Tässä ei ollut mitään eroa hiekkaan verrattuna.

Ensin sivulletuloja ja askelsiirtymisiä, ok. Sitten luoksetuloja, jossa jätin Astan odottamaan ja kutsuin siitä luokse. Lelu pitää olla nyt jalkojen edessä, koska näkee sen siitä paremmin kuin jalkojen takaa. Lopuksi vielä yksi niin, että Astasta pidettiin kiinni ja kutsuin siitä. Palkka kaikissa vauhdista.

Sen jälkeen ruutua. Vietiin yhdessä lelu ja palattiin lähtöpaikalle. Toistettiin kolme kertaa. Jokaisella kerralla meni hienosti ruutuun ja jokaisella kerralla lähti lelun kanssa yksikseen juoksemaan. En saanut tulemaan takaisin vaan Asta heitteli lelua itselleen toisessa päässä pihaa. Ensi kerralla laitan sen varmaan liinaan, että saan pidettyä ruudussa. Tosi kivat treenit kuitenkin. Lopussa vielä ekstraleikkiä.

Hopi ja Ninni katselivat ikkunasta niin surkean näköisinä, että pakko niidenkin kanssa oli tehdä jotakin. Hopin kanssa ruutuun lähetyksiä eri kulmista ja jokaisella kerralla löysi keskelle. Kerran otin kävelykaavion ja palkka sivulletulosta. Sitten pätkä seuraamista, jossa painoi. Luoksetulon sivulletuloja harjoiteltiin pitkältä matkalta. Meni autettuna hyvin.

Hopin kanssa ei voi tehdä (enää?) sisätokoja, koska se kuumenee hiomisista niin paljon. Viikolla yritin suoristaa sivulletuloja, mutta se alkoi vinkumaan, samoin kaukokäskyissä. Tänään kun otin pitkältä matkalta, oli ihan ok. Saman ongelman olen ennenkin huomannut, joten Hopin kanssa tehdään sitten suurempia kokonaisuuksia ja niiden lomassa hiotaan niitä pikkuvirheitä.

Ninnin kanssa tehtiin lopuksi jotain pieniä temppuja. Se on uusista lenkkimaastoista ihan innoissaan ja spurttailee metsässä ja pururadalla paljon enemmän kuin yleensä. Yllätyin positiivisesti uuden kodin läheltä löytyneistä lenkkimaastoista. Metsää ja polkuja löytyy tosi paljon ja siellä pystyy helposti kävelemään varmaan muutaman tunninkin melkein "keskellä ei mitään". Kivaa

Lopuksi muutama Samin ottama kuva tämän päiväisistä harjoituksista.

Ensin yhteisposeerauskuva

Sitten kontaktia sivulla

Ja lopuksi Asta ja lelu ruudussa

Tulin äskettäin treeneistä ja hyvistä treeneistä tulinkin! Käytiin tokoilemassa Annen ja Julian kanssa ja tuli roppakaupalla hyviä vinkkejä, ajatuksia ja ideoita.

Hopin kanssa ensin ruutua, jossa yritti ohitella merkkiä sujuvasti ja kurvata suoraan ruudulle. Pitkä tauko sekoittanut tässäkin. Toistettiin merkkiä muutaman kerran eri suunnista. Hopilla oli vaan niin hauskaa, että itsekään en oikein pystynyt ottamaan vakavasti. Tällä kertaa ruudun keskiosa löytyi paremmin kuin viime treeneissä.

Ruudun jälkeen ohjattua. En edes muista milloin on viimeksi otettu eli siitä on aikaa paljon. Päätin haetuttaa vasemman ja ihan kisamatkalla. Ainut helpotus oli, että keskimmäinen kapula oli aavistuksen enemmän oikealla. Meni tosi hienosti, ihan kisasuorituksen omaisesti. Ainut miinus oli, että Hopi tuijotti Juliaa koko ajan, mutta LO se tuijottaa aina. Otettiin toinen harjoitus virittelyjen ja kapuloiden vientiin saakka normaalisti, mutta harjoittelin kontaktin ottamista. Ottihan Hopi lopulta, mutta teki sen ihan ylihitaasti vähitellen siirtäen katsettaan Juliasta muhun. Yritä siinä nyt sitten pysyä vakavana  

Seuraavaksi Keke ja Onni ja viimeiseksi Asta. Ensin tehtiin luoksetulo Annen pitäessä kiinni. Tarkoituksena oli, että Asta tulee jalkojen välistä, mutta se sujahteli ohi. Seuraavalla kerralla isompi lelu, selkeämpää näyttöä ja käsi jalkojen takana.

Sitten seuraamisen kimppuun. Tein muutaman askeleen sivulletuloja, jonka jälkeen näytin imuttamista. Seuraavia muutoksia jatkoon: harjoittele vain, kun joku on katsomassa, pitää kävellä ihan suoraan ja katsoa suoraan eteenpäin (ei yhtään Astaa, vaikka pulukatsetta voi kai vähän tehdä ) ja käskysana mukaan. Tällä tyylillä meni kuulemma tosi hienosti. Lisäksi otan ohjelmaan mukaan Julian antaman seuraamisvinkin, jos paikka vielä vahvistuisi. Yksikseen harjoittelen siirtymisiä sivulla.

Lopuksi vielä ruutua, jossa tuijotti Annea, meni banaanina ruutuun, siitä ohi eikä löytänyt lelun luo. Toisella toistolla tuijotti taas, mutta nyt löysi ruudun. Kuurina tehdään ruutua vaan keskenämme eli viedään lelu yhdessä eikä oteta avustajia mukaan.

Varsinaisten harjoitusten jälkeen tehtiin vielä ohitustreenejä Taunon ollessa häiriökoirana. Ei mitään ongelmia, vaikka mentiin läheltäkin. Pääsi sitten vielä hetkeksi juoksemaan Taunon kanssa ja kivaa oli. Kiitos Julialle ja Annelle kaikista vinkeistä! Yritetään harjoitella ensi kerraksi 

Eilen olin Astan kahdestaan lenkillä ja poikettiin myös kentällä tokoilemassa. Kaikki lumet olivat jo sulaneet, joten olipa kiva harjoitella, kun ei tarvinnut kahlata loskan keskellä. Aloitettiin leikkimisellä ja siirryttiin sivulletuloihin. Näistä palkkasin lelulla ja Astan siirtyminen oli tosi nopeaa. Hienoa! Löysin myös sopivia nameja, joilla voin harjoitella seuraamista imuttamalla ilman, että omat sormet menevät heti mukana. Tämä oli suht ok. Tai itse en jotenkaan osaa ohjata kunnolla ja tulee sellainen olo, että onko tuossa mitään järkeä. Kokeilin vielä muutaman askeleen siirtymisiä ilman nameja. Asta liimaantui jalkaan kiinni ja seurasi tosi hienosti! Tosi hienoa!

Seuraavaksi luoksetuloa. Jätin Astan noin 20 m päähän ja otin siitä suoraan lelupalkalle. Viimeiseksi vielä kaukokäskyjä niin, että olin itse seisomassa. I-M meni noin metrin päästä hyvin. I-S tulin lähemmäksi ja siitä meni hienosti. Lopuksi vielä leikkiä ja Asta keskittyi hyvin, vaikka ohi kulki koira.

Treenien jälkeen jatkettiin lenkkiä. Harjoiteltiin ihmisten ja muiden koirien ohituksia ja kertaakaan ei tullut mitään ääniä. Tai ts. oli ihan normaali itsensä eikä välittänyt ollenkaan. Variksen perään lähti, mutta sain huudettua takaisin. Hyvä! Sitä rusakoiden kohtaamista odotellessa...

Koko lenkin ajan harjoiteltiin myös hihnassa nätisti kulkemista. Se kun on täysin ala-arvoista muiden ollessa mukana ja usein myös yksikseen. Alkumatkasta pysähdyin aina, kun remmi kiristyi ja näköjään tuolla lenkillä ainakin auttoi. Oltiin kirjaimellisesti sunnuntaikävelyllä, kun loppumatkasta Asta kulki välillä jopa remmi löysällä. Astan jälkeen vaihdoin Hopiin ja Ninniin ja kävelin vielä niidenkin kanssa pitkän lenkin. Olipa mukavaa

Meillä mörköillään. Asta on tämän viikon nähnyt mörköjä pimeässä ja oli yksi ilta sitä mieltä, että koko talven paikallaan seissyt peräkärry hyökkää varmasti päälle. Ei pelkää vaan päinvastoin syöksyy haukkuen näitä mörköjä päin. Lisäksi on nyt haukkunut vastaantuleville koirille mikä on ärsyttävää.

Keskiviikkona olin Kupittaalla harjoittelemassa tokoa. Astan kanssa pääasiassa leikittiin ja tehtiin jotain pieniä harjoituksia lelulla palkaten. Kun se kerran nyt on mörköilyiässä, niin en ainakaan vaikeuta harjoituksia. Hopin kanssa tein pitkästä aikaa ruutua, jossa keskikohta ei meinannut löytyä ollenkaan. Tarjosi koko ajan vasemman puolen merkkejä. Seuraamisessa äänteli ja luoksetulossa jäi perusasennossa koko ajan vinoon. Liikkeiden kannalta ei siis mitenkään hyvä treeni, mutta ei haittaa, kun olen vaan niin iloinen, että sen kanssa voi tehdä.

Kupittaalla oli samaan aikaan match show, joten päätin harjoitella Astan kanssa ohituksia ym. Hopin ja Ninnin vein autoon. Kauhean hyvin ei keskittynyt, kun piti vilkuilla muita koiria. Uskon, että on jokin ohimenevä juttu, koska tähän mennessä ei ole välittänyt muista. Jos jostain kuului haukkumista, niin siihen piti vastata.

Tänään olin taas kentällä harjoittelemassa. Astan kanssa meni hetken tosi hienosti ja se tarjosi sivulletuloa koko ajan. Pari kertaa ohi käveli koira ja taas oli pakko haukkua. Argh! Vein sen sitten autoon ja vaihdoin Hopiin. Seuraaminen oli hienoa! Hopi oli hiljaa ja se kulki juuri sopivassa kohdassa niin, että ei puskenut ja käännöksissä ei törmätty toisiimme. Luoksetulossa harjoiteltiin vain sivulletuloja, jotka autoin ihan kunnolla. Kaukokäskyjä otettiin kisamatkalta ja ne olivat vähän tahmeat. Lähempää meni paremmin. Hehkutan nyt koko ajan, mutta on vaan niin ihanaa, kun Hopin kanssa voi taas tehdä ihan kunnolla. Astan kanssa lopuksi vielä pieni leikkimishetki.

Tokon treenaaminen Astan kanssa on jatkunut sujuvasti. Ei olla tehty mitään uutta vaan jatkettu vanhoja liikkeitä ja sitä "mielentilan" kehittämistä.

Astalla on tällä hetkellä yksi erittäin raivostuttava piirre. Se syö muiden koirien kasoja. Tutkimuksen tuloksena pienet kasat jättää rauhaan, samoin kuin omat, Ninnin ja Hopin. Ihania puolestaan ovat mahtavan kokoiset jättiläiskasat. Se kaivaa jopa lumen alta niitä eikä ole väliä ovatko ne jäisiä vai sulana. Missään nimessä ei anneta sen syödä, mutta kovin helppoa ei syömisen estäminen ole silloin, kun se on irti. Toivon, että olisi vaan jotain pennun käytöstä ja menisi itsellään ohi, kun tuo on aika yököttävää.

Hopin kunnosta ajattelin nyt kirjoittaa, kun testausta on jatkunut jo jonkin aikaa. Koputan samalla puuta monta kertaa. Se on nyt, Sannan vinkistä, syönyt kolme viikkoa B-vitamiinia ja magnesiumia. Muutama päivä kuurin aloittamisen jälkeen ontuminen ja köpöttely lakkasivat! Liikkumista ei olla rajoitettu yhtään. Päinvastoin, on painellut ihan täysillä Astan kanssa pitkin metsiä. Omituista, vaikka olenkin ihan hirvittävän onnellinen. Pientä toivetta tähän suuntaan oli, kun Tinkan mystinen ontuminen hävisi samoilla konsteilla, mutta me oltiin kokeiltu jo niin paljon kaikkea, että yllätys se silti oli. Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristissä, että pysyisikin kunnossa.

Listaanpas tähän itselle muistiin Hopille viimeisen vuoden aikana tehtyjä toimenpiteitä/hoitoja sekä muita ontumisen selvittämiseksi tehtyjä asioita:

Käynti viidellä eri lääkärillä, kuvattu olat, etujalat, lonkat, selkä ja takajalat, olkanivelen lääkitseminen, Cartrophen-injektiot vielä erikseen, akupunktio, vesijuoksu, fysioterapia, osteopatia, homeopaattiset aineet, kipulääkkeet ja nyt viimeisimpänä vitamiini-/kivennäiskuuri. Tulikohan tuohon kaikki...

*puuttuihan tuosta, joten lisäystä*

Asta on viime aikoina taas testaillut eri materiaalien syömistä. Viime viikolla söi vinkulelusta osan, jonka olemassaolon (tai mahassa olon) olin kokonaan unohtanut, kunnes se maanantaina oksensi sen. Tiistaina se oli saanut hampaisiinsa muovisen jäätelöpurkin, josta ehti lyhyessä ajassa syömään yllättävän paljon. Repimisen vielä ymmärtäisin, mutta että nielee kovia muovin paloja...Parsan ja parafiiniöljyn avustuksella ollaan odoteltu muovin kappaleita ja on niitä ihan kiitettävästi viikon aikana ulos tullutkin.

Joka päivä ollaan treenattu tokoa sekä ulkona että sisällä. Ulkona tehdään enemmän virittelyjä itse tokoasenteeseen ja sisällä hiotaan tekniikkaa. Astan kanssa en ole riehunut ja repinyt leluilla niin paljon kuin Hopin kanssa, mutta ehkä voisin sitä tehdäkin. Asta leikkii mun mielestä tosi kivasti leluilla, mutta sillä ei mene, ainakaan vielä, yli. Mietin, että osaa asioista voisin yrittää siirtää lelulle jo suht pian.

Tänään tein ensimmäistä kertaa tunnistusnoutoa. Piilotin yhden pusikkoon. Pari toistoa ja etsi oman kapulan hyvin. Naksautin heti, kun oli löytänyt sen eli en vielä halua nostamista tai tuomista. Tunnari itsessään on jo se hirvittävin liike, joten edetään maltilla niin pitkälle kuin se on mahdollista. Sisällä ollaan harjoiteltu pitoa ja kapulan nostoa maasta.

Hopi on myös tokoillut. Huomaa hyvin, että kun joka päivä treenaa, kierrokset pienenevät ja suoritustaso paranee. Vaikka se puskee, painaa ja on hieman ylikierroksilla, niin vitsi, että tykkään kun se on hieman hullu  Joo, virheitä tulisi kisoissa tämän tasoisilla suorituksilla, mutta ainakin meillä on kivaa.

Ninni on myös tehnyt aina jotain. Sillä on nyt jotenkin kevättä rinnassa, kun se yrittää monta kertaa päivässä saada Hopia ja Astaa leikkimään, käy komentamassa mua lenkeillä ja touhuaa sisälläkin enemmän. Onneksi se pääsee pian pihalle... Ihanaa, kun tulee kevät

Tiistaina mentiin Kupittaalle treenaamaan Marian ja koirien kanssa. Ihmisiä oli hurjasti ja hiukan mietitytti, että pysyykö Asta lähellä vai lähteekö ihmisten luo. No, turha oli pelko, ihan hyvin pysyi.

Asta treenasi Surkun jälkeen. Mulla ei ole tällä hetkellä jotenkaan minkäänlaista visiota mitä pitäisi tehdä tai miten pitäisi edetä. Kotona harjoitellaan samoja perusjuttuja ja nyt myös ulkona. Aloitettiin seuraamisella. Olen olettanut, että Astan pää on ylhäällä, mutta Marian mukaan voisi olla vieläkin ylempänä. Hyvä huomio. Muuten taisi pysyä suorassa, vaikka pää sillä kuulemma heiluu miten sattuu

Luoksetulossa tein suoraan lelulle. Ekalla lähti tekemään banaania (?). Toisella toistolla lähdin peruuttamaan, jolloin pysyi suorassa. Sen jälkeen taidettiin tehdä merkkiä niin, että Maria vei lelun taakse. Tässä pitää muistaa pyytää kontaktia ennen lähetystä, ettei käy niin kuin Hopin kanssa. Maria opettaa Surkulle merkkiä toisella tavalla, jota aion kokeilla. Saa nähdä mihin päädytään.

Lopuksi taidettiin tehdä muutama kaukokäsky.

Tikin mennessä lämmittelin samaan aikaan Hopia ja häiriköitiin varmaan Mariaa ja Tikkiä. Hopin vuorolla tein seuraamista, jossa oli hiljaa, mutta puski aivan tautisesti. Lisäksi ihan lyhyeltä matkalta luoksetuloa ja muutama kaukokäsky. Tuntuu, että se on treenaamattomuuden takia niellyt sata pilliä, viittä vajaa räjähtimispisteessä ja muutenkin sekoamistilassa.

Mutta kivat treenit kuitenkin. Näitä vaan lisää

Lauantaina 30.5. tulee Jessica Svanljung Turkuun kouluttamaan TOKOA. Anne kerää ilmoittautumiset, mutta mullekin voi ilmoitella, niin laitan tiedot eteenpäin Annelle. Koulutus maksaa max. 50 euroa/koirakko ja aikaa on noin 45min/koira. Mikäli summasta tulee halvempi, palautetaan se koulutuksessa takaisin. Hinta riippuu siis osallistuvien koirakoiden määrästä. Kurssille voi tulla myös kuunteluoppilaaksi 10e hinnalla.

Astan kaveriksi etsin jotain toista pentua/nuorta koiraa, koska tuskin teen sen kanssa 45 minuuttia, vaikka se jaetaankin kahteen osaan. Eli, jos joku kiinnostuu tulemaan meidän kanssa puoliksi, niin ilmoittele

Koska Freya-siskoa oli blogin mukaan punnittu ja mitattu, niin pitihän se tehdä Astankin kohdalla. Lisäksi viime lauantaina tuli täyteen 5 kk, joten mielenkiinnosta lisäilin taas lukuja Astan kasvulistaan. Vaaka näytti vaivaiset 10,7kg, että kevyt on edelleen. Korkeus mitattiin kolme kertaa ja eri puolilta vielä, koska en uskonut sitä. Senttejä saatiin 46,5! Ei se siis olekaan mikään kääpiö Mittasin Ninnin vielä vertailuksi ja se on edelleen 48 cm (selvennykseksi, että en kyllä odottanutkaan, että se olisi kasvanut...). Kokoero Astan kanssa näyttää silti huimasti suuremmalta kuin 1,5 cm. No, toinen on ihan silakka ja toisella turkki näyttää siltä, kuin olisi permanentti päässyt kärähtämään.

Korvat Astalla on pudonneet sivuille. Jenni, sellaiset kivat räystäskorvat Välillä ne sojottivat eteenpäin, välillä toinen oli pystyssä ja nyt ne ovat suht samanlaisina sivuilla.

Treeneissä Asta osasi käyttäytyä jo huomattavasti paremmin kuin pari viikkoa sitten. Ts. se oli rauhassa ja aika hiljaa häkissä. Vain muutaman kerran jodlasi, kun muut tekivät vauhtijuttuja. Ensimmäisellä kierroksella otin seuraamista imuttamalla monen ruutumerkin välistä. Tarkoituksena on totuttaa Asta siihen, että merkkejä on kehässä eikä niihin tarvitse kiinnittää aina huomiota. Elina naksautteli hyvissä kohdissa. Meni mielestäni ihan kivasti. Seuraavaksi luoksetuloa eteen. Elina piti kiinni ja menin lyhyen matkan päähän. Asta tuli liian lujaa ja meni vinoon. Lisäksi sain palautetta, että kumarrun liikaa eteen. Kolmannella toistolla läpijuoksuna ja se meni ihan ok. Eli vauhtia hitaammaksi eteentullessa, ei kumarruksia ja kiinnipidettäessä suoraan läpi, jolloin vauhtiakin saa olla. Nämä pitää muistaa.

Muiden treenatessa otin itsenäisesti toisen kierroksen sivummalla. Siellä sivulletuloa sekä kaukokäskyjä. Kaukot toimivat edelleen tosi kivasti ja nyt maasta seisomiseen ei tarvitse oikeastaan ollenkaan käsiapua. Lisäksi leikittiin ja Asta keskittyi hienosti eikä välittänyt muiden treenailuista.

Kolmannella kierroksella tai periaatteessa toisella otettiin ruutua. Tuire vei lelun ja pidin Astasta kiinni. Hyvin juoksi suoraan lelulle. Tehtiin vielä toinen toisto ja sekin meni hyvin. Sen jälkeen kokeiltiin ensimmäistä kertaa hyppyä. Jätettiin vain ensimmäinen lauta eli korkeutta oli huimat 10 cm. Vein namin ensin itse toiselle puolelle kuppiin ja tämän jälkeen pyysin Astaa hyppäämään vielä käsiavun kanssa tehostettuna. Meni hyvin. Seuraavilla toistoilla Elina tuli laittamaan namin kuppiin ja me olimme Astan kanssa esteen toisella puolella. Jostain syystä se ei tajunnut ideaa ollenkaan vaan etsi namia maasta, vaikka vieressä oli iso, vaaleanpunainen kuppi. Hassu otus. Täytyy jatkossa tehdä varmaan niin, että vien namin itse.

Mulla oli mukana videokamera. Tarkoitus on laittaa treenimateriaalia nettiin näkyville, kunhan sen ehtii kamerasta purkamaan.

Tosi kivat treenit ja tuli taas ajatuksia ja vinkkejä. Kiitos kaikille ja kiva että jatketaan vielä maaliskuussakin!

Lopuksi taas kasvukuvia.

...tosin katsomon puolella vielä

Käytiin siis TSAU:n kisoissa katsomassa lähinnä voittaja-luokan koiria, kun joukossa oli monia tuttuja. Hirvittävä hinku tuli itsellekin päästä taas kehään. Jos sitten vuoden päästä Astan kanssa...

Asta sai taas paljon hyviä kokemuksia, paljon rapsutteluja ja pääsi leikkimään vähän muutaman koiran kanssa. Tosi reippaasti oli hallilla eikä välittänyt koirien haukahteluista tai yleisestä hälinästä mitään.

Kokeilin muutaman kerran tehdä pari sivulletuloa, maahanmenoja ja istumista. Hienosti meni ja Asta keskittyi tosi hyvin. Muutaman kerran myös leikittiin. Olipa kiva reissu ja onnittelut vielä kaikille tuloksiinsa tyytyväisille!

Kotona ollaan edelleen päivittäin harjoiteltu perusjuttuja. Sivulletulo kehittyy koko ajan. On se vaan hieno tunne, kun huomaa, että pentu tajuaa mitä siltä haluan ja tekee myöskin niin! Ollaan harjoiteltu myös kaukokäskyjen maasta seisomaan nousemista ja yllättävän helposti sekin tuntuu menevän. Toki autan kädellä, mutta paljon apua ei tarvitse.

Hopin kanssa ollaan harjoiteltu pään laittoa maahan paikallamakuun aikana. Tuskin koskaan tarvitaan missään oikeasti, mutta se on Hopille tällä hetkellä sopiva temppu. Ninni osaakin jo tuon, mutta sen kohdalla ollaan virkistetty muistia.

Astan kanssa oltiin illalla hallitreeneissä. Ensin otin seuraamista imutuksella ja Outi naksutteli. Yritin huomioida, että on tarpeeksi takana, pää ylhäällä ja pysyisi suorana. Välillä pomppi ja välillä aukesi, mutta ihan ok kuitenkin. Sen jälkeen tein eteentuloja vauhdista niin, että ohjasin Astan suoraan istumaan. Pitää vielä harjoitella läheltä, koska nyt tuli ihan täysillä päin. Lopuksi leikittiin.

Toisella kierroksella tehtiin ruutua Annukan viedessä lelun keskelle. Meni tosi kivasti. Tein sivussa vielä kaukokäskyjä, joissa olen tyytyväinen erityisesti istumasta seisomaan nousuun. Sivulletuloissa Asta osasi jo paremmin hakeutua vierelle eli pientä edistystä. Sitten taas leikittiin.

Kivat treenit, vaikka oma mieli ei nyt kaikkein paras ollutkaan. Todettiin tosin porukalla, että koirien treenauksen ohella toimitaan hyvinä psykologeina toisillemme.

Vien Hopin Jan Räihälle parin viikon päästä...

Olin viikonlopun Mia Skogsterin tottisseminaarissa. Sunnuntai oli uusien ideoiden kannalta parempi päivä kuin lauantai. Paljon tuli sellaista ilmi, joka on jo itsellä ollut tiedossa, mutta sitten tuli uuttakin. Ihan kaikkia metodeja en bordercollien kohdalla käyttäisi, mutta tosi monella muulla rodulla niksit näyttivät tehoavan.

Astan antura on nyt parantunut, vaikka vielä vähän varotaan kulkemasta kovalla alustalla eli suositaan lumisia metsiä. Kaksi viikkoa siinä meni, mutta nyt saa taas onneksi olla ihan normaalisti.

Olen tehnyt pieniä tokotreenejä päivittäin. Eteentuloon sain tänään uusia ajatuksia, joten niitä kokeilin heti sekä Hopin että Astan kanssa. Nyt voisi mennä uloskin taas harjoittelemaan aina silloin tällöin.

Hopin homeopaattiset pullot tulivat perjantaina postissa, joten kokeillaan nyt sitten niitäkin. Se on taas könkännyt vasenta takajalkaa. Tiistaina on vielä osteopaattikäynti, joten katsotaan millä mallilla se nyt on. Kotona se on ihan viulunkielenä Astan takia ja on sitten aina välillä pois kotoa hermolomalla. Välillä alkaa liika herkkyys rasittamaan, kun olisi niin paljon helpompaa, jollei se jokaisesta pienestä äänensävyn muutoksesta ottaisi itseensä. Se häviää toiseen huoneeseen pienestäkin merkistä, vaikka ne eivät koske sitä ikinä vaan yleensä Asta riekkuu jotenkin niin, että sen menoa pitää hillitä.

Lopuksi vielä muutama kuva Astasta loppuviikolta, kun se pääsi hetkeksi irti :)

Että ottaa aivoon! Asta astui eilen lasiin ja nyt sillä on sitten jalka paketissa. Ei ollut niin iso haava, että olisi pitänyt tikata, mutta kunnollinen kuitenkin. Asta antaa onneksi tosi nätisti puhdistaa ja vaihtaa sideharsoja, mutta onhan tää nyt vaan tosi kypsää.

Tänään oli hallitreenit, joihin mukaan lähti Hopi ja Ninni. Hopin kanssa yritin tehdä vähän kerrallaan ja suht maltillisesti. Olisi ihanaa, jos voisin harjoitella jotain vauhdikkaampia liikkeitä, mutta ehkä niiden aika tulee joskus...

Ensimmäiseksi seuraamista, joka oli suht ok. Oli hiljaa ja palkkailin nameilla. Vähän paikka heilui edestakaisin ja hioa voisi, mutta pääpiirteittäin kelpasi. Sitten jossain välissä kaukoja, joita tehtiin leikinomaisesti läheltä. Ihan ok, vähän yritti tulla välillä eteenpäin.

Toisella kierroksella tunnari, piiiiitkästä aikaa. Lähetin ilman varsinaista käskyä, haisteli aika hätäisesti, mutta toi oman. Jostain syystä halusin tehdä uudestaan, vaikka olisihan se pitänyt muistaa, että Hopilla toimii tunnari vain kerran oikein. Toisilla toistoilla sähläsi ja toi vääriä. Lopetin ja otan uusiksi lähitulevaisuudessa.

Lopuksi vielä paikallamakuuta pelkästään jättöjen osalta. Hopi piti nyt kontaktia lo:n käskyttäessä niin tiukasti, ettei sitten mennyt maahan. No, treenin puutetta.

Ninnin kanssa tein vielä pieniä juttuja; seuraamista, metallinoutoa, ruutua ja kaukoja. Ninni löysi uuden ihanan poikaystävän, kun se ihastui totaalisesti Oivaan. Mummeli yritti flirttailla treenien jälkeen ja Oiva taisi olla hieman hämillään tunkeilevasta ihailijasta

Kivaa oli treenata ja vielä mukavampaa olisi, jos voisi treenata täysipainoisesti sekä Hopin että Astan kanssa. Toivottavasti se pullon rikkoja astuisi johonkin järkyttävän suuren koiran kasaan!

Asta täytti eilen neljä kuukautta, vaikka viikoissa se onkin jo 17,5. Mentiin illalla rokotuksille ja Hopi tuli samalla uusimaan omansa. Ennen lääkäriaikaa menin Raisioon Myllyn parkkihalliin tokoilemaan.

Asta teki ensin. Autosta ulos tullessa se sinkoili hihnan päässä ympäriinsä, mutta kun sanoin virittelysanan, unohti saman tien kaiken muun. Hienoa huomata, että se on oppinut sanan merkityksen! Ensin otettiin sivulletuloja. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Pitää nyt ottaa vielä useammin toistoja, koska tarvitsee apuja edelleen paljon eikä osaa itse hakeutua viereen. Sitten seuraamista, jossa mietin, että haluaisin Astan pään ylemmäs, mutta samalla alkaa pomppimaan. Tämä pitää nyt laittaa kunnolla mietintään. Muutama kaukokäskyn vaihto, i-s, meni hyvin. Väleissä ja lopussa leikkiä ja sitten autoon.

Seuraavaksi Hopi. Aloitettiin kaukokäskyillä, joissa kierroksista johtuen vaihteli itsekseen asentoja. Sitten hinkattiin seuraamista. Ei piipannut, mutta pomppi, poikitti ja puski. Yritin saada palkattua takakautta oikealta, mutta kierroksista johtuen meni ihan puihin. Sitä pitää harjoitella, jos saan Hopin tasaantumaan. Niinpä tehtiin välillä nameilla sekä lelun kanssa niin, että se oli mun kainalossa. Sain ihan onnistuneita pätkiä.

Jossain vaiheessa aloin kuuntelemaan, että autosta taitaa kuulua meteliä. Vilkaisin sinne, niin Asta seisoi kuskin paikalla, tassut rattia vasten ja huusi. Tosi hienoa….Se oli tunkenut itsensä verkon välistä eteen. Palautin taakse, mutta en ehtinyt saada edes ovea kiinni, niin oli jo takaisin edessä. Uudestaan…ja uudestaan…ja uudestaan... Muutaman kerran pääsin hetkeksi treenaamaan, mutta aina se tunki takaisin. Noin kymmenen kertaa varmaan palautin taakse. Ja joo, mulla on se metallihäkki, mutta jos se on takana, Ninni ja Hopi ei mahdu sinne ja takapenkillä en haluaisi niitä pitää.

Sain lopulta Hopin kanssa valmiiksi ja otin vielä Ninnin kanssa jotain pientä. Koiravaihdos takaluukussa vaikutti sen verran, että Asta istui tosi nätisti. Hopi huomautti kerran, että täältä et pois muuten tunge ja istui sopivasti aukon kohdalla, joten Astalla ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Rokotukset menivät molempien osalta hyvin. Käsittelyharjoitukset ovat myös tuottaneet tulosta, sillä Asta antoi tutkia silmät, korvat ja hampaat tosi nätisti. Hopi painoi 17,8 kg, jossa on aavistus ehkä liikaa. Asta taas on aika kirppu. Se painoi 8,9 kg. Onhan se aika sutjakka, mutta eläinlääkärin mielestä ei mitenkään liian laiha. Suunnilleen puoli kiloa on tullut viikottain lisää. Mittasin sen vielä kotona ja korkeutta on n. 41 cm.

Hopin kanssa käytiin tänään jälleen osteopaatilla. Viime viikkoisesta oli parempi, mutta edelleen hoidettiin ongelmakohtia. Niskan ja kallon kohdalla reagointi oli taas voimakkainta. Mennään vielä kerran helmikuussa ja sitten pidetään pidempi tauko.

Nyt ei olla muutamaan päivään tehty mitään erityistä eikä varsinaisia treenejäkään ole ollut. Joka päivä olen silti Astan kanssa jotain pientä harjoitellut. Sivulletulossa olen kiinnittänyt huomiota siihen, ettei pompi ja kun pitää käden tarpeeksi alhaalla, niin eihän se pompi. Istumista ja maahanmenoa yritän seuraavaksi saada vähän nopeammaksi. Lelut palautuvat jo kivasti. Asta myös irroittaa käskystä, vaikka ei näkisi mitään mihin vaihtaa. Tähän olen tyytyväinen, kun Hopi ei osaa vieläkään irroittaa lelusta Odotan vain niin paljon, että tulisi valoisaa, niin voisi touhuta ulkona iltaisin töiden jälkeen enemmän.

Hopin ja Ninnin kanssa olen kävellyt useita lenkkejä päivässä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en tuijota Hopia koko ajan, en katso kellosta aikaa, enkä pahemmin rajoita sen vapaana liikkumista, kun se ei nyt pahemmin revittele. Vitsi, että olen odottanut tätä. Voi vaan kulkea ihanan pitkiä lenkkejä. Hopi ei ole ontunut enää ollenkaan eikä se ole yhtään niin kankea. Nikamien käsittely taisi aukaista ne viimeisetkin lukot. Toki ontuminen voi taas tulla, mutta yritän nauttia, kun se ei tällä hetkellä onnu.

Asta on ollut parilla lenkillä mukana, mutta tällöin olen pitänyt Hopin kiinni. Eläköön edelliseltä koiralta, Monalta, jäänyt fleksi, joka on antanut Hopille vähän enemmän liikkumistilaa. Päätin myös, että puutun siihen, kun Asta kyttää ja härkkii Hopia ja Ninniä. Se siis juoksee edelle, jää tuijottamaan tai kurvaa saman tien takaisin ja "hyökkää", yleensä, Hopin päälle. Kenenkään lenkkeilystä ei tule mitään enkä usko, että edes Asta on rennossa olotilassa. Niinpä sitten muutamia painavia kommentteja Astalle, jonka seurauksena Hopi ja Ninni jättäytyivät kauas taakse, kun eivät tainneet raukat tajuta kenelle riehuin. Muutaman kerran jälkeen meni Astallekin perille mitä siltä halusin ja loppulenkki oli jo kaikkien osalta rentoa juoksentelua. En tiedä saanko Astalta tuota koskaan kokonaan pois, mutta jos edes vähän, niin sekin helpottaisi. Eilinen loppulenkki oli jo niin mukavaa katsottavaa, että kyllä kannatti. Ohitettiin useita koiria, jopa räksyttäviä, mutta Asta ei reagoinut mitenkään. Huomaan kyllä, että se vilkuilee Hopia ja Ninniä jännittävissä tilanteissa, mutta hyvä, että ne eivät reagoi muihin koiriin mitenkään.

Eilen käytiin Hopin kanssa osteopaatti Maare Kaiperlan luona. Puoliakaan en muista mitä Hopissa oli vialla, mutta pääkohdittain jotain. Lantio oli edelleen ihan vino ja tästä syystä myös ihan jumissa. Takajalan ontuminen, jota muuten ei enää hetkeen ole näkynyt, on todennäköisesti johtunut tästä. Lisäksi oikean polven nivelsiteissä tuntui jotain ja totesi, että voi johtua ihan vain siitä, että käyttää kroppaansa väärin. Olkapäiden alue oli jumissa, samoin niska. Niskaa käsiteltäessä Hopi reagoi oikein kunnolla ja suurin ongelma on tällä hetkellä siellä. Tuo kipu saattaa heijastua etujalkoihin.

Kaiperla sanoi, että Hopilta löytyy yllättävän hyvin syviä lihaksia, josta olin aika ihmeissäni. Oletin, että niitä nyt ei ainakaan ole enää jäljellä. Ohjeeksi saatiin liikkua paljon. Rauhallisia, pitkiä, parin tunnin kävelylenkkejä vaihtelevassa maastossa. Tämä tietää sitä, että Astan kanssa erikseen lenkkeilyä jatketaan edelleen, koska silloin Hopi sinkoilee ihan miten sattuu ja lenkkeily on kaikkea muuta kuin rauhallista. Ensi viikolla mennään uudestaan.

Kotiin tullessa tein pikaisen vaihdon, nappasin Astan mukaan ja lähdettiin hallitreeneihin. Ensimmäiseksi mentiin vain leikkimään samaan aikaan, kun Outi ja Anne treenasivat/ leikkivät. Asta keskittyi tosi hyvin eikä välittänyt muista ollenkaan. Omalla varsinaisella vuorolla aloitettiin seuraamisella. Anne naksutteli ja itse palkkailin. Kävely meni jo paremmin ja pomppiminen on vähentynyt. Sain mielestäni pidettyä hyvin paikankin oikeana. Yritin aina muistaa palkkauksen jälkeen jatkaa kävelemistä niin, ettei liike pysähtynyt ollenkaan. Seuraamisen jälkeen vielä luoksetuloa pari toistoa. Anne piti kiinni ja itse juoksin hallin toiseen päähän. Hienosti ja lujaa tuli.

Toisella kierroksella tehtiin samaan aikaan muiden kanssa, koska aika meinasi loppua. Tein sivulletuloja, jossa pitää muistaa kiinnittää huomiota siihen, ettei pompi. Muuten hyvin ja kokeilin myös palkkausta viiveellä. Hyvin malttoi. Sitten kaukokäskyjä, lähinnä istumisesta seisomaan nousemista. Meni hyvin, tosin alussa Asta tarjosi koko ajan maahanmenoa, kiitos Samin tehotreenien   Lopuksi vielä ruutuun lähetystä niin, että itse pidin Astasta kiinni ja Annukka vei lelun. Samaan aikaan muut treenasivat omia juttujaan, mutta Asta juoksi häiriöstä huolimatta tosi hienosti ruutuun. Vitsi, että se on hieno! Tykkään ihan tosi paljon sen keskittymiskyvystä.

Harjoitusten mennessä ihan nappiin, on odottelussa vielä parantamisen varaa. Asta vietti kevythäkissä aikaa ja huusi ihan suoraa huutoa. Vein sen aina välillä autoon, mutta se jatkoi samaa huutoa myös siellä. Pitää ottaa jatkossa metallihäkki sinne, koska pelkään, että voi muotoilla auton sisustusta uusiksi. Kotona ollaan harjoiteltu rauhoittumista, mutta pitää lisätä nyt vaatimustasoa, ei tosin vielä ihan treenien aikana. Tavoitteena on saada Hopin kaltainen on-off-fiilis.

Ohitusharjoituksia ollaan tehty ulkona. Naksuttimen ja parempien makupalojen avulla menee jo ihan kivasti. Päivällä valoisaan aikana ohitettavat koirat herättävät Astassa vain mielenkiintoa, mutta niille se ei pöhise. Pimeässä on sitten usein pakko pöhähtää. Laitetaan jonkinlaisen mörköilyn piikkiin.

Astan kanssa ollaan nyt käyty yksikseen lenkeillä ja yritetty harjoitella ihmisten ja koirien ohittamisia. Tuntuu ihan hirveän hankalalta ja vaikealta. Oman muistikuvan mukaan Hopi oppi sen helposti siinä sivussa, mutta Astan kanssa ei menekään yhtä vaivattomasti.

Pulma tulee siinä, jos ohitettava ihminen kulkee ihan läheltä ohi. Asta kun haluaa mennä kaikkien luokse ja äsken lenkillä totesin, että jään makupalojen kanssa toiseksi. Koirien kanssa on sama juttu. Jos menevät kauempaa ja ovat hiljaa, menee suht ok. Läheltä mennessä ja/tai jos ne haukkuvat, Astan on pakko pöhähdellä. Lisäksi mun namien antamistapa ei jotenkaan toimi, kun joko Asta tosiaan on tunkemassa ihmisten luo tai sitten se kulkee pelkät takajalat maassa, kun yrittää saada namia. Hankalaa :D

Jatkossa muutetaan siis taktiikkaa. Naksuttimen kanssa yritän nopeuttaa Astaa tajuamaan mitä haluan siltä ja makupalaksi otetaan varmaan mukaan kokonainen HKn sininen. Jos se auttaisi....

Päivittäin ollaan harjoiteltu istumista, maahanmenoa ja sivulletuloa. Lisäksi ollaan opeteltu kaukokäskyistä istumasta seisomaan nousemista, jonka Asta tajusi yllättävän nopeasti. Mun tarvitsee vain hipaista sitä vasemmasta kyljestä, niin pomppaa kivasti taaksepäin seisomaan niin, että etujalat pysyvät paikoillaan. Ruoan yhteydessä ollaan opeteltu paikallaan istumista ja eilen kävin pikaisesti jo toisessa huoneessa ja Asta malttoi odottaa. Myös sisälle tullessa se on oppinut jo menemään valmiiksi istumaan ja odottamaan, että muut menevät ensin ja se tulee viimeiseksi sisälle. Eilen se pyysi illalla ruoan jälkeen itse ulos, joten edistystä silläkin puolella :)

Huomenna lähdetään Rymättylään ja Asta pääsee taas näkemään lampaita.

Eilen tokoiltiin samalla suunnitelmalla kuin maanantaina. Ensin lenkki ja sitten matkan varrella jäätiin kentälle. Ensimmäisenä tein metallinoudon, joka oli tänään parempi. Sen jälkeen pelkän merkin harjoittelua palkan kanssa. Pysäyttelin eri kohdissa ja meni tosi hyvin. Hopi ei kertaakaan tehnyt omiaan.

Sen jälkeen luoksetulo. Kokeilin ilman palkkaa seisomista ja se vaan on pitkä. Maahanmenoa taas ennakoi, mutta niin, että meni täydestä vauhdista maahan. Outoa, Hopiksi. Heittelin lopuksi taas palloa muutamaan kertaan pelkästä seisomisesta. Tässä tarvittaisiin toisia silmiä, jotta tietäisin, että onko omassa käsimerkissä jotain häikkää.

Kokeilin p.istumista niin, etten jättänyt Hopille palkkaa totutunlaisesti reunalle. Istui ihan hyvin. Vapautin sen kisanomaisesti ja yritin tarjota nameja, mutta se oli koko ajan lähdössä lelulle. Mitä siis ei ollut. Ei meinannut helposti uskoa, ettei nyt pääsekään lähtemään. Aika hyvin on vuosien mittaan iskostunut päähän, että istumisesta pääsee lelulle. Vei näin kauan tajuta miksi se kisoissa sitten vaipuu koomaan. Höh. Tämän jälkeen p.makuu, jossa harjottelin kontaktia, nopeaa alasmenoa ja maassa pysymistä takaisin tullessa. Ne onnistuivat kaikki hyvin.

Hopi lepäilemään ja Ninnin kanssa jotain pientä. Kuumuus vaikuttaa siihen melkoisesti, joten tehtiin vain jotain pientä ja leikittiin.

Hopi uudestaan ja ensin kaukot. Otin läheltä ja usean peruutuksen kanssa. Meni kivasti. Viimeiseksi seuraamista, jossa ensimmäisellä kerralla otin Hopin taas vauhdista mukaan. Oli ihan hiljaa. Tein pienen pätkän ja palkkasin namilla ja rauhallisilla kehuilla. Uudestaan ja nyt perusasennosta. Taas oli hiljaa, mutta tolkuttoman edessä. Paikka seilaa nyt ihan missä sattuu. Koska pysyi hiljaa, korjailin namilla asentoa ja sainkin muutamia onnistuneita pätkiä. Täytyy toivoa, että kisapäivänä on hyvin, hyvin kuuma ;)

Eilen päätin mennä iltalenkin yhteydessä tokoilemaan. Tein ensin vajaan tunnin lenkin ja kävelin kentälle. Ajattelin, että jos lenkki olisi vienyt edes vähän mehuja Hopista, kun oli vielä niin kuumakin.

Tein ensin tasamaanoudon metallin kanssa, kun hyppyä ei tietystikään ollut. Se meni hyvin. Takaisintulo oli vähän lönkötyslaukkaa, mutta eipä Hopi metallia koskaan tuo hirvittävän innoissaan. Seuraavaksi kaukot, jotka ensin kisamatkalta ja joidenkin liikkeiden välillä pyysin peruuttamaan. Seuraavaksi asennonvaihdot läheltä ja enemmän leikkimielellä. Ne oli hyvät.

Sitten ohjattu, jossa vein itse kapulat. Merkille meno hyvä ja siitä lähetys vasemmalle. Ei kaartanut ulkokautta ihan niin kaukaa kuin olisin halunnut, mutta ihan siedettävä. Vielä yksi merkillemeno ja palkka siitä.

Tässä välissä Ninni temppuili, jotta Hopi sai vähän hengähtää. Ninni teki ohjatun, seuraamista ja luoksetulon. Aina välillä käy mielessä, että pitäisikö hioa ne muutamat 0- liikkeet Ninnin kanssa kuntoon ja mennä vielä kisaamaan :)

Koiran vaihto ja Hopin kanssa luoksetulo, jossa muutaman kerran harjoiteltiin seisomista. Meni edelleen pitkäksi, joten tein perusharjoituksia käsky + pallon heitto. Sitten viimeiseksi se seuraaminen...

Otin Hopin vauhdista sivulle ja seuraamaan. Kävelin muutaman metrin, kehuin toooosi rauhallisesti ja vapautus. Sama juttu uudestaan ja Hopi oli hiljaa :) Seuraavaksi kokeilin lähteä perusasennosta ja tehdä muutaman käännöksen. Yritin olla niin tylsä kuin mahdollista ja käskytkin antaa mahdollisimman ei-innostavasti. On tämä koiran koulutus joskus omituista ;)

Hopi oli edelleen hiljaa koko ajan! Jippii!! En tehnyt sen enempää, joten lopetettiin siihen. Ehkä toivoa on. Pitäisi todennäköisesti nyt tehdä joku lenkki aina alle ja muut liikkeet ensin. Itse seuraaminen oli muuten aivan hirvittävän kamalaa. Hopi ei varmasti ikinä painanut niin paljon kuin eilen ja sain tehdä töitä, että pääsin eteenpäin. No, painamiseen puututaan, jos ehditään ennen kisoja.

Illalla mentiin tokotreeneihin. Tehtiin vain muutama liike.

P.olot menivät hyvin. Vähän Hopi jumitti istumisen jälkeen, mutta hyvä kuitenkin. Ensimmäisenä ruutu. Ensin lähetin normaalisti merkin kautta ruutuun ja palkkasin seisomisesta. Tämä oli tosi hyvä, nopea ja tarkka. Seuraavaksi ruudussa maahan, tein itse pienen kuvion ja menin ruutuun palkkaamaan. Lopuksi jätettiin pallo ruutuun.

Seuraavana yritin ottaa seuraamista. Ei tullut mitään. Pienen pieni vingahdus pääsi ennen kuin oli ottanut edes yhtään askelta. Hopi autoon ja muut tekivät muita juttuja. Kokeilin toisen kerran ja sama juttu. Ihan treenien lopuksi kokeilin vielä niin, että kädessä oli nami ja se melkein Hopin nenässä kiinni. Nyt päästiin liikkeelle, kävelin muutaman askeleen, käännyin ympäri ja se oli siinä. Hopi sai palkaksi syödä hetken aikaa ruokaa kupista. Vaivun kyllä epätoivoon seuraamisen suhteen. Naksukin menetti tehonsa, joten keinot alkaa olla vähissä. Muissa liikkeissä ei tule pihahdustakaan, mutta seuraamisessa...Peiliin tosin voi katsoa, mitäs en kiinnittänyt tarpeeksi ajoissa huomiota siihen.

Treenien jälkeen Sirpa kuvaili koiria esteillä ja mentiin viereiselle kalliolle poseeraamaan porukalla.


Hopin tyylinäyte...



...ja Ninnin


Bc-kuva: Loitsu,Panda,Ninni ja Hopi


Ja sitten "väärän rotuisetkin" pääsivät mukaan (Panda,Loitsu,Noa,Hopi,Heku,Ninni ja Miro)

Ehkä Hopin pitäisi siirtyä kokopäiväiseksi lammaskoiraksi. Tuntuu, että se homma etenee tällä hetkellä parhaiten.

Otin minitokoilut, jossa ensin tunnari. Ripottelin juuston palasia kapuloiden väliin ja hyvin meni. Hopi tarkastaa tosi huolellisesti kapuloiden välit ja vähän enemmänkin, joten todennäköisesti namien kanssa pitää tasapainoilla että onko niitä siellä vai ei. Ei maistele muita yhtään, mikä on mahtava juttu, mutta voi pyöriä kapuloilla jonkin aikaa, joten toivottavasti ei unohda varsinaista tehtävää.

Sitten seuraamista, jossa muutama ensimmäinen kerta suht ok, mutta pieni vingahdus pääsi taas. Lopetin tähän ja koirat autoon. Hopille pahin "rangaistus" on se, että homma loppuu. Ja toisaalta, kun ensimmäinen ääni pääsee, on odotettavissa lisää, joten miksi jankata turhaan. Nyt vaan pitää kokeilla uutta palkkaustapaa, jota Lauran kanssa illalla pohdittiin.

Napattiin Glenda matkalta mukaan ja mentiin Ruissaloon. Tarkoituksena oli harjoitella ensin ja sitten siirtää lampaat toiselle laitumelle. Tehtiin siis ihan oikeita töitä :) Ensin kierros 17 lampaan kanssa. Nyt ei ollut mitään kättä pidempää, mutta sain ajoittain Hopia hidastamaan pelkästään suullisesti. Hyvä minä ;) Kokeilin paria flänkkikaarta, jotka osa ok, mutta osa luvattoman huonoja. Etäisyyttä on kyllä, mutta lähtee kiertämään koko laidunta eli menee vähän överiksi.



Tämän jälkeen Glendan vuoro, joka oman vuoronsa päätteeksi toi lampaat häkkiin. Siitä eroteltiin kuusi lammasta ja yritettiin pitää loput häkissä. Olivat vain vähän toista mieltä, joten portilla piti aina toisen olla vahdissa. Nämä kuusi olivat aika vikkeliä, mutta kivoja. Saatiin Hopin kanssa tehtyä pari tosi onnistunutta pätkää ja olen hirmu hirmu tyytyväinen siihen. En joudu enää laittamaan sitä jatkuvasti maahan vaan se voi kulkea pidempiä pätkiä. Tuntuu, että se on nyt tajunnut, että kun hidastaa saa jatkaa ja kun tulee liian lujaa, joutuu maahan.



Lopuksi vielä siirrettiin lampaat toiselle laitumelle. Hopi haki ensin ne kuusi lammasta häkin luokse ja Glenda toimi portinvartijana. Sitten Hopi "vartioimaan" tielle ja Ninnikin pääsi toiselle puolelle ;) Lopuksi Glenda siirsi lampaat uudelle laitumelle. Olivatpa onnellisen näköisiä, kun saivat taas uutta ruohoa!

Tänään oltiin taas hallilla tokotreeneissä. Hopi otti ensin p.istumisen, joka meni hyvin. Palkkasin lelulla, vaikka olin jättänyt "naaman" myös piiloon. Sen perään p.makuu, joka meni myös hyvin. Nyt otti tosi kivasti kontaktia alussa.

Yksittäisliikkeinä tehtiin ensin hyppynouto. Vauhti oli hyvä, meni laukalla molempiin suuntiin. Metallikapulaa piti suussa ihan vinossa, mutta ei sillä väliä.


Kuva Sirpa Saari

Seuraavana tunnari. Yritin tehdä samalla tavalla kuin kotona, jossa se useimmiten onnistuu. Hopi nosti paria kapulaa ennen oman tuomista. Höh. Vinkistä viisastuneena kokeiltiin uusi kerta. Nyt laitettiin muutama nakin palanen kapuloiden sekaan. Hopi haisteli tosi tarkkaan ja söi kaikki nakit. Välillä jo mietin, että muistaakohan mitä se on tekemässä, kun kävi etsimässä nameja vähän kaeumpaakin kapuloista. Palasi kuitenkin takaisin, haisteli tosi nätisti ja toi oman. Hitsi, pitäisiköhän kokeilla tätä jatkossa...


Kuva Sirpa Saari

Kolmantena kokeilin naksun kanssa seuraamista. Kentällä käy niin paljon kuumempana kuin kotona, joten muutama pieni inahdus sieltä kuului. Saa kyllä itse olla tosi tarkkana, että kuulee. Paikka nyt on edelleen päin honkia, mutta ei auta.

Viimeisenä vielä ruutu, jossa Hopi juoksi hienosti keskelle. Palkka seisomisesta. Lopuksi jätettiin lelu ruutuun ja merkiltä hakemaan se.

Tänään oli tosi onnistuneet treenit kaikilta. Hyvä meidän ryhmä =)

Eilen tein parit janaharjoitukset Hopille. Toiselta janalta jälki lähti vasemmalle toiselta oikealle. Kummankin minijäljen päässä oli keppi. Molemmilta janoilta Hopi selvisi hyvin, mutta kiskominen jäljellä oli kamalaa...Kepit olivat kummassakin melko lähellä, joten ehkä siitä syystä meni niiden yli ensin reippaasti. Toisella jarruttelin vähän ja sen jälkeen tuli hajuaistikin taas toimintaan. Molemmat kepit kuitenkin löytyivät eli ihan hyvä harjoitus.

Tein myöhemmin vielä tunnaria. Otin naksuttimen taskuun, kun ajattelin vahvistaa liikettä sen avulla. Huono idea. Kapulat olivat rivissä ja lähetin Hopin hakemaan. Se paineli hirvittävää vauhtia, otti ensimmäisen ja tuli vauhdilla takaisin. Otin kapulan pois ja lähetin uudestaan. Sama juttu. Seuraava kapula lennosta suuhun ja nopeasti sivulle. Ei haistellut kertaakaan, vaan piti jotenkin perusnoutona. Tämän jälkeen tajusin, että hitsi se näki, kun laitoin naksun taskuun. Hopi innostuu naksuttimesta hirveästi ja yrittää tarjota nopeasti oikeita juttuja. Naksu ei siis sovi sille malttia vaativissa harjoituksissa tai en ehkä osaa itse sitä niissä käyttää. Ajattelin silti, että tunnarissa haistelun jälkeen olisi ollut hyvä naksauttaa, koska sen jälkeen se tuo vain oman takaisin eli ei tarvitse sitä malttia.

Otettiin kokonaan uusi yritys. Kapulat pois nurmikolta ja Hopille tauko hetkeksi. Uudet kapulat vietiin hiekalle ympyrään. Tein alkuviritykset normaalisti ja naksu oli jossain ihan muualla. Nyt lähti hyvin. Haisteli rauhallisesti ja toi oman. Ei edes maistellut muita! Eli naksutinta ei käytetä tunnarissa :)

Koska tänään ei ollut mitään muuta ohjelmassa, niin päätin mennä kentälle tokoilemaan. Kokeilin naksua muissakin liikkeissä ja vitsi, että toimi hyvin! Seuraamisessa olen naksutellut sivullaolosta ja kontaktista, liikkeelle lähdöissä ja sivuaskelissa. Näissä vinkumista ilmenee eniten. Nyt ei mitään, oli ihan hiljaa. Tosin puskee taas hurjasti, mutta nyt on tarkoitus kiinnittää huomiota vain ääntelyyn.

Seuraavaksi idarin asennot, joissa naksuttelin. Ne oli ok. Sitten kaukot, joissa naksulla sain vähän enemmän sähäkkyyttä. Tosi kiva :) Harjoiteltiin myös luoksetulon seisomista, joka edelleen on aavistuksen pitkä. Lopuksi suorana, josta sain hyvin naksautettua sivulletulosta. Ohjatusti, mutta ei päässyt rysäyttämään.

Viimeiseksi p.makuun alasmenoa ja sivulle nousua. Jostain syystä Hopi on parina viimeisenä kertana noussut ylös ennen aikojaan, joten sitä vahvistettiin. Eipä ole aikoihin ollut noin kivaa treenata tokoa :)))
 

Mentiin Haunisiin harjoittelemaan pääasiassa esteitä ja ampumista. Hopi ei ole tähän mennessä koskaan mennyt A-estettä. Metristä hyppyä se on mennyt muutaman kerran. Mutta eihän siitä pitänyt pk-koiraa tullakaan...

Kauhukuvat taisivat olla vain omassa päässä, sillä hienosti Hopi meni A:n yli. Muutaman kerran ylöspäin mennessä rysäytti ikävän näköisesti keskelle estettä, mutta sitten ohjasin menemään paremmin. Kapulakin tuli hyvin haettua.

Hypyllä sama juttu. Välillä kosketti vähän, mutta pääasia, että meni yli. Heitin kapulan ja tuli sen kanssa hypyn jopa takaisin päin. Olipa kivaa :)

Kerran tehtiin eteenmeno, joka ok. Sitten ammuttiin. Edellisestä kerrasta on jo aikaa ja ajattelin syötellä nameja, kun Hopilla on taipumus kiihtyä ampumisesta entisestään (pentuna revitetty ihan hulluna lelulla ampumisen aikana). Vähän sillä kierrokset nousivat, enkä uskaltanut kokeilla seuraamisen kanssa, kun varmasti olisi huutanut. P.makuu meni hyvin, mutta ei ollut niin levollisen näköinen kuin haluaisin. No, täytyy ampua vielä uudestaan.

Kuva Sirpa Saari

Aamulla käytiin laskemassa neljällä laitumella, että kaikki lampaat olivat tallella ja lisäksi yhdellä laitumella olevat sonnit. Tosin sonnien kohdalla pysyttiin kaikki kolme turvallisesti aidan toisella puolella ;) On tosi hienoa, kun koiraa voi käyttää "oikeisiin töihin" ja vielä huomaa, että se toimii kivasti. Treenit helpoilla lampailla pienellä laitumella ohjauksessa ovat toki tärkeitä, mutta näissä saa ehkä eniten onnistumisen tunnetta. Tietysti takana on treenien onnistumiset, joiden kautta vaikeammatkin tilanteet on helpommin hoidettavissa.

Joka tapauksessa yhdellä laitumella lampaat olivat taas aluksi hukassa. Hopi lähti taas hakemaan niitä jostain. Vähän ajan päästä huomasin miten metrisen ruohikon seasta nousivat ensin päät ja sitten lampaat kokonaan. Koiraa ei näkynyt missään, mutta jossain siellä se oli. Lampaita oli 20 ja ne olivat liikkuvaisia. Hopi toi ne yllättävän nätisti ja etäisyyskin pysyi suurimmaksi osaksi hyvänä. Oli taas mahtava tunne. Mun oma pieni citykoira toi lauman laskettavaksi ja vielä piti ne siinä, kunnes sain kaikki käytyä läpi :)

Kaikilla laitumilla olivat kaikki tallessa. Samalla kierrettiin aamulenkkinä Raision luontopolku.


Kuva Sirpa Saari

Illalla vielä tokoiltiin vähän. Otin ensin p.istumisen, jossa jätin lelun palkaksi. Nyt en kuitenkaan takaisin tullessa vapauttanut lelulle vaan annoin taskusta toisen. Oli aika yllättävää, että Hopi ei oikein halunnut leikkiä, vaan yritti koko ajan lähteä toiselle palkalle. Tämä on ongelmana ilmeisesti kisoissa. Istumisen jälkeen haluaisi juosta lelulle ja menee siksi koomaan ennen p.makua, koska tuijottaa pois kehästä. Tein istumisen jälkeen p.makuun alun, jossa odotin kontaktia, sen jälkeen käsky ja heti perään vapautus palkalle. Täytyy vähän vaihdella tyylejä, jos saisi sillä muutosta aikaan.

Seuraavaksi luoksetulon pysäytystä, joka viime aikoina on ollut pitkä. Muutamia toistoja muistutuksena ja meni paremmin.

Viimeiseksi seuraamista, jota ollaan yritetty tehdä nyt joka päivä. Päätin käyttää naksua apuna. Palkkailin eri kohdista ja yhtään vinkumista ei kuulunut. Hopi keskittyy naksuun ilmeisesti niin hyvin, että unohtaa vinkumisen. Nyt täytyy vaan muistaa, ettei tee yhtään ilman. Vinkuminen tulee muuten heti mukaan.

Ninni teki myös pieniä juttuja: seuraamista, kaukoja, luoksetuloa ja noutoa :)




 

Eilen illalla pidettiin palautus-/kakkutreenit Kupittaalla. Kiitos tarjoiluista ja kuvaamisesta (kuvat Sirpa Saari) !

P.istuminen ensin, joka oli ok. En kuitenkaan vapauttanut lelulle vaan otettiin p.makuu perään. Tässä kohtaa Hopi sitten jumitti, kun oli menossa istumisen palkalle. Tahkottiin porukalla jonkin aikaa maahanmenoja ja lopussa meni jo hyvin.



Seuraamisessa piippasi, tämä otettiin nyt oikeasti työn alle ja yritän tehdä _joka päivä_ vähän. Toko piti jäädä tauolle, mutta ei taidakaan jäädä. Pakkohan tuo on saada kuntoon. Ruutu palkan kanssa ok.

Lopussa vielä seuraamista lisää, oli jo vähän parempi. Viimeiseksi ohjattu, joka oli hyvä.

Joukkuekisa oli lauantaina ja me siis mukana TSAU:n ykkösjoukkueessa. Oltiin aamulla hyvissä ajoin paikalla, tosin Hopi jäi vielä kotiin. Meidän ryhmä oli ilmoitettu alkavaksi 13.00, joten en viitsinyt ottaa heti aamusta mukaan. Alo-luokkaa lukuunottamatta muiden luokkien kehät oli tungettu samalle kentälle, jossa kävimme treenaamassa. Silloin kyllä ihmeteltiin, että mihin kehät mahtavat mahtua ja joku taisi suurena vitsinä sanoa, että jos ovatkin kaikki samalla kentällä. Kehien sijoittelussa ja muotoilussa oli kyllä käytetty ennen näkemätöntä luovuutta.

Erinäisten aikataulullisten sekoilujen jälkeen päästiin aloittamaan kisa p.istumisella. Hopia oli ilmeisesti kiusanneet kärpäset tai ampiaiset ja se meni maahan. Siitä siis 0. Harmittaa kyllä, kun istuminen on pitkään ollut tosi varma. Ehkä vähän helpottaa, että maahanmenoon oli "syy", vaikka kai istumassa pitäisi pysyä, vaikka taivas tippuisi niskaan...Sen jälkeen p.makuu. Hopi vaipui virittelyistä täysin transsiin enkä saanut siihen mitään kontaktia. Kaksoiskäskyllä alas ja pisteitä 7,5.

Seuraavassa kehässä seuraaminen. Koko aamupäivän jännitin, että huutaako ja painaako se hirveästi. No ei painanut. En tiedä mitä ensimmäisellä pätkällä tapahtui, mutta Hopi oli tekemässä jotain ihan muuta kuin seuraamassa. Se haahuili, tuijotteli merkkejä ja oli ihan kamala! Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen sillä ilmeisesti tapahtui jonkinlainen herätys, koska sen jälkeen seuraaminen oli "normaalia". Vähän se kyllä piippasi ajoittain, mutta tuomari seisoi niin kaukana ettei tainnut kuulla. Tästä yllättävät 7. Itse olisin antanut vähemmän.


Kuva Jaana Hakola


Kuva Jaana Hakola

Ruutuun lähetyksessä juoksi ensin vasemmalle sivulle, josta hakeutui ruutuun. Loppuosio ok. Tästä 8,5. Viimeisenä luoksetulo, jossa seisominen meni pitkäksi. Lopussa ei rysäyttänyt kovinkaan pahasti. Siitä 8.


Kuva Jaana Hakola

Sitten toiseen kehään. Ensimmäisenä idari, jossa asennot ok, mutta seuraaminen ensimmäisellä pätkällä tosi huonoa. Kahdella muulla oli jo ihan ok. Siitä 8. Sitten se pelätty ohjattu. Kehä oli melko pieni ja kapulat sitten ihan kehän reunoilla. Arvonnassa osui haettavaksi oikea. Merkiltä Hopi oli lähdössä vasemmalle, mutta käskyn saatuaan kaartoi onneksi hienosti oikealle. Otti kapulan, mutta se putosi saman tien suusta, nosti uudestaan ja oli kehänauhan ulkopuolella.  Loppu ok. Tuomari tuli selittämään, että ei rokota kehänauhan ylittämisestä, koska kapula oli niin lähellä sitä.  Antoi siitä 8. Jostain kumman syystä 8 on muuttunut arvostelupapereissa 6,5!?! Yleensä en katso kehässä pisteitä, mutta nyt kun tuomari varta vasten tuli selittämään, niin jäi mieleen.


Kuva Jaana Hakola

Viimeisessä kehässä ensimmäisenä metallinouto. Hopi oli tässä vaiheessa jo vähän kierroksilla ja kun heitin kapulan, se nosti takapuoltaan. Ensimmäinen kerta ikinä. Muuten meni tosi mallikkaasti ja siitä 8. Pah, olisi voinut istua...Tunnarissa maistoi väärää. Ei mielestäni nostanut, mutta SM:eissä meni nollille mikä oli ihan ok. Maistamisen jälkeen haistoi muut nätisti läpi ja toi oman. Viimeisenä kaukot ja niistä 9. Ne olivatkin hienot ja viimeisessä maahanmenossa Hopi meni taaksepäin, joten oppi on mennyt perille :)

Tuloksia odotettiin ja odotettiin. 9ltä illalla luovutettiin ja lähdettiin kotiin. Sunnuntaina aamulla alkoi finaali ja samalla odotin, että saisin kilpailukirjan ja arvostelupaperin takaisin. Mielenkiintoinen paperi ja ei millään pahalla, mutta kertotaulu taisi olla pisteenlaskijalla hieman hukassa. Meille oli merkitty seuraavasti: 8 x 4= 24, 8,5 x 4= 32, 6,5 x 3= 34, 8 x 3= 19. Nämä oli sitten sutattu ja ilmeisesti kertotaulun hallitseva henkilö laskenut oikein. Piti silti vielä itse tarkistaa. Lisäksi tosiaan se ohjatun 8 oli 6,5, mikä ottaa aivoon. Lopputuloksena säälittävät 205,5 tai oikeasti 210, jos ohjatun pisteet olisivat olleet oikein.

Liikkeiden suorituksia en ole vielä oikein kunnolla ehtinyt pohtimaan. P.istuminen harmittaa, seuraaminen mietityttää tosi paljon. Toisaalta ohjatun onnistuminen oli hieno juttu, samoin kaukojen hyvät pisteet. Joka tapauksessa meillä tapahtuu kehään mennessä jotain ja homma on ihan erilaista kuin treenatessa. Viimeisessä kehässä oli kiva tunne, mutta muuten ei. Tätä täytyy nyt miettiä ja nyt pidetään toko hetken aikaa tauolla.

Loppujen lopuksi meidän joukkue saavutti 4. sijan, mikä oli huippuhienoa! Meillä ei kyllä ollut siihen osaa eikä arpaa, mutta onneksi muut joukkuelaiset olivat niin hyviä. Onnittelut vielä hienoista tuloksista Lentsu ja Jatsi, Sari ja Bonnie ja Anne ja Tauno!


Kuva Sirpa Saari

Eilen oli tokotreeneissä harkkakisat. Tehtiin liikkeet SM- kisan järjestyksesä.

P.istuminen ok, p.makuussa meni toisella alas. Täytyy muistaa käyttää ääntä...

Seuraamisessa Hopi vastaavasti käytti hyvin ääntään. Vinkui ja samalla puski. Luoksetulon seisomisessa liikkui ennen LO käskyä (?) Outoa. Muuten ok. Ruutu hieno, vaikka pysäytin Hopin melkein takarajalle. Oli sisällä kuitenkin.

Seuraavassa kehässä ensimmäisenä idari, joka oli ihan hyvä. Ohjatussa haettiin oikea. Lähti merkiltä sisäkurvin kautta kapulalle eli olisi yhtä hyvin voinut törmätä keskikapulaan. Tämä liike mennään todennäköisesti ihan tuurilla SM:ssä.

Viimeisessä kehässä ensimmäisenä metalli, joka oli hyvä. Takaisintulo ehkä vähän epävarma, mutta kapula ei kalissut hirveästi. Seuraavana tunnari. Hopi meni edellisenä päivänä ihan lukkoon tunnarista, joten nyt vähän jännitti. Ehkä pieni sanominen auttoi, mutta haisteli tosi nätisti, vaikkakin melko kauan, mutta ei pureskellut yhtään. Löysi oman ja palautus Hopiksi ok :) Viimeisenä kaukot, jotka alkoivat hyvin, mutta viimeiseen maahanmenoon tarvittiin taas kaksi käskyä.

Tänään aamulla käytiin taas katsomassa lampaita. On se paimennus edelleen vaan kivaa. Saatiin toivottavasti talletettua kamerallekin todistusaineistoa siitä, että Hopi osaa ihan oikeasti mennä hitaastikin :)



Nyt alkoi loma ja meidän porukka suuntaa viikoksi mökille. Päivitystaukoa tulee, vaikka todennäköisesti käytetään hyödyksi hyvät jälkimetsät ja ehkä päästään lampaille. Ai niin, ja sitä tokoa pitäisi kai ottaa :)

Viimeiset yhteiset SM-treenit, ainakin meidän osalta. Meitä oli Kupittaalla melko paljon ja lisäksi häiriöitä hirmuisesti.

P.istuminen ok. Otin reunassa vähän seuraamista ja kaukoja. Ihan ok, vaikka hiottavaa löytyykin. Sitten ruutu. Merkillä Hopi taas käskyn saatuaan tarjosi "parempaa" merkkiä ja liikkui. Täytyy yrittää muistaa tehdä tehotreeni. Ruutu ihan ok. Tehtiin kokonaisena ja sitten pallo ruudussa.

Ohjattu meni ihan puihin. Nyt ei meinannut kapula löytyä millään. Oli menossa keskikapulalle, sain pysäytettyä ja pitkän haahuilun jälkeen löysi oikean. Tehtiin toisto ja kapula ihan lähellä. Sitäkään Hopi ei löytänyt suorilta :/

Luoksetulo läpijuoksuna ja se sentään oli hyvä ja vauhdikas. Sen jälkeen vielä yksi ohjattu, joka helpotettuna meni hyvin. Ohjattua en kyllä ehdi saamaan nurmella viikossa kuntoon eli täytyy toivoa toooosi lyhyttä nurmea Tuorlaan. Jonkinlainen opetusvirhehän tuo on. Hiekalla menee hyvin, kun näkee heti kapulan, nurmella taas hakee sen minkä näkee ensimmäisenä ja jostain syystä se on usein keskikapula. Lisäksi oma motivaatio edelleen ihan nollassa tokon suhteen...

Viimeiset SM-treenit Tuorlassa. Tehtiin kuulemma viime vuotisen ohjelman mukaan. En muistanut kyllä yhtään :)

Ensimmäisenä metallinouto yksittäisenä. Pieni kapula lensi kauas ja upposi nurmikkoon. Mennessä Hopi kolautti esteeseen, löysi kapulan tosi hienosti ja palautuskin oli metalliksi nopea. Takaisin tullessa otti hypyn varman päälle ja väliä esteeseen jäi useampi kymmenen senttiä.


Kuvat Sirpa Saari

Seuraavaksi seuraaminen ja ruutu. "Kehään" mennessä jätin pallon reunalle odottamaan ja ajattelin ottaa sen ruutuun palkaksi. Seuraaminen oli jotenkin levotonta ja Hopi vilkuili vähän muualle. Palkkailin nameilla välillä. Liikkeen jälkeen Hopi oli lähdössä pallolle ja tajusin vasta sitten, että sitä se koko ajan kyttäsi. Tyhmä minä. Jätän sille lelun reunalle ainoastaan p.istumisessa ja eteenmenossa ja niissä liikkeissä se saa aina juosta pallolle. Tosin luulin, että se ei nähnyt pallon jättämistä, mutta näköjään näki. Hain pallon taskuuni ja näytin sen vielä Hopille kunnolla.

Sitten ruutu. Merkille meno hieno. Ruutuun lähtö nopea ja juoksi hyvin sitä kohti. Muutama metri ennen kiihdytti vauhtia ja paineli ruudun ohi sinne missä pallo oli. Tässä kohtaa ei voinut muuta kuin hymyillä :) Tehtiin uudestaan niin, että Hopi näki pallon viemisen ruutuun ja sen jälkeen lähetys. Se meni hyvin. Tämän jälkeen vielä kokonainen ruutu, josta palkka sivulletulosta ja lopuksi vielä palkka ruudussa. Tahkottiinpa oikein kunnolla.


Tältä se näytti ;)      

Viimeisessä "kehässä" idari, jossa asennot ok ja palkkasin viimeisestä seuraamispätkästä. Luoksetulossa ei kuullut ensimmäistä käskyä, kun kehän laidalla haukahti juuri samaan aikaan koira. Tulipa taas hyvänä muistutuksena, että käytän kisoissa ääntä kunnolla. Voi olla, että siellä haukkuu muutama koira enemmän...Luoksetulo muuten hyvä, maahanmeno aavistuksen pitkä. Lopuksi tunnari, jossa maistoi yhtä ja toi oman. Tunnari nyt vaan on tunnari :/

P.oloissa ensin makuu ja sitten istuminen. Nousi puolittaisesti p.makuussa viereisen koiran sivullekäskystä. Harjoitellaan...

Tänään tehtiin iltalenkin yhteydessä esineruutua. Tallasin noin 40 metriä syvän ja 25 metriä leveän ruudun. Tarkoitus oli tehdä syvempi, mutta tiheä ryteikkö tuli vastaan. Laitoin kaksi esinettä ihan takarajalle, eri päihin. Yksi esine oli keskellä, mutta ei ihan rajalla saakka. Tarkoitus oli harjoitella nimenomaan takarajan esineiden hakemista.

Hopi haki ensin. En katsonut kelloa, mutta hyvä jos minuutti ehti kulumaan, kun kaikki kolme esinettä olivat jo löytyneet. Ihan älyttömän hienoa! Hopi ei ole muistaakseni koskaan hakenut kolmea esinettä eikä ne ainakaan ole löytyneet näin nopeasti. Yleensä se jonkin verran tuulettelee alussa, mutta nyt se teki kolme suoraa pistoa eikä mitään ylimääräistä.



Sitten Ninnin vuoro. Sama juttu kuin Hopilla. Kaikki kolme esinettä tulivat ruudusta hetkessä takaisin!Vähänkö meni hienosti molemmilla tytöillä :)

Lauantaiset tokotreenit jäi kirjoittamatta. Meillä oli häiriötreeniä, jossa muut yrittivät aiheuttaa häiriötä mahdollisimman paljon, kun yksi aina seurautti koiraansa. Ensimmäisellä kerralla Hopi pariin kertaan vilkaisi lentävän pallon ja rapisevan namipussin perään, mutta sitten muisti taas mikä harjoituksessa oli ideana. Ollaan joskus ennenkin harjoiteltu ja oli tosi kiva huomata miten Hopi sinnitteli ja piti kontaktia häiriöistä huolimatta. Toisella kerralla meni ihan nappiin.

Välissä otettiin ruutu, jossa taisin taas kai itse pysäyttää liian myöhään. Toistot ihan ok. Lopuksi vielä häiriöluoksetulo, jossa muut ryhmäläiset muodostivat kujan, jonka läpi koirat juoksivat. Hopilla meni hyvin. Se ei pahemmin ehtinyt näkemään nameja tai leluja. Joskus hullusta vauhdistakin on hyötyä ;)

Paikallaolot ok, mitä nyt itse onnistuin p.makuun palkkauksessa tiputtamaan pienen makkaranpalan jonnekin ja sen etsimisessä meni hetki. Sen jälkeen maahan ja jatko meni hyvin.

    

Harjoiteltiin tänään tokoliikkeitä Taijan kanssa. Oli oikein mukavaa :)



Hiottiin seuraamista, joka parani loppua kohti. Jossain vaiheessa Hopi päästi inahduksia ja niistä piti muistuttaa. Ruutu ihan ok, samoin luoksetulo. Kaukoissa harjoiteltiin nyt eri versioilla, liikkeenomaisesti ja leikittiin. Kun olen kaukana, niin pää alkaa kääntyillä heti sivuun.

Ohjatussa vahvistin heikkoa vasenta puolta. Yritän korjata liikerataa vähän paremmaksi. Toistot menivät hyvin. Lopuksi vielä p.istuminen, joka ok.

Jäi ihan mukava tunne. Jostain pitäisi nyt saada SM- inspiraatio.Ehkä viimeisellä viikolla... *toivottavasti kukaan joukkuelainen ei lue tätä* ;)

Treenattiin eilen tokoa. Pitäisi kai nyt vähän panostaa harjoitusten määrään, kun SM- kisoihin ei ole aikaa kuin muutama viikko.

Ensimmäiseksi seuraamista, jossa harjoiteltiin nätisti kulkemista eli puskemisen ja painamisen poistamista. Vaikeaa se oli, mutta lopulta onnistuttiin. Tosin ehkä pitäisi harjoitella vähän useammin, että oikeasti näkyisi kokeessakin...

Sitten metallinoutoa sekä Hopin että Ninnin kanssa. Hopi löysi pitkästä nurmikosta pienen kapulan hyvin. Näitä tehtiin muutamia. Ninni löysi kapulan myös hyvin ja sille metalli ei ole ollenkaan niin ällö juttu mitä Hopille.

Seuraavaksi luoksetuloa, jossa harjoiteltiin Hopin kanssa vain nätisti sivulletuloa käden kanssa ohjaamalla. Nyt Hopi alkoi jo tulla paremmin, kun tähän mennessä se ei ole kovinkaan paljon välittänyt kädestä ja on vaan yrittänyt rysäyttää mahdollisimman lujaa jalkaa vasten.

Seuraavaksi kaukoja, jossa sain avustajan seisomaan ihan lähelle. Tein vain leikinomaisesti niitä ja hyvin meni. Hopi ei vilkuillut sivulle ollenkaan. Sen jälkeen tein ilman avustajaa liikkeenomaisesti ja menin kauemmas. Vilkuilut alkoivat heti ensimmäisen käskyn ja asennonvaihdon välillä. Yritin herättää Hopin huomion heti, kun se yritti vilkaista muualle. Ehkä toimi tai ainakin se katsoi paremmin kohti.

Lopuksi vielä tunnari. Ensimmäinen kerta meni hienosti. Uskalsin kokeilla toista kertaa, vaikka tunnarissa Hopi ei pahemmin kestä toistoja. Toisella kerralla Hopi koski hampailla ensimmäistä vastaantulevaa kapulaa, jonka jälkeen haisteli ja toi oman. Eli ehkä yritetään vaan sillä yhdellä kerralla/harjoituskerta.


Kuva Sirpa Saari

Tänään menimme Tuorlaan, jossa oli molempien SM-joukkueiden treenit. Sinänsä meni kai ihan ok tai ainakin viime viikkojen harjoituskertojen lukumääriin nähden. Ensimmäisenä harjoituskisat.

Tehtiin liikkeet kolmessa "kehässä". Ensimmäisenä hyppynouto. Tämä meni tosi hienosti ja Hopi löysi pienen kapulan ruohon seasta. Tämä kun voi olla sille vaikea. Kaukoissa taas paineistui(tämä on ikuinen mysteeri) ja vilkuili asentojen vaihtojen välillä sivulle. Viimeiseen maahanmenoon tarvitsi tuplakäskyn. Tähän pitäisi nyt keksiä ratkaisu...


Kuva Sirpa Saari

Siirryttiin seuraavaan kehään, jossa ensimmäisenä ohjattu. Sain itse valita puolen ja päätin ottaa oikean. Merkille meno meni pitkäksi. En tiedä hahmottiko Hopi matalaa merkkiä edes kunnolla. Kapula tuli ruohikon seasta kuitenkin hienosti. Vitsi, kun arpaonni osuisi kisoissakin oikean puoleiseen. Idari taisi olla ihan ok. Tunnarissa osui ensimmäisenä omalle, mutta kun usko ei riitä siihen, että ensimmäinen voisi olla oma, niin siirteli viereistä kapulaa. Ehkä jopa maistoi, mutta en ole varma. Oma kuitenkin tuli sähellyksen jälkeen. Tunnari on kyllä hakkaan-päätä-seinään-liike. Inhottava.


Kuva Sirpa Saari

Siirryttiin seuraavaan kehään, jossa ensimmäisenä luoksetulo. Seisominen vaikutti vähän pitkältä, mutta en tiedä oliko. Hopiksi kuitenkin turhan löysä. Seuraaminen taas pelkkää puskemista. Oli onneksi hiljaa. Ruutu ihan hieno, mutta oma syvyysnäköni petti ja pysäytin sen takareunalle. Häntä oli ulkona.

Lopuksi vielä paikallolot, jotka menivät hyvin.

Näiden jälkeen treenattiin vähän kaikkea. Ohjatussa kokeiltiin vasenta ja keskikapulallehan Hopi oli kovin menossa. Toistojen jälkeen meni vasemmallekin. Tätä liikerataa vasemmalle pitää nyt varmistaa ja nimenomaan nurmikolla. Kokeilin vielä hyppynoutoa ja jokaisella kerrala Hopi löysi kapulan. Pikkuhiomisia riittää.

Ihan lopuksi otin koko kentän pituudelta eteenmenon ja hyvin meni. Sirpa kuvasi koiria ja muun muassa niin, että niillä piti olla ruusu suussa. Hopilla ja Jatsilla yritys hyvä 10 ja kuvat melko koomisia =) Ninnistä alla yksi suht onnistunut versio. Kiitos Sirpa taas kuvaamisesta!

Tänään tehtiin vaikka mitä. Päivällä kävimme laskemassa lampaat, joita kesän aikana "hoidamme". Kaikki olivat tallella ja samalla myös treenattiin. Jokin suunnitelma täytyy kyllä keksiä. Nyt niitä on liikaa ja laidun liian iso. Lampaat eivät tule ihmisen lähelle (mikä on periaatteessa vain hyvä juttu) ja koska laidun on niin laaja, menee helposti juoksemiseksi.






Paimentaminen on rankkaa...

Laitumelta ajettiin suoraan tokotreeneihin. Tänään meitä ei ollut kuin neljä, joten ehdittiin tehdä useampia juttuja. Paikallaolo ok. Seuraaminen meni ihan puihin, Hopi piippasi ja puski :/ Luoksetulo oli hyvä. Tein sekä pysähdyksillä että läpijuoksuna. Hyppynoutoa kokeilin eri metallikapuloilla ja heitin muutaman kerran myös ihan vinoon. Nämä menivät hyvin.

Lopuksi molemmat koirat pääsivät vielä irrottelemaan agilityradalla. Hopin kanssa harjoiteltiin pari kertaa puomin kontaktia ja olin kyllä tyytyväinen!

Kotimatkalla käytiin vielä uittamassa koirat.
Kaikki kuvat on ottanut Sirpa Saari.


Hopi ja Miro


Ninnin uimatyyli...

Tänään oli suht löysät treenit. Harjoiteltiin Hopin kanssa ensin ruutua, jossa viivettä merkillä. Ekalla kerralla ok ja siitä sitten palkka. Toisella kerralla lähetin ruutuun, merkillä yritti taas kikkailla omiaan. Ruutuun meni lujaa ja hyvin keskelle. Siellä maahan ja palkka siitä. Kolmannella kerralla merkiltä ruutuun ja siellä pallo valmiina.

Seuraavalla kierroksella ohjattu, jossa vähän hapuili omaa haettaessa, mutta meni kuitenkin ihan hyvin.

Viimeiseksi vielä luoksetuloa pysäytyksillä ja loppuosio niin, että autoin Hopin käden avulla sivulle ilman, että se pääsi rysäyttämään. Pysäytykset oli hyvät ja nopeat ja samoin se sivulletulo. Ihan lopuksi vielä luoksetulo läpijuoksuna ja palkka suoraan lennosta.


Kuva Sirpa Saari

Päästiin vihdoin ja viimein aloittamaan kesän vepetreenit. Paikalla oli vain puolet ryhmästä, joten saatiin treenattua kolme liikettä.

Ensin tehtiin veneen haku. Menin itse veneeseen ja Hopi jäi rantaan Tainan kanssa. Tehtiin suht lyhyeltä matkalta, kun kerran oli ensimmäinen kerta tänä vuonna. Hyvin meni. Sain annettua Hopille köyden sujuvasti, joten siitä pisteet mulle :) Onnistun usein antamaan köyden huonosti ja sitten on solmussa koira, köysi ja vene. Tehtiin vielä toinen kerta ja sekin meni kivasti. Sisulla Hopi sen veneen rantaan kiskoo, kun painoa ei ole kuitenkaan kuin 17 kg.


Kuva Sirpa Saari

Toisella kerralla tehtiin veneeseen vienti eli Hopi toi "dummyn" mulle. Tein rannassa pari vientiä avustajan kanssa kuivaharjoitteluna ja ei ollut ongelmia. Taina lähetti taas rannasta ja itse istuin veneessä. Tässä liikkeessä Hopille tuli loppusyksystä epävarmuutta, joten tehtiin lyhyeltä matkalta. Nyt meni hyvin. Kapulan luovuttamisen jälkeen yritettiin saada Hopi uimaan rantaan tiettyyn kohtaan, lähinnä kohti avustajaa, kun viime vuonna se ui aina liian vinoon. Rannassa palkka tulee nyt aina avustajalta. Jos tällä keinolla saataisiin suunta taas suoraksi. Tehtiin vielä toinen onnistunut toisto.

Viimeisellä kerralla tehtiin veneestä hyppy. Jäin itse rantaan ja Hopi istui veneessä. Vähän sitä alussa hirvitti ja se keikkui veneen laidalla kiljuen. Hetken päästä molskahti veteen ja ui hienosti rantaan mun luokse ja siitä taas namit ja lelulla revittely palkaksi.


Kuva Sirpa Saari

Kotona treenasin kentällä vielä tokoa!Päätin tänään vähän viilata eri asioita. Ensin tein Hopin kanssa luoksetulon loppuosaa. Ohjasin namin kanssa ja sain sen 90 % onnistumaan ilman rysäytystä. Jos onnistui ohjauksesta huolimatta rysäyttämään jalkaan ei saanut namia, vaan uusi yritys.

Sitten kaukoja. Tein parin metrin päästä ja ilman käsimerkkejä. Lisäksi harjoittelin viiveitä. Asentojen vaihdot menivät hyvin ja olivat tosi nopeat ja Hopiksi sähäkät. Tämä oli Hopin mielestä hurjan hauskaa.

Seuraavaksi muutama luoksetulon aloitus ja palkka siitä, kun Hopi meni perusasennon jälkeen maahan.

Lopuksi vielä seuraamista ja lähinnä käännöksiä vasemmalle. Pidin vasemmassa kädessä namia, kun silloin Hopi ei nojaa muhun. Ei seuraa namikättä kuitenkaan vaan pitää kontaktia ihan normaalisti. Aina käännöksen jälkeen peruutin pari askelta vielä taaksepäin ja siitä palkka. Muutaman toiston jälkeen meni paremmin, mutta on tuo vaan jotenkin niin kömpelö niissä =) Jos näitä nyt jaksaisi tehdä, niin ehkä seuraamisen puskeminenkin taas vähän unohtuisi.

Hopin jälkeen harjoiteltiin Ninnin kanssa. Tein sillekin kaukoja ilman käsimerkkejä. Ninnillä oli tänään yritystä vähän enemmänkin ja se teki aina noin viisi asennonvaihtoa sillä välin, kun piti harjoitella yhden vaihdon kohdalla viivettä. No, meillä oli molemmilla ainakin hauskaa :) Lisäksi tehtiin seuraamista, askelia eri suuntiin, luoksetuloa ja Ninnin bravuureita eli erilaisia temppuja. Koiratanssikilpailut Ninnin kanssa kyllä houkuttelisi...


Kuva Sirpa Saari

Eilen piti olla SM-treenit, mutta työt haittaavat harrastusta. Eli tulin kotiin vasta niin myöhään, etten enää ehtinyt treenaamaan. Olisi ollut hyvä päästä, kun tokomotivaatio on niin nollissa.

Mentiin kuitenkin Taijan ja Peppi-sheltin kanssa lenkille. Ajattelin, että sen jälkeen olisin treenannut, mutta vähiin jäi. Tein minipätkän seuraamista ja nyt Hopi oli hiljaa. Eli se oli sentään hyvä :) Yritin provosoida ääntä tulemaan vielä sivuaskelilla, mutta ei pihahdustakaan. Muutama kaukojen asentojen vaihdot ja se "treeni" taisi olla siinä. No, jos tänään olisi aktiivisempi...

Tänään olimme Liedossa, kun siellä järjestettiin "koirapäivä". Esiinnyimme Hopin kanssa TSAUn järjestämässä tokonäytöksessä. Lisäksi TSAU järjesti agilitynäytöksen ja paikalla oli myös Match Show.

En ole Norjan matkan jälkeen ehtinyt työ- ym. kiireiden takia treenaamaan oikeastaan mitään. Jotain pikkujuttuja vain. Tänään piti alkuperäisen suunnitelman mukaan kokeilla muutamia juttuja, mutta en sitten kokeillutkaan. Hopi sai tehdä seuraamisen ja ruudun.

P.oloissa alkukäskytykset tai lähinnä kontaktit taas tosi hyviä ja näistä palkkasin. Itse p.olo tehtiin alo- luokan omaisesti ja aika oli tosi lyhyt. Ensimmäisellä kerralla Hopi nousi ylös viereisen koiran sivullekäskystä, vaikka käsky oli eri kuin meillä (?) Toisella kerralla oli ok ja palkkasin, kun pysyi maassa. Vähän oli liian innokkaan oloinen molempien p.olojen aikana, kun yleensä se virittelysanan jälkeen laskee innokkuutensa alemmaksi.

Esiinnyttiin kolmantena ja tehtiin seuraaminen ensin. Ei onneksi puskenut, mutta piippasi ajoittain. Tähän täytyy nyt_ihan oikeasti_ taas puututtua. Intoa tietysti oli vähän liikaa, mutta se ei saisi näkyä ääntelynä.


Kuva Antti Kiiski

Ruutu taisi olla ihan hieno. Jommalla kummalla näytöskerralla Hopi teki taas sen mitä se nyt on merkillä keksinyt. Jollei liikkeenohjaaja sano nopeasti  lähetyskäskyä ruutuun, Hopi alkaa tarjoamaan merkillä uusia pysähdysversiota. Liikkuu siis lähemmäs merkkiä, muuttaa suuntaa, ym. mukavaa ja omatoimista. Tänään ei ehtinyt kuin hetkellisesti liikkumaan merkkiä kohti ja lähetin siitä ruutuun. Eli viiveitä täytyy muistaa harjoitella.


Kuva Antti Kiiski        Hopi pysähtymässä ruudun merkille

Toinen näytöskerta oli melkein kopio ensimmäisestä. Seuraamisessa piippasi ja ruutuun juoksi hienosti.

Näytösten välillä otin vähän hyppynoutoa, kaukoja ja luoksetuloa. Kaukot olivat tänään oikein nopeat ja säpäkät! Ninni sai tehdä myös muutamia tokotemppuja. Jotenkin on taas itsellä tokon osalta kyllästyminen. Norja taisi viedä ainakin hetkellisesti mehut.

Lopuksi molemmat koirat pääsivät vielä menemään muutamia agilityesteitä. Hopia ei väsymys painanut ja vauhdilla pujotteli keppejä ja kurvaili putkeen. Ninni sai myös mennä vähän putkea, matalia esteitä ja keinua. Olipa oikein mukava päivä. Kiitos kuvaajille!


Kuva Sirpa Saari


Kuva Sirpa Saari

Tästä tulee pitkä matka-/kisakertomus...

Lähdimme torstaina 3.5. iltalaivalla Tukholmaan. Koirat olivat laivalla taas kuin kotonaan. Tällä kertaa emme tosin treenanneet hyttikäytävillä niin kuin viime syksynä ;) Perjantaiaamulla lähdimme ajamaan kohti Norjaa ja siellä kaupunkia nimeltä Drammen. Navigaattori, The Kati, osoittautui oivaksi avuksi ja matkan viihdyttäjäksi omituisine kommentteineen. Perjantaisessa Tukholman aamuruuhkassa se neuvoi kätevästi kaistanvaihtoja ym. muita mutkia.

Matkaa Tukholmasta Drammeniin oli vähän yli 500 km. Pysähdyimme muutaman kerran syömään ja ulkoiluttamaan koiria. Perjantai oli ainut aurinkoinen ja lämmin päivä. Tietysti se sitten vietettiin pääasiassa autossa. Norjan puolella maisemat vaihtuivat kerta heitolla. Paljon tunneleita, vuoristoja, hienoja maisemia ja tietulleja. Vähän aikaa pohdittiin ensimmäisen tullin kohdalla, mutta selvittiin siitä hyvin.

Drammenissa oltiin viiden aikaan iltapäivällä. Se on kaunis kaupunki. Joki virtasi kaupungin läpi ja vuoret kohosivat ihan kaupungin juurelta. Seuraavan päivän tokokisoja varten ei oltu annettu kovin kummoisia ajo- ohjeita, mutta sattumalta kyseinen kisapaikka sijaitsi hotellin vieressä olevassa puistossa. Aikamoinen tuuri! Vietimme illan puistossa vähän treenaamassa ja leikittämässä koiria. Lisäksi nautittiin maisemista hyvän viinin avustamana :)


Drammen      

Elit- luokka alkoi lauantaina noin puolen päivän aikaan. Olimme paikalla hyvissä ajoin, kun kerran hotelli oli ihan vieressä. Matkan yhtenä tarkoituksena oli nähdä Glendalle kaavailtu uros Exo. Se olikin molempina päivinä samoissa kisoissa meidän kanssa. Elit-luokassa taisi olla 9 kisaajaa, jos oikein muistan. Tuomari lupasi käskyttää meitä englanniksi ja se osoittautuikin aika hauskaksi. Käskyt olivat hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä, esim. mars, left, stop tai sitten hän huitoi pelkällä kädellä :)

Kenttänä oli puisto, jossa oli paikoin vähän pidempää ruohikkoa. Liikkeet tehtiin p.oloja lukuun ottamatta putkeen, niin kuin noissa naapurimaissa on näköjään tapana.

P.istumisesta tuli 10. P.makuussa Hopi tarvitsi kaksi käskyä ennen kuin meni maahan, siitä 8,5. Olimme toisessa p.oloryhmässä ensimmäisenä, joten menin hetkeksi kehän ulkopuolelle valmistautumaan.

Seuraaminen meni omasta mielestäni hyvin. En tosin ole nähnyt sitä vielä videolta. Hopi ei puskenut, ainakaan pahasti, ja oli hiljaa. Siitä 8,5. Idari 9. Asennot ok, en tiedä mistä meni piste, seuraamisesta varmaan. Luoksetulo 9. Seisomisen jälkeen Hopi hidasteli ja vilkuili sivulle, kun kehänauhan ulkopuolelle juoksi muutamia lapsia. Hopia ahdistaa lapset varsinkin, jos ne riehuvat (päässyt aikanaan pelästymään kunnolla). Ruutu 9, se oli ihan hieno.

Sitten se epäonninen ohjattu. Kävi taas samoin kuin Ruotsissa. Ehkä olisi pitänyt harjoitella tätä...Kapulat upposivat ruohikkoon ja Hopi rekisteröi merkille mennessään oikean. Vasen piti kuitenkin hakea. Niinpä se sinkaisi suoraan keskikapulalle. Sain pysäytettyä, mutta en enää ohjattua oikealle kapulalle. Siitä siis 0. Tätä pitää nyt kotona harjoitella, vaikka kapulat ovatkin erilaisia ja näkyvät nurmikolla paremmin.

Metallissa otin ison, vaikka olisi pitänyt ottaa pieni. Tyhmä minä. Hopi yritti ja yritti tuoda kapulaa ja oli takaisin tullessaan niin vinossa, että sanoin varmuuden vuoksi hyppykäskyn. Tästä 5. Tunnari ihan ok. Taisi vähän tökkiä viereisiä, palautuksessa pureskeli, mutta Hopin kisasuoritukseksi ihan hyvä. Suomessa on parempi, kun ei tehdä liikkeitä putkeen ja pääsee välillä palkkaamaan. Tunnarista siis 6,5. Kaukoissa jumitti viimeisen maahanmenon, siitä 8. Lopputuloksena 238. Kyllä jossittelin muutaman kerran, että ohjatusta olisi riittänyt 7 ykköseen...

Kisojen jälkeen söimme pizzat puistossa ja lähdimme ajamaan Mossiin päin. Se ei onneksi ollut kovin kaukana. Siellä majoittauduimme motelliin, joka oli ilmeisesti myös rekkamiesten suosima levähdyspaikka. Menimme pienelle iltakävelylle ja löysimme tosi mukavan reitin. Koirat juoksivat ja harrastivat hurjan näköistä kalliokiipeilyä. Maisemat olivat taas niin hienot. Pihalla otin muutaman kerran ohjattua, jotta sain Hopille (ja itselle) onnistuneita mielikuvia ennen sunnuntain kisaa.


Hopi ja Glenda iltakävelyllä hienolla sillalla

Sunnuntain kisapaikan piti olla suhteellisen lähellä ja luokan alkamisaika oli 10.30. Epäilimme kyllä sen paikkansa pitävyyttä, sillä koko kisa alkoi 9.00 ja koiria oli paljon. Kävimme aamupalalla ja lähdimme ajamaan kisapaikalle. Ilma oli pilvinen, tuulinen ja kylmä. Kisan järjestäjänä oli paikallinen saksanpaimenkoirakerho. Kenttä näytti paremmalta kuin lauantainen puisto. Ohjatun onnistumiseen oli siis mahdollisuuksia.

Luokan alkaminen venyi ja venyi. Paikallaolot alkoivat lopulta vasta kolmelta. Olimme siinä vaiheessa jo ihan kypsiä. Koiria Elit-luokassa oli 6. Mukana oli nyt myös Exon sisko Extra, joka on Norjan maajoukkueessa varakoirana. Huvittavaa, että sunnuntaisessa kisassa oli sama tuomari kuin lauantaisessa, Stein Feragen. Taisi häntäkin hymyilyttää. Todella mukava ja leppoinen mies, vaikkei hänen sanoistaan hyvin selvää saanutkaan :)

Laura kisasi Glendan kanssa ensin. Ykköstuloksen varmistuttua kotiin lähti siis ainakin yksi uusi Norjan valio. Onnea vielä :)  Päivän pidetessä, oma olo alkoi olla kaamea. Väsytti, oli nälkä, kylmä ja jännittikin.


Seuraamista

P.oloista Hopi suoriutui molemmista kympin arvoisesti. Seuraamisessa sitten piipattiin, tosin hiljaa, mutta kuitenkin. Ei onneksi kovin pahasti, mutta vähän hasardilta se tuntui. Videolta ei näyttänyt kovin pahalta ja siitä saatiinkin yllättävät 9. Idari myös 9. Otin kyllä niin varman päälle ja videolta näkyi asentojen varmistelut. Luoksetulo 9. Parempi kuin lauantaina, mutta silti Hopin pysähdyksiksi vähän pitkät. Sivulletulossa ei kuitenkaan törmännyt! Taisi olla tuuria, ei se sitä näin nopeasti voinut oppia :) Ruutuun Hopi lähti merkiltä hyvin, mutta kurvasi luoksetulon merkille, josta saman tien ruutuun. Outoa, ei se ennen ole muihin merkkeihin reagoinut, mutta nyt ikään kuin kävi pikaisesti varmistamassa. Siitä 8,5. Sitten SE ohjattu. Taas vasen, mutta kapula näkyi nyt lyhyen nurmikon ansiosta kunnolla. Tästä 9,5. Metallissa otin pienen kapulan ja siinä ei ollut mitään ongelmia. Tästä 9.

Enää tunnarit ja kaukot. Tunnarissa huomasin, että Hopi ei ollut enää kovin keskittyneen oloinen. Takana oli tietysti jo toisena päivänä peräkkäin kisa putkeen ilman palkkaa ja sen vuoksi kierrokset nousevat ja tulee huolimattomuutta. Liikkeenohjaajaa odotellessamme tuomari totesi, että kamalaa, kun häntä jännittää. Toivottavasti tästä ei tule nollaa :) Sekoilin itse alussa, kun käännyin eri kautta ympäri kuin normaalisti. Hopi oli lähdössä mukaan, mutta jäi puoliväliin vinosti. Kapuloille mennessä otti oman, mutta viereistä piti käydä maistamassa ja tuoda sen jälkeen oma. Plaah, se nollahan siitä tuli. Kaukoissa ajattelin, että nythän ei muuten jumiteta. Videolta kuului miten käskyt tulivat armeijatyylillä ;) Ja ei jumittanut. Niistä 9. Lopputulokseksi yhdellä nollalla 265,5 ja YKKÖSTULOS!! Kotiin lähti siis kaksi uutta Norjan ja samalla Pohjoismaiden tottelevaisuusvaliota ja kolme hyvin väsynyttä ihmistä.


Hopi kaukoissa ja tarkka tuomari :)

Kaikki Elit-luokan koirat saivat lopulta ykköstuloksen. Luokan voitti Extra, toisena kiva ja näppärä saksanpaimenkoira, kolmantena Glenda, neljäntenä Exo, viidentenä Hopi ja viimeisenä toinen sakemanni.


Palkintojen jako


Exon omistajan toinen koira Halley, joka taitaa olla 7(!) maan tokovalio ja kuulunut useiden vuosien ajan Norjan maajoukkueeseen. Meillä on siis vähän vielä matkaa ;) Oli turistina mukana molempina päivinä, vaikka ei kisaakaan enää. Teki joitain tokotemppuja ja oli oikein hauska pappa.

Lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa kellon ollessa viisi. Kävimme matkalla syömässä, mutta muuten ei pysähdelty. Olimme Tukholmassa puoli yhdeltä yöllä. Matka meni ihan hyvin, mitä nyt oltiin tajuttoman väsyneitä. Alkuvaiheessa auton eteen hyppäsi pieni kauris. Onneksi Lauran refleksit toimivat. Itse lähinnä katselin, että onpas kaunis bambi ennen kuin tajusin, että sehän on tosiaan tiellä! Hotellissa mentiin suoraan nukkumaan ja aamulla laivaan. Laivassa yritimme jotenkuten saada aikaa kulumaan, mutta aika tuskaista se oli.

Koirat selviytyivät matkasta hienosti. Niiden kanssa on onneksi niin helppo matkustaa. Ne jaksoivat olla monta tuntia autossa, sen jälkeen hotellissa ja vielä laivan pienessä hytissä. Lisäksi kaksi pitkää kisapäivää takana. Nyt saa hetkeksi riittää matkustelu. Kiitos vielä Idalle sekä valokuvaamisesta että videokuvaamisesta ja Lauralle matkan organisoimisesta!


Uudet POHJ & N TVA:t :)))

Tänään treenattiin pikaisesti. Tehtiin idari, jossa asennot hyvät ja nopeat sekä seuraaminenkin ok. Palkkasin sekä seuraamisesta että jokaisesta asennosta. Luoksetulossa palkkasin pysäytyksistä enkä tehnyt nyt sivulletuloja ollenkaan. Maahanmeno oli vähän hidas. Tein lopuksi vielä suoran luoksetulon, josta palkka tuli mun luota lennosta.

Sitten ruutu, joka tänään ok ja nyt Hopi löysi taas sinne keskelle :) Lopuksi vielä ohjattu. Merkille meno oli ihan kamalan hidas ja ennakoiva. Hopi tuijotti vaan kapuloita eikä kääntynyt muhun päin ollenkaan. En päästänyt kapuloille vaan otin uudestaan. Nyt merkillemeno oli vähän nopeampi ja merkillä kääntyi muhun päin. Hopi haki oikeanpuoleisen kapulan, siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Viimeiseksi vielä yksi merkille lähetys ja merkiltä palkka.

Tämän jälkeen mentiin metsälenkille Jennin kanssa. Vähiin käy kerrat näissä maisemissa ;)

Kotona otin vielä tunnarin. Tällä kertaa meni vähän turhan innokaasti ja suu auki. Koski hampailla viereistä kapulaa, ei kuitenkaan nostanut. Toi oman heti, kun osui kohdalle. Tunnari on kyllä liike, jossa ei koskaan näköjään tule 100% varmuutta. Sitä pitäisi treenata ihan joka ikinen päivä :/

Kuva Sirpa Saari

Kävimme tänään tokoilemassa ja lenkillä Sirpan luona. Kuviakin tuli otettua melkoisesti, kiitos Sirpa!

Hopi:
P.istuminen oli hyvä, samoin seuraaminen pääasiassa. Muutaman sivuaskeleen aikana pääsi ihan pieni äännähdys, mutta muuten äänetön ja seuraamispaikka ym. asiat ok. Ruutuun hakeutui sivukautta ja pyöri nyt jostain syystä takamerkkien ympärillä. Yritti siis tarjota pelkkää merkkiä ruudun sijaan. Kyllä se ruudun keskikohta loppujen lopuksi aina löytyi.

Luoksetulossa yritin ohjata namin kanssa sivulle, mutta jos Hopi tulee vähänkään pidemmältä matkalta, se ei seuraa kättä ollenkaan, vaan yrittää rysäyttää jalkaan. Tein muutaman "pentusivulletulon" eli Hopi metrin päässä musta, nami nenään kiinni ja siitä ohjaten sivulle. Kyllähän se näin onnistui, mutta toinen asia on osaako yhdistää sitä missään vaiheessa luoksetuloon.

Ohjatussa lähti ensimmäisellä kerralla keskikapulalle (?). Sain pysäytettyä ja ohjattua merkin kautta oikealle. Tehtiin perään toinen kerta, jolloin oli ihan ok. Kaukot ok, peruuteltiin vähän ja Sirpa oli häiriönä ihan vieressä. Hyppynouto ok. Hieman se metallikapula kyllä kalisee Hopin suussa...

Ninni:
Ninni teki hyppynoutoa ja merkkiä. Lisäksi vähän sivulletuloja. Nämä kaikki olivat ihan hyviä. Lisäksi se poseerasi useampaan otteeseen ja saatiinkiin hienoja kuvia aikaiseksi :)


Kuva Sirpa Saari

...Tässä maltettiin vielä poseerata...


Kuva Sirpa Saari

...tässä kohdassa sitten jo riitti...

 

Aloitettiin treenit p.istumisella, joka meni hyvin. Viime viikkoinen maahanmeno hallissa ei toistunut nyt uudestaan.P. makuussa palkkailin taas kontaktista. Tosi mukava huomata, että Hopi on tajunnut nyt idean (=kun LO käskyttää muita/meitä, pitää katsoa mua eikä sitä LO).P.olo muuten ok.

Seuraavaksi otin ruutua. Tänään laitettiin kehänauhat ympärille ja se toikin mutkia matkaan. Hopi pyöri ruudun ympärillä eikä mennyt nauhojen yli sisälle. Jostain syystä vierastaa niitä, vaikka toisaalta veti ne pari kertaa mukaansa, kun haki pelkkää lelua. No, toistettiin tätä jonkin aikaa ja kyllä se sinne lopulta meni. Lisäksi se ei nyt sitten pysähdy heti, kun käsky tulee. Eli nauhojen kanssa pitää muistaa harjoitella.

Sen jälkeen tein idarin asennonvaihdot ja ne oli ihan kivat. Seuraaminen oli tänään suorilla osuuksilla ok. Sivuaskeleissa Hopi vinkuu. Näitä olen nyt tahkonut, mutta kun se vaan kuumuu niissä liikaa :/

Luoksetuloa tein namin kanssa. Yritän nyt estää törmäämästä eli ohjaan sivulle. Eihän tuo sen namin perässä hirmu hyvin tule, mutta toisaalta rikon loppukaavaa näköjään sen verran, ettei ainakaan törmää. Näitä pitäisi tehdä megapaljon.

Lopuksi hypittiin ulkona vähän esteitä. Hitsi, kun agility alkaa vaikuttaa aika kivalta :) Ninnikin juoksenteli muutaman esteen. Viimeiseksi vielä pikkukävely Meten ja Ninan kanssa.

Kotona tehtiin vielä tunnari. Kapulat oli rivissä ja suoritus ihan huippuhieno! Hopi lähti toisesta päästä ja kävi yksitellen kapulat läpi_rauhallisesti_ ja toi oman heti. Jäi tosi hyvä mieli.

Eilen illalla oli Kupittaan puistossa Tsaun I- joukkueen SM-treenit. Tulimme vähän myöhässä paikalle ja menimme Hopin kanssa lennosta p.istumaan. Se meni hyvin, jippii!! Toivotaan, että viime lauantainen maahanmeno oli poikkeuksen poikkeus. Sen jälkeen p.makuu, jossa taas alussa palkkailin kontaktista. Muuten liike meni hyvin, mutta Hopi nousi lopussa viereisen koiran sivulletulokäskystä. Täytyy siis sitäkin taas muistutella. 

Näiden jälkeen jakauduimme kolmeen kehään harjoittelemaan, lähinnä häiriöitä. Hopi treenasi Cherin ja Taunon kanssa.

Aloitettiin seuraamisella, joka oli tänään taas ihan kivan oloista. Pari pientä vinkumista kuului, mutta muistutuksen jälkeen oli hiljaa. Sitten tehtiin kaukot, joissa peruuteltiin aika paljon. Ruudussa Hopi ei pysähtynyt ensimmäisellä käskyllä, mutta en ole varma huusinko taas liian hiljaa. Ohjattu meni kivasti. Siinä ei ollut enää yhtään epäröintiäkään. Viimeiseksi vielä palkka merkiltä, kun vähän himmailee ohjatussa sinne menoa.

Häiriöihin ei Hopi reagoinut mitenkään.

Olimme eilen Kirkkonummella ja harjoiteltiin agilitya ja vähäsen tokoa. Koirilla oli ihan huippukivaa!

Ninnin kanssa menin useamman helpon radan, meni kyllä tosi nätisti. Rimat olivat alhaalla, kun en viitsi Ninnin selkää turhaan rasittaa korkeilla hypyillä. Eli mentiin "mummoagilitya". Vähäsen se irtoaa liiaksi, mutta pitkillä suorilla se on ihan hyvä juttu. Jos sen pitäisi olla enemmän hallussa, ei olisikaan enää niin helppoa.

Hopin kanssa harjoiteltiin ensin yksittäisiä esteitä tai muutamia peräkkäin. Hermot meni itseltä, kun ei tuo katsonut eteensä ollenkaan ja aivot jäi aina lähtöpaikalle. Sitten meitä yllytettiin menemään kunnon rataa ja ajattelin, että kokeillaan. Meni ihan tosi kivasti! Rimat pysyi ylhäällä ja ohjautui tosi nätisti. Pari ylimääräistä lenkkiä tuli jossain välissä, mutta puhtaasti siitä syystä, että Hopi ei osaa vielä itse lukea ollenkaan rataa. Kun jään jälkeen, ja vaikka kuinka huudan ja näytän, että edessä on hyppy, niin se tulee viereen pyörimään. Puomia harjoiteltiin erikseen ja sekin meni ihan nätisti. Eli taitaa vaan olla niin, että "hihnan päässä" on suurin ongelma. Luovutan agilityssa heti, kun tulee jokin moka ja multa puuttuu taistelutahto. Loppujen lopuksi Hopi meni itse rataa paljon paremmin kuin jos tahkoo vain yksittäisiä esteitä. Pitäisiköhän tätä alkaa ihan tosissaan harjoittelemaan... :)

Tokon osalta tehtiin hyppynouto, seuraamista, luoksetulo, ohjattu ja ruutu. Seuraamiseen en ole taas yhtään tyytyväinen, kun on liian tiivis ja poikittaa, muissa ei oikein ollut mitään ihmeellistä. Ohjatussa oli aavistuksen epävarman oloinen. Luulen, että johtuu viime lauantain sähellyksistä.

Lopuksi lenkkeiltiin metsässä uusien koirakavereiden kanssa. Oli oikein mukava päivä!

Tänään harjoiteltiin Hopin kanssa eilisen takia istumista. Ensimmäisellä kerralla olin noin pari minuuttia piilossa ja istuminen sujui normaalisti. Toisella kerralla sanoin jättökäskyn, kävelin muutaman metrin, palasin ja vapautin heti lelulle. Kolmannella kerralla sama juttu, mutta jätön jälkeen käännyin ja palkkasin itse heittämällä pallon Hopin taakse. Hopi on nyt istunut vähän epäryhdikkäämmin ja se, että välillä heitän pallon itse, tuo ryhdikkyyttä takaisin.

Seuraavaksi tehtiin tunnari. Kapulat valmiina ja ringissä. Otin Hopin lennosta mukaan ja ilman käskytystä taas kapuloille. Meni tosi hyvin.

Lopuksi vielä seuraamista tai lähinnä askeleita taakse ja sivuille. Eiliseen verrattuna seuraaminen oli jo huomattavasti tasapainoisempaa ja mukavampaa.

Näiden jälkeen lähdettiin Jennin luokse lenkkeilemään ja pidettiin kokkikerhon osa 3 ;-)

Kuva Sirpa Saari

Molemmat koirat ovat taas kotona. Sannalle iso kiitos siitä, että Hopi sai viettää viikon maalaiselämää. Taisi tykätä, kun viikon sai elää kirjaimellisesti melkein pellossa :)

Sannalta ajoin suoraan hallille tokotreeneihin. Tänään ohjelmassa oli tehdä kaksi liikettä putkeen ja ensimmäinen palkatta. Aloitettiin kuitenkin paikallaoloilla. Hopi istui yksin, kun muita istujia ei ollut. Oli viimeisillä hetkillä alkanut haistelemaan ja valui maahan juuri, kun astuin hallin ovesta sisään. Plaah...Tätä ei sitten olekaan tapahtunut pitkään, pitkään aikaan. Tein perään uuden, tosin ihan lyhyen, ja se meni ok. Siitä huolimatta pieleen mennyt istuminen jää heti kummituksena mieleen.

Paikallamakuussa alku- ja loppuosiot sekä kontaktit tosi hyvät, mutta oli kuulemma tässäkin vähän haistellut.

Tein putkeen ruudun ja ohjatun. Ruutu meni tosi hyvin, siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Ohjatussa oli ekalla kerralla kapulat tosi lähellä merkkiä ja Hopi ampui merkin ohi. Sain pysäytettyä ja otettiin uusiksi. Meni suunnilleen ihan hyvin. Kiersi kyllä omalle kapulalle ja kiersi sieltä takaisin melkein keskikapulan kautta. Tätä ei tehty tarkoituksella, siis että kapulat oli niin lähellä. Seuraavalla kerralla kapulat vietiin kauemmaksi tai normaaliin kohtaan ja nyt meni ihan hyvin. Lopussa sivulla vähän kyllä pyöritteli kapulaa suussa.

Seuraavalla kierroksella tein luoksetulon. Hopi tuli lujaa ja pysäytykset myös hienot. Rysäytti taas tuttuun tapaan jalkaan ennen sivulletuloa. Jäätiin hetkeksi harjoittelemaan pelkästään tuota sivulletuloa. Kokeilen nyt nameilla ja ehkä lelullakin ohjata sitä niin, ettei se pääsisi enää rysäyttämään. Pitäisi vaan jaksaa tehdä toistoja ja itsellä on kyllä omat epäilykset siitä saanko noin "vanhaa" koiraa enää muuttamaan opittuja tapoja. Mutta jos nyt edes jaksaisi yrittää...

Lopuksi tein vielä seuraamista. Oli aika kamalaa- painoi, edisti ja jopa piippasi. Intoa pursui taas vähän liikaa. No, toivon että tasaantuu, kun viikon tauon jälkeen päästään arkielämään ja harjoittelemaan useammin. Ja ihan lopuksi Hopi istui vielä hetken, jotta mieleen jäisi onnistunut istuminen.

Ninni teki lopussa luoksetulon ja jotain pieniä temppuja. Lisäksi se söi taas kilokaupalla hiekkaa....

Tänään tehtiin Hopin kanssa seuraamista ja harjoiteltiin takapään käyttöä. Mentiin ympyrää, sivusuuntaan ja peruuteltiin. Ihan hyvin meni. Näitä pitäisi vaan muistaa tehdä useammin.

Lisäksi harjoiteltiin tunnaria. Ensimmäisellä kerralla kapulat rivissä. Tänään välit olivat ihan extrasuuret eli vaikeutettiin vähän. Ensimmäisellä kerralla Hopilla loppui usko kolmannen kapulan kohdalla ja sitä piti koskea. Törmäsi kuitenkin omaan ja toi sen. Palautuksessa huomasi, että oli epävarma, kun sivulletulo jäi vajaaksi.

Vähän ajan päästä kokeiltiin uudestaan. Kapulat taas rivissä ja välit pitkiä. Nyt meni jo ihan nätisti. Lopuksi laitettiin vielä kapulat ihan normaalisti ja ympyrään. Tämä meni jo ihan normaalisti. Olen kyllä tosi tyytyväinen, että olen vihdoin keksinyt keinon millä harjoitella tunnaria niin, että se onnistuu lähes joka ikinen kerta ja niin, että Hopilla on ajatus mukana (=kapulat valmiina ja ilman käskytystä).

Ninni teki pihalla vielä jotain pikkujuttuja, lähinnä mielenvirkistykseksi.

Blogi hiljenee viikoksi. Vein Hopin Rymättylään hoitoon ja Ninni menee "mummolaan". Ensi viikko on töissä ym. niin kiire, että päätettiin tehdä näin.

 

Flunssa alkaa onneksi vähitellen helpottamaan ja päästiin tänään treenamaan. Koko viikon koirat ovat käytännössä tehneet vain lenkkejä ja niitäkin muiden kanssa.

Paikalla istuminen meni tänään tosi hyvin. Häiriötä oli vähäsen ja loppujen lopuksi aikaa taisi mennä yli kolme minuuttia, mutta hyvin meni. Paikallamakuu meni myös ihan ok. Omalla kohdalla palkka tuli taas siitä, kun käsky-sanan kohdalla katsotaan muhun eikä tuijoteta liikkeenohjaajaa.

Hyppynouto tehtiin isolla metallikapulalla. Ensimmäisellä kerralla palautus oli vähän huteran näköistä. Toisella kerralla meni paremmin, takaisin tullessa vauhtiakin oli enemmän ja kokonaisuudessaan oli varmempi.Toisella kierroksella tein tasamaanoudon pk- kapulalla. Jotenkin tuntui taas, että toisella toistolla meni hiukan paremmin.

Sitten oli kaukot. Ensimmäisellä kerralla ihan kisanomaisesti. Hopi ei tullut yhtään eteenpäin, mutta liikkui noin puoli metriä sivusuunnassa. Mutta pysyi viivan takana :) !! Sen jälkeen muutamia nopeita asennon vaihtoja ja lähempää. Hopi peruutteeli melkoisesti ja ihan vinoon. No, kisoissa se ei koskaan kuitenkaan peruuta eli ei niin paha juttu.

Lopuksi vielä pari kertaa ruutua. Meni hienosti keskelle, mutta tarjosi maahan menoa ihan itsekseen pysähtymisen jälkeen. Eli pitää taas harjoitella viiveen kanssa.

Pääloma loppui ja tässä välissä on pari viikkoa töitä ja ensi viikko taas lomaa. Mukavan rento lasku työputkeen. Kuumuus on verottanut treenaamista. Tokoiltu ollaan vähäsen, agilitya tehty vielä vähemmän. Loman alussa jäätiin tosiaan Rymättylään ja siellä oli niin otolliset olosuhteet, että tein Entille joka päivä jäljen. Hirmu kätevää, kun ihan mökin vieressä oli iso, juuri ajettu pelto, joten ei tarvinnut erikseen lähteä mihinkään.

Paimennettu ollaan ehkä eniten. Ollaan melkein viikoittain käyty harjoittelemassa Rymättylässä ja viikoittain Piikkiössä. Niiden lisäksi ollaan laskettu Raision lampaita ja siirretty Ruissalossa eläimiä. Nekin tosin voidaan laskea harjoituksiksi, koska lampaat ovat joka paikassa erilaisia, maasto vaihtelee, eläinten määrä vaihtelee ja joutuu tekemään erilaisia asioita.

Entti on mennyt harjoituksissa kivasti eteenpäin. Pääosin on rauhallinen ja kuuliainen, mutta näköjään siitäkin löytyy sellainen kyllä-mä-tän-ite-osaan-paremmin-vaihde.  Entti on melko vahva silmäkoira, joten se helposti uppoutuu sinne omaan "lammasmaailmaansa" ja tästä syystä tyyppiä täytyy laitumella pitää hyvin hereillä. Ajaa mielellään kohti, flänkkien kanssa saa vääntää paljon enemmän. Viime viikolla aloitettiin harjoittelemaan jakoja. Kovin, kovin vaikeaa, kun oli niin mahdotonta irrottaa silmiä lampaista. Se ja flänkit siis harjoituslistalla ensimmäisinä.

Astakin on ahkerasti harjoitellut paimennusta ja kehittynyt koko ajan. Välillä väläyttelee jo hienoja juttuja. Kunhan vaan muistaisi sen jarrun ja maltin, myös siellä kauempana, niin alkaisi olla aika kivalla mallilla.

Tuleva viikonloppu vietetään Somerolla PM-kisoja seuraten. Astan äiti Pimu ja Elisa valittiin Suomen joukkueeseen, joten peukut pystyssä jännitetään laitumen reunalla 

Tässä vielä muutama lomakuva. 

Ja lopuksi Astan tyylinäyte veteen hyppäämisestä