Miten sitä pienistä jutuista ja onnistumisista voikin tulla näin iloiseksi :) Eilen oltiin Piikkiössä paimentamassa. Etukäteen päätin, että aloitan rauhallisilla kuljetuksilla ja jos ne menee hyvin, kokeilen muutamaa hakukaarta. Ja nehän meni. Hopi käveli nätisti ja yritin itsekin olla tasapainoinen ;) Sain jopa kokeiltua vauhdin muutoksia, kun peruskäskyllä se saa mennä pientä ravia ja kun sanoin "hitaasti", se taas pitkästä, pitkästä aikaa oikein selkeästi hiljensi vauhtia. Vähän hienoa! Kokeilin tehdä flänkkejä ja 95 %:sti meni nätistä. Pari kertaa muistutin, että voisi tehdä paremman kaaren.

Kokeilin sitten hakukaaria molempiin suuntiin. Vasen olisi voinut olla pulleampi, mutta mikä hienointa, Hopi meni tasapainoon eikä yrittänyt yli. Pysäytin sen kyllä vauhdista, mutta oli aikeissa kuitenkin itsekin kääntyä. Eli niihinkin olin kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen. Toisaalta outoa, kun on näköjään aika tuuliviiri, mutta ehkä se on vaan taidon, kokemuksen ja rutiinin puutetta. Maahanmenoja harjoiteltiin myös. Etukäteen olin päättänyt, että yhtään en anna lipsua, mutta ei Hopi yrittänytkään. Sinne se putosi jokaisella käskyllä nätisti.

Jos vielä syksyllä päästään oikeisiin töihin mukaan, niin pitäisi sen jälkeen jossain vielä pystyä tekemään palauttavat perustreenit. Muuten homma todennäköisesti jää talveksi "kaasu pohjassa"- tilanteeseen. Viime kerralla meni kaikki niin pieleen ja eilen meni kaikki, ihan kaikki, niin hyvin. On se kumma laji :)