Eipä mitään uutta, samoja juttuja vaan. Paljon ollaan paimennettu, Astan kanssa treenattu agilitya, Entin kanssa tokoa ja pari jälkeä ja esineruutuakin ollaan tehty. Sami harjoitteli perjantaina Raisiossa sortteerausta ja erotteli Astan kanssa kioski-laitumella mustat lampaat valkoisista. Meni aika nappiin   Asta lähtee ensi viikoksi Espooseen mukaan ja tiedossa on viilauksia agilityssa. Huomenna aloitetaan Ninan opeissa.

Lopuksi videota Entin tokoiluista Virossa. Vielä pitää hienosäätää joissain alokasluokan liikkeissä, poistaa käsiapuja jne., mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Pääloma loppui, tässä välissä on pari viikkoa töitä ja ensi viikko taas lomaa. Mukavan rento lasku työputkeen. Kuumuus on verottanut treenaamista. Tokoiltu ollaan vähäsen, agilitya tehty vielä vähemmän. Loman alussa jäätiin tosiaan Rymättylään ja siellä oli niin otolliset olosuhteet, että tein Entille joka päivä jäljen. Hirmu kätevää, kun ihan mökin vieressä oli iso, juuri ajettu pelto, joten ei tarvinnut erikseen lähteä mihinkään.

Paimennettu ollaan ehkä eniten. Ollaan melkein viikoittain käyty harjoittelemassa Rymättylässä ja viikoittain Piikkiössä. Niiden lisäksi ollaan laskettu Raision lampaita ja siirretty Ruissalossa eläimiä. Nekin tosin voidaan laskea harjoituksiksi, koska lampaat ovat joka paikassa erilaisia, maasto vaihtelee, eläinten määrä vaihtelee ja joutuu tekemään erilaisia asioita.

Entti on mennyt harjoituksissa kivasti eteenpäin. Pääosin on rauhallinen ja kuuliainen, mutta näköjään siitäkin löytyy sellainen kyllä-mä-tän-ite-osaan-paremmin-vaihde.  Entti on melko vahva silmäkoira, joten se helposti uppoutuu sinne omaan "lammasmaailmaansa" ja tästä syystä tyyppiä täytyy laitumella pitää hyvin hereillä. Ajaa mielellään kohti, flänkkien kanssa saa vääntää paljon enemmän. Viime viikolla aloitettiin harjoittelemaan jakoja. Kovin, kovin vaikeaa, kun oli niin mahdotonta irrottaa silmiä lampaista. Se ja flänkit siis harjoituslistalla ensimmäisinä.

Astakin on ahkerasti harjoitellut paimennusta ja kehittynyt koko ajan. Välillä väläyttelee jo hienoja juttuja. Kunhan vaan muistaisi sen jarrun ja maltin, myös siellä kauempana, niin alkaisi olla aika kivalla mallilla.

Tuleva viikonloppu vietetään Somerolla PM-kisoja seuraten. Astan äiti Pimu ja Elisa valittiin Suomen joukkueeseen, joten peukut pystyssä jännitetään laitumen reunalla 

 Tässä muutama kuva vielä lomalta.

Ja lopuksi vielä Astan tyylinäyte veteen hyppäämisestä.

Tämän viikon pääaiheet olivat ne, että Entti meni ensimmäistä, ja myöhemmin toista, kertaa uimaan, Astalla alkoi juoksu ja mulla alkoi loma. Ajattelin, että Entti on ikuisesti kuivanmaan koira, mutta vuoden rannalla kiljuttuaan, se lopulta meni uimaan ja ihan hyppytyylillä. Sen jälkeen se jäikin sinne eikä helpolla tullut pois.

Alkuviikosta tein Entille 150 askeleen jäljen ja jonkin verran tokoiltiin, kun vielä oli siedettävät kelit. Kun ilma vaan lämpeni, niin treenaaminen väheni. Me vaan möllötettiin sisällä tai pihalla visusti varjossa. En yhtään tykkää näin kuumasta.

Torstaina tosin käytiin lampaiden siirtopuuhissa Ruissalossa. Mentiin vasta yhdeksän jälkeen, niin oli aavistuksen viileämpää ja ihmisiä vähemmän. Suunnitelmana oli siirtää lampaat kävelytietä pitkin joitakin satoja metrejä toiselle laitumelle. Hyvin onnistui. Vain kaksi pyöräilijää joutuivat jarruttamaan matkaansa, kun lampaat köpöttelivät edellä. Karoliina ja Maximus hoitivat takaosan, Sami jarrutteli Astan kanssa edellä ja me oltiin tuki- ja kannustusjoukoissa Hopin ja Entin kanssa. Sen jälkeen käytiin vielä siirtämässä toinen laidunporukka Kuuvassa.

Perjantaina piipahdettiin Raisiossa laskemassa lampaat. Tänään mulla oli syntymäpäivälahjaksi saatu shoppailupäivä. Ilman ennakkoasenteita, hyvällä taistelumielellä ja  itsenäni psyykaten hivuttauduin heti kymmeneltä alennuskoreja penkomaan. Ihan hyvä päivä enkä menettänyt hermoja ollenkaan.

Huomenna pakataan aamulla auto täyteen ja suunnataan kohti Rymättylää. Luvassa  Annika Paarvion paimennuskurssi Entin sisaruksille. Toivottavasti keli vähän suosisi eikä olisi niin tuskallisen kuumaa. Kiva nähdä taas muitakin

Urokset on siis ihan oikeesti putkiaivoja vai korostuuko meillä ero jotenkin erityisesti?! Entti kyllä oppii, mutta jotkut asiat on sille hirvittävän vaikeita eikä se osaa soveltaa ollenkaan. Hypyn harjoittelussa näkyy parhaiten ja siinä missä Asta aikanaan tarjosi jo ties mitä variaatioita, Entti ei tajua hyppyä ilman suuria apuja. No, kunhan se hyppy joskus saadaan sitä yhtä putkea pitkin päähän, niin kyllä se pysyy siellä. Niin, se on muidenkin asioiden kanssa ollut.

Tässä viikon kootut:

MA (Entti mukana töissä):

Hannan ja Tiinan kanssa tokotreenit. Otettiin käskytyksillä ja kaikki meni ok. Paitsi siinä hypyssä tarvitsi ylipaljon apuja. P.makuu Hutchin ja Vinhan kanssa. Muistaakseni oli ok.

TI:

Treenit Hannan ja Miisan kanssa. Tokotreenien aikana talloin lisäksi 100 askeleen jäljen. Tokoillessa otettiin metallia, ruutua, luoksetuloa ja seuraamista. Hanna ja Miisa tekivät samaan aikaan, joten hyvää häiriöharjoitusta. P.makuu Vinhan ja Taiston kanssa. Entti oli ihan outo. Heti jätön jälkeen nousi istumaan ja teki tätä parikin kertaa. Sitten kun sain jäämään maahan, niin katsottuaan hetken ohikulkijoita, se nousi ylös ja lähti kävelemään kohti. Oli ihan sen näköinen, että unohti mitä oli tekemässä, eikä se kyllä ajatuksena mitenkään yllätä. Lopuksi sain hetken aikaa onnistuneen pätkän.

Sen jälkeen jäljelle. Ensimmäiset 10 askelta meni vähän poskelleen, kun muurahaiset olivat vallanneet makkarat. Sen jälkeen nuuskutteli tosi rauhallisesti jokaisen askeleen. Matkaa pitäisi muistaa pidentää.

Jäljen jälkeen lenkille ja siellä tehtiin vielä kaikille koirille esineruutu. Entin pisto oli kaikkea muuta kuin suora, mutta ei kuitenkaan unohtanut mitä oli tekemässä, löysi esineen ja jopa palautti sen!

KE:

Astan agitreenit. Meitä oli vain kaksi, joten ehdittiin tehdä vaikka mitä. Välillä meni hyvin, välillä ei, mutta kokonaisuutena ihan hyvä ja eteenpäin vievä kerta.

PE:

Torstai taisi olla välipäivä. Perjantaina tein pihatokot Entillä ja Astalla pujottelutreeniä ennen juhannusvieraiden tuloa.

LA: Vieraiden lähdettyä tehtiin samat kuin perjantaina. Illalla mentiin vielä Piikkiöön paimentamaan. Astalla poispäinajoa ja suuntia. Vääntämisen tulos alkaa taas näkyä. Kuunteli kivasti. Entillä pelkkää poispäinajoa ja maahanmenoa. Maasta meinasi nousta ilman lupaa, mutta maahan meni paremmin. Jos on kauempana lampaista, saattaa mennä pientä ravia, mutta alkaa kävellä lampaiden lähellä. Lopetuksetkin sujuivat eikä yrittänyt enää ryntäillä lampaille.

SU:

Parilla eri kerralla tokoiluja ja pujottelutreeniä pihalla. Entti ei edelleenkään tajua hyppyä... Iltapäivällä Raisioon laskemaan lampaat. Asta hoiti muut laitumet, mutta isolla Enttikin pääsi harjoittelemaan. Asta jakoi ensin porukan ja sen jälkeen vielä toisen kerran, jotta laskeminen vähän helpottui. Koirat olivat laumojen välissä laskemisen aikana ja Entti malttoi pysyä koko sen ajan paikoillaan. Aika hienosti! Se pääsi sitten ajamaan koko sadan lampaan porukkaa sekä kohti että poispäinajona. Meni tosi maltillisesti.

Olipahan loma. Tapahtumarikas ainakin. Ilman koiria käytiin purjehtimassa saariston kautta Maarianhaminaan. Hurjat helteet ei merellä juurikaan haitanneet, joten kiva oli liplatella eteenpäin aaltojen ääniä kuunnellen. Saaristo on niin kaunis Lisäksi piipahdettiin Porin Jazzeilla, jossa näin sattumalta vanhan koulukaverin. Edellisestä tapaamisesta oli kulunut vuosia, mutta olipa ihanaa! Sain sitä kaipaamaani nauruterapiaa, kun koirien kohdalla oli vietetty synkkiä hetkiä. Eli takaisin aiheeseen ja koiriin. Aloitetaan vaikka Hopista.

Hopi aloitti jälleen ontumaan vasenta takajalkaa. Sinänsä hyvin ikävää, koska tammikuuhunkin on vielä matkaa (sallikaa mulle tää mauton ironia, koska yritän jotenkin psyykata näissä terveysjutuissa itseäni). Hetken aikaa katselin, mutta päätin piipahtaa lääkärissä ja helmikuisen ohjeen mukaan pyytää antamaan kortisonia nuljuluuhun. Taas jalkaa väännettiin ja käännettiin ja jo siinä vaiheessa lääkäri sanoi, ettei nuljuluusta saa aikaan mitään reaktiota, mutta polvi ruksuu. Hopilta sitten tajukankaalle ja kuvauksiin. Taas tuli uudet kuvat lonkista, polvista, varpaista ja olikohan joukossa vielä jotain muuta? Nyt alkaisi vähitellen riittämään kotona arkistoitavien kuvien määrä. Nuljuluussa ei näkynyt mitään, mutta polvessa oli tulehdus ja paljon nestettä. Lääkäri sanoi, ettei kyllä nuljuluuhun mitään laittaisi, mutta polveen kyllä. Totesi, että onhan se aika hakuammuntaa törkätä kortisonia milloin mihinkin, mutta kun ei voi muuta tehdä, kun syytä ei tiedetä. No, pari viikkoa täys lepoa ja parin viikon ajan liikuntaa lisäten normaaliin asti. Tällä hetkellä tilanne on se, että ollaan aloitettu liikunnan lisääminen ja vielä ei ontumista ole näkynyt. Tosin pessimisti istuu sitkeästi olkapäällä ja odottelee vaan sitä päivää.

Sitten siirrytään sujuvasti Ninniin. Sami huomasi sillä mahassa patin pari päivää ennen Hopin lääkäriä. Sain ottaa sen tarkastuskäynnille samaan aikaan mukaan. Olin kyllä itse googlen avustuksella tehnyt diagnoosin, joka vielä harmittavasti piti paikkansa. Nisäkasvain, todennäköisesti pahanlaatuinen, koska oli levinnyt imusolmukkeeseen. Lääkäri vakuutti, että kannattaa leikata, koska Ninni on niin hyväkuntoinen ja vuosia voi olla vielä muutamia jäljellä. Vaikka kaikkeni melkein teen koirien eteen, niin siinä kohdassa mietin pitkään. Kun hoitajakin oli aikansa lääkärin lisäksi vakuutellut, niin yhteistuumin varattiin leikkausaika. Odotettavissa oli kivulias toipuminen, koska sterilointikin aikanaan oli aika tuskallista. Ensimmäiset kolme päivää olivatkin tukalia, mutta sitten helpotti. Nyt Ninni alkaa olla jo ihan oma itsensä. Kasvain lähti patologille tutkittavaksi ja toistaiseksi saadaan vielä jännittää onko tuloksena vain pahanlaatuinen vai ärhäkkä pahanlaatuinen. Jälkimmäisellä ei ole kovinkaan hyvä ennuste....

Sitten Asta. Sen kanssa ollaankin sitten treenattu muidenkin edestä ja se on niiden edestä ollut myös terve. Agilitya ollaan tehty pihalla melkein päivittäin. Pisimmillään ollaan taidettu tehdä 7 esteen rataa. Keppeihin sain hankittua verkot. Ne sujuu jo aika hienosti ja saan itse tehdä vaikka voltteja ja piruetteja eikä ne häiritse Astaa yhtään. Julian ja Annen kanssa treenattiin useasti tokoa ja jälkeäkin päästiin nuuskuttelemaan. Älyttömän tarpeellista mulle! Kiitos vielä vinkeistä ja peräänkatsomisesta. Kiitos myös kaikille muille, joiden kanssa treenattiin ja joilta saatiin häiriöapuja. Ärsyttävää, kun työt alkoi ja treenaaminen vähenee. Toko näyttää tällä hetkellä kuitenkin aika kivalta.

Lampaillakin ollaan käyty useasti. Asta on saanut sekä harjoitella ja hioa yksityiskohtia että sitten toisaalta taas tehdä ihan käytännön töitä. Menee kyllä kivasti. Siirrettiin Ruissalossa Ruisrockin vuoksi evakossa olleita sikavaikeita lampaita takaisin omalle laitumelle. Sujui Miinan kanssa yhteistyönä melkein sormia napsauttamalla. Somerollakin piipahdettiin ja taidettiin pitää samalla pentuetapaaminen, kun Freyakin oli paikalla + tietysti Noa. Saatiin kuulla viime hetken vinkit norjalaisen Karin Mattssonin kurssilta. Ollaan kokeiltu maahanmenovinkkiä ja se näyttää toimivan! Kiitos Elisa ja Hanna   Itsekin olen siis Astan kanssa muutaman kerran paimentanut ja kiitos Samin hyvän perusopetuksen, mulla on aika helppoa.

Ja sitten viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä. Sattumien summana, mutta myös tarkkaan harkittuna meille tallusteli Entti-ajokoira. Entti on kyllä ihka oikea bordercollie, mutta lyhyen karvan ja isojen luppakorvien takia näyttää ajokoiralta. Entti tuli puhtaasti vanhempiensa vuoksi ja siitä tuli Samin koira. Tällä kertaa myös ihan virallisesti paperilla. Mulla on tää sairasosasto + yksi terve koira, Samilla kaksi tervettä koiraa. Tosi reilua

Entti on ihana. Se on kiltti ja rauhallinen. Vaikuttaa sellaiselta pohdiskelijalta, ihan kuin elokuvassa. Saa nähdä miten pysyy tyttöjen vauhdissa mukana. Antaa tosi kivasti Ninnin ja Hopin olla rauhassa, joten nekin näyttävät sulattavan sen paremmin. Astan kanssa taas painivat melkein koko ajan. Ulkona niitä pitää vahtia, koska Asta kuvittelee olevansa keilapallo, joka liikkuu mahdollisimman lujaa ja osuu tietysti täydellisesti kohteeseen.

Entillä on myös oman ikäistä leikkiseuraa ihan riittämiin, kun neljällä tutulla on nyt samanikäiset pennut. Aika hauskaa. Outin Rotin ja Elinan Noen kanssa kolmikko onkin jo viettänyt aikaa useampaan otteeseen

Että sellainen loma. Vähemmätkin tapahtumankäänteet olisivat riittäneet, mutta näillä mennään nyt.

Entin strategiset tiedot: 9 viikkoa ja kuusi kiloa. Tiedossa iso poika.

Tänään tehtiin vuoden ekat jäljet ja olipas taas tauon jälkeen kivaa Outin kanssa paineltiin Piikkiön metsiin ja siellä tallottiin jäljet ja tehtiin odotellessa esineruutu. Astalle tein pentujäljen tyyppisen lyhyen jäljen, jossa nameja melkein jokaisella askeleella ja lopussa keppi. Outi talloi Hopille jäljen, jossa joitakin kulmia ja viisi keppiä.

Oon tosi huono arvioimaan metrimääriä, joten ilman niitä mennään eli esineruutu oli suht syvä ja vähemmän leveä. Hopi haki tosi hyvin, mutta vaikeana esineenä kokeiltua hiuslakkapulloa ei tajunnut tuoda. Käytiin sitten yhdessä toteamassa, että sekin on esine ja Hopi sai kantaa sen ruudusta pois. Sen lisäksi haki yhden lapasen takarajalta. Teki hyvin töitä, vaikka pistot tunnetusti eivät olleet ollenkaan suoria. Astalle Outi kävi näyttämässä esineen, mutta taisin olla taas ihan vinossa. Ihme juttu, että onnistun tosi usein lähettämään vinoon. Nyt pitää ottaa kotiläksyksi jälleen suorat asiat, kun näitä vinoja esiintyy tokokentän lisäksi maastossakin. Mutta siis, Asta ei hakenut sitä esinettä minkä Outi näytti vaan löysi toisen. Hieno juttu sekin ja myös se, että etsi jonkun aikaa eli hienosti oli kestävyyttä ja malttia, vaikkei näitä ole varsinaisesti harjoiteltukaan.

Astan jäljessä ei ollut oikein mitään ihmeellistä. Nameja söi aika hyvin, joitakin jäi. Meni maltillisesti eikä vetänyt tai rynnännyt ollenkaan. Lopussa oli keppi, johon ei reagoinut ollenkaan, mutta pienten apujen jälkeen otti suuhun. Palkaksi kissanruokaa.

Hopin jäljessäkään ei ollut mitään erityistä. Nappasi takajäljen, mutta vaihtoi suuntaa. Kulmat selvitti hienosti, tosin muutama nami oli avustamassa. Kepeistä löytyi neljä eli yksi jäi. Vauhti oli tosi hyvää, sellaista sopivan nopeaa. Keppimotivaatio tuntuu olevan kohdallaan ja homma pelitti muutenkin. Häntä heilui ja Hopi tykkäsi kovin

Oli kyllä kivaa taas tauon jälkeen. Lisää vaan

Eilen oltiin jäljestämässä Annen kanssa skumppapellolla. Tein Astalle jäljen, jossa oli 220 askelta ja kaksi kulmaa. Ensimmäistä kertaa otettiin siis kulmat mukaan. Nameja oli lähes joka askeleella, mutta tyhjiäkin oli välissä. Lopussa keppi. Hopille noin 500 askeleen pituinen jälki neljällä kulmalla ja neljällä kepillä. Jäljet vanhentuivat yli tunnin.

Hopi meni ensin. Alku oli ok ja ensimmäinen keppi löytyi hyvin. Sitten tuli kulma vastaan, jonka jälkeen Hopi hukkasi jäljen. Itse en päästänyt sitä kauhean pitkälle hakemaan, kun pelkäsin, että menee Astan jäljelle. Huomio nro 1. Ei pitäisi tehdä koskaan jälkiä niin, että toisella on mahdollisuus mennä toisen jäljelle. Hopi pyöri ja pyöri. Mulla ei ollut pellolla mitään hajua missä jälki siinä keskellä voisi mennä. Niinpä käveltiin kohti laitaa, jossa tiesin jäljen kulkevan. Hopi nappasi sen sieltä, loppusuora ok ja viimeinen keppi löytyi. Eipä ollut kovin hyvä, vaikka Hopilla oli nenä koko ajan hyvin auki.

Asta seuraavaksi. Ei rynninyt ja söi hyvin, vaikkakaan ei jokaista namia. Pitää siirtyä varmaan frolic-nappuloihin, koska ne näkee itsekin. Aika pian poikkesi selkeästi jäljeltä ja sinnikkäästi pyrki toiseen suuntaan. Tiesin, etten ollut sieltä kulkenut, joten pienen vääntämisen jälkeen päästiin jatkamaan matkaa. Anne sitten penkoi sitä paikkaa, johon Asta hakeutui ja ruokaahan sieltä löytyi. Eli jonkun toisen jälki meni todennäköisesti meidän jäljen yli. Eka kulma meni vähän tuurilla, mutta meni kuitenkin. Seuraava suora muistaakseni suht ok. Toinen kulma meni paremmin. Viimeisellä suoralla poikkesi jäljeltä taas. Oltiin samassa linjassa kuin ensimmäinen ruokapaikka oli, joten todennäköisesti toinen jälki kulki myös siitä kohtaa yli. Hieman liian haastavaa Astalle treenata harhajälkiä, mutta eipä sille mitään voinut. Aika pian tuli keppi vastaan ja jälki loppui. Ei mikään huippusuoritus, mutta aika paljon tuli asioita, joita osaa jatkossa harjoitella ja ottaa huomioon paremmin.

Annelta tuli tosi hyviä vinkkejä, jotka pitää kirjoittaa ylös, koska muuten en muista niitä seuraavalla kerralla. Mun pitää luottaa koiraan, vaikka Astaan ei voi liikaa luottaa, kun sillä ei ole rutiinia. Pitää muistaa myös vaatia ja esimerkiksi merkitä kulmat niin, että itse varmasti tietää missä ne menee, jos haluaa, että koirakin ottaa ne tarkasti eikä mene yli. Tyhjien kohdalla pitää antaa koiran mennä lujempaa, koska se ei voi mennä yhtä hitaasti kuin namijäljen kohdalla. Ihan perusjuttu, mutta jotenkin olen jarrutellut siinäkin. Tässäkin pitää itse tietää missä kohdassa on tyhjiä ja missä ei, jotta ei päästä namien ohi menemään. Liiat auttamiset pitää oppia ottamaan pois, omasta käytöksestä. Ongelmakohdissa pitää antaa koiran ratkaista ne itse (tai ainakin antaa sen yrittää) eli tässä esimerkiksi se apu pois. Pitää seistä itse suorana, nyt meillä Astan kanssa on molemmilla nenät maassa. Vaikka Hopin jäljet eivät ole enää hiomista, niin pitäisi kuitenkin niitä tehdä tarkemmin, namit sille takaisin ja kaiken kaikkiaan vaatia enemmän. Opin itse enemmän, kun tehdään just eikä melkein. Tulikohan kaikki..?

Kiitos vielä avuista ja neuvoista!! Tuli todella tarpeeseen. Elvis-vauvalle pisteet siitä, että se poukkoili rattaiden kyydissä pitkin kuhmuraisia peltoja vaan onnellisesti nukkuen!

Siinä eilisen ja tämän päivän treenien teemat. .

Eilen siis käytiin Julian kanssa tokoilemassa. Odotellessa otin Astan kanssa p.makuuta pariin kertaan. Virittelysanasta lakoaa helposti itse maahan eli sen on sisäistänyt, mutta makkaran avulla mennään vielä, jotta saadaan sitä rauhallisuutta mukaan. Tehtiin myös pikaiset sivullasiirtymisharjoitukset. Yrittää hypätä asentoa vaihtaessa aika reilusti etenkin, jos otan pidemmän askeleen.

Hopin kanssa, yllätys yllätys, seuraamista. Liikkeellelähtiessä annoin namin ja ei alkanut edes vinkumaan!? Käveltiin hetki, palkkasin ja autoon. Hetken päästä toinen kierros. Sama juttu, oli hiljaa. Tein yhden pysäytyksen ja lähdin liikkeelle ilman namia. Vinkui sen jälkeen hetken aikaa. Liikkeellelähtö siis provosoi. Ihan hirveetä, kun olisin halunnut palkata Hopin leluilla ja kertoa miten taitava ja hieno se on, mutta sitten piti tehdä se hyvin hillitysti. Tylsää...

Pari kertaa tein p.istumisen ja takaisin tullessa Hopi alkoi pälyilemään sivulle ja oli rauhaton. Sain kuitenkin vahvistettua istumista ja palkattua, joten viimeisellä kerralla oli taas varmemman oloinen.

Julian tultua tein Astan kanssa ensin ruutua niin, että Julia vei Astan nähden lelun. Se oli ok. Sitten sitä seuraamista. Pulunsilmä-metodi, namit, lelut, aidan reunukset ja takapään käyttöharjoitukset käyttöön, niin ehkä se siitä. Lopuksi vielä ruutu niin, ettei Asta nähnyt lelun vientiä. Hienosti meni!

Välissä Onni ja sitten Hopi seuraamaan. Alku oli vähän huonoa, Hopi vilkuili muualle, mutta terästäytyi sitten. Luulen, että otti ruutumerkeistä ja Juliasta hieman kierroksia, koska aavistuksen inahteli. Hiljeni kuitenkin kohtuu nopeasti ja sain paljon hyviä pätkiä. Hyvä, hyvä.

Viimeisenä vielä Asta, joka teki ensin noudon läheltä ja toi eteen. Pitää vaan muistaa itse ottaa kapula rauhallisemmin. Sitten vauhtinoutoa, jossa ekalla kerralla otti päästä kiinni, en palkannut. Uusiksi ja meni hyvin.

Tänään mentiin sitten jäljestämään Julian kanssa. Olin vaihtanut autoa lennossa ja unohtanut treenitavarat toiseen autoon. Lisäksi olin unohtanut kotiin palkaksi suunnitellut ruoat ja hävittänyt naksuttimen. Eli unohdin käytännössä kaiken. Onneksi Julia sitten lainasi liinaa ja valjaita ja lahjoitti Onnilta jääneet kissanruoat. Kiitos vielä

Tehtiin kaikille jäljet pellolle. Hopille tein ensin. Matkaa en osaa arvioida yhtään, mutta kolme kulmaa ja kolme keppiä. Astalle suora jälki. Askelia noin 190, nameja välillä jokaisella, välillä tyhjiä välissä. Vanhentui noin tunnin.

Hopi ajoi ensin. Tein jonkinlaisen janan, joka oli pituudeltaan ehkä huimat kolme metriä. Jälki löytyi ja Hopi lähti ajamaan hyvin. Sillä on nyt mun mielestä tosi hyvä vauhti, ei liian luja, mutta ei liian hidaskaan. Ensimmäinen keppi löytyi hyvin. Kulma sen jälkeen meni pitkäksi, samoin seuraava kulma. Jäljelle löysi kuitenkin takaisin ja väleissä pysyi jäljen päällä tosi hyvin. Sitten tuli toinen keppi vastaan ja kolmannessa kulmassa pyöri taas. Viimeinen suora näytti tosi hyvältä. Hopi oli oikein varman oloinen ja jäljesti tarkasti. Lopussa se kuitenkin päättäväisesti siirtyi pari metriä sivuun ja haki kepin. Se ei sitten ollutkaan jäljen päällä. Keppimotivaatio sillä onneksi on hyvä, joten menihän se näinkin. Pellolla ei pahemmin tuullutkaan, joten mitälie jälkeä sitten ajoi.

Välissä Onni ja sitten Asta. Jäljesti lujempaa kuin ennen ja jarrutin jonkin verran. Söi kuitenkin ruoat kohtuullisen hyvin, vaikka joitain taisi jäädä välistä. Noin metri ennen keppiä näytti, että se sai hajun siitä, koska alkoi vetämään enemmän. Naksautin, kun keppi tuli nenän kohdalle ja siitä palkat. Hyvin meni!

Hirmuisen kylmä ja vähän vettäkin tuli alussa, mutta siitä huolimatta ihan tosi mukavaa taas käydä jäljestämässä! Huomenna suunnataan kohti Tammisaarta ja istutaan pellon reunalla koko viikonloppu seuraamassa paimennuksen SM-kisoja.

Meillä on nyt kaksi Ninniä. Toinen on oma Ninni, Ninni nro 1, ja toinen työkaverin viiden kuukauden ikäinen flättipentu, Ninni nro 2. Söötti kun mikä, sellainen hassun söhelö, jolla jalat vie eri suuntaan kuin pää. Astan kanssa ovat painineet sisällä ja ulkona niin, että aina välillä pitää laittaa eri huoneisiin nukkumaan.

Eilen töistä tullessa lähdettiin Piikkiöön jäljestämään Jaanan kanssa. Astalle tein 170 askeleen pituisen jäljen, jossa nameja oli välillä joka askeleella, välillä tyhjiä välissä. Sai vanhentua puolisen tuntia. Jaana talloi Hopille jäljen, joka oli noin puoli kilometriä pitkä, kulmia joitakin ja viisi keppiä. Maasto oli aika vaihtelevaa. Vanhentui noin tunnin.

Ajoin jäljen ensimmäisenä Astan kanssa. Se meni toooosi hienosti. Rauhallisuus ja maltti olivat edelleenkin mukana ja namit söi hyvin. Väliin jäi muutama syömättä, mutta siitä huolimatta eteni rauhallisesti. Jaanan kommentti oli, että kun Asta menee hyvin, sen häntä on tietynlaisesti koukussa ja kun tulee joku hetkellinen tilanne, se alkaa vipattamaan edestakaisin. Hyvä huomio, pitää itse katsoa häntää enemmän! Kaikenkaikkiaan oikein onnistunut jälki

Seuraavaksi meni Cindi ja sitten Hopi. Jälki lähti janalta oikealle. Teki pienen kurvin, mutta otti oikean suunnan ja lähti hyvin. Vauhtia oli liikaa ja Hopi eteni melkoisen etukenossa. Ensimmäinen keppi löytyi melko pian. Sitten jälki nousi kalliolle, jossa meinasi oikaista yhden kulman. Korjasin sen ja sen jälkeen naksahti oikea asenne päälle. Vauhti tippui vähän ja tilalle tuli keskittyminen. Hopi meni kuulemma suurimman osan matkasta ihan jäljen päällä, pari kulmaa olivat hienoja, pari se oikaisi melkein kulman kohdalla. Maasto ei ollut helpoimmasta päästä, mutta niin se vain löysi kaikki viisi keppiä. Ihan hirvittävän hienoa!!!

Sitten vielä Colan jälki ja sen jälkeen esineruutuilemaan. Tehtiin 40m x 50m ruutu. Astan kanssa vietiin yhdessä esine sinne 50 metriin ja palattiin takaisin. Lähetys, jonka jälkeen hieno suora pisto suoraan esineelle ja palautus hyvä, suora ja nopea. Ihan loistava! Sitten Cindi ja sen jälkeen Hopi. Hopi kurvasi tutusti lähetyksen jälkeen oikealle ja pyöri ympäri ruutua. Otin uuden lähetyksen, meni ulos ruudusta ja tuli takaisin. Kolmannen lähetyksen jälkeen suht ok pisto ja esine löytyi. Astalle siis todellakin opetan kunnon pistot. Viimeisenä vielä Cola ja oppikirjan mukainen pisto esineelle. Ja ihan lopuksi Ninnikin pääsi vielä hakemaan yhden.

Kiitos Jaanalle treeneistä!

Kotimatkan varrella poikettiin vielä pikaisesti lampailla, kun kerran siitä ohi ajettiin. Niin, ja tänäänkin käväistiin siellä. Hopin kanssa vauhti edelleen hyvän rauhallinen, mutta pienen paineen takia se tuijottaa yhä enemmän lampaiden yli ja pitää hienoa kontaktia. Pöh. Pitäisi kokeilla liikkuvimmilla lampailla, kun silloin se ei ehdi mitään kontakteja miettiä. Asta oli eilen ja tänäänkin etevä. Viime aikoina on kaikki harjoitukset menneet niin hyvin, että sitä rysähdystä odotellessa...

... ja melko superit Hopi ja Ninni. Tänään oli kyllä hyvä päivä ja kaikki treenit menivät niin nappiin kuin vaan voi mennä.

Aamulla tein lenkin yhteydessä Hopille ja Astalle jäljet sekä kaikille esineruudut. Ruutu oli noin 30 m syvä ja 20 m leveä. Hopille kaksi esinettä. Ensimmäinen nousi suoralla hyvällä pistolla, toista joutui hetken etsimään. Ninni sai hakea myös kaksi ja samoin ensimmäinen hyvin, toisen kohdalla hakemista pidempään.

Astalle vein sinne 30 metriin esineen niin, että se näki viennin, mutta ei ollut mukana. Hienosti irtosi sinne, haki hetken eli oikeasti löysi haistelemalla. Palautus nopea ja pari metriä ennen vaihdoin lelupalkkaan. Paikan vaihto, toinen esine, mutta muuten meni samalla tavalla kuin ensimmäinen kerta. Ihan hurjan hyvä!

Sen jälkeen tehtiin pieni lenkki ja palasin ajamaan Astan jäljen. Askelia noin 150, nameja välillä joka askeleella, välillä tyhjiä välissä. Laitoin kuivamuonaa, kun ajattelin, etteivät muurahaiset kiinnostu, mutta siinä olin väärässä. Onneksi oli ihan puhtaitakin paikkoja. Asta jäljesti maltilla, rauhallisesti, söi puhtaat ruoat ja lopussa törmäsi keppiin. Siitä palkaksi kissanruokaa. Meni tosi hienosti tämäkin.

Sitten Hopin jäljelle. Sillä ei ollut pituutta kuin pari sataa metriä ja kaksi keppiä. Hiukan haasteetta toi se, että olin unohtanut liinan autoon ja remmejä oli vain yksi mukana. Astaa en viitsinyt jättää odottamaan ilman sitä, joten Hopi sai jäljestää irti. Jana meni hyvin, Hopi bongasi jäljen ja lähti hyvin vasemmalle. Onneksi sillä on vauhti tippunut sen verran, että pysyin kohtuullisen matkan päässä siitä. Ensimmäinen keppi löytyi hienosti. Sen jälkeen se mun mielestä aavistuksen kiemurteli ja jäin vähän enemmän jälkeen, mutta sitten loppupäässä tuli vastaan keppi suussa. Mietti varmaan, että mitä oikein hidastelen. Taitava, taitava

Illalla mentiin taas paimentamaan. Solveig tuli myös ja treenattiin vuorotellen. Lisäksi pohdittiin hävinneen lampaan mysteeriä, mutta vielä ei saatu sitä selvitettyä. Hopin kanssa tein ihan vähän. Otin apuvälineeksi tavallisen kepin ja paineen avulla sain menemään _hitaasti_. Etäisyys myös kasvoi, joten meni oikein hyvin ja rauhallisesti.

Astalla oli myös hyvä päivä. Kolme toistoa, joista kaksi ihan superkertaa ja yksi hyvä. Meni niin nätisti maltilla, kuunteli ja kuljetti monta pätkää hyvin.

Ollaan mökkeilty ja koirat ovat saaneet pääasiassa ihan vaan olla ja uida. Astan kanssa tosin kokeilin luoksetulon pysäytystä samalla, kun se kiersi mökillä jotain puskaa. Toimi, pysähtyi kuin seinään.

Nyt ollaan taas kotona. Tein aamulenkin yhteydessä Astalle metsään vajaan 100 askeleen jäljen. Vanhentumisen aikana talloin esineruudun ja koska vähän laiskotti, talloin vain reunat. Hopille takarajalle sormikas ja keskelle kankainen lompakko. Ensimmäinen pisto meni suoraan sormikkaan luokse. Lompakon kohdalla joutui hetken etsimään. Ninni sai etsiä myös molemmat esineet. Astalle vein sormikkaan. Ensimmäisellä kerralla löysi sen katseella, kun oli niin selkeästi esillä. Toisella kerralla katsoin vähän paremman paikan ja nyt joutui käyttämään nenää.

Jälki meni hyvin, mutta vauhtia oli enemmän. Pitää yrittää seuraavaksi tehdä taas pellolle. Tähän mennessä vauhtia on löytynyt vain metsissä ja pelloilla on ollut maltillisempaa.

Illalla ajoin Piikkiöön paimennustreeneihin. Aloitettiin Astan kanssa. Ensimmäiseksi kokeiltiin niin, että lampaat olivat valmiiksi häkissä ja Asta sai viilettää ulkopuolella. Vähän se oli hölmistyneen näköinen, mutta tasapainoili toisella puolella kuitenkin hyvin. Suuntakäskyjäkin kokeilin sanoa. Ylimääräisenä huomiona tuli havaittua (tai on tuota jo ennenkin vähän mietitty), että Asta jää mielellään seisomaan tai istumaan pysähtyessään. Se ei mitenkään automaattisesti putoa maahan. Pitäisi ehkä vahvistaa enemmän seisomis-käskyä, jotta saisi sen otettua jossain vaiheessa mukaan. Jos seisominen on luontaisempaa Astalle, niin järkevämpäähän sitä on sanoa, kuin väkisin laittaa maahan asti.

Toisen kierroksen alussa Asta oli taas häkin ulkopuolella, mutta sitten mentiin myös sisälle. Kivasti pyörittiin molempiin suuntiin, maahanmenotkin onnistuivat. Vastapäivään kierrettäessä Asta oli taas siellä klo 2 paikoilla, mutta ei enää niin vahvasti yrittänyt koko ajan vasemmalta ohi. Se on vaan niin hirvittävän nopea, sähäkkä ja ajatuksen koko ajan edellä, joten se tekee käskyjen ajoittamisesta haastavaa tällaiselle hitaalle ohjaajalle.

Lähtiessä oli tosi hyvä ja jotenkin levollinen mieli. Treenit sujuivat juuri niin kuin olin ajatellutkin. Ainut missä Asta sikaili olivat väliajat. Pari kertaa yritettiin laitumen reunalla kokeilla huilaamista, mutta kun ei pysty niin ei pysty. Kerran se karkasi autosta, kun avasin oven ja kaahasi portille. Ihan kiva, että toinen on innoissaan, mutta hiukan tylsähän se on, että joutuu sitten autossa möllöttämään. No, ehkä joskus, ehkä joskus...

Tänään aamulla taas treffit Julian kanssa jäljen merkeissä. Sama paikka kuin maanantaina. Sopivia paikkoja on nyt kivasti ihan lähellä ja tuonnekin voisin jopa yksin jaksaa mennä tallomaan.

Tänään tehtiin jäljet pellolle. Tein vain Astalle. Askelia runsas sata, nameja alussa jokaisella askeleella, välissä oli muutama oikean jalan askelma ilman, yksi tosi loiva mutka ja lopussa keppi. Ehti vanhentua noin tunnin.

Jälkien tallomisten jälkeen mentiin tekemään esineet. Yksi oikeassa takakulmassa, toinen suurinpiirtein keskellä. Hopi ensin. Lähetys oikealta etureunasta ja oikaisi taas keskelle vasemmalle. Se ei näköjään osaa edetä suoraan. No, enpä toisaalta ole opettanutkaan. Löysi sitten melko nopeasti edessä olevan esineen. Sitten uusi lähetys, jonka seurauksena meni ulos alueelta ja pyöri siellä. Julia sanoi, että olin itse lähettänyt sen ihan vinoon eli voin vilkaista peiliin. Uusi lähetys, eteni takarajalle, löysi kengän, palautus ok.

Sitten Onni ja sen jälkeen Asta. Esineenä oli kankainen lompakko. Julia heitteli vähän matkan päässä sitä. Ensin yritti hetken taas etsiä katseella, mutta siirtyi pian haistelemaan. Lähti palauttamaan hyvin ja palkkasin vauhdista. Toinen toisto vähän matkan päästä. Oli aavistuksen kauempana, mutta muuten kuin toisto ensimmäisestä.

Sitten jäljelle. Asta meni taas tosi kivasti, maltilla. Vähän vauhti luonnollisesti kasvoi niillä osuuksilla missä ei ollut nameja kuin joka toisella askeleella. Pitäisi siis varmaan pitäytyä siinä jokaisessa askeleessa vielä, mutta se tekeminen on vaan niin tuskastuttavan hidasta. Toisaalta kannattaisi vaan jaksaa tehdä huolella...Kepin kohdalla naksautin juuri kun Astan nenä osui keppiin ja Asta nosti sen. Siitä palkaksi nameja ja leikkiä. Yritän jo heti alussa pitää keppi/kepit vahvasti mukana, jotta motivaatio niiden löytämiseen kasvaisi.

Eilen ja tänään myöhemmin ollaan tokoiltu omassa pihassa. Eilen tein Astan kanssa pari toistoa tunnistusnoutoa, seuraamista, puiden kiertämistä ja metallikapulalla vauhtinoutoa. Tänään lisäksi ruutua ja sivulla siirtymisiä. Hopin kanssa ruutua ja seuraamista.

Tänään suunnattiin jälkimetsään Julian kanssa. Sopivasti vieressä oleva pelto oli korjattu, joten Astan jäljen tein siihen. Ensin käytiin tekemässä Hopille ja Onnille jäljet. Hopille laitoin kuusi keppiä, jäljen pituudesta ei mitään hajua, mutta 10 minuuttia talloin.

Astalle jälki tosiaan pellolle ja sain käveltyä vajaa 70 askelta, kun namit loppui. Piti ottaa autosta enemmän, mutta en jotenkaan tajunnut, että niitä menee niin paljon. Vanhentui vajaa puoli tuntia ja sitten käytiin ajamassa. Asta oli tosi taitava, jäljesti maltilla ja söi melkein jokaisen namin. Lopussa leikittiin hetki kepin kanssa. Ensi kerralla vaan lisää nameja mukaan, niin saa pidennettyä matkaa.

Sitten tehtiin esineruutu. Tallottiin muistaakseni noin 15m x 30m kaistale. Heidi ja Ada liittyivät seuraan ja tekivät esineet ensimmäisenä. Sitten oli Hopin vuoro. Yksi esine, vasemmassa takareunassa. Ensimmäinen pisto oli huono. Lähetin vasemmalta, sinkosi heti oikealle ja pyöri siellä. Lähetin uudestaan, nyt meni hyvin suoraan, esine löytyi ja palautus ok.

Sitten oli vissiin Onni ja lopuksi Asta ja Ninni. Astalle Julia kävi näyttämässä lapasta ja pudotti varpujen sekaan. Matka oli ihan lyhyt. Asta meni vauhdilla, yritti ensin katseella löytää, mutta nopeasti alkoi haistelemaan. Löytyi ja palkka vauhdista. Tehtiin vielä toinen toisto vähän matkan päähän. Sama juttu, hyvin meni. Lopuksi vielä Ninni sai etsiä yhden esineen.

Sitten jäljelle. Mentiin Julian kanssa molemmat yhtä aikaa, kun aika uhkasi loppua kesken. Hopi meni janalta aavistuksen yli, mutta palasi takaisin. Ensimmäinen ja kolmas keppi jäivät matkalle. Hopi oli jotenkin outo. Se tarkisteli koko matkan ajan sivuja, kävi aina pyörähtämässä ja palasi takaisin. Jäljesti periaatteessa hyvin, mutta jotenkin oli levottoman oloinen.

Eilen suunnattiin aamulla jälleen Rymättylään. Meillä näköjään venyy nuo poistulemiset, tultiin kotiin taas sunnuntain puolella. No, aamulla ei ollut pikku-A herättämässä, meni kyllä päinvastoin

Päätarkoitus oli mennä auttamaan karitsoiden ja uuhien erottelussa ja karsinoiden uudelleen järjestelyissä. Asta ja Hopi pääsivät molemmat töihin. Hopin kanssa sain parissa kohdassa harjoiteltua suuntakäskyjä ja maahanmenoja. Asta sai muutaman kerran ajaa karitsat erottelujen jälkeen karsinasta toiseen. Yksin ei tarvinnut yrittää vaan aina oltiin Samin kanssa siellä takana mukana, kun välillä laumat ei helposti suostuneet liikkumaan uusiin paikkoihin. Asta kokosi kyllä kivasti lampaita kasaan, kun sieltä välillä sinkoili muutamia pikkuisia eri suuntiin.

Tauoilla Asta esitti mitä ihmeellisimpiä houdinin taitoja. Se oli ensin käytävillä irti, mutta tunki aina pienistä raoista lampaiden puolelle. Laitettiin sitten kiinni, mutta hihna oli vain hidaste ja hetken päästä se taas makasi tyytyväisenä karsinan puolella. Hölmö

Lammashommien jälkeen suunnattiin agilitykentälle. Ninni sai tehdä pieniä radan pätkiä. Se oli taas niin onnellinen mummeli. Hopi sai muutaman kerran mennä putkea ja keppejä. Astan kanssa kokeilin kaksi kertaa minikorkeudessa olevaa A-estettä. Agilitykoiraa siitä ei tule, mutta pk:ta ajatellen ajattelin kokeilla. Ei ongelmaa, yli meni. Sen jälkeen muutama matala hyppyharjoitus lähinnä tokomielessä, ok. Sitten se sai pari kertaa mennä putkea. On niin hassua, kun Hopi ja Ninni kiehuivat laidalla ja olivat irrota liitoksistaan ja Asta sitten taas on niin cool. Se ei tietysti tiedä, että agility on monelle "se juttu", mutta on se muussakin elämässä tuollainen...paitsi lampaiden kanssa. 

Esteharjoittelun jälkeen mentiin tallomaan jäljet, kun kerran metsät olivat sopivasti vieressä. Sami teki Hopille ehkä n. 300m pituisen ja minä talloin Astalle n. 15m jäljen. Mukana oli vain nakkeja ja kun olin saanut viimeisen askeleen tehtyä, tajusin, että muurahaisarmeija hyökkää taatusti pian niiden luo. Odottelin Samia ja päätin, että ajetaan se jälki heti. Ensimmäinen metsäjälki Astalle. Muurahaiset olivat jo ehtineet joihinkin nakkeihin iskeä, mutta ei onneksi liikaa vaan Asta sai syötyä ne. Meni ihan tosi hienosti. Asta kävi jokaisen askeleen huolellisesti läpi eikä vetänyt yhtään. Huippua! En tiedä mistä maltti johtui, mutta ehkä jatkossa täytyy yrittää väsyttää ennen jäljen ajamista jonkun verran, jotta tuo mieliala säilyisi.

Sitten vietettiin taukoa ja Asta joko leikki Elsan kanssa tai vietti pakkolepoa häkissä. Hopi ja Ninni saivat olla missä halusivat koko päivän.

Tauon jälkeen mentiin vielä hetkeksi lampolaan töihin. Sen jälkeen mentiin ajamaan Hopin jälki. Se oli ehtinyt vanhentumaan pari tuntia. Edellisestä jäljestä oli kulunut jo pieni ikuisuus. Lähetin janalle, josta ensin otti takajäljen, mutta metrin jälkeen kääntyi oikeaan suuntaan, hienoa! Mentiin sopivan reipasta vauhtia, mutta ei kaahattu ollenkaan. Eka keppi löytyi aika pian. Ensimmäinen kulma meni hyvin ja pian sen jälkeen toinen keppi. Seuraava kulma meni pitkäksi, mutta Hopi palasi takaisin jäljelle. Sitten se myös oikaisi loivan kulman, mutta palasi vähän taaksepäin, koska sinne oli jäänyt kolmas keppi. Sillä on kyllä nyt tosi hyvä keppimotivaatio! Neljäs keppi löytyi hyvin ja sen jälkeen olikin tien ylitys ja sieltä löytyi viides keppi. Meni ihan tajuttoman hyvin. Hitsi, kun sen kanssa olisi ollut kiva käydä kokeilemassa kisoissa, mutta tehdään sitten omaksi iloksi

Vappuaattona korkattiin virallisesti paimennuskausi Piikkiössä. Tarjolla oli munkkeja ja simaa, joten juhlistettiin vappua siinä samalla   Lampaita oli 14 ja ne olivat vilkkaita ahvenanmaanlampaita. Hyvin erilaisia mitä Asta on tähän asti nähnyt. Vauhtia oli enemmän, mutta Sami oli ilmeisesti ihan tyytyväinen muuttuneisiin olosuhteisiin nähden. Tauolla Asta sitten huusi ja ihan kunnolla. Hiljennettiin hyvällä ja myös pahalla, mutta ei mitään tehoa. Se on, ainakin tällä hetkellä, niin kovapäinen otus, että varmaan pommi saisi tippua niskaan, että hätkähtäisi. Hyvä ja toivottu ominaisuus noin yleisesti, mutta laitumen reunalla koetteli molempien (ja varmaan muidenkin treenaajien) hermoja. Niinpä Sami vei Astan autoon ja se jatkoi ulvomista siellä.

Tässä välissä menin itse lepuuttamaan hermoja Hopin kanssa. Se ei ole päässyt paimentamaan viime heinäkuun jälkeen. Ajattelin uskaltaa kokeilla, kun lampaat olivat suht pienessä aitauksessa eikä Hopin tarvinnut kiihdytellä. Hienosti meni! Näiden vuosien tahkomisen jälkeen se meni oikeasti hitaasti ja kuljetteli nätisti. Flänkit vasemmalle oli hienoja, käänsi hienosti päätä ja pysyi kaarella. Oikealle tehdessään ei osaa sitten ollenkaan eli oikaisee ihan reippaasti. Mietin, että uskallan varmaan jatkossa sen kanssa vähän paimentaa. Rauhallisesti, ilman turhia revityksiä. Astan kanssa tosin revittelee lenkeillä ja on ollut tosi hyvässä kunnossa eli eipä tuo paimennus sinänsä pahempaa olisi. Otetaan kuitenkin varovasti.

Asta ei sitten päässyt enää uudestaan. Se ei yrityksistä huolimatta ollut hiljaa, joten vietiin uudestaan autoon ja sai olla siellä. Mietittiin pitkään sitä miten sen saa hiljaiseksi. Todettiin, että ihan turha runnoa sitä, kun siitä ei ole mitään hyötyä. Jatketaan niitä "huilimis"-harjoituksia. Tällä hetkellä lampaat ovat vaan liian suuri houkutus eli ei pysty huilimaan reunalla. Olihan Hopikin aikanaan tuollainen, joten toivoa on

Asta teki huilimisharjoitteluja heti illalla. Sami laittoi hihnassa pöydän jalkaan kiinni. Meni hetki ja Asta nukahti. No joo, ainakin oli rauhallisesti...Perjantaina menin kävellen läheiselle kentälle tokoilemaan. Asta "huilimaan" ja Hopin kanssa ensin treenit. Nyt en enää muista mitä liikkeitä tein, mutta mielikuvana, että kaikki meni hyvin. Asta ei liikahtanutkaan eikä päästänyt edes pientä inahdusta. Seuraavaksi Ninnin kanssa jotain pientä ja Asta makasi rauhallisesti paikallaan. Omalla vuorolla leikin Astan kanssa ja otin ruutua ja seuraamista aika vauhdikkaasti.

Toisella kierroksella provosoin Hopin kanssa Astaa vähän ja tulin lähemmäksi harjoittelemaan. Lisäksi leikin Hopin kanssa oikein kunnolla. Kerran Asta nousi seisomaan, muuten makasi edelleen ihan paikallaan. Viikonlopun aikana kävin jokaisena päivänä samalla kentällä ja jokaisella kerralla Asta oli tyynen rauhallinen. Toko tai muiden kanssa riehuminen ei nostata sitä yhtään verrattuna paimennukseen. Treenit sinänsä meni hyvin. Harjoiteltiin myös vauhtinoutoa, jossa pieneksi ongelmaksi tuli se, että Asta ei irrota kapulasta. Piti kapulaa suussa ja yritti samaan aikaan ottaa myös lelua. Hopin kanssa varmuus näyttää palaavan kun harjoittelee joka päivä. Pieniä hiomisia riittää, mutta kokonaisuudessaan liikkeet näyttää saavan kasaan aika helpolla.

Asta pääsi perjantaina Vartiovuoren mäelle vappupiknikille mukaan. Käyttäytyi ihan mallikkaasti, vaikka muutaman kerran olisi halunnut osallistua lähellä palloa potkivien lasten leikkeihin mukaan.

Eilen kävin vielä tekemässä pellolle jäljen. Annoin vanhentua noin 20 minuuttia. Alku oli taas yhtä vetämistä, mutta kun jättäydyin vähän jälkeen, Asta meni maltillisemmin. Ollaan huomioitu se, että tällä hetkellä Asta ei ole hirvittävän innoissaan mistään nameista. Syö kyllä kaiken, mutta ei mitenkään hotkimalla.

Jatkosuunnitelma Astan osalta: tokoa vierailla kentillä vieraiden koirien kanssa niin, että Asta on reunalla huilimassa. Jossain vaiheessa voisi mennä lähellä olevan jalkapallokentän läheisyyteen, kun siellä on peli. Sekin voi ehkä kiihdyttää. Jos nuo onnistuvat, voi uskaltaa kokeilla laitumen reunalla....

Loma meni ja pahemmin ei kyllä tullut levättyä. No, selvisin flunssasta, asunto tuli tyhjennettyä ja avaimet vaihtoivat omistajaa, salaojankin kimpussa tuli vähän aherrettua ja tavaroita yritin järjestellä edes jotenkin loogisiin paikkoihin. Muuttaminen on kyllä aika ärsyttävää, kun ei yhtään tiedä missä mikäkin tavara on silloin, kun sitä kaipaisi.

Astan kanssa aloitettiin jälkikausi viereisellä pellolla. Tein makkararuutua, muuteltua ruutua ja ihan jo oikeaa jälkeä. Täytyy vähän miettiä tekniikkaa, millä saisin vauhdin pysymään aisoissa.

Perjantaina käytiin Julian kanssa treenaamassa tokoa. Astan kanssa perusjuttuja. Tokoasennetta olen pohtinut nyt tosi paljon. Julialta tuli taas hyviä ajatuksia, kiitos niistä. Hopin kanssa tein seuraamista, ruutua ja luoksetuloa. Pikkuvirheitä, kun ei meinannut oikein malttaa. Jos tilanne nyt vähän rauhoittuisi muuton myötä, niin pääsisi treenaamaan täysipainoisemmin ja suunnitelmallisemmin.

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan kivaa vaihtelua remonttipuuhiin. Oltiin Somerolla paimennuskurssilla. Tai Sami ja Asta olivat varsinaisia kurssilaisia, me nautittiin Hopin ja Ninnin kanssa ihanasta ilmasta ja kivoista koirista Mukana oli Astan Freya sisko ja pari kolme muuta bordercollieta. Annika Paarvio koulutti lauantaina ja sunnuntaina harjoiteltiin lauantain oppeja Elisan ja Karin avustuksella. Samilla ja Astalla alkoi yhteistyö sujumaan ihan kivasti, kun Astalle sai kerrottua, että on mukavampi paimentaa ihmisen kanssa eikä apukoiran tai aidan. Sunnuntaina väläyttelivät jo pikkupätkiä nättiä kuljetusta. Sami varmaan kirjoittaa omaan blogiinsa tarkemman selostuksen, kunhan ehtii. Kiitos taas Elisalle ja Karille järjestelyistä ja muille kurssilaisille mukavasta seurasta! Kuvia lisäilen jossain vaiheessa.

Työkaveri mittasi Astan oikealla säkämitalla ja sai korkeudeksi 48,5cm. Viime viikolla oli punnitus ja painoa oli 13,3kg.

Ensin vähän loppuviikon tapahtumia. Perjantaina mentiin Ruissaloon ja tarkoituksena oli siirtää kahdelta laitumelta lampaat yhdelle uudelle. Ensin kerättiin Hopin kanssa n. 30 lampaan lauma toiselle laitumelle ja siitä napattiin n. 10 lammasta mukaan ja siirryttiin uuteen paikkaan. Vähänkö lampaat olivat onnellisen näköisiä, kun saivat uutta ruohoa. Meni nopeasti ja kätevästi. Hopilla oli vauhtia, mutta kuunteli aika sujuvasti. Ei varsinaisesti harjoiteltu ollenkaan vaan vaihteeksi pelkkää "oikeaa työtä".Raisio myös ok.








Tänään mentiin Piikkiöön, jossa ensin suunnattiin jälkimetsään. Sami kävi tallomassa jäljen, johon tuli kuusi keppiä (puolet pieniä tikkuja ja ei merkattu mitenkään), pari kulmaa ja pituutta 700m (GPS:llä mitattuna). Jana oli n. 20 m ja jälki sai vanheta n. 45 min.

Odottelun aikana tein esineruudun, n. 25m x 10m. Tarkoituksella oli pienempi, kun myös esineet olivat pieniä (vauvan lapanen, pieni kangaspussi ja 5cm x 5cm kotelo). Haetutin kaikki kolme esinettä. Muutaman kerran haahuili alueen ulkopuolella. Pieni kotelo löytyi viimeisenä, ei meinannut sitä oikein paikallistaa. Ninni teki Hopin jälkeen ja se on esineiden etsimisessä oikein pätevä :)

Seuraavaksi ammuttiin. Laitoin Hopin maahan. Ensimmäisellä nousi puoliksi ylös ja oli valmiina singahtamaan Samin luokse, joka siis ampui. Kävin laittamassa takaisin ja nyt pysyi paremmin. Perjantaina oli sama juttu eli seuraavalla kerralla täytyy se ensimmäinen kerta olla itse lähellä ja varmistaa pysyminen.

Sitten jäljelle. Jana meni suht suoraan ja Hopi lähti oikeaan suuntaan. Ensimmäisen kepin kohdalla paineli jonkin verran ohi, mutta palasi toista kautta takaisin ja haki kepin. Tosi hyvä korjaus. Kissan ruokaa palkaksi suoraan purkista ja näyttää toimivan :) Hopi pysyi jäljellä kivasti ja vauhti on tippunut huomattavasti alun ryntäämisestä. Keskittyminen on samalla tullut mukaan. Toinen keppi nousi hyvin. Tämän jälkeen, jonkin matkan päässä, Hopi näytti hukanneen jäljen ja pyöri paikallaan. Löysi lopulta oikean suunnan. Tämän kohdan mokasin itse, koska siinä oli kulma ja tulin ihan liian lähelle Hopia, jolloin todennäköisesti joko pyörin jo itse jäljen päällä ja/tai painostin sitä liikaa. No, aina oppii jotain uutta ja sen jälkeen jättäydyinkin pitkälle liinan toiseen päähän.

Loppumatka sujui mallikkaasti. Muutamia tarkistuksia Hopi teki, mutta eteni muuten hyvin. Ei välittänyt edes siitä, kun itse lensin varpujen sekaan jalan upottua johonkin monttuun. Loput neljä keppiä löytyivät myös hienosti ja löydettiin takaisin tielle. Ihan hirmu hyvä mieli, kun onnistui niin hyvin!!

Tämän jälkeen suunnattiin vielä Piikkiön lampaille harjoittelemaan. Kokeilin Annikan vinkkien mukaan flänkkien harjoittelemista ja kyllä se vinkki toimii, jos vaan pääsisi vielä useammin harjoittelemaan (=joka päivä). Keskityttiin vain pieniin hakukaariin ja flänkkeihin. Näitä pitää nyt muistaa tehdä aina tiistaitreeneissä. Sami harjoitteli myös pariin kertaan.


Sami on ottanut kaikki kuvat.

Eilen oli tarkoitus tehdä Hopille vähän pidempi jälki johon laitettiin neljä keppiä. Ennen jälkeä tehtiin esineruutu, joka oli n. 50m x 50m. Hopi meni hienosti takarajalle asti ja toi esineen. Toisella yrittämällä jäi pyörimään taas 30 m paikkeille ja ei löytänyt yhtään esinettä, koska kaikki olivat tarkoituksella takarajalla. Anna-Maija kävi takarajalla kääntymässä ja sen jälkeen lähetin Hopin uudestaan. Nyt meni taas hienosti pitkälle ja toinen esine palautui nopeasti.

Ninni pääsi Hopin jälkeen hakemaan pari esinettä ja löysi tosi hienosti. Toinen esine oli pieni pennun panta ja oletin, että voisi olla vaikea. Mutta ei ollut :)

Siihen meidän onnistumiset sitten loppuivatkin. Jäljen ajamisesta ei tullut mitään. Hopi lähti ensin takajäljelle, sitten löysi oikean suunnan, sitten ilmeisesti harhautui, löysi taas oman, taas väärän ja kohta oltiin niin sekaisin, että päätin keskeyttää. Yhtään keppiä ei matkan varrella tullut vastaan, mutta ihan selkeästi Hopi jotain jälkeä ajoi. Siitä näkee niin selvästi milloin ei ole enää jäljellä ja nyt oli. Jälki vaan ei ollut "oma" vaan jonkun muun. Paikalla oli melko paljon marjastajia, joten voi olla, että maasto oli niin täynnä muita jälkiä, että Hopi meni siinä sekaisin. Toivon ainakin, että se olisi ollut syy. Muuta syytä en oikeastaan keksi. Ja jos syy on joku muu, niin joudutaan palaamaan takaisin ihan perusjuttuihin, joten...

Takapakkia mentiin, joten täytyy yrittää mahdollisimman pian päästä tekemään uusi jälki. Eilen en enää tuolla viitsinyt tehdä, kun bongattiin niitä mummoja jokaisesta puskasta.

Eilen tein parit janaharjoitukset Hopille. Toiselta janalta jälki lähti vasemmalle toiselta oikealle. Kummankin minijäljen päässä oli keppi. Molemmilta janoilta Hopi selvisi hyvin, mutta kiskominen jäljellä oli kamalaa...Kepit olivat kummassakin melko lähellä, joten ehkä siitä syystä meni niiden yli ensin reippaasti. Toisella jarruttelin vähän ja sen jälkeen tuli hajuaistikin taas toimintaan. Molemmat kepit kuitenkin löytyivät eli ihan hyvä harjoitus.

Tein myöhemmin vielä tunnaria. Otin naksuttimen taskuun, kun ajattelin vahvistaa liikettä sen avulla. Huono idea. Kapulat olivat rivissä ja lähetin Hopin hakemaan. Se paineli hirvittävää vauhtia, otti ensimmäisen ja tuli vauhdilla takaisin. Otin kapulan pois ja lähetin uudestaan. Sama juttu. Seuraava kapula lennosta suuhun ja nopeasti sivulle. Ei haistellut kertaakaan, vaan piti jotenkin perusnoutona. Tämän jälkeen tajusin, että hitsi se näki, kun laitoin naksun taskuun. Hopi innostuu naksuttimesta hirveästi ja yrittää tarjota nopeasti oikeita juttuja. Naksu ei siis sovi sille malttia vaativissa harjoituksissa tai en ehkä osaa itse sitä niissä käyttää. Ajattelin silti, että tunnarissa haistelun jälkeen olisi ollut hyvä naksauttaa, koska sen jälkeen se tuo vain oman takaisin eli ei tarvitse sitä malttia.

Otettiin kokonaan uusi yritys. Kapulat pois nurmikolta ja Hopille tauko hetkeksi. Uudet kapulat vietiin hiekalle ympyrään. Tein alkuviritykset normaalisti ja naksu oli jossain ihan muualla. Nyt lähti hyvin. Haisteli rauhallisesti ja toi oman. Ei edes maistellut muita! Eli naksutinta ei käytetä tunnarissa :)

Eilen mentiin ensin Piikkiöön paimentamaan. Otettiin flänkkikaaria, jotka pienen vääntämisen jälkeen alkoivat sujua jo hyvin. Etäisyys on nyt hyvä, kun keksittiin toimiva kikka siihen. Nyt Hopi ei enää juossut hulluna ympäri, vaan jos itse käännyin, niin tuli hyvin tasapainoon :)

Tehtiin muutama lyhyt hakukaari ja vasempi puoli aiheutti välillä harmaita hiuksia. Oikealta puolelta menee kauniisti ja kaukaa, mutta vasemmalta saattaa lähteä ja tehdä pienen ympyrän ja palata sivulle? Eilen kävi kiertämässä myös yhden siivekkeen ja palasi takaisin. Vasempaa puolta siis harjoitellaan ahkerasti.

Kaiken kaikkiaan oikein mukava ja onnistunut harjoitus.

Tämän jälkeen lähdettiin jälkimetsään. Tehtiin neljälle koiralle jäljet. Hopin jäljellä oli neljä keppiä ja se oli noin 250 m pitkä. Janalla sählättiin molemmat ja Hopi ottikin takajäljen. Siitä suunnanvaihdos ja lähdetiin oikeaan suuntaan. Kepit löytyivät tällä kertaa tosi hienosti ja Hopi oikein etsimällä etsi niitä. Nyt taidettiin löytää oikea palkkaustapakin, joten jos tällä tyylillä keppimotivaatiokin pysyisi. Jäljestäminen oli ajoittain ok, mutta paikoitellen haahuilemista. Edellisellä kerralla jäljesti tosi tarkasti, mutta meni keppien yli ja nyt otti kepit hienosti, mutta paineli jälkeä miten sattui ja liian lujaa. Ehkä me ei vielä tänä syksynä mennäkään kisoihin...

Jäljen jälkeen tehtiin vielä esineruutu. Kaikki esineet oli takarajalla ja ruutu suunnilleen kisakokoinen. Ninni pääsi ensin ja löytyihän se yksi esine sieltä loppujen lopuksi. Sen jälkeen Hopi. Ei vaan irronnut tarpeeksi pitkälle, ehkä johonkin 30- 40 metriin. Lopulta yksi esine löytyi. Tehtiin tämän jälkeen vielä yhden esineen kanssa harjoitus niin, että se oli noin 50 metrissä. Näitä täytyy tehdä jatkossa nyt kuurina.

Tänään mentiin aamulla jäljestämään Piikkiöön Marikan kanssa. Tein Hopille ensin keppiruudun muistuttamaan, että kepit on tosi hieno juttu. Se meni oikein hyvin. Jäljen vanhennuttua jonkin aikaa menimme ajamaan sen. Marika oli tehnyt suunnilleen parin sadan metrin jäljen, jossa oli monta keppiä. En itse asiassa muistanut edes laskea niitä.

Jana meni hyvin, samoin itse jäljestäminen. Olen nyt tosi, tosi tyytyväinen Hopiin. Sille on tullut malttia lisää ja se ylimääräinen kaahaaminen on jäänyt pois. Taisin kirjoittaa saman jo viimeksi :) Alussa piti muutaman kepin kohdalla muistuttaa, että ne ovat niitä joita etsitään, mutta loppujen kanssa meni jo paremmin. Yksi keppi taisi jäädä kallioiseen rinteeseen. Kaiken kaikkiaan jäi hirmu hieno olo!

Esineruudussa Hopi toi kaksi esinettä. Takarajalla ollut esine jäi sinne. Päätin etukäteen, että haetutan vain kaksi ja ne kaksi olivat suht edessä ja keskellä. Seuraavalla kerralla pitää laittaa kaikki esineet taakse. Esineet olivat muovinen vesiletkun palanen ja silmälasipussi. Olin ihan varma, että letkun palaa ei Hopi taatusti tuo, joten siinä mielessä olin tyytyväinen.

Ninni sai lopuksi hakea takareunalla olleen esineen. Vähän piti auttaa, mutta löytyihän se sieltä :)

Kotona tein tunnaria, joka meni tänään hienosti.


Kuva Sirpa Saari

Koska toko kyllästyttää tällä hetkellä, siis minua ei koiria, päätin tehdä tänään jäljen ja esineruutua. Ajoin lentokentän metsään. Tein ensin suht helppoon maastoon suht lyhyen jäljen, koska aikaa ei ollut hirmuisesti. Jäljelle laitoin neljä keppiä.

Sillä aikaa kun jälki vanheni, kävin tekemässä esineruudun. Tein noin 50 m syvän ja noin 20 m leveän. Laitoin kolme esinettä ja nyt ei ollut yhtään Hopin lempiesineitä (sukkia ym. vaatekappaleita) vaan ihan "oikeita esineitä".

Lähetin Hopin ensin oikeasta etukulmasta ja meni muutama sekunti, kun se oli löytänyt silmälasikotelon. Tosi hienoa! Kotelo tuli myös vauhdilla takaisin, joten esinetreenauskin ok. Toiselle esineelle lähetin keskeltä ja nyt menikin juoksemiseksi. En tiedä miksi Hopi vain tuuletteli, mutta siellä se ruudussa ja ruudun ulkopuolella vain juoksi jonkun aikaa. No, nenä aukesi sitten vihdoin ja pieni pussukka löytyi keskeltä ruutua. Palkkasin ja lopetin tähän.

Koiran vaihto. Ninnillä samat esineet samoissa piiloissa. Silmälasikotelo tuli ensin ja hetken päästä pussukka. Nämä löytyivät nopeasti ja helposti. Viimeinen esine oli takarajalla ja Ninnin kanssa olen harjoitellut tosi vähän näitä syviä ruutuja. Kesti jonkin aikaa ennen kuin se meni takarajalle asti, mutta sieltä se viimeinenkin esine lopulta löytyi. Ja voi vitsi miten onnelliselta Ninni näytti, kun pääsi hakemaan esineitä :)

Esineruudun jälkeen menin Hopin kanssa jäljelle. Aikaa oli kulunut vain puoli tuntia. Lähetin janalta ja Hopi löysi kivasti jäljen. Olen kyllä tosi tyytyväinen sen tyyliin nyt ajaa jälkeä. Malttia on tullut huomattavasti lisää eikä mun tarvitse enää roikkua ja jarrutella liinan perässä. Ensimmäiselle kepille törmäsi, ehkä vahingossa, mutta huomasi itse sen kuitenkin. Toinen keppi jäi matkan varrelle, kun tuli pientä häiriötä yllättäen. Moottoripyöräilijä (sellainen maastoversio, en tiedä mitä ne ovat oikealla nimellä) ajoi hiekkamonttua  meidän edestä noin parin metrin päästä. Hiekka pöllysi sen jälkeen melkoisesti, joten Hopi kadotti jäljen hetkeksi. Ei kuitenkaan välittänyt moottoripyörästä mitään. Jälki löytyi uudestaan ja jatkettiin. Kolmannen kepin kohdalla jarruttelin, kun oli menossa reippaasti yli. Neljännen ja viimeisen kepin kohdalla oli sitten taas kiva huomata, että haistoi sen jo vähän ennen ja oikein etsimällä etsi sen. Olen tosi tyytyväinen, kunhan vähän vielä lisätään sitä keppimotivaatiota.

Näiden jälkeen mentiin lenkille Jennin kanssa. Seuraavan kerran lenkkeillään sitten Vaasassa =)


Kuva Sirpa Saari

Viisi päivää lomaa ja tulin tietysti kipeäksi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan lähdettiin koirien kanssa Rymättylään, kun silloin ei olo vielä ollut niin kamala. No, nyt on.

LAUANTAI
Ajattelin hyödyntää viereisiä peltoja, vaikka tuuli todella kovaa. En tehnyt kovin pitkää jälkeä, mutta kolme kulmaa ja kolme keppiä matkalle tuli. Sillä aikaa, kun jälki vanheni, menin kentälle treenaamaan pk- estettä ja agilitya. Hopi meni metrisen esteen yli todella hyvin. Täytyy vain muistaa itse olla tosi rauhallinen. Tällöin Hopi voi jopa itse ajatella oikeaa hyppykohtaa ja ponnistusta. Jos olen liian innokas, se ampaisee täysillä ja saattaa räiskiä miten sattuu.

Sitten oli agilityn vuoro. Ninnin kisaura on ohi, mutta sen kanssa mennään silloin tällöin pieniä ratoja, kun se siitä niin kovin tykkää. Hopin kisaura taas ei ole alkanutkaan, enkä tiedä alkaako koskaan, mutta opetan sille esteitä vaikka sitten varmuuden vuoksi. Ninni meni ensin ja matalilla esteillä. Vauhtia riitti ja radat meni sujuvasti. Namit jäi autoon, joten palkaksi sai riehua pallon kanssa. Hopi harjoitteli kontakteja ja nyt tuntuu, että sille selveni miten ne kuuluu tehdä. Tarkoitus on, että etujalat ovat maassa ja takajalat esteellä. Eli edistyttiin, kiva, kiva! Lisäksi tehtiin muutaman esteen sarjoja. Ehkä tuosta agilitykoira voisi tullakin, jos ohjaajana olisi joku muu. Miten sitä voikaan itse olla niin hidas ja onneton tässä lajissa...

Agilityn jälkeen ajettiin Hopin kanssa jälki. Yhden kulman ja suoran kohdalla jälki hukkui hetkeksi, kun kohdalle sattui kunnon tuulen puuska. Hienosti palattiin takaisin pienen hakemisen jälkeen ja lopuista kulmista suoriuduttiin hyvin. Kaikki kepit löytyivät, vaikka toivoisin edelleen parempaa motivaatiota niiden löytymisen osalta. Täytyy tehdä erikseen paljon keppitreeniä.

Loppupäivän koirat saivat loikoilla ulkona auringonpaisteessa.

SUNNUNTAI
Aamupäivällä tein taas pellolle jäljet. Tein nyt myös Ninnille omansa. Hopin jälki oli pidempi kuin lauantaina. Yritin laskea askeleet, mutta sekosin laskuissa, kun 600 tuli täyteen. Viisi kulmaa ja kolme keppiä. Mentiin taas kentälle jälkien vanhenemisen ajaksi.

Hopi hyppi pk- estettä ja se meni sujuvasti. Sen jälkeen kokeilin kapulan kanssa. Kapulana oli tosi kevyt puukapula eli en halunnut kokeilla painavan kanssa. Pari kertaa meni ihan hyvin, mutta sitten pari muuta kertaa Hopi kiersi esteen kapulan kanssa. Tätä täytyy nyt miettiä. Hopista ei kuitenkaan tule enää varsinaista pk- koiraa enkä kovin kauaa halua sitä korkeilla esteillä hypyyttää.

Lisäksi tehtiin molempien kanssa seuraamista ja luoksetuloa. Hopin ongelmana seuraamisessa on puskeminen ja painaminen, joita tosin olen saanut nyt huomattavasti vähenemään. Jos tätä muistaisi (jaksaisi) tahkoa joka päivä, niin uusi tapa voisi pysyä paremmin Hopin muistissa. Luoksetulossa ongelmana on loppurysäytys vasempaan jalkaan ennen sivulletuloa. Tästä lähtee aina se puoli pistettä kisoissa enkä keksi mitään keinoa sen poistamiseksi. Nyt olen saanut intoa näiden pienten asioiden hiomiseen, mutta vielä pitäisi keksiä ne toimivat keinot.

Tokon jälkeen ajettiin jäljet. Ninnin kanssa menimme ensin. Vähän hapuilua oli etenemisen osalta, mutta kepit löytyivät ja Ninni oli onnellinen, kun pääsi tekemään jotain. Hopin kanssa mentiin seuraavaksi. Melkein hypin riemusta narun päässä, kun sillä pysyi nenä niin hienosti maassa. Yhdellä suoralla nousi, kun jälki hukkui hetkeksi, mutta muuten sujui hyvin. Tuuli oli taas todella kovaa ja pyöri pellolla välillä oikein kunnolla. En laittanut kulmiin nameja ollenkaan ja tuntui, että Hopi meni ne tarkemmin (?). Kaikki kepit löytyivät ja olin nyt hirmuisen tyytyväinen. Ehkä se tästä.

Iltapäivällä pääsimme avaamaan kesän paimennuskauden. Kiitos Sanna! Sanna rakensi pienen laitumen isolle pellolle ja haki omien koiriensa (Miina & Tinka) kanssa kuusi lammasta. Mulla ei ollut oikein mitään ajatusta mitä Hopin kanssa pitäisi tehdä. Päätin sitten, että jotain hallittua ja rauhallista. Ei yhtään säntäilyjä tai juoksemista. Onnistuin mielestäni aika hyvin toteuttamaan ajatuksen. Treenasimme vuorotellen pikku juttuja. Hopi meni paikoin tosi hienosti ja maltillisesti. Siitä huolimatta sillä on turbovaihde koko ajan valmiina, jos kuitenkin saisi ampaista täyteen vauhtiin. Kuljetukset meni nätisti, kun kuljettiin suoraan, mutta flankkaukset olivat surkeita. Näitä pitää siis tulevana kesällä harjoitella paljon. Pari hakukaarta kokeiltiin ja ne meni oikein nätisti. Tuli taas oikein into paimennukseen, vaikka lajeista onkin se kaikkein haastavin. Ninni sai toimia henkisenä tsemppaajana aidan reunalla. Alla pari Sannan ottamaa kuvaa Hopista.

Illalla oli kotona pari totaalisen väsynyttä koiraa. Flunssakin pääsi oikein kunnolla vauhtiin, joten maanantai vietettiin sohvan pohjalla.

Blogi avattu. Katsotaan miten usein tulee tänne kirjoiteltua.

Eilen siis tehtiin kevään ensimmäinen jälki ja parannettavaa jäi tulevaa varten. Syksyllä jälki jäi siihen kuntoon, että kepit nousivat jo hyvin, vaikka Hopi ajoikin jälkeä melko epätarkasti. Nyt meni päin vastoin. Jälkeä Hopi meni pääasiassa hyvinkin tarkasti, vauhti oli sopivaa, mutta puolet kepeistä jäi matkan varrelle. Muutaman kohdalla mentiin ihan selkeästi niiden yli, mutta Hopi ei reagoinut ollenkaan. Eli keppitreeniä, taas, ja kulmien harjoittelua. Ehkä joskus kaikki onnistuu samalla kertaa...

Esineruudussa eka esine (hanska) nousi hyvin, mutta toisen kohdalla menikin kauemmin. Toista esinettä (pientä pussukkaa) kävi avustaja näyttämässä ja löytyihän se sieltä lopulta. Ongelmana meillä on se, että olen näköjään jämähtänyt harjoittelemaan hanskojen, sukkien, ym. vaatekappaleiden kanssa. Kun ruudussa on joitain muita erilaisempia esineitä, niin Hopi voi mennä niiden yli. Kuivaharjoiteltiin lasten saappaan, silmälasikotelon ja mehupullon tuomista. Näissä ei mitään ongelmia. Nyt pitää vain muistaa laajentaa esinevarastoa. Tulipa hyvään kohtaan itselle tämä muistutus!

Pääloma loppui ja tässä välissä on pari viikkoa töitä ja ensi viikko taas lomaa. Mukavan rento lasku työputkeen. Kuumuus on verottanut treenaamista. Tokoiltu ollaan vähäsen, agilitya tehty vielä vähemmän. Loman alussa jäätiin tosiaan Rymättylään ja siellä oli niin otolliset olosuhteet, että tein Entille joka päivä jäljen. Hirmu kätevää, kun ihan mökin vieressä oli iso, juuri ajettu pelto, joten ei tarvinnut erikseen lähteä mihinkään.

Paimennettu ollaan ehkä eniten. Ollaan melkein viikoittain käyty harjoittelemassa Rymättylässä ja viikoittain Piikkiössä. Niiden lisäksi ollaan laskettu Raision lampaita ja siirretty Ruissalossa eläimiä. Nekin tosin voidaan laskea harjoituksiksi, koska lampaat ovat joka paikassa erilaisia, maasto vaihtelee, eläinten määrä vaihtelee ja joutuu tekemään erilaisia asioita.

Entti on mennyt harjoituksissa kivasti eteenpäin. Pääosin on rauhallinen ja kuuliainen, mutta näköjään siitäkin löytyy sellainen kyllä-mä-tän-ite-osaan-paremmin-vaihde.  Entti on melko vahva silmäkoira, joten se helposti uppoutuu sinne omaan "lammasmaailmaansa" ja tästä syystä tyyppiä täytyy laitumella pitää hyvin hereillä. Ajaa mielellään kohti, flänkkien kanssa saa vääntää paljon enemmän. Viime viikolla aloitettiin harjoittelemaan jakoja. Kovin, kovin vaikeaa, kun oli niin mahdotonta irrottaa silmiä lampaista. Se ja flänkit siis harjoituslistalla ensimmäisinä.

Astakin on ahkerasti harjoitellut paimennusta ja kehittynyt koko ajan. Välillä väläyttelee jo hienoja juttuja. Kunhan vaan muistaisi sen jarrun ja maltin, myös siellä kauempana, niin alkaisi olla aika kivalla mallilla.

Tuleva viikonloppu vietetään Somerolla PM-kisoja seuraten. Astan äiti Pimu ja Elisa valittiin Suomen joukkueeseen, joten peukut pystyssä jännitetään laitumen reunalla 

Tässä vielä muutama lomakuva. 

Ja lopuksi Astan tyylinäyte veteen hyppäämisestä