Eilen päästiinkin tekemään jälkeä, kun mentiin juuri ennen pimeää. Ja kyllä kannatti. Hopi ajoi elämänsä jäljen ja esineruutukin meni ihan nappiin!

Mentiin siis Anna-Maijan kanssa Piikkiöön. Onnistuin itse mokaamaan Staran jäljen teon ja tein "pennulle" pentujäljen. Ensi kerralla olen fiksumpi ;) Anna-Maija teki Hopille kunnon pitkän jäljen. Maasto valittiin sellaiseksi, että aluskasvillisuutta ei ollut paljon. Jälki aloitettiin tarkoituksella tienvierestä suht läheltä janaa niin, että jos Hopi olisi ottanut takajäljen, se olisi ollut saman tien tiellä (tosi hyvä vinkki A-M:lta!). Jäljelle viisi keppiä, pari kulmaa, joissa namit sekä niiden lisäksi suorille silloin tällöin nameja. Keppien paikat merkittiin.

Jälkien vanhentumisten välillä tallottiin esineruutu. Hopi teki ensin, joten tallottiin vain reunat. Ruutu oli melko kapea, mutta syvyydeltään n. 50m. Laitettiin kolme helppoa vierasta esinettä ja yksi oma helppo.  Kaikki takarajalle. Päätin haetuttaa kaksi.

Lähetin oikeasta kulmasta ensin. Hopi meni reunaa pitkin, kävi ulkona, mutta palasi hienosti takaisin ruutuun. Juoksi suoraan takarajalle, josta nousi ensimmäinen vieras. Seuraavaksi siirryttiin vasempaan kulmaan. Lähetin ja sama juttu kuin toisella puolella. Meni reunaa pitkin, kävi ulkona, palasi takaisin. Kulmassa oli oma esine, joka löytyi hyvin. Palautukset ok. Vitsi, meni ihan nappiin!!

Tässä välissä Stara ajoi oman jälkensä ja sen jälkeen Hopin jälki. Lähdössä olisi voinut mennä reippaammin eteenpäin, nyt etsi jälkeä muutamien metrien päästä. No, pitkiä matkoja ei olla harjoiteltu. Jälki löytyi ja Hopi lähti vielä oikeaan suuntaan. Matkalla törmättiin nakin palasiin, joten tiesin, että jäljellä ollaan. Vauhtia oli alussa sen verran, että vähän jarruttelin menoa. Ensimmäinen kulmakin selvitettiin ihan ok. Ensin Hopi taisi mennä yli, mutta palasi takaisin ja söi namit. Sain palautetta, että annoin vartaloavun oikeaan suuntaan ja tungin liian lähelle kulmaa ja Hopia. Hyviä vinkkejä, en ollut huomannut itse ollenkaan.

Usko alkoi loppumaan, kun ei törmätty keppeihin ollenkaan. A-M olikin tehnyt pitkän jäljen ja niin pitkää ei oltu koskaan ennen menty. Lopulta ensimmäinen keppi löytyi ja palkaksi syötiin hetken aikaa maksalaatikkoa. Tällä tyylillä keppimotivaatio on kasvanut. Jatkettiin matkaa ja löydettiin lisää keppejä. Huomasin, että kun matka oli pitkä ja Hopi pääsi kunnolla jäljestämään, liika vauhti väheni ja se keskittyi paremmin. Kepit löytyivät kaikki ilman mitään jarrutteluja, mikä oli ihan super super hienoa!! Neljännen kepin jälkeen jälki lähti omasta mielestä ihan väärään suuntaan. Lisäksi Hopista näki, ettei se ollut ihan suoraan jäljellä, vaan vähän oli hakemista, joten omat epäilykset saivat vahvistusta. Se kyllä eteni, mutta oli aavistuksen epävarman näköinen. Olin ihan varma, että nyt hukattiin jälki. Pian Hopi kuitenkin näytti olevan taas jäljellä ja äkkiä edessä olikin viimeinen keppi. Hitsi, selvittiin siis koko jäljestä ja kaikki kepit löytyivät. Ihan tajuttoman hieno tunne. A-M sanoi, että jälki oli suurin piirtein alokasluokan pituinen.

Suurin puute taitaa olla se, etten luota Hopiin yhtään. Vähän väliä olin aivan varma, että se menee omia reittejään ja kyselin Anna-Maijalta apuja ja varmistuksia. Nyt täytyy opetella luottamaan :) Lisäksi jälkiä pitää pidentää, kun selvästi meni niin paljon maltillisemmin. Koska meidän jälkiopiskelut ovat olleet vähän sinnepäin, niin koko eilinen treeni meni yli odotusten. Hopi jäljesti ihan niin kuin oikea jälkikoira!