Paimennus tuntuu vievän mennessään...



Mentiin Lauran kanssa käymään vaikeilla lampailla, joiden kanssa kesän alussa päätin, että turha paimentaa. Ne eivät tulleet ihmisen lähelle tai siis juoksivat ihmistä karkuun, ja koiraa karkuun juoksivat myös ihan hulluna. Aloittelevalle koiralle, jolla on muutenkin liikaa vauhtia ja tekniikka vielä hakusessa, ne olivat ihan liian vaikeita. Homma meni pelkäksi juoksemiseksi. Näitä lampaita oli 17 eli ihan kunnon lauma.

Nyt ne olivat tottuneet jo ihmiseen, mutta pakoetäisyys koiraan on edelleen hirmu pitkä. Ajattelin, että kokeilen vain kuljetuksia ja yritän saada Hopin menemään rauhallisesti. Ja yllätys oli suuri, kun huomasin, että hallitut harjoitukset rauhallisilla lampailla ovat tuottaneet tulosta! Hopi meni tosi hienosti tai siis rauhallisesti huolimatta siitä, että lampaat olivat vähän säpsyjä.

Pari flänkkiä kokeilin myös. Yksi meni ihan överiksi, kun Hopi kiersi puoli laidunta samalla. Sillä menee helposti vielä juoksemiseksi, mutta ei kaikkea voi vaatia kerralla. Oli niin hieno tunne, kun sain ensimmäistä kertaa sen hidastamaan vauhtia, kun huomautin siitä sanallisesti. Jotain on mennyt perille :)

Vitsi, paimennus on niin kivaa !