Ensin vähän taustaa. Pääsimme viime kesänä käymään säännöllisesti lampailla ja sen seurauksena Hopi alkoi jotenkin "paimentamaan" rusakoita. Vaatii ehkä selitystä ;)

Olimme iltalenkillä, kun tulimme kulman takaa nurmikkoalueelle. Hopi pysähtyi kuin seinään ja arvasin, että siellä on taas pupu. Hopi tekee siis seuraavanlaisesti, kun kohdalle osuu rusakko. Se pysyttelee siitä noin 20- 30 metrin etäisyydellä ja kiertää kaaressa. Koskaan se ei mene kohti. Yleensä se liikkuu suhteessa siihen miten itse liikun. Jos pysähdyn, Hopi pysähtyy, tuijottaen rusakkoa. Jos liikun, Hopi jatkaa matalana kaaressa mun liikkeiden mukaan. Tätä tapahtuu vain tällä aukealla alueella, metsässä eivät rusakot saa samanlaista huomiota osakseen. Rusakko pysyi nytkin ympyrän keskustassa mutustellen ruohoa. Niihin melkein kompastuu, joten eivät pahemmin reagoi koiriin. Selvennykseksi vielä, että Ninni ja Hopi eivät ole koskaan jahdanneet "pikkueläimiä" ja sellainen olisikin täysin kiellettyä.

Jatkoimme matkaa ja Hopi juoksenteli edessä, kunnes puskan jälkeen pysähtyi. Painui matalaksi, hiipi oikealle pari askelta ja jäi siihen tuijottamaan. Ajattelin, että toinen rusakko. Tulin lähemmäksi ja siellä olikin kaksi kanadanhanhea. Kun pääsin Hopin viereen, se lähti itsekseen kauniilla kaarella kiertämään hanhia oikealta päätyen tasapainopisteeseen niiden taakse. Citypaimennusta parhaimmillaan =) Ihme otuksia täällä, kun hanhetkaan eivät välittäneet koirista mitään.

Jotenkin tuo käyttäytyminen on kyllä huvittavaa. Hopi pitää tuon etäisyyden varmaankin sen takia, että se on hieman epäluuloinen mm. rusakoiden suhteen. Pari kertaa se on juossut lenkillä mun luokse "turvaan", kun sitä vastaan on polulla juossut rusakko. Eihän niistä koskaan tiedä...

Niin, ja jos rusakot sattuvat lähtemään liikkeelle, Hopin kiinnostus loppuu siihen. Ninniä ei rusakot tai hanhet pahemmin kiinnostaneet.

Sisällä otimme kummitukseksi takaraivoon jäänyttä p.istumista. Tänään ylipitkä aika, joka meni hyvin.