Ollaan treenattu viime aikoina oikein kunnolla. Tästä pisteet itselle, että motivaatiota on riittänyt ja olen pysynyt suunnitelmissa. Päätin, että Entin kanssa pitää tehdä tokoa ihan joka päivä, vaikka sitten vain jotain pientä, mutta kuitenkin. Melkein olen pysynyt tuossa suunnitelmassa. Entin kanssa pitää muistaa olla tosi mustavalkoinen ja olenkin joutunut aikaisempaa enemmän keskittymään treenien etukäteissuunnitteluun ja myös niihin odotteluaikoihin. Eiliset hallitreenit menivät ehkä noista em. asioista johtuen tosi tosi hyvin.

Astan kanssa ollaan tahkottu agilitya, siirrytty toiseen ryhmään, käyty hallilla yksin ja kavereiden kanssa ja motivaatiota löytynyt itselle ihan hurjasti lisää!

Olen nyt jo muutaman vuoden viettänyt hiljaiseloa kisarintamalla, että tänä vuonna mennään sitten ihan pakosti. Johan tässä on omat kisarutiinit hävinneet jo aikoja sitten.

Tokon ja agilityn lisäksi ollaan käyty Sannalla tekemässä lammashommia. Asta ja Sami ovat auttaneet paalien vaihdossa ja vitsi, että on ollut hyviä harjoituksia. Asta väsyy ihan eri tavalla kuin siitä, että kuljettelee lampaita pellolla. Tuossa se joutuu siirtämään lampaat pois vanhalta paalilta ja pitämään kymmeniä eläimiä paikoillaan sen aikaa, kun traktori tuo uuden paalin. Se ei voi sinkoilla, koska sitten sinkoilisi lampaatkin ja homma menisi pieleen. Sen ilmeestä oikein näkee miten se joutuu keskittymään ja ottaa homman vakavasti. Kauhean helppoa se ei ole, kun kymmenet silmäparit tuijottavat vastaan ja kokeilevat välillä, että pääsisikö uutta paalia jo syömään. Mutta Astan ohi ei pääse kukaan  Se on kehittynyt tuossakin hommassa tosi paljon. Sami voi jättää sen nyt selän taakse pitämään lampaita sillä välin, kun itse purkaa uuden paalin muoveista ja pystyy luottamaan siihen, että Asta hoitaa oman osuutensa eikä yksikään lammas pääse livahtamaan ohi. Lammasryhmiä on tietysti useita, joten Asta pääsee harjoittelemaan aina kerralla useammassa karsinassa.

Enttikin on tietysti päässyt lampaita katsomaan. Sille paalien vaihto on vielä liian iso juttu. Sen sijaan ollaan harjoiteltu kiertämisiä lampaiden ja seinien välissä, lähestymisiä ja vähän tuollaisia lampaiden paikallaan pidon alkeita. Sille on tosi haastavaa tuo tuijottaminen tai se, että pienessä tilassa suuri lauma tuijottaa takaisin. Vierekkäin "käsi kädessä" kun ollaan katseltu, niin itsetunto on riittänyt ja ollaan saatu onnistuneita tuijotushetkiä

Tämä viikko on ollut joululomaa ja se  tuli kyllä tosi tarpeeseen. Kelit nyt on olleet mitä on ja pihakuusikin rämähti Tapaninpäivän myrskyssä talon katolle, mutta sekään ei onnistunut pilaamaan lomafiilistä. Jälkiä korjaillessa meni alkuviikko, mutta ollaan ehditty hyvin treenailemaan. Olen käynyt suht ahkerasti hallilla ja tehnyt Astan kanssa agilitya ja Entti on tokoillut. Kai se pitää Asta ilmoittaa johonkin kisoihin. Tänään mentiin aamulla 17 esteen rata puhtaasti

Entin tokoilu aiheuttaa nyt vähän harmaita hiuksia. Se piippaa taas joidenkin liikkeiden yhteydessä. Niin ärsyttävää. Pitää miettiä treenit tosi tarkkaan, jottei vinkumista tulisi. Muuten se tekee kivalla asenteella ja ollaan edetty liikkeissä. Hallilla olen tehnyt sillekin hyppytreeniä ja se sai yllättävän hyvin soviteltua pitkät koipensa hyppyjen väliin.

Ja kun näitä videoita nyt on kasattu, niin tasapuolisuuden nimissä Entistäkin yksi. Tämä tosin on pelkkää paimennusta.

Viime aikoina ollaan oltu enemmän Rymättylässä kuin kotona. Voisi melkein sanoa, että Sami on Astan kanssa muuttanut sinne, joten olen ollut myös itse siellä, jotta edes joskus nähdään.

Viime viikon torstaina tuli pikainen lähtö Korppooseen Granön saareen hakemaan lampaita. Ne olivat menneet aidoista läpi ja popsineet mökkiläisten istutuksia, joten piti mennä pelastamaan ne ennen kuin saarella grillattaisiin lammasta. Menimme ensimmäistä kertaa Samin kanssa kahdestaan plus tietysti Metsähallituksen Jukka ja Jani, jotka toimivat venekuskeina. Saaressa oli  28 lammasta ja ne olivat jakaantuneet kahteen porukkaan.

Haku meni ihan nappiin. Siitä kun vene lähti rannasta meni 50 minuuttia siihen, että oltiin haettu, kerätty ja kuljetettu lampaat veneeseen, ajettu takaisin ja siirretty ne autoon. Ilman Astaa ei olisi onnistunut. Se toimi hienosti ja juuri niin kuin pitikin. Lampaat olivat kesän aikana villiintyneet melkoisesti, joten ei puhettakaan mistään normaalisti peruskuljetuksesta. Homma meni poispäinajolla kallioiden ja ryteikköjen läpi ja riittävän pitkällä etäisyydellä, etteivät toiset saaneet mitään paniikkireaktioita. Pari hienoa pelastusta Asta teki ihan omatoimisesti kääntäen lampaat kohti venettä, kun Sami ei nähnyt kallioiden yli. Joskus omatoimisuudesta, aloitekyvystä ja siitä että tietää paremmin kuin ohjaaja on siis hyötyäkin 

Entti oli ensimmäistä kertaa mukana ja itse asiassa ensimmäistä kertaa veneessä, mutta siinä ei nyt ollut mitään ihmeellistä. Se oli melkoisen huolissaan lampaiden kuljetuksessa, kun etäisyys oli niin pitkä. Sillä oli varmaan myös sellainen olo, että homma ei ole yhtään hanskassa, kun se on tottunut pyöritykseen tasaisella pellolla, jossa lampaat näkee koko ajan. Varmuuden vuoksi se sai olla kiinni ja ehkä seuraavina kesinä sekin pääsee enemmän tositoimiin.

Lauantai meni myös Rymättylässä, mutta Katjan ja Alarin luona. Käytiin porukalla sienestämässä, kokkailtiin, ihasteltiin pupuja ja tehtiin palauttavat paimennukset torstaisen saarireissun jälkeen. Entin kanssa meni ihan kivasti. Lampaat olivat aika jähmeitä ja niillä oli kova veto lampolaan ja parissa hakutreenissä mokasin suunnan itse ja lampaat painelivat kohti kotia. Mutta kokonaisuudessaan meni hyvin, eikä saarireissu jättänyt mitään ”en hallitse laumaa”-fiilistä Entille. Asta teki myös pientä treeniä, mutta siinä ei tainnut olla mitään erityistä. Meni ihan ok ja nätisti, kun lampaat tosiaan liikkuivat aika nihkeästi.

Sunnuntaina oli toinen kerta Nooran agilityopeissa ja sinne siis Astan kanssa. Totesin, että voisin ihan hyvin itsekseni harjoitella kuvioita ja kiemuroita ilman koiraa. Ne eivät vaan tule mistään takaraivosta, kun samaan aikaan keskittyy myös koiraan. Sain huutia siitä, että juoksen lömpötellen, kun pitäisi juosta täysillä. Ihan kauhean vaikeaa oli ohjata, juosta lujaa eteenpäin, kääntyä nopeasti jarruttamaan, kääntyä takaisin ja ohjata Asta hypyn yli. Ei muuten onnistunut ja aikakin loppui kesken. Argh, pitääkö tässä oikeesti alkaa tekemään jotain spurttiharjoituksia?! Kaiken kaikkiaan hyvä ja antoisa kurssi taas kerran. Kyllä se Asta kivasti kulkee, jos vaan osaan ohjata. Ja itse asiassa välillä kulkee kivasti, vaikka mun kädet ja jalat huitoo minne sattuu. Ja jostain kumman syystä alan tykkäämään lajista kerta kerralta enemmän, vaikka se tuntuukin samaan aikaan tuskaiselta 

Kameraa on käytetty ahkerasti ja tässä muutamia kuvia Rymättylässä rallattelusta ja Entin paimennustyylistä

Tänään oli Entin sisarusten joukkosilmäpeilaus. Viisi seitsemästä pääsi paikalle, ihan kiva määrä. Saanan, Pinjan, Pilven, Cillan ja Entin lisäksi mukana olivat kuokkimassa Asta ja Elsa. Kaikilla oli silmät kunnossa. Hyvä, hyvä

Asta tuli eilen töistä kotiin. Päivittäin eläinten siirtoja ulkoa sisälle ja välillä toisin päin, laitumilta toiselle siirtoa, karanneiden hakemista. Sisällä se auttaa paalien vaihdossa eli pitää sen aikaa lampaita paikoillaan, kun traktori tuo uuden paalin. Ensimmäistä kertaa oli kuljettanut myös isoja pässejä, joiden kanssa samaan aitaukseen en kovin mielellään itse edes menisi. Olivat kuulemmat tuijotelleet toisiaan pitkään, joku oli jo alkanut uhittelemaan, kun varmaan oli katsonut, että mikä pikku kirppu siihen tuli. Sinnikkyys kuitenkin voitti ja sitten pässejä haettiinkin useampana päivänä niille tehtävien hoitotoimenpiteiden takia.

Entti on viettänyt pienimuotoista sairaslomaa, kun se sai lauantaina metsässä jostain viiltohaavan jalkaansa kannuskynnen viereen. Haava ei ole iso, mutta sen verran syvä, että jos kovin liikkuu, niin alkaa vuotamaan uudestaan. Ja sitä verta muuten oikeasti vuotaa. Eli me ollaan vaan tehty pieniä tekniikkaharjoituksia.

Astan kanssa oltiin eilen agitreeneissä. Hirveän hyvin oli kuulolla, toisaalta irtosi, toisaalta sain ihan lähelle, rimat pysyi ylhäällä ja kontaktitkin toimi. Ainut mikä ei toiminut olen minä. Olen niin onneton lukemaan rataa ja miettimään missä kohtaa mitenkin pitäisi ohjata. Sitten menee ihan ok, kun joku sanoo, että tässä ohjaat näin ja näin. Pitäisi varmaan uskaltautua epiksiin, jossa kukaan ei ole sanomassa ohjeita.

Asta pässien kanssa

Tänään on Astan syntymäpäivä. Piti olla myös agilitytreenit, mutta flunssa iski sen verran kovaa, että oli pakko jättää väliin. Eli Astalle tuli vähän tylsempi synttäripäivä. Onnea myös Noa-veljelle ja Freya-siskolle

Viime viikko Astan kanssa olikin oikein agilitypainotteinen. Maanantaina töiden jälkeen Ninalle ja siellä menikin sitten reilusti aikaa. Taas tuli opittua uusia ohjausjuttuja ja pari termiäkin sanavarastoon lisää. Nina jaksoi sinnikkäästi vääntää mun kanssa ja ihan kivastihan se Asta saatiin kulkemaan.

Tiistaina jatkettiin agilitylla ja lähdettiin töistä Hannan ja Miisan kanssa Lohjalle. Tehtiin osittain samaa rataa kuin maanantaina, koska halusin testata, että osaanko niitä ohjauskuvioita vielä seuraavanakin päivänä. Lisäksi treenattiin erikseen keppejä ja kontakteja ja Asta meni ensimmäistä kertaa vieraita keppejä ilman ohjureita. Hyvä seura ja onnistuneita kuvioita, joten hyvät treenit!

Keskiviikkona kotiin ja omiin agitreeneihin. Niissä ei muistaakseni mitään erityistä.

Perjantaina käytiin viimeistä kertaa laskemassa Raision lampaat ja treenattiin taas siinä samalla. Liian nopeasti se kesä taas meni. Tuntuu, että juuri äskenhän ne lampaat vasta laitumille tuotiin. Astalla ohjelmassa hakuja kaukaa, poikittaisajoa, poispäinajoa ja kuuntelutreeniä. Alussa Sami joutui hieman keskustelemaan, kun Astalla oli korvat taas ihan lukossa, mutta sen jälkeen sujui hienosti. Entin kanssa treenattiin niitä hakuja ja hakuja. Se on kyllä sellainen jumipää, mutta kun tarpeeksi helposti tekee, niin menee ihan nätisti taakse asti.

Lauantaina kävin yksin Piikkiössä koirien kanssa. Molempien treenit onnistuivat. Ei kyllä tehty mitään erityisen hankalaa vaan ihan helppoja juttuja. Asta kuunteli ja Entti kiersi taakse asti suht kaukaakin lähetettynä. Toivottavasti talven aikana päästäisiin suht säännöllisesti treenaamaan, jotta ei tulisi niin pitkää taukoa.

Entillä oli tänään ohjelmassa rokotukset. Saatiin samalla punnittuakin ja mittariin tuli 21,5 kg. Ihan luukasahan Entti on, joten odotettavissa on iän myötä varmasti muutamia kiloja vielä lisää.

Syntymäpäivän kunniaksi päivänsankarista muutamia kuvia lempipuuhassaan.

Eipä mitään uutta, samoja juttuja vaan. Paljon ollaan paimennettu, Astan kanssa treenattu agilitya, Entin kanssa tokoa ja pari jälkeä ja esineruutuakin ollaan tehty. Sami harjoitteli perjantaina Raisiossa sortteerausta ja erotteli Astan kanssa kioski-laitumella mustat lampaat valkoisista. Meni aika nappiin   Asta lähtee ensi viikoksi Espooseen mukaan ja tiedossa on viilauksia agilityssa. Huomenna aloitetaan Ninan opeissa.

Lopuksi videota Entin tokoiluista Virossa. Vielä pitää hienosäätää joissain alokasluokan liikkeissä, poistaa käsiapuja jne., mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Hyvin huomaa, että kun on taas töissä ei juurikaan tule kirjoiteltua blogijuttuja. Ahkerasti ollaan silti treenattu. Pääpaino Astalla ja Entillä on ollut paimentamisessa. Lisäksi ollaan tokoiltu ja treenattu agilitya.

Asta on jo melkoisen kivalla mallilla paimennuksen suhteen. Sille sopii se, että se pääsee useita kertoja viikossa lampaille, niin ei tarvitse niin paljoa hätiköidä. Sami ja Asta ovat auttaneet Sannaa ja Mikkoa ja hakeneet eläimiä pois saarilta ja treenanneet pelloilla kuulemma pitkiä kolmosluokan hakuja. Milläköhän sitä saisi potkittua Samin kisoihin... ?

Viikko sitten olin Astan kanssa Noora Keskievarin agilitykurssilla. Olipas hyvä kurssi ja paljon tuli hyviä neuvoja. Astan kanssa on kiva treenata ja mennään koko ajan eteenpäin. Kepeiltäkin ollaan poistettu ohjurit, joten Asta alkaa olla aikalailla estevalmis. Sitten vielä kun saisin oman ohjauksen kisavalmiiksi...

Sillä välin kun Asta on tehnyt töitä, niin Entti on viettänyt aikaa turistimatkalla. Piipahdettiin viime viikonloppuna Virossa, kun Tiina ja Ruuvi menivät agikisoihin. Entti oli oikein mallikelpoinen matkalainen ja vietti hotellielämää rennosti sängyssä jalat kohti kattoa nukkuen.

Molempina päivinä treenattiin kisapaikalla tokoa ja sain vihdoin ja viimein sitäkin videolle. Lauantaina oli ihan hirvittävän kuuma ja lämpö vaikuttaa Enttiin sen verran, että se korkein vire puuttuu. Niinpä treenit oli lyhyet ja paljolla lelupalkalla. Sunnuntaina oli viileämpi ja Entti selvästi korkeammassa vireessä. P.makuun kanssa teen nyt kunnon pohdintaa, kun Entti ei pidä sitä edelleenkään liikkeenä. Kotona ja sisällä ok, mutta ulkona saattaa unohtaa mitä oli tekemässä ja sen voi löytää vaikka kyljelleen heittäytyneenä. Hiukan vaikeaa suhtautua tuollaiseen rennompaan tyyppiin, kun Hopi ja Asta ovat aina ottaneet kaiken tekemisen niin paljon vakavammin. Ehkä se ratkaiseva juttu voisi olla pään laittaminen maahan...?

Matka oli kuitenkin kaiken kaikkiaan oikein onnistunut, joten me voidaan lähteä turisteiksi joskus toistekin

Ruuvi ja Entti Virossa

Kuluneen lomaviikon voisi sanoa menneen aika pitkälti lampaiden parissa. Tiistaita lukuunottamatta koirat ovat joka päivä päässeet harjoittelemaan.

Keskiviikkona piipahdettiin päivällä Piikkiössä ja harjoiteltiin samoja perusjuttuja kuin aina. Torstaina taisi olla sama juttu. Mietittiin juuri, että Entti on mennyt aikamoisen harppauksen muutamassa kuukaudessa eteenpäin, kun se aloitti varsinaisen harjoittelun vasta toukokuussa. Videoin harjoituksia ja jos vaan jaksan, niin laitan niitä tänne.

Perjantaina suunta kohti Rymättylää. Vietettiin samalla puolipentueiltaa, kun neljä pennuista oli siellä + Tiina ja Hutch. Entti harjoitteli lampailla suuntia ja vähän kuljetusta, mutta ei hakuja. Asta ei tuossa pienessä aitauksessa tehnyt mitään vaan meni Samin kanssa pellolle harjoittelemaan 50 pässikaritsan kanssa. Olivat ihan tosi jähmeitä ja Asta saikin tehdä töitä kunnolla ja puskea niitä eteenpäin. Oli sille aika vaikeaa ja välillä oli vähän kysymysmerkkinä, kun eivät liikkuneet.

Lauantaina menin päiväksi Katjan luokse kurssille, jossa raakavillasta tehtiin päivässä matto. Tällaiselle vähän kärsimättömälle luonteelle oikein sopiva, kun tulosta syntyi niin nopeasti. Kurssilla oli kaikenlaisia käsityöihmisiä mukana, joilla tietysti oli sitten omiakin lampaita. Halu omiin lampaisiin (kanoihin, kaneihin, kissoihin, ym.) vaan kasvaa ja kasvaa, mutta vielä joutuu odottamaan...Sillä välin voi vaikka käydä kaikenlaisilla kivoilla kursseilla Sami oli päivän aikana treenannut useampaan kertaan kaikki meidän koirat ja Sannan Elsan. Lisäksi Asta oli saanut tehdä töitäkin eli hakea karitsalaumoja laitumilta hakemaan vähän lisärehutäydennystä ja treenilampaat se kuljetti Elsan kanssa yhteistyöllä laitumelta toiselle. Tällaiselle omasta tilasta haaveilevalle citypaimentajalle on niin hienoa, että on mahdollisuus edes joskus päästä auttamaan ihan oikeissa töissä. Niissä näkee koiran kehityksen ja osaamisen ihan eri tavalla kuin siinä, jos kerran viikossa käy samoilla, muutamilla, totutetuilla lampailla vähän pyörimässä. Ja lisäksi kouluttaminenkin on mielekkäämpää, kun voi joskus olla oikeasti avuksi.

Tänään mentiin Ruissaloon vaihtamaan lampaita laitumelta toiselle ja siinä sivussa sitten pientä treeniä Entille, Astalle ja Hutchille. Entin kanssa ei mitään erityistä, samoja vanhoja juttuja vahvistettiin. Hakukaaria ei treenattu, koska pakoetäisyys on niin suuri eikä Entti osaa tehdä tarpeeksi laajoja kaaria. Asta oli ensimmäisellä kierroksella ihan loistava! Lähti vasemmalle vähän niukasti, mutta Samin uudesta vasen-käskystä otti 90 asteen kulman vasemmalle ja hienosti korjasi tilanteen. Maahan meni heti ensimmäisestä ja nosti lampaat kävellen. Ehkä se oli rauhallisempi, kun melkein koko viikon on päässyt paimentamaan. Seuraavilla toistoilla alkoikin sitten vähän tuttu hätäily nostaa päätään ja kulmatyöskentely on nyt aika vaikeaa. Ei millään meinaa kiertää aidan reunaa vaan yrittää työntää ja pitää lampaat kulmassa. Ehkä nämäkin voisi ottaa oikein kunnolla työn alle?

Ai niin, keskiviikkona käytiin agitreeneissä, torstaina aamulla vielä ihan omatoimisesti ja tokoiltu ollaan vähän joka päivä. Vaikka paimennus on ihan sikavaikeaa ja mulla menee Astan kanssa vääntämiseksi ja Entin kanssa olen välillä muuten vaan ihan pihalla, niin tuppaa nuo muut jutut väkisinkin jäämään vähemmälle. Paimennus vie vaan jotenkin mennessään.

Olenkohan koskaan ollut näin positiivisella mielellä paimennustreenien jälkeen? Ei mitään valittamista eikä olisi voinut paremmin mennä. Jouduin menemään yksin, kun Sami lomailee Helsingin suunnalla. Päätin, että nyt pitää tehdä rauhallisesti, positiivisesti ja niin helposti, etten menetä hermoja. Ja mistä ihmeestä mulle sellainen zen-fiilis mahtoikaan tippua?! Paimennus on mulle vähän sellaista tasapainoilua oman mielen kanssa, kun siinä tarvitaan niin paljon auktoriteettia. Multahan ei sitä löydy kuin ehkä kovasti kaivamalla, joten suosiolla olen luovuttanut päätreenaajan osan Samille. Olen koirille varmaan enemmän sellainen kiva kaveri, joka treeneissä heittelee palloa ja keksii mukavaa puuhasteltavaa, mutta sitten kun kuvioon astuu lampaat, ei sen kivan kaverin käskyjä otetakaan enää niin tosissaan.

Sain treenata ihan yksikseni, kun muut eivät päässeet. Entin kanssa ensin poispäinajoa. Tämän se osaa ja siinä kuuntelee + ajattelee myös itse. Meni aika usein itse maahan, kun saavutti lampaiden pakoetäisyyden. Noilla ei pysty helposti harjoittelemaan jakoa, joten se unohdettiin. Sen sijaan harjoiteltiin suuntia. Käänsi päätä hyvin molempiin suuntiin lähtiessään ja etäisyyskin pysyi samana melkein koko kaaren ajan. Nyt on helpompi puoli vaihtunut eli oikealle onnistuu rennommalla tyylillä. Vasemmalla tulee jossain klo 11 kohdilla sellainen pieni epävarmuudesta johtuva ryntäys. Sitten Entti tauolle ja sähikäinen tilalle.

Olin vähän epävarma ensin, että mitäs me Astan kanssa tehdään ja ajattelin kokeilla silläkin poispäinajoa. Yritti kuitenkin koko ajan lähteä kaarelle, mutta alkusuunnitelman mukaisesti tällä kertaa ei väännetty kumpi voittaa, joten Asta hihnaan, jolloin oli pakko mennä suoraan. Yritti siinäkin liukua kaarelle, mutta vähitellen oikeni. Pysähdyttiin joka kerta, kun lampaat lähti liikkeelle. Asta alkoi vähitellen ottaa pysähdyskäskyt nopeammin vastaan ja meni suoraan kohti lampaita. Kokeiltiin sitten ilman hihnaa. Meni niin nätisti, kuunteli ja pysähtyi kun pyysin. Kiltti tyttö <3  Sekä Astan että Entin kanssa harjoittelin myös vihellystä maahanmenossa. Outin käskytys Rotin kanssa oli niin kivan kuuloista tai oikeastaan kuulumatonta, joten mäkin haluan, että Asta ja Entti pääsevät sanallisista pois tai ainakin selkeästi niiden käyttö vähenee.

Samanlaisia kierroksia molemmilla koirilla kolmella eri kerralla. Kaikki kerrat meni rauhallisesti ja kuulolla. Tykkäsin myös siitä, että lampaat pysähtyessään alkoivat heti laiduntamaan, joten nekin olivat rentoutuneita. Tällaisia kertoja lisää!

Eilen alkoi myös agilitytreenit kesätauon jälkeen. Ajattelin, että ollaan varmaan melko ruosteessa, mutta ei, me selvittiinkin hyvin. En tiedä mikä hyvä vaihe meillä nyt on menossa, mutta kivalta tuntui. Parissa kohdassa rataa tuli jo sellainen olo, että tässä pitää tehdä näin ja se vielä onnistui ohjatessa!

Karoliina otti viikko sitten Piikkiössä kuvia, kiitos!

Astan poispäinajoa...

...ja normi kuljetusta

Hopsu

Entti harjoittelee flänkkäämään...

...ja tekemään poispäinajoa

Urokset on siis ihan oikeesti putkiaivoja vai korostuuko meillä ero jotenkin erityisesti?! Entti kyllä oppii, mutta jotkut asiat on sille hirvittävän vaikeita eikä se osaa soveltaa ollenkaan. Hypyn harjoittelussa näkyy parhaiten ja siinä missä Asta aikanaan tarjosi jo ties mitä variaatioita, Entti ei tajua hyppyä ilman suuria apuja. No, kunhan se hyppy joskus saadaan sitä yhtä putkea pitkin päähän, niin kyllä se pysyy siellä. Niin, se on muidenkin asioiden kanssa ollut.

Tässä viikon kootut:

MA (Entti mukana töissä):

Hannan ja Tiinan kanssa tokotreenit. Otettiin käskytyksillä ja kaikki meni ok. Paitsi siinä hypyssä tarvitsi ylipaljon apuja. P.makuu Hutchin ja Vinhan kanssa. Muistaakseni oli ok.

TI:

Treenit Hannan ja Miisan kanssa. Tokotreenien aikana talloin lisäksi 100 askeleen jäljen. Tokoillessa otettiin metallia, ruutua, luoksetuloa ja seuraamista. Hanna ja Miisa tekivät samaan aikaan, joten hyvää häiriöharjoitusta. P.makuu Vinhan ja Taiston kanssa. Entti oli ihan outo. Heti jätön jälkeen nousi istumaan ja teki tätä parikin kertaa. Sitten kun sain jäämään maahan, niin katsottuaan hetken ohikulkijoita, se nousi ylös ja lähti kävelemään kohti. Oli ihan sen näköinen, että unohti mitä oli tekemässä, eikä se kyllä ajatuksena mitenkään yllätä. Lopuksi sain hetken aikaa onnistuneen pätkän.

Sen jälkeen jäljelle. Ensimmäiset 10 askelta meni vähän poskelleen, kun muurahaiset olivat vallanneet makkarat. Sen jälkeen nuuskutteli tosi rauhallisesti jokaisen askeleen. Matkaa pitäisi muistaa pidentää.

Jäljen jälkeen lenkille ja siellä tehtiin vielä kaikille koirille esineruutu. Entin pisto oli kaikkea muuta kuin suora, mutta ei kuitenkaan unohtanut mitä oli tekemässä, löysi esineen ja jopa palautti sen!

KE:

Astan agitreenit. Meitä oli vain kaksi, joten ehdittiin tehdä vaikka mitä. Välillä meni hyvin, välillä ei, mutta kokonaisuutena ihan hyvä ja eteenpäin vievä kerta.

PE:

Torstai taisi olla välipäivä. Perjantaina tein pihatokot Entillä ja Astalla pujottelutreeniä ennen juhannusvieraiden tuloa.

LA: Vieraiden lähdettyä tehtiin samat kuin perjantaina. Illalla mentiin vielä Piikkiöön paimentamaan. Astalla poispäinajoa ja suuntia. Vääntämisen tulos alkaa taas näkyä. Kuunteli kivasti. Entillä pelkkää poispäinajoa ja maahanmenoa. Maasta meinasi nousta ilman lupaa, mutta maahan meni paremmin. Jos on kauempana lampaista, saattaa mennä pientä ravia, mutta alkaa kävellä lampaiden lähellä. Lopetuksetkin sujuivat eikä yrittänyt enää ryntäillä lampaille.

SU:

Parilla eri kerralla tokoiluja ja pujottelutreeniä pihalla. Entti ei edelleenkään tajua hyppyä... Iltapäivällä Raisioon laskemaan lampaat. Asta hoiti muut laitumet, mutta isolla Enttikin pääsi harjoittelemaan. Asta jakoi ensin porukan ja sen jälkeen vielä toisen kerran, jotta laskeminen vähän helpottui. Koirat olivat laumojen välissä laskemisen aikana ja Entti malttoi pysyä koko sen ajan paikoillaan. Aika hienosti! Se pääsi sitten ajamaan koko sadan lampaan porukkaa sekä kohti että poispäinajona. Meni tosi maltillisesti.

Tein Astalle ja Entille omat suunnitelmat asioista, mitä pitää joka viikko harjoitella, jotta edistytään. Viikko mentiin niiden mukaan ja joissain piti joustaa, mutta hyvä kuitenkin, että asiat on kirjoitettu ylös, niin niiden harjoittelu ei unohdu kokonaan.

KESKIVIIKKONA:

Töiden jälkeen pysähdyttiin Astan kanssa Lohjalle, nähtiin Hanna ja koirat pitkästä aikaa ja treenattiin agilitya. Hyviä vinkkejä, jotka laitettiin tarkkaan korvan taakse muistiin. Olipa kiva nähdä, kiitos vinkeistä ja treenimahdollisuudesta!

TORSTAINA:

Astan kanssa pihalla ohjauskuvioiden harjoittelua ja keppitreeniä. Kepit vaativat vielä jonkin verran vahvistuksia, mutta eiköhän ne kesän aikana saada sellaiseen kuntoon, että ohjureita ei tarvita. Ohjauskuvioissa nostan nyt rimojen korkeutta ja lisään vauhtia muiden esteiden kautta ja yritän siinä samassa jotenkin vielä muistaa miten jalkojen ja käsien pitikään mennä. Aika paljon olen tehnyt kuivaharjoituksia eli valssahdellut, pyörinyt, hypähdellyt ja heilutellut käsiä pihalla ihan yksikseni. Mahtaa naapureilla olla kivaa...

Entin kanssa tehtiin pihatokoa, jossa keskityttiin seuraamiseen. Vähän aikaa sitten ongelmana ollut banaanina kulkeminen ja taskun napsiminen on nyt poistunut (ainakin nyt näyttää siltä) ja suora, ryhdikäs seuraaminen on palannut. Tästä olen kovin, kovin iloinen. Lisäksi harjoiteltiin eteentuloa, joka on kauhean vaikeeta, kun ei tule tarpeeksi lähelle, kenottaa eikä näytä tajuavan mitä haluan. Sen jälkeen ruutua. Siinä ihan alkeisopeilla eikä mitään erityistä. Vähän puiden kiertoa ja niiden jälkeen vauhtinoutoa. Pitäisi mieluummin kapulan itsellään ja saan tosissani heilua ja huudella käskyä, että irrottaa kapulasta. Lopuksi vielä hyppyä, jossa tarvitsee vielä käsi-/leluapuja. Kivat pikkutreenit. Asenne oli hyvä!

Illalla suunnattiin Piikkiöön. Saatiinkin aikaiseksi oikein kunnon treenit eli väännettiin ja väännettiin. Ja tarkennuksena, että koirat puursivat kyllä ihan kunnolla, mutta lampaat eivät niinkään. Astalla suuntia, suuntia ja vielä vähän enemmän suuntia ja sitä hallintaa. Entti on päässyt jyvälle vähän enemmän ja se ei ollutkaan niin kuuliainen mitä edellisellä kerralla. Selkeästi näki, että se on tajunnut, että lampaat väistävät sitä ja itseluottamus on kasvanut. Suurimpana väännön aiheena oli kuitenkin lampailta poistuminen. Se ei kykene irrottamaan katsettaan lampaista ja kun sanoo lopetuskäskyn, se yrittää syöksyä sekaan. Tekee ihan samaa kotona Hopille, joka on todella ärsyttävää. Kyttää, kyttää ja kun käskee pois, ampuu ensin näpsäisemään karvoista ja kääntyy sitten. Treenattiin sitten sitä, että lampaat laidunsivat toisessa päässä, me lähestyttiin ja lopetettiin. Ja taas sama uudestaan ja ehkä vielä monta kertaa uudestaan. Alkoi mennä perille.

PERJANTAI:

Taas Astan kanssa ohjaus- ja keppitreeniä pihalla. Ei mitään erityistä.

Entin kanssa harjoiteltiin vastaavasti tokoa. Tunnaria kokeiltiin ehkä kolmatta kertaa ja nyt oli ihan pihalla. Ei osannut edes hakea sitä yhtä omaa pusikosta. Se siis harjoituslistaan top kolmoseen, samoin kuin se eteentulo.

Illalla Raisioon lampaita laskemaan. Asta teki varsinaiset työt ja me harjoiteltiin Entin kanssa parilla laitumella poispäinajoa. Meni ihan kivasti.

LAUANTAI:

Tehtiin vähän sisätokoa, mutta agit jätettiin väliin, kun nurmikko oli litimärkä koko päivän. Korvaukseksi käytiin Astan kanssa pyörälenkillä. Törmättiin pururadalla kyyhyn, mutta Asta juoksi onneksi suoraan yli ja itse vaistomaisesti väistin puunoksaa. Kiva, että ne kylmällä ja sateisella ilmalla tulevat köllöttelemään keskelle pururataa.

SUNNUNTAI:

Aamulla aikaisin ylös ja kohti hallia. Treenasin Astan kanssa kontakteja, muutamaa radan pätkää ja lähestymisiä pituudelle ja renkaalle vähän eri kulmista. Sieltä kotiin, suoritettiin vaihto ja Hopi ja Entti kyytiin. Ajettiin Kupittaalle treenaamaan tokoa Karoliinan kanssa.

Entin kanssa yllätys, yllätys seuraamista ja eteentuloa. Niiden lisäksi vauhtinoutoa, jääviä ja luoksetulo läpijuoksuna. Seuraamisessa kävelen kuulemma liian hitaasti, Entti liikkuu kuin sellainen kouluhevonen tms., jolla etujalat viuhtovat miten sattuu, joten siihen pitää kiinnittää huomiota. Lisäsin vauhtia ja näytti paremmalta. Hopi ja Asta ovat sen verran pienempiä, että askel on sopeutunut niiden liikkeisiin. Lopuksi p.makuu Maximuksen kanssa. Pari kertaa vaihtoi lonkalta toiselle, muuten ok. Pitää miettiä.

Hopikin sai vähän humputella. Tein sen kanssa luoksetuloa, jossa maahanmenossa se luuli, että heitin lihapullan, nappasi suuhun, mutta se olikin ampiainen. Sylkäisi samantien pois, kun tajusi eikä onneksi tainnut pistää. Kiva tuuri, kun kyseessä oli kuitenkin matalaksi ajettu nurmikko ilman kukan kukkaa ja se ampiainen möyri siellä maassa.

Myöhemmin iltapäivällä mentiin taas Raisioon tekemään tuurausvuoro. Perjantaihin verrattuna olikin vähän haasteellisempaa. Vettä satoi vaakatasossa, lampaat olivat jokaisella laitumella levittäytyneet laajalle eikä olleet kovin halukkaita liikkumaan. Asta sai tehdä kunnolla töitä, kun se kokosi niitä yhteen ja kuljetti laskettavaksi. Ensimmäisellä laitumella oli 35 pässikaritsaa, toisella 16 uuhta + karitsaa, kolmannella 40 uuhta karitsoineen, viidennellä 38 uuhta karitsoineen ja viimeisellä 102. Kolme tuntia meni yhteensä ja Asta teki koko sen ajan töitä mitä nyt aikaa meni hetken laitumelta toiselle siirryttäessä.

Meni ihan älyttömän hienosti. Sille sopii tuollaiset vaativammat olosuhteet ja se on itse paljon rauhallisempi, kun lampaat ovat jähmeämpiä ja niitä on enemmän. Treeneissä viisi liikkuvaa lammasta ovat sille tosi hankalia, koska Astalle tulee heti kiire ja varmaan mielikuva siitä, että homma ei ole hallussa. Eilen, kun joutui siirtämään tuollaisia isoja laumoja, se liikkui rauhallisesti, pysähtyi välillä jopa itse (!) ja siitä näki, että se todella mietti mitä pitää tehdä eikä vain mennyt kaasu pohjassa. Oltiin kaikki ihan likomärkiä ja väsyneitä, mutta eräs pieni musta koira taisi olla aika onnellinen.

Olipahan loma. Tapahtumarikas ainakin. Ilman koiria käytiin purjehtimassa saariston kautta Maarianhaminaan. Hurjat helteet ei merellä juurikaan haitanneet, joten kiva oli liplatella eteenpäin aaltojen ääniä kuunnellen. Saaristo on niin kaunis Lisäksi piipahdettiin Porin Jazzeilla, jossa näin sattumalta vanhan koulukaverin. Edellisestä tapaamisesta oli kulunut vuosia, mutta olipa ihanaa! Sain sitä kaipaamaani nauruterapiaa, kun koirien kohdalla oli vietetty synkkiä hetkiä. Eli takaisin aiheeseen ja koiriin. Aloitetaan vaikka Hopista.

Hopi aloitti jälleen ontumaan vasenta takajalkaa. Sinänsä hyvin ikävää, koska tammikuuhunkin on vielä matkaa (sallikaa mulle tää mauton ironia, koska yritän jotenkin psyykata näissä terveysjutuissa itseäni). Hetken aikaa katselin, mutta päätin piipahtaa lääkärissä ja helmikuisen ohjeen mukaan pyytää antamaan kortisonia nuljuluuhun. Taas jalkaa väännettiin ja käännettiin ja jo siinä vaiheessa lääkäri sanoi, ettei nuljuluusta saa aikaan mitään reaktiota, mutta polvi ruksuu. Hopilta sitten tajukankaalle ja kuvauksiin. Taas tuli uudet kuvat lonkista, polvista, varpaista ja olikohan joukossa vielä jotain muuta? Nyt alkaisi vähitellen riittämään kotona arkistoitavien kuvien määrä. Nuljuluussa ei näkynyt mitään, mutta polvessa oli tulehdus ja paljon nestettä. Lääkäri sanoi, ettei kyllä nuljuluuhun mitään laittaisi, mutta polveen kyllä. Totesi, että onhan se aika hakuammuntaa törkätä kortisonia milloin mihinkin, mutta kun ei voi muuta tehdä, kun syytä ei tiedetä. No, pari viikkoa täys lepoa ja parin viikon ajan liikuntaa lisäten normaaliin asti. Tällä hetkellä tilanne on se, että ollaan aloitettu liikunnan lisääminen ja vielä ei ontumista ole näkynyt. Tosin pessimisti istuu sitkeästi olkapäällä ja odottelee vaan sitä päivää.

Sitten siirrytään sujuvasti Ninniin. Sami huomasi sillä mahassa patin pari päivää ennen Hopin lääkäriä. Sain ottaa sen tarkastuskäynnille samaan aikaan mukaan. Olin kyllä itse googlen avustuksella tehnyt diagnoosin, joka vielä harmittavasti piti paikkansa. Nisäkasvain, todennäköisesti pahanlaatuinen, koska oli levinnyt imusolmukkeeseen. Lääkäri vakuutti, että kannattaa leikata, koska Ninni on niin hyväkuntoinen ja vuosia voi olla vielä muutamia jäljellä. Vaikka kaikkeni melkein teen koirien eteen, niin siinä kohdassa mietin pitkään. Kun hoitajakin oli aikansa lääkärin lisäksi vakuutellut, niin yhteistuumin varattiin leikkausaika. Odotettavissa oli kivulias toipuminen, koska sterilointikin aikanaan oli aika tuskallista. Ensimmäiset kolme päivää olivatkin tukalia, mutta sitten helpotti. Nyt Ninni alkaa olla jo ihan oma itsensä. Kasvain lähti patologille tutkittavaksi ja toistaiseksi saadaan vielä jännittää onko tuloksena vain pahanlaatuinen vai ärhäkkä pahanlaatuinen. Jälkimmäisellä ei ole kovinkaan hyvä ennuste....

Sitten Asta. Sen kanssa ollaankin sitten treenattu muidenkin edestä ja se on niiden edestä ollut myös terve. Agilitya ollaan tehty pihalla melkein päivittäin. Pisimmillään ollaan taidettu tehdä 7 esteen rataa. Keppeihin sain hankittua verkot. Ne sujuu jo aika hienosti ja saan itse tehdä vaikka voltteja ja piruetteja eikä ne häiritse Astaa yhtään. Julian ja Annen kanssa treenattiin useasti tokoa ja jälkeäkin päästiin nuuskuttelemaan. Älyttömän tarpeellista mulle! Kiitos vielä vinkeistä ja peräänkatsomisesta. Kiitos myös kaikille muille, joiden kanssa treenattiin ja joilta saatiin häiriöapuja. Ärsyttävää, kun työt alkoi ja treenaaminen vähenee. Toko näyttää tällä hetkellä kuitenkin aika kivalta.

Lampaillakin ollaan käyty useasti. Asta on saanut sekä harjoitella ja hioa yksityiskohtia että sitten toisaalta taas tehdä ihan käytännön töitä. Menee kyllä kivasti. Siirrettiin Ruissalossa Ruisrockin vuoksi evakossa olleita sikavaikeita lampaita takaisin omalle laitumelle. Sujui Miinan kanssa yhteistyönä melkein sormia napsauttamalla. Somerollakin piipahdettiin ja taidettiin pitää samalla pentuetapaaminen, kun Freyakin oli paikalla + tietysti Noa. Saatiin kuulla viime hetken vinkit norjalaisen Karin Mattssonin kurssilta. Ollaan kokeiltu maahanmenovinkkiä ja se näyttää toimivan! Kiitos Elisa ja Hanna   Itsekin olen siis Astan kanssa muutaman kerran paimentanut ja kiitos Samin hyvän perusopetuksen, mulla on aika helppoa.

Ja sitten viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä. Sattumien summana, mutta myös tarkkaan harkittuna meille tallusteli Entti-ajokoira. Entti on kyllä ihka oikea bordercollie, mutta lyhyen karvan ja isojen luppakorvien takia näyttää ajokoiralta. Entti tuli puhtaasti vanhempiensa vuoksi ja siitä tuli Samin koira. Tällä kertaa myös ihan virallisesti paperilla. Mulla on tää sairasosasto + yksi terve koira, Samilla kaksi tervettä koiraa. Tosi reilua

Entti on ihana. Se on kiltti ja rauhallinen. Vaikuttaa sellaiselta pohdiskelijalta, ihan kuin elokuvassa. Saa nähdä miten pysyy tyttöjen vauhdissa mukana. Antaa tosi kivasti Ninnin ja Hopin olla rauhassa, joten nekin näyttävät sulattavan sen paremmin. Astan kanssa taas painivat melkein koko ajan. Ulkona niitä pitää vahtia, koska Asta kuvittelee olevansa keilapallo, joka liikkuu mahdollisimman lujaa ja osuu tietysti täydellisesti kohteeseen.

Entillä on myös oman ikäistä leikkiseuraa ihan riittämiin, kun neljällä tutulla on nyt samanikäiset pennut. Aika hauskaa. Outin Rotin ja Elinan Noen kanssa kolmikko onkin jo viettänyt aikaa useampaan otteeseen

Että sellainen loma. Vähemmätkin tapahtumankäänteet olisivat riittäneet, mutta näillä mennään nyt.

Entin strategiset tiedot: 9 viikkoa ja kuusi kiloa. Tiedossa iso poika.

Viime viikolla käytiin Hopin kanssa Tanjalla tsekkaamassa kropan tilanne. Lantio oli vähän enemmän jumissa, muuten ei mitään ihmeellistä.

Tokoa tehtiin viikolla itseksemme ja Julian kanssa torstaina. En oikein enää muista mitä kaikkea treenattiin, mutta kuitenkin sekä Hopin että Astan kanssa. Kumpikaan ei muistaakseni erityisesti loistanut, muttei pieleenkään mennyt. Sellaista keskinkertaista. Ai niin, Astan kanssa ekstrana häiriöt p.makuussa niin, että Onni sai pari kertaa lähteä vierestä ja Hania haukutettiin vähän matkan päässä. Ei mitään ongelmia, pysyi hienosti.

Juhannusaattona käytiin laskemassa Raisiossa lampaat ja lauantaina kyläreissun yhteydessä päästiin käymään vierailla lampailla. Kiitos vielä!  Asta on ollut yllättävän hyvin kuulolla. Joko sille tai Samille tapahtui jotain Derekin kurssilla, mutta Asta on nyt kiltti ja kuuliainen. Koputetaan puuhun ja katsotaan onko se vain tyyntä ennen uutta myrskyä vai pysyvämpi olotila.

Pihalle saatiin viritettyä tee-se-itse-kepit, joten nyt löytyy nekin putken ja hyppyjen lisäksi. Vielä kun ehtisi ja osaisi treenata

Viikonloppu ja alkuviikko olivat kaamean hektisiä. Jos öisin nukkuu 1,5- 3 tuntia, niin olo päivällä on aika nuutunut. Onneksi tuli odotettu vapaapäivä, jos tuota vajetta saisi hieman paikattua.

Sunnuntaina oli Riitan ja Pekan tokokurssi Turussa. Ehdin loppujen lopuksi paikalle kuuntelemaan, vaikka aika tiukille meni. Jonkinlainen kompromissi piti tehdä, joten päädyin kuuntelemaan Pekkaa, jolla oli pääsääntöisesti alempien luokkien koiria. Hieno päivä! Jonkin verran tuttuja asioita, mutta myös uusia, jotka kuulostivat hurjan hyvälle.

Näitä ajatuksia sitten testattiin heti maanantaina Tiinan ja Hannan kanssa. Toimii! Seuraamiseen otin pari vinkkiä ylös ja harjoitukset menivät tosi hienosti. Lisäksi tehtiin lähes kaikki muutkin alokasluokan liikkeet läpi + vähän ruutua. Ihan hirmu hyvä fiilis

Tänään ollaan ehditty jo tehdä metsälenkki ja treenata tokoa sekä agia. Agilityssa harjoiteltiin kontakteja, hyppyjä ja jotain pieniä ohjauskuvioita. Hypyissä vaihtelin korkeutta ja nyt Asta tajusi hypätä 60 cm rimankin yli, kun vähän auttoi. Välillä on ollut hahmotusongelmia, kun on tottunut hyppimään umpinaisen tokoesteen yli. Hitsi, että tykkään sen maltista. Toisaalta, tää on niin vaikeeta. Samanlainen maltti sillä on tokossa, jossa taas toivoisin sitä pientä hulluutta. Agilityssa taas mun mielestä on niin kiva, kun sillä ei keitä yhtään. Ohjauskuviotkin meni kivasti. Mä osasin! Tästä pisteet mulle.

Agilityn jälkeen siirryttiin tokoon ja ekana Hopi. Huoh. Jos Astalla on malttia, niin nyt otin autosta ulos koiran, joka meinasi revetä liitoksistaan. Pieni keskustelu siitä, että tehdään vaan tokoa, agiradalle ei mennä, auttoi. Aloitettiin hyppynoudolla. Meni vauhdilla ja hyvin. Sitten luoksetuloa. Sama juttu. Kaukokäskyjä ja näissäkään ei mitään ongelmia. Sitten uskaltauduin kokeilemaan seuraamista ja ihme kyllä, oli hiljaa. Tähän lopetettiin ja autoon. Hopin jälkeen Ninni sai vähän humputella. Sillä on turkin katoamisen myötä vauhti edelleen vaan kasvanut, joten noudoissa ja luoksetuloissa melkein kaahaili. Mun mummo

Viimeisenä Asta. Pekan neuvojen mukaan seuraamista ja pelitti vieläkin. Hyvä hyvä! Sitten luoksetuloa, ok. Kokeiltiin avo-luokan hyppyä. Meni ihan nappiin. Sen jälkeen testailtiin vielä hyppynoutoa. Pari ensimmäistä kertaa autettuna ja sitten menikin jo ihan itsestään. Oli kyllä tosi hyvät harjoitukset kaiken kaikkiaan.

Tänään sitten myöhemmin varmaan vielä uudet tokot.

Vähän tylsää. Hopi kehitti itselleen pahan pissatulehduksen ja Ninnillä on silmätulehdus. Ai niin, ja Hopi ontui muutaman päivän vasenta etujalkaa. Johan tässä terveitä hetkiä onkin ollut ihan riittämiin eli tervetuloa vaan taas kaikki sairaudet ja murehtiminen.

Asta on onneksi ollut terve *kop kop*. Eilen oltiin jälleen Rymättylässä. Sami kävi pariin kertaan paimentamassa ja me harjoiteltiin Astan kanssa puomin kontaktia. Aika kivasti on jo tajunnut idean. Työpäivän ja kotiin ajamisen jälkeen oma puhti ei oikein riittänyt muuhun treenaamiseen, ehkä ensi kerralla enemmän.

Viikonloppuna tuli harjoiteltua hyvät kierrokset eri lajeja. Tokossa Astan kanssa sovittiin, että matkalaukku pakattiin viimeistä kertaa ja lähetettiin jonnekin todella kauas. Treenit siis sujuivat hyvässä motivaatiossa ja vireessä. Koitin hetsata sitä etukäteen ihan hirvittävän paljon, taas vain kokeeksi. Se on vaan niin cool, mutta hyvin meni silti. Seuraaminen oli nyt intensiivistä, mutta poikitti. Ei väliä, nyt pyrin vain asenteen ylläpitämiseen. Muut liikkeet menivät perinteisesti ihan kivasti paitsi liikkeestä maahanmeno, jossa jälleen jumitti. 

Sitten Hopi. Oman asenteen muutos; toko on tylsää, puuduttavaa ja vakavaa   Aloitettiin seuraamisella. Syvä hiljaisuus jatkui, ihanaa! Välissä tehtiin parit tunnarit. Molemmat onnistuivat hienosti. Vähän kaukoja ja lopuksi taas seuraamista. Meni ihan nappiin

Lauantaiaamuna meillä oli treffit Hannan kanssa Lohjalla agilitytreenien merkeissä. Ilma oli jo silloin kuuma, mutta jotain yritin räpeltää. Miten sitä voikaan jossain lajissa tuntea itsensä niin kömpelöksi? Ihan kuin yrittäisi raahata monen kilon painoja jaloissaan. Ennakoivaa valssia, takaaleikkauksia ja mitähän vielä. Oli muuten vaikeaa. Asta-parka, kun joutuu mun ohjauksen kanssa sinnittelemään

Verkotetut kepit onnistuivat hienosti ja niihin saatiin Hannalta hyviä neuvoja oman liikkumisen suhteen. Samoin niitä ohjauskiemuroita kokeiltiin ja jos vaan pysyvät päässä, niin niitäkin itsenäisesti yritetään. Asta oli sopivan rauhallinen, Freyan intoon verrattuna tosin melkein hidas , mutta tällä hetkellä ihan sopiva mulle. Freya meni niin hirvittävää vauhtia (ne kontaktit oli kyllä makeita!), että jos Asta joskus menee tuollaista vauhtia, niin ensimmäinen vastaantulija saa ottaa ohjattavakseen. Kyllä toko vaan on niin helppoa, kun joku vielä käskyttää eikä itse tarvitse ajatella kovinkaan paljon. Kiitos Hannalle vielä avusta!

Eilen illalla lähdettiin vielä Ruissaloon lammaskierrokselle. Alussa vähän koulutettiin lampaita kauran avulla. Hauska, kun jossain paikassa pitää hätistellä pois ja tuolla mieluummin vähän houkutella. Helpompi treenien kannalta, jos lampaat tulevat edes vähän ihmisen lähelle, kun muuten helposti juoksevat ison laitumen päästä päähän.

Kyseessä siis kymmenen Suomen lammasta. Mun homma oli tarjota rapsutuksia ja kauraa, ihan kivaa Sami otti Astan treeneihin mukaan ja saatiin aikaan tosi onnistuneet harjoitukset. Teemana flänkit ja kohti tuleminen hitaasti. Sami sai Astan _kävelemään_ ja olemaan muutenkin tosi rauhallinen. Yhteistyö sujui hyvin, kun sain vinkattua Samille milloin laittaa Astan maahan, kun pääsin seuraamaan hyvin lampaiden reaktioita. Helpompaa kuin yksin, jolloin joutuu katsomaan sekä koiraa että lampaita. Nämä lampaat reagoivat tosi hyvin koiraan, joten siinäkin mielessä hyviä opetusotuksia Astalle.

Kaikkien kannalta tosi hyvä treeni, joka lopetettiin siihen, että Asta oli rauhallinen ja lampaat olivat rauhallisia. Paimennuksen osalta nuo lampaat elävät kirjaimellisesti pellossa, kun niitä ei muut paimenna kuin Asta (lukuunottamatta silloin, kun ovat kotona), joten viikossa ne näkevät koiraa pari kertaa. Pystyvät helposti metsittymään, joten sen vuoksi otetaan rauhallisia harjoituksia ja jaetaan vähän herkkuja

Asta lähti juoksun jälkeen Espooseen mukaan. Tokoiltiin sekä maanantaina että eilen Puolarmaarin ruohokentillä. Viimeksi ollaan käyty siellä syksyllä. Paikaltaan Astalle täydellinen; sopivasti yllättäviä häiriötä.

Maanantaina harjoiteltiin Hannan ja porokoirien kanssa paikallaoloa sekä tehdyillä että ihan oikeilla häiriöillä ja vain kerran jouduin puuttumaan. Lisäksi jouduin muistuttelemaan haistelemisesta. Seuraaminen ja liikkeestä seisominen tehtiin käskytettynä. Seuraamisessa Asta nojasi koko matkan (!), mutta kulki suoraan. Noin paljon se ei ole koskaan painanut, joten taas katsellaan mihin suuntaan seuraaminen seuraavaksi muuttuu. Liikkeestä seisominen ok.

Metallinoutoa ja luoksetuloa tehtiin vauhdista palkaten. Ok. Sitten liikkeestä maahanmeno. Miten mulle on onnistunut eksymään bordercollieita, jotka ei automaattisesti putoa maahan? Hopi ei ole koskaan mennyt nopeasti ja nyt näköjään Astalle saa ihan kunnolla sanoa, että joo'o, mene maahan. Tehtiin monta nopeaa toistoa ja parani, mutta lisää pitää tehdä. Ruutua tehtiin vielä lelun kanssa, ilman ja erikseen vielä loppuosaa. Nekin menivät hyvin.

Lopuksi vielä tunnarin piilotusta. Tässä ei mitään ihmeellistä. Niin, ja luoksepäästävyys ja kehään tulo Hannan avustamana. Nämäkin ok. Treenien jälkeen oli tosi hyvä mieli. Olin iloinen, että ongelmakohta tuli esille ja pääsin vielä puuttumaan. En usko, että Asta luupäänä muistaa kerrasta (eikä muistanutkaan), mutta toistoja, toistoja, toistoja. Hitaasti hyvää tulee, se on meidän motto

Eilen sama paikka, mutta Idan ja Luksin kanssa. Ida halusi treenata pk-ilmoittautumista ja sehän sopi mulle. Koska meillä ei ollut tuomaria, sai sellaisena toimia kentällä oleva puu. Seurautettiin koirat puun juurelle ja seistiin siinä vierekkäin. Astalle ihan hyvä treeni, kun ei ole koskaan ennen tehnyt ja Luksi oli periaatteessa vieras koira. Ensimmäisellä kerralla hetken haisteli nenä pitkällä ja vilkuili, mutta sen jälkeen pääsi juonesta kiinni ja piti hyvin kontaktia. Näitä(kin) pitäisi saada treenattua enemmän tai meille riittää toistaiseksi, että p.makuussa olisi vieraita ympärillä.

Sitten tehtiin taas vauhdista metallinoutoa ja luoksetuloa sekä muutamia sivulla siirtymisiä namin kanssa. Nyt pää pysyi paremmin ylhäällä kuin maanantaina. Lopuksi p.oloa Luksin tehdessä liikkeitä. Irtokoira hölkötteli vähän matkan päähän tuijottamaan ja taisin myöhästyä sekunnin, niin Asta päätti toimia itse. Osaan nykyään suhtautua näihin tilanteisiin näköjään hyvin enkä nosta omia kierroksia samalla. Jostain kumman syystä olen ihan jopa iloinen, että näitä tapahtuu, niin pääsen puuttumaan. Jos tuo pikkuhiljaa alkaisi uskomaan, että kykenen hoitamaan irtokoirat. Viimeiseksi vielä luoksepäästävyys ja kehään tulo Idan kanssa. Meni hyvin. Olin näihinkin treeneihin loppujen lopuksi tosi tyytyväinen

Illalla harjoiteltiin sisällä vielä eteentuloa. Parani. Tunnarikapulan pitoa ja luovuttamista hiottiin myös sekä vähän kaukoja.

Ja sitten, ihan lopuksi kasasin patjoista keon ja aloitettiin kunnolla harjoittelemaan kontaktitreeniä. Agilitya siis Joku viisas voisi kertoa mulle näitä oikeita termejä, jos vähitellen muistaisin. Eli Asta tuli keon yli ja kun etujalat oli maassa, naksuttelin siitä, että se tökkäsi maata kuonolla. Toivottavasti meni oikein? Heittelin nameja sille maahan, mutta en muista miten tässä lopuksi piti vapauttaa? Katse kaiketi pitäisi saada eteen ja muistelin, että lopussa pitäisi vapauttaa vielä lelulle. Varma en ole. Viisaammat, help! Taidan saada omia esteitä kesäksi pihalle, joten kai Astasta pitää yrittää tehdä agilitykoira 

Perjantaina Julian kanssa agitreenit ja tänään tokotreenit. Onneksi oli katto pään päällä, niin ei haitannut räntäsade. Perjantaina mukana oli koko kolmikko, tänään Hopi ja Ninni. Astan kanssa tehtiin perjantaina pieniä agilitykiemuroita. Ehkä meidän pitää vaihtaa lajia, sujuu ihan kivasti. Hopi sai mennä muutaman kerran putkea ja keppejä, mutta se on niin sekopäinen, etten uskaltanut päästää enempää. Yritetään edes vähän säästellä kroppaa. Ninni sai myös mennä pitkästä aikaa pientä rataa; putkea, keppejä ja puomia. Se on kyllä niin suloinen mummo ja niin onnellinen, kun pääsi humputtelemaan Sitä katsellessa alkaa väkisinkin hymyilyttämään ja sellaista treenaamisen pitäisi ollakin.

Tänään oli vuorossa tokot. Hopin kanssa ekalla kierroksella ruutua, luoksetuloa ja seuraamista. Toisella kierroksella ohjattua, kaukoja ja torstaina hallitreeneissä saadun idean pohjalta kapula-merkki-kapula-treeniä eli kaikki kolme olivat ihan vierekkäin ja Hopin piti osata hakeutua merkille. Tää oli tosi hauska harjoitus, koska olen treeneissä aika kaavoihin kangistunut ja mielikuvitukseton enkä osaa treenata mitään uutta tai erilaista. Harjoitus oli Hopille aika helppo juttu, mutta jotain tuollaista pitäisi tehdä lisää. Muuten liikkeet sujuivat ihan kivasti. Seuraamisessa vingahteli pari kertaa, muuten oli hiljaa, mutta en silti tykännyt ilmeestä mikä Hopilla oli. Pitäisi saada rentouttaa paljon, paljon lisää. Päällimmäisenä ajatuksena on kuitenkin se, että Hopin kanssa on niin ihana tokoilla ja sen vuoksi tokosta on niin helppo itsekin tykätä. Ninni pääsi vielä lopuksi tekemään typistetyn version ohjatusta ja olihan se merkki ja kapulan haku vielä selkärangassa muistissa

Eilen viimeinen kerta agilitykurssilla. Tehtiin jotain uutta ohjauskuviota, mutta en millään saa enää päähän mikä sen nimi oli Joka tapauksessa Asta osasi tehdä sen vai pitäisikö mieluummin sanoa, että itse onnistuin ohjaamaan sen oikein.

Sen lisäksi taas perusesteiden läpikäymistä. Vaikeutin keppejä nyt niin, että kokeilin lähettää sen niille niin, että se joutui oikean kautta kiertämään ekan kepin. Haa, Asta osasi sen! Muiden esteiden kohdalla ei oikein tullut mitään uutta tai ihmeellistä. Astan vauhti on noussut ja se teki sen, että se tarvitsee enemmän tilaa, jota tuolla ei niiden muiden treenaajien takia kauheasti ole. Tämä taas aiheutti sen, että jouduin jälleen vähän enemmän kurkkimaan, että tuleeko ketään mistään, kun lähetin Astan esimerkiksi putkeen.

Lopuksi jokainen teki yksitellen kahdeksan esteen sarjan. Hyppyjen lisäksi radalla oli putki ja muuri. Kaikki hypyt olivat aika matalalla. Me selvittiin hienosti! Juoksin (!) oikeasti ja taisin oikeasti ohjata. Hyvä minä! Ensimmäisellä kerralla hosuin liikaa kurvissa ja Asta tuli hypyn ohi. Sen ilme oli tosi huvittava. Se haukahti kerran kärttyisästi ja olisi voinut kuvitella, että se olisi voinut ärjäistä, että yritä nyt keskittyä ja kertoa mihin ollaan menossa. Hyvä, että palaute huolimattomasta ohjauksesta tulee heti koiralta 

Jatko on edelleen auki. Haluaisin nyt harjoitella enemmän ohjausjuttuja enkä opettaa varsinaista rataa Astalle. Esteet se nyt kuitenkin osaa. Kauhukuvana taustalla on Ninni, jolle opetin ekan vuoden pelkkää irtoamista ja sehän irtosi. Tosi kivaa, että koira osaa mennä estesuoran itsenäisesti hallin päästä päähän, mutta vielä mukavampaa olisi ollut, jos olisi opettanut hyppytekniikan ja edes joku rima olisi matkan varrella jäänyt putoamatta. Astalle haluan siis ensin tekniikan, sitten irtoamisen ja sen mukana tulevan vauhdin. Ehdotuksia otetaan vastaan, sillä itsenäisesti en aio jatkaa, koska sitten mennään metsään.

Maanantaina käytiin Somerolla katsomassa lampaita. Talven harjoittelukertojen vähäisyydestä huolimatta tuntuu siltä, että Asta kuitenkin joka kerta menee jollain tasolla eteenpäin. Koskaan tuskin pääsee sanomaan, että sillä ei olisi vauhtia eli sitä on turha miettiä, mutta se pysyy Samilla hyvin hallinnassa. Ensimmäinen kierros meni innostuksen piikkiin, mutta kerta kerran jälkeen näytti paremmalta. Sami harjoitteli aika paljon oikealle lähettämistä, koska se on Astalla huonompi puoli. Lisäksi sille pitäisi varmaan ajaa seiso-käsky kesän aikana mieleen, jos vauhtia pystyisi helpommin kontroilloimaan, kuin maahanmenon kautta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin loistava pieni paimenkoira! Paimennuksen jälkeen sisällä vielä painit Noa-veljen kanssa samalla kun me nautittiin jälleen kerran Elisan herkkuruoista. Kiitos vielä !

Huolestuttavaa, näyttää siltä, että meidän tosiaan täytyy jatkaa agilitytreenejä jossain. Sehän on aika kivaa, vaikka itsensä tunteekin totaalisen hitaaksi ja kömpelöksi. Eilen oltiin toiseksi viimeisissä treeneissä. Harjoiteltiin taas perusesteitä ja sitten valssin kiemuroita. En varmaan kovin kepeästi liidellyt valssin askelia, mutta kovin pahaa palautetta en kentän laidalta saanut. Sami on ollut pari kertaa mukana ja pahimmat kommentit ja suurimmat neuvot tulee sieltä   Meillä on molemmilla Astan kanssa vaikeuksia liikkua, kun Asta on oikealla puolella. Tokotausta tulee niin voimakkaana, että Asta yrittää koko ajan hakeutua vasemmalle ja mun oikea käsi taas ei ota vastaan päästä tulevia ohjauskäskyjä. No, näistäkin selvittiin sitten ihan vain toistoilla.

Jokaisella esteellä ollaan menty eteenpäin; kepit sujuu jo kivan keskittyneesti, hyppytyyli on, ainakin vielä, tosi maltillinen ja hyvä, pussiin ja putkeen Asta osaa irrota vähän kauempaa. Tällä hetkellä tykkään siitä, että Asta ei höyryä. Todennäköisesti se tulee myöhemmin mukaan, mutta vielä on kivaa, kun se kuuntelee hyvin eikä ole sekoamispisteessä. Pystyn itse keskittymään paremmin, kun se ei lähde liikkeelle kuin nappi housuista. 

Eilen mentiin taas Lohjalle hallitreeneihin Hannan kanssa. Tällä kertaa tosin oli eri halli ja eri Hanna kuin tiistaina ja ohjelmassa pelkkää tokoa. Asta oli tosi hyvä ja meillä oli tosi hauskaa. Pidettiin muutama "tempputauko", jonka aikana annoin Astan itse tarjota mitä se haluaa. Se peruutteli puoli hallia, pyöri itsensä ympäri ja kävi myös ruudussa hakemassa keskikohdan. Sitä ei vaan pysty ottamaan vakavasti enkä pystynyt olemaan nauramatta

Varsinaiset tokoliikkeet sujuivat ihan kivasti. Luoksetulon banaani on kuitenkin edelleen ongelma pitkällä matkalla. En saa kunnolla ohjattua edes käsien avulla tulemaan suoraan vaan jää silti vinoksi. P.makuussa haisteli ja sitä teki myös tiistaina. Huomautin pari kertaa nätisti, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Asta ei vaan jotenkaan noteeraa sellaisia pieniä huomautuksia, joihin olen muiden kohdalla tottunut. Kävin sitten pitämässä pienen puhuttelun, jonka jälkeen makasi nätisti.

Ja taas tehtiin luoksepäästävyysharjoitusta Hannan kanssa. Koska Hanna on jo niin tuttu, tehtiin vähän enemmän käsittelyharjoittelua sivulla istuen ja sitten sellaista "näyttelytreeniä". Näissä ei ongelmia.

Sitten kotimatkalle ja illalla vielä agiltytreeneihin. Tehtiin enemmän ohjaustreenejä, joissa kierrätettiin takaa ja edestä, otettiin haltuun ja lähetettiin taas eteenpäin. Näille ohjauksille on varmaan olemassa niitä hienoja agilitytermejä, mutta me mennään alkuun näillä selkeillä sanoilla. Asta oli kyllä aika superhyvä. Se on vaan jotenkin niin hirveen näppärä. Näitä ohjauskuvioita tehtiin aina yksitellen ja loput porukasta harjoittelivat yksikseen esteiden kanssa niin kuin aina ennenkin.

Hiukan välillä hirvittää, kun koiria pidetään vapaana, kaikki tekevät yhtäaikaa, tilaa ei ole lukumäärään nähden kauheasti ja osa ei ole mitenkään hyvin hanskassa ja tulee melkein naamalle haukkumaan. Välillä joutuu keskittymään enemmän siihen, että katsoo onko tilaa sen verran, ettei ole muiden tiellä tai joku meidän tiellä. Eilen kävi yksi ärsyttävä tilanne, kun yksi koirista lähti Astan luo. Asta pysähtyi kohti tulevan koiran eteen, korkeus kasvoi varmaan 20 cm ja ilme oli sellainen, että mulle ei muuten kannata alkaa uhoamaan. Tuli kuitenkin hienosti käskyllä pois ja toinen koirakin napattiin kiinni. Mutta joo, näitä me ei haluta harjoitella vaan sitä agilitya.

Joka tapauksessa meni hyvin ja yritin itsekin tsempata ohjauksessa

Eilen kotimatkalla poikettiin Lohjalla testaamassa mattohallia. Takana oli jotenkin tosi väsyttävä työpäivä ja tuntui, että Astakin oli valmiiksi väsynyt. Sillä oli vähän erilainen työpäivä ja niinpä se nukahti autoon samantien. Nukkui myös oikeasti taukojen aikana hallissa. Pitäisi muistaa, että ei pidä treenata, jos ei ole just sellainen olo. No, treenasin kuitenkin. Mun on pakko saada joku nyt videokuvaamaan meidän treenejä, kun fiilikset vaihtelee laidasta laitaan. Ei tehty mitään kovin monimutkaisia asioita. Ruutu löytyi taas hyvin, jäävät suht ok, seuraaminen kai melkein hyvä (mun mittari tässä on hurjan korkealla myönnetään), luoksetulo hyvä. Kaikkia liikkeitä tehtiin ihan lyhyissä pätkissä, hirmu palkoilla eli ei mitään kisasuoritusta lähelläkään. Yhden pysäytyksen tein luoksetulossa ja se oli ihan tosi hieno. Tämä ensimmäistä kertaa luoksetulon yhteydessä.

Lisäksi harjoiteltiin pitkästä aikaa ohjattua. Vein vasemmalle kapulan, Astan merkille ja lähetys. Pari toistoa, meni ihan kivasti. Asta menee laukalla kapulalle ja tuo laukalla, mutta ei millään raivolla ollenkaan. Yksi hyvä häiriötreeni saatiin, kun Hanna heitti oikealla samaan aikaan kapulaa Vinhalle, kun Astan piti lähteä merkiltä vasemmalle. Lähti oikealle, sain pysäytettyä ja ohjattua vasemmalle. Se meni hyvin! Viimeisenä p.makuuta. Menin piiloon. Tässä ei ongelmia.

Lopuksi sitten Asta sai taas mörköhepulin . Tai kyseessä ei ollut edes mikään mörkö vaan Anett. Anett tuli halliin ja Asta alkoi pöhisemään. Otettiin kuitenkin luoksepäästävyystreeni, jotka meni hyvin. Tähän on nyt ehdollistunut hyvin. Asta heilutti häntää ja oli ihan oma iloinen itsensä. Mokasin sen jälkeen sitten itse ja pyysin Anettea tsekkaamaan Astan muuten läpi. Se oli sitten liikaa. Aika masentuneena lähdin kotiin siitä, että en vain osaa pitää harjoituksia tarpeeksi helppona vaan kiirehdin. Toisaalta taas Astaa on aika vaikeaa lukea, kun siitä ei tiedä etukäteen saako se hepulin vai kiipeääkö syliin. Helpompaa olisi, jos voisi sanoa kaikille, että se on pidättyväinen, mutta kun se ei ole. Se vain muodostaa ilmeisesti itse käsityksen onko joku kiva vai ei. Ja eilen sain Hannalta vielä palautetta, että musta huomaa miten mun käytös muuttuu näissä lääppimistreeneissä, olin itse kuulemma tosi epävarma ja jännittynyt. Argh, haluaako joku kivan koiran, kun sen omistaja on ihan pöllö itse?

Muutenkin koko toko on nyt vaan niin vaikeeta . Mulla on mielikuva päässä miten asiat pitäisi tehdä ja sitten tuskastuttaa kun ne ei mene niin. Lisäksi mulla alkaa olla hirvittävä hinku kisoihin, mutta totuus on se, että meillä kestää. Mun pitäisi malttaa ja työstää ja me kyllä ehditään vaikka sitten vuoden päästä, mutta kun mä haluaisin jo pian. Mulle yritetään vakuutella, että mulla ei ole mikään kiire, eikä olekaan, mutta kun mä vaan jo haluan! Jos Hopi olisi kunnossa, voisin tukahduttaa kisaintoa sen kanssa, mutta kun ei ole. Katsoin jo pari kisaa Astalle, mutta taidan vetää ne kuitenkin takaisin. Eipä me taideta vielä mennä, vaikka haluaisin konkreettisesti jotain näyttöä siitä, että se osaa.

Kotimatka oli ilman puolesta ihan kamala. Tuuli tuntui heittelevän autoa miten sattuu, lumi pöllysi tiellä, oli pirun liukasta ja rekkoja miljoona ohitettavana. Olin kotiin tullessa ihan puhki. Illalla oli vielä agitreenit tiedossa ja ihan viittä vajaa olin, etten lähtenyt. Sami lupautui onneksi tulemaan kuskiksi, joten lähdin kuitenkin. Agitreenit meni kokonaisuudessaan kuitenkin hyvin. Ensimmäistä kertaa otettiin vähän ohjausta ja juoksuaskelia ja se oli vaikeaa! Nostan kyllä hattua kaikille lajin harrastajille, on se vaan jotenkin niin hankalaa Keppejä mentiin ekan kerran kujalla ja Asta taisi muistaa Jennin luona tehdyt muutamat treenit. Se pujotteli tosi näppärästi.

Olipahan blogin nimen mukaisesti vuodatus. Tänään tuntuu jo vähän paremmalta. Aamulla kävin vielä hakemassa Tiinan ja Hutchin satamasta eli oli piristystä tiedossa. Ihan ylisöpö pieni bc-lapsi ja Astan tuleva leikkikaveri sitten vähän isompana. En mä hanskoja tiskiin heitä, me taistellaan Astan kanssa niin kauan, että me onnistutaan. Ei kai elämän pidä olla liian helppoa, ei edes koiraharrastuksen  

Tänään oli taas Astan kanssa agilitypäivä. Teemana oli jatkaa viime viikolla aloiteltuja esteiden opettelua. Näissä ei ollut mitään ongelmia. Harjoittelin hyppyjen kohdalla paikallaan pysymistä ja kävin palkkaamassa, kun pysyi mun hyppelyistä huolimatta istumassa. Styrox-levyn kohdalla yritin ottaa kontaktitreeniä, mutta tekniikkaa pitää vielä harjoitella kotona enemmän. Nyt Asta yritti tarjota miljoonaa eri asiaa samaan aikaan. Pussissa Asta sai jo vähän työntää kangasta tieltään.

Viime kerrasta keskittyminen oli parantunut 100 %. Muut koirat oli lähestulkoon ilmaa, vaikka olivatkin koko ajan ihan vieressä. Jos tästä innostutaan vielä enemmän, pitänee ottaa puhelinyhteys etätukeen ja jatkoneuvoja opetukseen

Eilen oli kunnon häiriötreenejä. Toisista selviydyttiin hyvin ja toisista vähemmän hyvin.

Ensin mentiin Kupittaalle tokoilemaan Marian, Annan ja Julian kanssa. Otin Astan ulos autosta, aloin leikkimään ja tekemään jotain pientä. Huono idea. Asta huusi ja huusi eikä keskittynyt. Tästä sitten johtopäätöksenä oli, että sitä ei noin vaan voi ottaa ulos autosta ja alkaa treenaamaan. Ensin pitää tehdä tarkastuskierros, jotta se voi todeta, että tilanne ok, tehdään töitä. Laitoin sen siis autoon ja otin hetken päästä Surkun tokoillessa uudestaan ulos ja silloin me käytiin kävelemässä. Tästä parani ja kolmannella kierroksella pystyi jo tekemään kohtuu kivasti. Viereen tuli noutajia treenaamaan, ne eivät haitanneet ollenkaan, mutta muutamalle ohikulkevalle ihmiselle piti haukkua. Taas se haukkuminen oli sellaista, että Asta istui paikoillaan, tuijotti mua, mutta tiesin että haukkui niille ohikulkijoille.

Tehtiin seuraamista, vauhtinoutoa, kaukoja ja luoksetuloa. Nämä olivat ehkä sivuseikkana, kun se keskittyminen ja yleinen fiilis otti pääroolin. Luoksepäästävyys tehtiin parina toistona Julian, Annan ja Marian tehdessä ja nämä olivat ok. Jatkossa siis me suunnataan Kupittaalle ja muihin häiriöllisiin paikkoihin treenaamaan. Liikkeet alkavat olla kasassa, mutta varmuutta häiriöihin pitää saada roimasti lisää.

Tokosta suunnattiin agilitytreeneihin. Paikalla oli melkoisen paljon koiria, enemmän kuin viimeksi. Aloitettiin tutustumaan eri esteisiin, mutta ensin vain ohjaajat. Koirat jätettiin seiniin kiinni odottamaan. Suurin osa kieppui remmeissä, yrittivät toistensa luokse ja haukkuivat niin, ettei kouluttajan sanoista saanut selvää. Mutta, mun pieni Asta, se huili siellä kaikessa rauhassa kaiken hässäkän keskellä. Sitä ei kiinnostanut vieressä tasajalkaa hyppineet koirat vaan se piti päätä maassa ja hyvä, ettei nukkunut. Tuossa vaiheessa tuli se tyytyväisyyden, ja myönnetään myös ylpeyden, tunne siitä, että on opettanut koiran rauhoittumaan ja se oikeasti odotti niin rauhallisesti. En usko, että Asta ihan luonnostaan noin rennosti olisi ottanut.

Itse treenit sitten, no me tutustuttiin hyppyihin, muuriin, putkeen, pussiin, pöytään ja renkaaseen. Sen lisäksi siellä oli styroxlevy vinossa ja sen päällä piti kävellä ja katsoa miten koira liikkuu kaltevalla tasolla. Näissä missään ei ollut mitään ongelmia. Asta kiipesi edestakaisin pitkin levyä, hyppeli matalan muurin yli, meni putkista ja pussista. Suurin hyöty tuli jälleen siitä, että sen piti tehdä noi kaikki suht pienessä tilassa monen muun koiran tehdessä vieressä samaan aikaan. 

Niin siinä sitten vain kävi, että aloitettiin agilitykurssi eilen Astan kanssa. Mitään suuria suunnitelmia lajin osalta ei ainakaan vielä ole, kunhan opetellaan molemmat uutta. Huolellisesti ja tarkasti, mutta kuitenkin rennolla mielellä. Kaipailin talveksi jotain muuta tokon rinnalle ja agilityn opettelu lämpimässä hallissa näillä pakkasilla oli melko houkutteleva vaihtoehto.

Astalle harjoitukset olivat kaiken kaikkiaan tosi hyödylliset. Joutui harjoittelemaan huilaamista, leikkimistä muiden leikkiessä vierellä ja yleensäkin yleistä keskittymistä. Asta on vähän sellainen poliisi-tyylinen eli sen olisi aivan pakko päästä tsekkaamaan tilanne, jos jossain kuuluu jotain ylimääräistä ääntä. Välillä odoteltiin muiden harjoitellessa ja hyödynsin hetket kontaktiharjoituksiin, siis tokoa . Lisäksi tosi mukavaa on se, että Asta on kurssilla ainut bc. Meidän treeniporukat kun on hiukan mustavalkoisia, niin välillä on kiva päästä muiden rotujen pariin, kun käyttäytymiskuviot on kuitenkin vähän erilaisia.

Ensi viikkoa odotellessa