Agilitytreenit jäi nyt hetkeksi tauolle, kun Astalla alkoi juoksu. No, onhan se sitä tehnytkin jo pari kuukautta. Muuten ei mitään ihmeellistä kuulu. Sisätokoilua Entin kanssa pakkasten paukkuessa ja muita puuhailuja Astan ja Hopin kanssa.

Sain vihdoin ja viimein tehtyä Hopille tossut ja harmittaa oikein, kun en aikaisemmin ole saanut itseäni niskasta kiinni. Sillä jäätyy jalat yli kymmenen asteen pakkasessa tosi nopeasti ja lenkkeilyt on sen vuoksi jääneet vähemmälle. Nyt se painelee tossut jalassa eikä palella ollenkaan

Tässä vielä pari kuvaa lammasjutuista. Toisessa Asta paalien vaihdossa ja toisessa Entti Tuorlan talviriehassa.

...paimennusta talvella, ihanaa! Perjantaina töiden jälkeen pakattiin auto ja lähdettiin Rymättylään "eläinvahdeiksi". Sanna ja Mikko olivat puolestaan pakanneet oman autonsa ja lähteneet päiväksi reissuun. Kävin ensin lenkillä ja että mä nautin tuolla kävelemisestä. Ei tarvitse miettiä, että jostain tulisi joku irtokoira kulman takaa tai joku ihminen puhkumaan koirien irtipitämisestä. Ihan vain omassa rauhassa ja hiljaisuudessa saa kävellä.

Lenkin jälkeen lähdettiin laittamaan lampola ilta- tai yökuntoon. Kassu-ponille omat sapuskat ja rapsutuksia, samoin kaneille, vähän kissojen sylissä pitämistä ja kehräyksen kuuntelemista ja sitten lampaiden vesien ja ruokien tarkistamista. Oonko jo sanonut, että "haluan maalle"?! Lottovoitto ois kiva, mutta sitten pitäisi varmaan alkaa lottoamaan...

Vähän treenattiin Astan ja Entin kanssa muutamassa eri karsinassa. Entti harjoitteli suuntia ja aika kivasti ne on hallussa. Pari kertaa saatiin onnistumaan jopa kiertäminen seinän ja lampaiden välistä taakse. Asta meni kivasti ja otti suuntakäskytkin hyvin vastaan. Oikealta puolelta seinän kiertäminen oli hankalampaa, mutta onnistui. Vasemmalta menee ilman mitään ihmeellisyyksiä. Juoksua se on tehnyt jo yli kuukauden ja välillä on epä-astamaisesti ihan hirveän herkkä.

Lauantaina käytiin taas pitkällä lenkillä ja sitten lampolaan. Asta pääsi vaihtamaan paaleja, Entin kanssa vaan harjoiteltiin. Minimaalaisloma päättyi taas liian aikaisin.

Sunnuntaina mentiin Tuorlan Majataloon Piikkiöön. Siellä oli talvirieha-tapahtuma. Katja ja Alar olivat tuoneet 14 pässipoikaa näytille ja pitihän paikalla olla myös paimenkoiria. Toki Siia ja Kone olivat mukana, mutta meidän iloksi Asta ja Enttikin pääsivät mukaan. Paimennettiin näytösmäisesti vähän väliä ja saatiin siinä samalla muutaman kuukauden tauon jälkeen treenattua ulkona ja vähän isommalla alueella. Astalla ei ollut mitään ongelmia, mutta Entillä tuli taas ilmi flänkkien jääminen vajaaksi. Lähtee tosi hyvin ja hyvällä kaarella, mutta jättää kesken. Sattuneesta syystä, kun aidan reunus oli täynnä lapsia vanhempineen, en juurikaan  voinut alkaa suurempia viilaamaan. Tuo vain täytyy pitää mielessä, jos tässä talven aikana vielä ulos päästään harjoittelemaan.

Ihana viikonloppu

Ollaan treenattu viime aikoina oikein kunnolla. Tästä pisteet itselle, että motivaatiota on riittänyt ja olen pysynyt suunnitelmissa. Päätin, että Entin kanssa pitää tehdä tokoa ihan joka päivä, vaikka sitten vain jotain pientä, mutta kuitenkin. Melkein olen pysynyt tuossa suunnitelmassa. Entin kanssa pitää muistaa olla tosi mustavalkoinen ja olenkin joutunut aikaisempaa enemmän keskittymään treenien etukäteissuunnitteluun ja myös niihin odotteluaikoihin. Eiliset hallitreenit menivät ehkä noista em. asioista johtuen tosi tosi hyvin.

Astan kanssa ollaan tahkottu agilitya, siirrytty toiseen ryhmään, käyty hallilla yksin ja kavereiden kanssa ja motivaatiota löytynyt itselle ihan hurjasti lisää!

Olen nyt jo muutaman vuoden viettänyt hiljaiseloa kisarintamalla, että tänä vuonna mennään sitten ihan pakosti. Johan tässä on omat kisarutiinit hävinneet jo aikoja sitten.

Tokon ja agilityn lisäksi ollaan käyty Sannalla tekemässä lammashommia. Asta ja Sami ovat auttaneet paalien vaihdossa ja vitsi, että on ollut hyviä harjoituksia. Asta väsyy ihan eri tavalla kuin siitä, että kuljettelee lampaita pellolla. Tuossa se joutuu siirtämään lampaat pois vanhalta paalilta ja pitämään kymmeniä eläimiä paikoillaan sen aikaa, kun traktori tuo uuden paalin. Se ei voi sinkoilla, koska sitten sinkoilisi lampaatkin ja homma menisi pieleen. Sen ilmeestä oikein näkee miten se joutuu keskittymään ja ottaa homman vakavasti. Kauhean helppoa se ei ole, kun kymmenet silmäparit tuijottavat vastaan ja kokeilevat välillä, että pääsisikö uutta paalia jo syömään. Mutta Astan ohi ei pääse kukaan  Se on kehittynyt tuossakin hommassa tosi paljon. Sami voi jättää sen nyt selän taakse pitämään lampaita sillä välin, kun itse purkaa uuden paalin muoveista ja pystyy luottamaan siihen, että Asta hoitaa oman osuutensa eikä yksikään lammas pääse livahtamaan ohi. Lammasryhmiä on tietysti useita, joten Asta pääsee harjoittelemaan aina kerralla useammassa karsinassa.

Enttikin on tietysti päässyt lampaita katsomaan. Sille paalien vaihto on vielä liian iso juttu. Sen sijaan ollaan harjoiteltu kiertämisiä lampaiden ja seinien välissä, lähestymisiä ja vähän tuollaisia lampaiden paikallaan pidon alkeita. Sille on tosi haastavaa tuo tuijottaminen tai se, että pienessä tilassa suuri lauma tuijottaa takaisin. Vierekkäin "käsi kädessä" kun ollaan katseltu, niin itsetunto on riittänyt ja ollaan saatu onnistuneita tuijotushetkiä

Tämä viikko on ollut joululomaa ja se  tuli kyllä tosi tarpeeseen. Kelit nyt on olleet mitä on ja pihakuusikin rämähti Tapaninpäivän myrskyssä talon katolle, mutta sekään ei onnistunut pilaamaan lomafiilistä. Jälkiä korjaillessa meni alkuviikko, mutta ollaan ehditty hyvin treenailemaan. Olen käynyt suht ahkerasti hallilla ja tehnyt Astan kanssa agilitya ja Entti on tokoillut. Kai se pitää Asta ilmoittaa johonkin kisoihin. Tänään mentiin aamulla 17 esteen rata puhtaasti

Entin tokoilu aiheuttaa nyt vähän harmaita hiuksia. Se piippaa taas joidenkin liikkeiden yhteydessä. Niin ärsyttävää. Pitää miettiä treenit tosi tarkkaan, jottei vinkumista tulisi. Muuten se tekee kivalla asenteella ja ollaan edetty liikkeissä. Hallilla olen tehnyt sillekin hyppytreeniä ja se sai yllättävän hyvin soviteltua pitkät koipensa hyppyjen väliin.

Ja kun näitä videoita nyt on kasattu, niin tasapuolisuuden nimissä Entistäkin yksi. Tämä tosin on pelkkää paimennusta.

Viime perjantaina lähdettiin hakemaan lampaita Pähkinäisistä pois. Mukana oli tällä kertaa Sanna, Mikko ja Hugo, Metsähallituksen miehet ja me. Koirista mukaan pääsivät Asta ja Miina. Entin jätin suosiolla kotiin, koska luvassa oli vähän villimpiä tapauksia, joten turhaa olisin Enttiä niillä kiusannut.

Pähkinäisen saaressa on lampailla käytössä 100 hehtaarin laidun. Siellä majaili 41 lammasta, joista noiden puolet oli näitä villimpiä. Löydettiin suurin osa lampaista aika helposti, mutta haastetta toi se, että kaikki eivät mahtuneet kerralla veneeseen. Niitä piti pitää rannassa sen aikaa, kun vene vei toiset pois ja tuli takaisin. Ekan ryhmän mentyä löydettiin sattumalta loput lampaat (tai niin luultiin) ja saatiin ne kaikki kasattua rantaan. Miina ja Asta toimivat melko tarkkaan puoliksi kuljetuksissa. Asta oli taas hyvin, hyvin näppärä. Täytyy olla ylpeä "saaritaidoista" ja siitä, että vuodessa on tullut malttia lisää hirmuisesti. Rannassa sitten ryhmittäydyttiin niin, että koirat jakaantuivat eri puolille ja ihmiset olivat siinä jossain välissä.

Laskutoimituksen jälkeen todettiin, että kaksi lammasta puuttui. Jippii, jokaisen unelmatilanne; hakea nyt kahta puolivilliä lammasta sadan hehtaarin alueelta. Rannassa olevat lampaat päätettiin kuitenkin laittaa veneeseen ja me jäätiin Samin kanssa vielä etsimään niitä kahta puuttuvaa. Toiset kävivät sillä välin hakemassa toisesta saaresta muutamia eläimiä pois.

Etsimisen jälkeen saatiin lampaista näköhavainto, mikä oli hyvä, koska tiedettiin, että ne olivat yhdessä ja hengissä. Eivät päästäneet paria sataa metriä lähemmäs ja lammas sitten muuten menee ihan järkyttävän lujaa metsässä. Sinne ne jäivät. Tarkoituksena on viedä sinne ilmeisesti muutama kesy lammas, jotta ne laumaantuisivat ja karkulaiset saataisiin tällä tavoin kiinni.

Sunnuntaina Entti ja Hopi pääsivät lohdutukseksi tokoilemaan, kun mentiin Anna-Maijan kanssa treenaamaan. Entti tuskin olisi paimennusta vaihtanut tokoon, mutta onneksi se ei tiennyt perjantain reissusta. Entti näki samalla puolisiskonsa, mutta eipä niissä juuri mitään samaa ollut. Soihtu nyt oli ainakin sata kertaa söpömpi kuin Entti

Tein molempien kanssa muutamia liikkeitä. Entin kanssa tosimielellä, Hopin kanssa sitten vain fiilistellen, mutta ihan kivastihan ne menivät. Hyvä vinkki tuli noutotreenin ja tuomiseen. Entti ei tätä ole tajunnut kotona harjoitellessa ollenkaan, mutta treenit jatkuu.

Tokoa pitäisi tehdä useammin, jotta jotain kehittymistäkin tapahtuisi.

Viime aikoina ollaan oltu enemmän Rymättylässä kuin kotona. Voisi melkein sanoa, että Sami on Astan kanssa muuttanut sinne, joten olen ollut myös itse siellä, jotta edes joskus nähdään.

Viime viikon torstaina tuli pikainen lähtö Korppooseen Granön saareen hakemaan lampaita. Ne olivat menneet aidoista läpi ja popsineet mökkiläisten istutuksia, joten piti mennä pelastamaan ne ennen kuin saarella grillattaisiin lammasta. Menimme ensimmäistä kertaa Samin kanssa kahdestaan plus tietysti Metsähallituksen Jukka ja Jani, jotka toimivat venekuskeina. Saaressa oli  28 lammasta ja ne olivat jakaantuneet kahteen porukkaan.

Haku meni ihan nappiin. Siitä kun vene lähti rannasta meni 50 minuuttia siihen, että oltiin haettu, kerätty ja kuljetettu lampaat veneeseen, ajettu takaisin ja siirretty ne autoon. Ilman Astaa ei olisi onnistunut. Se toimi hienosti ja juuri niin kuin pitikin. Lampaat olivat kesän aikana villiintyneet melkoisesti, joten ei puhettakaan mistään normaalisti peruskuljetuksesta. Homma meni poispäinajolla kallioiden ja ryteikköjen läpi ja riittävän pitkällä etäisyydellä, etteivät toiset saaneet mitään paniikkireaktioita. Pari hienoa pelastusta Asta teki ihan omatoimisesti kääntäen lampaat kohti venettä, kun Sami ei nähnyt kallioiden yli. Joskus omatoimisuudesta, aloitekyvystä ja siitä että tietää paremmin kuin ohjaaja on siis hyötyäkin 

Entti oli ensimmäistä kertaa mukana ja itse asiassa ensimmäistä kertaa veneessä, mutta siinä ei nyt ollut mitään ihmeellistä. Se oli melkoisen huolissaan lampaiden kuljetuksessa, kun etäisyys oli niin pitkä. Sillä oli varmaan myös sellainen olo, että homma ei ole yhtään hanskassa, kun se on tottunut pyöritykseen tasaisella pellolla, jossa lampaat näkee koko ajan. Varmuuden vuoksi se sai olla kiinni ja ehkä seuraavina kesinä sekin pääsee enemmän tositoimiin.

Lauantai meni myös Rymättylässä, mutta Katjan ja Alarin luona. Käytiin porukalla sienestämässä, kokkailtiin, ihasteltiin pupuja ja tehtiin palauttavat paimennukset torstaisen saarireissun jälkeen. Entin kanssa meni ihan kivasti. Lampaat olivat aika jähmeitä ja niillä oli kova veto lampolaan ja parissa hakutreenissä mokasin suunnan itse ja lampaat painelivat kohti kotia. Mutta kokonaisuudessaan meni hyvin, eikä saarireissu jättänyt mitään ”en hallitse laumaa”-fiilistä Entille. Asta teki myös pientä treeniä, mutta siinä ei tainnut olla mitään erityistä. Meni ihan ok ja nätisti, kun lampaat tosiaan liikkuivat aika nihkeästi.

Sunnuntaina oli toinen kerta Nooran agilityopeissa ja sinne siis Astan kanssa. Totesin, että voisin ihan hyvin itsekseni harjoitella kuvioita ja kiemuroita ilman koiraa. Ne eivät vaan tule mistään takaraivosta, kun samaan aikaan keskittyy myös koiraan. Sain huutia siitä, että juoksen lömpötellen, kun pitäisi juosta täysillä. Ihan kauhean vaikeaa oli ohjata, juosta lujaa eteenpäin, kääntyä nopeasti jarruttamaan, kääntyä takaisin ja ohjata Asta hypyn yli. Ei muuten onnistunut ja aikakin loppui kesken. Argh, pitääkö tässä oikeesti alkaa tekemään jotain spurttiharjoituksia?! Kaiken kaikkiaan hyvä ja antoisa kurssi taas kerran. Kyllä se Asta kivasti kulkee, jos vaan osaan ohjata. Ja itse asiassa välillä kulkee kivasti, vaikka mun kädet ja jalat huitoo minne sattuu. Ja jostain kumman syystä alan tykkäämään lajista kerta kerralta enemmän, vaikka se tuntuukin samaan aikaan tuskaiselta 

Kameraa on käytetty ahkerasti ja tässä muutamia kuvia Rymättylässä rallattelusta ja Entin paimennustyylistä

Vihdoin ja viimein saatiin koneelta ulos video paimennuksesta. Asta tekee tässä haun, ajon ja lopuksi Sami erottelee neljä mustaa lammasta valkoisista ja harmaista erilleen.

Tänään oli Entin sisarusten joukkosilmäpeilaus. Viisi seitsemästä pääsi paikalle, ihan kiva määrä. Saanan, Pinjan, Pilven, Cillan ja Entin lisäksi mukana olivat kuokkimassa Asta ja Elsa. Kaikilla oli silmät kunnossa. Hyvä, hyvä

Asta tuli eilen töistä kotiin. Päivittäin eläinten siirtoja ulkoa sisälle ja välillä toisin päin, laitumilta toiselle siirtoa, karanneiden hakemista. Sisällä se auttaa paalien vaihdossa eli pitää sen aikaa lampaita paikoillaan, kun traktori tuo uuden paalin. Ensimmäistä kertaa oli kuljettanut myös isoja pässejä, joiden kanssa samaan aitaukseen en kovin mielellään itse edes menisi. Olivat kuulemmat tuijotelleet toisiaan pitkään, joku oli jo alkanut uhittelemaan, kun varmaan oli katsonut, että mikä pikku kirppu siihen tuli. Sinnikkyys kuitenkin voitti ja sitten pässejä haettiinkin useampana päivänä niille tehtävien hoitotoimenpiteiden takia.

Entti on viettänyt pienimuotoista sairaslomaa, kun se sai lauantaina metsässä jostain viiltohaavan jalkaansa kannuskynnen viereen. Haava ei ole iso, mutta sen verran syvä, että jos kovin liikkuu, niin alkaa vuotamaan uudestaan. Ja sitä verta muuten oikeasti vuotaa. Eli me ollaan vaan tehty pieniä tekniikkaharjoituksia.

Astan kanssa oltiin eilen agitreeneissä. Hirveän hyvin oli kuulolla, toisaalta irtosi, toisaalta sain ihan lähelle, rimat pysyi ylhäällä ja kontaktitkin toimi. Ainut mikä ei toiminut olen minä. Olen niin onneton lukemaan rataa ja miettimään missä kohtaa mitenkin pitäisi ohjata. Sitten menee ihan ok, kun joku sanoo, että tässä ohjaat näin ja näin. Pitäisi varmaan uskaltautua epiksiin, jossa kukaan ei ole sanomassa ohjeita.

Asta pässien kanssa

Tänään on Astan syntymäpäivä. Piti olla myös agilitytreenit, mutta flunssa iski sen verran kovaa, että oli pakko jättää väliin. Eli Astalle tuli vähän tylsempi synttäripäivä. Onnea myös Noa-veljelle ja Freya-siskolle

Viime viikko Astan kanssa olikin oikein agilitypainotteinen. Maanantaina töiden jälkeen Ninalle ja siellä menikin sitten reilusti aikaa. Taas tuli opittua uusia ohjausjuttuja ja pari termiäkin sanavarastoon lisää. Nina jaksoi sinnikkäästi vääntää mun kanssa ja ihan kivastihan se Asta saatiin kulkemaan.

Tiistaina jatkettiin agilitylla ja lähdettiin töistä Hannan ja Miisan kanssa Lohjalle. Tehtiin osittain samaa rataa kuin maanantaina, koska halusin testata, että osaanko niitä ohjauskuvioita vielä seuraavanakin päivänä. Lisäksi treenattiin erikseen keppejä ja kontakteja ja Asta meni ensimmäistä kertaa vieraita keppejä ilman ohjureita. Hyvä seura ja onnistuneita kuvioita, joten hyvät treenit!

Keskiviikkona kotiin ja omiin agitreeneihin. Niissä ei muistaakseni mitään erityistä.

Perjantaina käytiin viimeistä kertaa laskemassa Raision lampaat ja treenattiin taas siinä samalla. Liian nopeasti se kesä taas meni. Tuntuu, että juuri äskenhän ne lampaat vasta laitumille tuotiin. Astalla ohjelmassa hakuja kaukaa, poikittaisajoa, poispäinajoa ja kuuntelutreeniä. Alussa Sami joutui hieman keskustelemaan, kun Astalla oli korvat taas ihan lukossa, mutta sen jälkeen sujui hienosti. Entin kanssa treenattiin niitä hakuja ja hakuja. Se on kyllä sellainen jumipää, mutta kun tarpeeksi helposti tekee, niin menee ihan nätisti taakse asti.

Lauantaina kävin yksin Piikkiössä koirien kanssa. Molempien treenit onnistuivat. Ei kyllä tehty mitään erityisen hankalaa vaan ihan helppoja juttuja. Asta kuunteli ja Entti kiersi taakse asti suht kaukaakin lähetettynä. Toivottavasti talven aikana päästäisiin suht säännöllisesti treenaamaan, jotta ei tulisi niin pitkää taukoa.

Entillä oli tänään ohjelmassa rokotukset. Saatiin samalla punnittuakin ja mittariin tuli 21,5 kg. Ihan luukasahan Entti on, joten odotettavissa on iän myötä varmasti muutamia kiloja vielä lisää.

Syntymäpäivän kunniaksi päivänsankarista muutamia kuvia lempipuuhassaan.

Eipä mitään uutta, samoja juttuja vaan. Paljon ollaan paimennettu, Astan kanssa treenattu agilitya, Entin kanssa tokoa ja pari jälkeä ja esineruutuakin ollaan tehty. Sami harjoitteli perjantaina Raisiossa sortteerausta ja erotteli Astan kanssa kioski-laitumella mustat lampaat valkoisista. Meni aika nappiin   Asta lähtee ensi viikoksi Espooseen mukaan ja tiedossa on viilauksia agilityssa. Huomenna aloitetaan Ninan opeissa.

Lopuksi videota Entin tokoiluista Virossa. Vielä pitää hienosäätää joissain alokasluokan liikkeissä, poistaa käsiapuja jne., mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Hyvin huomaa, että kun on taas töissä ei juurikaan tule kirjoiteltua blogijuttuja. Ahkerasti ollaan silti treenattu. Pääpaino Astalla ja Entillä on ollut paimentamisessa. Lisäksi ollaan tokoiltu ja treenattu agilitya.

Asta on jo melkoisen kivalla mallilla paimennuksen suhteen. Sille sopii se, että se pääsee useita kertoja viikossa lampaille, niin ei tarvitse niin paljoa hätiköidä. Sami ja Asta ovat auttaneet Sannaa ja Mikkoa ja hakeneet eläimiä pois saarilta ja treenanneet pelloilla kuulemma pitkiä kolmosluokan hakuja. Milläköhän sitä saisi potkittua Samin kisoihin... ?

Viikko sitten olin Astan kanssa Noora Keskievarin agilitykurssilla. Olipas hyvä kurssi ja paljon tuli hyviä neuvoja. Astan kanssa on kiva treenata ja mennään koko ajan eteenpäin. Kepeiltäkin ollaan poistettu ohjurit, joten Asta alkaa olla aikalailla estevalmis. Sitten vielä kun saisin oman ohjauksen kisavalmiiksi...

Sillä välin kun Asta on tehnyt töitä, niin Entti on viettänyt aikaa turistimatkalla. Piipahdettiin viime viikonloppuna Virossa, kun Tiina ja Ruuvi menivät agikisoihin. Entti oli oikein mallikelpoinen matkalainen ja vietti hotellielämää rennosti sängyssä jalat kohti kattoa nukkuen.

Molempina päivinä treenattiin kisapaikalla tokoa ja sain vihdoin ja viimein sitäkin videolle. Lauantaina oli ihan hirvittävän kuuma ja lämpö vaikuttaa Enttiin sen verran, että se korkein vire puuttuu. Niinpä treenit oli lyhyet ja paljolla lelupalkalla. Sunnuntaina oli viileämpi ja Entti selvästi korkeammassa vireessä. P.makuun kanssa teen nyt kunnon pohdintaa, kun Entti ei pidä sitä edelleenkään liikkeenä. Kotona ja sisällä ok, mutta ulkona saattaa unohtaa mitä oli tekemässä ja sen voi löytää vaikka kyljelleen heittäytyneenä. Hiukan vaikeaa suhtautua tuollaiseen rennompaan tyyppiin, kun Hopi ja Asta ovat aina ottaneet kaiken tekemisen niin paljon vakavammin. Ehkä se ratkaiseva juttu voisi olla pään laittaminen maahan...?

Matka oli kuitenkin kaiken kaikkiaan oikein onnistunut, joten me voidaan lähteä turisteiksi joskus toistekin

Ruuvi ja Entti Virossa

Kuluneen lomaviikon voisi sanoa menneen aika pitkälti lampaiden parissa. Tiistaita lukuunottamatta koirat ovat joka päivä päässeet harjoittelemaan.

Keskiviikkona piipahdettiin päivällä Piikkiössä ja harjoiteltiin samoja perusjuttuja kuin aina. Torstaina taisi olla sama juttu. Mietittiin juuri, että Entti on mennyt aikamoisen harppauksen muutamassa kuukaudessa eteenpäin, kun se aloitti varsinaisen harjoittelun vasta toukokuussa. Videoin harjoituksia ja jos vaan jaksan, niin laitan niitä tänne.

Perjantaina suunta kohti Rymättylää. Vietettiin samalla puolipentueiltaa, kun neljä pennuista oli siellä + Tiina ja Hutch. Entti harjoitteli lampailla suuntia ja vähän kuljetusta, mutta ei hakuja. Asta ei tuossa pienessä aitauksessa tehnyt mitään vaan meni Samin kanssa pellolle harjoittelemaan 50 pässikaritsan kanssa. Olivat ihan tosi jähmeitä ja Asta saikin tehdä töitä kunnolla ja puskea niitä eteenpäin. Oli sille aika vaikeaa ja välillä oli vähän kysymysmerkkinä, kun eivät liikkuneet.

Lauantaina menin päiväksi Katjan luokse kurssille, jossa raakavillasta tehtiin päivässä matto. Tällaiselle vähän kärsimättömälle luonteelle oikein sopiva, kun tulosta syntyi niin nopeasti. Kurssilla oli kaikenlaisia käsityöihmisiä mukana, joilla tietysti oli sitten omiakin lampaita. Halu omiin lampaisiin (kanoihin, kaneihin, kissoihin, ym.) vaan kasvaa ja kasvaa, mutta vielä joutuu odottamaan...Sillä välin voi vaikka käydä kaikenlaisilla kivoilla kursseilla Sami oli päivän aikana treenannut useampaan kertaan kaikki meidän koirat ja Sannan Elsan. Lisäksi Asta oli saanut tehdä töitäkin eli hakea karitsalaumoja laitumilta hakemaan vähän lisärehutäydennystä ja treenilampaat se kuljetti Elsan kanssa yhteistyöllä laitumelta toiselle. Tällaiselle omasta tilasta haaveilevalle citypaimentajalle on niin hienoa, että on mahdollisuus edes joskus päästä auttamaan ihan oikeissa töissä. Niissä näkee koiran kehityksen ja osaamisen ihan eri tavalla kuin siinä, jos kerran viikossa käy samoilla, muutamilla, totutetuilla lampailla vähän pyörimässä. Ja lisäksi kouluttaminenkin on mielekkäämpää, kun voi joskus olla oikeasti avuksi.

Tänään mentiin Ruissaloon vaihtamaan lampaita laitumelta toiselle ja siinä sivussa sitten pientä treeniä Entille, Astalle ja Hutchille. Entin kanssa ei mitään erityistä, samoja vanhoja juttuja vahvistettiin. Hakukaaria ei treenattu, koska pakoetäisyys on niin suuri eikä Entti osaa tehdä tarpeeksi laajoja kaaria. Asta oli ensimmäisellä kierroksella ihan loistava! Lähti vasemmalle vähän niukasti, mutta Samin uudesta vasen-käskystä otti 90 asteen kulman vasemmalle ja hienosti korjasi tilanteen. Maahan meni heti ensimmäisestä ja nosti lampaat kävellen. Ehkä se oli rauhallisempi, kun melkein koko viikon on päässyt paimentamaan. Seuraavilla toistoilla alkoikin sitten vähän tuttu hätäily nostaa päätään ja kulmatyöskentely on nyt aika vaikeaa. Ei millään meinaa kiertää aidan reunaa vaan yrittää työntää ja pitää lampaat kulmassa. Ehkä nämäkin voisi ottaa oikein kunnolla työn alle?

Ai niin, keskiviikkona käytiin agitreeneissä, torstaina aamulla vielä ihan omatoimisesti ja tokoiltu ollaan vähän joka päivä. Vaikka paimennus on ihan sikavaikeaa ja mulla menee Astan kanssa vääntämiseksi ja Entin kanssa olen välillä muuten vaan ihan pihalla, niin tuppaa nuo muut jutut väkisinkin jäämään vähemmälle. Paimennus vie vaan jotenkin mennessään.

Viikonloppu vietettiin Somerolla paimennuksen PM-kisoja seuraten. Pimu ja Elisa selvittivät Nillan ja Ukon kanssa tiensä finaaliin, mikä oli tosi hieno saavutus! AIkaisemmin vain Annika on päässyt finaaliin asti.

Norjalaiset olivat aika ylivoimaisia ja kaikki näytti heidän kohdallaan niin helpolta. Mietittiin, että niillä oli pakko olla jokin erikoinen sauva, kun vähän vain osoittamalla merkityt lampaat siirtyivät yhteen ja merkittömät toiseen paikkaan. Ihan tosta vaan. Sami otti viikonloppuna kuvia.

Me käytiin eilen laskemassa Raision lampaat ja eipä mennyt yhtä helposti kuin norjalaisilla, mutta hyvin kuitenkin Enttikin pääsi vähän harjoittelemaan sen jälkeen, kun Asta oli ensin hakenut lampaat ja ne oli laskettu.

Tänään oltiin aamulla urheilumielellä liikkeellä. Tokoiltiin vesisateessa Haunisissa Helin ja Lyylin kanssa. Hyppy on nyt taidettu saada Entille selväksi, se sujui ihan ongelmitta. Seuraamista otettiin vähän, samoin luoksetuloa ja noutoa. Niiden jälkeen paljon leikkiä, kun vesisade ei kuulu Entin suosikkeihin. Ihan hyvällä asenteella se kuitenkin oli. Toisella kierroksella Antti ampui ja me leikittiin sen aikaa. Korvat kääntyivät vähän, muuten ei mitään. Lopuksi p.makuu Lyylin kanssa. Tässä Entillä on huono asenne eikä miellä sitä liikkeeksi. Vaihtoi lonkalta toiselle, vilkuili ja nousi lopulta ylös. Pitää miettiä opettaisiko pitämään pään maassa vai mitä tekisi.

Olenkohan koskaan ollut näin positiivisella mielellä paimennustreenien jälkeen? Ei mitään valittamista eikä olisi voinut paremmin mennä. Jouduin menemään yksin, kun Sami lomailee Helsingin suunnalla. Päätin, että nyt pitää tehdä rauhallisesti, positiivisesti ja niin helposti, etten menetä hermoja. Ja mistä ihmeestä mulle sellainen zen-fiilis mahtoikaan tippua?! Paimennus on mulle vähän sellaista tasapainoilua oman mielen kanssa, kun siinä tarvitaan niin paljon auktoriteettia. Multahan ei sitä löydy kuin ehkä kovasti kaivamalla, joten suosiolla olen luovuttanut päätreenaajan osan Samille. Olen koirille varmaan enemmän sellainen kiva kaveri, joka treeneissä heittelee palloa ja keksii mukavaa puuhasteltavaa, mutta sitten kun kuvioon astuu lampaat, ei sen kivan kaverin käskyjä otetakaan enää niin tosissaan.

Sain treenata ihan yksikseni, kun muut eivät päässeet. Entin kanssa ensin poispäinajoa. Tämän se osaa ja siinä kuuntelee + ajattelee myös itse. Meni aika usein itse maahan, kun saavutti lampaiden pakoetäisyyden. Noilla ei pysty helposti harjoittelemaan jakoa, joten se unohdettiin. Sen sijaan harjoiteltiin suuntia. Käänsi päätä hyvin molempiin suuntiin lähtiessään ja etäisyyskin pysyi samana melkein koko kaaren ajan. Nyt on helpompi puoli vaihtunut eli oikealle onnistuu rennommalla tyylillä. Vasemmalla tulee jossain klo 11 kohdilla sellainen pieni epävarmuudesta johtuva ryntäys. Sitten Entti tauolle ja sähikäinen tilalle.

Olin vähän epävarma ensin, että mitäs me Astan kanssa tehdään ja ajattelin kokeilla silläkin poispäinajoa. Yritti kuitenkin koko ajan lähteä kaarelle, mutta alkusuunnitelman mukaisesti tällä kertaa ei väännetty kumpi voittaa, joten Asta hihnaan, jolloin oli pakko mennä suoraan. Yritti siinäkin liukua kaarelle, mutta vähitellen oikeni. Pysähdyttiin joka kerta, kun lampaat lähti liikkeelle. Asta alkoi vähitellen ottaa pysähdyskäskyt nopeammin vastaan ja meni suoraan kohti lampaita. Kokeiltiin sitten ilman hihnaa. Meni niin nätisti, kuunteli ja pysähtyi kun pyysin. Kiltti tyttö <3  Sekä Astan että Entin kanssa harjoittelin myös vihellystä maahanmenossa. Outin käskytys Rotin kanssa oli niin kivan kuuloista tai oikeastaan kuulumatonta, joten mäkin haluan, että Asta ja Entti pääsevät sanallisista pois tai ainakin selkeästi niiden käyttö vähenee.

Samanlaisia kierroksia molemmilla koirilla kolmella eri kerralla. Kaikki kerrat meni rauhallisesti ja kuulolla. Tykkäsin myös siitä, että lampaat pysähtyessään alkoivat heti laiduntamaan, joten nekin olivat rentoutuneita. Tällaisia kertoja lisää!

Eilen alkoi myös agilitytreenit kesätauon jälkeen. Ajattelin, että ollaan varmaan melko ruosteessa, mutta ei, me selvittiinkin hyvin. En tiedä mikä hyvä vaihe meillä nyt on menossa, mutta kivalta tuntui. Parissa kohdassa rataa tuli jo sellainen olo, että tässä pitää tehdä näin ja se vielä onnistui ohjatessa!

Karoliina otti viikko sitten Piikkiössä kuvia, kiitos!

Astan poispäinajoa...

...ja normi kuljetusta

Hopsu

Entti harjoittelee flänkkäämään...

...ja tekemään poispäinajoa

Pääloma loppui, tässä välissä on pari viikkoa töitä ja ensi viikko taas lomaa. Mukavan rento lasku työputkeen. Kuumuus on verottanut treenaamista. Tokoiltu ollaan vähäsen, agilitya tehty vielä vähemmän. Loman alussa jäätiin tosiaan Rymättylään ja siellä oli niin otolliset olosuhteet, että tein Entille joka päivä jäljen. Hirmu kätevää, kun ihan mökin vieressä oli iso, juuri ajettu pelto, joten ei tarvinnut erikseen lähteä mihinkään.

Paimennettu ollaan ehkä eniten. Ollaan melkein viikoittain käyty harjoittelemassa Rymättylässä ja viikoittain Piikkiössä. Niiden lisäksi ollaan laskettu Raision lampaita ja siirretty Ruissalossa eläimiä. Nekin tosin voidaan laskea harjoituksiksi, koska lampaat ovat joka paikassa erilaisia, maasto vaihtelee, eläinten määrä vaihtelee ja joutuu tekemään erilaisia asioita.

Entti on mennyt harjoituksissa kivasti eteenpäin. Pääosin on rauhallinen ja kuuliainen, mutta näköjään siitäkin löytyy sellainen kyllä-mä-tän-ite-osaan-paremmin-vaihde.  Entti on melko vahva silmäkoira, joten se helposti uppoutuu sinne omaan "lammasmaailmaansa" ja tästä syystä tyyppiä täytyy laitumella pitää hyvin hereillä. Ajaa mielellään kohti, flänkkien kanssa saa vääntää paljon enemmän. Viime viikolla aloitettiin harjoittelemaan jakoja. Kovin, kovin vaikeaa, kun oli niin mahdotonta irrottaa silmiä lampaista. Se ja flänkit siis harjoituslistalla ensimmäisinä.

Astakin on ahkerasti harjoitellut paimennusta ja kehittynyt koko ajan. Välillä väläyttelee jo hienoja juttuja. Kunhan vaan muistaisi sen jarrun ja maltin, myös siellä kauempana, niin alkaisi olla aika kivalla mallilla.

Tuleva viikonloppu vietetään Somerolla PM-kisoja seuraten. Astan äiti Pimu ja Elisa valittiin Suomen joukkueeseen, joten peukut pystyssä jännitetään laitumen reunalla 

 Tässä muutama kuva vielä lomalta.

Ja lopuksi vielä Astan tyylinäyte veteen hyppäämisestä.

Lomalla ei ole oikein ehtinyt kirjoittamaan blogia, mutta tässä välissä kuvia Entin sisaruksista kurssilta. Loma siis alkoi Annika Paarvion pitämällä paimennuspäivällä. Yksi sisaruksista ei päässyt paikalle, mutta kaikki muut pääsivät. Saatiin Annikalta hyviä ja eteenpäinvieviä neuvoja. Jäätiin Rymättylään vielä seuraavaan  torstaihin asti ja harjoiteltiin joka päivä oppien mukaan. Astakin pääsi sovellettuna tekemään niitä ja ihan hyvää teki sillekin tehdä taas ihan perusasioita.

Entti

Moss

Cilla

Pinja

Saana

Mandy

Pilvi puuttui, mutta tasapuolisuuden vuoksi kuva siitäkin joskus talvella hallitreeneissä.

Ja äitikoirastakin vielä kuva eli Miina.

Tämän viikon pääaiheet olivat ne, että Entti meni ensimmäistä, ja myöhemmin toista, kertaa uimaan, Astalla alkoi juoksu ja mulla alkoi loma. Ajattelin, että Entti on ikuisesti kuivanmaan koira, mutta vuoden rannalla kiljuttuaan, se lopulta meni uimaan ja ihan hyppytyylillä. Sen jälkeen se jäikin sinne eikä helpolla tullut pois.

Alkuviikosta tein Entille 150 askeleen jäljen ja jonkin verran tokoiltiin, kun vielä oli siedettävät kelit. Kun ilma vaan lämpeni, niin treenaaminen väheni. Me vaan möllötettiin sisällä tai pihalla visusti varjossa. En yhtään tykkää näin kuumasta.

Torstaina tosin käytiin lampaiden siirtopuuhissa Ruissalossa. Mentiin vasta yhdeksän jälkeen, niin oli aavistuksen viileämpää ja ihmisiä vähemmän. Suunnitelmana oli siirtää lampaat kävelytietä pitkin joitakin satoja metrejä toiselle laitumelle. Hyvin onnistui. Vain kaksi pyöräilijää joutuivat jarruttamaan matkaansa, kun lampaat köpöttelivät edellä. Karoliina ja Maximus hoitivat takaosan, Sami jarrutteli Astan kanssa edellä ja me oltiin tuki- ja kannustusjoukoissa Hopin ja Entin kanssa. Sen jälkeen käytiin vielä siirtämässä toinen laidunporukka Kuuvassa.

Perjantaina piipahdettiin Raisiossa laskemassa lampaat. Tänään mulla oli syntymäpäivälahjaksi saatu shoppailupäivä. Ilman ennakkoasenteita, hyvällä taistelumielellä ja  itsenäni psyykaten hivuttauduin heti kymmeneltä alennuskoreja penkomaan. Ihan hyvä päivä enkä menettänyt hermoja ollenkaan.

Huomenna pakataan aamulla auto täyteen ja suunnataan kohti Rymättylää. Luvassa  Annika Paarvion paimennuskurssi Entin sisaruksille. Toivottavasti keli vähän suosisi eikä olisi niin tuskallisen kuumaa. Kiva nähdä taas muitakin

Urokset on siis ihan oikeesti putkiaivoja vai korostuuko meillä ero jotenkin erityisesti?! Entti kyllä oppii, mutta jotkut asiat on sille hirvittävän vaikeita eikä se osaa soveltaa ollenkaan. Hypyn harjoittelussa näkyy parhaiten ja siinä missä Asta aikanaan tarjosi jo ties mitä variaatioita, Entti ei tajua hyppyä ilman suuria apuja. No, kunhan se hyppy joskus saadaan sitä yhtä putkea pitkin päähän, niin kyllä se pysyy siellä. Niin, se on muidenkin asioiden kanssa ollut.

Tässä viikon kootut:

MA (Entti mukana töissä):

Hannan ja Tiinan kanssa tokotreenit. Otettiin käskytyksillä ja kaikki meni ok. Paitsi siinä hypyssä tarvitsi ylipaljon apuja. P.makuu Hutchin ja Vinhan kanssa. Muistaakseni oli ok.

TI:

Treenit Hannan ja Miisan kanssa. Tokotreenien aikana talloin lisäksi 100 askeleen jäljen. Tokoillessa otettiin metallia, ruutua, luoksetuloa ja seuraamista. Hanna ja Miisa tekivät samaan aikaan, joten hyvää häiriöharjoitusta. P.makuu Vinhan ja Taiston kanssa. Entti oli ihan outo. Heti jätön jälkeen nousi istumaan ja teki tätä parikin kertaa. Sitten kun sain jäämään maahan, niin katsottuaan hetken ohikulkijoita, se nousi ylös ja lähti kävelemään kohti. Oli ihan sen näköinen, että unohti mitä oli tekemässä, eikä se kyllä ajatuksena mitenkään yllätä. Lopuksi sain hetken aikaa onnistuneen pätkän.

Sen jälkeen jäljelle. Ensimmäiset 10 askelta meni vähän poskelleen, kun muurahaiset olivat vallanneet makkarat. Sen jälkeen nuuskutteli tosi rauhallisesti jokaisen askeleen. Matkaa pitäisi muistaa pidentää.

Jäljen jälkeen lenkille ja siellä tehtiin vielä kaikille koirille esineruutu. Entin pisto oli kaikkea muuta kuin suora, mutta ei kuitenkaan unohtanut mitä oli tekemässä, löysi esineen ja jopa palautti sen!

KE:

Astan agitreenit. Meitä oli vain kaksi, joten ehdittiin tehdä vaikka mitä. Välillä meni hyvin, välillä ei, mutta kokonaisuutena ihan hyvä ja eteenpäin vievä kerta.

PE:

Torstai taisi olla välipäivä. Perjantaina tein pihatokot Entillä ja Astalla pujottelutreeniä ennen juhannusvieraiden tuloa.

LA: Vieraiden lähdettyä tehtiin samat kuin perjantaina. Illalla mentiin vielä Piikkiöön paimentamaan. Astalla poispäinajoa ja suuntia. Vääntämisen tulos alkaa taas näkyä. Kuunteli kivasti. Entillä pelkkää poispäinajoa ja maahanmenoa. Maasta meinasi nousta ilman lupaa, mutta maahan meni paremmin. Jos on kauempana lampaista, saattaa mennä pientä ravia, mutta alkaa kävellä lampaiden lähellä. Lopetuksetkin sujuivat eikä yrittänyt enää ryntäillä lampaille.

SU:

Parilla eri kerralla tokoiluja ja pujottelutreeniä pihalla. Entti ei edelleenkään tajua hyppyä... Iltapäivällä Raisioon laskemaan lampaat. Asta hoiti muut laitumet, mutta isolla Enttikin pääsi harjoittelemaan. Asta jakoi ensin porukan ja sen jälkeen vielä toisen kerran, jotta laskeminen vähän helpottui. Koirat olivat laumojen välissä laskemisen aikana ja Entti malttoi pysyä koko sen ajan paikoillaan. Aika hienosti! Se pääsi sitten ajamaan koko sadan lampaan porukkaa sekä kohti että poispäinajona. Meni tosi maltillisesti.

Tein Astalle ja Entille omat suunnitelmat asioista, mitä pitää joka viikko harjoitella, jotta edistytään. Viikko mentiin niiden mukaan ja joissain piti joustaa, mutta hyvä kuitenkin, että asiat on kirjoitettu ylös, niin niiden harjoittelu ei unohdu kokonaan.

KESKIVIIKKONA:

Töiden jälkeen pysähdyttiin Astan kanssa Lohjalle, nähtiin Hanna ja koirat pitkästä aikaa ja treenattiin agilitya. Hyviä vinkkejä, jotka laitettiin tarkkaan korvan taakse muistiin. Olipa kiva nähdä, kiitos vinkeistä ja treenimahdollisuudesta!

TORSTAINA:

Astan kanssa pihalla ohjauskuvioiden harjoittelua ja keppitreeniä. Kepit vaativat vielä jonkin verran vahvistuksia, mutta eiköhän ne kesän aikana saada sellaiseen kuntoon, että ohjureita ei tarvita. Ohjauskuvioissa nostan nyt rimojen korkeutta ja lisään vauhtia muiden esteiden kautta ja yritän siinä samassa jotenkin vielä muistaa miten jalkojen ja käsien pitikään mennä. Aika paljon olen tehnyt kuivaharjoituksia eli valssahdellut, pyörinyt, hypähdellyt ja heilutellut käsiä pihalla ihan yksikseni. Mahtaa naapureilla olla kivaa...

Entin kanssa tehtiin pihatokoa, jossa keskityttiin seuraamiseen. Vähän aikaa sitten ongelmana ollut banaanina kulkeminen ja taskun napsiminen on nyt poistunut (ainakin nyt näyttää siltä) ja suora, ryhdikäs seuraaminen on palannut. Tästä olen kovin, kovin iloinen. Lisäksi harjoiteltiin eteentuloa, joka on kauhean vaikeeta, kun ei tule tarpeeksi lähelle, kenottaa eikä näytä tajuavan mitä haluan. Sen jälkeen ruutua. Siinä ihan alkeisopeilla eikä mitään erityistä. Vähän puiden kiertoa ja niiden jälkeen vauhtinoutoa. Pitäisi mieluummin kapulan itsellään ja saan tosissani heilua ja huudella käskyä, että irrottaa kapulasta. Lopuksi vielä hyppyä, jossa tarvitsee vielä käsi-/leluapuja. Kivat pikkutreenit. Asenne oli hyvä!

Illalla suunnattiin Piikkiöön. Saatiinkin aikaiseksi oikein kunnon treenit eli väännettiin ja väännettiin. Ja tarkennuksena, että koirat puursivat kyllä ihan kunnolla, mutta lampaat eivät niinkään. Astalla suuntia, suuntia ja vielä vähän enemmän suuntia ja sitä hallintaa. Entti on päässyt jyvälle vähän enemmän ja se ei ollutkaan niin kuuliainen mitä edellisellä kerralla. Selkeästi näki, että se on tajunnut, että lampaat väistävät sitä ja itseluottamus on kasvanut. Suurimpana väännön aiheena oli kuitenkin lampailta poistuminen. Se ei kykene irrottamaan katsettaan lampaista ja kun sanoo lopetuskäskyn, se yrittää syöksyä sekaan. Tekee ihan samaa kotona Hopille, joka on todella ärsyttävää. Kyttää, kyttää ja kun käskee pois, ampuu ensin näpsäisemään karvoista ja kääntyy sitten. Treenattiin sitten sitä, että lampaat laidunsivat toisessa päässä, me lähestyttiin ja lopetettiin. Ja taas sama uudestaan ja ehkä vielä monta kertaa uudestaan. Alkoi mennä perille.

PERJANTAI:

Taas Astan kanssa ohjaus- ja keppitreeniä pihalla. Ei mitään erityistä.

Entin kanssa harjoiteltiin vastaavasti tokoa. Tunnaria kokeiltiin ehkä kolmatta kertaa ja nyt oli ihan pihalla. Ei osannut edes hakea sitä yhtä omaa pusikosta. Se siis harjoituslistaan top kolmoseen, samoin kuin se eteentulo.

Illalla Raisioon lampaita laskemaan. Asta teki varsinaiset työt ja me harjoiteltiin Entin kanssa parilla laitumella poispäinajoa. Meni ihan kivasti.

LAUANTAI:

Tehtiin vähän sisätokoa, mutta agit jätettiin väliin, kun nurmikko oli litimärkä koko päivän. Korvaukseksi käytiin Astan kanssa pyörälenkillä. Törmättiin pururadalla kyyhyn, mutta Asta juoksi onneksi suoraan yli ja itse vaistomaisesti väistin puunoksaa. Kiva, että ne kylmällä ja sateisella ilmalla tulevat köllöttelemään keskelle pururataa.

SUNNUNTAI:

Aamulla aikaisin ylös ja kohti hallia. Treenasin Astan kanssa kontakteja, muutamaa radan pätkää ja lähestymisiä pituudelle ja renkaalle vähän eri kulmista. Sieltä kotiin, suoritettiin vaihto ja Hopi ja Entti kyytiin. Ajettiin Kupittaalle treenaamaan tokoa Karoliinan kanssa.

Entin kanssa yllätys, yllätys seuraamista ja eteentuloa. Niiden lisäksi vauhtinoutoa, jääviä ja luoksetulo läpijuoksuna. Seuraamisessa kävelen kuulemma liian hitaasti, Entti liikkuu kuin sellainen kouluhevonen tms., jolla etujalat viuhtovat miten sattuu, joten siihen pitää kiinnittää huomiota. Lisäsin vauhtia ja näytti paremmalta. Hopi ja Asta ovat sen verran pienempiä, että askel on sopeutunut niiden liikkeisiin. Lopuksi p.makuu Maximuksen kanssa. Pari kertaa vaihtoi lonkalta toiselle, muuten ok. Pitää miettiä.

Hopikin sai vähän humputella. Tein sen kanssa luoksetuloa, jossa maahanmenossa se luuli, että heitin lihapullan, nappasi suuhun, mutta se olikin ampiainen. Sylkäisi samantien pois, kun tajusi eikä onneksi tainnut pistää. Kiva tuuri, kun kyseessä oli kuitenkin matalaksi ajettu nurmikko ilman kukan kukkaa ja se ampiainen möyri siellä maassa.

Myöhemmin iltapäivällä mentiin taas Raisioon tekemään tuurausvuoro. Perjantaihin verrattuna olikin vähän haasteellisempaa. Vettä satoi vaakatasossa, lampaat olivat jokaisella laitumella levittäytyneet laajalle eikä olleet kovin halukkaita liikkumaan. Asta sai tehdä kunnolla töitä, kun se kokosi niitä yhteen ja kuljetti laskettavaksi. Ensimmäisellä laitumella oli 35 pässikaritsaa, toisella 16 uuhta + karitsaa, kolmannella 40 uuhta karitsoineen, viidennellä 38 uuhta karitsoineen ja viimeisellä 102. Kolme tuntia meni yhteensä ja Asta teki koko sen ajan töitä mitä nyt aikaa meni hetken laitumelta toiselle siirryttäessä.

Meni ihan älyttömän hienosti. Sille sopii tuollaiset vaativammat olosuhteet ja se on itse paljon rauhallisempi, kun lampaat ovat jähmeämpiä ja niitä on enemmän. Treeneissä viisi liikkuvaa lammasta ovat sille tosi hankalia, koska Astalle tulee heti kiire ja varmaan mielikuva siitä, että homma ei ole hallussa. Eilen, kun joutui siirtämään tuollaisia isoja laumoja, se liikkui rauhallisesti, pysähtyi välillä jopa itse (!) ja siitä näki, että se todella mietti mitä pitää tehdä eikä vain mennyt kaasu pohjassa. Oltiin kaikki ihan likomärkiä ja väsyneitä, mutta eräs pieni musta koira taisi olla aika onnellinen.

Olipahan loma. Tapahtumarikas ainakin. Ilman koiria käytiin purjehtimassa saariston kautta Maarianhaminaan. Hurjat helteet ei merellä juurikaan haitanneet, joten kiva oli liplatella eteenpäin aaltojen ääniä kuunnellen. Saaristo on niin kaunis Lisäksi piipahdettiin Porin Jazzeilla, jossa näin sattumalta vanhan koulukaverin. Edellisestä tapaamisesta oli kulunut vuosia, mutta olipa ihanaa! Sain sitä kaipaamaani nauruterapiaa, kun koirien kohdalla oli vietetty synkkiä hetkiä. Eli takaisin aiheeseen ja koiriin. Aloitetaan vaikka Hopista.

Hopi aloitti jälleen ontumaan vasenta takajalkaa. Sinänsä hyvin ikävää, koska tammikuuhunkin on vielä matkaa (sallikaa mulle tää mauton ironia, koska yritän jotenkin psyykata näissä terveysjutuissa itseäni). Hetken aikaa katselin, mutta päätin piipahtaa lääkärissä ja helmikuisen ohjeen mukaan pyytää antamaan kortisonia nuljuluuhun. Taas jalkaa väännettiin ja käännettiin ja jo siinä vaiheessa lääkäri sanoi, ettei nuljuluusta saa aikaan mitään reaktiota, mutta polvi ruksuu. Hopilta sitten tajukankaalle ja kuvauksiin. Taas tuli uudet kuvat lonkista, polvista, varpaista ja olikohan joukossa vielä jotain muuta? Nyt alkaisi vähitellen riittämään kotona arkistoitavien kuvien määrä. Nuljuluussa ei näkynyt mitään, mutta polvessa oli tulehdus ja paljon nestettä. Lääkäri sanoi, ettei kyllä nuljuluuhun mitään laittaisi, mutta polveen kyllä. Totesi, että onhan se aika hakuammuntaa törkätä kortisonia milloin mihinkin, mutta kun ei voi muuta tehdä, kun syytä ei tiedetä. No, pari viikkoa täys lepoa ja parin viikon ajan liikuntaa lisäten normaaliin asti. Tällä hetkellä tilanne on se, että ollaan aloitettu liikunnan lisääminen ja vielä ei ontumista ole näkynyt. Tosin pessimisti istuu sitkeästi olkapäällä ja odottelee vaan sitä päivää.

Sitten siirrytään sujuvasti Ninniin. Sami huomasi sillä mahassa patin pari päivää ennen Hopin lääkäriä. Sain ottaa sen tarkastuskäynnille samaan aikaan mukaan. Olin kyllä itse googlen avustuksella tehnyt diagnoosin, joka vielä harmittavasti piti paikkansa. Nisäkasvain, todennäköisesti pahanlaatuinen, koska oli levinnyt imusolmukkeeseen. Lääkäri vakuutti, että kannattaa leikata, koska Ninni on niin hyväkuntoinen ja vuosia voi olla vielä muutamia jäljellä. Vaikka kaikkeni melkein teen koirien eteen, niin siinä kohdassa mietin pitkään. Kun hoitajakin oli aikansa lääkärin lisäksi vakuutellut, niin yhteistuumin varattiin leikkausaika. Odotettavissa oli kivulias toipuminen, koska sterilointikin aikanaan oli aika tuskallista. Ensimmäiset kolme päivää olivatkin tukalia, mutta sitten helpotti. Nyt Ninni alkaa olla jo ihan oma itsensä. Kasvain lähti patologille tutkittavaksi ja toistaiseksi saadaan vielä jännittää onko tuloksena vain pahanlaatuinen vai ärhäkkä pahanlaatuinen. Jälkimmäisellä ei ole kovinkaan hyvä ennuste....

Sitten Asta. Sen kanssa ollaankin sitten treenattu muidenkin edestä ja se on niiden edestä ollut myös terve. Agilitya ollaan tehty pihalla melkein päivittäin. Pisimmillään ollaan taidettu tehdä 7 esteen rataa. Keppeihin sain hankittua verkot. Ne sujuu jo aika hienosti ja saan itse tehdä vaikka voltteja ja piruetteja eikä ne häiritse Astaa yhtään. Julian ja Annen kanssa treenattiin useasti tokoa ja jälkeäkin päästiin nuuskuttelemaan. Älyttömän tarpeellista mulle! Kiitos vielä vinkeistä ja peräänkatsomisesta. Kiitos myös kaikille muille, joiden kanssa treenattiin ja joilta saatiin häiriöapuja. Ärsyttävää, kun työt alkoi ja treenaaminen vähenee. Toko näyttää tällä hetkellä kuitenkin aika kivalta.

Lampaillakin ollaan käyty useasti. Asta on saanut sekä harjoitella ja hioa yksityiskohtia että sitten toisaalta taas tehdä ihan käytännön töitä. Menee kyllä kivasti. Siirrettiin Ruissalossa Ruisrockin vuoksi evakossa olleita sikavaikeita lampaita takaisin omalle laitumelle. Sujui Miinan kanssa yhteistyönä melkein sormia napsauttamalla. Somerollakin piipahdettiin ja taidettiin pitää samalla pentuetapaaminen, kun Freyakin oli paikalla + tietysti Noa. Saatiin kuulla viime hetken vinkit norjalaisen Karin Mattssonin kurssilta. Ollaan kokeiltu maahanmenovinkkiä ja se näyttää toimivan! Kiitos Elisa ja Hanna   Itsekin olen siis Astan kanssa muutaman kerran paimentanut ja kiitos Samin hyvän perusopetuksen, mulla on aika helppoa.

Ja sitten viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä. Sattumien summana, mutta myös tarkkaan harkittuna meille tallusteli Entti-ajokoira. Entti on kyllä ihka oikea bordercollie, mutta lyhyen karvan ja isojen luppakorvien takia näyttää ajokoiralta. Entti tuli puhtaasti vanhempiensa vuoksi ja siitä tuli Samin koira. Tällä kertaa myös ihan virallisesti paperilla. Mulla on tää sairasosasto + yksi terve koira, Samilla kaksi tervettä koiraa. Tosi reilua

Entti on ihana. Se on kiltti ja rauhallinen. Vaikuttaa sellaiselta pohdiskelijalta, ihan kuin elokuvassa. Saa nähdä miten pysyy tyttöjen vauhdissa mukana. Antaa tosi kivasti Ninnin ja Hopin olla rauhassa, joten nekin näyttävät sulattavan sen paremmin. Astan kanssa taas painivat melkein koko ajan. Ulkona niitä pitää vahtia, koska Asta kuvittelee olevansa keilapallo, joka liikkuu mahdollisimman lujaa ja osuu tietysti täydellisesti kohteeseen.

Entillä on myös oman ikäistä leikkiseuraa ihan riittämiin, kun neljällä tutulla on nyt samanikäiset pennut. Aika hauskaa. Outin Rotin ja Elinan Noen kanssa kolmikko onkin jo viettänyt aikaa useampaan otteeseen

Että sellainen loma. Vähemmätkin tapahtumankäänteet olisivat riittäneet, mutta näillä mennään nyt.

Entin strategiset tiedot: 9 viikkoa ja kuusi kiloa. Tiedossa iso poika.

Kauan kaivattu ja odotettu loma alkoi vihdoin! Edessä neljä viikkoa rentoutumista, toivottavasti paljon treenejä ja lisäksi lyhyitä kesämatkoja ilman koiria. Sää toistaiseksi rajoittaa koirien kanssa harjoittelua, kun hiki virtaa itsellä jo pelkästä istumisesta, mutta harjoitellaan sitten vaikka iltaisin. Koneella ei varmaan tule juurikaan käytyä, joten blogi päivittyy harvakseltaan, jos ollenkaan.

Viime päivityksen jälkeen ollaan tokoiltu (sujuu noin 80% ihan kivasti), tehty pientä agilityrataa pihalla (kivaa, kun sain uusia rataohjeita) ja viimeksi eilen käytiin paimentamassa. Asta oli aika mahtava. Ensimmäistä kertaa Sami kokeili onnistuuko flänkkääminen, kun on itse Astan takana. Eli muutama kymmenen metriä poispäinkuljetusta, Asta maahan ja siitä käskyllä flänkkäys oikean kautta taakse. Se onnistui ihan täydellisesti! Mulla kääntyi vatsa melkein ympäri siitä näystä. Asta kuunteli tosi hyvin, asia ei ollut mitenkään helppo sille (oikea puoli on vielä se hankalampi!) ja se oli jotain muuta kuin sellaista peruskuljetusta. Jätettiin se siihen yhteen kertaan, kun meni niin nappiin. Sami harjoitteli myös hakuja niin, että seisoin tolppaihmisenä lampaiden kanssa. Ei mitään merkitystä Astalle. Se haki lampaat ja vei ne mun ohi edes vilkaisematta. Ovat menneet kyllä hirmu paljon eteenpäin ihan muutamien viikkojen aikana!

Näissä tunnelmissa me aloitetaan loman viettoa

Viime viikolla käytiin Hopin kanssa Tanjalla tsekkaamassa kropan tilanne. Lantio oli vähän enemmän jumissa, muuten ei mitään ihmeellistä.

Tokoa tehtiin viikolla itseksemme ja Julian kanssa torstaina. En oikein enää muista mitä kaikkea treenattiin, mutta kuitenkin sekä Hopin että Astan kanssa. Kumpikaan ei muistaakseni erityisesti loistanut, muttei pieleenkään mennyt. Sellaista keskinkertaista. Ai niin, Astan kanssa ekstrana häiriöt p.makuussa niin, että Onni sai pari kertaa lähteä vierestä ja Hania haukutettiin vähän matkan päässä. Ei mitään ongelmia, pysyi hienosti.

Juhannusaattona käytiin laskemassa Raisiossa lampaat ja lauantaina kyläreissun yhteydessä päästiin käymään vierailla lampailla. Kiitos vielä!  Asta on ollut yllättävän hyvin kuulolla. Joko sille tai Samille tapahtui jotain Derekin kurssilla, mutta Asta on nyt kiltti ja kuuliainen. Koputetaan puuhun ja katsotaan onko se vain tyyntä ennen uutta myrskyä vai pysyvämpi olotila.

Pihalle saatiin viritettyä tee-se-itse-kepit, joten nyt löytyy nekin putken ja hyppyjen lisäksi. Vielä kun ehtisi ja osaisi treenata

Asta siis joutuu opettelemaan kävelyä. Tässä oli kurssi tiivistetysti.

Perjantaina suunnattiin kohti Ruotsia ja Derek Scrimgeourin kurssia . Mentiin kahdella autolla, joista toisessa Elina ja Outi ja me toisessa Samin kanssa. Menomatka laivalla meni hyvin. Kaikki koirat käyttäytyivät hienosti.

Lauantaiaamuna herätys oli aikaisin ja siitä sitten lähdettiin ajamaan kohti Skinnskattebergia. Muutaman mutkan kautta löydettiin oikealle tielle ja lopulta Pensionat Uddeniin. Paikka oli ihana ! Kyllä kelpaisi asua tuollaisessa kartanomaisessa talossa, järven rannalla ja laitumien ympäröimänä. Ruoka oli mielettömän hyvää, ihmiset ystävällisiä, huoneet kauniita, jne. Ei valittamista.

Molempina päivinä kaikki koirat saivat mennä kaksi kertaa. Kurssilaisia oli yhteensä seitsemän. Meidän lisäksi Suomesta oli tullut vielä yksi koira, pari Ruotsista ja yksi Norjasta. Ensimmäisellä kierroksella Derek halusi nähdä miten jokainen koira menee eli piti paimentaa niin kuin normaalisti. Tämän jälkeen hän sitten antoi jokaiselle koiralle vinkkejä.

Derekin näkemys Astasta ei juurikaan poikennut aikaisempien kouluttajien ajatuksista. Totesi ensimmäisen minuutin jälkeen, että kova koira, joka ei päästä helpolla. Asta on niin kiinni lampaissa, että paljon on tehtävä töitä, että se luovuttaisi ne ajatustasolla Samille. Lisäksi Astalla on liikaa vauhtia, sillä Derekin mukaan kaikki perustuu siihen, että koira kävelee. Hän lisää vauhtia sitten lisäkäskyillä, mutta perusajatus on kävely.

Astan kanssa väänsivät sitä kävelyä ja Derek halusi myös itse mennä Astan kanssa. Helpolla ei Asta Derekiäkään päästänyt, mutta kun se lopulta saatiin kävelemään, sen olemus muuttui. Sen ilmeestä tuli keskittynyt, rauhallinen ja tasapainoinen. Siitä näki, että se oli tyytyväinen siinä tilassa missä se oli. Usein kun sillä on liikaa vauhtia, se alkaa sahaamaan ja meno on vähän holtitonta.

Jokaisella kerralla asia piti muistuttaa uudelleen Astan mieliin, mutta edistystä tapahtui. Muilla kerroilla kokeilivat myös muita asioita, mm. suuntien opettamista, jotta Sami tietää jatkossa miten niitä treenataan. Ja jokaisella kerralla Asta testaili uudestaan. Derek sanoi, että jos Asta olisi hänen koira, hän kävelyttäisi sitä lampaiden perässä kaksi tuntia putkeen. Astan kohdalla on kyllä huomattu, että mitä kauemmin sen kanssa tekee, sen paremmin se menee. Lyhyet pikatreenit voivat olla turhan lennokkaita.

Yön koirat joutuivat viettämään autossa. Illalla tuli raju ukonilma ja salamoi ja ukkosti kunnolla. Tuli vähän sääli Astaa, kun se ei koskaan ennen ole viettänyt öitä autossa. Se kun on kaikesta tulisuudesta huolimatta sellainen pieni mussukka Aamulla oli vastassa reipas pikkukoira, joten autossa vietetystä yöstä taisi eniten traumoja tulla mulle. Tosin aamun ensimmäinen kierros laitumella meni hurjan hienosti ja maltillisesti, joten ehkä Asta jotain oli yön aikana pohtinut

Kaiken kaikkiaan hyödyllinen kurssi, josta taas tuli uusia ajatuksia ja näkökulmia. Nyt vaan pitää miettiä eri kouluttajien ajatuksista sopivimmat metodit sovellettavaksi Astalle. Kävely kyllä vaikuttaisi olevan hyvä ajatus, koska sillä oli niin selkeä vaikutus Astan mielialaan.

Varsinaisen kurssiajan lisäksi oli keskustelua paljon koirien kouluttamisesta, eri vaiheiden harjoitteluista ja jopa oikeaoppisesta ruokinnasta ja terveydestä. Hyvin havainnoillistava esitys onnistuneesta jaosta saatiin aamiaispöydässä kahvikuppien avulla Siihenkin on olemassa looginen tekniikka. Derek on kouluttanut noin 700 koiraa. Tähän ei lasketa kurssien pitämistä vaan nimenomaan ne koirat, jotka hän on itse kouluttanut, myynyt eteenpäin tms. Puhuttiin, että Suomessa ei ikinä kukaan pääsisi tuollaisiin lukemiin, koska kuviot ja koiramäärät on täällä niin paljon pienemmät.

Paluumatka sujui muuten hyvin, mitä nyt pariin jumiutuvaan autojonoon juututtiin. Ehdittiin kuitenkin laivaan. Siellä sitten odottikin pieni yllätys, kun hytti oli kyllä neljälle hengelle, mutta ilman vessaa ja suihkua. Eli joku Ö-luokan jämähytti. Se oli niin pieni, että muut joutuivat odottamaan ulkopuolella, kun yksi kerrallaan vaihdettiin vaikka vaatteita. Koirat sijoitettiin sitten sänkyjen alle. Karmea sillipurkki, mutta yhden yön ajan menetteli.

Outille ja Elinalle kiitos matkaseurasta!

Opettelin ottamaan kuvia, joten tässä muutama.

Kävelyharjoituksia

Tässä Asta Derekin kokeilemana

Peruskuljetusta ja _kävellen_

Edelleen sama juttu

Tässä on se ilme, joka pitäisi saada aina esille. Keskittynyt ja rauhallinen.

Tässä mennään yhteispelillä.

Ja lopuksi pakollinen poseerauskuva reippaista kurssilaista, Asta, Pixi ja Taku

Kotipihalla ollaan menty pieniä kiemuroita agilitya. Eilen käytiin Piikkiössä pyörähtämässä paimennuksen ja viime hetken suunnitelmien merkeissä. Päivällä Sami ja Asta saivat hälytyksen Ruissaloon pyydystämään karannutta lammasta. Tai ei se varsinaisesti ollut karannut vaan joku oli jäänyt rapsuttelemaan lampaita aidalle ja tämä yksi oli päättänyt hypätä siitä yli. No, loppujen lopuksi kaikki olivat päässeet samalle laitumelle ja Sami oli vielä vaihtanut ne toiselle laitumelle.

Nyt on laukut melkein pakattu ja viikonlopuksi otetaan suunta häähumun keskelle Ruotsin puolelle. Me tosin kurvaillaan maaseudun rauhaan ja Asta ja Sami pääsevät harjoittelemaan Derekin opastuksella. Mun tehtävä on saada jotain kuvamateriaalia tallennettua, joten toivottavasti ilmakin suosii

Eilen ei sitten enää tokoiltu vaan Asta paimensi, kun käytiin kiertämässä Raision laitumet.  Ensimmäisen laitumen kohdalla Sami ja Asta kävivät pienen keskustelun siitä kuka taas johtikaan orkesteria, mutta jatkossa meni sitten hyvin. Sami sai yhdellä laitumella harjoiteltua hyvin suuntia ja nyt onnistui sekä oikealle että vasemmalle flänkkäykset.

Maanantaina kuvailtiin ennen treenien alkua Hutchia, 7kk, ja Astaa. Ovat niin hulvaton parivaljakko, että vakavasti niitä ei pysty ottamaan. Toinen on sellainen Hessu Hopon tyylinen hyväntahtoinen hömppä ja toinen täynnä tulta ja tappuraa

Alussa meni ihan hyvin ja Hutchkin malttoi pysyä paikoillaan. Asta suhtautui kuvaukseen pienellä ylpeydellä.

Vähän vaihdettiin tyyliä ja edelleen meni sujuvasti.

Tässä kohtaa Hessu Hopo oli jo tehnyt muutamia varaslähtöjä ja Asta mulkoili toista, kun ei osannut keskittyä tärkeään tehtävään.

Ja lopuksi totesi homman olevan menetetty toisen osalta

Tiinalle kiitos kuvista

Keskiviikkona hirmu kiireellä töistä kotiin ja samantien Rymättylään. Illalla alkoi sitten taas hyytymään aika hyvin. Vaihdetaan tuota päivää varmaan, niin ehkä helpottaa.

Sami paimensi Astan kanssa tällä kertaa sisällä. Syy siihen oli, että kyseinen lauma oli ottanut hatkat laitumelta jo useampana päivänä peräkkäin ja palanneet aina takaisin lampolaan. Ihme tyyppejä. Ihanaa ympäristöä metsän ja peltojen keskellä olisi vaikka kuinka ja nämä haluavat tulla sisälle? Ihan vain huvikseen, sillä tuolla ei ole kukaan käynyt pelottelemassa ja samalla alueella on toinenkin porukka, joka kyllä pysyy hyvin. Kävin toisella kierroksella katsomassa harjoituksia. Oikean kautta kiertäminen oli kyllä melkoisen työn ja (tuskan?) takana. Sisällä näyttäisi olevan vieläkin vaikeampaa kuin ulkona. Painetta ottaa herkemmin tai ainakin kääntää pään kunnolla pois lampaista vasemmalle lähtiessä, jolloin myös kaari on parempi. Kohti kävely sujui hienosti, samoin seisomaan jäämiset.

Eilen käytiin Tanjan luona tsekkauttamassa Astan tilanne. Mitään erityistä ei ole ollut, mutta hyvähän se on käydä ennen kuin on totaalisen jumissa. Jotain pieniä jumeja löytyi, jotka aukesivat helpolla. Ei sen kummempaa. En oikeastaan muuta odottanutkaan. Asta kun ei pahemmin revittele äärirajoilla ja omaan silmään sen kropan hallinta on aika näppärää.

Vähän saman toistoa nämä meidän lajitreenit, mutta aika ei oikein riitä muuhun. Jälkeä olisi kiva tehdä enemmän, mutta sitten tarvittaisiin vuorokauteen lisää tunteja. Agilityn harjoittelua tulee helpottamaan pihalle saatavat esteet, mutta toisaalta siinä tarvitaan eniten neuvoja.

Eilen aamulla mentiin Julian kanssa tokoilemaan. Mukana olivat sekä Hopi että Asta. Aloitin Hopin kanssa. Se oli vähän huolimaton muuten, mutta seuraaminen onnistui taas hienosti. Meillä on sittenkin vielä toivoa! Kotona tehtiin pari toistoa tunnaria ja ne menivät ihan nappiin!

Astan kanssa vähän ruutua, luoksetuloa, noutoa ja seuraamista. Ihan kivasti meni ja hyvällä tuulella. Välillä sitä huomaa miten epälooginen ja tyhmä treenatessa oikein on. Koira tekee juuri niin kuin on opetettu ja itse miettii, että miksei se tee oikein. Onneksi tästä sai kuulla palautteen heti, niin ei tarvitse sen enempää jäädä pohtimaan ja koirakin teki oikein. Kiitos taas seurasta Julia

Iltapäivällä suunnattiin Samin kanssa Ruissaloon. Vähän treenausta Astan kanssa ja sitten vaihdettiin lampaat laitumelta toiselle. Astalle pitäisi nyt toden teolla alkaa opettaa suuntia ja ollaan molemmat vähän kysymysmerkkinä opetustavan suhteen. Onhan Sami käskyjä jonkin aikaa sanonut, mutta lähinnä nyt pitäisi opettaa suunnat, kun Asta on tasapainopisteessä eli siitä siirtymiset. Helposti lähtee tulemaan kohti tai ei ainakaan flänkkää riittävästi. Tuota taitoa tarvittaisiin etenkin laidunkierroksilla laskentoja tehdessä.

Pari kertaa Asta sai hakea lampaat vasemman kautta ja se on niin makeen näköistä. Suht matalana, lampaita vilkuen, hyvällä flänkillä ja ei liian lujalla vauhdilla. Näyttää ihan oikealta paimenkoiralta

Eilen käytiin taas viikottaisella laidunkierroksella Raisiossa. Tehtiin työnjako niin, että me Hopin kanssa peesattiin ja Asta sai hoitaa varsinaiset haut. Olen päättänyt, että Hopin kanssa ei tehdä enää hakuja, koska se ei osaa tehdä niitä järkevällä vauhdilla eli yritetään säästää kroppaa ja jalkaa. Se saa siis vain kuljetella. Ensimmäisen laitumen eläimet oli nopeasti laskettu.

Sitten toiselle, jossa oikeasti saa laskea lampaita. Uuhia ja karitsoita on yhteensä 69. Sami ja Asta hakivat ne lähemmäksi ja me tultiin Hopin kanssa vastaan. Hetken pyörittelyn ja pieleen menneen laskemisen jälkeen päätettiin jakaa lauma. Menin itse keskelle ja pyysin Hopin tulemaan läpi. Jakamisen jälkeen saatiinkin lampaat laskettua ja kaikki 69 olivat koossa.

Aidan reunalle oli useampi ihminen jäänyt seuraamaan meitä. Onneksi kaikki suhtautuivat positiivisesti ja lähinnä vain ihmettelivät miten koirat tottelevat niin hyvin eivätkä jahtaa lampaita Astan maltti kasvaa kerta kerralta ja se oli tuolla taas oikein hyvä. Tosi hienosti se on kuulolla ja tulee helposti pois, vaikka mieli tekisi jatkaa. Lisäksi oli aika hieno tunne tehdä kahden koiran kanssa töitä. Sormet ja varpaat ristissä toivon, että Hopi pysyy kunnossa.

Tuolta laitumelta siirryttiin seuraavalle, jossa sitten olikin vähän haasteellisempaa. 60 lammasta olivat jakaantuneet kahdeksi porukaksi. Me otettiin Hopin kanssa helpommalta näyttävät, jotka sitä sitten olivatkin. Sain ne nopeasti laskettua ja Hopi vähän kuljetettua. Silläkin on malttia tullut iän myötä ja nyt se jopa käveli hitaasti suoraan lauman takana. Samilla ja Astalla olikin sitten toisaalla haasteellisemmat olosuhteet ja lampaat. Välillä vettä oli yli polviin ja lampaat liikkuvaisempia. Koska kumpikaan ei antanut periksi, niin lampaat tuli loppujen lopuksi laskettua. Astakin selviytyi urakasta, vaikka ei mikään helppo juttu ollutkaan. Viimeisellä laitumella päästiin helpolla, kun lampaat olivat kaikki aidan vieressä, joten laskettiin ne suoraan siitä.

Vähän tylsää. Hopi kehitti itselleen pahan pissatulehduksen ja Ninnillä on silmätulehdus. Ai niin, ja Hopi ontui muutaman päivän vasenta etujalkaa. Johan tässä terveitä hetkiä onkin ollut ihan riittämiin eli tervetuloa vaan taas kaikki sairaudet ja murehtiminen.

Asta on onneksi ollut terve *kop kop*. Eilen oltiin jälleen Rymättylässä. Sami kävi pariin kertaan paimentamassa ja me harjoiteltiin Astan kanssa puomin kontaktia. Aika kivasti on jo tajunnut idean. Työpäivän ja kotiin ajamisen jälkeen oma puhti ei oikein riittänyt muuhun treenaamiseen, ehkä ensi kerralla enemmän.

Viikonloppuna tuli harjoiteltua hyvät kierrokset eri lajeja. Tokossa Astan kanssa sovittiin, että matkalaukku pakattiin viimeistä kertaa ja lähetettiin jonnekin todella kauas. Treenit siis sujuivat hyvässä motivaatiossa ja vireessä. Koitin hetsata sitä etukäteen ihan hirvittävän paljon, taas vain kokeeksi. Se on vaan niin cool, mutta hyvin meni silti. Seuraaminen oli nyt intensiivistä, mutta poikitti. Ei väliä, nyt pyrin vain asenteen ylläpitämiseen. Muut liikkeet menivät perinteisesti ihan kivasti paitsi liikkeestä maahanmeno, jossa jälleen jumitti. 

Sitten Hopi. Oman asenteen muutos; toko on tylsää, puuduttavaa ja vakavaa   Aloitettiin seuraamisella. Syvä hiljaisuus jatkui, ihanaa! Välissä tehtiin parit tunnarit. Molemmat onnistuivat hienosti. Vähän kaukoja ja lopuksi taas seuraamista. Meni ihan nappiin

Lauantaiaamuna meillä oli treffit Hannan kanssa Lohjalla agilitytreenien merkeissä. Ilma oli jo silloin kuuma, mutta jotain yritin räpeltää. Miten sitä voikaan jossain lajissa tuntea itsensä niin kömpelöksi? Ihan kuin yrittäisi raahata monen kilon painoja jaloissaan. Ennakoivaa valssia, takaaleikkauksia ja mitähän vielä. Oli muuten vaikeaa. Asta-parka, kun joutuu mun ohjauksen kanssa sinnittelemään

Verkotetut kepit onnistuivat hienosti ja niihin saatiin Hannalta hyviä neuvoja oman liikkumisen suhteen. Samoin niitä ohjauskiemuroita kokeiltiin ja jos vaan pysyvät päässä, niin niitäkin itsenäisesti yritetään. Asta oli sopivan rauhallinen, Freyan intoon verrattuna tosin melkein hidas , mutta tällä hetkellä ihan sopiva mulle. Freya meni niin hirvittävää vauhtia (ne kontaktit oli kyllä makeita!), että jos Asta joskus menee tuollaista vauhtia, niin ensimmäinen vastaantulija saa ottaa ohjattavakseen. Kyllä toko vaan on niin helppoa, kun joku vielä käskyttää eikä itse tarvitse ajatella kovinkaan paljon. Kiitos Hannalle vielä avusta!

Eilen illalla lähdettiin vielä Ruissaloon lammaskierrokselle. Alussa vähän koulutettiin lampaita kauran avulla. Hauska, kun jossain paikassa pitää hätistellä pois ja tuolla mieluummin vähän houkutella. Helpompi treenien kannalta, jos lampaat tulevat edes vähän ihmisen lähelle, kun muuten helposti juoksevat ison laitumen päästä päähän.

Kyseessä siis kymmenen Suomen lammasta. Mun homma oli tarjota rapsutuksia ja kauraa, ihan kivaa Sami otti Astan treeneihin mukaan ja saatiin aikaan tosi onnistuneet harjoitukset. Teemana flänkit ja kohti tuleminen hitaasti. Sami sai Astan _kävelemään_ ja olemaan muutenkin tosi rauhallinen. Yhteistyö sujui hyvin, kun sain vinkattua Samille milloin laittaa Astan maahan, kun pääsin seuraamaan hyvin lampaiden reaktioita. Helpompaa kuin yksin, jolloin joutuu katsomaan sekä koiraa että lampaita. Nämä lampaat reagoivat tosi hyvin koiraan, joten siinäkin mielessä hyviä opetusotuksia Astalle.

Kaikkien kannalta tosi hyvä treeni, joka lopetettiin siihen, että Asta oli rauhallinen ja lampaat olivat rauhallisia. Paimennuksen osalta nuo lampaat elävät kirjaimellisesti pellossa, kun niitä ei muut paimenna kuin Asta (lukuunottamatta silloin, kun ovat kotona), joten viikossa ne näkevät koiraa pari kertaa. Pystyvät helposti metsittymään, joten sen vuoksi otetaan rauhallisia harjoituksia ja jaetaan vähän herkkuja

Tänään aloitettiin kierrokset Raision ja Ruissalon laitumilla. Karoliina ja Maximus aloittivat uusina Raisiossa ja niinpä he tulivat tutustumiskäynnille meidän kanssa. Maximus meni kyllä tosi nätisti, joten siitä tulee oikein hyvä kesätyöntekijä   Kierrettiin neljä laidunta läpi. Muutamassa oli pelkkiä uuhia ja parissa uuhet pienten karitsojen kanssa. Asta ja Hopi pääsivät tekemään yhdellä laitumella yhteistyötä, kun kerättiin ja laskettiin iso lauma eläimiä. Asta oli niin hieno! Sillä on tullut vuoden aikana tällaisiin todellisiin töihin paljon malttia lisää ja se on hyvin hanskassa. Tuollainen "oikea työ" vaatii koiralta kärsivällisyyttä, kun laskennan ajan joutuu vain tuijottamaan ja vahtimaan, että pysyvät paikallaan. Asta-sähikäiselle hyvä testi, jonka se läpäisi hienosti. Hopilla oli vähän sellaista tokopaimennusta, mutta ihan kivasti sekin meni ja siihen voi luottaa, ettei tee mitään tyhmää.

Vaihdettiin Raisionlahden toiselle puolelle ja vähän märemmille laitumille. Karoliina paineli urheasti Maximuksen kanssa laskemaan kauempana olevat lampaat ja tuli takaisin polvia myöten veteen uponneena. Pikkukoirat olivat kyllä hirmu hienoja, voidaan olla ylpeitä niistä!

Me jatkettiin Raision jälkeen vielä Ruissaloon ja käytiin siellä tsekkaamassa laitumet. Hopi sai hakea lampaat tällä kertaa, kun ajateltiin, että Asta sai jo ihan riittävästi tehdä töitä Raisiossa. Ruissalossa ei siis treenattu vaan laskettiin, että porukat olivat koossa.

Kyllä tällaiset kesätyöt on vaan niin kivoja

Arttu otti Tammisaaren paimennuspäivän aikana kuvia. Kiitos Arttu! Kuvat piristävät niin kivasti kirjoituksia, vaikka nyt tuleekin vain pelkät valokuvat.

Asta odottelee omaa vuoroaan, välillä näinkin nätisti.

Ninnillä oli tärkeä tehtävä toimia Niilon viihdyttäjänä.

Sitten tositoimissa.

Kuvat on ottanut Arttu Syrjänen

Eilen Sanna ja Sami aloittivat treenauksen. Suunnilleen parikymmentä ahvenanmaanlammasta, jotka kuulemma olivat tosi hyviä. Liikkuivat, jos koira liikkui, eivät liikkuneet, jos koirakaan ei liikkunut ja liikkuivat yli, jos koirakin liikkui liikaa. Itse en päässyt näkemään suorituksia, mutta toivottavasti sitten taas muilla kerroilla.

Sami oli välillä mennyt sekä Astan että Elsan kanssa yhdessä, kun Elsa oli hiukan tarvinnut toisen koiran apua. Olivat toimineet yhdessä tosi hienosti. Vastaavasti taas pitkät hakukaaret (joita väkisinkin tuli, kun ei ollut aitoja ympärillä) oli Elsa kuulemma hoitanut ihan kuin olisi niitä tehnyt aina. Tytöillä taisi selkeästi olla jokin tehtäväjako. Sannan mukaan brace-kisat odottavat kolmikkoa 

Tiistaina kävin Kupittaalla harjoittelemassa Astan kanssa vähän tokoliikkeitä ja häiriöitä match shown pyöriessä vieressä. Jaanalle vielä ihan ekstrasuuret kiitokset kaikesta avusta!! Ilmoita sitten vaan, kun haluat ne valmiiksitallatut jäljet P.makuu oli taas vähän kierroksia nostattava (mulle), kun juuri samalla hetkellä kehästä karkasi koira juoksentelemaan ympäriinsä. Huomasin sen onneksi ennen Astaa ja ehdin vapauttamaan sen. Onneksi oltiin paksun puun takana, niin pyörittiin sitä ympäri samassa tahdissa mitä se koira juoksi toisella puolella. Sekään ei onneksi meitä erityisesti ottanut kohteeksi, joten kaikki loppujen lopuksi hyvin.

Eilinen päivä vietettiin Tammisaaressa Annikan luona Pimun ja Brien pentujen paimennuspäivän merkeissä. Säätiedotukset eivät kovin hyvä ilmaa lupailleet, mutta loppujen lopuksi saatiin niskaamme vain yksi isompi kuuro ja sekin ihan lopussa. Päivä meni mukavasti hyvässä seurassa hyvän ruoan merkeissä. Paikalla olivat kaikki kolme Pimun pentua ja Brien pennuista Helenan Bet,  Sannan Elsa ja tietysti Annikan oma Jill. Sopivan kokoinen porukka.

Paimennuskierroksia tuli kolme. Laumassa oli sekaisin uuhia ja karitsoita ehkä 20-30 välillä? Sami kirjoittaa varmaan taas tarkemmat selvitykset ja tulleet neuvot, mutta katsomosta katsottuna oikein mukavan näköistä. Heti ensimmäisellä kierroksella Asta oli hyvinkin järkevän oloinen. Mietittiin, että vaikuttiko aamulla tehty pyörälenkki siihen, että ei kaahaillut juuri ollenkaan. Ehkä otetaan se taktiikaksi Toisen kierroksen menivät myös niillä samoilla lampailla.

Kolmannen kierroksen ajaksi siirryttiin toiselle laitumelle, jossa oli myös uuhia ja karitsoita noin 40. Pikku-Asta meni sielläkin nätisti. Jotain pientä se saattoi aina välillä tehdä, mutta niitä ei laskettu mitenkään erityisesti, koska se ei kuitenkaan sikaillut, räjäytellyt laumaa tms. Välillä oli vähän vaikeaa nähdä kaikkea, kun lauma oli niin iso ja Astaa ei sieltä takaa nähnyt.

Hassua, että vaikka itse istuukin vain katsomossa, niin paimennus alkaa viedä enemmän ja enemmän voittoa muista lajeista. Siinä on vaan sitä jotakin. Ehkä mun rooli tulevaisuudessa onkin enemmän ketyillä

Kiitos vielä kaikille mukavasta päivästä ja erityisesti Annikalle, Elisalle ja Martinalle päivän järjestämisestä!

Viikonloppu meni Somerolla paimennuskisoissa töitä tehden. Jos olisin ollut fiksu, olisin ottanut maanantain vapaaksi. Ihan hiukan vaan väsytti sunnuntai-iltana. Kisoissa olivat mukana myös Astan veli Noa ja emä Pimu. Molemmat menivät niin hienosti Viikonlopun aikana tuli myös huomattua, että eipä ne saavutetut pisteet aina kerro kaikkea. Lampaat, melko useinkin, päättivät lähteä litomaan varikolle ja muutama tosi hieno tahtojen taistelu tuli nähtyä, jossa koira pitkän vääntämisen jälkeen sai kun saikin lampaat käännettyä takaisin. Joo, nehän ei olleet enää linjalla eivätkä menneet porteista, joten pisteitä ei kertynyt. Tuollainen omatoiminen lampaiden kanssa toimiminen, ilman ohjaajan käskyapuja on mun mielestä kuitenkin sellaista mitä pitäisi arvostaa. Tuollakin lampaiden kääntäminen takaisin ei ollut mikään helppo juttu, jos ne olivat päättäneet lähteä.

Asta opiskeli viikonlopun ajan laitumen reunalla teoriaa. Ensi viikonloppuna se pääseekin sitten kurssin merkeissä tositoimiin.

Sami ei ehtinyt juurikaan kuvailla, mutta tässä muutama kuva kolmosluokassa olleista Salomosta ja Torista.

Eilen jatkettiin tokoiluilla Puolarmaarissa Hannan ja Idan kanssa. En ollut ehtinyt tekemään mitään suunnitelmaa, joten treenikin oli sitten sen mukainen. Vähän sinnepäin. Paljon harjoiteltiin paikallaoloa ja pitkästä aikaa niin, että Asta oli kahden koiran, Luksin ja Vinhan, välissä. Lisäksi laitoin vielä erikseen p.makuuseen, kun Luksi ja Vinha tekivät omia juttuja lähellä. Meni hyvin.

Wubba tuli myös eilen vihdoin ostettua ja tietysti sitä piti testata. En tajua mikä siinä on se juttu, mutta toimii. Pohdin, että jos siirrän p.makuun palkkauksenkin lelulle tai wuballe, jotta saisin haistelua vähennettyä ja Astan olemaan enemmän tarkkaavaisempi mun suuntaan. Eilen näytti sekin toimivan.

Ollaan me hengissä, kun joku sitä jo alkoi epäilemään   En ole vaan jaksanut päivittää blogia, kun ei varsinaisesti ole mitään ihmeellistä kirjoitettavaa. Hopi on ollut taas pitkien lenkkien ja treenaamisten jälkeen yhtä ketterä kuin puuhevonen. Se ei varsinaisesti onnu, mutta keventää vasenta takajalkaa aavistuksen ja lähtee liikkeelle pitkään venyttäen. Niinpä ollaan otettu väliin päiviä, jolloin se on saanut ottaa rauhallisemmin. En ole jaksanut stressata mahdollisesta tulevasta ontumisesta, en nuljuluusta enkä mistään muustakaan vaan mennään päivä kerrallaan. Ehkä se vaan on niin, että vanhuus ei tule yksin. Ollaan nyt treenattu silti jonkin verran ja ehkä jopa suunnitelmallisemmin. Odotan, että lumet sulaa ja pääsee kunnolla ulos, niin treenikerrat varmaan vielä tuplaantuu. Jos siis vaan pysyy kunnossa.

Asta taas, no ollaan mekin treenattu. Teknisesti alon ja avon liikkeet ovat kisavalmiita ja yksityiskohtia ollaan sisällä hiottu melkoisesti. Voi/evl liikkeet ovat hyvällä alulla. Mutta, Astan terävyys, reagointikyky, mitä termiä siitä nyt haluaa käyttää, on viimeisen puolen vuoden aikana lisääntynyt ja niinpä me harjoitellaan nyt vähän eri juttuja ja kisoihin meno siirtyy. Mun tekisi jo niin kovin mieli kisata, mutta minkäs teet. Kokeilemaan en lähde, joten sitten pitää vaan malttaa harjoitella ja harjoitella. Eihän meillä mikään kiire ole, mutkun....

Koska me nyt sitten vain treenataan, niin ollaan vaikeutettu ylempiä luokkia. Perjantaina viimeksi harjoiteltiin ohjattua, luoksetulon eri pysäytyksiä, ruutua ja takapään käyttöä vasemmalle käännyttäessä. Ruudussa lähettelin merkin kautta, haetutin keskikohtaa ja tein lähetyksiä eri kulmista. Lisäksi ollaan kotona harjoiteltu tunnaria. Ihan kivasti sujuu. Ei Asta edelleenkään ole sellainen räjähtävän näyttävä, mutta kiva kuitenkin. Ja vertaan tietysti Hopiin, jolla sitten taas helposti menee se näyttävyys vähän överiksi.

Mitäköhän muuta ollaan kuukauden aikana tehty..? Niin, pari viikkoa sitten käytiin ottamassa Astalta verikoe ja nyt odotellaan vasta-aineiden tuloksia. Toivon mukaan ei tule mitään yllätyksiä, koska matkat on jo varattu ja kurssi maksettu. Eilen käytiin Somerolla taas katsomassa lampaita. Asta oli aluksi vähän erilaisempi kuin aikaisemmin, mutta muutaman kierroksen jälkeen näytti totuttua itseään. Illalla sitten alkoikin juoksu, joten mistä sitä tietää, vaikka sekin olisi vaikuttanut. Ihan sopiva väli tuli edelliseen juoksuun, n. 7,5 kk. Tuollaisena kun pysyisi, niin olisi hyvä. Kovasti ollaan tehty suunnitelmia kesän osalta, jotta Sami ja Asta saisivat kauden hyödynnettyä paimennusmielessä mahdollisimman hyvin. Toivottavasti vielä toteutuisivat.

Eilen viimeinen kerta agilitykurssilla. Tehtiin jotain uutta ohjauskuviota, mutta en millään saa enää päähän mikä sen nimi oli Joka tapauksessa Asta osasi tehdä sen vai pitäisikö mieluummin sanoa, että itse onnistuin ohjaamaan sen oikein.

Sen lisäksi taas perusesteiden läpikäymistä. Vaikeutin keppejä nyt niin, että kokeilin lähettää sen niille niin, että se joutui oikean kautta kiertämään ekan kepin. Haa, Asta osasi sen! Muiden esteiden kohdalla ei oikein tullut mitään uutta tai ihmeellistä. Astan vauhti on noussut ja se teki sen, että se tarvitsee enemmän tilaa, jota tuolla ei niiden muiden treenaajien takia kauheasti ole. Tämä taas aiheutti sen, että jouduin jälleen vähän enemmän kurkkimaan, että tuleeko ketään mistään, kun lähetin Astan esimerkiksi putkeen.

Lopuksi jokainen teki yksitellen kahdeksan esteen sarjan. Hyppyjen lisäksi radalla oli putki ja muuri. Kaikki hypyt olivat aika matalalla. Me selvittiin hienosti! Juoksin (!) oikeasti ja taisin oikeasti ohjata. Hyvä minä! Ensimmäisellä kerralla hosuin liikaa kurvissa ja Asta tuli hypyn ohi. Sen ilme oli tosi huvittava. Se haukahti kerran kärttyisästi ja olisi voinut kuvitella, että se olisi voinut ärjäistä, että yritä nyt keskittyä ja kertoa mihin ollaan menossa. Hyvä, että palaute huolimattomasta ohjauksesta tulee heti koiralta 

Jatko on edelleen auki. Haluaisin nyt harjoitella enemmän ohjausjuttuja enkä opettaa varsinaista rataa Astalle. Esteet se nyt kuitenkin osaa. Kauhukuvana taustalla on Ninni, jolle opetin ekan vuoden pelkkää irtoamista ja sehän irtosi. Tosi kivaa, että koira osaa mennä estesuoran itsenäisesti hallin päästä päähän, mutta vielä mukavampaa olisi ollut, jos olisi opettanut hyppytekniikan ja edes joku rima olisi matkan varrella jäänyt putoamatta. Astalle haluan siis ensin tekniikan, sitten irtoamisen ja sen mukana tulevan vauhdin. Ehdotuksia otetaan vastaan, sillä itsenäisesti en aio jatkaa, koska sitten mennään metsään.

Maanantaina käytiin Somerolla katsomassa lampaita. Talven harjoittelukertojen vähäisyydestä huolimatta tuntuu siltä, että Asta kuitenkin joka kerta menee jollain tasolla eteenpäin. Koskaan tuskin pääsee sanomaan, että sillä ei olisi vauhtia eli sitä on turha miettiä, mutta se pysyy Samilla hyvin hallinnassa. Ensimmäinen kierros meni innostuksen piikkiin, mutta kerta kerran jälkeen näytti paremmalta. Sami harjoitteli aika paljon oikealle lähettämistä, koska se on Astalla huonompi puoli. Lisäksi sille pitäisi varmaan ajaa seiso-käsky kesän aikana mieleen, jos vauhtia pystyisi helpommin kontroilloimaan, kuin maahanmenon kautta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin loistava pieni paimenkoira! Paimennuksen jälkeen sisällä vielä painit Noa-veljen kanssa samalla kun me nautittiin jälleen kerran Elisan herkkuruoista. Kiitos vielä !

Eilen vietettiin räntäsateinen päivä Somerolla paimennuksen merkeissä. Asta ja Sami kävivät pariin otteeseen harjoittelemassa ja kehityksen suunta vaikuttaa hyvältä. Edelleen, ja varmaan ikuisesti, Samin pitää olla koko ajan skarppina ja tilanteen tasalla. Jos löysää edes hetkeksi, Asta käyttää tilanteen heti hyödyksi. Tuosta tahtojen taistelusta ja Astan liiasta vauhdista huolimatta on kuitenkin mukava huomata, että sen ei edelleenkään tarvitse käydä pöllyttelemässä lampaita ollenkaan. 

Joulun jälkeen monet aloittavat usein laihduttamisen, mutta Astalla alkoi nyt lihotuskuuri. Se on päässyt jotenkin ihan huomaamatta kutistumaan liikaa. Ninni voi jo normaalisti ja on taas pirteä

Plaah, ilmat on kyllä niin ärsyttävät, ettei huvittaisi mennä ulos ollenkaan. Lisäksi joku tauti yrittää kaiketi iskeä, mutta yritän sinnitellä, kun ei oikein ole mahdollisuuksia olla just nyt kipeänä.

Vaihtelua tuli siis eilen, kun mentiin Somerolle Kimmon ja Marikan luokse. Ensin paimennettiin niin pellolla kuin sisällä. Asta ja Sami kävivät molemmissa, me Hopin kanssa vaan sisällä. Jostain syystä sitä on tullut hiukan mukavuudenhaluiseksi ja sisätreenit ei vaikuttaneet ollenkaan hullummalta, jos vaihtoehtona on olla ulkona kylmässä sateen ja tuulen keskellä.

Astalla oli taas intoa sekä vauhtia ja se kokeili heti pitääkö Samia kuunnella vai joko olisi ohjat luovutettu hänelle. Näytti kuitenkin kokonaisuutena ihan hallitulta menolta. Hopi meni nätisti enkä oikein keksinyt sen kanssa taaskaan mitään erityistä. Marika yritti jälleen houkutella kesällä kisaamista, mutta jostain syystä en innostu. Ei sitä varmaan kauheasti joutuisi hiomaan, että saisi kohtuulliseen kuntoon, koska vauhtia pystyy nykyään suht helposti säätämään ja se ei sikaile tms. Jotenkin en vaan innostu.

Paimentelujen jälkeen mentiin sisälle ja siellä vierähtikin sitten puolenyön tienoille asti. Ihmisiä ja koiria tuli vähitellen lisää ja niinpä loppujen lopuksi nelijalkaisia pyöri 17 kappaletta. Onneksi oli iso talo. Suurin osa oli bordercollieita, mutta joukkoon mahtui kolme belgiä, pari tolleria ja kääpiöpinseri. Astan suureksi iloksi paikalla oli Lyyli-tolleri, jonka kanssa peuhasivat viimeksi pentuna. Ajatukset olivat edelleen samalla aaltopituudella ja ne leikkivät varmaan useamman tunnin, välillä lattialla ja välillä sohvilla painien. Vitsi, että oli kiva katsoa   Lyylin lisäksi Asta kulki välillä kylki kyljessä Maximus-bortsun kanssa ja ottivat nekin useita painiotteluja yhdessä. Ollakseen noin iso lauma vieraita koiria sisätiloissa, kaikki meni oikein hyvin ja jopa Hopi kykeni olemaan tuollaisessa laumassa suht rennosti. Enpä muista milloin koirat ja etenkin Asta ovat viimeksi olleet noin väsyneitä. Hyvä, kun kotiin tullessa jaksoivat autosta sisään kävellä ja ruokaa odottaessa Asta meinasi nukahtaa istualleen.

Sami todennäköisesti, mutta Asta antaa vastusta aika reippaasti. Kaksipäiväinen paimennuskurssi Somerolla on takana. Kouluttajana oli Gunnel Bostörm Ruotsista. Eilen olin mukana seuraamassa, mutta tänään jouduin tekemään töitä.

Sami varmaan kirjoittaa itse enemmän, mutta pääteemana oli saada Astaan painetta. Helppoa sen taivuttaminen ei ole. Se ei pure, sikaile, tms., mutta on niin päättäväinen ja minä itse-asenteella, että töitä sen kanssa saa tehdä ihan kunnolla. Kuulemma tosi hyvä kurssi kokonaisuudessaan, paljon tuli uusia vinkkejä ja ajatuksia. 

Onneksi olen ulkoistanut paimennuksen opettamisen Samille. Olisin tuon ipanan kanssa itse varmaan ihan pulassa

Viikonloppu meni siis Tammisaaressa paimennuksen SM-kisoja katsoessa. Omilla koirilla oli vähän tylsempi viikonloppu, mutta onneksi ne pääsivät lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna vähän juoksemaan mökillä.

Astan sukulaisia kilpaili eri luokissa. Pimu-äiti tuli toiseksi nuorten luokassa. Onnea vielä Elisalle! Pimun veli Gösta voitti nuorten luokan, junnumestaruuskisassa toinen veli Nisse oli 8. ja varsinaisessa SM-kilpailussa kilpaili vielä yksi veljistä, Jake, joka sijoittui myös kahdeksanneksi. Kiva viikonloppu. Hienoja koiria, mukavaa seuraa eikä sitä koko päivän kestävää kaatosadettakaan saatu. Tulokset löytyvät lauantain osalta täältä ja sunnuntain täältä.

Ruotsissa kilpailtiin samaan aikaan Ruotsin mestaruudesta. Mosse ja Roy voittivat lauantain radan ja olivat mukana finaalissa. Eilisen radan jälkeen he tulivat lopputuloksissa 3.sijalle. Täältä löytyy Ruotsin tulokset.

Tänään ollaan paimenneltu ja tokoiltu. Teemana molemmissa runsas palkkaus, ei hiontaa tai painostusta.

Aamulla oltiin jo yhdeksän jälkeen pellolla. Sami meni Astan kanssa pari kierrosta ja antoi Astan mennä aika vapaasti. Ei painostusyrityksiä etäisyyden saamiseen, tms. No, ei kauheasti ollut eroa entiseen. Asta meni taas tosi nätisti. Ihan mielenkiintoista jossain vaiheessa nähdä miten menee lampailla, jotka reagoivat koiraan paremmin.

Hopin kanssa kokeilin poispäinkuljetusta liinassa, mutta eihän siitä tullut mitään. Heti jos liina kiristyi, Hopi otti tiukan kontaktin muhun ja muutenkin oli vähän pihalla. Peruskuljetus oli ihan kivaa. Sami totesi, että oli eilen seurannut Astan silmiä ja se ei kertaakaan vilkaissut häntä, ei edes painostaessa. Se on niin kiinni lampailla. Kuuntelee kyllä, mutta ei irrota katsetta. Hopilla menee ihan päinvastoin.

Sieltä pikainen käväisy kotona ja heitin Samin juna-asemalle. Iltapäivällä tokoilin kotipihalla. Hopin kanssa luoksetuloja pelkällä suorapalkalla sekä seisomisesta että maahanmenosta. Kaukokäskyn ensimmäinen nousu ylipitkältä matkalta ja palkka. Läheltä nopeita vaihtoja. Idari, jossa palkka seisomisesta. Seuraamista, oli hiljaa. Lopuksi tunnari, jossa vapautin Hopin, käänsin sille selän ja puolihuolimattomasti annoin luvan lähteä. Kaikki siis suunnitellusti. Meni ihan tosi hienosti! Vielä yksi oman haku, ok.

Astan kanssa paljon leikkiä sekä puiden kiertoa, pysäytyksiä ja palkkaa. Luoksetuloa eteen, tuli nyt hyvällä vauhdilla, sekä suoraan lelulle. Seuraamista otin imuttamalla, kun aukesi muuten nyt vähän vasemmalle. Lisäksi liikkeellelähtiessä painaa ensimmäisen askeleen ajaksi pään alas. Seuraamisessa on selkeästi menossa joku vaihe, kun tyyli muuttuu joka kerralla. Niin, ja vauhtinoutoa ja taas leikkimistä. Oli kivaa

Ninni sai myös tehdä jotain liikkeitä. Tein sen kanssa myös luoksetulon molempien pysäytysten kanssa. Se laukkasi ja pysähtyi kummallakin kerralla hyvin. Paranee vaan vanhetessaan. ..

Paimennusta edelleen. Tänään vuorossa normi torstaitreenit. Hopin kanssa yksi kierros, ihan ok. Vähän tulee sellainen olo, että mitäs sitten voisi tehdä. Sellaista vähän tyhjänpäiväistä pyörimistä suuntaan ja toiseen vailla järkevää lopputulosta. Vauhti tosin oli hidas ja maahan putosi hyvin, mutta mun mielestä silti vähän tylsää. Jotain pitäisi enemmän Hopille opettaa, mutta ehkä me jatketaan tuollaista humputtelu-paimennusta ja annetaan Astan edetä sitten ihan oikeasti.

Asta meni pari kertaa, ihan samalla hyvällä tavalla kuin tällä viikolla aikaisemmin. Tosi paljon ovat menneet eteenpäin, kun ovat päässeet niin usein käymään.

Sieltä sitten pienellä kiireellä lähdettiin ajamaan Kuuvaan, kun lampaat olivat karanneet. Sanna ja Mikko ehtivät kuitenkin paikalle vähän aikaisemmin ja homma oli hoidettu, kun päästiin perille. Tehtiin siellä sitten vielä pieni lenkki.

Ninni nro 2 on kyllä niin suloinen tapaus. On ollut aika hauskaa, kun kerrankin on iso koira ja tuo kasvaakin vielä tuosta. Ninni etsii nyt muuttuneiden olosuhteiden vuoksi uutta kotia. Tuosta saa joku kyllä tosi oivan harrastuskoiran Meillä se siis on ollut vain käymässä ja menee pian takaisin kotiin.

Meillä on nyt kaksi Ninniä. Toinen on oma Ninni, Ninni nro 1, ja toinen työkaverin viiden kuukauden ikäinen flättipentu, Ninni nro 2. Söötti kun mikä, sellainen hassun söhelö, jolla jalat vie eri suuntaan kuin pää. Astan kanssa ovat painineet sisällä ja ulkona niin, että aina välillä pitää laittaa eri huoneisiin nukkumaan.

Eilen töistä tullessa lähdettiin Piikkiöön jäljestämään Jaanan kanssa. Astalle tein 170 askeleen pituisen jäljen, jossa nameja oli välillä joka askeleella, välillä tyhjiä välissä. Sai vanhentua puolisen tuntia. Jaana talloi Hopille jäljen, joka oli noin puoli kilometriä pitkä, kulmia joitakin ja viisi keppiä. Maasto oli aika vaihtelevaa. Vanhentui noin tunnin.

Ajoin jäljen ensimmäisenä Astan kanssa. Se meni toooosi hienosti. Rauhallisuus ja maltti olivat edelleenkin mukana ja namit söi hyvin. Väliin jäi muutama syömättä, mutta siitä huolimatta eteni rauhallisesti. Jaanan kommentti oli, että kun Asta menee hyvin, sen häntä on tietynlaisesti koukussa ja kun tulee joku hetkellinen tilanne, se alkaa vipattamaan edestakaisin. Hyvä huomio, pitää itse katsoa häntää enemmän! Kaikenkaikkiaan oikein onnistunut jälki

Seuraavaksi meni Cindi ja sitten Hopi. Jälki lähti janalta oikealle. Teki pienen kurvin, mutta otti oikean suunnan ja lähti hyvin. Vauhtia oli liikaa ja Hopi eteni melkoisen etukenossa. Ensimmäinen keppi löytyi melko pian. Sitten jälki nousi kalliolle, jossa meinasi oikaista yhden kulman. Korjasin sen ja sen jälkeen naksahti oikea asenne päälle. Vauhti tippui vähän ja tilalle tuli keskittyminen. Hopi meni kuulemma suurimman osan matkasta ihan jäljen päällä, pari kulmaa olivat hienoja, pari se oikaisi melkein kulman kohdalla. Maasto ei ollut helpoimmasta päästä, mutta niin se vain löysi kaikki viisi keppiä. Ihan hirvittävän hienoa!!!

Sitten vielä Colan jälki ja sen jälkeen esineruutuilemaan. Tehtiin 40m x 50m ruutu. Astan kanssa vietiin yhdessä esine sinne 50 metriin ja palattiin takaisin. Lähetys, jonka jälkeen hieno suora pisto suoraan esineelle ja palautus hyvä, suora ja nopea. Ihan loistava! Sitten Cindi ja sen jälkeen Hopi. Hopi kurvasi tutusti lähetyksen jälkeen oikealle ja pyöri ympäri ruutua. Otin uuden lähetyksen, meni ulos ruudusta ja tuli takaisin. Kolmannen lähetyksen jälkeen suht ok pisto ja esine löytyi. Astalle siis todellakin opetan kunnon pistot. Viimeisenä vielä Cola ja oppikirjan mukainen pisto esineelle. Ja ihan lopuksi Ninnikin pääsi vielä hakemaan yhden.

Kiitos Jaanalle treeneistä!

Kotimatkan varrella poikettiin vielä pikaisesti lampailla, kun kerran siitä ohi ajettiin. Niin, ja tänäänkin käväistiin siellä. Hopin kanssa vauhti edelleen hyvän rauhallinen, mutta pienen paineen takia se tuijottaa yhä enemmän lampaiden yli ja pitää hienoa kontaktia. Pöh. Pitäisi kokeilla liikkuvimmilla lampailla, kun silloin se ei ehdi mitään kontakteja miettiä. Asta oli eilen ja tänäänkin etevä. Viime aikoina on kaikki harjoitukset menneet niin hyvin, että sitä rysähdystä odotellessa...

Tänään aamulenkillä oli vuorossa tokotreenit. Hopi aloitti ohjatulla, joka ok. Sitten luoksetuloa, jossa pysäytykset pallon kanssa. Neljännellä toistolla otin ilman palloa ja pysähtyi kuin seinään. Oo, olipa vähän hienoa. Sitten vielä yksi pallon kanssa. Sen jälkeen seuraamista vauhdista, oli hiljaa.

Sitten Ninnin kanssa pallonheittoa ja jotain pikkujuttuja. Astan kanssa ohjatun ja merkin alkeita. Sen jälkeen luoksetuloa kisamaisesti eteen. Tuli laukalla, mutta mun makuun vähän lötkösti. Sen jälkeen seuraamista. Pää painui tosi alas ja vilkuili sieltä. Namilla sain pään ylös. Pitää miettiä. 

Toisella kierroksella Hopin kanssa idari, istumisesta palkka. Liikkeellelähtiessä piippasi, korjasin ja oli hiljaa. Sitten kaukokäskyjä, joissa nousi aina seisomaan, vaikka piti nousta istumaan. Toistoilla ok.

Astan kanssa liikkeestä maahanmenoja, meni oikein hyvin. Sen jälkeen sivullasiirtymisiä. Joudun ohjaamaan ihan pentutyylillä nami nenässä kiinni alhaalla "vetäen", koska se on keksinyt, että on mukavampi aina ensin hypätä ylöspäin siihen uuteen asentoon. Yritän korjata sitä pois. Lopuksi kaukokäskyjä, kaikki asennonvaihdot, ok.

Päivällä lähdettiin taas Piikkiöön, tällä kertaa teemana tosin ensin oli etsiä kadonnutta lammasta. Viiden ihmisen voimin haravoitiin lähimetsiä, peltoja, teitä ja vähän kaukaisempiakin alueita, mutta ei jälkeäkään. Aamulla lammas oli jolkotellut pyöräilijää vastaan, sitten kadonnut. Toivottavasti nyt menee takaisin kavereiden joukkoon. Etsintöjen päätyttyä, sen hetken osalta, Sami meni Astan kanssa pyörähtämään laitumella. Niillä menee nyt tosi hyvin. Ei mulla ole oikein muuta sanottavaa. Mekin käväistiin Hopin kanssa ja sain sen jopa kävelemään. Lisäksi maahan-käskyillä tippui hienosti maahan.

Äsken vielä pihalla tunnari. Ensimmäisellä kerralla maistoi viereistä ja otti sitten oman. Tein toisen toiston niin, että laitoin Hopin remmiin ja vaan käveltiin ilman käskyä kapuloille. Meni paljon paremmin. Oma tuli varmasti muiden joukosta. Jännä juttu, mutta taidan ottaa tuon tekniikan käyttöön kisaan asti. Toiminut se on ennenkin.

... ja melko superit Hopi ja Ninni. Tänään oli kyllä hyvä päivä ja kaikki treenit menivät niin nappiin kuin vaan voi mennä.

Aamulla tein lenkin yhteydessä Hopille ja Astalle jäljet sekä kaikille esineruudut. Ruutu oli noin 30 m syvä ja 20 m leveä. Hopille kaksi esinettä. Ensimmäinen nousi suoralla hyvällä pistolla, toista joutui hetken etsimään. Ninni sai hakea myös kaksi ja samoin ensimmäinen hyvin, toisen kohdalla hakemista pidempään.

Astalle vein sinne 30 metriin esineen niin, että se näki viennin, mutta ei ollut mukana. Hienosti irtosi sinne, haki hetken eli oikeasti löysi haistelemalla. Palautus nopea ja pari metriä ennen vaihdoin lelupalkkaan. Paikan vaihto, toinen esine, mutta muuten meni samalla tavalla kuin ensimmäinen kerta. Ihan hurjan hyvä!

Sen jälkeen tehtiin pieni lenkki ja palasin ajamaan Astan jäljen. Askelia noin 150, nameja välillä joka askeleella, välillä tyhjiä välissä. Laitoin kuivamuonaa, kun ajattelin, etteivät muurahaiset kiinnostu, mutta siinä olin väärässä. Onneksi oli ihan puhtaitakin paikkoja. Asta jäljesti maltilla, rauhallisesti, söi puhtaat ruoat ja lopussa törmäsi keppiin. Siitä palkaksi kissanruokaa. Meni tosi hienosti tämäkin.

Sitten Hopin jäljelle. Sillä ei ollut pituutta kuin pari sataa metriä ja kaksi keppiä. Hiukan haasteetta toi se, että olin unohtanut liinan autoon ja remmejä oli vain yksi mukana. Astaa en viitsinyt jättää odottamaan ilman sitä, joten Hopi sai jäljestää irti. Jana meni hyvin, Hopi bongasi jäljen ja lähti hyvin vasemmalle. Onneksi sillä on vauhti tippunut sen verran, että pysyin kohtuullisen matkan päässä siitä. Ensimmäinen keppi löytyi hienosti. Sen jälkeen se mun mielestä aavistuksen kiemurteli ja jäin vähän enemmän jälkeen, mutta sitten loppupäässä tuli vastaan keppi suussa. Mietti varmaan, että mitä oikein hidastelen. Taitava, taitava

Illalla mentiin taas paimentamaan. Solveig tuli myös ja treenattiin vuorotellen. Lisäksi pohdittiin hävinneen lampaan mysteeriä, mutta vielä ei saatu sitä selvitettyä. Hopin kanssa tein ihan vähän. Otin apuvälineeksi tavallisen kepin ja paineen avulla sain menemään _hitaasti_. Etäisyys myös kasvoi, joten meni oikein hyvin ja rauhallisesti.

Astalla oli myös hyvä päivä. Kolme toistoa, joista kaksi ihan superkertaa ja yksi hyvä. Meni niin nätisti maltilla, kuunteli ja kuljetti monta pätkää hyvin.

Oltiin vaihteeksi paimentamassa, kun viime ajat ovat olleet niin tokopainotteisia. Mentiin Samin kanssa Piikkiöön. Menin Hopin kanssa, mutta jotenkaan en saanut hyvää fiilistä sen kanssa. Sami meni sen kanssa paljon paremmin. Odottelen siis, että Sami saa koulutettua Astan ja voin sitten vaan vihellellä pilliin

Astan kanssa Sami teki jälleen Lotan neuvojen mukaan. Erityiseksi teemaksi nousi yleinen hallinta ja kuunteleminen. Asta sai myös laitumen ulkopuolella olla irti ja harjoiteltiin sitä, että se ei ryntää sinne aidan reunalle notkumaan. Hyvin meni, se oli oikein nätisti. Tosin Hopin paimennusvuoro oli vielä liikaa, kun oltiin molemmat Samin kanssa laitumella eli silloin ei pystynyt olemaan maltillisesti.

Varsinaiset harjoitukset menivät ihan hyvin. Vauhtia yleisesti joo on, mutta toisaalta mihinkäs se sieltä yhtäkkiä häviäisi. Sami teki paljon suoraan lähestymisiä, joissa muutaman kerran Asta yritti lähteä vasemmalle liukumaan. Tämä oli uusi juttu. Lähestyessä Asta saatiin menemään kävellen, hyvä! Kuljetuksissa Asta meni välillä melko rauhallisesti, useammin lujaa ja pienet flänkit olivat ok. Aidan reunoista se hakee tosi kivasti lampaat eli pystyy tunkemaan itsensä reippaasti sinne väliin.

Keskiviikkona lähdin Outin mukaan ulkoiluttamaan Supon pentuja Carolan luokse. Olivat ne ihania, kun pomppivat korkeassa heinikossa, tutustuivat mereen ja roikkuivat lahkeessa. Automatkallakaan ei tarvittu korvatulppia, vaikka Outi kovin varoitteli etukäteen

Hopin kanssa ollaan päivittäin tehty jotain pieniä tokojuttuja, tunnari erityisesti listalla. Välillä menee hyvin, välillä voisi mennä paremminkin.

Hienoja uutisia viikonlopulta! Norjassa kilpailtiin paimennuksen Pohjoismaisesta Mestaruudesta ja Astan isä Roy ja Mosse voittivat kilpailun! Huippuhienoa   Ollaan kyllä ylpeitä saavutuksesta ja Asta ainakin kovasti yrittää tulla perässä Tulokset löytyvät täältä: http://www.gjeterhund.no/

Viikonloppuna tokoiltiin ja käytiin kiertämässä tuttuun tapaan Raision laitumet. Hopi on ollut pääosassa ja Astan kanssa ollaan leikitty ja tehty helppoja juttuja. Vähän surkea se on, kun joutuu pitämään pöksyjä jalassa, mutta kertaakaan ei ole edes yrittänyt ottaa pois. Kokeiltiin pitää ilman, mutta ei tule mitään, jollei halua, että lattiat näyttää taistelutantereelta.

Hopin kanssa keskityttiin luoksetulon pysäytyksiin, tunnariin, p.istumiseen ja äänettömään seuraamiseen. Lisäksi lampailla päätin, että alas-käsky on jatkossa hidasta käsky tms., koska Hopi ei mene sillä kunnolla maahan. Otan perus maahan-käskyn paimennukseenkin koska Hopi kyllä varmaan menee silti muutamissa mahdollisissa tokokisoissa maahan enkä usko, että tässä vaiheessa sillä on enää mitään merkitystä. Kokeilin eilen ja toimi.

Tiistaina kävin tokoilemassa yksikseni samaisella kentällä kuin maanantaina. Eilen taas ajoin Lohjalle Hannan kanssa harjoittelemaan. Sateiset treenit nurmikolla.

Hopi meni taas aluksi ruudussa itsekseen maahan, mutta sain lopulta pari hyvää toistoa ja jäi seisomaan. Seuraamisessa taisi piipata kerran, idari ok, luoksetuloissa pysäytykset taas pitkät ja kaukot ihan hyväksyttävät. En muista tehtiinkö muuta.

Astan kanssa treenit menivät paremmin kuin maanantaina, mutta ulkopuolisille häiriöille pöhähteli, kun oli laidalla odottelemassa. Ärsyttävää. Tehtiin ainakin seuraamista, ruutua, vauhtinoutoa, luoksetuloa ja liikkeestä seisomista. Meni kivasti, keskittyi nyt normaalisti ja liikkeetkin onnistuivat.

Äsken käytiin Piikkiössä paimennustreeneissä. Siellä ei mistään pöhähtelyistä ollut tietoakaan. Ihan tarkoituksella tungin Astan parin miehen rapsutettavaksi. Oli ihan normaali oma itsensä, vaikkei nyt kauhean hyvin malttanut rapsutettavana ollakaan, kun veto laitumelle oli niin kova. Uskon, että pöhähtelyt menevät ohi, mutta täytyy kuitenkin olla tarkkana, ettei jää tavaksi.

Paimentamassa Sami ja Asta kävivät vain kerran, koska paikalla oli niin paljon muita ja meidän pitää seuraavaksi suunnata Taiteiden Yöhön. Lotan neuvojen mukaan tekivät poispäinajoa ja kuljetusta.

Pari päivää vierähti siis Somerolla, kun Mosse Magnusson ja Lotta Fornstedt tulivat Ruotsista kouluttamaan. Mossella oli edistyneemmät koirat ja Lotta koulutteli aloittelevia. Sami ja Asta olivat Lotan ryhmässä ja me taas Ninnin ja Hopin kanssa turisteina. Todella antoisa kurssi, Lotta oli hyvä, muut kurssilaiset huippuporukkaa ja ruoka_jälleen kerran_ loistavaa Astan Freya siskokin oli Hannan kanssa mukana, joten senkin puolesta oli mielenkiintoista, kun sai seurata sisaruksia. Aika samanlaisia ja samanoloisia olivat lampailla.

Yleisesti ottaen Asta yllätti menemällä ihan kivasti. Vauhtia oli joo, mutta ei puremisia, ympärijuoksemista tai muutakaan häröilyä. Sami sai Lotalta kehuja, että eteni kurssin aikana ja oivalsi annetuista vinkeistä mitä piti tehdä. Tämä oli tietysti hieno kuulla Välillä tuli muistutuksena, että pitää kyllä olla rauhallinen, mutta ei rento. Sami kun oli välillä hieman liian rentona, jolloin Asta käytti tilaisuuden heti hyväksi.

Lauantaina ensimmäinen kierros alkoi kaikilla liinassa ja lähestymällä lampaita suoraan. Tässä piti olla tarkkana, että koira ei ala liukumaan kummallekaan sivulle vaan piti oikeasti mennä ihan suoraan. Lotta ja Mosse kuulemma aloittavat paimentamisen nuoren koiran kanssa poispäinkuljetuksilla. Ilmeisesti vanhaa koulukuntaa on se, että ensin pitää vain pyöriä tasapainossa. Sinänsä hyvin järkeenkäypää, koska koirat helposti jumiutuvat ajatukseen, että paimennus on sitten vain sitä pyörimistä ja jos vasta myöhemmin ottaa poispäinkuljetuksen mukaan, voi koiran olla vaikeampi tajuta sitä.

Astalta sujui suoraan lähestyminen hyvin, koska ollaan sitä jonkun verran olosuhteiden pakosta Ruissalossa tehty. Lampaat olivat aina nurkassa ja niitä lähestyttiin eri suunnista. Välillä tosin tuli esille se, että vaikka Asta käveli liina löysällä kohti lampaita, Lotta huusi, että se ei ole kuulolla, Samin piti ottaa enemmän kontaktia. Freyalla oli sama juttu ja sitten mietittiin, että mitä se nyt tarkoittaa, kun koira periaatteessa menee juuri niin kuin pitääkin. Kun tajuttiin tarkemmin katsoa Astaa tai Freyaa, niin ne kävelivät kyllä rauhallisesti, mutta olivat muuten jossain omassa maailmassaan ja sellaisella minä itte-asenteella. Korvien ja kropan asennosta pitää tarkkailla onko koira "kontaktissa". Jännä juttu, kun niitä alkoi katsomaan, huomasi eron. Tosi tärkeä asia ja hyvä, että tuli esille, niin osaa jatkossa kiinnittää siihen huomiota!

Ensimmäisen kierroksen jälkeen Lotta totesi Samille, että Asta haastaa Samia ohjaajana koko ajan. Tässä pitää siis olla tarkkana, että muistaa pitää kiinni siitä mitä haluaa koiran tekevän. Nuorta koiraa voi jo vaatia tekemään haluttua asiaa, vaikkei välttämättä paineen kanssa. Hmm, vaikea selittää. Jokaisen koiran kohdalla pitää löytää juuri sen koiran tapa reagoida paineeseen ja mahdollisesti käytettävään välineeseen.

Astan kanssa testattiin ensimmäistä kertaa lärppää. Alussa piti "vähän lähempää" näyttää mikä sen vaikutus on, mutta sitten alkoi toimimaan. Samin heilauttaessa sitä ylhäällä ilmassa, Asta otti etäisyyttä takana. Ongelma siis tuollakin oli liian pieni etäisyys. Lotta oli välillä kulkemassa mukana ja silloin etäisyyttä tuli enemmän.

Seuraavana päivänä harjoiteltiin jo lyhyitä kuljetuksia ja flänkkejä. Lisäksi koira piti saada maahan menemällä lauman läpi ja ikään kuin peittää molemmat suunnat. Astan kanssa ei olla tehty tuota ollenkaan, joten ei toiminut, se lähti aina kiertämään.

Tässä sitten jotain mitä kirjoitin ylös:

Kaiken A ja O on se, että koira on kuulolla, rauhallisuus on myös tärkeää ja se, että koira pystyy _kävelemään_                                            

Pitää yrittää myös miettiä mitä koira ajattelee

Pitää muistaa puhua koko ajan (erityisesti myös silloin kun menee hyvin, tässä monet jäivät tuijottamaan tilannetta). Koira ei saisi kehujen tai muiden kommenttien aikana kääntyä ohjaajaa kohti vaan olla koko ajan "lampailla"                                                                                                   

P.päinajossa tarkkana, että oikeasti on suorassa, yhtään ei saa liukua. Itse täytyy olla selkeä, jotta koira tietää kuljetetaanko vai tehdäänkö poispäinajoa 

Kun koira etenee suoraan naksutellaan ja flänkeillä suhistaan (ei varsinaisia käskyjä)                                                                                    

Oma sijoittuminen on tärkeää, etenkin p.ajossa. Koiran kanssa ei saa kulkea vierekkäin.        

Maahanmeno on tärkeä ja koiran tulee totella sitä välittömästi. Anki sanoi mun mielestä tosi hienosti, että koiralle ei saisi tulla maahan-käskyn kuultuaan sellainen olo, että "voi plaah"  vaan että "aijaa, suunnitelmiin tuli muutos, menempäs sen vuoksi maahan nopeasti, jotta tulee uusi käsky". 

Kaikessa pitää olla tasapaino. Koiralla pitää olla hyvä tottelevaisuus, mutta ei liiaksi ja sitä omaa päätä, mutta ei liikaa..helppoa

Kiitos jälleen Elisalle ja Karille hyvistä järjestelyistä! Tässä lopuksi kuva sisaruskolmikosta.

* Muutama lisäys muistiinpanoihin*

* Ja vielä muoks, Samikin innostui päivittämään oman bloginsa kuukausien hiljaiselon jälkeen*

 Asta, Noa ja Freya

Perjantaina mentiin aamupäivällä Piikkiöön Annen kanssa. Ensin laitumelle toistamaan torstain treenejä. Hopi harjoitteli vähän suuntakäskyjä, Asta pyöri sekä häkin sisä-, että ulkopuolella. Meni ihan hyvin.

Laitumelta ajettiin metsään ja Anne talloi omille koirille jäljet. Yhdessä tehtiin sitten esineruutu. Alue oli noin 50m syvä ja 20m leveä. Kaksi esinettä takakulmissa ja yksi keskellä vähän edempänä. Hopi haki kaksi ja toi kulmissa olevat. Mielestäni kävi keskellä olevankin luona, mutta ei tainnut olla niin kiva, että olisi halunnut sen tuoda. Sillähän on aina välillä ilmennyt tuota, että vaihtaa mukavampaan tai odottaa, että vastaan tulee mukavampi esine. Pistot taisivat olla suht ok, en muista kunnolla (?).

Astan kanssa vietiin Annen vinkistä esine melkein takarajalle eli ensimmäistä kertaa niin pitkälle. Mietin, että ei varmaan irtoa, mutta irtosipas. Löysi kaiken lisäksi ihan puhtaasti näöllä, mutta ei haittaa. Toisen kuvittelin piilottavani paremmin ja aika lähelle, mutta senkin taisi löytää näön kanssa. No, ensi kerralla sitten paremmin piiloon. Ehdin katsoa vielä Keken jäljen, mutta sitten piti lähteä syntymäpäiväjuhlille. Anne jäi tarpomaan hirveässä rankkasateessa Taunon jäljen.

Eilen mentiin Samin kanssa taas Piikkiöön. Teemana Hopin suuntakäskyt ja Astan kanssa samanlaista hallittua harjoitusta. Erotin Hopin kanssa ensin 13 lampaasta 7 harjoitukseen mukaan ja vein ne pyöröhäkkiin. Sitten harjoiteltiin suuntia aitauksen ulkopuolella niin, että Hopi oli toisella puolella ja minä toisella. Vasen meni paremmin, oikean kanssa piti tehdä enemmän töitä. Samalla vahvistettiin myös maahanmenoa. Hopi aina välillä tuijotteli lampaiden yli mua, mutta muisti se lampaiden olemassaolon onneksi. Tosi hyvä harjoitus, kun ei tarvinnut miettiä lampaiden liikkumista, ne eivät tunkeneet syliin vaan sai vaan keskittyä varsinaiseen tekemiseen. Miksiköhän en aikaisemmin ole tajunnut harjoitella tuolla tavalla...?

Astan kanssa tasapainoiltiin ensin häkin ulkopuolella. Välillä otettiin suuntakäskyjä mukaan ja välillä sai siirtyä ilman käskyjä. Samalla harjoiteltiin maahanmenoja sekä muutaman kerran myös seisomista. Häkin sisäpuolella pientä kuljetusta molempiin suuntiin. Uutena asiana Asta on nyt keksinyt maahanmenosta varastamisen. Menee siis hyvin maahan, mutta yrittää lähteä, kun itse haluaa. Tuohon pitää kiinnittää nyt huomiota, ettei tule tavaksi.

Tehtiin muutamia kertoja samanlaisia harjoituksia. Sami meni muilla kerroilla Astan kanssa. Lopuksi otin Hopin kanssa lampaat ulos häkistä ja Sami meni pienen hetken Astan ja lauman kanssa pellolla. Vauhtia tuli heti enemmän, muutaman kerran meni vasemmalta kokonaan ympäri, mutta pääasiassa seilasi takana. Ei mitään sikailua siis. Jatkossa varmaan pitäydytään Piikkiössä kuitenkin häkkitreenien parissa ja Rymättylässä viiletetään vapaana. Hyvät, hyvät treenit

Lopuksi kuvia mökiltä ja eiliseltä paimennukselta.

Ollaan mökkeilty ja koirat ovat saaneet pääasiassa ihan vaan olla ja uida. Astan kanssa tosin kokeilin luoksetulon pysäytystä samalla, kun se kiersi mökillä jotain puskaa. Toimi, pysähtyi kuin seinään.

Nyt ollaan taas kotona. Tein aamulenkin yhteydessä Astalle metsään vajaan 100 askeleen jäljen. Vanhentumisen aikana talloin esineruudun ja koska vähän laiskotti, talloin vain reunat. Hopille takarajalle sormikas ja keskelle kankainen lompakko. Ensimmäinen pisto meni suoraan sormikkaan luokse. Lompakon kohdalla joutui hetken etsimään. Ninni sai etsiä myös molemmat esineet. Astalle vein sormikkaan. Ensimmäisellä kerralla löysi sen katseella, kun oli niin selkeästi esillä. Toisella kerralla katsoin vähän paremman paikan ja nyt joutui käyttämään nenää.

Jälki meni hyvin, mutta vauhtia oli enemmän. Pitää yrittää seuraavaksi tehdä taas pellolle. Tähän mennessä vauhtia on löytynyt vain metsissä ja pelloilla on ollut maltillisempaa.

Illalla ajoin Piikkiöön paimennustreeneihin. Aloitettiin Astan kanssa. Ensimmäiseksi kokeiltiin niin, että lampaat olivat valmiiksi häkissä ja Asta sai viilettää ulkopuolella. Vähän se oli hölmistyneen näköinen, mutta tasapainoili toisella puolella kuitenkin hyvin. Suuntakäskyjäkin kokeilin sanoa. Ylimääräisenä huomiona tuli havaittua (tai on tuota jo ennenkin vähän mietitty), että Asta jää mielellään seisomaan tai istumaan pysähtyessään. Se ei mitenkään automaattisesti putoa maahan. Pitäisi ehkä vahvistaa enemmän seisomis-käskyä, jotta saisi sen otettua jossain vaiheessa mukaan. Jos seisominen on luontaisempaa Astalle, niin järkevämpäähän sitä on sanoa, kuin väkisin laittaa maahan asti.

Toisen kierroksen alussa Asta oli taas häkin ulkopuolella, mutta sitten mentiin myös sisälle. Kivasti pyörittiin molempiin suuntiin, maahanmenotkin onnistuivat. Vastapäivään kierrettäessä Asta oli taas siellä klo 2 paikoilla, mutta ei enää niin vahvasti yrittänyt koko ajan vasemmalta ohi. Se on vaan niin hirvittävän nopea, sähäkkä ja ajatuksen koko ajan edellä, joten se tekee käskyjen ajoittamisesta haastavaa tällaiselle hitaalle ohjaajalle.

Lähtiessä oli tosi hyvä ja jotenkin levollinen mieli. Treenit sujuivat juuri niin kuin olin ajatellutkin. Ainut missä Asta sikaili olivat väliajat. Pari kertaa yritettiin laitumen reunalla kokeilla huilaamista, mutta kun ei pysty niin ei pysty. Kerran se karkasi autosta, kun avasin oven ja kaahasi portille. Ihan kiva, että toinen on innoissaan, mutta hiukan tylsähän se on, että joutuu sitten autossa möllöttämään. No, ehkä joskus, ehkä joskus...

Eilinen ja tämä päivä meni jälleen Rymättylässä. Eilen olin ensin Samin seurana rakentamassa aitaa ja sitten ajettiin Sannan ja Mikon luokse. Astalle ajateltiin tehdä taas samanlainen harjoitus isolla porukalla isolla pellolla.

Hopi sai mennä hakemaan lampaat laitumelta, mutta ei siitä loppujen lopuksi tullut yhtään mitään. Yritti kyllä, mutta kun tuli tietynlaista painetta ja lampaat oli pakko saada metsästä, se alkoi tekemään jotain ihan omituisia asioita. Lähti esimerkiksi viemään lampaita jonnekin ihan muualle, välillä juoksi yksinään pitkin metsiä ja sitten joutui huutelemaan, että voisiko joskus tulla takaisinkin. Vaikea kirjoittaa selkeästi, mutta tietynlainen paineenkesto intensiivisyyden kanssa puuttuu. Saarireissuilla lampaita hakiessa Hopi on väläyttänyt hirmu hienoja hakuja, mutta jotenkaan siihen ei voi 100 %:sti luottaa, koska jos sille iskeekin joku hetkellinen oikosulku, niin se on sitten siinä. Ja kaikki tuo em. tulee ilmi ns. oikeissa töissä. Kyllähän se treeneissä, aidatulla alueella, pienellä pellolla on ihan eri asia...

No, joka tapauksessa lampaat saatiin koiraa vaihtamalla pellolle ja Sami ja Asta pääsivät taas tositoimiin. Vauhtia oli taas alussa melkoisesti, mutta tasaantui nopeasti. Kertaakaan ei kiertänyt kokonaan ohi vaan tasapainoili toisella puolella. Sanna sitten totesi, että Sami voisi kokeilla jotain uutta ja yllättävää ja niinpä he hyppäsivät pellolta hetkeksi metsään. Asta meni siellä luonnollisesti rauhallisemmin, samoin kuin lampaat. Suuntakäskyjä Sami on nyt vähän koettanut sanoa samalla, kun Asta on jo mennyt tiettyyn suuntaan. Etäisyyttä Asta ei pidä kovinkaan paljon kuljetettaessa, joten luonnollisesti lampaat puskevat helposti ohi. Lauman ollessa paikoillaan ja Astan kiertäessä sitä etäisyys kasvaa eli silloin on parempi. Välillä käy edelleen napsaimessa, mutta ollaan laitettu se innokkuuden, nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin.

Tänään aamulla sama juttu. Tosin harjoitus oli aika lyhyt, kun alkoi olla melkoisen lämmin. Parasta molempien päivien harjoituksissa oli se, että Asta ei juokse ison lauman kanssa ympäri vaan työskentely näyttää siltä miltä sen pitääkin.

Kotimatkan varrella pysähdyttiin vielä rakentamaan aitaa ja uitin koirat samalla. Asta on hurahtanut uimiseen ihan kokonaan. Sille ei tarvitse heittää mitään vaan se vaan ui yksikseen kauempana   Ranta oli kiva myös Ninnille ja se haki keppiä monta kertaa. Mummeli on hieman vaativainen olosuhteiden osalta ja tarvitsee matalahkon rannan, mielellään suht tyynen veden, sopivalle etäisyydelle heitetyn kepin eikä häiriötekijöitä saa olla lähellä, koska kepin hakeminen vaatii vakavaa keskittymistä

Illalla oli Raision laitumien kiertämisvuoro ja siitä on suht lyhyt matka Rymättylään. Sanna sai ylipuhuttua meidät sinne jo tänään, joten sitten mentiin.

Suunnitelmana oli hakea 20 ahvenanmaalaisuuhen lauma, viedä ne pellolle ja kävellä edestakaisin. Hopi sai hoitaa hakemisen ja kuljetuksen pellolle. Sami lähti kulkemaan peltoa päämääränä toinen pää ja Astan tehtävänä oli kuljettaa lampaita haluttuun suuntaan. Ainakin oli matkaa mitä kävellä, pelto oli pituudeltaan noin puoli kilometriä.

Lähtiessä Asta kiersi vasemmalta ohi, mutta aika nopeasti alkoi pysymään enemmän takana. Vauhtia kuitenkin ymmärrettävästi oli ja liike oli sahaavaista. Välillä kävi napsaisemassa jotakin lammasta. Vauhdin takia lauma meni välillä Samista ohi ja välillä hieman sivulle, mutta Asta toi kuitenkin takaisin niitä. Katsottiin Sannan kanssa, kun porukka hävisi horisonttiin. Toisessa päädyssä Asta oli käynyt viereisessä ojassa juomassa ja palannut takaisin. Taisi juokseminen ottaa voimille. Takaisinpäin näytti jo paremmalta ja pysyi siellä takana!!

Hetken aikaa tauko, Asta ojaan uimaan ja juomaan ja sitten takaisin. Sama juttu, jälleen edestakaisin. Nyt näytti jo alussa paremmalta tai Asta meni järkevämmin. Ei sekään sentään tyhmä ole, joten varmasti tajuaa, että ei kannata juosta. Toisella kierroksella puri itseään kieleen ja ihan kunnolla läpi. Sami sanoi, että oli näyttänyt hurjalta, kun oli juossut kieli pitkänä ja verta valunut suusta.

Kolmannella kierroksella Sami pysähtyi välillä ja katsottiin mitä Asta tekee. Meni tasapainoon, hetken seilasi siellä rauhallisesti, pysähtyi ja meni maahan tai välillä jäi seisomaan. Sitten Sami kokeili pyöriä laumaa ympäri ja Asta pyöri toisella puolella tasapainossa. Ihan loistavaa! Suunnanvaihdokset onnistuivat myös ja Asta jatkoi tasapainossa olemista. Ei mitään ajatustakaan kiertää koko laumaa.

Muutaman kerran Sami taisi sanoa maahan-käskyjä ja aja-käskyjä, mutta Sannan vinkistä kulki paljon ihan hiljaa. Tämä oli todella hyvä ajatus, koska Asta sai silloin tehdä vaistonsa mukaan eikä käskyjen mukaan. Tosin ei se varsinaisesti maahan-käskyjä lukuunottamatta käskyjä osaakaan, mutta siis hyvä oli kokeilla olla hiljaa. Eipähän tullut painostettua, komennettua tai mitään muutakaan.

Muutaman kerran tuli kinkkisempiä tilanteita, jolloin lampaat pysähtyivät syömään ja Asta ei heti saanut niitä liikkeelle. Odoteltiin ja hetken kuluttua lähtivät liikkeelle. Astalle tosi hyvä harjoitus, kun sai tuijottamalla lampaat liikkeelle. Kaiken kaikkiaan kävelivät kolme kilometriä, aikaa meni puolitoista tuntia ja Asta olisi voinut omasta mielestään vieläkin jatkaa.

Hopi sai viedä lampaat takaisin laitumelle. Sillekään ei Astan kanssa tehty harjoitus olisi ollenkaan pahasta. Vauhtia oli taas aivan liikaa, mutta tulipahan vietyä oikeaan paikkaan.

Loppupäätelmänä on, että turha hakata päätä seinää pienien laumojen kanssa, kun Asta vain juoksee. Pitää olla reilusti eläimiä ja itsellä selkeä päämäärä minne kulkea eikä todellakaan mennä Astan mukana. Sen tehtävä on vain ja ainoastaan pitää huolta, että lampaat tulee ihmisen luo.

Sanomattakin selvää, että takaisin tullessa olisin voinut olla Hangon-keksin kanssa vierekkäin ja taatusti voittanut hymyssä

Eilen oli paimennustreenit Piikkiössä. Vettä tuli kaatamalla, joten päätin jättää Hopin osalta väliin. Viime vuoden heinäkuussahan se liukastui tuolla sateisella ilmalla, olkanivel tulehtui ja siitä alkoi se pitkä ontumiskierre.

Astan ensimmäinen kierros meni kaasu pohjassa. Maahanmennessä pysähtyi ja pari ihan minimaalista tasapaino-kuljetus-pätkää, mutta muuten juoksi vain vasemmalta ohi. Näköjään heti, kun on tilaa, niin se vaan juoksee ja noiden lampaiden kanssa on helppo juosta, kun ei varsinaisesti tarvitse tehdä töitä ollenkaan. Voi plaah.

Toisella kierroksella mentiin laitumella olevaan pyöröhäkin tapaiseen häkkiin. Oli varmaan pari kertaa normaalin häkin kokoinen eli mahtui liikkumaan ihan hyvin. Kiersin ensin niin, että Astan vasen kylki oli häkin laitaa vasten. Pelitti paremmin. Pysyi tasapainossa, meni maahan, jne. Vaihdettiin suuntaa, oikea kylki laitaa vasten ja heti yritti vasemmalta kiertää eteen. Marika tuli keskelle avuksi ja yhdessä saatiin pidettyä takana. Tasapainoon oli tosi vaikeaa saada, Asta kulki mielellään jossain klo 1-2 kohdilla. Hyvä harjoitus, kun saatiin malttia mukaan, mutta...

Olen (ollaan)  tosi paljon miettinyt, että mitä pitäisi tehdä, taas. Eilen tuli aika vaihtelevia kommentteja ja vinkkejä ja sen päälle ne omat pohdinnat. Tuolla häkillä saa harjoiteltua malttia ja takana olemista tosi hyvin, mutta onhan se huomattavasti painostavampaa kuin laitumella kulkeminen. Paljonko Astaa voi siis painostaa? Se on kuitenkin ihan kakara vielä eli ei oikeastaan ollenkaan? Toisaalta noilla lampailla pelkkä juokseminen on ihan yhtä tyhjän kanssa eli ei siinäkään ole mun mielestä järkeä. Ja toisaalta Asta ei ole sieltä herkimmästä päästä, joten kai sille jotain sääntöjä voi jossain vaiheessa kertoa? Rymättylässä meni sisällä hyvin, osittain siksi, että ei ollut tilaa juosta, mutta osittain myös siksi, että joutui miettimään oikeesti.

Katsotaan, jos ensi viikolla pääsisi Rymättylään kulkemaan yhtä pitkää peltoa edestakaisin ja antaisi Astan vaan juosta. Kyllähän se Somerollakin rauhoittui lopulta ja alkoi mennä ihan nätisti. Uskon edelleen, että se voisi olla se juttu, jolla tajuaisi, mutta pitääkö tehdä vain yhdellä tapaa vai voiko näitä turvallisesti sekoitella? Siis, juoksemista ja häkissä olemista...? Vai pitäisikö jättää asiat hautumaan ja katsoa joskus myöhemmin uudestaan?

Tokotreenit sujuvat hyvin, onneksi Ollaan tehty perusjuttuja, vähän jopa viilausta ja olen tosi tyytyväinen.

Tämä päivä meni kirjaimellisesti lammaspaimenena

Aamulla auto taas kohti Rymättylää. Asta ja Ninni jäivät päiväksi sinne ja eläintenkuljetusautoon pakattiin 31 lammasta, Miina, Hopi ja minä, Sami sekä Mikko. Suuntana oli Korppoon saaristossa oleva Granön saari. Mentiin lautalla, losseilla ja Korppoossa siirrettiin lampaat Metsähallituksen veneeseen ja siitä matka jatkui saareen.

Granön rannassa Mikko ja Sami lähtivät korjaamaan aitaa ja minä jäin koirien kanssa pitämään lampaat aidan sisäpuolella. Talven aikana olikin paljon mennyt tolppia nurin ja aitaa rullalle. Laidun oli kooltaan noin 5 hehtaaria, joten tarkastettavaa ja korjattavaa riitti.

Saari oli aivan mielettömän ihana, vaikka niin ne kaikki ovat. Siellä istuin koirien kanssa kannon nokalla, ilma oli lämmin ja aurinkoinen, oli ihan hiljaista lokkien ja aaltojen ääniä lukuunottamatta ja lampaat mutustelivat rauhassa lähistön niityillä tai kallioilla. Aina välillä jompi kumpi koira kokosi laumaa takaisin yhteen niin, etteivät ne päässeet luikahtamaan vanhoista aidan rei'istä läpi. Voiko lomapäivää enää paremmin viettää...

Jonkun tunnin kuluttua lampaat asettuivat märehtimään, koirat alkoivat samalla nuokkumaan ja melkein itsekin nukahdin. Sitten kuului ryskettä ja lampaat hermostuivat. Vierestä pölähti paikalle hirvi pienen vasan kanssa. Hitsi kun säikähdin. Nousin ihan hitaasti ylös tarkoituksena poistua pikaisesti takavasemmalle. Hirviemo huomasi meidät koirien kanssa, sai totaalisen sätkyn ja paineli suoraan aidan läpi. Vasa yritti tehdä saman perässä, mutta ei päässytkään heti yli aidasta. Pienen koheltamisen jälkeen pääsi kuin pääsikin ja huomasi meidät. Lähti sitten lompsimaan meitä kohti ja mietin, että kohta se emo hyökkää meidän kimppuun jostain. Vasa tuli noin parinkymmenen metrin päähän ja pysähtyi. Oli kyllä niin suloinen. Tajusi sitten, että oltiin ihan vääriä tyyppejä ja suureksi harmitukseksi paineli täysin väärään suuntaan kuin emo ja yritti kolme kertaa rynniä aidasta läpi. Emosta ei ollut sen jälkeen enää mitään havaintoa. Täytyy vaan toivoa, että löysivät toisensa Onneksi koirat eivät tehneet yhtään mitään, sillä en ehtinyt niitä kyllä katsomaan ollenkaan, kun mietin vaan, että miten tilanteesta poistun nopeasti.

Sami ja Mikko kävivät vielä korjaamassa hirvien vahingot ja sitten vene tulikin taas hakemaan meitä pois. Pitkä päivä, mutta nuo saarireissut ovat ehdottomasti kesän kohokohtien joukossa.

Eilen suunnattiin aamulla jälleen Rymättylään. Meillä näköjään venyy nuo poistulemiset, tultiin kotiin taas sunnuntain puolella. No, aamulla ei ollut pikku-A herättämässä, meni kyllä päinvastoin

Päätarkoitus oli mennä auttamaan karitsoiden ja uuhien erottelussa ja karsinoiden uudelleen järjestelyissä. Asta ja Hopi pääsivät molemmat töihin. Hopin kanssa sain parissa kohdassa harjoiteltua suuntakäskyjä ja maahanmenoja. Asta sai muutaman kerran ajaa karitsat erottelujen jälkeen karsinasta toiseen. Yksin ei tarvinnut yrittää vaan aina oltiin Samin kanssa siellä takana mukana, kun välillä laumat ei helposti suostuneet liikkumaan uusiin paikkoihin. Asta kokosi kyllä kivasti lampaita kasaan, kun sieltä välillä sinkoili muutamia pikkuisia eri suuntiin.

Tauoilla Asta esitti mitä ihmeellisimpiä houdinin taitoja. Se oli ensin käytävillä irti, mutta tunki aina pienistä raoista lampaiden puolelle. Laitettiin sitten kiinni, mutta hihna oli vain hidaste ja hetken päästä se taas makasi tyytyväisenä karsinan puolella. Hölmö

Lammashommien jälkeen suunnattiin agilitykentälle. Ninni sai tehdä pieniä radan pätkiä. Se oli taas niin onnellinen mummeli. Hopi sai muutaman kerran mennä putkea ja keppejä. Astan kanssa kokeilin kaksi kertaa minikorkeudessa olevaa A-estettä. Agilitykoiraa siitä ei tule, mutta pk:ta ajatellen ajattelin kokeilla. Ei ongelmaa, yli meni. Sen jälkeen muutama matala hyppyharjoitus lähinnä tokomielessä, ok. Sitten se sai pari kertaa mennä putkea. On niin hassua, kun Hopi ja Ninni kiehuivat laidalla ja olivat irrota liitoksistaan ja Asta sitten taas on niin cool. Se ei tietysti tiedä, että agility on monelle "se juttu", mutta on se muussakin elämässä tuollainen...paitsi lampaiden kanssa. 

Esteharjoittelun jälkeen mentiin tallomaan jäljet, kun kerran metsät olivat sopivasti vieressä. Sami teki Hopille ehkä n. 300m pituisen ja minä talloin Astalle n. 15m jäljen. Mukana oli vain nakkeja ja kun olin saanut viimeisen askeleen tehtyä, tajusin, että muurahaisarmeija hyökkää taatusti pian niiden luo. Odottelin Samia ja päätin, että ajetaan se jälki heti. Ensimmäinen metsäjälki Astalle. Muurahaiset olivat jo ehtineet joihinkin nakkeihin iskeä, mutta ei onneksi liikaa vaan Asta sai syötyä ne. Meni ihan tosi hienosti. Asta kävi jokaisen askeleen huolellisesti läpi eikä vetänyt yhtään. Huippua! En tiedä mistä maltti johtui, mutta ehkä jatkossa täytyy yrittää väsyttää ennen jäljen ajamista jonkun verran, jotta tuo mieliala säilyisi.

Sitten vietettiin taukoa ja Asta joko leikki Elsan kanssa tai vietti pakkolepoa häkissä. Hopi ja Ninni saivat olla missä halusivat koko päivän.

Tauon jälkeen mentiin vielä hetkeksi lampolaan töihin. Sen jälkeen mentiin ajamaan Hopin jälki. Se oli ehtinyt vanhentumaan pari tuntia. Edellisestä jäljestä oli kulunut jo pieni ikuisuus. Lähetin janalle, josta ensin otti takajäljen, mutta metrin jälkeen kääntyi oikeaan suuntaan, hienoa! Mentiin sopivan reipasta vauhtia, mutta ei kaahattu ollenkaan. Eka keppi löytyi aika pian. Ensimmäinen kulma meni hyvin ja pian sen jälkeen toinen keppi. Seuraava kulma meni pitkäksi, mutta Hopi palasi takaisin jäljelle. Sitten se myös oikaisi loivan kulman, mutta palasi vähän taaksepäin, koska sinne oli jäänyt kolmas keppi. Sillä on kyllä nyt tosi hyvä keppimotivaatio! Neljäs keppi löytyi hyvin ja sen jälkeen olikin tien ylitys ja sieltä löytyi viides keppi. Meni ihan tajuttoman hyvin. Hitsi, kun sen kanssa olisi ollut kiva käydä kokeilemassa kisoissa, mutta tehdään sitten omaksi iloksi

...ja meidän kohdalla se tarkoitti taas avustamista lampaiden siirrossa rauhallisemmille laitumille. Eilen mentiin illalla auttamaan Sannaa ja Mikkoa Ruissaloon. Ensimmäiseksi siirrettiin kävelytien vieressä olevalta pitkältä laitumelta 24 lammasta pidemmälle Ruissaloon, Kuuvaan. Lampaiden seurana oli taas hanhia, reilusti yli sata, ja ehkä jossain syrjemmällä vähän puhtaampaa ruohoa. Saavat aika hyvin liattua rannat.

Lampaat olivat asettuneet juuri sopivasti ja ei tarvinnut ottaa edes koiraa avuksi, kun menivät kokooma-aitaukseen ja siitä itse autoon. Ajoimme Samin kanssa edeltä Kuuvaan, kun siellä olevat kaksi laumaa piti yhdistää ennen uuden tuloa. Hopin kanssa haettiin valkoinen lauma, laitettiin kokooma-aitaukseen ja siitä tien yli mustien kanssa samalle puolelle. Hopi oli oikein näppärä apu, mutta ei taas kauheasti kuunnellut mitä sanoin ja maahan ei tainnut mennä kertaakaan kunnolla. Argh! No, tuossa ei ollut aikaa hioa. Saatiin lampaat sopivasti siirrettyä juuri, kun Mikko ja Sanna toivat tyhjälle laitumelle siirrettävän porukan. Avattiin takaovi, mutta yksikään ei uskaltanut tulla ulos. Mikko siinä vähän yritti ohimennen tuuppia ulos, mutta ei liikettäkään. Sanna kävi samalla päästämässä Miinan, joka tunki auton taakse, pari sekuntia ja lauma oli pihalla. On se koiran kanssa helppoa.

Kuuvasta ajettiin vielä takaisin Tammenterhon kohdalla olevalle laitumelle ja sieltä haettiin 12 lampaan lauma. Ne juoksivat melkein itse autoon, mutta Hopi sai vähän avustaa. Asta ja Ninni toimivat katsojina. Asta oli jopa ihan hiljaa ja seurasi vain tarkkaavaisena.

Kotiin tullessa pysähdyttiin Prismaan ja jäin koirien kanssa autoon odottamaan. Otin P-paikalla pikaisesti tokoa. Astan kanssa, yllätys yllätys, seuraamista ja niitä liikkeelle lähtöjä. Mikälie ajatuskatkos edellisellä kerralla oli, mutta nyt lähti jokaisella kerralla hyvin mukaan. Muutenkin seuraaminen oli oikein kivan oloista! Täyskäännös oikealle voisi olla tiivimpi ja mietinkin, että pitäisikö tehdä se vasemman kautta, kun Asta heittää itsensä aika pienessä tilassa ympäri, joten siitä voisi tulla ihan ok näköinen.

Kerran luoksetuloa suoraan eteen. Hyppäsi vasten, ups. Hopin kanssa seuraamista. Paimennus ei sitten ollut vaikuttanut ilmeisesti mitenkään, koska kiehui ja piippasi. Voi ärsytys! Hiljeni kyllä, mutta eipä se paljon lohduta. Tein välissä kaukoja ja uudestaan seuraamista, parempi. Täytyy miettiä toimintasuunnitelma kisoja ajatellen, kun siellä seuraaminen on melkein aina se ensimmäinen liike.

Lauantai vietettiin kokonaisuudessaan Rymättylässä tai itse asiassa tultiin takaisin kotiin vasta sunnuntain puolella. Asta leikki koko päivän Elsan kanssa ja välillä parivaljakko oli pakko laittaa pakkolevolle, kun kumpikaan ei meinannut lopettaa. Aika kivasti leikkivät yhdessä ja Elsa kyllä sanoi pontevasti vastaan, jos Astalla otteet kovenivat. Astalle tulee vielä hikiset paikat, kun Elsa tuosta hieman kasvaa Käytiin myös uittamassa koiria ja kaiken kaikkiaan oli oikein ihana päivä! Alla pari Samin ottamaa kuvaa Elsasta.

Pariin kertaan käytiin myös lampolassa niillä samoilla karitsoilla kuin keskiviikkonakin. Menin ensimmäisellä kerralla Sannan kanssa kahdestaan. Ihmettelin, kun Asta ei reagoinut mitenkään maahan-käskyyn, vaikka miten yritin. Jonkun aikaa sitä hoettuani tajusin, että käytin sille Hopin käskyjä. Ihmekös tuo, ettei toinen mennyt "alas"-käskystä maahan, kun ei ole koskaan sitä kuullut. Tyhmä minä. No, otettiin sitten omat käskyt käyttöön ja johan sujui. Muuten meni oikein hyvin, samalla tavalla kuin keskiviikkona.

Toisella kerralla menin itse ensin hetken aikaa ja sitten Sami tuli ohjailemaan. Yritettiin kokeilla oikealta kiertämistä, kun vasen sujui jo niin hyvin, mutta se vaatii enemmän töitä. Lopussa väsymys alkoi jo painamaan ja Sami lopettikin siihen. Astan kohdalla väsymys tarkoittaa sitä, että se ei ota käskyjä vastaan enää kovin hyvin ( ei tosin onneksi aloita sikailemaan ) ei tule pois lampailta vaan haluaa vaan jatkaa ja jatkaa. Hyvä sinänsä, ettei lyö hanskoja tiskiin, mutta sitten se pitää hakemalla hakea pois.

Piipahdettiin vielä illalla Katjan ja Alarin luona. Heillä oli karitsoinnit käynnissä ja päästiin näkemään ihan vastasyntyneitäkin. Ahvenanmaalaiset ovat kyllä niin suloisia. Niissä on niin paljon hauskoja värejä Tässä muutama kuva niistäkin.

Sunnuntai vietettiin kokonaan kotona. Oma piha on kyllä niin huippujuttu. Koirat menevät aamulla ulos ja tulevat illalla sisään. Illalla, kun oli jo vähän viileämpää tehtiin pikaisesti tokoa. Asta seurasi muuten hyvin, mutta liikkeelle lähtiessä jäi vain istumaan. Jos lähdin oikealle tai vasemmalle, lähti mukaan, mutta suoraan eteenpäin kulkiessa ei. Teemana siis jatkossa liikkeellelähdöt eteenpäin. Lisäksi luoksetulo suoraan eteen ja nyt törmäsi. Tässä kohtaa hyvä, ehkä. Muutama kaukojen vaihto, ok.

Hopin kanssa seuraamista, piippasi, huomautin, ok. Idari kokonaisuudessaan, ei korjattavaa. Kaukokäskyjä leikkien, tosi hyvät.

Kotona taas. Asta oli vaihteeksi alkuviikon mukana Espoossa. Suht rauhallisesti se jaksaa olla omissa oloissaan työpäivien ajan, vaikka tänään alkoi jo raja selvästi tulla vastaan. Päivien aikana saatiin taas harjoitella lukuisia kertoja muiden koirien, rullaluistelijoiden, pyöräilijöiden, ym. kulkijoiden ohituksia. Muiden koirien kohdalla me vaihdetaan suosiolla kadun puolta ja harjoitellaan siellä. Tuolla on todella paljon koiria ja vallalla kunnon villin lännen kulttuuri. Kaikki ovat kaikkien kavereita (toisaalta onneksi), fleksit viuhuvat ja muuta yhtä vauhdikasta. Kerran olen jo hyppinyt twistiä yhden tiibetinspanielin fleksin kanssa, kun se juoksi mun ympäri ja mummeli kelautui jostain perästä paikalle.

Tokoa harjoiteltiin sekä maanantaina että tiistaina muutamiin otteisiin. Sisällä harjoiteltiin metallikapulan nostamista. Hiukan oli ällöttävää. Tavallisen kapulan pitoa, meni taas hyvin. Sivulletuloja ja siirtymisiä, ok. P.istumista muutaman kymmenen sekunnin ajan, pysyi nätisti. Sitten vielä eteentuloja. Haluaisin, että tulee lähemmäksi ja lujempaa. Liikkeestä maahanmenoja, meni hienosti.

Ulkona tehtiin p.oloa minuutin verran. Häiriöinä muutama ohikulkeva ihminen. Pysyi hyvin, tosin taas laittoi pään maahan. Sitten kaukokäskyjä, ok. Seuraamista ja lelulla aika paljon riehumista. Sivullaoloja, joista jälleen lelu palkaksi. Lopuksi liikkeestä seisomista. Pysähtyi hyvin.

Tänään ajoin töistä suoraan Rymättylään. Asta pääsi leikkimään kahden pennun kanssa, shelttipentu Totin ja Sannan ja Mikon uuden bordercolliepennun Elsan kanssa. Välillä piti hiukan hillitä, kun kokoeroa on toistaiseksi vielä aika paljon ja Asta on tottunut niin rajuihin leikkeihin.

Leikkimisten jälkeen mentiin lampolaan. Sanna halusi nähdä miten Asta menee. Sanoin, että nyt mennään sitten varmaan tuhatta ja sataa. Somerolta saatujen vinkkien pohjalta päästiin nyt kokeilemaan sellaista överisuurta laumaa. Lampolassa oli kolmen kuukauden ikäisiä karitsoita 106 kappaletta. Näyttää laumana kyllä huomattavasti paljon pienemmältä kuin oikeasti on. Kierrettiin ensin laumaa vasemmalta seinän vierustaa. Asta yritti kiertää oikealle lampaiden päiden puolelle. Eipä saanut tahtoaan läpi. Sopivassa vaiheessa päästin irti ja Asta kiersi taakse. Sieltä se lauman lähtiessä liikkeelle yritti ensin rynniä tuttuun tyyliin eteen. Se ei sisällä onnistunutkaan niin helposti ja sain Astan käännettyä taakse. Se selvästi joutui miettimään ihan hirveän paljon, kun lampaita oli niin paljon eikä juoksemalla olisi saavuttanut mitään.

Muutamien toistojen jälkeen päästiin kiertämään seinän vierustaa yhdessä ilman remmiä ja Asta vaan reippaasti tunki eikä yrittänyt kiertää ollenkaan. Saatiin pari tosi hienoa "kuljetuspätkää" ja se oikeasti alkoi pitämään huolta, että kaikki lampaat lähtivät liikkeelle eli ts. hoiti sen oman päätynsä ja minä oman. Ihan superhieno olo! Astan ilme olisi pitänyt saada videolle, kun näki miten sillä raksutti eikä kaikkea voinutkaan korvata vauhdilla. Lisäksi olin hyvin tyytyväinen siihen, että tuollaisissa rauhallisissa tilanteissa se ei kertaakaan edes yrittänyt napata lampaita, vaikka ne siinä ihan nenän edessä kulkivatkin. Eli olin onneksi ihan väärässä, ei mentykään kaasu pohjassa. Viikonloppuna uudestaan Kiitos, kiitos Sanna!

Lopuksi kuvia Annikan huhtikuussa pitämältä kurssilta. Kiitos kuvista Arttu!

Kaikki kuvat on ottanut Arttu Syrjänen

Viikonlopun aikana ollaan tokoiltu ahkerasti. Astan kanssa harjoiteltiin kapulan nostoja ja vauhtinoutoja, molemmat hyvin. En ole vähään aikaan tehnyt pitotreenejä, joten tehtiin niitäkin. Tähän mennessä Asta on tiputtanut kapulan melkein heti, mutta nyt piti ja piti ja piti. Jotenkin on sisäistänyt homman. Hieno juttu.

Seuraamista, ok edelleen. Aavistus voisi olla edempänä, mutta olen tyytyväinen. Luoksetuloissa teemana eteentulo. Autettuna nameilla ok, lelun kanssa alkaa tuijottamaan. Liikkeestä seisomista. Paranee koko ajan. Paikallaoloa sisällä, 2 minuuttia. Laittoi pään puolessa välissä maahan, joten mietin, että pitäisikö opettaa pään laitto maahan ihan koko ajaksi.

Hopin kanssa seuraamista, oli hiljaa. Idaria, hyvin. Luoksetuloa sekä stoppien kanssa että suoraan. Maahanmeno vähän hidas. Kaukokäskyjä läheltä peruutusten kanssa. Sivulletuloharjoituksia. Paikallaolotreeniä pitäisi taas alkaa ottamaan, lähinnä istumista.

Tänään vietettiin päivä Ruissalossa. Ensin käväistiin lampailla. Sanna ja Mikko olivat tuoneet uuden lauman, joka on parempi (=kesympi) kuin toinen. Paikalle tuli sattumalta harrastelijakuvaaja, joka halusi kuvata Hopia. Hetken aikaa pyörittiin. Hopi sikailee edelleen, se kuuntelee vain puoliksi hidastus tai maahanmenokäskyjä. Sitten Astan kanssa. Sai olla irti, mutta tehtiin myös liinassa harjoituksia. Vauhtia riittää, mutta kyllä sieltä välähtää niitä rauhallisempiakin hetkiä. Näilläkin lampailla meni hyvin maahan. Siihen pitää olla tosi tyytyväinen. Liinassa sai harjoiteltua hyvin hitaasti kulkemista ja seisomaan jäämistä.

Laitumelta lähdettiin kävelemään rantaan. Asta pääsi ensimmäistä kertaa mereen uimaan. Nyt se osaa jo uida niin kuin koiran kuuluukin  Tässä muutamia kuvia lenkin varrelta.

Takaisin tullessa tehtiin vielä kaikille koirille viestitreenit. Pk-puolen osalta ollaan vietetty hiljaiseloa, kun kaikkea ei vaan ehdi, mutta silloin tällöin yritetään jälkeä ja viestiä tehdä. Asta juoksi neljä kertaa. Kolmannella osuudella Ninni alkoi haukkumaan perään, jolloin Asta pysähtyi katsomaan, mutta jatkoi matkaa Samin luokse. Kaikkien harjoitukset menivät ihan hyvin, matkakin tosin oli lyhyt.

Asta täytti tänään jo 9kk. Sen kunniaksi punnitus ja mittaus sekä kasvukuvia. Korkeutta on ainakin 49,5cm, ehkä jopa 50cm. Tämä pitäisi taas varmistaa. Painoa on 13,5kg.

Paimennuksessa siis kulkee ja lujaa kulkee edelleen, mutta nyt myös tokossa   

Alkuviikko oltiin Ninnin kanssa kahdestaan Espoossa. Sen kanssa on kuin ei olisi koiraa ollenkaan ja siksi se nyt mukana olikin. Tänään mentiin jälleen torstaitreeneihin Piikkiöön. Samilla oli viime perjantain ohjeistuksen mukainen ajatus päässä eli kuljetaan kohti jotain tiettyä kiintopistettä ja Asta saa tuoda lampaat miten tuo. Taas oli vauhtia ja vasemmalta kiertäminen houkutteli. Joitakin kertoja Sami sai käännytettyä Astan takaisin ja lopussa muutaman metrin ihan jopa ok kuljetusta. Metristä se lähtee  Toisella kierroksella muistaakseni sikaili tai juoksi kaikista eniten, mutta Sami piti suunnitelmasta kiinni ja vaan käveli. Jossain vaiheessa kokeili kääntyä kulkemaan oikein päin eli selin Astaan, koska lampaat tunkevat niin lähelle, että siinä helposti kävellään samoissa saappaissa. Asta taisi huomata tilaisuuden tulleen ja yritti vauhdikkaimmissa tilanteissa käydä nappaamassa eteenosunutta lammasta. Taas uusi asia. Kun Sami kääntyi ja kulki peruuttaen, Astakin oli ok. Hitsi se kokeilee.

Kolmannella kierroksella meni parhaiten ja Asta meni muutaman pätkän ihan nätisti, vaikkakin myös juoksi. Jatketaan nyt varmaan tuolla linjalla ja katsotaan, että miten kehittyy. Noilla lampailla menee onneksi helposti maahan, joten ei ole ihan niin hullun näköistä kun lentävimmillä lampailla.

Kotipihalla vielä tokoiltiin. Hopin kanssa seuraamista, jossa päästi pienen pieniä inahduksia, höh. Sitten metallinoutoa, joka ok. Luoksetuloa, jossa maahanmenossa annoin kunnon avut, että onnistuisi kerralla. Sivulletulo jäi aavistuksen vajaaksi. Kaukokäskyt ensin 30 askeleen päästä yhdellä nousulla ja palkka. Sen jälkeen läheltä leikkinä. Lopuksi vielä seuraamista uudelleen, kuului tosi vaivainen ääni, mutta kuului kuitenkin. Olen miettinyt, että voisin katsoa jotain sopivaa kisaa. Pari vuotta tulee syksyllä taukoa kaikesta kisaamisesta ja kun Hopi on taas kunnossa, niin ihan vaikka vaan sen kunniaksi.

Astan kanssa ensin vauhtinoutoa muutamia kertoja. Ensimmäistä kertaa pudotti kapulan ja vaihtoi leluun. Edistystä. Sitten seuraamista. Painoi vähäsen ja oli aktiivinen! Mentiin noin 5 metriä, mutta kuitenkin. Kokeilin pari kertaa ja jokaisella kerralla sama juttu. Edetään tästä nyt metri kerrallaan. Sitten vielä metallinoutoa. Vähän aikaa sitten Asta otti sen aika nyrpeä ilme naamallaan suuhun, mutta nyt ei ollut mitään ongelmia. Tehtiin pelkkiä maasta nostoja ja palkaksi lelu. Seuraamisen osalta olen nyt ihan yhtä hymyä 

Ollaan paimennettu useamman kerran ja pidetty isot bileet takapihalla. Bileet tarkoittavat tässä kohdassa tokoa eli nyt riekutaan oikein kunnolla.

Viime sunnuntaina käytiin ensin Raisiossa laskentakierroksella. Hopi sai paimentaa, mutta oli jotenkin vähän pihalla. Raisiosta suunnattiin Ruissaloon, jossa myös Asta pääsi hetkeksi kulkemaan liinan perässä. Päätarkoituksena oli vaihtaa lampaat laitumelta toiselle ja oli aika haastellista. Hyvin suunniteltu on melkein kokonaan tehty. Saatiin Hopin ja Astan (joka oli liinassa) sekä vähän Ninninkin (joka oli puussa kiinni) avustuksella lampaat pienempään häkkiin ja siitä toiselle laitumelle. Ne vaan on edelleen niin sekopäisiä...

Maanantaina oltiin Piikkiössä paimentamassa. Jokunen aika sitten kaikki tuntui olevan helppoa Astan kanssa, mutta todennäköisesti se kuuli sen, kun puhuttiin siitä ääneen ja nyt on tosiaan haastetta. Ensin alkoi kiertämään koko ajan oikealta ohi, sitten vaihtui vasemmalle kiertämiseen, vauhtia tuli lisää ja aikaisemmin onnistuneet rauhalliset kuljetukset jäivät historiaan. En tarkemmin enää muista mitä kaikkea maanantaina teki. Jäätiin viimeisiksi ja lopussa Hopi sai taas hakea muun porukan toiselta laitumelta takaisin. Taisin Hopin kanssa mennä myös jossain välissä jotain pikkujuttuja.

Eilen iltapäivällä vietettiin sitten niitä tokobileitä takapihalla. Tai Hopin kanssa ensin vähän tylsyystreenejä, sitten vaihtui Astaan, jonka kanssa lelut lentää, ääni raikuu ja on niin hirvittävän kivaa. Helppoa Harjoiteltiin neljä kertaa kaikkien kanssa. Hopilla meni muut liikkeet suht sujuvasti, mutta idarissa kääntyi seisomisessa jostain syystä. Hölmöä sanoa, mutta oli jotenkin kivaa, kun se teki jonkun uuden virheen, niin pääsi korjaamaan. Muutenhan se tekee aika tasaisesti ja varmasti ja ne virheet on sellaisia, jotka eivät liikettä nollaa enkä jaksa niitä hirveän paljon hioa. Idari korjauksen jälkeen ok. Muina liikkeinä tehtiin seuraamista, ruutua, ihan tavallista noutoa, luoksetuloa ja kaukokäskyjä.

Astan kanssa harjoiteltiin seuraamista. Pakko saada nyt videolle, kun ylhäältä katsottuna näyttää aika kivalle. Yhtään en sitten tiedä onko suorassa vai kenottaako. Asenne ja ilme vaikuttavat ihan hyviltä. Sitten liikkeestä seisomista, joka on tosi alussa, mutta ihan ok. Luoksetuloa suoraan läpi, kaukokäskyjä ja ruutua pari kertaa. Noiden lisäksi vielä vauhtinoutoa, jossa menee lujaa kapulalle, tulee lujaa takaisin, mutta edelleen yrittää saada suuhun sekä kapulan että lelun. Lopuksi harjoiteltiin vielä puun kiertoa. Kivat treenit

Eilen illalla mentiin jälleen Piikkiöön paimentamaan. Asta oli jälleen vauhdikkaalla tuulella ja yritti sinnikkäästi kiertää vasemmalta ohi. Noilla lampailla sentään menee maahan nätisti. Hopin kanssa kerran tehtiin jotain pieniä kuvioita vailla mitään suurempia suunnitelmia. Kotiin lähdettiin vähän kysymysmerkkinä ja odotettiin kovasti tätä tulevaa iltaa.

Tänään siis suunnattiin kohti Someroa ajatuksella "APUA,APUA"   Lampaat olivat odotetusti ihan toisenlaisia kuin Piikkiössä, joten myös Asta käyttäytyi erilaisemmin tai vielä vauhdikkaammin. Välillä kokeiltiin liinassa, välillä ihan vapaana. Apuvälineistä ei ainakaan tällä hetkellä ole mitään hyötyä, koska Asta vähät välittää mistään heiluvista sauvoista. Sattumalta myös Annika tuli harjoittelemaan, joten yhdessä porukalla sitten mietittiin Astaa.

Kommentteina tuli, että mihinkään radikaaleihin toimenpiteisiin ei ryhdytä, koska Asta nyt hakee sitä omaa ja oikeaa tyyliä. Jos juoksee, niin antaa sitten juosta, kunhan suurimpia ylilyöntejä yrittäisi hillitä. Hyvä asia on se, että Astalla on selkeästi päässä pitää lampaat kasassa eikä se yritä hajottaa tai lähteä yksittäisten lampaiden perään. Sillä on ehkä tällä hetkellä vaan vähän sellainen olo, että sen pitää hoitaa kaikki päät eikä se ole tajunnut, että vauhtia hiljentämällä homma helpottuisi. Nyt siis pyritään siihen, että se itse vähitellen tajuaa hillitä vauhtiaan. Lisäksi voidaan kokeilla överisuurien laumojen kanssa tai vastaavasti yhden lampaan kanssa. Ihan viimeisessä harjoituksessa, kun suurimmat mehut olivat jo pois, se väläytteli jo ihan kivan näköisiä pätkiä. Sami sai myös hyviä vinkkejä ja ajatuksia omaan liikkumiseen. 

Tosi hyödyllinen ilta, kunhan muistettaisiin kaikki mitä kuultiin. Elisalle vielä isot isot kiitokset neuvoista!!

Remonttipuuhat eivät todellakaan ole loppuneet, mutta sen verran helpottaneet, että Sami sai tehtyä pari kuvaa. Tässä siis keväiseltä kurssilta Astan Pimu-äiti. Yhdennäköisyys on aika huima

Käväistiin nyt illalla Piikkiössä lampaita katsomassa. Elina ja Solveig olivat ehtineet jo harjoittelemaan, joten jäätiin aika nopeasti keskenämme. Hopi sai kuljettaa Astaa varten lampaat sähkölanka-aitauksen puolelta verkkoaitaukseen.

Lampaat olivat ihan hirmu "syliin tunkevia". Sami teki Astan kanssa normi kuljetuksia, flänkkikaaria, maahanmenoja, hitaasti kävelyjä ja poispäin kuljetusta. Ensimmäistä kertaa ilman liinaa, koska todettiin, että se oli turha, ainakin tällä kertaa, näillä lampailla. Toisaalta noita em. asioita oli tosi helppo toteuttaa, kun lampaat kulkivat ihan perässä, mutta toisaalta taas ne olivat aika hankalia. Välillä Asta yritti käydä etupuolella pysäyttämässä, koska Sami kulki lampaiden ympäröimänä.

Asta oli kohtuu rauhallinen ja kuunteli Samia hyvin. Sinänsä siis hyvä, että lampaat olivat rauhallisia, mutta välillä tuntui, että ne menisivät samalla tavalla, vaikka koira heittäisi volttia siellä takana.

Kolme toistoa, suht lyhyitä, mutta hyvin huomasi viimeisellä kerralla, että väsymys alkoi häämöttää. Viimeinen kerta oli tehokas tiivistelmä kahdesta edellisestä.

Tauoilla Asta meni pienellä avustuksella uimaan Hopin kanssa. Tosin, kun lapsi vielä on, niin sai mennä "käsipohjaa", kun syvempää ei ollut 

Hopin kanssa en tänään jaksanut treenata. Se oli pari kertaa apuna Astan kanssa tai lähinnä piti lampaita, jotta Sami pääsi eroon niistä. Lopuksi kuljetettiin lauma takaisin muun lauman luokse eli käytännön hommia tänään.

Kotiin lähtiessä Samilla (ja mullakin) oli sellainen olo, että "mitäs sitten". Hyvin meni, kaikki sujui, mutta ehkä jopa liian helposti? Mietittiin, että johtuiko lampaista vai onko sitä tottunut vaan vääntämään vaikeammissa tilanteissa vaikeampien lampaiden kanssa? Pitää käydä taas Ruissalossa, niin todennäköisesti ollaankin ihan päinvastaista mieltä

ja sieltä se onneksi tuli, Asta siis. Se bongasi jokunen aika sitten rusakon, jonka perään sinkosi. Koska tulin aika hysteeriseksi, olen ollut varovainen sen jälkeen ja tarkastanut tietyt rusakkopaikat ennen kuin olen päästänyt koirat juoksemaan. Eikä tietysti olla yhteenkään pupuun törmätty.

Tänään aamulla en jaksanut yhdessä kohtaa tarkastaa, vaan päästin koirat tai lähinnä Astan menemään. Ja siellähän se nökötti. Hitsi, että sitä ehtii sen sekunnin ajan kiroamaan itseään, kun tajuaa, että siinä ne nyt menee. Ehdin karjaista ja heittää remmikasan johonkin rusakon ja Astan väliin, kun ne menivät kunniakierrosta mun ympärillä, mutta ei mitään vaikutusta. Sen jälkeen ne lähtivät pellolle ja juoksivat pari sataa metriä näkyvissä.

Katsoin, että niiden välissä oli koko ajan vain pari metriä ja ajattelin, että Asta juoksee varmaan maailman tappiin kanin perässä. Sitten ne hävisivät. Olin jo hälyttämässä kaikki etsintäjoukot ja mietin, että varmaan ei tule enää takaisin. Vajaa 10 minuuttia meni, niin Asta tuli kuin tulikin takaisin. Eniten hirvitti se, että suht lähellä on autotie. Positiivista tällaiselle hysteerikolle on se, että Asta tulee näköjään takaisin, mutta hirvittävää on se, jos juoksee tielle. Viime viikolla kuulin juuri yhden tapauksen rusakon perässä tielle juosseesta ja auton alle jääneestä koirasta ja tuntui niin pahalta. Onni on omistaa kaksi ei rusakoista kiinnostunutta koiraa...

Iltapäivällä lähdettiin Ruissaloon. Jostain syystä siellä olevat lampaat olivat ihan hirvittävän säikkyjä eikä millään voitu harjoitella normaaleja flänkkejä tai kuljetuksia. Niinpä pienen pohtimisen jälkeen Sami ja Asta harjoittelivat liinassa tavallaan poispäinkuljetusta, hitaasti kävelyä ja maahanmenoa. Meidän mielestä tosi hyvä harjoitus ja Astakin toimi hyvin. Hopikin pääsi tekemään jotain pientä ja alussa piti lampaita pienemmällä alueella. Kerran lampaat lähtivät juoksemaan suoraan sen yli. 8 kääntyi, 2 juoksi melkein päältä. Ilman mitään käskyjä, omaa päätä käyttäen se lähti hakemaan niitä kahta ja toi ne takaisin. Se on niin ihana Sekopäisestä käytöksestä johtuen mietittiin, että onkohan joku käynyt säikyttelemässä niitä?

Niin hirvittävä kiire, ettei ehdi blogia päivittämään ajoissa. Torstaina oltiin paimennustreeneissä. Lampaat oli jaettu kahtia ja toisen porukan kanssa treenasivat Asta ja pari muuta aloittelevaa ja toisella pidemmällä olevat. Hopin kanssa harjoiteltiin maahanmenoa ja suuntakäskyjä. Vasenta ja oikeaa se ei osaa, mutta jostain syystä kun sanon niillä sanoilla käskyjä, se lähtee kiihdyttämään. Ei hyvä. Marika ehdotti, että kokeilisin away ja come bye- käskyjä ja niitä sanomalla ei reagoinut mitenkään eli meni hyvin. Näillä voisi jatkaa, jos vaikka saisin opetettua suunnat. Toista kertaa ei harjoiteltu, mutta lopuksi haettiin toiset lampaat toiselta laitumelta muiden joukkoon.

Sami meni Astan kanssa. Kirjoitan nyt jotain ylös, koska Sami ei ehdi päivittämään blogia ja itse haluan muistaa mitä ne tekivät. Ensimmäisellä kierroksella oli vauhtia aavistuksen liikaa. Tätä hieman työstettiin ja lopussa meni jo paremmin. Toisella ja kolmannella kierroksella Sami tuli meidän kanssa samoille lampaille. Solveig auttoi alussa Flamman kanssa pitämään lampaat lähempänä. Näillä kerroilla meni jo toooosi hienosti. Astalla oli malttia, kun suurimmat höyryt oli päästetty ulos, ja kuljetukset onnistuivat hyvin.Tällä hetkellä näyttää siltä, että olisi "oikeatassuinen", kun pyrkii koko ajan kiertämään oikealta.

Eilen käytiin Julian kanssa tokoilemassa. Mukana oli vain Asta. Harjoiteltiin samalla huilaamista ja se onnistui kohtuu hyvin. Pari kertaa, kun Onni teki vauhdikkaampia liikkeitä, piti vinkua ja muutaman kerran ilmoittaa ohikulkijoille, että kentälle ei tarvitse tulla. Näistä sitten tietysti huomautin.

Treenattiin ensimmäisellä kierroksella ruutua, jossa meni banaanina. Tätä korjattiin seuraavalla kierroksella Julian viedessä lelun. Oli tuolloin parempi. Sitten seuraamista, jossa namin kanssa ohjasin ja lopuksi lelun kanssa palkkausta.

Toisella kierroksella se ruutu, sen jälkeen seuraamista ja yksi luoksetulo. Olin tyytyväinen Astan ilmeeseen ja tekemiseen. Parempi kuin viimeksi.

Tässä lopuksi kuva Ninnistä. Ei saa sitten nauraa (tai itkeä, kyllä ne karvat kasvaa)

Meillä haittaa työt ja remontti harrastuksia tällä hetkellä oikein kunnolla, joten viikolla ei ehditty tekemään pikaisia pihatokoja suurempaa. Tänään päätettiin pitää vähän vapaata kotihommista ja käydä laskemassa lampaita. Ensin mentiin Raisioon kahdelle eri laitumelle. Koiria ei näiden eläinten kanssa viitsitty käyttää, mutta lampaiden pelkkä katsominen oli Astalle hyvää harjoitusta. "Huilasi" hyvin ja hiljaa. Maassa ei pystynyt makaamaan, mutta istuminen riitti. Lampaat olivat ok.

Raisiosta ajettiin Ruissaloon. Siellä sitten vähän harjoiteltiinkin. Jos Sami vaan ehtii salaojan pohjalta koneen viereen, niin kirjoittaa tarkemman selostuksen. Lampaita oli 10, suomenlampaita. Eivät mitään älyttömän vauhdikkaita, päästävät kohtuullisen lähelle ihmisen, mutta eivät ole tunkemassa syliin. Ihan hyviä harjoitukseen. Sami teki muutamia erillisiä harjoituksia ja me oltiin Hopin kanssa kauempana pitämässä lampaat pienemmällä alueella. Asta teki taas paikoin tosi hienoja kaaria ja piti lampaat hyvin kasassa. Välillä ne yrittivät hajaantua, mutta hyvin sai Asta koottua takaisin. Maahanmenotkin onnistuivat hyvin, samoin kulkeminen hitaasti.

Hopikin sai paimentaa. Menin muutaman lyhyen kuljetuspätkän. Se menee lampaiden ollessa rauhallisesti tosi hienosti, mutta heti jos niille tulee vauhtia, niin myös Hopin vauhti lisääntyy.

Poislähtiessä käytiin vielä laskemassa yhden laitumen lampaat. Mentiin vain Hopin kanssa, kun tuolla ei varsinaisesti voi ohikulkijoiden vuoksi treenata. Lähetin Hopin "etsimään lampaita" ilman, että se tiesi missä ne oli. Lähti kiertämään hyvin oikealta. Huomasin lampaat ja samalla huomasin, että Hopikin oli löytänyt ne. Se katsoi mua, mutta olin ihan hiljaa ja se lähti hienosti niiden taakse oikealta ja _rauhallisesti_!! Olipa hienoa! Hopin kanssa on siis parempi olla varsinaisesti käskyttämättä (muuta kuin maahanmenoa), koska silloin se käyttää omaa päätään. Jos sitä kauheasti käskyttää, kierrokset nousevat, vauhti lisääntyy ja ainakaan mitään järkevää ei saada aikaan. Hopin kanssa paimentelu onkin vähän vapaampaa ja Astalle saadaan toivottavasti opetettua asiat vähän paremmin. Seuraavalla kerralla Hopin kanssa teemana on maahanmenot ja että käskyjä voi oikeasti kuunnella. Lisäksi pitäisi kuulemma opettaa se vielä pillin kanssa

Huomenna taas töihin ja matkalla pidemmän aikaa. Plaah. Ninni tulee onneksi mukaan piristämään ja viettämään jonkinlaista laatuaikaa

Vappuaattona korkattiin virallisesti paimennuskausi Piikkiössä. Tarjolla oli munkkeja ja simaa, joten juhlistettiin vappua siinä samalla   Lampaita oli 14 ja ne olivat vilkkaita ahvenanmaanlampaita. Hyvin erilaisia mitä Asta on tähän asti nähnyt. Vauhtia oli enemmän, mutta Sami oli ilmeisesti ihan tyytyväinen muuttuneisiin olosuhteisiin nähden. Tauolla Asta sitten huusi ja ihan kunnolla. Hiljennettiin hyvällä ja myös pahalla, mutta ei mitään tehoa. Se on, ainakin tällä hetkellä, niin kovapäinen otus, että varmaan pommi saisi tippua niskaan, että hätkähtäisi. Hyvä ja toivottu ominaisuus noin yleisesti, mutta laitumen reunalla koetteli molempien (ja varmaan muidenkin treenaajien) hermoja. Niinpä Sami vei Astan autoon ja se jatkoi ulvomista siellä.

Tässä välissä menin itse lepuuttamaan hermoja Hopin kanssa. Se ei ole päässyt paimentamaan viime heinäkuun jälkeen. Ajattelin uskaltaa kokeilla, kun lampaat olivat suht pienessä aitauksessa eikä Hopin tarvinnut kiihdytellä. Hienosti meni! Näiden vuosien tahkomisen jälkeen se meni oikeasti hitaasti ja kuljetteli nätisti. Flänkit vasemmalle oli hienoja, käänsi hienosti päätä ja pysyi kaarella. Oikealle tehdessään ei osaa sitten ollenkaan eli oikaisee ihan reippaasti. Mietin, että uskallan varmaan jatkossa sen kanssa vähän paimentaa. Rauhallisesti, ilman turhia revityksiä. Astan kanssa tosin revittelee lenkeillä ja on ollut tosi hyvässä kunnossa eli eipä tuo paimennus sinänsä pahempaa olisi. Otetaan kuitenkin varovasti.

Asta ei sitten päässyt enää uudestaan. Se ei yrityksistä huolimatta ollut hiljaa, joten vietiin uudestaan autoon ja sai olla siellä. Mietittiin pitkään sitä miten sen saa hiljaiseksi. Todettiin, että ihan turha runnoa sitä, kun siitä ei ole mitään hyötyä. Jatketaan niitä "huilimis"-harjoituksia. Tällä hetkellä lampaat ovat vaan liian suuri houkutus eli ei pysty huilimaan reunalla. Olihan Hopikin aikanaan tuollainen, joten toivoa on

Asta teki huilimisharjoitteluja heti illalla. Sami laittoi hihnassa pöydän jalkaan kiinni. Meni hetki ja Asta nukahti. No joo, ainakin oli rauhallisesti...Perjantaina menin kävellen läheiselle kentälle tokoilemaan. Asta "huilimaan" ja Hopin kanssa ensin treenit. Nyt en enää muista mitä liikkeitä tein, mutta mielikuvana, että kaikki meni hyvin. Asta ei liikahtanutkaan eikä päästänyt edes pientä inahdusta. Seuraavaksi Ninnin kanssa jotain pientä ja Asta makasi rauhallisesti paikallaan. Omalla vuorolla leikin Astan kanssa ja otin ruutua ja seuraamista aika vauhdikkaasti.

Toisella kierroksella provosoin Hopin kanssa Astaa vähän ja tulin lähemmäksi harjoittelemaan. Lisäksi leikin Hopin kanssa oikein kunnolla. Kerran Asta nousi seisomaan, muuten makasi edelleen ihan paikallaan. Viikonlopun aikana kävin jokaisena päivänä samalla kentällä ja jokaisella kerralla Asta oli tyynen rauhallinen. Toko tai muiden kanssa riehuminen ei nostata sitä yhtään verrattuna paimennukseen. Treenit sinänsä meni hyvin. Harjoiteltiin myös vauhtinoutoa, jossa pieneksi ongelmaksi tuli se, että Asta ei irrota kapulasta. Piti kapulaa suussa ja yritti samaan aikaan ottaa myös lelua. Hopin kanssa varmuus näyttää palaavan kun harjoittelee joka päivä. Pieniä hiomisia riittää, mutta kokonaisuudessaan liikkeet näyttää saavan kasaan aika helpolla.

Asta pääsi perjantaina Vartiovuoren mäelle vappupiknikille mukaan. Käyttäytyi ihan mallikkaasti, vaikka muutaman kerran olisi halunnut osallistua lähellä palloa potkivien lasten leikkeihin mukaan.

Eilen kävin vielä tekemässä pellolle jäljen. Annoin vanhentua noin 20 minuuttia. Alku oli taas yhtä vetämistä, mutta kun jättäydyin vähän jälkeen, Asta meni maltillisemmin. Ollaan huomioitu se, että tällä hetkellä Asta ei ole hirvittävän innoissaan mistään nameista. Syö kyllä kaiken, mutta ei mitenkään hotkimalla.

Jatkosuunnitelma Astan osalta: tokoa vierailla kentillä vieraiden koirien kanssa niin, että Asta on reunalla huilimassa. Jossain vaiheessa voisi mennä lähellä olevan jalkapallokentän läheisyyteen, kun siellä on peli. Sekin voi ehkä kiihdyttää. Jos nuo onnistuvat, voi uskaltaa kokeilla laitumen reunalla....

Loma meni ja pahemmin ei kyllä tullut levättyä. No, selvisin flunssasta, asunto tuli tyhjennettyä ja avaimet vaihtoivat omistajaa, salaojankin kimpussa tuli vähän aherrettua ja tavaroita yritin järjestellä edes jotenkin loogisiin paikkoihin. Muuttaminen on kyllä aika ärsyttävää, kun ei yhtään tiedä missä mikäkin tavara on silloin, kun sitä kaipaisi.

Astan kanssa aloitettiin jälkikausi viereisellä pellolla. Tein makkararuutua, muuteltua ruutua ja ihan jo oikeaa jälkeä. Täytyy vähän miettiä tekniikkaa, millä saisin vauhdin pysymään aisoissa.

Perjantaina käytiin Julian kanssa treenaamassa tokoa. Astan kanssa perusjuttuja. Tokoasennetta olen pohtinut nyt tosi paljon. Julialta tuli taas hyviä ajatuksia, kiitos niistä. Hopin kanssa tein seuraamista, ruutua ja luoksetuloa. Pikkuvirheitä, kun ei meinannut oikein malttaa. Jos tilanne nyt vähän rauhoittuisi muuton myötä, niin pääsisi treenaamaan täysipainoisemmin ja suunnitelmallisemmin.

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan kivaa vaihtelua remonttipuuhiin. Oltiin Somerolla paimennuskurssilla. Tai Sami ja Asta olivat varsinaisia kurssilaisia, me nautittiin Hopin ja Ninnin kanssa ihanasta ilmasta ja kivoista koirista Mukana oli Astan Freya sisko ja pari kolme muuta bordercollieta. Annika Paarvio koulutti lauantaina ja sunnuntaina harjoiteltiin lauantain oppeja Elisan ja Karin avustuksella. Samilla ja Astalla alkoi yhteistyö sujumaan ihan kivasti, kun Astalle sai kerrottua, että on mukavampi paimentaa ihmisen kanssa eikä apukoiran tai aidan. Sunnuntaina väläyttelivät jo pikkupätkiä nättiä kuljetusta. Sami varmaan kirjoittaa omaan blogiinsa tarkemman selostuksen, kunhan ehtii. Kiitos taas Elisalle ja Karille järjestelyistä ja muille kurssilaisille mukavasta seurasta! Kuvia lisäilen jossain vaiheessa.

Työkaveri mittasi Astan oikealla säkämitalla ja sai korkeudeksi 48,5cm. Viime viikolla oli punnitus ja painoa oli 13,3kg.

Kävin Astan kanssa tänään Somerolla paimentamassa. Tokotreeneissä osaa jo rauhoittua kun muut tekevät, mutta paimennuksessa ei. Huusi kurkku suorana Noa-veljen paimentaessa. Harjoitellaan...

Asta pääsi Noan jälkeen pyörittelemään viittä lammasta, Mirk apuna. Aluksi oli vauhtia aika paljon, mutta loppua kohden meno rauhoittui ja Astakin alkoi keskittymään paremmin. Kokeiltiin pari kertaa "vapaana" ja yhden kerran niin, että Elisa oli liinan päässä ja itse yritin tasapainoilla toisella puolella. Astalla on tällä hetkellä tosi vahvasti päässä ajatus, että lampaat pitää ajaa vasten aitaa tai nurkkaa ja tällä tavalla saa kontrolloitua niitä. Kuulemma on tässä tullut äitiinsä, jolla oli pentuna samoja ajatuksia. Lopuksi saatiin muutama ihan pieni pätkä rauhallista kuljetusta joka päättyi niin, että itse menin aidan viereen, sitten lampaat, sitten Asta ja viimeisenä Elisa, joka sai napattua Astan pois Oli kyllä taas itsellä niin tumpelo olo, mutta kai se siitä.

Loppuaika menikin Noan kanssa painiessa, jota toteuttiin kirjaimellisesti eikä kumpikaan malttanut lopettaa. Nyt on aika hiljaista kotona.

Viikonlopun aikana ollaan tokoiltu vähäsen. Eilen käytiin Jennin ja Looxin kanssa lenkillä, kun olivat kisareissulla täällä (eikä ollut turha reissu!). Olipa kiva taas nähdä!

Gunnel Boström oli viikolla pitämässä paimennuskurssia Somerolla. Itse pääsin torstaina mukaan kuuntelemaan. Olen parisen vuotta sitten tainnut olla viimeksi hänen kurssillaan, silloinkin kuunteluoppilaana. 

Paljon mielenkiintoisia asioita tuli taas esille. Pääosaa esitti johtajuus, josta kaikki asiat kyllä lähtevätkin liikkeelle.

Gunnel on Ruotsissa huipulla myös haussa, joten kysyin häneltä mitä mieltä hän on useamman lajin treenaamisesta. Tästähän on aina ollut välillä pohdintoja, jos nuoren koiran kanssa hioo esimerkiksi liikaa tokoa, kontaktia, jne., alkaa koira paimennuksessakin kysellä eikä käytä omaa päätään. Tosin tästä on varmaan yhtä monta mielipidettä kuin on pohtijaakin.

Gunnelin mielestä muiden lajien harjoittelemisella ei ole mitään merkitystä. Toki pitää olla vahvaviettinen koira paimennuksenkin osalta, mutta muuten voi treenailla vapaasti mitä haluaa. Jos koiralla on vahva paimennusvietti, se on oikeasti niin vahva vietti, että sitä ei tokon tai jonkun muun lajin treenauksella saa huonommaksi, jos siis myös samaan aikaan paimentaa. Suurempana ongelmana hän piti sitä, jos bc saa yksikseen leikkiä tuntikausia tai jos sille heitetään palloa pallon perään ja koira on sitten ihan kierroksilla. No, sellaista ei tule tehtyä, kun en tykkää bordercollien maanisesta puolesta ja yritän välttää niiden piirteiden esiin tulemista.

Samasta aiheesta puhuttiin yhteisesti vielä myöhemminkin. Nyt voin "luvan" kanssa harjoitella tokoa mielin määrin

Asta sai leikkiä molempien sisarustensa, Noan ja Freyan, kanssa. Kivaa oli. Molemmat trikkisisarukset olivat Astaa isompia, mutta korkeuden puolesta ei kuitenkaan kovinkaan paljon. Asta on vaan tosi kevyt ja siroluinen. Muuten kurssi meni Astan osalta lampaita vain katsellessa. Tositoimiin päästään, tai Sami ja Asta pääsevät, myöhemmin keväällä.

Kaiken kaikkiaan tosi hyvä kurssi! Elisalle ja Karille vielä kiitokset kurssin käytännön järjestelyistä sekä herkullisista ruoista!

Tänään ajettiin Rymättylään ja siellä ensin Katjan ja Alarin luokse. Etukäteen oli hyvin suunniteltu lampaiden kanssa treenailu, mutta ei sitten ihan mennytkään suunnitellulla tavalla. Liian paljon oli liian lujaa liikkuvia osia. Lopputuloksena pari kappaletta hyvin mietteliäitä ohjaajia ja yksi kappale innosta kiljuva pentu. Todettiin, että joskus myöhemmin jotenkin muuten.

Katjan luota ajettiin Sannalle ja Mikolle. Käytiin tekemässä pieni lenkki pellolla ja samalla tehtiin ensimmäinen viestiharjoitus. Sami meni aluksi noin 50m päähän. Lähetin Astan ja se juoksi epäröimättä Samin luokse. Siellä palkaksi hetki leikkiä ja sitten lähetys takaisin. Tämäkin meni hyvin. Sami siirtyi nyt hieman kauemmaksi niin, että Asta näki koko ajan. Seuraava juoksumatka meni taas ilman ongelmia. Jälleen takaisin mun luokse. Viimeisellä matkalla meidän välillä oli noin 100m. Pellolla tosi helppo toteuttaa, kun ei ole mitään näköesteitä. Hyvin meni sekin.

Hetki taas käveltiin, kunnes tehtiin ensimmäinen "esineruutu". Sami kävi viemässä lapasen noin 10m päähän puun juurelle. Lähetin Astan hakemaan ja se löysi sen tosi nopeasti ja vielä palautti ihan suoraan. Vitsi se on hieno! Toisella toistolla lapanen eri puun juurelle, mutta nyt meni aavistuksen liian kauas. Sami kävi viemässä uudelleen vähän lähemmäs ja sitten löytyi. Viimeisen kerran päätettiin tehdä kokonaan toiseen suuntaan ja lähelle, jotta onnistuisi kerralla. Asta joutui muutaman sekunnin etsimään ja näki hyvin kun sai hajun eli ei löytänyt näön kanssa. Taas hieno palautus ja palkaksi paljon leikkiä

Lenkin jälkeen mentiin sisälle. Tarkoituksena ei ollut enää tehdä varsinaisesti mitään muuta, mutta Sanna sai ylipuhuttua meidät lähtemään lampolaan. Siirrettiin yhdestä isosta karsinasta suurin osa lampaista muualle ja jätettiin kuusi Astaa ja Samia varten. Katjan luona koetun hässäkän jälkeen odotettiin mielenkiinnolla mitä Asta tekee, mutta se yllättikin positiivisesti. Nyt meno näytti taas oikealta, ilme oli keskittynyt ja häntä alhaalla. Suurin syy oli taatusti se, että lampaat olivat aitauksessa ja yleistilanne ylipäätään rauhallinen. Konsultointipuhelu kotimatkan aikana Somerolle vielä vahvisti asian

Sami kirjoittaa blogiinsa enemmän.

Sannalla oli kamera mukana. Lampolassa oli aika pimeää, mutta alla olevassa kuvassa on kuitenkin todistusaineistoa siitä, että kyllä Asta on aika söötti ja tosissaan oleva pieni paimenkoira

Viikonloppuna Asta sai kokea taas paljon uutta. Lauantaina ensin pyynnöstä vierailu 50-vuotis syntymäpäivillä, joissa oli aika vieraskorea (=suht rauhallinen), mutta kävi kuitenkin jokaisen juhlijan luona rapsuteltavana.

Eilen illalla lähdettiin Rymättylään ja istuttiin Sannan ja Mikon kanssa pitkälle iltaan. Asta touhusi Hugon (3,5v.) ja Niilon (1v.) kanssa tosi nätisti eikä riehunut tai hyppinyt yhtään samalla tavalla mitä aikuisten kanssa. Pojilla oli myös kovaäänisiä leluja, joista kuuluvia ääniä Asta aluksi hämmästeli, mutta tottui nopeasti. Ihan tosi hyvä taas nähdä pienempiä lapsia ja kuulla lelujen ääniä, kun meillä kotona on niihin verrattuna ihan hiljaista.

Kävin ostamassa starttipistoolin ja tänään aamulla testattiin sitä, kun annoin Astalle ruoan. Korvat kääntyivät välillä äänen suuntaan, mitenkään muuten ei reagoinut. Sami ampui yhteensä kolme kertaa. Olen tosi tyytyväinen!

Lampolassa vietettiin sitten aikaa useampi tunti. Tosin tehtiin pääasiassa ihan töitä ja koirat saivat olla käytävillä. Kävin kuitenkin Astan kanssa yhdessä uuhiaitauksessa. En uskaltanut tilan puutteen takia päästää siellä irti, ettei jää lampaiden jalkoihin. Kiinnostus oli kova ja muutamia kertoja kuljettiin pitkin laitoja.

Sanna käytti Miinaa apuna, kun tutkittiin korvamerkkejä ja kun lampaat liikkuivat, Asta innostui ihan hurjasti. Pari kertaa, kun oma silmä hetkeksi vältti, se luikahti aitojen ali tai välistä karsinoiden puolelle. Sain onneksi nopeasti kiinni. Asta on tällä hetkellä niin uhkarohkea, että tuollaisessa pienessä tilassa isojen uuhien kanssa voi käydä vahinkojakin.

Käytiin sisällä välillä ja mentiin vielä uudestaan takaisin. Järjesteltiin tilaa enemmän ja otettiin yhteen isompaan aitaukseen viisi nuorta uuhikaritsaa. Sami meni Astan kanssa sinne ja nyt meni hirmu hienosti. Asta oli tosi intensiivisen näköinen ja pyrki pitämään lampaat yhdessä. Sillä pysyi häntä koko ajan alhaalla, samoin pää laski alemmas eikä se haukkunut yhtään. Tilan puutteen takia ei yhtä hyvin pystynyt liikuttamaan kuin ulkona, mutta sisätiloihin nähden kivasti kuitenkin. Miina oli vielä mukana ja auttoi välillä siirtämään lampaita, jos ne jäivät jumittamaan nurkkiin.

Tiistaisesta lampaiden näkemisestä tapahtui jo huima edistys. On se vaan niin makeen näköistä! Jossain vaiheessa pitää sitten alkaa miettimään miten tuon hurjapään kanssa jatketaan. Otetaan varmaan useampi puhelu Someron suuntaan

Astalta lähti perjantaina ensimmäinen hammas ja heti peräjälkeen kolme muuta. Se roikkuu leluissa ihan samalla raivolla kuin ennenkin eli tätä vauhtia sillä ei ole kohta yhtään maitohammasta suussa. Hölmön näköinen se on jo nyt, kun edestä puuttuu ne neljä.

*Muoks* Sami harjoittelee Astan kanssa paimennusta tulevaisuudessa yhtä paljon kuin minäkin, todennäköisesti jopa enemmän. Toivottavasti Hopi nyt tulisi kuntoon, niin ei tarvitse yhtä koiraa jakaa moneen osaan   Sami kirjoittelee paimennusharjoituksista myös blogia, joka löytyy täältä: Asta ja Sami

Viikonloppu vietettiin koirien kanssa Vaasassa. Kivaa oli, kiitos Jenni ja Marko :) Mitään erityistä ei tehty, kunhan "parannettiin maailmaa" taas puolen vuoden edestä. Asta leikki vuorotellen Looxin ja Hertzin kanssa eli sillä riitti ohjelmaa ihan kunnolla.

Hopi päätti uuden vuoden kunniaksi aloittaa taas ontumisen. Koska vaihtelu virkistää, niin nyt se ontuu vasenta takajalkaa. Lähtiessään liikkeelle ontuu maksimissaan kolme askelta, mutta ontuupahan kuitenkin. En suoraan sanottuna jaksa enää stressata kauheasti, se nyt vaan on tätä. Levossa toki pidetään ja toivotaan, että tulisi taas kuntoon. Takajalan ollessa kyseessä ei ainakaan nivelrikon pitäisi vaivata, joten voi olla, että on venähdyttänyt tms.

Sitten jotain kivaa ja positiivista. Kävimme tänään Astan kasvattajan luona kylässä. Paikalle tuli muitakin harjoittelemaan paimennusta, joten ensin seurattiin kokeneempien menoa. Astan Pimu-äitikin meni, ja hienosti menikin, joten siinä meillä riittää tavoiteltavaa :)

Seuraavaksi mentiin pentujen kanssa kokeilemaan pienempään aitaukseen. Elisa ja Pimu tulivat avuksi. Asta juoksi ensin Pimun perässä ja tuijotti sitä, mutta aika nopeasti huomasi, että aitauksessa juoksi jotain muutakin. Kiinnostui sitten lampaista ja jopa häntä laski. Pari kertaa juoksi niiden eteen, nosti hännän pystyyn ja haukahti sen näköisenä, että tästä ette kulje. Huvittavan näköistä, kun oli niin totisen näköinen :)

Hetkeksi tauolle ja katsottiin, kun Noa-veli meni. Sillä pysyi häntä koko ajan alhaalla ja kiersi hienosti lampaita. Jännä nähdä miten noin pieni pentu tekee niin keskittyneesti sitä omaa juttuaan.

Otettiin Astan kanssa vielä toinen kierros ja avustajakoirana oli nyt Mirk. Asta ei seurannut Mirkiä ollenkaan vaan pelkästään lampaita. Kierteli laumaa ympäri ja häntä pysyi melkein koko ajan alhaalla. Enpä olisi uskonut, että ihan noin nopeasti tajuaa, että lampaista pitää jotain ymmärtääkin. 

Harjoittelun jälkeen mentiin vielä porukalla sisälle ja Asta ja Noa saivat sitten leikkiä pitkän aikaa. Asta saikin veljestään tasavertaisen leikkikaverin, joka ei kyllästynyt tai väsynyt painimiseen. Kotona on nyt niiiin rauhallista. Kiitos Elisalle ja Karille mukavasta päivästä!

Ensin vähän loppuviikon tapahtumia. Perjantaina mentiin Ruissaloon ja tarkoituksena oli siirtää kahdelta laitumelta lampaat yhdelle uudelle. Ensin kerättiin Hopin kanssa n. 30 lampaan lauma toiselle laitumelle ja siitä napattiin n. 10 lammasta mukaan ja siirryttiin uuteen paikkaan. Vähänkö lampaat olivat onnellisen näköisiä, kun saivat uutta ruohoa. Meni nopeasti ja kätevästi. Hopilla oli vauhtia, mutta kuunteli aika sujuvasti. Ei varsinaisesti harjoiteltu ollenkaan vaan vaihteeksi pelkkää "oikeaa työtä".Raisio myös ok.








Tänään mentiin Piikkiöön, jossa ensin suunnattiin jälkimetsään. Sami kävi tallomassa jäljen, johon tuli kuusi keppiä (puolet pieniä tikkuja ja ei merkattu mitenkään), pari kulmaa ja pituutta 700m (GPS:llä mitattuna). Jana oli n. 20 m ja jälki sai vanheta n. 45 min.

Odottelun aikana tein esineruudun, n. 25m x 10m. Tarkoituksella oli pienempi, kun myös esineet olivat pieniä (vauvan lapanen, pieni kangaspussi ja 5cm x 5cm kotelo). Haetutin kaikki kolme esinettä. Muutaman kerran haahuili alueen ulkopuolella. Pieni kotelo löytyi viimeisenä, ei meinannut sitä oikein paikallistaa. Ninni teki Hopin jälkeen ja se on esineiden etsimisessä oikein pätevä :)

Seuraavaksi ammuttiin. Laitoin Hopin maahan. Ensimmäisellä nousi puoliksi ylös ja oli valmiina singahtamaan Samin luokse, joka siis ampui. Kävin laittamassa takaisin ja nyt pysyi paremmin. Perjantaina oli sama juttu eli seuraavalla kerralla täytyy se ensimmäinen kerta olla itse lähellä ja varmistaa pysyminen.

Sitten jäljelle. Jana meni suht suoraan ja Hopi lähti oikeaan suuntaan. Ensimmäisen kepin kohdalla paineli jonkin verran ohi, mutta palasi toista kautta takaisin ja haki kepin. Tosi hyvä korjaus. Kissan ruokaa palkaksi suoraan purkista ja näyttää toimivan :) Hopi pysyi jäljellä kivasti ja vauhti on tippunut huomattavasti alun ryntäämisestä. Keskittyminen on samalla tullut mukaan. Toinen keppi nousi hyvin. Tämän jälkeen, jonkin matkan päässä, Hopi näytti hukanneen jäljen ja pyöri paikallaan. Löysi lopulta oikean suunnan. Tämän kohdan mokasin itse, koska siinä oli kulma ja tulin ihan liian lähelle Hopia, jolloin todennäköisesti joko pyörin jo itse jäljen päällä ja/tai painostin sitä liikaa. No, aina oppii jotain uutta ja sen jälkeen jättäydyinkin pitkälle liinan toiseen päähän.

Loppumatka sujui mallikkaasti. Muutamia tarkistuksia Hopi teki, mutta eteni muuten hyvin. Ei välittänyt edes siitä, kun itse lensin varpujen sekaan jalan upottua johonkin monttuun. Loput neljä keppiä löytyivät myös hienosti ja löydettiin takaisin tielle. Ihan hirmu hyvä mieli, kun onnistui niin hyvin!!

Tämän jälkeen suunnattiin vielä Piikkiön lampaille harjoittelemaan. Kokeilin Annikan vinkkien mukaan flänkkien harjoittelemista ja kyllä se vinkki toimii, jos vaan pääsisi vielä useammin harjoittelemaan (=joka päivä). Keskityttiin vain pieniin hakukaariin ja flänkkeihin. Näitä pitää nyt muistaa tehdä aina tiistaitreeneissä. Sami harjoitteli myös pariin kertaan.


Sami on ottanut kaikki kuvat.

Hieman hiljaiseloa on taas tahtomattakin ollut. Tänään uskallettiin sentään mennä paimennustreeneihin. Viime viikon lopulla Hopi alkoi ontumaan vasenta etujalkaa, sitä leikattua. Pitkän aikaa olen jo koputellut puita, kun on mennyt niin hyvin olkapäiden osalta ts. muutamiin vuosiin ei ole oireillut. Tälläkään kertaa tarkkaa syytä en tiedä miksi ontui, mutta onneksi, onneksi meni ohitse muutaman päivän levolla. Jalka vertyi tosi nopeasti liikkeessä eli olisiko viime tiistain paimennustreeneissä vaan jotenkin venäyttänyt vai alkavatko olkapäät taas oireilemaan...

No, mutta tänään mentiin siis Piikkiöön ja meitä oli paikalla vain muutama. Hopin kanssa harjoiteltiin suurin piirtein kisamaista kuviota. Ensin hakukaari, jossa menin puoli väliin auttamaan ja lähetin Hopin oikealta. Kaari oli tosi huono ja Hopi leikkasi sen. Palautin takaisin paalulle, uusi yritys ja nyt meni hyvin. Tasapainossa kääntyi hyvin itse ja myös hidasti.

Kuljetus sujui oikein mallikkaasti. Kokeilin kääntää Hopille selän ja jos lampaat rynnivät liikaa mun lähelle, käskin Hopia hidastamaan vauhtia ja se myös hidasti. Maahan en tainnut laittaa kuin kerran ja silloinkin se vain kävi siellä. Saatiin kaikki lampaat kulkemaan myös porttien läpi. Ihan super hieno olo! Kuljetuksen rauhallisuus sai positiivista palautetta myös treenikavereilta eli taisi sitten oikeasti olla kivan näköistä :)

Sitten vielä häkitys. Jätin Hopin vahtimaan lampaita ja menin portin luokse. Tässä kohdassa tuli tokopuoli esille, kun Hopi piti kontaktia muhun odottaen käskyä, vaikka olisi pitänyt tuijottaa lampaita. Jossain vaiheessa pyysin lähtemään oikealle ja niin kuin arvelinkin Hopi teki ylimääräisen silmukan ennen kuin kiersi lampaiden taakse. Häkityksessä meni hetki, kun yritettiin ja yritettiin. Hopin flänkit ovat niin pitkiä enkä saa sitä pysähtymään muutaman metrin jälkeen. Laajoista kaarroksista johtuen lampaatkin liikkuivat laajemmin, mutta saatiin me ne loppujen lopuksi häkkiin. Hyvä me! :)))

Mentiin seuraavaksi pienempään häkkiin, jossa harjoiteltiin lampaiden tuijottamista mun sijaan. Vein Hopin muutamien metrien päähän lampaista ja odottelin, kunnes oli rauhallinen eikä tuijottanut mua ja päästin kaarelle. Pari kertaa sain tosi hyvin onnistumaan, kun Hopi lähti ravaten liikkeelle. Jos ampaisee täyteen vauhtiin, menee mun mielestä huonommin.

Näitä treenejä nyt vaan lisää!! Keskittymisiä, hakukaaria ja eri pituisia flänkkejä. Kuljetusten vauhdin säätely sujuu jo. Eihän siihen mennytkään kuin jokunen vuosi. Sain myös vihdoin ja viimein hankittua pillin. Tosin muutaman harjoituskerran jälkeen olen saanut aikaiseksi yhden säälittävän pihauksen, mutta harjoitukset jatkuvat...

Tänään lähdettiin Piikkiöön paimentamaan, vaikka vettä oli tullut koko päivän. Katjan treeneihin tuoma kakku oli riittävän suuri houkutus ja loppujen lopuksi sadekin lakkasi ;)

Harjoiteltiin ensin pari kertaa pienemmässä häkissä. Hopin kuljetukset olivat rauhallisia ja sain hyvin säädeltyä vauhtia. Maahan meni heti käskyistä.

Harjoittelin myös flankkaamista pienillä kaarilla. Oikea puoli menee paremmin, vasemmalla menee helposti juoksemiseksi ja liian kauas laumasta. Pysäyttelin heti lyhyiden liikkeelle lähtöjen jälkeen. Ehkä ne toistoilla saadaan paranemaan. Nämä lampaat olivat tähän tarkoitukseen tosi hyviä, kun eivät liikkuneet mihinkään suuntaan vaan pysyivät paikoillaan.

Lopuksi siirryttiin isommalle laitumelle, jossa menin kerran Hopin kanssa. Harjoiteltiin vähän poispäinkuljetusta, tavallista kuljetusta sekä häkitettiin kerran. Hyvin meni ja häkityskin onnistui käskytysmielessä paremmin kuin ennen. Eli ts. muistin suuntakäskyt oikein päin ja Hopi vielä kuunteli hyvin. :)

Tänään illalla tuli Kimmolta puhelu, että Piikkiön lampaat ovat karanneet ja he eivät pääse paikalle. Meillä ei ollut mitään ihmeellistä, joten lähdettiin lammasjahtiin. Ohjeiden mukaan päädyttiin vanhan koulun pihalle, mutta siellä asuvat ihmiset eivät olleet nähneetkään lampaita. Tieltä näkyi laitumelle ja siellä koko 9 lampaan lauma möllötti tyytyväisenä laitumella.

Mentiin sitten sinne ja todennäköisesti porukka oli päättänyt tulla reissultaan ihan itse takaisin. Sähkölangat olivat yhdestä kohdasta pudonneet ja aidassa oli lampaan mentävä aukko. Parempi tietysti näin ja toivottavasti eivät lähde uudestaan.

Samalla kun siellä oltiin, niin kokeilin muutamaa kuljetuksen pätkää ja häkitystä. Hopi toimi tosi nätisti ja hyvin, mutta omasta väsymyksestä johtuen luovutin vuoron Samille. Niillä menikin sitten vielä paremmin ja Sami teki elämänsä ensimmäisen häkityksen. :) Teoriaopiskelu on muuttunut hyvin käytännöksi ;)

Sanna lähti eilen illalla Miinan kasvattajan Annikan luokse Tammisaareen ja me lähdettiin Hopin kanssa mukaan. Muun juttelun lomassa käytiin paimentamassa ja neuvoja tuli niin hirmuisesti, että täytyy jotenkin yrittää muistaa niitä. Ihan superhyvät harjoitukset kyllä oli ja Hopikin sai kehuja, mikä tuntui niin hyvältä :)

Paimennettiin laumaa, jossa oli noin 30 lammasta. Sekaisin oli vieroitettuja karitsoita ja aikuisia. Mielenkiintoista aikaisempaan harjoitteluun oli se, että lampaat eivät olleet suomenlampaita, jotka kuulemma paimennettaessa kasaantuvat helposti. Nämä liharotuiset versiot levisivät laajemmalle ja koiran piti ihan eri tavalla tehdä töitä saadakseen koko porukan kuljetettua.

Pääasiassa harjoiteltiin Hopin kanssa hakukaaria, koska niiden suhteen tuntuu mulla itselläni olevan suurimpia ongelmia. Hyviä vinkkejä saatiin neuvoksi ja kokeilujen jälkeen näytti jo toimivan. Hakukaaren alussa Hopi tuijottaa yleensä vaan mua ja on ihan vieterinä valmiina sinkoamaan. Tähän saatiin hyviä tylsistyttämisneuvoja sekä vinkkejä miten tuijotusta saadaan vähennettyä.

Lisäksi harjoiteltiin kerran hakua kauempaa, ehkä n. 100 m. Välissä oli oja, jonka yli Hopi ei heti mennyt, mutta lopulta kiersi oikealta pienen kallion päältä. Lauma hajaantui, mutta Hopi sai ne kerättyä kasaan ja kuljetettua. Annika totesi, että sitten kun Hopi lähti oikeasti hakemaan, niin kaari oli tosi hyvä.

Ensimmäistä kertaa harjoiteltiin myös lauman jakoa, joka oli tosi hauskaa :) Hopi oli ihan pihalla, kun lauman keskeltä piti tulla vain mun luokse ja lampaat levisivät kahteen suuntaan. Näitä pitää ehdottomasti harjoitella lisää, oli taas niin erilaista.

Lopuksi Annika näytti Maj´lla miten pilli-/vihellysohjaus toimii ja miten hän on opettanut jokaisen käskyn. Vitsi, kun saisi joskus sillä lailla toimivan koiran, niin makeen näköistä. Annika kertoi meille myös vinkkejä opetukseen ja vihelteli eri kuuloisia ääniä. Autossa takaisin tullessa sitten vaan vihelleltiin. ;)

Pihalla pyöri Miinan veli Luke sekä Majn viimeisestä pentueesta Jack. Ne olivat aivan tajuttoman kokoisia. Oli tosi mukava nähdä myös niitä ja vaikuttivat kivoilta koirilta.

Eilen oli vapaa päivä töistä ja mentiin koirien kanssa Rymättylään avustamaan lampaiden siirtämisessä omiin porukoihinsa. Jaettiin lampaita väreittäin ja roduittain omiin lokeroihinsa. Yhteensähän Sannalla ja Mikolla on lampaita noin 450, joista tosin uuhia taitaa olla puolet.

Lampaiden siirtämisessä käytettiin apuna vain Miinaa, joka piti lampaita aina yhdessä nurkassa, jotta me Mikon kanssa saatiin poimittua tietyt eläimet pois. Sanna toimi tällä kertaa olotilastaan johtuen pelkästään kirjurina. Ison yhteistyökyvyttömän lampaan raahaaminen lampolan toisesta päästä toiseen ei muuten olekaan ihan helppo homma :)

Siirtämisen jälkeen vaihdettiin vielä uudet paalit kaikille lampaille ja tässä Hopikin pääsi mukaan. Miinalla tosin oli vastuu töistä ja Hopi harjoitteli. Muutaman kerran harjoittelin hitaasti liikkumista, joka lopulta onnistuikin. Eli Hopin tuli lähteä hitaasti liikkeelle ja liikkua samalla hitaalla tyylillä kohti lampaita. Muuten Hopin tuli Miinan avustuksella pitää lampaat toisessa reunassa sillä aikaa, kun Mikko toi uudet paalit. Ei mikään helppo homma. Lampailla on ihan tajuton veto paalille, joten koiran pitää ihan oikeasti olla hyvä eikä se saa päästää yhtään eläintä tulemaan läpi.

Hopille tilanne oli aika vaikea. Siinä missä Miina tuijotti lampaita herkeämättä, Hopilla pää pyöri ja se selvästi oli ahdistunut. Vaihdettiin yhteensä 10 paalia ja viimeisten kohdalla meni ehkä hiukan paremmin, mutta ei Hopiin kyllä yksinään olisi voinut luottaa. Hopi pääsi aina lopussa hakemaan lampaat paalille. Tosi reippaasti se tunki itsensä aidan ja lampaiden väliin. Näissä se ei jännittänyt ollenkaan, mutta ne tilanteet missä 20 lammasta tuijottaa sitä metrin päästä ovat pahoja. Ihan ymmärrettävää. Tilanteiden mukaan yritin mahdollisimman paljon kehua ja auttaa sitä, mutta välillä se oli ihan omillaan. Ei yksikään lammas sen yli sentään jyrännyt, mutta ehkä ne pitivät Miinaa niin hyvin silmällä ;)

Molemmat koirat saivat siis touhuta päivän lampolassa, joten oli tosi kivaa vaihtelua meidän arkeen. Ninni tosin oli päättänyt hoitaa lampolan siisteyspuolta ja aina silmän välttäessä oli tunkemassa päätään aidoista läpi ja söi lampaiden kasoja, kanojen kauroja, lampaiden rehuja ja vähän Kassu-poninkin aikaansaannoksia piti maistaa...


Huono kuva, mutta pakko oli saada edes jotakin kuvamateriaalia :)

Tänään mentiin taas perinteisiin keskiviikkotreeneihin. Lampaat oli otettu pois aitauksesta isolle pellolle, joten tilaa oli tosi hyvin. Tänään harjoiteltiin oikeastaan vain niitä asioita, joita muutama kerta sitten listasin ylös. Ensimmäiseksi työn alle flänkkikaaret ja niiden parantaminen. Muistuttelin alussa ja saatiinkiin parannettua niitä. Ainut vaan, että Hopi lähtee helposti juoksemaan lujaa, kun ei tarvitsisi tehdä kuin pieni mutka.

Hakukaaret oli tällä uudella pellolla ihan hyviä, samoin pysäytykset melko nopeat takana. Tosin maahanmenoa voisi vieläkin nopeuttaa. Pellon laidalla pohdittiin Ruissalossa ilmenevää "hakukaari överiksi"- ongelmaa. Päädyttiin siihen, että Hopi menee siellä pitkin aidan reunoja ja sen takia kiertää liian kaukaa. Tämä on kuulemma ihan opittu tapa. Kun vielä itse mietin, niin Hopi tosiaan kiertää suht läheltä aitoja jokaisella siellä olevalla kolmella laitumella ja aina oikealta.Tänään meni ihan normaalisti tuolla eli kyseinen ongelma on oikeastaan vain Ruissalossa.

Toisella kierroksella yritin ottaa tiukempaa asennetta, mutta se on niin vaikeaa. Kimmon ei tarvinnut kuin seistä vieressä, niin Hopi kuunteli paljon paremmin ja mun kanssa sitä vauhtia on jatkuvasti liikaa. Sain onneksi muutaman tosi onnistuneen pätkän tehtyä ja vauhti oli hidas, Hopi käveli!! Samalla tehtiin käännöksiä ja meni paremmin kuin ensimmäisellä. Pitäisi aina vaan muistaa harjoitella jotain tiettyä juttua eikä vaan pyöriä laitumella, mitä helposti Ruissalossa tehdään.

Huomenna onkin jännä päivä edessä. Lähdetään saaristoon hakemaan lampaita talveksi kotiin. Tiedossa siis pitkä päivä ihan oikeita töitä tehdessä :)



K.Sami Virtanen

Mentiin taas Ruissaloon paimentamaan. Päätettiin siirtää lampaat toiselta laitumelta toiselle, jossa on pieni kokoamishäkki ja siitä sitten erotella muutama harjoittelulammas. Hopi siirsi lauman ja meni tosi upeasti lukuunottamatta sitä, ettei hakukaaren lopussa mennyt maahan. Otettiin erikseen 7 lammasta ja Glenda meni ensin.

Hopi oli ensimmäisellä kierroksella melko kuriton ja sillä oli liikaa vauhtia. Lisäksi se ei mennyt maahan kovinkaan helposti, joten seuraavalla kerralla pitää tahkoa niitä. Flänkeissä se lähtee tuolla edelleen juoksemaan liian kauas ja liian lujaa, kun Piikkiössä menee paaaaljon hitaammin. Täytyy miettiä...

Toisella kierroksella meni huomattavasti paremmin. Apuväline oli käytössä ja nyt vauhti oli rauhallinen. Nuo lampaat eivät päästä koiraa yhtään lähelle, päinvastoin koiran pitää olla ihan tajuttoman kaukana. Eli välillä vähän vaikeaa itselle. Rusakko toi jossain välissä vaihtelua ja paineli metrin päästä Hopin edestä. Toinen vaan katsoi hölmistyneenä sen perään ja jatkoi lampaiden kuljetusta :)

Toinen kierros sujui siis kivasti. Glenda haki tällä kertaa harjoittelulampaat takaisin laumaan ja siirsi ne toiselle laitumelle. Lopuksi käytiin tarkastamassa muut laitumet. Niillä olevat lampaat eivät ole tottuneet koiraan, joten ne ovat ihan liian vaativia meidän koirille. Ajatuksena oli kokeilla, mutta kun 30 lammasta lähtee pelkästä koiran näkemisestä vauhkona juoksemaan pakoon ja sen lisäksi mieletön määrä kanadanhanhia tekee saman, niin ehkä siinä on liikaa haastetta ;) Mutta tallella tosiaan olivat.

Ehkä Hopin pitäisi siirtyä kokopäiväiseksi lammaskoiraksi. Tuntuu, että se homma etenee tällä hetkellä parhaiten.

Otin minitokoilut, jossa ensin tunnari. Ripottelin juuston palasia kapuloiden väliin ja hyvin meni. Hopi tarkastaa tosi huolellisesti kapuloiden välit ja vähän enemmänkin, joten todennäköisesti namien kanssa pitää tasapainoilla että onko niitä siellä vai ei. Ei maistele muita yhtään, mikä on mahtava juttu, mutta voi pyöriä kapuloilla jonkin aikaa, joten toivottavasti ei unohda varsinaista tehtävää.

Sitten seuraamista, jossa muutama ensimmäinen kerta suht ok, mutta pieni vingahdus pääsi taas. Lopetin tähän ja koirat autoon. Hopille pahin "rangaistus" on se, että homma loppuu. Ja toisaalta, kun ensimmäinen ääni pääsee, on odotettavissa lisää, joten miksi jankata turhaan. Nyt vaan pitää kokeilla uutta palkkaustapaa, jota Lauran kanssa illalla pohdittiin.

Napattiin Glenda matkalta mukaan ja mentiin Ruissaloon. Tarkoituksena oli harjoitella ensin ja sitten siirtää lampaat toiselle laitumelle. Tehtiin siis ihan oikeita töitä :) Ensin kierros 17 lampaan kanssa. Nyt ei ollut mitään kättä pidempää, mutta sain ajoittain Hopia hidastamaan pelkästään suullisesti. Hyvä minä ;) Kokeilin paria flänkkikaarta, jotka osa ok, mutta osa luvattoman huonoja. Etäisyyttä on kyllä, mutta lähtee kiertämään koko laidunta eli menee vähän överiksi.



Tämän jälkeen Glendan vuoro, joka oman vuoronsa päätteeksi toi lampaat häkkiin. Siitä eroteltiin kuusi lammasta ja yritettiin pitää loput häkissä. Olivat vain vähän toista mieltä, joten portilla piti aina toisen olla vahdissa. Nämä kuusi olivat aika vikkeliä, mutta kivoja. Saatiin Hopin kanssa tehtyä pari tosi onnistunutta pätkää ja olen hirmu hirmu tyytyväinen siihen. En joudu enää laittamaan sitä jatkuvasti maahan vaan se voi kulkea pidempiä pätkiä. Tuntuu, että se on nyt tajunnut, että kun hidastaa saa jatkaa ja kun tulee liian lujaa, joutuu maahan.



Lopuksi vielä siirrettiin lampaat toiselle laitumelle. Hopi haki ensin ne kuusi lammasta häkin luokse ja Glenda toimi portinvartijana. Sitten Hopi "vartioimaan" tielle ja Ninnikin pääsi toiselle puolelle ;) Lopuksi Glenda siirsi lampaat uudelle laitumelle. Olivatpa onnellisen näköisiä, kun saivat taas uutta ruohoa!

Eilen oli taas normaalit paimennustreenit. Hopi oli laitumelle tultaessa vähän ahdistuneen oloinen. Taisi viime kerralla ottaa liikaa painetta. Ajattelin, että nyt vähän humputellaan.

Kahteen kertaan käytiin lampailla ja harjoiteltiin pieniä kuljetuksia ja flänkkejä. Lampailla Hopi oli oma itsensä eli ei yhtään paineessa. Huomautin, kun yritti taas rynniä kovalla vauhdilla liian lähelle. Välillä onnistuin, välillä en, plaah. Itselläkin oli vähän huolimaton olo, kun yritin tarkkailla Hopia ja sitten samalla keskittyä omaan kulkemiseen, lampaisiin, jne. On se vaan vaikeeta.

Olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Täytyy vaan muistaa ottaa se asenne mukaan ensi kerralla.

Kuva Sirpa Saari

Aamulla käytiin laskemassa neljällä laitumella, että kaikki lampaat olivat tallella ja lisäksi yhdellä laitumella olevat sonnit. Tosin sonnien kohdalla pysyttiin kaikki kolme turvallisesti aidan toisella puolella ;) On tosi hienoa, kun koiraa voi käyttää "oikeisiin töihin" ja vielä huomaa, että se toimii kivasti. Treenit helpoilla lampailla pienellä laitumella ohjauksessa ovat toki tärkeitä, mutta näissä saa ehkä eniten onnistumisen tunnetta. Tietysti takana on treenien onnistumiset, joiden kautta vaikeammatkin tilanteet on helpommin hoidettavissa.

Joka tapauksessa yhdellä laitumella lampaat olivat taas aluksi hukassa. Hopi lähti taas hakemaan niitä jostain. Vähän ajan päästä huomasin miten metrisen ruohikon seasta nousivat ensin päät ja sitten lampaat kokonaan. Koiraa ei näkynyt missään, mutta jossain siellä se oli. Lampaita oli 20 ja ne olivat liikkuvaisia. Hopi toi ne yllättävän nätisti ja etäisyyskin pysyi suurimmaksi osaksi hyvänä. Oli taas mahtava tunne. Mun oma pieni citykoira toi lauman laskettavaksi ja vielä piti ne siinä, kunnes sain kaikki käytyä läpi :)

Kaikilla laitumilla olivat kaikki tallessa. Samalla kierrettiin aamulenkkinä Raision luontopolku.


Kuva Sirpa Saari

Illalla vielä tokoiltiin vähän. Otin ensin p.istumisen, jossa jätin lelun palkaksi. Nyt en kuitenkaan takaisin tullessa vapauttanut lelulle vaan annoin taskusta toisen. Oli aika yllättävää, että Hopi ei oikein halunnut leikkiä, vaan yritti koko ajan lähteä toiselle palkalle. Tämä on ongelmana ilmeisesti kisoissa. Istumisen jälkeen haluaisi juosta lelulle ja menee siksi koomaan ennen p.makua, koska tuijottaa pois kehästä. Tein istumisen jälkeen p.makuun alun, jossa odotin kontaktia, sen jälkeen käsky ja heti perään vapautus palkalle. Täytyy vähän vaihdella tyylejä, jos saisi sillä muutosta aikaan.

Seuraavaksi luoksetulon pysäytystä, joka viime aikoina on ollut pitkä. Muutamia toistoja muistutuksena ja meni paremmin.

Viimeiseksi seuraamista, jota ollaan yritetty tehdä nyt joka päivä. Päätin käyttää naksua apuna. Palkkailin eri kohdista ja yhtään vinkumista ei kuulunut. Hopi keskittyy naksuun ilmeisesti niin hyvin, että unohtaa vinkumisen. Nyt täytyy vaan muistaa, ettei tee yhtään ilman. Vinkuminen tulee muuten heti mukaan.

Ninni teki myös pieniä juttuja: seuraamista, kaukoja, luoksetuloa ja noutoa :)




 

Eilen mentiin ensin Piikkiöön paimentamaan. Otettiin flänkkikaaria, jotka pienen vääntämisen jälkeen alkoivat sujua jo hyvin. Etäisyys on nyt hyvä, kun keksittiin toimiva kikka siihen. Nyt Hopi ei enää juossut hulluna ympäri, vaan jos itse käännyin, niin tuli hyvin tasapainoon :)

Tehtiin muutama lyhyt hakukaari ja vasempi puoli aiheutti välillä harmaita hiuksia. Oikealta puolelta menee kauniisti ja kaukaa, mutta vasemmalta saattaa lähteä ja tehdä pienen ympyrän ja palata sivulle? Eilen kävi kiertämässä myös yhden siivekkeen ja palasi takaisin. Vasempaa puolta siis harjoitellaan ahkerasti.

Kaiken kaikkiaan oikein mukava ja onnistunut harjoitus.

Tämän jälkeen lähdettiin jälkimetsään. Tehtiin neljälle koiralle jäljet. Hopin jäljellä oli neljä keppiä ja se oli noin 250 m pitkä. Janalla sählättiin molemmat ja Hopi ottikin takajäljen. Siitä suunnanvaihdos ja lähdetiin oikeaan suuntaan. Kepit löytyivät tällä kertaa tosi hienosti ja Hopi oikein etsimällä etsi niitä. Nyt taidettiin löytää oikea palkkaustapakin, joten jos tällä tyylillä keppimotivaatiokin pysyisi. Jäljestäminen oli ajoittain ok, mutta paikoitellen haahuilemista. Edellisellä kerralla jäljesti tosi tarkasti, mutta meni keppien yli ja nyt otti kepit hienosti, mutta paineli jälkeä miten sattui ja liian lujaa. Ehkä me ei vielä tänä syksynä mennäkään kisoihin...

Jäljen jälkeen tehtiin vielä esineruutu. Kaikki esineet oli takarajalla ja ruutu suunnilleen kisakokoinen. Ninni pääsi ensin ja löytyihän se yksi esine sieltä loppujen lopuksi. Sen jälkeen Hopi. Ei vaan irronnut tarpeeksi pitkälle, ehkä johonkin 30- 40 metriin. Lopulta yksi esine löytyi. Tehtiin tämän jälkeen vielä yhden esineen kanssa harjoitus niin, että se oli noin 50 metrissä. Näitä täytyy tehdä jatkossa nyt kuurina.

Eilen oli taas paimennustreenit, joissa tuttuun tapaan mentiin kahteen kertaan pellolla. Ensimmäisellä kerralla kuljeteltiin rauhallisesti, kun ollaan muutama edellinen kerta oltu vilkkailla ja enemmän liikkuvilla lampailla. Meni suht ok. Liian lähelle Hopi yrittää tulla, mutta tähän yritetään nyt puuttua.


Kuva Sami Virtanen

Seuraavalla kierroksella Kimmo tuli avuksi ja päätettiin, että yritetään harjoitella niitä flänkkikaaria. Ei me loppujen lopuksi taidettu päästä edes varsinaiseen harjoitteluvaiheeseen, mutta jostain kai on aloitettava. Hopilla napsahti vanha ja opittu vaihde päälle ja se juoksi sekopäisenä aidan reunoja. Lampailla se ei enää tuossa vaiheessa ollut, vaan vain juoksi. Lampaat siis seisoivat melkein paikallaan. Yritettiin mennä vastaan ja kääntää se sillä toiseen suuntaan, mutta se vaan lisäsi vauhtia. Hullu...Katsottiin ihan tarkoituksella, että kuinka kauan se aikoo juosta. Jossain vaiheessa Hopi lopulta rauhoittui ja alkoi taas keskittymään. Saatiin tosi hyvin pari kertaa huomautettua liian lähelle tulemisesta, joten ehkä se siitä. On vaan tosi, tosi vaikeaa muuttaa tiettyjä opittuja juttuja...


Kuva Sami Virtanen

Täytyy nyt varmaan harjoitella molempia juttuja ja ehkä saada pikku hiljaa kursittua kasaan jonkinlainen kokonaisuus :)

Paimennus tuntuu vievän mennessään...



Mentiin Lauran kanssa käymään vaikeilla lampailla, joiden kanssa kesän alussa päätin, että turha paimentaa. Ne eivät tulleet ihmisen lähelle tai siis juoksivat ihmistä karkuun, ja koiraa karkuun juoksivat myös ihan hulluna. Aloittelevalle koiralle, jolla on muutenkin liikaa vauhtia ja tekniikka vielä hakusessa, ne olivat ihan liian vaikeita. Homma meni pelkäksi juoksemiseksi. Näitä lampaita oli 17 eli ihan kunnon lauma.

Nyt ne olivat tottuneet jo ihmiseen, mutta pakoetäisyys koiraan on edelleen hirmu pitkä. Ajattelin, että kokeilen vain kuljetuksia ja yritän saada Hopin menemään rauhallisesti. Ja yllätys oli suuri, kun huomasin, että hallitut harjoitukset rauhallisilla lampailla ovat tuottaneet tulosta! Hopi meni tosi hienosti tai siis rauhallisesti huolimatta siitä, että lampaat olivat vähän säpsyjä.

Pari flänkkiä kokeilin myös. Yksi meni ihan överiksi, kun Hopi kiersi puoli laidunta samalla. Sillä menee helposti vielä juoksemiseksi, mutta ei kaikkea voi vaatia kerralla. Oli niin hieno tunne, kun sain ensimmäistä kertaa sen hidastamaan vauhtia, kun huomautin siitä sanallisesti. Jotain on mennyt perille :)

Vitsi, paimennus on niin kivaa !

Eilen porhallettiin suoraan työmatkalta paimentamaan. Aamulla mukaan otetut vaihtovaatteet eivät pahemmin olleet sateen kestäviä ja vettähän tuli oikein kunnolla.

Paimennettiin kahteen otteeseen ja edelleen samojen rauhallisten 7 lampaan kanssa. Ensimmäisellä kerralla en ollut itse oikein mukana ja Hopilla vauhtia ja sähäkkyyttä vähän liikaa. Maahanmenoissa sikaili ja saatiinkiin kommenteiksi, että mun pitää vain olla tiukempi ja napakampi.

Ajattelin, että en ota toista kertaa, kun oli itsellä huono fiilis. Menin kuitenkin ja nyt vähän tiukemmalla asenteella. Vitsi, että meni hienosti! Muistutin pariin kertaan maahanmenemisestä ja siellä pysymisestä. Vauhti oli hallitun rauhallinen ja ne muutama flänkit oikein kauniita ja myöskin rauhallisia. Hopista kyllä huomasi, että kun vaatii rauhallisuutta ja malttia_koko ajan_, niin välillä piti syödä lampaiden kasoja ohimennen. Ihan selkeää sijaistoimintaa. Se kun aina välillä yrittää kokeilla, että jos onnistuisi pieni spurtti :P

Se oma asenne on paimennuksessa hirvittävän tärkeää. Mun pitää ilmeisesti alkaa jatkuvasti ajamaan töihin (yht. 300 km)  niin kuin tällä viikolla, että on aika väsynyt, lisäksi pitää olla vähän nälkäinen ja mielellään saisi sataa kaatamalla ;) Helposti olen vähän liian lässy ja annan sikailla...

Pikaiset kirjoitukset ennen kuin juhannusjuhlat alkavat :)

Eiliset vepetreenit menivät hyvin. Tehtiin muutamia muutoksia mm. niin, että avustaja seisoi rannalla vedessä siinä kohdassa mihin Hopi aina suunnistaa ja ohjasi Hopin siitä oikeaan kohtaan. Meni hyvin. Tehtiin yhteensä neljä liikettä ja vientikin sujui ihan kohtuullisesti lyhyeltä matkalta. Hukkuvan Hopi meinasi ensin viedä kaislikkoon ;) Ajatteli varmaan, että lähin ranta on siellä. No, onneksi hukkuva pystyi pelastamaan itsensä kaislikon reunalta ja tuli ne sieltä rantaan loppujen lopuksi.

Tänään käytiin aamulla pikaisesti paimentamassa. Meni ihan huippuhienosti taas! Hopi liikkui niin nätisti lauman takana ja pienet flänkit onnistuivat hyvin.

Nyt juhannuksen viettoon :)

Käytiin paimentamassa. Tuntuu, että nyt sujuu kerta kerralta paremmin :) Hopilla oli jo ihan erilainen asenne laitumelle mentäessä eli se oli hyvin kuulolla. Tehtiin rauhallisia kuljetuksia. Meni hienosti. Siellä se hiippaili lampaiden perässä suurimman osan ajasta tosi nätisti. Välillä Hopi tekee vanhasta muistista pyrähdyksiä, mutta suunta on oikea. Kokeiltiin muutamia flänkkikaaria, mutta näissä Hopi lähtee vielä kuin tykin suusta ja oikea asenne katoaa. Niinpä päädyttiin vain kuljettamaan.

Toisella kierroksella sama juttu. Tein muutamia rauhallisia käännöksiä ja niissä sain Hopin tekemään onnistuneesti ihan kivat flänkit. Vitsi, että oli taas mukavaa. Nyt, kun on rauhalliset lampaat, niin pystyy itsekin olemaan rauhallisempi, Hopi pysyy rauhallisena ja muistan ehkä jopa kehuakin oikeissa paikoissa ;)

Täytyy myöntää, että mitään odotuksia onnistuneeseen paimennuskertaan ei ollut etukäteen. Mutta poislähtiessä olikin sellainen olo, että kyllä siitä jotain voi tullakin.

Hopi paimensi kaksi kertaa. Lampaita oli vain seitsemän, ne olivat suht pienessä aitauksessa ja sellaisia sopivan kesyjä, jotka eivät sinkoilleet.

Nyt aloitimme hallintaharjoituksella, jossa opetin, että Hopi kulkee laitumelle takanani eikä sinkoile aidan vierustaan ennen mua. Muutama kerta muistutusta ja johan meni perille. Aitauksen sisällä Hopilla oli ensimmäisellä kerralla ihan liikaa vauhtia ja sitä poistettiin ja poistettiin. Lopulta lopetettiin siihen, kun se kuljetti _metrin_ oikealla asenteella ja tyylillä. On se vaan niin työlästä :D


Kuva Sirpa Saari

Toisella kerralla kävely laitumelle sujui jo rauhallisesti ja kun myöhemmin mietin sitä, niin tuntuu että oli tosi toimiva vinkki. Jos koira tulee hallitusti laitumelle, se ei ole ehtinyt keräämään virtaa itseensä niin paljon kuin jos se olisi juoksennellut yksinään. Lisäksi kun Hopilla ongelmana on juuri liika vauhti, niin taisi tulla tarpeeseen.

Toisella kerralla menikin jo monta, monta metriä tosi hienosti. Hopi yrittää helposti tunkea ihan lampaiden taakse, joten sopivaa etäisyyttä sitten muistuteltiin. Flänkit tuolla on ihan superhuonot, mutta niitäkin harjoitellaan. Eli tokalla kerralla kuljeteltiin lampaita sillä "oikealla asenteella ja ilmeellä" jo paljon paremmin kuin ensimmäisellä. Hopin ilmeestä näkee helposti, mikä vaihde sillä on päällä. Jos lähtee liikkeelle hitaasti ja pää alhaalla, menee melko hyvin nappiin, mutta jos se yrittää singahtaa pää vähänkään ylhäällä, ei tule mitään. Eli kestävyydessä on vielä hiukan parannettavaa.

Jes,jes, milloinkohan ehditään uudestaan :)))


Kuva SS

Tänään tehtiin vaikka mitä. Päivällä kävimme laskemassa lampaat, joita kesän aikana "hoidamme". Kaikki olivat tallella ja samalla myös treenattiin. Jokin suunnitelma täytyy kyllä keksiä. Nyt niitä on liikaa ja laidun liian iso. Lampaat eivät tule ihmisen lähelle (mikä on periaatteessa vain hyvä juttu) ja koska laidun on niin laaja, menee helposti juoksemiseksi.






Paimentaminen on rankkaa...

Laitumelta ajettiin suoraan tokotreeneihin. Tänään meitä ei ollut kuin neljä, joten ehdittiin tehdä useampia juttuja. Paikallaolo ok. Seuraaminen meni ihan puihin, Hopi piippasi ja puski :/ Luoksetulo oli hyvä. Tein sekä pysähdyksillä että läpijuoksuna. Hyppynoutoa kokeilin eri metallikapuloilla ja heitin muutaman kerran myös ihan vinoon. Nämä menivät hyvin.

Lopuksi molemmat koirat pääsivät vielä irrottelemaan agilityradalla. Hopin kanssa harjoiteltiin pari kertaa puomin kontaktia ja olin kyllä tyytyväinen!

Kotimatkalla käytiin vielä uittamassa koirat.
Kaikki kuvat on ottanut Sirpa Saari.


Hopi ja Miro


Ninnin uimatyyli...

Viisi päivää lomaa ja tulin tietysti kipeäksi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan lähdettiin koirien kanssa Rymättylään, kun silloin ei olo vielä ollut niin kamala. No, nyt on.

LAUANTAI
Ajattelin hyödyntää viereisiä peltoja, vaikka tuuli todella kovaa. En tehnyt kovin pitkää jälkeä, mutta kolme kulmaa ja kolme keppiä matkalle tuli. Sillä aikaa, kun jälki vanheni, menin kentälle treenaamaan pk- estettä ja agilitya. Hopi meni metrisen esteen yli todella hyvin. Täytyy vain muistaa itse olla tosi rauhallinen. Tällöin Hopi voi jopa itse ajatella oikeaa hyppykohtaa ja ponnistusta. Jos olen liian innokas, se ampaisee täysillä ja saattaa räiskiä miten sattuu.

Sitten oli agilityn vuoro. Ninnin kisaura on ohi, mutta sen kanssa mennään silloin tällöin pieniä ratoja, kun se siitä niin kovin tykkää. Hopin kisaura taas ei ole alkanutkaan, enkä tiedä alkaako koskaan, mutta opetan sille esteitä vaikka sitten varmuuden vuoksi. Ninni meni ensin ja matalilla esteillä. Vauhtia riitti ja radat meni sujuvasti. Namit jäi autoon, joten palkaksi sai riehua pallon kanssa. Hopi harjoitteli kontakteja ja nyt tuntuu, että sille selveni miten ne kuuluu tehdä. Tarkoitus on, että etujalat ovat maassa ja takajalat esteellä. Eli edistyttiin, kiva, kiva! Lisäksi tehtiin muutaman esteen sarjoja. Ehkä tuosta agilitykoira voisi tullakin, jos ohjaajana olisi joku muu. Miten sitä voikaan itse olla niin hidas ja onneton tässä lajissa...

Agilityn jälkeen ajettiin Hopin kanssa jälki. Yhden kulman ja suoran kohdalla jälki hukkui hetkeksi, kun kohdalle sattui kunnon tuulen puuska. Hienosti palattiin takaisin pienen hakemisen jälkeen ja lopuista kulmista suoriuduttiin hyvin. Kaikki kepit löytyivät, vaikka toivoisin edelleen parempaa motivaatiota niiden löytymisen osalta. Täytyy tehdä erikseen paljon keppitreeniä.

Loppupäivän koirat saivat loikoilla ulkona auringonpaisteessa.

SUNNUNTAI
Aamupäivällä tein taas pellolle jäljet. Tein nyt myös Ninnille omansa. Hopin jälki oli pidempi kuin lauantaina. Yritin laskea askeleet, mutta sekosin laskuissa, kun 600 tuli täyteen. Viisi kulmaa ja kolme keppiä. Mentiin taas kentälle jälkien vanhenemisen ajaksi.

Hopi hyppi pk- estettä ja se meni sujuvasti. Sen jälkeen kokeilin kapulan kanssa. Kapulana oli tosi kevyt puukapula eli en halunnut kokeilla painavan kanssa. Pari kertaa meni ihan hyvin, mutta sitten pari muuta kertaa Hopi kiersi esteen kapulan kanssa. Tätä täytyy nyt miettiä. Hopista ei kuitenkaan tule enää varsinaista pk- koiraa enkä kovin kauaa halua sitä korkeilla esteillä hypyyttää.

Lisäksi tehtiin molempien kanssa seuraamista ja luoksetuloa. Hopin ongelmana seuraamisessa on puskeminen ja painaminen, joita tosin olen saanut nyt huomattavasti vähenemään. Jos tätä muistaisi (jaksaisi) tahkoa joka päivä, niin uusi tapa voisi pysyä paremmin Hopin muistissa. Luoksetulossa ongelmana on loppurysäytys vasempaan jalkaan ennen sivulletuloa. Tästä lähtee aina se puoli pistettä kisoissa enkä keksi mitään keinoa sen poistamiseksi. Nyt olen saanut intoa näiden pienten asioiden hiomiseen, mutta vielä pitäisi keksiä ne toimivat keinot.

Tokon jälkeen ajettiin jäljet. Ninnin kanssa menimme ensin. Vähän hapuilua oli etenemisen osalta, mutta kepit löytyivät ja Ninni oli onnellinen, kun pääsi tekemään jotain. Hopin kanssa mentiin seuraavaksi. Melkein hypin riemusta narun päässä, kun sillä pysyi nenä niin hienosti maassa. Yhdellä suoralla nousi, kun jälki hukkui hetkeksi, mutta muuten sujui hyvin. Tuuli oli taas todella kovaa ja pyöri pellolla välillä oikein kunnolla. En laittanut kulmiin nameja ollenkaan ja tuntui, että Hopi meni ne tarkemmin (?). Kaikki kepit löytyivät ja olin nyt hirmuisen tyytyväinen. Ehkä se tästä.

Iltapäivällä pääsimme avaamaan kesän paimennuskauden. Kiitos Sanna! Sanna rakensi pienen laitumen isolle pellolle ja haki omien koiriensa (Miina & Tinka) kanssa kuusi lammasta. Mulla ei ollut oikein mitään ajatusta mitä Hopin kanssa pitäisi tehdä. Päätin sitten, että jotain hallittua ja rauhallista. Ei yhtään säntäilyjä tai juoksemista. Onnistuin mielestäni aika hyvin toteuttamaan ajatuksen. Treenasimme vuorotellen pikku juttuja. Hopi meni paikoin tosi hienosti ja maltillisesti. Siitä huolimatta sillä on turbovaihde koko ajan valmiina, jos kuitenkin saisi ampaista täyteen vauhtiin. Kuljetukset meni nätisti, kun kuljettiin suoraan, mutta flankkaukset olivat surkeita. Näitä pitää siis tulevana kesällä harjoitella paljon. Pari hakukaarta kokeiltiin ja ne meni oikein nätisti. Tuli taas oikein into paimennukseen, vaikka lajeista onkin se kaikkein haastavin. Ninni sai toimia henkisenä tsemppaajana aidan reunalla. Alla pari Sannan ottamaa kuvaa Hopista.

Illalla oli kotona pari totaalisen väsynyttä koiraa. Flunssakin pääsi oikein kunnolla vauhtiin, joten maanantai vietettiin sohvan pohjalla.

Pääloma loppui ja tässä välissä on pari viikkoa töitä ja ensi viikko taas lomaa. Mukavan rento lasku työputkeen. Kuumuus on verottanut treenaamista. Tokoiltu ollaan vähäsen, agilitya tehty vielä vähemmän. Loman alussa jäätiin tosiaan Rymättylään ja siellä oli niin otolliset olosuhteet, että tein Entille joka päivä jäljen. Hirmu kätevää, kun ihan mökin vieressä oli iso, juuri ajettu pelto, joten ei tarvinnut erikseen lähteä mihinkään.

Paimennettu ollaan ehkä eniten. Ollaan melkein viikoittain käyty harjoittelemassa Rymättylässä ja viikoittain Piikkiössä. Niiden lisäksi ollaan laskettu Raision lampaita ja siirretty Ruissalossa eläimiä. Nekin tosin voidaan laskea harjoituksiksi, koska lampaat ovat joka paikassa erilaisia, maasto vaihtelee, eläinten määrä vaihtelee ja joutuu tekemään erilaisia asioita.

Entti on mennyt harjoituksissa kivasti eteenpäin. Pääosin on rauhallinen ja kuuliainen, mutta näköjään siitäkin löytyy sellainen kyllä-mä-tän-ite-osaan-paremmin-vaihde.  Entti on melko vahva silmäkoira, joten se helposti uppoutuu sinne omaan "lammasmaailmaansa" ja tästä syystä tyyppiä täytyy laitumella pitää hyvin hereillä. Ajaa mielellään kohti, flänkkien kanssa saa vääntää paljon enemmän. Viime viikolla aloitettiin harjoittelemaan jakoja. Kovin, kovin vaikeaa, kun oli niin mahdotonta irrottaa silmiä lampaista. Se ja flänkit siis harjoituslistalla ensimmäisinä.

Astakin on ahkerasti harjoitellut paimennusta ja kehittynyt koko ajan. Välillä väläyttelee jo hienoja juttuja. Kunhan vaan muistaisi sen jarrun ja maltin, myös siellä kauempana, niin alkaisi olla aika kivalla mallilla.

Tuleva viikonloppu vietetään Somerolla PM-kisoja seuraten. Astan äiti Pimu ja Elisa valittiin Suomen joukkueeseen, joten peukut pystyssä jännitetään laitumen reunalla 

Tässä vielä muutama lomakuva. 

Ja lopuksi Astan tyylinäyte veteen hyppäämisestä