Patologin lausunto Ninnin kasvaimesta tuli. Ei mitään kovin kivaa luettavaa. Niin kuin odotettavissa jo oli, kyseessä on pahanlaatuinen kasvain, mutta tämä oli sitten vielä se pahin versio pahanlaatuisesta. Ehkä ikävin lause koko lausunnossa oli "Ennustetta heikentää tässä tapauksessa se, että kasvain oli jo lähettänyt etäpesäkkeitä paikalliseen imusolmukkeeseen".

Toivon niin kovin, että Ninni jaksaa tuossa vielä olla ja elää mummon elämää. Ja toivon, että osaan tehdä ajoissa päätöksiä, kun niitä pitää tehdä. Vielä se onneksi on ihan oma iloinen itsensä, joka viimeksi eilen oli kuulemma leikkinyt Hopin kanssa pihalla. Pitää iloita ihan jokaisesta päivästä...

*Edit* Ja koska ilmeisesti tässäkään ei ollut tarpeeksi, niin Hopi tuli eilisen iltalenkin jälkeen kolmijalkaisena vastaan. Nyt tarvittaisiin jotain ihmettä. Mulla tuli nyt jonkinlainen raja jaksamisen kanssa vastaan, kun joku antaisi sen kristallipallon. Tännekään en jaksa koko ajan näitä murheellisia juttuja kirjoittaa ja jostain treeneistä hehkuttaminen nyt tuntuu vielä typerämmältä eli blogi taitaa vaipua pöytälaatikkoon määrittelemättömäksi ajaksi.